Aivovamma

Otan osaa tapahtuneeseen.Ymmärrän, että olette eläneet todellakin raskaita aikoja! Ehkä jopa liiankin...mutta tyttärenne on silti hengissä, luojan kiitos! Itse en ole sieltä seudulta, mutta eikös aivovammayhdistyksellä ole siellä päin yhteyshenkilöä ainakin? Kysykääpä sieltä, varmasti apua löytyy!!!Ja voimia koko perheelle!

Aivovammaliitosta saat tietoa ja tukea. Tässä on sen internetsivu http://www.aivovammaliitto.fi/frmain.htm

Tuttavan tyttärellä oli vakava aivovamma ja hän oli aivan väsynyt itsesyytöksiin,kun ei ollut hommannut tytölle kypärää,nyt tyttö on kuollut ja on päässyt yli.Millaisessa tapauksessa tyttönne sai aivovamman?

elkää menettäkö toivoa lääkärit ei välttämättä toivoa anna kun eivät ne saa lupailla liikoja mutta tosi asiassa nekään ei tiedä mitä siellä aivoisa tapahtuu ja miten siitä kunotutuu.reippaasti vaan aivo virikkeitä ja alkaa aivot kuntoutua.siihen voi mennä aikaa kyllä.kyllä ne nuoret toipuu ja kuntoutuu niiden aivot on vuosien päästä ihan erimallilla kun ne uudistuu ja kehittyy.paljon vaa virikettä ja kuntoutusta tarvii tyttö nyt.ja vanhempien iloista mieltä.vaikkei hän puhu niin hän kyllä varmaan ymmärtää.mun veljeni tiesi kokoajan ettei pysty puhumaan ja ihmetteli sitä itsekin kun puhe ei tule.hän kertoi sen myöhemmin kun puhe alkoi tulemaan.onko tyttöänne kuntoutettu?ne aivot on niin ihmeellinen kapistus että työtä ne tekee kokoajan ja yks kaks ne oppiikin jotain uutta.jos jo kävely jotenkin onnistuu ja syöminen niin voi vielä uudistusta aivoissa tapahtua ja oppia vaikka mitä uutta!ja eihän ne entiset taidot ole hävinnyt ne on vaan aivoilta hukassa.jos vaan hyvin käy ne taidot voi myös tulla takaisin!!ja nuorilla on toivoa!!!tiedän ihmisen joka löi päänsä sillankaiteeseen ja oli monta vuotta sairaalassa ja nyt kävelee ja puhuukin jotenkin ja ihan ite pystyy toimimaan!ja hän on kuitenkin 50wee ukko.nuorilla yleensä parempi mahdollisuus.kommunikoiko tyttönne mitenkään?

Ystäväni sai aivovamma 1,5vuotta sitten pahassa onnettomuudessa.Välillä minusta tuntui etten halua enää ikinä nähdä häntä ja maailmani oli musertuntut.Onneksi kuitenkin olin niin järkevä etten katkaissut hänen kanssaan välejä.Olemme nimittäin olleet 19vuotta ylimpiä ystävyksiä.
Nykyisin aika moni hänen entisistä ystävistä on jättänyt hänet mutta minä en.
Uskokaa et kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Ystäväni on 21v ja hän käy joka päivä jonkinlaisessa kuntoutuksessa.
älkää kohdelko häntä kuin vammaista kohdelkaa niinkuin ennenkin,niin se edes auttaa paranemis prosessia hitaasti mutta varmasti.Kirjoittele tänne jos haluat kysellä ystävästäni.
Voimia!

sain itse vakavan aivovamman v.1975 moottoripyöräonnettomuudessa. Meni monta vuotta toipumisessa ja opettelen edelleen elämään aivovamman kanssa. Nykyään minulla on vaimo ja kaksi tervettä lasta. Elämä menee ihan hyvin. Kannattaa ottaa yhteyttä mahdollisimman pian Käpylän sairaalaan Helsingissä. Myös vertaistuki on tärkeää. Sitä saa Aivovammaliitosta, Kultasepänkatu 3, 04250 Kerava, aivovammaliitto@aivovammaliitto.fi.
Kyllä aivovamman kanssa selviytyy, tsemppiä!

hei jari!

itse olen vammautunut vajaa vuosi sitten auto-onnettomuudessa ja sain erittäin vaikean aivovamman. olen 28-v ja perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi 3-v tytär. olen juuri palannut käpylästä kuntoutus jaksolta joka kesti neljä viikkoa ja tammikuussa pääsen uudestaan.

et kertonut missä tyttärellänne on vaurioita aivoissa, millä on suuri vaikutus. itse jouduin opettelemaan syömisen, kävelyn sekä pukemisen uudestaan. mutta nyt kaikki kyllä sujuu alkua huomattavasti helpommin ja paremmin.

antaisin mielelläni lisätietoa vaimollesi sekä tyttärellesi. aivovammahan ei ole "älyvamma" joten tyttärennekin kaipaa varmaan hiukan vertaistukea.

yst. terv. JENNI