Karvainen todistaja

Yavanna

Hei minä olen Tuisku, olen sekarotuinen ja pieni kokoinen koira. Minussa on Jackrusselin-terrieriä ja länsiylämaanterrieriä.
Sen vuoksi olen lähes valkoinen, minulla on musta pilkku rinnassani, mutta valkoisuuteni takia emäntäni antoi nimekseni Tuisku. Vai johtuikohan se siitä kun minä hänen mielestään myllersin hänen kotinsa kuin mikäkin myrsky.
Emännälläni on myös kissa, nimeltään Tuikku. Tuikku on kyllä ihan kiva, mutta haluaa mieluummin olla itsekseen.
Minä tykkään jahdata Tuikkua ja siksi emäntäni välillä toruu minua, jos näkee minun jahtaavan sitä.
Kyllä minä Tuikusta pidän, vaikkei se kovinkaan seurallinen ole ja me leikimme myös joskus keskenämme ihan kiltisti. Toisinaan väsähdämme ja nukumme kylki kyljessä.
Emäntäni nimi on Soile ja hän on mukava, minä pidän hänestä enemmän kuin mistään muusta maailmassa, paitsi ehkä emostani, jota en kuitenkaan muista kovinkaan hyvin. Minusta on mukavaa kun hän välillä rapsuttaa minua ja antaa minun nukkua vieressään, Tuikkukin kapuaa joskus meidän viereen nukkumaan ja kehrää pehmeästi. Toisinaan hän antaa minulle herkullisia namipaloja.

Minä olen jo kolme vuotias ja elämässäni on tapahtunut paljon. Kerron nyt mitä tapahtui kun olin muuttanut emäntäni luokse ja olin elämäni ensimmäistä kertaa erossa emosta ja sisaruksistani.
Tietysti minua pelotti ja ikävöin emoani, mutta yritin olla urhea kun emäntäni vei minut asuntoonsa.
Silloin minulla ei vielä ollut nimeä ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni kissan. En ollut tiennyt sellaista olevan olemassakaan, ennen kuin näin Tuikun.
Se oli aivan tavallinen harmaankirjava maatiaiskissa. Se ei heti alkuun pitänyt minusta, olinhan tullut sen reviirille ja uhkasin sen paikkaa emännän sydämessä.

Totuin nopeasti talon rytmiin ja emäntäni opetti minulle uusia juttuja ja sain kaulapannan, jossa oli kiiltävä pyöreä koriste, jossa oli nimeni ja emäntäni osoite ja puhelinnumero. Se oli upein saamani lahja ikinä.
Minä kuljin ylpeänä huoneessa ja esittelin Tuikulle uutta hienoa kaulapantaani, mutta se ei edes huomannut sitä, eikä välittänyt.

Niin tapahtuihan jotain ikävääkin ja tulen surulliseksi ajatellessani sitä. Se tapahtui kun oli asunut emännän luona puolivuotta.

Oli myöhäinen ilta ja me istuimme olohuoneen sohvalla. Emäntä katseli televisiota ja samalla hän rapsutti minua. Tuikku istui keittiön pöydällä ja katseli ulos, se kai näki siellä jotain kiinnostavaa.
Äkkiä ovikello soi ja tunsin kuinka emäntäni hätkähti. Hän nousi ylös ja meni ovelle, minä katselin perään.
Hän avasi oven ja sisään astui mies. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä. Ainoa mies, jonka minä tunsin, oli naapurin Markku ja minusta tuntuu, että hän oli jo silloin tykästynyt emäntääni.
Tämä, joka nyt astui sisään, tuntui itsevarmalta ja jotenkin kylmältä. Minä vaistosin, ettei kaikki ollut hyvin, jokin miehessä epäilytti ja vähän pelottikin. Hyppäsin sohvalta ja menin lähemmäksi, sillä minusta tuntui siltä, että emäntäni oli vaarassa.
En ennättänyt tehdä mitään, kun miehen käsi heilahti, kuului ellottava muksaus ja emäntäni lysähti maahan.

2

316

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Yavanna

      Tätä saatte halutessanne jatkaa. Rakentava palautekin otetaan mieluusti vastaan. :)

      • Yavanna

        Jatkankin itse, koska tuo juuri tullut jatko oli mielestäni liian lyhyyt, eikä kovinkaan hyvin kirjoitettu.

        *****

        Tuikku oli tullut emännän luo, se nousi emännän rinnan päälle ja sähisi. Se oli jo päättänyt, emäntää ei viedä ja piste.
        Mies huitaisi Tuikun pois emännän rinnan päältä ja kirosi, kun Tuikku oli käytellyt kynsiään miehen käteen.
        Mies huitaisi Tuikkua uudestaan ja se lensi alas, emännän päältä ja siltä pääsi rääkäisy ja silloin minä tulin sen avuksi.
        Murisin niin pelottavasti kuin pystyin ja esittelin miehelleni teräviä hampaitani. Mies ei välittänyt, hän aikoi nostaa emäntäni syliinsä ja viedä pois.
        Minä iskin hampaani miehen käteen. Mies ulvaisi ja kirosi kovaan ääneen. Olin tyytyväinen, sillä olinhan onnistunut satuttamaan tuota ilkiötä.
        Mies kuitenkin sai minut ravisteltua irti. Iskin hampaani hänen jalkaansa ja purin niin lujaa kuin pystyin.
        ”Perkeleen rakki!” Mies karjaisi ja ravisteli minut irti. En ehtinyt käydä häneen kiinni uudelleen, kun hän jo potkaisi minua ja minä lensin päin puhelin pöytää ja löin pääni. Hetken oli pelkkää mustaa ja kun kaikki alkoi selkiytyä, mies oli mennyt ja vienyt emäntäni mennessään.
        Tunsin oloni surkeaksi, sillä en ollutkaan puolustanut emäntääni kunnolla. Minua itketti, rakas emäntä oli jossain, enkä minä päässyt häntä etsimään. Aloin ulista ja Tuikkukin naukui surkeasti.
        Kesti tovin ennen kuin kykenin rauhoittumaan, sen jälkeen makasin vain oven edessä ja toivoin, että joku avaisi sen.
        Minuutit kuluivat, eikä kukaan tullut. Kukaan ei kai ollut kuullut meteliä, jonka olimme saaneet aikaan.
        Sitten muistin miten oven saa auki, ainakin olin nähnyt kuinka emäntä sen teki. Hän painoi hopeanväristä metallipalaa alas, kuului naksahdus ja ovi aukesi.
        Kahva oli minulle tietenkin liian korkealla. Yritin ensin niin että nojasin etu tassuilla oveen ja yritin ottaa hampailla kiinni siitä metalliosasta. En ylettänyt.
        Sitten ajattelin, jos kerta tuo ei auta täytynee minun hypätä. Hypin ja hypin ja hypin, kunnes vihdoin ja viimein pääsin niin korkealle, että kahva kääntyi alaspäin, kuuluin naksahdus ja pian oli ovi auki, mutta vain väliovi.
        Miten saisin eteisenovenkin auki. Kokeilin hyppimistä taas ja yritin osua siihen pieneen nappulaan, jota kääntämällä tämän oven sai auki.
        Olin niin monet kerrat nähnyt kun emäntä käänsi sitä lähtiessään viemään minua ulos. Jos kerran emäntä saa oven auki, miksen siis minäkin, ajattelin.
        En tiedä kuinka kauan oli hyppinyt ja pomppinut, kun vihdoin ja viimein onnistuin kääntämään sitä nappulaa ja ovi antoi periksi. Työnsin oven auki ja astuin pimeään rappukäytävään. En aluksi tiennyt mitä tehdä, mutta sitten tulin ajatelleeksi Markkua. Hän varmasti tietäisi mitä tehdä.
        Muistin hyvin mikä oli Markun ovi ja menin sen luo. Aloin haukkumaan ja hypin ovea vasten.
        Toivoin että Markku kuulisi minut ja tulisi ovelle. ”Tule nyt jo.” Hoin mielessäni ja yritin haukkua lujempaa.
        Pian ovelta kuului rapinaa ja se aukesi. Oviaukossa seisoi hämmästynyt mies, joka oli puoli unessa ja hänen hiuksensa sojottivat pystyssä.
        ”Tuisku, mitä sinä täällä teet? Oletko karannut?” Hän kysyi ja katsoi kummissaan minua.
        Otin varovasti kiinni hänen pyjamahousujen lahkeesta ja aloin kiskoa häntä meidän ovelle, joka oli apposen auki ja Tuikun naukuna kantautui käytävään.
        Mies seurasi kiltisti ja hämmästyi nähdessään meidän sekaisen eteisen ja säikähti selvästi nähdessään veripisaroita matolla.
        ”Soile!” Hän huusi ja kiersi kaikki huoneet ja tuli takaisin eteiseen.
        ”Nyt on soitettava poliisille ja te kaksi saatte asustaa minun luonani vähän aikaa.” Hän sanoi ja meni puhelimelle. Hän soitti poliisille. Kesti tovin ja käytävästä alkoi kuulua askeleiden ääniä ja pian avonaisesta ovesta astui sisään kaksi poliisia.
        He katselivat huonetta ja alkoivat sitten kysellä Markulta kaiken laista.
        ”Kuinka tiesit tulla tänne?” Vanhempi poliisi kysyi.
        ”Koira minut herätti ja melkein repi lahkeeni rikki yrittäessään saada minut tulemaan tänne.” Markku vastasi. ”En yhtään tiedä, mitä on tapahtunut, mutta Soile on kadonnut.” Hän jatkoi ja näytti onnettomalta.
        Kun Poliisit olivat saaneet kaikki tarpeelliset tiedot, Markku kävi hakemassa minun ja Tuikun tavarat ja laittoi Tuikun kantokoppaansa.
        Sen jälkeen me menimme Markun asuntoon. poliisien sulkiessa, emäntäni oven ja laittaessaan, jonkin mustakeltaisen jutun oven poikki.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      39
      6875
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3878
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3260
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2834
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      16
      2652
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2218
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2176
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      34
      2040
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2017
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      34
      1910
    Aihe