Mulla on ongelma..nimittäin sellainen, että aina kun kohtaan jonkun ihmisen, mulla tulee sellainen voimakas ärsyntymis-reaktio(jonka tietenkin pyrin peittämään)..inhoan siis sitä tilannetta, kun pitää kohdata toinen ihminen. Ehkäpä minusta saa usein aika välinpitämättömän ja kylmänkin vaikutelman, oikeasti olen kaikkea muuta..
En tiedä onko tämä yksi masennuksen oireista, että ei kestä useimpien ihmisten seuraa, vai mitä? Muuten kyllä tunnen oloni mainioksi. Voisiko tämä johtua yös liiallisesta kiltteydestä, olen aina tottunut nielemään sisälleni epäoikeudenmukasiuudet, ja ollut ihmissuhteissa ns.sovittelija. (varsinkin lapsuudessani jouduin hyvin usein nielemään kiukkuni, kun
kiltteyttäni ja hyväntahtoisuuttani käytettiin isompien lasten taholta hyväksi) Voisiko niin kaukaisilla tapahtumilla olla vielä vaikutusta elämääni..
Minun on koko elämäni ajan ollut todella vaikea päästää ihmisiä lähelleni..myös perheenjäseniä. Ymmärrän kyllä ,että ihmisiä on joka lähtöön, ja suurin osa on kai ihan vilpittömiä,ja ihmiset kyllä kiinnostavat minua, mutta kohtaamistilanteessa tämä ärsyyntymis-reaktio ja "nuiva" suhtautuminen tulee tavallan selkäytimestä..
Hullu ongelma, mutta harmillisen totta. Olenko yksin ongelmani kanssa..?
Ihmisten seura ärsyttää..
18
7574
Vastaukset
- ihmi
Miksi pitäisi päästää lähelle? ja kuinka lähelle? se on hyvin pitkälle kulttuurinen kysymys - oletko seurannut muita ihmisiä. Ärsyyntymiseen voi olla monenlaisia syitä. Varmasti löydät ne itse parhaiten. Pitemmän päälle se tietenkin voi hankaloittaa jokapäiväisistä toimista selviytymistä.
- Yasuni
Olen jo pitkään tavannut sanoa, etten ole yksinäinen siksi, ettei minulla olisi ystäviä, vaan siksi, etten halua hakeutua kenenkään seuraankaan. En siis viihdy yksin, mutten silti ota kehenkään yhteyttä. En tiedä miksi - masennuksesta ainakin kärsin ja aloitekyvyn puutteesta.
Tunnistan myös itsessäni tuon "ärsyyntymispiirteen": vaadin liikaa ihmisiltä, joten tuttavapiirini supistuu koko ajan harvoihin ja valittuihin. Olen aina ajatellut, että kaiken taustalla on se, etten arvosta riittävästi itseäni ja haluaisin olla kaikkea muuta kuin mitä olen. - Anonyymi
Yasuni kirjoitti:
Olen jo pitkään tavannut sanoa, etten ole yksinäinen siksi, ettei minulla olisi ystäviä, vaan siksi, etten halua hakeutua kenenkään seuraankaan. En siis viihdy yksin, mutten silti ota kehenkään yhteyttä. En tiedä miksi - masennuksesta ainakin kärsin ja aloitekyvyn puutteesta.
Tunnistan myös itsessäni tuon "ärsyyntymispiirteen": vaadin liikaa ihmisiltä, joten tuttavapiirini supistuu koko ajan harvoihin ja valittuihin. Olen aina ajatellut, että kaiken taustalla on se, etten arvosta riittävästi itseäni ja haluaisin olla kaikkea muuta kuin mitä olen.Minä viihdyn yksin. Omiin lapsiin pidän yhteyksiä. Mutta en jaksa muita.
- Yksinäinen susi, omasta tah...
Minä olen aina myöskin erittäin varautunut ihmisten suhteen.
Minusta tuntuu usein, että ihmiset ovat pinnallisia, ärsyttäviä, joskus jopa vastenmielisiä.
Etenkin jotkut sukulaiset, joiden tapaaminen kerran 5 vuodessa vahingossa tai jossain pakollisessa tilanteessa on sekin liikaa. Olen äidin kautta saanut tietää näiden ihmisten yksityiselämän kuvioita, juonitteluja, uskottomuushistorioita ym ja ovat mielestäni jotenkin rupusakin tuntuista porukka, nousukasmasita törttöilyä, juoopottelua, lasten kehumista jne jne.
Tuntuu kuin muutenkin näkisin ihmisten "meikatun" pintakuoren taa ja se näky ei ole mieltä ylentävä.
Itse lienen samanlainen, mutta moniin muihin verrattuna en kaipaa tyhjänpäiväistä seurustelua.- Anonyymi
Minua vituttaa naiset,jotka valittaa miehestään ja kun sanon mikset sitten eroa,kun on niin ahdistavaaa nii eivät osaa sanoa mitään. En ymmärrä miksi väkisin olla yhdessä. Jokaisen pitäisi osata elää itsenäisesti. Tuskin se penis on syy olla yhdessä. Sitäkö naisten pitää saada koloonsa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua vituttaa naiset,jotka valittaa miehestään ja kun sanon mikset sitten eroa,kun on niin ahdistavaaa nii eivät osaa sanoa mitään. En ymmärrä miksi väkisin olla yhdessä. Jokaisen pitäisi osata elää itsenäisesti. Tuskin se penis on syy olla yhdessä. Sitäkö naisten pitää saada koloonsa.
Tämä. Kuin minun kirjoittama...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua vituttaa naiset,jotka valittaa miehestään ja kun sanon mikset sitten eroa,kun on niin ahdistavaaa nii eivät osaa sanoa mitään. En ymmärrä miksi väkisin olla yhdessä. Jokaisen pitäisi osata elää itsenäisesti. Tuskin se penis on syy olla yhdessä. Sitäkö naisten pitää saada koloonsa.
Tämä. Kuin minun kirjoittama...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua vituttaa naiset,jotka valittaa miehestään ja kun sanon mikset sitten eroa,kun on niin ahdistavaaa nii eivät osaa sanoa mitään. En ymmärrä miksi väkisin olla yhdessä. Jokaisen pitäisi osata elää itsenäisesti. Tuskin se penis on syy olla yhdessä. Sitäkö naisten pitää saada koloonsa.
Yks sana: Dildo
- jupsjups
Itsellä on vähän sama reaktio. Eivät muut ihmiset ärsytä, mutta ahdistavat kyllä. Hyviä tyyppejä on maailma täynnä, mutta minkäs teet, jos olet onnellisempi yksin.
- tyttö ihmeissään
mulla kanssa sama ongelam. muut vituttavat. näen jotenkin heidän lävitseen. heidän jutut ovat omasta mielestäni todella naivin typeriä ja lapsellisia, mitään ei perustella, kaikki on sellasta pintaliitoista oman egon pönkittämistä. Itseään tuodaan esiin ja ollaan olevinaan niiiin ystävällisiä. selän takana puukotettaan. Mä en tiedä, mutta mua on alkanut todella etoa muut ihmiset, varsinkin työkaverit, Omtakin kaverit ärsyttävät jo valtavasti. Ovat mun mielstä pilalle hemmoteltuja turhan valittajia. Kohta mulla ei oo varmaan yhtään ystäviä. Miksi mua on alaknut pännimään kaikki? Olen vasta 26-vuotias ja muuten onnellinen elämääni.
- mies 38
täällä täsmälleen samanlaisia fiiliksiä.
ja niitä on ollut lähes koko elämä.
sinänsä elämä menee suht koht ok. on töitä olen terve ja ihan ok näköinenkin. mutta muut ihmiset tympii aivan kauheasti mistä johtuen kaveripiiri on kaventunut aivan minimiin.
omaveikkaus tähän on se että lapsuudessa sain olla paljon yksin leikkiä rannalla jne. hyvin silloinkin viihdyin mutta paljon olin yksin silloin. ehkä tämä asia kumpuaa lapsuudesta.
se mitä tämmöiselle asialle voisi tehdä minusta tuntuu että tämä on niin vahvaosa minuutta että ei tätä saa pois minusta mitenkään. tai saa jos suostuu olemaan jossain onnellisuuspilleri pöhnässä loppuelämän. minä en halua vaan näin on hyvin. - Anonyymi
Juu sama tunne. Muut on olevinaan jotain. Heh. Monella velat ym niskassa ja avioliitto päin vittua. Silti kulissit ylhäällä.
- Tyttönen
Itse olen huomannut saman piirteen itsessäni. Toisaalta monesti kaipaisin toisten ihmisten seuraa, mutta kun todellakin tuntuu siltä, miten suurin osa ihmisistä on sellasia pinnallisia liitäjiä. Aina vaan puhutaan omasta itsestä ja mikään muu ei kiinnosta kuin oma etu ja oma napa.
Minä sitä, minä tätä.. Kun olen viettämässä aikaa tämmöisten ihmisten kanssa, on sitä suorastaan niin onnellinen, kun pääsee taas pyhään yksinäisyyteensä.
Monien ihmisten seura todellakin monesti ärsyttää tai jotenkin rasittaa emotionaalisesti, ja mielummin sitä sitten on yksin, ku kuluttaa aikaansa tämmöisten ihmisten kanssa. - Anonyymi
Olen eronnut. Introvertti. Naapureitakin välttelen. Tervehdin kyllä. Miksi pitäisi kiusata itseään,kun ei kiinnosta kaveerata . Nautin olla yksin. On mulla lemmikit ja lapsi.
- Anonyymi
Mä en oikeastaan siedä kohta enää muita kuin omia lapsia ja lapsenlapsia. Siis heitä rakastan ja heistä iloitsen. Muut ihmiset oksettaa. Jopa omat vanhemmat välillä,vaikka yritän ajatella,että minun pitäisi välittää heistä....
- Anonyymi
Lievää autismia. Et ole yksin.
- Anonyymi
Töissä pakko...olla kontaktissa.
- Anonyymi
Tää
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 396885
- 323888
- 453270
- 342834
- 162652
- 372228
- 162176
- 342040
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482027- 341920