Vaatetus / Viestintäväline?

Varmaankin herättäisit huomiota ja ehkäpä leimautuisit "höyrypääksi" jos vetäisisit jatsarit pussihousujen päälle ja vilttihatun päähän ja menisit johonkin tilaisuuteen, missä kaikilla miehillä olisi tumma puku päällä!

Samalla tavalla kuin mies, jolla olisi hieno puku päällä erottuisi sellaisessa seurueessa, missä kaikilla muilla miehillä olisi farkut ja pusakka.

Ns. tilannepukeutumisessa on omat sääntönsä, joita tavallisesti noudatetaan.

Ei ainoastaan musta ja kova valkoinen, vaan myös kylmät värit. Ne kaikki sopivat tummaihoisille etelämaalaisille, joissa on itsessään väriä.

Kylmät värit sopivat harvoin pohjoismaalaiselle. Ne näyttävät hyvältä mustaihoisen päällä. Meikäläisille sopivat paremmin lämminsävyiset värit ja kirkasta valkoista paremmin luonnonvalkoinen. Miesten luonnonvalkoisia paitoja ei vain ole kaupoissa. (Tai jos on, niin hinta on yli 100 €.)

Minua tuskastuttaa, kun täytyy taas mennä ostamaan uusi puku. Kartan vaateliikkeet yleensä kaukaa. En ole tänä syksynä vielä edes käynyt katsomassa, mitä kamalaa niillä taas on. Viime syksynä oli pelkkää harmaata. - Muotifirmat puhuvat värimaailmasta. On se köyhää, jos koko värimaailma on harmaata, mustaa ja valkoista.

Hyvästelen tässä juuri 600-800 euroa, sillä tällä viikolla se puku täytyy hankkia. (Suomalaisten vaatevalmistajien mielestä olen täysin epämuodostunut. Sen vuoksi joudun aina ostamaan paljon kalliimpia Bossin tai Oscar Jakobsonin pukuja.)

Iili kirjoitti:

Ei ainoastaan musta ja kova valkoinen, vaan myös kylmät värit. Ne kaikki sopivat tummaihoisille etelämaalaisille, joissa on itsessään väriä.

Kylmät värit sopivat harvoin pohjoismaalaiselle. Ne näyttävät hyvältä mustaihoisen päällä. Meikäläisille sopivat paremmin lämminsävyiset värit ja kirkasta valkoista paremmin luonnonvalkoinen. Miesten luonnonvalkoisia paitoja ei vain ole kaupoissa. (Tai jos on, niin hinta on yli 100 €.)

Minua tuskastuttaa, kun täytyy taas mennä ostamaan uusi puku. Kartan vaateliikkeet yleensä kaukaa. En ole tänä syksynä vielä edes käynyt katsomassa, mitä kamalaa niillä taas on. Viime syksynä oli pelkkää harmaata. - Muotifirmat puhuvat värimaailmasta. On se köyhää, jos koko värimaailma on harmaata, mustaa ja valkoista.

Hyvästelen tässä juuri 600-800 euroa, sillä tällä viikolla se puku täytyy hankkia. (Suomalaisten vaatevalmistajien mielestä olen täysin epämuodostunut. Sen vuoksi joudun aina ostamaan paljon kalliimpia Bossin tai Oscar Jakobsonin pukuja.)

Lue lisää

Viime vuonna ostaman Bossin puku oli niin huonoa laatua, etten ole ennen moista nähnyt. Se piti heittää pois. Pesulassa sanottiin, ettei sitä voi edes korjata. - Siis kallista ja huonoa laatua. Olin aina ennen luullut, että Bossin puvut ovat hyvälaatuisia.

Iili kirjoitti:

Ei ainoastaan musta ja kova valkoinen, vaan myös kylmät värit. Ne kaikki sopivat tummaihoisille etelämaalaisille, joissa on itsessään väriä.

Kylmät värit sopivat harvoin pohjoismaalaiselle. Ne näyttävät hyvältä mustaihoisen päällä. Meikäläisille sopivat paremmin lämminsävyiset värit ja kirkasta valkoista paremmin luonnonvalkoinen. Miesten luonnonvalkoisia paitoja ei vain ole kaupoissa. (Tai jos on, niin hinta on yli 100 €.)

Minua tuskastuttaa, kun täytyy taas mennä ostamaan uusi puku. Kartan vaateliikkeet yleensä kaukaa. En ole tänä syksynä vielä edes käynyt katsomassa, mitä kamalaa niillä taas on. Viime syksynä oli pelkkää harmaata. - Muotifirmat puhuvat värimaailmasta. On se köyhää, jos koko värimaailma on harmaata, mustaa ja valkoista.

Hyvästelen tässä juuri 600-800 euroa, sillä tällä viikolla se puku täytyy hankkia. (Suomalaisten vaatevalmistajien mielestä olen täysin epämuodostunut. Sen vuoksi joudun aina ostamaan paljon kalliimpia Bossin tai Oscar Jakobsonin pukuja.)

Lue lisää

eivät tosiaankaan pue meitä pohjoismaalaisia niin hyvin.

Kaikkia värejä voimme käyttää, kunhan vaan ensin tiedämme mitä sävyjä mistäkin väristä.
On ns. "varmoja värejä", jotka sopivat kaikille.
Esim. vihreistä sävyistä sellainen jota sanotaan petroleumin vihreäksi, joka on sinisen ja vihreän sekoitus. Sitten on samansävyinen väri, turkoosi, joka myös sopii useimmille.

Kohta on joulu ja punaista väriä käytetään mielellään, vaikkapa villapuserossa. Parasta tarkistaa ettei punainen väri ole sellainen sinertävä sävy, jolla saa nenänkin paleltuneen näköiseksi!

Iili kirjoitti:

Viime vuonna ostaman Bossin puku oli niin huonoa laatua, etten ole ennen moista nähnyt. Se piti heittää pois. Pesulassa sanottiin, ettei sitä voi edes korjata. - Siis kallista ja huonoa laatua. Olin aina ennen luullut, että Bossin puvut ovat hyvälaatuisia.

Lue lisää

Tähän saumaan saattaisi sopia:

Sitä ystävyyttä kesti muutaman vallattoman kuukauden. Hän ei ollut nk. tyyppiäni, mutta väenväkisin halusi kulkea silloin kotimatkallani rinnallani. Mikäs siinä. Ja siitä tuttavuutemme alkoi. Hän osoittautuikin loppujen lopuksi vertaansa vailla olevaksi persoonaksi. Värikäs, hyväsydäminen, suorastaan lahjakkuus kaikessa ja - käytti mm. Bossin vaatteita. Elämäntapamme erosivat kuitenkin liikaa toisistaan. Ja maailma vei hänet muille maille. Se siitä ja Bossin vaatteista.

MdK-MdK kirjoitti:

eivät tosiaankaan pue meitä pohjoismaalaisia niin hyvin.

Kaikkia värejä voimme käyttää, kunhan vaan ensin tiedämme mitä sävyjä mistäkin väristä.
On ns. "varmoja värejä", jotka sopivat kaikille.
Esim. vihreistä sävyistä sellainen jota sanotaan petroleumin vihreäksi, joka on sinisen ja vihreän sekoitus. Sitten on samansävyinen väri, turkoosi, joka myös sopii useimmille.

Kohta on joulu ja punaista väriä käytetään mielellään, vaikkapa villapuserossa. Parasta tarkistaa ettei punainen väri ole sellainen sinertävä sävy, jolla saa nenänkin paleltuneen näköiseksi!

Lue lisää

Noin 15 vuotta sitten eräänä keväänä muotivärinä oli kylmä pinkki. Silloin minulla oli työhuoneessani tavalliset neonvalot. Kun keskustelin kylmään pinkkiin pukeutuneiden naisasiakkaiden kanssa, niin heidän naamansa näyttivät vihreiltä. He olivat aivan sairaan näköisiä.

Silloin panin merkille sen, että kaikki kylmät värit aiheuttivat samantapaisen efektin: kaikki asiakkaat, joilla oli kylmiä värejä näyttivat siinä valaistuksessa sairailta tai tavattoman kalpeilta. Lämpimiin väreihin pukeutuneet eivät. Sen sijaan eräs afrikkalaissyntyinen nainen näytti kylmissä väreissä hyvältä.

on pelastanut minut monelta päänsäryltä juhlavaatteen valinnassa. Tuuteriini olen pukeutunut häihin, ylioppilasjuhliin, syntymäpäiville,kesäjuhliin. Värikkyydessään se herättää kyllä huomiota ja kääntää katseita, mutta "varma valinta" se on. Ja mikä parasta, viihdyn siinä. Pukeutumalla kansallispukuun haluan myös viestittää kunnioitusta juhlaa/juhlijaa kohtaan.

F.riikka kirjoitti:

on pelastanut minut monelta päänsäryltä juhlavaatteen valinnassa. Tuuteriini olen pukeutunut häihin, ylioppilasjuhliin, syntymäpäiville,kesäjuhliin. Värikkyydessään se herättää kyllä huomiota ja kääntää katseita, mutta "varma valinta" se on. Ja mikä parasta, viihdyn siinä. Pukeutumalla kansallispukuun haluan myös viestittää kunnioitusta juhlaa/juhlijaa kohtaan.

Lue lisää

on aina arvokkaammissa juhlissa paikallaan ja mikäs mukavampaa kun oikein hienoihin juhliin valmistautuessaan voi huokaista helpotuksesta kun ei tarvitse miettiä mitä päällensä laittaisi!
Sen huomasin nyt loppukesällä kun Ruotsi-puku sutkahti vielä päälleni, valmistautuessani syömään lounasta eräitten juhlien yhteydessä itseäni paremmassa seurassa!

Mutta kansallispukua ei voi laittaa esim. tavallisiin pikkujouluihin tai muihin rajumpiin kissanristiäisiin!

Sinulla on todella upea kansallispuku! Mikä työ ommella esim. kirjailut rekkopaitaan!

Iili kirjoitti:

Ei ainoastaan musta ja kova valkoinen, vaan myös kylmät värit. Ne kaikki sopivat tummaihoisille etelämaalaisille, joissa on itsessään väriä.

Kylmät värit sopivat harvoin pohjoismaalaiselle. Ne näyttävät hyvältä mustaihoisen päällä. Meikäläisille sopivat paremmin lämminsävyiset värit ja kirkasta valkoista paremmin luonnonvalkoinen. Miesten luonnonvalkoisia paitoja ei vain ole kaupoissa. (Tai jos on, niin hinta on yli 100 €.)

Minua tuskastuttaa, kun täytyy taas mennä ostamaan uusi puku. Kartan vaateliikkeet yleensä kaukaa. En ole tänä syksynä vielä edes käynyt katsomassa, mitä kamalaa niillä taas on. Viime syksynä oli pelkkää harmaata. - Muotifirmat puhuvat värimaailmasta. On se köyhää, jos koko värimaailma on harmaata, mustaa ja valkoista.

Hyvästelen tässä juuri 600-800 euroa, sillä tällä viikolla se puku täytyy hankkia. (Suomalaisten vaatevalmistajien mielestä olen täysin epämuodostunut. Sen vuoksi joudun aina ostamaan paljon kalliimpia Bossin tai Oscar Jakobsonin pukuja.)

Lue lisää

Kerran vaateostoksilla ollessani oli liikkessä henkilö, joka teki värianalyysejä (mikä ammattinimike se nyt olikaan).
Koska meidän miltei jokaisen ihonväri on hiukan erilainen, toisella kellertävä, toisella harmahtava jne. ei kuulemma jokaiselle sovi luonnonvalkoinen, eikä taas jokaiselle kirkas valkoinen.
Siis väri ihon värin mukaan.

Suvi2 kirjoitti:

Kerran vaateostoksilla ollessani oli liikkessä henkilö, joka teki värianalyysejä (mikä ammattinimike se nyt olikaan).
Koska meidän miltei jokaisen ihonväri on hiukan erilainen, toisella kellertävä, toisella harmahtava jne. ei kuulemma jokaiselle sovi luonnonvalkoinen, eikä taas jokaiselle kirkas valkoinen.
Siis väri ihon värin mukaan.

Lue lisää

olisi paljonkin puhuttavaa, mutta sen verran sanon että luonnonvalkoinen sopii taatusti kaikille, mutta vitivalkoinen aniharvoin, jos ei satu olemaan nuori, siloposkinen ja oikein tumma.

Värianalyysissä on perustana ihon sävy, silmien väri ja hiukset (joitten väri muuttuu iän mukana).
Ihon väri on tärkein. Itsekin voi päätellä onko ihon väri lämmin vai kylmä, kun tietää kuinka helposti ruskettuu kesällä. Onko väri heti ruskea vai punainen, onko ruskettuminen kovan työn takana vai käykö se helposti.

Oman väriasteikon tunteminen säästää paljon rahaa kun välttyy tekemästä virheostoksia.
Tiedättekö, että 12 (2-3 väriä) toisiinsa sointuvalla vaatekappaleella voi saada aikaan 48 erilaista kokonaisuutta!

Iili kirjoitti:

Ei ainoastaan musta ja kova valkoinen, vaan myös kylmät värit. Ne kaikki sopivat tummaihoisille etelämaalaisille, joissa on itsessään väriä.

Kylmät värit sopivat harvoin pohjoismaalaiselle. Ne näyttävät hyvältä mustaihoisen päällä. Meikäläisille sopivat paremmin lämminsävyiset värit ja kirkasta valkoista paremmin luonnonvalkoinen. Miesten luonnonvalkoisia paitoja ei vain ole kaupoissa. (Tai jos on, niin hinta on yli 100 €.)

Minua tuskastuttaa, kun täytyy taas mennä ostamaan uusi puku. Kartan vaateliikkeet yleensä kaukaa. En ole tänä syksynä vielä edes käynyt katsomassa, mitä kamalaa niillä taas on. Viime syksynä oli pelkkää harmaata. - Muotifirmat puhuvat värimaailmasta. On se köyhää, jos koko värimaailma on harmaata, mustaa ja valkoista.

Hyvästelen tässä juuri 600-800 euroa, sillä tällä viikolla se puku täytyy hankkia. (Suomalaisten vaatevalmistajien mielestä olen täysin epämuodostunut. Sen vuoksi joudun aina ostamaan paljon kalliimpia Bossin tai Oscar Jakobsonin pukuja.)

Lue lisää

Onpas miesten puvut kalliita, mutta mieheni osti SOK:en alesta hyvin istuvan puvun 100euros,ja taalla saa Armani pukuja myos n.100euros/puku.
Olen aina ihmetellyt miksi Suomessa naiset kesalla suosivat mustaa valkooistai tai vaalean peigea.

MdK-MdK kirjoitti:

on aina arvokkaammissa juhlissa paikallaan ja mikäs mukavampaa kun oikein hienoihin juhliin valmistautuessaan voi huokaista helpotuksesta kun ei tarvitse miettiä mitä päällensä laittaisi!
Sen huomasin nyt loppukesällä kun Ruotsi-puku sutkahti vielä päälleni, valmistautuessani syömään lounasta eräitten juhlien yhteydessä itseäni paremmassa seurassa!

Mutta kansallispukua ei voi laittaa esim. tavallisiin pikkujouluihin tai muihin rajumpiin kissanristiäisiin!

Sinulla on todella upea kansallispuku! Mikä työ ommella esim. kirjailut rekkopaitaan!

Lue lisää

hamekankaan kutoi kangaspuilla aivan omasta aloitteestaan lahjaksi rakas kälyni, vanhemman veljeni vaimo. Hän oli ostanut myös kaiken muun tarvittavan, puserokankaan, liivikankaan, korut, jotka pukuun kuuluvat. Puku tuli lahjaksi tyttärelleni, jonka kummeja veljeni ja kälyni ovat olleet. Tyttäreni sanoi kuitenkin, että minä voisin käyttää pukua yhtä hyvin, koska molemmat olemme hiukan yli 170 cm ja samanvartaloisia. Hänelläkin oli se kerran erään ystävättärensä häissä, ja se oli herättänyt positiivista huomiota.

Kotikyläni tuttu ompelija valmisti puvun, koruompeleet puseroon ja esiliinaan, kaiken. Puku on kaunis nyöritettyine, mustine liiveineen ja kirjavine hameineen. Viimeksi käytin sitä viisi vuotta sitten Laulu-Miesten syysjuhlassa, jonne kansallispukua suositeltiin, ja melkein kaikilla olikin. Se yllä tuntuu aina hyvältä, hieno puku, se tuntuu melkein aarteelta. Siihen kuuluvat tummanvihreät sukat ja mustat kengät.

*Satu kirjoitti:

hamekankaan kutoi kangaspuilla aivan omasta aloitteestaan lahjaksi rakas kälyni, vanhemman veljeni vaimo. Hän oli ostanut myös kaiken muun tarvittavan, puserokankaan, liivikankaan, korut, jotka pukuun kuuluvat. Puku tuli lahjaksi tyttärelleni, jonka kummeja veljeni ja kälyni ovat olleet. Tyttäreni sanoi kuitenkin, että minä voisin käyttää pukua yhtä hyvin, koska molemmat olemme hiukan yli 170 cm ja samanvartaloisia. Hänelläkin oli se kerran erään ystävättärensä häissä, ja se oli herättänyt positiivista huomiota.

Kotikyläni tuttu ompelija valmisti puvun, koruompeleet puseroon ja esiliinaan, kaiken. Puku on kaunis nyöritettyine, mustine liiveineen ja kirjavine hameineen. Viimeksi käytin sitä viisi vuotta sitten Laulu-Miesten syysjuhlassa, jonne kansallispukua suositeltiin, ja melkein kaikilla olikin. Se yllä tuntuu aina hyvältä, hieno puku, se tuntuu melkein aarteelta. Siihen kuuluvat tummanvihreät sukat ja mustat kengät.

Lue lisää

Kun olin opiskelemassa Englanissa me suomalais tytot aina pukeuduimme juhliin kansallispukuihin ja kylla niita ihasteltiin.
Nuorena taalla pidin Jalasjarven pukua,se on myos kaunis ja varikas,myohemmin tyttareni on voittanut useita palkintoja silla fancy dress kilpailussa,nyt se odottaa komerossa pojan tytarta.
Lahetyston itsenaisyyspaiva juhlissa yleensa pukeudun sariin,niin myos tanavuonna,se ehka yksi naisellimista asuista ja siina pitka suomalainen on aina edukseen,se myos peittaa monet kantajansa viat.

uzma-m kirjoitti:

Onpas miesten puvut kalliita, mutta mieheni osti SOK:en alesta hyvin istuvan puvun 100euros,ja taalla saa Armani pukuja myos n.100euros/puku.
Olen aina ihmetellyt miksi Suomessa naiset kesalla suosivat mustaa valkooistai tai vaalean peigea.

Lue lisää

Mikähän solmioissa minua kiehtoo? Jotenkin silmäni osuvat ensiksi siihen pukumiehen pukeutumisessa. Kissimirri, solmion väri kertoo kai jotain miehestä. Mitä? Sen tietää vain mies!

uzma-m kirjoitti:

Kun olin opiskelemassa Englanissa me suomalais tytot aina pukeuduimme juhliin kansallispukuihin ja kylla niita ihasteltiin.
Nuorena taalla pidin Jalasjarven pukua,se on myos kaunis ja varikas,myohemmin tyttareni on voittanut useita palkintoja silla fancy dress kilpailussa,nyt se odottaa komerossa pojan tytarta.
Lahetyston itsenaisyyspaiva juhlissa yleensa pukeudun sariin,niin myos tanavuonna,se ehka yksi naisellimista asuista ja siina pitka suomalainen on aina edukseen,se myos peittaa monet kantajansa viat.

Lue lisää

olet?

Minä olen 171 cm, ja muistan nuorena ajatelleeni, tuleeko minusta liian pitkä, mutta sitten kun mieheni tapasin, lakkasin huolehtimasta, hän kun kertoi juuri minunlaisestani pitävänsä. Tyttäreni on pari senttiä minua pitempi, hoikanpyöreä. (Tuli vähän kuin viinin maun kuvailua.):)

*Satu kirjoitti:

olet?

Minä olen 171 cm, ja muistan nuorena ajatelleeni, tuleeko minusta liian pitkä, mutta sitten kun mieheni tapasin, lakkasin huolehtimasta, hän kun kertoi juuri minunlaisestani pitävänsä. Tyttäreni on pari senttiä minua pitempi, hoikanpyöreä. (Tuli vähän kuin viinin maun kuvailua.):)

Lue lisää

mutta tyttareni on pieni ja siro,kansallispuvun piti ottaa sumoista sisaan hanelle sopivaksi,pojan tytar on jo pisin luokallaan joten suomalaiset geenit hyrraavat,poika on myos pitka, isani oli 195cm,mutaa sisareni ovat siina 165cm,mutta sisarieni pojat ovat kaikki yli 190cm.

F.riikka kirjoitti:

Mikähän solmioissa minua kiehtoo? Jotenkin silmäni osuvat ensiksi siihen pukumiehen pukeutumisessa. Kissimirri, solmion väri kertoo kai jotain miehestä. Mitä? Sen tietää vain mies!

Lue lisää

suhtautui solmioihin vähemmän vakavasti ja hänen mukaansa solmiosta voi tarkkanäköinen ihminen lukea kaiken: vuositulot (ja menot), onko mies ostanut solmion itse, vai onko esim. isänpäivä- tai joululahja.
Hänellä oli viitisenkymmentä solmiota.
Kun hän aamuisin tuli pukeutumisessa siihen pisteeseen että piti valita solmio, otti hän huomioon seuraavat seikat: puvun värin, nenän värin, silmien värin, mielialan, paidan kauluksen ja leikkauksen värin.
Joku solmioista oli valittava ja solmittava mahdollisimman etevästi.

Oscar Wilde suhtautui näihin maailman tärkeimpiin, kiistellyimpiin klassisiin vaatekaapin lisukeosasiin hyvin vakavasti:
"Hyvin solmittu solmio on miehen ensimmäinen vakava askel elämään."

Jaa-a, monikaan nuori mies ei osaa tehdä kunnon solmua solmioonsa.

uzma-m kirjoitti:

Kun olin opiskelemassa Englanissa me suomalais tytot aina pukeuduimme juhliin kansallispukuihin ja kylla niita ihasteltiin.
Nuorena taalla pidin Jalasjarven pukua,se on myos kaunis ja varikas,myohemmin tyttareni on voittanut useita palkintoja silla fancy dress kilpailussa,nyt se odottaa komerossa pojan tytarta.
Lahetyston itsenaisyyspaiva juhlissa yleensa pukeudun sariin,niin myos tanavuonna,se ehka yksi naisellimista asuista ja siina pitka suomalainen on aina edukseen,se myos peittaa monet kantajansa viat.

Lue lisää

on todella naisellinen ja kaunis asu.
Minullakin on kaksi saria, jotka ostin vuosi sitten SriLankalla. Toinen niistä on oikea juhlasari, missä on hopeankimalteisia kukkia.
Juhannuksena se oli päälläni srilankalaisen ystävättäreni häissä.

uzma-m kirjoitti:

Onpas miesten puvut kalliita, mutta mieheni osti SOK:en alesta hyvin istuvan puvun 100euros,ja taalla saa Armani pukuja myos n.100euros/puku.
Olen aina ihmetellyt miksi Suomessa naiset kesalla suosivat mustaa valkooistai tai vaalean peigea.

Lue lisää

Onpa halpaa meikäläisiin hintoihin verrattuna. Pakistanilaiset kai ovatkin hoikkia ja kapealanteisia, ja he löytävät helposti vaatteita.

Jos miehesi on löytänyt Suomesta suomalaisen puvun 100 €:lla, niin hänen vartalonsa ei ole suomalaistyyppinen. Minusta on aivan merkillistä se, että vaikka suomalaisista miehistä yli puolet ovat ylipainoisia, niin heille ei tehdä minkäänlaisia vaatteita. Amerikassa taas on vaatteita ja kenkiä kaikille, vaikka olisi minkä muotoinen.

En ole riittävän iso ostamaan isojen miesten erikoisliikkeistä. Saan tyytyä ulkomaisiin, kalliisiin vaatteisiin. Kummallista, että ulkomailla käydessään löytää vaatteita suoraan hyllystä, mutta Suomesta ei niin millään.

Niin tai näin. Minusta vaateostoksilla käynti on pelkkää tuskaa. Pukukopissa ei koskaan ole riittävästi koukkuja, joihin voisi ripustaa vaatteet. En minä tietenkään heitä omia vaatteitani lattialle, vaan niitä kaupan sovitettavia tamineita.

MdK-MdK kirjoitti:

suhtautui solmioihin vähemmän vakavasti ja hänen mukaansa solmiosta voi tarkkanäköinen ihminen lukea kaiken: vuositulot (ja menot), onko mies ostanut solmion itse, vai onko esim. isänpäivä- tai joululahja.
Hänellä oli viitisenkymmentä solmiota.
Kun hän aamuisin tuli pukeutumisessa siihen pisteeseen että piti valita solmio, otti hän huomioon seuraavat seikat: puvun värin, nenän värin, silmien värin, mielialan, paidan kauluksen ja leikkauksen värin.
Joku solmioista oli valittava ja solmittava mahdollisimman etevästi.

Oscar Wilde suhtautui näihin maailman tärkeimpiin, kiistellyimpiin klassisiin vaatekaapin lisukeosasiin hyvin vakavasti:
"Hyvin solmittu solmio on miehen ensimmäinen vakava askel elämään."

Jaa-a, monikaan nuori mies ei osaa tehdä kunnon solmua solmioonsa.

Lue lisää

Tosin osaan vain kolmea tyyppiä. Ensimmäisen opetti äitini. En koskaan käytä sitä.

Käytän kahta solmua: Toinen on ohuille kravateille ja toinen paksuille. Ne näyttävät ulospäin ihan samanlaisilta, mutta paksun kravatin solmu on aivan erilainen tekele. Se esimerkiksi ei aukea vetämällä, vaan se täytyy purkaa.

Olen kovin konservatiivinen solmioissani. Käytän vain sellaisia, joiden TIEDÄN sopivan vaatteisiin. En minä uskalla panna joitakin aivan eriväristä kuin muut vaatteet. Sain lahjaksi thaimaalaiselta vieraaltani silkkikravatin, jossa on mustaa ja kirkkaan keltaista. En minä sellaista voisi käyttää muualla kuin naamiaisissa.

Iili kirjoitti:

Tosin osaan vain kolmea tyyppiä. Ensimmäisen opetti äitini. En koskaan käytä sitä.

Käytän kahta solmua: Toinen on ohuille kravateille ja toinen paksuille. Ne näyttävät ulospäin ihan samanlaisilta, mutta paksun kravatin solmu on aivan erilainen tekele. Se esimerkiksi ei aukea vetämällä, vaan se täytyy purkaa.

Olen kovin konservatiivinen solmioissani. Käytän vain sellaisia, joiden TIEDÄN sopivan vaatteisiin. En minä uskalla panna joitakin aivan eriväristä kuin muut vaatteet. Sain lahjaksi thaimaalaiselta vieraaltani silkkikravatin, jossa on mustaa ja kirkkaan keltaista. En minä sellaista voisi käyttää muualla kuin naamiaisissa.

Lue lisää

Kaikki kravatit pitää säilyttää. Ne ovat taas muodissa parinkymmenen vuoden kuluttua. Minulla on yksi solmio, joka on yli 40 vuotta vanha. Se käy hyvin nykyisin. Solmioissa on kiinni valtava määrä rahaa.

uzma-m kirjoitti:

mutta tyttareni on pieni ja siro,kansallispuvun piti ottaa sumoista sisaan hanelle sopivaksi,pojan tytar on jo pisin luokallaan joten suomalaiset geenit hyrraavat,poika on myos pitka, isani oli 195cm,mutaa sisareni ovat siina 165cm,mutta sisarieni pojat ovat kaikki yli 190cm.

Lue lisää

Kun on "pitkä tyttö", näyttää helposti ikäistään nuoremmalta.

Tuolla jossain toisessa ketjussa oli puhe näistä pituuksista, mutta nykyisin ei sillä enää ole sillai väliä kuin aikaisemmin. Lenni-Kalle Taipale (pianisti, tuntenet) on puolta päätään lyhyempi kuin vaimonsa. Samoin Leena Harkimo on ollut näitä miehiään pitempi.

Mutta kieltämättä vaatteet usein ovat näyttävämpiä pidemmällä. "Joka sentti on eduksi, ellei ole ylipainoa,ja jos on hyvä ryhti". Näin lohduteltiin minua kotona nuorena.

Iili kirjoitti:

Noin 15 vuotta sitten eräänä keväänä muotivärinä oli kylmä pinkki. Silloin minulla oli työhuoneessani tavalliset neonvalot. Kun keskustelin kylmään pinkkiin pukeutuneiden naisasiakkaiden kanssa, niin heidän naamansa näyttivät vihreiltä. He olivat aivan sairaan näköisiä.

Silloin panin merkille sen, että kaikki kylmät värit aiheuttivat samantapaisen efektin: kaikki asiakkaat, joilla oli kylmiä värejä näyttivat siinä valaistuksessa sairailta tai tavattoman kalpeilta. Lämpimiin väreihin pukeutuneet eivät. Sen sijaan eräs afrikkalaissyntyinen nainen näytti kylmissä väreissä hyvältä.

Lue lisää

Olen huomannut, että lämpimät, maanläheiset värit miellyttävät yhä enemmän ikääntyessä. Kolmekymppisenä minulla oli musta-valkoinen kausi. En tiedä miksi, mutta kaikki vaatteeni olivat tuota väriskaalaa. Vuokkoa ja Marimekkoakin voinee ainakin osaksi syyttää, koska musta-valkoista markkinoille suolsivat.

Nyt on väriskaalani laaja: lämmin punainen on kuitenkin mielivärini.

MdK-MdK kirjoitti:

on todella naisellinen ja kaunis asu.
Minullakin on kaksi saria, jotka ostin vuosi sitten SriLankalla. Toinen niistä on oikea juhlasari, missä on hopeankimalteisia kukkia.
Juhannuksena se oli päälläni srilankalaisen ystävättäreni häissä.

Lue lisää

jo reseptionissa näki todella kauniin sarin.

Toin sieltä tyttärelleni kauniin silkkisen housupuvun, mutta en ole koskaan nähnyt sitä hänen päällään. Kerran kysyinkin, mutta hän sanoi housujen olevan liian isot. En ole varma, onko tuo ainoa syy.

Iili kirjoitti:

Kaikki kravatit pitää säilyttää. Ne ovat taas muodissa parinkymmenen vuoden kuluttua. Minulla on yksi solmio, joka on yli 40 vuotta vanha. Se käy hyvin nykyisin. Solmioissa on kiinni valtava määrä rahaa.

Lue lisää

niin nuo meidakin miehet,asa ja poika keraavat solmioita ja ne on lajiteltu koon mukaan,leveat,kapeat jne.
Sukista on riitaa,isapappa valitta pojan taas kayneen hanen varastollaan,ja sukat on palautettu mutta reikia varpaissa.
joo mieheni on pitka ja hoikka,mutta han ei voi kayttaa suomalaista paitaa,suomalaisilla miehilla on pitkat kasivarret,niin on pojallakin.
Paitoja eivat lainaile molemmilla taysin erilainen maku.

Iili kirjoitti:

Tosin osaan vain kolmea tyyppiä. Ensimmäisen opetti äitini. En koskaan käytä sitä.

Käytän kahta solmua: Toinen on ohuille kravateille ja toinen paksuille. Ne näyttävät ulospäin ihan samanlaisilta, mutta paksun kravatin solmu on aivan erilainen tekele. Se esimerkiksi ei aukea vetämällä, vaan se täytyy purkaa.

Olen kovin konservatiivinen solmioissani. Käytän vain sellaisia, joiden TIEDÄN sopivan vaatteisiin. En minä uskalla panna joitakin aivan eriväristä kuin muut vaatteet. Sain lahjaksi thaimaalaiselta vieraaltani silkkikravatin, jossa on mustaa ja kirkkaan keltaista. En minä sellaista voisi käyttää muualla kuin naamiaisissa.

Lue lisää

on ehkä meidän ikäpolven miesten taito, mutta ei monenkaan nuoren :-)
Opetin oman poikani tekemään kunnon solmun, joka on tasapuolisen näköinen.
Muistan kun ähräsi solmion kanssa yhden päivän, että sai myös solmion pituuden täsmälleen oikein.

Solmioissakin on muoti vaihdellut. On ollut leveää ja kapeaa solmiota, jopa kengännauhamalleja.
Kuinkahan moni mies ajattelee omaa kehoansa kun valitsevat kuinka leveä solmio sopii omaan rakenteeseen?

Jos on pieni, laiha mies niin leveä solmio saattaa näyttää paremminkin kaulaliinalta hänen rinnuksillaan.
Kapea solmio leveärintaisen, rotevan miehen kaulassa ei näytä sopivalta.

Iili kirjoitti:

Kaikki kravatit pitää säilyttää. Ne ovat taas muodissa parinkymmenen vuoden kuluttua. Minulla on yksi solmio, joka on yli 40 vuotta vanha. Se käy hyvin nykyisin. Solmioissa on kiinni valtava määrä rahaa.

Lue lisää

Minulla taitaakin olla solmioissa aarrearkku! Isäni solimoita on vielä tallessa ainakin 40 vuoden takaa. Viime kesänä lainasin yhden solmion ystävälle hautajaisiin. Taisi olla musta, kapea malli. Hyvin istui pukuun ja myös miehen makuun.

Niinpä! Ei kaikki ole suinkaan roskaa - vanhoissa vaatteissakaan.

MdK-MdK kirjoitti:

on ehkä meidän ikäpolven miesten taito, mutta ei monenkaan nuoren :-)
Opetin oman poikani tekemään kunnon solmun, joka on tasapuolisen näköinen.
Muistan kun ähräsi solmion kanssa yhden päivän, että sai myös solmion pituuden täsmälleen oikein.

Solmioissakin on muoti vaihdellut. On ollut leveää ja kapeaa solmiota, jopa kengännauhamalleja.
Kuinkahan moni mies ajattelee omaa kehoansa kun valitsevat kuinka leveä solmio sopii omaan rakenteeseen?

Jos on pieni, laiha mies niin leveä solmio saattaa näyttää paremminkin kaulaliinalta hänen rinnuksillaan.
Kapea solmio leveärintaisen, rotevan miehen kaulassa ei näytä sopivalta.

Lue lisää

...iso, pitkä, leveäharteinen. Hän solmi kravattinsa niin, että solmu oli noin peukalonkynnen kokoinen. Se näytti naurettavalta. Siitä on jo kauan. - Näin hänet Arlandassa viime vuonna: Hän oli oppinut solmimaan kravattinsa oikein. Ilmeisesti vaimo oli menettänyt hermonsa ja opettanut miehelleen, miten solmio pitää solmia.

Minulla oli japanilainen työtoveri. Hän pyysi minua opettamaan kravattisolmua. Teimme solmua yhdessä peilin edessä. Hänen lopputuloksensa oli valtava möykky leuan alla, ja kravatin pituus solmun alapuolelle oli n. 20 cm. - Hänen vaimonsa oli suomalainen, ja ennen pitkää känelläkin oli hyvin solmittu kravatti.

***

Aloitus oli vaatteilla viestittäminen. Olen vielä osittain työssä. Minun täytyy pukeutua työn vaatimalla tavalla. - Kadulla on vaikea päätellä ihmisten pikeutumisesta mitään, koska ei voi tietää, ovatko he työvaatteissa vai juhlapuvussa.

Sen olen oppinut, että esim. Pariisissa ei kannata mennä mihinkään hienoon kauppaan rönttövaatteissa. Ranskalaiset ovat muutenkin töykeitä, mutta huonosti pukeutunutta kohdellaan kuin saastaa.

F.riikka kirjoitti:

Minulla taitaakin olla solmioissa aarrearkku! Isäni solimoita on vielä tallessa ainakin 40 vuoden takaa. Viime kesänä lainasin yhden solmion ystävälle hautajaisiin. Taisi olla musta, kapea malli. Hyvin istui pukuun ja myös miehen makuun.

Niinpä! Ei kaikki ole suinkaan roskaa - vanhoissa vaatteissakaan.

Lue lisää

Äitini pukeutui aina kauniisti ja häneltä on jäänyt talteen 1930-luvulta mustasta voileesta tehty vierailuleninki.

Pohjepituisessa hameessa on monta saumaa, jotka on jätetty ompelematta kiinni toisiinsa noin 30 sentin pituudelta ja vaikuttavat kävellessä liehukkeilta.

Annoin tämän hyvin säilyneen 70 vuotta vanhan leningin kauniille miniälleni, joka ihastui siihen ikihyväksi. Hän käyttää sitä juhlissa lyhyen alushameen kanssa, jolloin liehukkeet tulevat erityisen kauniisti esille.

Iili kirjoitti:

...iso, pitkä, leveäharteinen. Hän solmi kravattinsa niin, että solmu oli noin peukalonkynnen kokoinen. Se näytti naurettavalta. Siitä on jo kauan. - Näin hänet Arlandassa viime vuonna: Hän oli oppinut solmimaan kravattinsa oikein. Ilmeisesti vaimo oli menettänyt hermonsa ja opettanut miehelleen, miten solmio pitää solmia.

Minulla oli japanilainen työtoveri. Hän pyysi minua opettamaan kravattisolmua. Teimme solmua yhdessä peilin edessä. Hänen lopputuloksensa oli valtava möykky leuan alla, ja kravatin pituus solmun alapuolelle oli n. 20 cm. - Hänen vaimonsa oli suomalainen, ja ennen pitkää känelläkin oli hyvin solmittu kravatti.

***

Aloitus oli vaatteilla viestittäminen. Olen vielä osittain työssä. Minun täytyy pukeutua työn vaatimalla tavalla. - Kadulla on vaikea päätellä ihmisten pikeutumisesta mitään, koska ei voi tietää, ovatko he työvaatteissa vai juhlapuvussa.

Sen olen oppinut, että esim. Pariisissa ei kannata mennä mihinkään hienoon kauppaan rönttövaatteissa. Ranskalaiset ovat muutenkin töykeitä, mutta huonosti pukeutunutta kohdellaan kuin saastaa.

Lue lisää

Tänä päivänä on varsinkin liike-elämässä tehtävä päätökset nopeasti ja ulkoinen olemus on eräänlainen käyntikortti kun uusia liikeyhteyksiä solmitaan.
Ensi vaikutelman tekemiseen menee ehkä 10-15 sekuntia.
Tulija rekisteröidään näköaistin avulla ensimmäiseksi.
Seuraavaksi kuulemme mitä tulijalla on asiaa, kuinka hän asiansa esittää jne.

Vaatetus on eräänlainen koodi, jolla tahdotaan sanoa jotakin. Ja tätä koodia toinen osapuoli tulkitsee nopeasti, arkailematta, raa´astikin.
Pukeutuminen kuuluu sanattomaan viestintään, kehokieleen, jonka merkitys korostuu koko ajan. Viestejä valitaan ja ymmärretään väärin jatkuvasti.
Puhutaan "alipukeutumisesta" ja "ylipukeutumisesta".

Alipukeutuneisuudella tarkoitetaan sitä että on pukeutunut liian arkisesti esim. johonkin juhlavaan tilaisuuteen.
Ylipukeutuneisuus taas päinvastoin, että on liian hienosti pukeutunut johonkin tilaisuuteen, johon olisi voinut tulla vaatimattomammin pukeutuneena.

60- ja 70-luvulla oli pukeutuminen säännötöntä ja sai monen unohtamaan pukeutumisetiketit.
On ilo huomata nuorisossakin uutta kiinnostusta pukeutumista kohtaan, ei enää tyydytä pelkkiin farkkuihin.

MdK-MdK kirjoitti:

Tänä päivänä on varsinkin liike-elämässä tehtävä päätökset nopeasti ja ulkoinen olemus on eräänlainen käyntikortti kun uusia liikeyhteyksiä solmitaan.
Ensi vaikutelman tekemiseen menee ehkä 10-15 sekuntia.
Tulija rekisteröidään näköaistin avulla ensimmäiseksi.
Seuraavaksi kuulemme mitä tulijalla on asiaa, kuinka hän asiansa esittää jne.

Vaatetus on eräänlainen koodi, jolla tahdotaan sanoa jotakin. Ja tätä koodia toinen osapuoli tulkitsee nopeasti, arkailematta, raa´astikin.
Pukeutuminen kuuluu sanattomaan viestintään, kehokieleen, jonka merkitys korostuu koko ajan. Viestejä valitaan ja ymmärretään väärin jatkuvasti.
Puhutaan "alipukeutumisesta" ja "ylipukeutumisesta".

Alipukeutuneisuudella tarkoitetaan sitä että on pukeutunut liian arkisesti esim. johonkin juhlavaan tilaisuuteen.
Ylipukeutuneisuus taas päinvastoin, että on liian hienosti pukeutunut johonkin tilaisuuteen, johon olisi voinut tulla vaatimattomammin pukeutuneena.

60- ja 70-luvulla oli pukeutuminen säännötöntä ja sai monen unohtamaan pukeutumisetiketit.
On ilo huomata nuorisossakin uutta kiinnostusta pukeutumista kohtaan, ei enää tyydytä pelkkiin farkkuihin.

Lue lisää

Valkoiset froteesukat eivät sovi puvun kanssa yhteen!!! Ruskeat kengät tumman puvun kanssa ovat myös kauhistus.
Jos on tumma puku niin sukkien ja kenkien on myös oltava tummat (mustat).

MdK-MdK kirjoitti:

Valkoiset froteesukat eivät sovi puvun kanssa yhteen!!! Ruskeat kengät tumman puvun kanssa ovat myös kauhistus.
Jos on tumma puku niin sukkien ja kenkien on myös oltava tummat (mustat).

Lue lisää

Vaikka mielelläni noudatan "asu on vapaa"-linjaa, niin miesten pukeutumisessa minusta on kauheinta liian lyhyet housunlahkeet. Ei ne kyllä kauniit ole naisellakaan (kesällä näkee rumia "luomuksia" - ei ole pitkät housut eikä caprit).

MdK-MdK kirjoitti:

Tänä päivänä on varsinkin liike-elämässä tehtävä päätökset nopeasti ja ulkoinen olemus on eräänlainen käyntikortti kun uusia liikeyhteyksiä solmitaan.
Ensi vaikutelman tekemiseen menee ehkä 10-15 sekuntia.
Tulija rekisteröidään näköaistin avulla ensimmäiseksi.
Seuraavaksi kuulemme mitä tulijalla on asiaa, kuinka hän asiansa esittää jne.

Vaatetus on eräänlainen koodi, jolla tahdotaan sanoa jotakin. Ja tätä koodia toinen osapuoli tulkitsee nopeasti, arkailematta, raa´astikin.
Pukeutuminen kuuluu sanattomaan viestintään, kehokieleen, jonka merkitys korostuu koko ajan. Viestejä valitaan ja ymmärretään väärin jatkuvasti.
Puhutaan "alipukeutumisesta" ja "ylipukeutumisesta".

Alipukeutuneisuudella tarkoitetaan sitä että on pukeutunut liian arkisesti esim. johonkin juhlavaan tilaisuuteen.
Ylipukeutuneisuus taas päinvastoin, että on liian hienosti pukeutunut johonkin tilaisuuteen, johon olisi voinut tulla vaatimattomammin pukeutuneena.

60- ja 70-luvulla oli pukeutuminen säännötöntä ja sai monen unohtamaan pukeutumisetiketit.
On ilo huomata nuorisossakin uutta kiinnostusta pukeutumista kohtaan, ei enää tyydytä pelkkiin farkkuihin.

Lue lisää

Kun kävin "vuosihuollossa" lääkärin vastaanotolla, hän sanoi (hon sade) lopuksi, että minusta näkee päältä, että voin hyvin.

Huomasin, että itsestään huolehtiminen voi viestittää myös terveyttä ja hyvää vointia.

saara.dma kirjoitti:

Kun kävin "vuosihuollossa" lääkärin vastaanotolla, hän sanoi (hon sade) lopuksi, että minusta näkee päältä, että voin hyvin.

Huomasin, että itsestään huolehtiminen voi viestittää myös terveyttä ja hyvää vointia.

Lue lisää

Kyllä itsestä huolehtiminen heijastuu ulospäin.
Elämäntavatkin jättävät jälkensä ulkomuotoon.

F.riikka kirjoitti:

Minulla taitaakin olla solmioissa aarrearkku! Isäni solimoita on vielä tallessa ainakin 40 vuoden takaa. Viime kesänä lainasin yhden solmion ystävälle hautajaisiin. Taisi olla musta, kapea malli. Hyvin istui pukuun ja myös miehen makuun.

Niinpä! Ei kaikki ole suinkaan roskaa - vanhoissa vaatteissakaan.

Lue lisää

Vanhat solmiot tulevat aina uudelleen muotiin. Niitä ei kannata koskaan heittää pois. Ne ovat kalliita. Halvatkin maksavat n. 30 €, mikä on iso hinta pienestä rievusta. Nykyisin ne vain ovat niin huonosti tehtyjä, että ne alkavat hajota jonkin ajan kuluttua.

Minä suosittelen, ettei anneta lahjaksi solmioita (paitsi aviomiehelle tai sellaiselle, jonka vaatekaappiin pääsee tonkimaan.)

Kaupassa jokin kravatti voi olla hyvän näköinen, mutta ei ole mitään takeita siitä, että sitä voisi käyttää. Pitää olla mukana se vaate, jonka kanssa solmiota tullaan käyttämään. Kaupassa myyjät auttavat valinnassa.

Vaikka miesten muodissa on niin vähän vaihtelua, niin kyllä bisneksen tekijät osaavat sen, että edellisen kauden kravatti ei käy seuraavan kauden vaatteiden kanssa. Kymmenen vuoden kuluttua se taas käy.

MdK-MdK kirjoitti:

Tänä päivänä on varsinkin liike-elämässä tehtävä päätökset nopeasti ja ulkoinen olemus on eräänlainen käyntikortti kun uusia liikeyhteyksiä solmitaan.
Ensi vaikutelman tekemiseen menee ehkä 10-15 sekuntia.
Tulija rekisteröidään näköaistin avulla ensimmäiseksi.
Seuraavaksi kuulemme mitä tulijalla on asiaa, kuinka hän asiansa esittää jne.

Vaatetus on eräänlainen koodi, jolla tahdotaan sanoa jotakin. Ja tätä koodia toinen osapuoli tulkitsee nopeasti, arkailematta, raa´astikin.
Pukeutuminen kuuluu sanattomaan viestintään, kehokieleen, jonka merkitys korostuu koko ajan. Viestejä valitaan ja ymmärretään väärin jatkuvasti.
Puhutaan "alipukeutumisesta" ja "ylipukeutumisesta".

Alipukeutuneisuudella tarkoitetaan sitä että on pukeutunut liian arkisesti esim. johonkin juhlavaan tilaisuuteen.
Ylipukeutuneisuus taas päinvastoin, että on liian hienosti pukeutunut johonkin tilaisuuteen, johon olisi voinut tulla vaatimattomammin pukeutuneena.

60- ja 70-luvulla oli pukeutuminen säännötöntä ja sai monen unohtamaan pukeutumisetiketit.
On ilo huomata nuorisossakin uutta kiinnostusta pukeutumista kohtaan, ei enää tyydytä pelkkiin farkkuihin.

Lue lisää

Eihän ne arkisennäköiset vaatteet, nehän voi vaihtaa tyylin mukaan. Mutta miten voi vaikuttaa siihen kun eri maiden johtajat totesivat Suomen halosesta että on arkisen näköinen presidentti. Vaikuttaako se maan imagoon- siis arkinen presidentti. Onko myös kansalaiset arkisen oloisia?

MdK-MdK kirjoitti:

Kyllä itsestä huolehtiminen heijastuu ulospäin.
Elämäntavatkin jättävät jälkensä ulkomuotoon.

naurattamaan, kun ajattelin viime lääkärissä käyntiä, hän ei edes tutkinut minua, sanoi kotiin vain, ei mitään huolta.
Teinköhän pikaisen vaikutuksen pukeutumisellani;)DDD

Iili kirjoitti:

Noin 15 vuotta sitten eräänä keväänä muotivärinä oli kylmä pinkki. Silloin minulla oli työhuoneessani tavalliset neonvalot. Kun keskustelin kylmään pinkkiin pukeutuneiden naisasiakkaiden kanssa, niin heidän naamansa näyttivät vihreiltä. He olivat aivan sairaan näköisiä.

Silloin panin merkille sen, että kaikki kylmät värit aiheuttivat samantapaisen efektin: kaikki asiakkaat, joilla oli kylmiä värejä näyttivat siinä valaistuksessa sairailta tai tavattoman kalpeilta. Lämpimiin väreihin pukeutuneet eivät. Sen sijaan eräs afrikkalaissyntyinen nainen näytti kylmissä väreissä hyvältä.

Lue lisää

Tuosta pinkistä tuli mieleen eräs miespuolinen asiakkaani, nuori opiskelijapoika, joka tuli luokseni ROOSAN värisessä pellavapuvussa!
Kyllä meikäläinenkin, värien ammattilainen, vähän hätkähti!
Vaatii todella rohkeutta ja hyvää itsevarmuutta mieheltä käyttää sellaista väriä niin suurina pintoina!
Sanoinkin sen hänelle, että hän ei näytä pelkäävän miehisen itsetuntonsa laskevan toisten miesten silmissä. Mitä kaverit sanovat?

Tuon puvun hän oli ostanut Italiassa ja oli vakaasti päättänyt käyttää pukua kesän aikana aina kun tilaisuutta tuli. Nyt hän halusi vaan kuulla mielipiteeni kuinka se leikkauksiltaan, paitsi väriltä, hänelle sopi.
Minä vaan yllytin häntä käyttämään pukua joka kissanristiäisissä. Pitkä, atleettinen tumma mies, aivan filmitähden näköinen ja puku antoi hänelle vielä enemmän tähtivaikutelmaa!

Olisi ollut kiva kuulla sitten joskus syyspuolella mitä reaktioita hänen "roosa pantteri"-asunsa aiheutti!

hetken kirjoitti:

Tähän saumaan saattaisi sopia:

Sitä ystävyyttä kesti muutaman vallattoman kuukauden. Hän ei ollut nk. tyyppiäni, mutta väenväkisin halusi kulkea silloin kotimatkallani rinnallani. Mikäs siinä. Ja siitä tuttavuutemme alkoi. Hän osoittautuikin loppujen lopuksi vertaansa vailla olevaksi persoonaksi. Värikäs, hyväsydäminen, suorastaan lahjakkuus kaikessa ja - käytti mm. Bossin vaatteita. Elämäntapamme erosivat kuitenkin liikaa toisistaan. Ja maailma vei hänet muille maille. Se siitä ja Bossin vaatteista.

Lue lisää

Sanoit, että mualima vei sinulta miehen muille maille.
Entäpä jos tämä minunnii ukko jolle Anttilasta ostettiin Possin puku lähtöö vaekka mihinkä vieraisiin naesiin.
Se pukukohan sen miehen villihtöö vae muut kotkotukset?
En minä muuten ois tiennä että se possin puku on, mikä ostettiin, vuan myyjäkän tuo sano että nyt on herra ihan pomon, elikä possin näkönen kun sitä pukuva malloil siinä peilin eissä.
Ukkoinhan tuo luul, että tarkottoo sitä kun aekoinaan olj mehtäyhistyksllä kymppinä, että se tiijetään luajemasikiin.
Aattaakohan tässä ennee muu kun alakaa vahtija kun illalla lähtöö paikallissiin paariloihin, ettei vieraisiin naesiin sekkaannu.
Ee sillä kyllä sitä possin pukuva ou piälä niilä kaljottelureissuillaan, vuan jospa kylillä tietävät, että kuapissa kotona on arvovuate ja alakaa käyvä naismualimaskiin viuhka.

Iili kirjoitti:

Viime vuonna ostaman Bossin puku oli niin huonoa laatua, etten ole ennen moista nähnyt. Se piti heittää pois. Pesulassa sanottiin, ettei sitä voi edes korjata. - Siis kallista ja huonoa laatua. Olin aina ennen luullut, että Bossin puvut ovat hyvälaatuisia.

Lue lisää

Eivät ole mitkään merkkipuvut
suomalaisille tarkoitettuja.Ei
niillä voi kännissä pellossa pieh-
taroida. Eivät kestä pesua.

Mitä kauempana kasvoista epäpukeva väri on, sen parempi!
Kasvojen ja värin välille voi laittaa "eristykseksi" vaikkapa pukevan värisen huivin.

MdK-MdK kirjoitti:

Mitä kauempana kasvoista epäpukeva väri on, sen parempi!
Kasvojen ja värin välille voi laittaa "eristykseksi" vaikkapa pukevan värisen huivin.

Jos kuitenkin evoluutio on tehnyt jollekin ns "tylttyset" eli naama on kuin
riihen seinästä repäisty tai kuin havukan pyrstö, voi tuhka ja säkki-look olla hyvinkin perusteltu.

Mut eihän se näin mene! Kun tuhkasta noustaan, kirpparilta ostettu
"Hailasen Lasse lookilla" makeammat naurut saa.

Näin synnynnäiset klovnit ovat aina tehneet!

capt.cöpenick kirjoitti:

Jos kuitenkin evoluutio on tehnyt jollekin ns "tylttyset" eli naama on kuin
riihen seinästä repäisty tai kuin havukan pyrstö, voi tuhka ja säkki-look olla hyvinkin perusteltu.

Mut eihän se näin mene! Kun tuhkasta noustaan, kirpparilta ostettu
"Hailasen Lasse lookilla" makeammat naurut saa.

Näin synnynnäiset klovnit ovat aina tehneet!

Lue lisää

muotiinkin. Entinen mummo lausahti: Ennen minulla oli pliseerattu hame ja sileät posket. Nyt on kaikki päinvastoin! - Näin on:)

Viime vuosien aikana on nähnyt että leveälierisiä hattuja on alettu käyttää ainakin kesäjuhlissa.
Mutta on mennyt monia vuosia niin että hatut ovat olleet harvinainen näky.
On näkynyt pipoja, baskereita, pantoja mutta ei tyylikkäitä hattuja!
Nyt näyttää kuitenkin siltä että hatut ovat tulossa takaisin!
Minullakin on mahtava hattuvarasto...Ehkäpä niistä uskaltaa ottaa jonkun päähänsä kun lähtee täältä maalta kaupungille!

Hatuista minäkin pidän äärettömän paljon.
Koska olen pieni mummo, en voi oikein leveälierisiä pitää, on tyytyminen pienempiin.

En kertakaikkiaan pääse hattukaupan ohi poikkeamatta myös sisälle.

Myös minä sain ilmeisesti tämän hattuinnostuksen edellisen ikäpolven naisilta. Heistä monethan olivat sitä mieltä, että nainen on vasta silloin täydellisesti pukeutunut, kun hänellä on päässään tilanteeseen sopiva hattu.

Suvi2 kirjoitti:

Hatuista minäkin pidän äärettömän paljon.
Koska olen pieni mummo, en voi oikein leveälierisiä pitää, on tyytyminen pienempiin.

En kertakaikkiaan pääse hattukaupan ohi poikkeamatta myös sisälle.

Myös minä sain ilmeisesti tämän hattuinnostuksen edellisen ikäpolven naisilta. Heistä monethan olivat sitä mieltä, että nainen on vasta silloin täydellisesti pukeutunut, kun hänellä on päässään tilanteeseen sopiva hattu.

Lue lisää

oli keväthatun osto melkein pakollinen ostos!
Silloin tuntui että nyt on kevät tullut, kun voi heittää karvalakkinsa pois ja ottaa uuden keväthatun kutreilleen!

Suvi2 kirjoitti:

Hatuista minäkin pidän äärettömän paljon.
Koska olen pieni mummo, en voi oikein leveälierisiä pitää, on tyytyminen pienempiin.

En kertakaikkiaan pääse hattukaupan ohi poikkeamatta myös sisälle.

Myös minä sain ilmeisesti tämän hattuinnostuksen edellisen ikäpolven naisilta. Heistä monethan olivat sitä mieltä, että nainen on vasta silloin täydellisesti pukeutunut, kun hänellä on päässään tilanteeseen sopiva hattu.

Lue lisää

Hatuistapa tupsahti minunkin mieleeni jostain -60 luvulta, kun ompelin itselleni kauniin isokukkaisen kesämekon ja siitä samasta kankaasta isolierisen hatun. Olin hieno, uskokaa pois.

Tosiaankin vielä kuusikymmenluvulla olivat hatut muodissa.

Muistaakseni olen viimeisen hattuni, sellaisen samettipintaisen ja ulsterin kanssa käytettävän, ostanut vielä joskus kahdeksankymmen-luvulla.
Nyt mennä viipotan pipo päässä silloin kun lakkia tarvitaan.

Minä en osaa käyttää hienoja hattuja. Tulen niin koomisen näköiseksi. Hatut eivät vain kuulu tyyliini. Olen pienen kokoinen alle 160 senttinen. Kerran ostin punaisen lierihatun, jossa lierien reunat olivat sillai ylöspäin. Ostin sen mustan talvitakin seuraksi, mutta kertaakaan en sitä päähäni laittanut. Lippalakkeja sitten minulla onkin joka lähtöön. Urheilullisia, arkisia ja juhlavampia. Toinen hattumalli, mikä minulle käy on sellainen kohottava "pillerirasian" mallinen hattu. Mieluiten olen ilman päähinettä. Talvitakissanikin on turkisreunainen löysä huppu, mikä on erittäin kätevä. Eipä sotkeudu kampauskaan ulos mennessä.

Katleija kirjoitti:

Minä en osaa käyttää hienoja hattuja. Tulen niin koomisen näköiseksi. Hatut eivät vain kuulu tyyliini. Olen pienen kokoinen alle 160 senttinen. Kerran ostin punaisen lierihatun, jossa lierien reunat olivat sillai ylöspäin. Ostin sen mustan talvitakin seuraksi, mutta kertaakaan en sitä päähäni laittanut. Lippalakkeja sitten minulla onkin joka lähtöön. Urheilullisia, arkisia ja juhlavampia. Toinen hattumalli, mikä minulle käy on sellainen kohottava "pillerirasian" mallinen hattu. Mieluiten olen ilman päähinettä. Talvitakissanikin on turkisreunainen löysä huppu, mikä on erittäin kätevä. Eipä sotkeudu kampauskaan ulos mennessä.

Lue lisää

Kas, kun kuljemme Katleijan kanssa molemmat yhtä lähellä maanpintaa! Voisiko sanoa, että olemme maanläheisiä... ja minulla päässä korkeintaan kirppikseltä ostettu barettimallinen lätsä. Se on ainoa "hattuni" sitten 50-60-lukujen taitteen. Pakkasella tosiaankin huppu on kätevä. Oikea hattu ei päähäni menisi enää kierteilläkään.

Näitä rouvien ja herrojen juttuja lueskellessa aloin tuntea itseni surkeaksi maatiaiseksi. Mutta oikean kravattisolmun osaan tehdä! Mieheni aikoinaan opetti, ja sillä taidolla olen leuhkinut.

Hintriika kirjoitti:

Kas, kun kuljemme Katleijan kanssa molemmat yhtä lähellä maanpintaa! Voisiko sanoa, että olemme maanläheisiä... ja minulla päässä korkeintaan kirppikseltä ostettu barettimallinen lätsä. Se on ainoa "hattuni" sitten 50-60-lukujen taitteen. Pakkasella tosiaankin huppu on kätevä. Oikea hattu ei päähäni menisi enää kierteilläkään.

Näitä rouvien ja herrojen juttuja lueskellessa aloin tuntea itseni surkeaksi maatiaiseksi. Mutta oikean kravattisolmun osaan tehdä! Mieheni aikoinaan opetti, ja sillä taidolla olen leuhkinut.

Lue lisää

Lippis on minullakin päässä kun lähden lenkille! Nyt on annettu myrskyvaroitus näille seuduille ja on kai parasta vetäistä baretti toiselle korvalle huomenna.

MdK-MdK kirjoitti:

Viime vuosien aikana on nähnyt että leveälierisiä hattuja on alettu käyttää ainakin kesäjuhlissa.
Mutta on mennyt monia vuosia niin että hatut ovat olleet harvinainen näky.
On näkynyt pipoja, baskereita, pantoja mutta ei tyylikkäitä hattuja!
Nyt näyttää kuitenkin siltä että hatut ovat tulossa takaisin!
Minullakin on mahtava hattuvarasto...Ehkäpä niistä uskaltaa ottaa jonkun päähänsä kun lähtee täältä maalta kaupungille!

Lue lisää

Siitä huolimatta minun mielestäni ulkonäkö on Halosen paras puoli.

MdK-MdK kirjoitti:

oli keväthatun osto melkein pakollinen ostos!
Silloin tuntui että nyt on kevät tullut, kun voi heittää karvalakkinsa pois ja ottaa uuden keväthatun kutreilleen!

suomalaiset kulkivat täällä paljonkin verryyttelypuvussa...muistan sen ajan hyvinkin...sitä kutsuttiin sillon ''suomalaisten kansallisuuspuvuksi''...vaan ajat ja tavat on täälläkin jo muuttuneet...

Olen ollut "kenkähullu", mutta vuosien mukana on selkä sanonut irti yhteistyösopimuksen piikkareitten käytössä.
Nykyään laitan piikkarit jalkaan ainoastaan jos saan enimmäkseen istuskella!
Suosikkini, italialaiset, ihanat piikkarit 9 cm:n korolla, aion laittaa lasikaappiin :-D yhdessä
70-luvulta peräisin olevien platå-sandaaleitten kanssa.
Niissä on 3 cm:n vahvuinen pohja ja korko 10 cm! Niillä juutuin kerran autolla ajaessa kaasun ja jarrun väliin!

vaikka meikkauksesta haluaisit puhuttavan.

Koska olen pienikokoinen, oli valmisvaatteissa niin paljon muutettavaa, että siinä ajassa olisi jo tehnyt uuden. Niinpä opettelinkin tekemään vaatteeni itse. Nyt saan sopivaa ja istuvaa vaatetta ja ette usko miten mukavaa on niitä tehdä.
Kokeilkaapa.

Suvi2 kirjoitti:

vaikka meikkauksesta haluaisit puhuttavan.

Koska olen pienikokoinen, oli valmisvaatteissa niin paljon muutettavaa, että siinä ajassa olisi jo tehnyt uuden. Niinpä opettelinkin tekemään vaatteeni itse. Nyt saan sopivaa ja istuvaa vaatetta ja ette usko miten mukavaa on niitä tehdä.
Kokeilkaapa.

Lue lisää

Todellakin itse tekemällä saa sitä, mitä haluaa. Jos vain viitsii tehdä... Minut äiti opetti jo pikku tyttönä ompelemaan itse vaatteeni ja kauan sitä jaksoinkin. Nykyisin on laiskuus iskenyt, kun ei työn tai muun "edustamisen" takia enää tarvitse juuri muuta kuin arkipäivän kotoisia kamppeita. Niitä saa jo kaupasta halvemmalla kuin ostamalla kangasta ja näkemällä vielä tekemisen vaivan (tai ilon!) päälle.

No nyt Katleja, annan tietoa meikistä meidän ikäisille!
Ohi on ajat kun tehtiin kunnon sotamaalaus nuoren, sileän ihon päälle!

Nyt riittää kun laittaa alle pelkän kosteusvoiteen ja unohtaa värivoiteet,
joilla saa aikaan helposti naamari-vaikutelman.
Värivoiteet jäävät ihon uurteisiin ja vanhentavat lisää.

Jos käyttää poskipunaa, on parasta hipaista sitä kevyesti ettei tule joulupukin posket :-)

Jos haluaa meikata silmiä, niin musta/hiilenharmaa rajauskynä ja sitten joku värillinen rajauskynä riittää.
Sillä tummalla rajauskynällä voi laittaa yläripsien ALLE aivan ripsien juureen rajauksen. Sitten värillisellä kynällä yläripsien PÄÄLLE sekä alaripsien juureen rajaus mascaraa (riittää kun laittaa vaan yläripsiin).

Ja kulmakarvat sitten! Onko mikään kauheampaa kuin haparalla kädellä vedetyt mustat viivat!
On parempi, jos ottaa ripsiharjalla siitä tummasta rajauskynästä väriä ja harjaa värin kulmakarvoihin.
Kulmakarvat voi nyppiä siistimmän näköiseksi pinsetillä ja ottaa pois liiat karvat ALAPUOLELTA.

Useinhan vanhetessa huulet muuttuvat kapeiksi. Jos on näin niin ei kannata valita tummaa huulipunaa, joka tekee huulet tuimaksi viivaksi, vaan on parempi valita pelkkä vaalea huulikiilto, joita nykyään on eri merkkisiä pienissä lasipulloissa missä on "topzin" tapainen pensseli kiillon levittämiseen.

Itse en käytä ikinä värivoiteita enkä puuteria, mutta kosteusvoidetta laitan ensimmäisenä kasvoille kun olen aamupesulla käynyt.
Ja ylläolevat meikkijutut riittää tavalliseen menoon. Juhliin sitten voi lisätä silmämeikeissä luomivärit.

Kaunista syksyä!

Suvi2 kirjoitti:

vaikka meikkauksesta haluaisit puhuttavan.

Koska olen pienikokoinen, oli valmisvaatteissa niin paljon muutettavaa, että siinä ajassa olisi jo tehnyt uuden. Niinpä opettelinkin tekemään vaatteeni itse. Nyt saan sopivaa ja istuvaa vaatetta ja ette usko miten mukavaa on niitä tehdä.
Kokeilkaapa.

Lue lisää

Ennen vanhaan ompelin itselleni ja lapsilleni vaatteet. Päällystakinkin tein itselleni. Olin joskus nuorena "kellokallena" ja opin päältä katsoen kaikki työvaiheet. Taskujen teko, hihan istutus ja kaulus, siinä vaikeimmat työvaiheet. Nyt ostan valmiit, mutta lyhennän helmat ja hihat tietenkin itse. Kangaskauppaan ei passaa mennä, silloin sieltä ei ilman pukukangasta ulos pääse. Mutta aikaa menee rutosti nykyään (ja hermot), jos pukua ompelemaan alkaa.

MdK-MdK kirjoitti:

No nyt Katleja, annan tietoa meikistä meidän ikäisille!
Ohi on ajat kun tehtiin kunnon sotamaalaus nuoren, sileän ihon päälle!

Nyt riittää kun laittaa alle pelkän kosteusvoiteen ja unohtaa värivoiteet,
joilla saa aikaan helposti naamari-vaikutelman.
Värivoiteet jäävät ihon uurteisiin ja vanhentavat lisää.

Jos käyttää poskipunaa, on parasta hipaista sitä kevyesti ettei tule joulupukin posket :-)

Jos haluaa meikata silmiä, niin musta/hiilenharmaa rajauskynä ja sitten joku värillinen rajauskynä riittää.
Sillä tummalla rajauskynällä voi laittaa yläripsien ALLE aivan ripsien juureen rajauksen. Sitten värillisellä kynällä yläripsien PÄÄLLE sekä alaripsien juureen rajaus mascaraa (riittää kun laittaa vaan yläripsiin).

Ja kulmakarvat sitten! Onko mikään kauheampaa kuin haparalla kädellä vedetyt mustat viivat!
On parempi, jos ottaa ripsiharjalla siitä tummasta rajauskynästä väriä ja harjaa värin kulmakarvoihin.
Kulmakarvat voi nyppiä siistimmän näköiseksi pinsetillä ja ottaa pois liiat karvat ALAPUOLELTA.

Useinhan vanhetessa huulet muuttuvat kapeiksi. Jos on näin niin ei kannata valita tummaa huulipunaa, joka tekee huulet tuimaksi viivaksi, vaan on parempi valita pelkkä vaalea huulikiilto, joita nykyään on eri merkkisiä pienissä lasipulloissa missä on "topzin" tapainen pensseli kiillon levittämiseen.

Itse en käytä ikinä värivoiteita enkä puuteria, mutta kosteusvoidetta laitan ensimmäisenä kasvoille kun olen aamupesulla käynyt.
Ja ylläolevat meikkijutut riittää tavalliseen menoon. Juhliin sitten voi lisätä silmämeikeissä luomivärit.

Kaunista syksyä!

Lue lisää

Voi kun selvät ohjeet. Siinä oli uutta asiaa minulle. Tuon huomion olen tehnyt värivoiteesta, että silmien alla olevat voimut syvenevät. Valokynää en ole koskaan käyttänyt. Sopiiko se päivänvaloonkin. Onko siitä kynästä jollain hyviä kokemuksia?

Katleija kirjoitti:

Voi kun selvät ohjeet. Siinä oli uutta asiaa minulle. Tuon huomion olen tehnyt värivoiteesta, että silmien alla olevat voimut syvenevät. Valokynää en ole koskaan käyttänyt. Sopiiko se päivänvaloonkin. Onko siitä kynästä jollain hyviä kokemuksia?

Lue lisää

Aamulla kun peilistä katsoo turvonnut ja mukulakivetystä muistuttava naama, niin sipaisu valokynällä kulmakarvojen alapuolelle, silmäpusseihin ja syviin ryppyihin saa ihmeitä aikaan. Olo tuntuu valoisalta ja nuortuu silmissä, kun on kevyesti taputellut valokynällä piirretyt rajaukset tasaiseksi; suorastaan ihmekynä!

MdK-MdK kirjoitti:

No nyt Katleja, annan tietoa meikistä meidän ikäisille!
Ohi on ajat kun tehtiin kunnon sotamaalaus nuoren, sileän ihon päälle!

Nyt riittää kun laittaa alle pelkän kosteusvoiteen ja unohtaa värivoiteet,
joilla saa aikaan helposti naamari-vaikutelman.
Värivoiteet jäävät ihon uurteisiin ja vanhentavat lisää.

Jos käyttää poskipunaa, on parasta hipaista sitä kevyesti ettei tule joulupukin posket :-)

Jos haluaa meikata silmiä, niin musta/hiilenharmaa rajauskynä ja sitten joku värillinen rajauskynä riittää.
Sillä tummalla rajauskynällä voi laittaa yläripsien ALLE aivan ripsien juureen rajauksen. Sitten värillisellä kynällä yläripsien PÄÄLLE sekä alaripsien juureen rajaus mascaraa (riittää kun laittaa vaan yläripsiin).

Ja kulmakarvat sitten! Onko mikään kauheampaa kuin haparalla kädellä vedetyt mustat viivat!
On parempi, jos ottaa ripsiharjalla siitä tummasta rajauskynästä väriä ja harjaa värin kulmakarvoihin.
Kulmakarvat voi nyppiä siistimmän näköiseksi pinsetillä ja ottaa pois liiat karvat ALAPUOLELTA.

Useinhan vanhetessa huulet muuttuvat kapeiksi. Jos on näin niin ei kannata valita tummaa huulipunaa, joka tekee huulet tuimaksi viivaksi, vaan on parempi valita pelkkä vaalea huulikiilto, joita nykyään on eri merkkisiä pienissä lasipulloissa missä on "topzin" tapainen pensseli kiillon levittämiseen.

Itse en käytä ikinä värivoiteita enkä puuteria, mutta kosteusvoidetta laitan ensimmäisenä kasvoille kun olen aamupesulla käynyt.
Ja ylläolevat meikkijutut riittää tavalliseen menoon. Juhliin sitten voi lisätä silmämeikeissä luomivärit.

Kaunista syksyä!

Lue lisää

Olen työkseni meikannut naisia vuosikaudet (ja tietysti myös itseäni) ja yhdestä asiasta olen kanssasi, MdK-MdK, eri mieltä. Nimittäin meikkivoiteen käytöstä.

Kaiken ikäisille naisille on nykyisin olemassa omalle ihotyypille sopivat meikkivoiteet. Mitä vanhempi iho, sitä ohuempi meikkivoide.
Meikkivoide suojaa hyvin ilmansaasteilta, myös pakkaselta ja siinä on usein myös aurinkosuoja.
Pidän meikkivoidetta jopa ihonhoitotuotteena.

Kuivalle, vanhemmalle iholle sopii kevyt öljypohjainen meikkivoide, nuoremmalle mattapintainen. Mattapintainen on se, joka jää ryppyihin.
Silmän alle meikkivoidetta ei laiteta, se vain korostaa silmäpusseja.

Meikkivoide valitaan aina oman ihonvärin mukaan ja se "sovitetaan" leuan ja kaulan väliin, ei koskaan ranteeseen tai kämmenselälle, kuten usein näkee.

Meikkivoide "kiinnitetään" irtopuuterilla, kevyesti isolla puuterisiveltimellä, ylhäältä alas päin.

Kosteusvoide on AINA välttämätön.

Jos käyttää poskipunaa (suosittelen), voidemainen levitetään meikkivoiteen päälle ja puuteri vasta sitten, kiinteä poskipuna puuterin päälle.

Kevyt meikki ihan kotioloissakin piristää oloa mukavasti!

PS. Huulenrajauskynä meinasi unohtua.
Aivan ehdoton. Pelkkä huulipuna saattaa lähteä karkuun juonteita pitkin.

Älkää tytöt pelätkö meikkaamista, harjoittelulla saa ihan hyviä tuloksia ja parasta on, että harjoittelut voi aina pestä pois ja aloittaa harjoittelun uudelleen.

Klara* kirjoitti:

Olen työkseni meikannut naisia vuosikaudet (ja tietysti myös itseäni) ja yhdestä asiasta olen kanssasi, MdK-MdK, eri mieltä. Nimittäin meikkivoiteen käytöstä.

Kaiken ikäisille naisille on nykyisin olemassa omalle ihotyypille sopivat meikkivoiteet. Mitä vanhempi iho, sitä ohuempi meikkivoide.
Meikkivoide suojaa hyvin ilmansaasteilta, myös pakkaselta ja siinä on usein myös aurinkosuoja.
Pidän meikkivoidetta jopa ihonhoitotuotteena.

Kuivalle, vanhemmalle iholle sopii kevyt öljypohjainen meikkivoide, nuoremmalle mattapintainen. Mattapintainen on se, joka jää ryppyihin.
Silmän alle meikkivoidetta ei laiteta, se vain korostaa silmäpusseja.

Meikkivoide valitaan aina oman ihonvärin mukaan ja se "sovitetaan" leuan ja kaulan väliin, ei koskaan ranteeseen tai kämmenselälle, kuten usein näkee.

Meikkivoide "kiinnitetään" irtopuuterilla, kevyesti isolla puuterisiveltimellä, ylhäältä alas päin.

Kosteusvoide on AINA välttämätön.

Jos käyttää poskipunaa (suosittelen), voidemainen levitetään meikkivoiteen päälle ja puuteri vasta sitten, kiinteä poskipuna puuterin päälle.

Kevyt meikki ihan kotioloissakin piristää oloa mukavasti!

PS. Huulenrajauskynä meinasi unohtua.
Aivan ehdoton. Pelkkä huulipuna saattaa lähteä karkuun juonteita pitkin.

Älkää tytöt pelätkö meikkaamista, harjoittelulla saa ihan hyviä tuloksia ja parasta on, että harjoittelut voi aina pestä pois ja aloittaa harjoittelun uudelleen.

Lue lisää

minkalainen meikki voide sopisi kuumaan ilmastoon illalla?Joskus pitaa menna viralliseen tilaisuuteen kesa kuumalla ja hikoilu pilaa meikin,en ole uslkanut kayttaa mitaan.
Mika vari sopii sini harmaille silmille illalla?

Klara* kirjoitti:

Olen työkseni meikannut naisia vuosikaudet (ja tietysti myös itseäni) ja yhdestä asiasta olen kanssasi, MdK-MdK, eri mieltä. Nimittäin meikkivoiteen käytöstä.

Kaiken ikäisille naisille on nykyisin olemassa omalle ihotyypille sopivat meikkivoiteet. Mitä vanhempi iho, sitä ohuempi meikkivoide.
Meikkivoide suojaa hyvin ilmansaasteilta, myös pakkaselta ja siinä on usein myös aurinkosuoja.
Pidän meikkivoidetta jopa ihonhoitotuotteena.

Kuivalle, vanhemmalle iholle sopii kevyt öljypohjainen meikkivoide, nuoremmalle mattapintainen. Mattapintainen on se, joka jää ryppyihin.
Silmän alle meikkivoidetta ei laiteta, se vain korostaa silmäpusseja.

Meikkivoide valitaan aina oman ihonvärin mukaan ja se "sovitetaan" leuan ja kaulan väliin, ei koskaan ranteeseen tai kämmenselälle, kuten usein näkee.

Meikkivoide "kiinnitetään" irtopuuterilla, kevyesti isolla puuterisiveltimellä, ylhäältä alas päin.

Kosteusvoide on AINA välttämätön.

Jos käyttää poskipunaa (suosittelen), voidemainen levitetään meikkivoiteen päälle ja puuteri vasta sitten, kiinteä poskipuna puuterin päälle.

Kevyt meikki ihan kotioloissakin piristää oloa mukavasti!

PS. Huulenrajauskynä meinasi unohtua.
Aivan ehdoton. Pelkkä huulipuna saattaa lähteä karkuun juonteita pitkin.

Älkää tytöt pelätkö meikkaamista, harjoittelulla saa ihan hyviä tuloksia ja parasta on, että harjoittelut voi aina pestä pois ja aloittaa harjoittelun uudelleen.

Lue lisää

Ihon puhdistusta ei sovi unohtaa. Se on ehdoton osa ihon hoitoa. Puhdistusmaito, -geeli tai -voide, silmämeikin poistoaine ja kasvovesi, niillä puhdistetaan meikki.
Hyvä yövoide ja silmänympärysvoide kruunaavat kasvojen iltahoidon.

Aamulla pesu kylmällä vedellä ja sipaisu kasvovedellä ennen kosteusvoidetta.

Eihän kukaan enää käytä saippuaa, eihän...?

uzma-m kirjoitti:

minkalainen meikki voide sopisi kuumaan ilmastoon illalla?Joskus pitaa menna viralliseen tilaisuuteen kesa kuumalla ja hikoilu pilaa meikin,en ole uslkanut kayttaa mitaan.
Mika vari sopii sini harmaille silmille illalla?

Lue lisää

Arvelen, että ihosi on ruskettunut. En kovin hyvin tunne Sinun kotimaasi vaihtelevaa ilmastoa, mutta arvelisin, että kesällä aurinkoa riittää "yli tarpeiden" ja jos et ole ihoasi suojannut, olet kauniin ruskea.
Rusketuksen värin päättelen silmiesi väristä.

Arvelen, että rusketut melko nopeasti (nuorempana vielä nopeammin) ja rusketuksesi on enemmän puhtaan ruskeaa kuin kullanruskeaa.

Luultavasti et tällöin tarvitse meikkivoidetta, ainoastaan kivipuuteria, jota voit lisäillä illan mittaan. Hyvä keino on myös hankkia suihkepullo, josta suihke tulee äärettömän hienona suihkeena, suihkeen jälkeen painelet kasvoja kasvopaperilla kevyesti kuivaten ja sitten puuteri.

Jos luomesi ovat kovasti laskeutuneet, älä käytä mustaa rajausväriä. Kokeile tummaa liilaa rajausvärinä sekä ylä- että alaluomeen ja vaaleampaa liilaa luomivärinä koko luomelle.
Mustaa ripsiväriä runsaasti, mutta katso, että ei tule paakkuja.

Auttoiko yhtään?

Klara* kirjoitti:

Arvelen, että ihosi on ruskettunut. En kovin hyvin tunne Sinun kotimaasi vaihtelevaa ilmastoa, mutta arvelisin, että kesällä aurinkoa riittää "yli tarpeiden" ja jos et ole ihoasi suojannut, olet kauniin ruskea.
Rusketuksen värin päättelen silmiesi väristä.

Arvelen, että rusketut melko nopeasti (nuorempana vielä nopeammin) ja rusketuksesi on enemmän puhtaan ruskeaa kuin kullanruskeaa.

Luultavasti et tällöin tarvitse meikkivoidetta, ainoastaan kivipuuteria, jota voit lisäillä illan mittaan. Hyvä keino on myös hankkia suihkepullo, josta suihke tulee äärettömän hienona suihkeena, suihkeen jälkeen painelet kasvoja kasvopaperilla kevyesti kuivaten ja sitten puuteri.

Jos luomesi ovat kovasti laskeutuneet, älä käytä mustaa rajausväriä. Kokeile tummaa liilaa rajausvärinä sekä ylä- että alaluomeen ja vaaleampaa liilaa luomivärinä koko luomelle.
Mustaa ripsiväriä runsaasti, mutta katso, että ei tule paakkuja.

Auttoiko yhtään?

Lue lisää

niin kesalla suojelen itseani aurinkolta,otan noin viis min.aurinkoa nykyisin kun lampo on siina 20 astetta.Ruskettuu ihan tahtomattaan ja taalla minun ikaisilla naisilla on hyva iho,ei ryppyja juuri ollenkaan mutta he suojelevatkin kasvojaan suoralta auringon paisteelta.
Kiitos viela kerran neuvoistasi.

Klara* kirjoitti:

Ihon puhdistusta ei sovi unohtaa. Se on ehdoton osa ihon hoitoa. Puhdistusmaito, -geeli tai -voide, silmämeikin poistoaine ja kasvovesi, niillä puhdistetaan meikki.
Hyvä yövoide ja silmänympärysvoide kruunaavat kasvojen iltahoidon.

Aamulla pesu kylmällä vedellä ja sipaisu kasvovedellä ennen kosteusvoidetta.

Eihän kukaan enää käytä saippuaa, eihän...?

Lue lisää

Jos rasvainen ihotyyppisi on muuten sileä ja heleä, mutta huokoset nenussa suurentuneet, mitä voi tehdä?

Iho on muuten hyvä, usein arvataan 15 vuotta nuoremmaksi, mutta huokoset.

Johtunevatko puhdistusemulsioista, joita olen aina käyttänyt,tunkeutuvatko huokosiin, jäävät sinne paksuntaen sen ihon tuottaman rasvan niin etteivät pääse pois??

Mintsu kirjoitti:

Jos rasvainen ihotyyppisi on muuten sileä ja heleä, mutta huokoset nenussa suurentuneet, mitä voi tehdä?

Iho on muuten hyvä, usein arvataan 15 vuotta nuoremmaksi, mutta huokoset.

Johtunevatko puhdistusemulsioista, joita olen aina käyttänyt,tunkeutuvatko huokosiin, jäävät sinne paksuntaen sen ihon tuottaman rasvan niin etteivät pääse pois??

Lue lisää

Aika vaikean kysymyksen esitit.

En usko, että kysymys on käyttämästäsi pudistusemulsiosta, tosin, jos olet samaa merkkiä kauan käyttänyt, voisit vaihtaa sen ja kokeilla jotain muuta merkkiä. Yksi ihotyyppi on sellainen, että siinä ihohuokoset näkyvät selvemmin kuin toisessa. Yleensä kysymys on silloin rasvaisesta ihosta ja huokoset näkyvät enemminkin muualla kasvoissa.

Ainoa neuvoni tässä vaiheessa on, että hankit ihohuokosia supistavan kasvoveden.
Muulle osalle ihoa käytät sille sopivia ihonhoitotuotteita, mutta nenääsi hoidat rasvaisen ihon hoitoon sopivilla tuotteilla.

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta myös minun ihoni on nk. sekaiho ja joudun sen vuoksi käyttämään sekä herkän, että normaalin ihon hoitotuotteita.

Osittain arvelen ongelmasi johtuvan myös geeneistäsi. Onko/oliko äidilläsi sama ongelma?

Klara* kirjoitti:

Olen työkseni meikannut naisia vuosikaudet (ja tietysti myös itseäni) ja yhdestä asiasta olen kanssasi, MdK-MdK, eri mieltä. Nimittäin meikkivoiteen käytöstä.

Kaiken ikäisille naisille on nykyisin olemassa omalle ihotyypille sopivat meikkivoiteet. Mitä vanhempi iho, sitä ohuempi meikkivoide.
Meikkivoide suojaa hyvin ilmansaasteilta, myös pakkaselta ja siinä on usein myös aurinkosuoja.
Pidän meikkivoidetta jopa ihonhoitotuotteena.

Kuivalle, vanhemmalle iholle sopii kevyt öljypohjainen meikkivoide, nuoremmalle mattapintainen. Mattapintainen on se, joka jää ryppyihin.
Silmän alle meikkivoidetta ei laiteta, se vain korostaa silmäpusseja.

Meikkivoide valitaan aina oman ihonvärin mukaan ja se "sovitetaan" leuan ja kaulan väliin, ei koskaan ranteeseen tai kämmenselälle, kuten usein näkee.

Meikkivoide "kiinnitetään" irtopuuterilla, kevyesti isolla puuterisiveltimellä, ylhäältä alas päin.

Kosteusvoide on AINA välttämätön.

Jos käyttää poskipunaa (suosittelen), voidemainen levitetään meikkivoiteen päälle ja puuteri vasta sitten, kiinteä poskipuna puuterin päälle.

Kevyt meikki ihan kotioloissakin piristää oloa mukavasti!

PS. Huulenrajauskynä meinasi unohtua.
Aivan ehdoton. Pelkkä huulipuna saattaa lähteä karkuun juonteita pitkin.

Älkää tytöt pelätkö meikkaamista, harjoittelulla saa ihan hyviä tuloksia ja parasta on, että harjoittelut voi aina pestä pois ja aloittaa harjoittelun uudelleen.

Lue lisää

kosteusvoiteen päälle meikkivoiteen. Nykyään on niin ohuita, hyvin levittyviä meikkivoiteita, ettei ne mene paakkuihin eikä jää ihon poimuihin kasoihin.

Meikkikin näyttää paljon paremmalta meikkivoiteen kanssa. Ei päivääkään ilman sitä.

Oikeassa olet Klara!

Klara* kirjoitti:

Aika vaikean kysymyksen esitit.

En usko, että kysymys on käyttämästäsi pudistusemulsiosta, tosin, jos olet samaa merkkiä kauan käyttänyt, voisit vaihtaa sen ja kokeilla jotain muuta merkkiä. Yksi ihotyyppi on sellainen, että siinä ihohuokoset näkyvät selvemmin kuin toisessa. Yleensä kysymys on silloin rasvaisesta ihosta ja huokoset näkyvät enemminkin muualla kasvoissa.

Ainoa neuvoni tässä vaiheessa on, että hankit ihohuokosia supistavan kasvoveden.
Muulle osalle ihoa käytät sille sopivia ihonhoitotuotteita, mutta nenääsi hoidat rasvaisen ihon hoitoon sopivilla tuotteilla.

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta myös minun ihoni on nk. sekaiho ja joudun sen vuoksi käyttämään sekä herkän, että normaalin ihon hoitotuotteita.

Osittain arvelen ongelmasi johtuvan myös geeneistäsi. Onko/oliko äidilläsi sama ongelma?

Lue lisää

geenit voittopuolisesti, heleä, rypytön iho, mutta myös tuo nenun voidehuolto, joka on liiallista aina ollut.
Muutkin, myös naiselliset hormoonit luultavasti aivan liian suurina lorauksina aina pulpunneet.
Onneksi äidin geeneistä vartalon pituus ja malli, nilkkojen kapeus ja korkeus.
Täytyy vain ottaa vastaan nöyrästi kiitellen kaikki, mitä ylhäältä annetaan.
- Ja hoitaahan ihmisen itsensä pitää, samoin kuin läheisiänsä, sehän on myös geeneissä.
Klaaralle kiitos hyvistä viesteistä!

Mintsun kirjoitti:

geenit voittopuolisesti, heleä, rypytön iho, mutta myös tuo nenun voidehuolto, joka on liiallista aina ollut.
Muutkin, myös naiselliset hormoonit luultavasti aivan liian suurina lorauksina aina pulpunneet.
Onneksi äidin geeneistä vartalon pituus ja malli, nilkkojen kapeus ja korkeus.
Täytyy vain ottaa vastaan nöyrästi kiitellen kaikki, mitä ylhäältä annetaan.
- Ja hoitaahan ihmisen itsensä pitää, samoin kuin läheisiänsä, sehän on myös geeneissä.
Klaaralle kiitos hyvistä viesteistä!

Lue lisää

Kuori nenääsi vaikkapa pari kertaa viikossa, ja käytä alkoholipohjaista kasvovettä.

Näillä konsteilla supistuvat ainakin hieman.

Klara* kirjoitti:

Olen työkseni meikannut naisia vuosikaudet (ja tietysti myös itseäni) ja yhdestä asiasta olen kanssasi, MdK-MdK, eri mieltä. Nimittäin meikkivoiteen käytöstä.

Kaiken ikäisille naisille on nykyisin olemassa omalle ihotyypille sopivat meikkivoiteet. Mitä vanhempi iho, sitä ohuempi meikkivoide.
Meikkivoide suojaa hyvin ilmansaasteilta, myös pakkaselta ja siinä on usein myös aurinkosuoja.
Pidän meikkivoidetta jopa ihonhoitotuotteena.

Kuivalle, vanhemmalle iholle sopii kevyt öljypohjainen meikkivoide, nuoremmalle mattapintainen. Mattapintainen on se, joka jää ryppyihin.
Silmän alle meikkivoidetta ei laiteta, se vain korostaa silmäpusseja.

Meikkivoide valitaan aina oman ihonvärin mukaan ja se "sovitetaan" leuan ja kaulan väliin, ei koskaan ranteeseen tai kämmenselälle, kuten usein näkee.

Meikkivoide "kiinnitetään" irtopuuterilla, kevyesti isolla puuterisiveltimellä, ylhäältä alas päin.

Kosteusvoide on AINA välttämätön.

Jos käyttää poskipunaa (suosittelen), voidemainen levitetään meikkivoiteen päälle ja puuteri vasta sitten, kiinteä poskipuna puuterin päälle.

Kevyt meikki ihan kotioloissakin piristää oloa mukavasti!

PS. Huulenrajauskynä meinasi unohtua.
Aivan ehdoton. Pelkkä huulipuna saattaa lähteä karkuun juonteita pitkin.

Älkää tytöt pelätkö meikkaamista, harjoittelulla saa ihan hyviä tuloksia ja parasta on, että harjoittelut voi aina pestä pois ja aloittaa harjoittelun uudelleen.

Lue lisää

En ole kosmetologi koulutukseltani, mutta saanut hyvän koulutuksen englantilaisilta BBC:ssä työskenteleviltä meikkitaiteilijoilta, jotka opettivat meikkaamaan erilaisia etnisiä tyyppejä (aasialaiset kasvot, afrikkalaiset, pohjoismaalaiset jne).
Tietenkin myös ihonhoitotuotteista ja niitten käyttämisestä perustiedot.
Itse olen aika skeptinen kaikkiin purkista tuleviin ihmeisiin, sen jälkeen kun ystävättäreni joka on iholääkäri on kertonut kuinka kaikki voiteet ajan oloon venyttävät ihoa ja jouduttavat ryppyjen ilmestymistä.
Hän sanoo nähneensä tarpeeksi esim. valokuvamalleja, nuoriakin, joitten ihoa on rasitettu meikeillä ja ovat tosi karmean näköisiä ilman meikkiä.

Olen tyypillisenä maatuskana seurannut hänen ohjeitaan oman ihoni käsittelyssä, eli ihon pesen VEDELLÄ (vesi vanhin voitehista) ja Lactacydillä, sen jälkeen joskus pyyhin kasvovedellä mahdolliset Lactacydin jätteet pois ja laitan tavallista kostetuttavaa NIVEAA, joka tutkimusten mukaan ajaa saman asian kuin jotkut hirmu kalliit tuotteet.
Eikä omasta mielestäni naamani vielä niin kurttuiselta näytä vaikka "kauneushoitoni" onkin katastrofi monen mielestä!
Käytän vaan maalaisjärkeäni.

Mutta tietenkin on jokaisen oma asia kuinka paljon haluaa oman itsensä kimpussa häärätä ja uhrata aikaa ja rahaa kaikkeen sellaiseen minkä luulee olevan välttämätöntä.

MdK-MdK kirjoitti:

En ole kosmetologi koulutukseltani, mutta saanut hyvän koulutuksen englantilaisilta BBC:ssä työskenteleviltä meikkitaiteilijoilta, jotka opettivat meikkaamaan erilaisia etnisiä tyyppejä (aasialaiset kasvot, afrikkalaiset, pohjoismaalaiset jne).
Tietenkin myös ihonhoitotuotteista ja niitten käyttämisestä perustiedot.
Itse olen aika skeptinen kaikkiin purkista tuleviin ihmeisiin, sen jälkeen kun ystävättäreni joka on iholääkäri on kertonut kuinka kaikki voiteet ajan oloon venyttävät ihoa ja jouduttavat ryppyjen ilmestymistä.
Hän sanoo nähneensä tarpeeksi esim. valokuvamalleja, nuoriakin, joitten ihoa on rasitettu meikeillä ja ovat tosi karmean näköisiä ilman meikkiä.

Olen tyypillisenä maatuskana seurannut hänen ohjeitaan oman ihoni käsittelyssä, eli ihon pesen VEDELLÄ (vesi vanhin voitehista) ja Lactacydillä, sen jälkeen joskus pyyhin kasvovedellä mahdolliset Lactacydin jätteet pois ja laitan tavallista kostetuttavaa NIVEAA, joka tutkimusten mukaan ajaa saman asian kuin jotkut hirmu kalliit tuotteet.
Eikä omasta mielestäni naamani vielä niin kurttuiselta näytä vaikka "kauneushoitoni" onkin katastrofi monen mielestä!
Käytän vaan maalaisjärkeäni.

Mutta tietenkin on jokaisen oma asia kuinka paljon haluaa oman itsensä kimpussa häärätä ja uhrata aikaa ja rahaa kaikkeen sellaiseen minkä luulee olevan välttämätöntä.

Lue lisää

Minun naamani ainakin voi sitä paremmin mitä vähemmän sitä hoitaa! Olen vuosikymmenet pärjännyt LdB:n sävytetyllä kosteusvoiteella. Talvella se antaa vähän väriä kalpeanaamalle ja kesällä tasoittaa auringon punotusta. Siihen voi halutessaan vähän sipaista kevytpuuteria päälle.
Iho ei suutu, vaikka ei mitään kauheita iltapuhdistusseremonioita pitäisikään. Pyyhkäisen märällä vanulapulla irtopuuterit ja ripsivärit pois. Sillä siisti! Jos äitiini tulen, niin naamani ei ole kovin rypistyvää sorttia.

MdK-MdK kirjoitti:

En ole kosmetologi koulutukseltani, mutta saanut hyvän koulutuksen englantilaisilta BBC:ssä työskenteleviltä meikkitaiteilijoilta, jotka opettivat meikkaamaan erilaisia etnisiä tyyppejä (aasialaiset kasvot, afrikkalaiset, pohjoismaalaiset jne).
Tietenkin myös ihonhoitotuotteista ja niitten käyttämisestä perustiedot.
Itse olen aika skeptinen kaikkiin purkista tuleviin ihmeisiin, sen jälkeen kun ystävättäreni joka on iholääkäri on kertonut kuinka kaikki voiteet ajan oloon venyttävät ihoa ja jouduttavat ryppyjen ilmestymistä.
Hän sanoo nähneensä tarpeeksi esim. valokuvamalleja, nuoriakin, joitten ihoa on rasitettu meikeillä ja ovat tosi karmean näköisiä ilman meikkiä.

Olen tyypillisenä maatuskana seurannut hänen ohjeitaan oman ihoni käsittelyssä, eli ihon pesen VEDELLÄ (vesi vanhin voitehista) ja Lactacydillä, sen jälkeen joskus pyyhin kasvovedellä mahdolliset Lactacydin jätteet pois ja laitan tavallista kostetuttavaa NIVEAA, joka tutkimusten mukaan ajaa saman asian kuin jotkut hirmu kalliit tuotteet.
Eikä omasta mielestäni naamani vielä niin kurttuiselta näytä vaikka "kauneushoitoni" onkin katastrofi monen mielestä!
Käytän vaan maalaisjärkeäni.

Mutta tietenkin on jokaisen oma asia kuinka paljon haluaa oman itsensä kimpussa häärätä ja uhrata aikaa ja rahaa kaikkeen sellaiseen minkä luulee olevan välttämätöntä.

Lue lisää

Tuosta Niveasta on kai pakko alkaa olla kanssasi samaa mieltä.
Tutustuin pari vuotta sitten hieman itseäni vanhempaan rouvashenkilöön ja ihastelin hänen kertakaikkiaan upeaa ihoaan. Tietysti aloin heti udella hänen tapaansa hoitaa ihoaan ja täytyy sanoa, että hämmästykseni oli suuri, kun hän kertoi koko aikuisikänsä käyttäneensä vain ja ainoastaan Niveaa.

Ihotyyppejä on kyllä niin monta sorttia, että kaikille eivät samat konstit riitä, geeneistä ja elämäntavoista, jopa ruokavaliosta johtuen.

Onnellinen olkoon hän, jolla on hyvä ihoperimä.

Hintriika kirjoitti:

Minun naamani ainakin voi sitä paremmin mitä vähemmän sitä hoitaa! Olen vuosikymmenet pärjännyt LdB:n sävytetyllä kosteusvoiteella. Talvella se antaa vähän väriä kalpeanaamalle ja kesällä tasoittaa auringon punotusta. Siihen voi halutessaan vähän sipaista kevytpuuteria päälle.
Iho ei suutu, vaikka ei mitään kauheita iltapuhdistusseremonioita pitäisikään. Pyyhkäisen märällä vanulapulla irtopuuterit ja ripsivärit pois. Sillä siisti! Jos äitiini tulen, niin naamani ei ole kovin rypistyvää sorttia.

Lue lisää

on minullekin ollut tuo LdB, Olen käyttänyt sitä 50-luvulta lähtien. Nykyään ostan suurimpia pulloja isot määrät kerrallaan halpaputiikeista.
Se on paras kokovartalovoide. Kesälläkin käytän sitä paljon auringonoton ja suihkun jälkeen.

Klara* kirjoitti:

Tuosta Niveasta on kai pakko alkaa olla kanssasi samaa mieltä.
Tutustuin pari vuotta sitten hieman itseäni vanhempaan rouvashenkilöön ja ihastelin hänen kertakaikkiaan upeaa ihoaan. Tietysti aloin heti udella hänen tapaansa hoitaa ihoaan ja täytyy sanoa, että hämmästykseni oli suuri, kun hän kertoi koko aikuisikänsä käyttäneensä vain ja ainoastaan Niveaa.

Ihotyyppejä on kyllä niin monta sorttia, että kaikille eivät samat konstit riitä, geeneistä ja elämäntavoista, jopa ruokavaliosta johtuen.

Onnellinen olkoon hän, jolla on hyvä ihoperimä.

Lue lisää

Nivea varmaan on yhtä hyvä. Minulle tuo LdB (olkoon nyt vaikka mainosta) jäi kai "perintönä". Äidin ainoa naamavoide oli se naturelli, minä vain lisäsin siihen tämän sävyvaihtoehdon. Äiti eli noin 8-kymppiseksi, eikä hänellä todellakaan ollut ryppyjä. Hän oli suuresti loukkaantunut, kun joku oli epäillyt, että hän oli käynyt kasvojenkohotuksessa. Äidin ainoa meikki oli huulipuna, jota hän laittoi juhliin lähtiessään.

MdK-MdK kirjoitti:

En ole kosmetologi koulutukseltani, mutta saanut hyvän koulutuksen englantilaisilta BBC:ssä työskenteleviltä meikkitaiteilijoilta, jotka opettivat meikkaamaan erilaisia etnisiä tyyppejä (aasialaiset kasvot, afrikkalaiset, pohjoismaalaiset jne).
Tietenkin myös ihonhoitotuotteista ja niitten käyttämisestä perustiedot.
Itse olen aika skeptinen kaikkiin purkista tuleviin ihmeisiin, sen jälkeen kun ystävättäreni joka on iholääkäri on kertonut kuinka kaikki voiteet ajan oloon venyttävät ihoa ja jouduttavat ryppyjen ilmestymistä.
Hän sanoo nähneensä tarpeeksi esim. valokuvamalleja, nuoriakin, joitten ihoa on rasitettu meikeillä ja ovat tosi karmean näköisiä ilman meikkiä.

Olen tyypillisenä maatuskana seurannut hänen ohjeitaan oman ihoni käsittelyssä, eli ihon pesen VEDELLÄ (vesi vanhin voitehista) ja Lactacydillä, sen jälkeen joskus pyyhin kasvovedellä mahdolliset Lactacydin jätteet pois ja laitan tavallista kostetuttavaa NIVEAA, joka tutkimusten mukaan ajaa saman asian kuin jotkut hirmu kalliit tuotteet.
Eikä omasta mielestäni naamani vielä niin kurttuiselta näytä vaikka "kauneushoitoni" onkin katastrofi monen mielestä!
Käytän vaan maalaisjärkeäni.

Mutta tietenkin on jokaisen oma asia kuinka paljon haluaa oman itsensä kimpussa häärätä ja uhrata aikaa ja rahaa kaikkeen sellaiseen minkä luulee olevan välttämätöntä.

Lue lisää

Ovat minullekin nuo ihotautilääkärin luennot mieleen jääneet. Vaikea olo on, jos naamalla on kerroksia. Kun ei niitä laita, niin ei ole erikoisia puhdistusmenetelmiäkään tarve käyttää. Minä käytän joskus kasvo ym. voiteena apteekista saatava Aqualan L-perusvoidetta. Se sopii herkällekin ja allergiselle iholle.

kuuluivat "kirjoittamattomana sääntönä" työpaikkani pukeutumiseen. Hameita, puseroita ja bleisereitä yhdistelemällä pukeutumiseen sai mukavaa piristystä. Kun työhön kuului myös osallistumista erilaisiin tilaisuuksiin kesken työpäivänkin, oli jakkupuku oivallinen ratkaisu. Oma kokemukseni tästä pukeutumisesta asiakaskontakteissa on pelkästään myönteinen: jakkupuku-bleiseri-tyyli oli siisti ja asiallinen. Sanoisinpa myös luottamusta herättävä, vakuuttava. Jotenkin sen aisti asiakkaan käyttäytymisestä.

F.riikka kirjoitti:

kuuluivat "kirjoittamattomana sääntönä" työpaikkani pukeutumiseen. Hameita, puseroita ja bleisereitä yhdistelemällä pukeutumiseen sai mukavaa piristystä. Kun työhön kuului myös osallistumista erilaisiin tilaisuuksiin kesken työpäivänkin, oli jakkupuku oivallinen ratkaisu. Oma kokemukseni tästä pukeutumisesta asiakaskontakteissa on pelkästään myönteinen: jakkupuku-bleiseri-tyyli oli siisti ja asiallinen. Sanoisinpa myös luottamusta herättävä, vakuuttava. Jotenkin sen aisti asiakkaan käyttäytymisestä.

Lue lisää

Kyllä jakkupuvut ovat numero ykkönen monessa tilaisuudessa.
Pelkästään asusteita vaihtamalla voi pelkistettylinjaisesta jakkupuvusta saada juhlavamman asun esim. johonkin iltapäivätilaisuuteen.

Minulla oli yksi jakkupuku, johon ommeltiin myös pitkä kapea hame.
Päivällä kun olin pitämässä luentoja, olin "lyhentänyt" tätä hametta vyötärölle ja laittanut joustavan vyön päälle.
Illalla oli ehkä iltatilaisuus, missä tarvittiin juhlavampaa asua ja kun mukana ei ollut varsinaisia juhlavaatteita, voin vetäistä tuon hameen pitkäksi, otin jakun pois ja alla oli yksinkertainen toppi. Sitten vaan juhlavammat korut ja ohut, läpinäkyvä poncho päälle ja asu oli valmis!

Asiakirjasalkun kokoisen matkalaukun pakkaaminen parin viikon matkaa varten niin, että oli joka päivälle eri asu, oli yleisölle kuin taikatempun esittäminen! :-DD

MdK-MdK kirjoitti:

Kyllä jakkupuvut ovat numero ykkönen monessa tilaisuudessa.
Pelkästään asusteita vaihtamalla voi pelkistettylinjaisesta jakkupuvusta saada juhlavamman asun esim. johonkin iltapäivätilaisuuteen.

Minulla oli yksi jakkupuku, johon ommeltiin myös pitkä kapea hame.
Päivällä kun olin pitämässä luentoja, olin "lyhentänyt" tätä hametta vyötärölle ja laittanut joustavan vyön päälle.
Illalla oli ehkä iltatilaisuus, missä tarvittiin juhlavampaa asua ja kun mukana ei ollut varsinaisia juhlavaatteita, voin vetäistä tuon hameen pitkäksi, otin jakun pois ja alla oli yksinkertainen toppi. Sitten vaan juhlavammat korut ja ohut, läpinäkyvä poncho päälle ja asu oli valmis!

Asiakirjasalkun kokoisen matkalaukun pakkaaminen parin viikon matkaa varten niin, että oli joka päivälle eri asu, oli yleisölle kuin taikatempun esittäminen! :-DD

Lue lisää

Asiakirjasalkun kokoiseen laukkuun kahden viikon vaatteiden pakkaaminen vaatii ... paitsi taikuutta ... paljon myös vaatteiden kangaslaaduilta. Anna nyt vinkki, yksikin viikko riittää.

On muuten kummaa, kun melkein joka paikassa naiset nykyään pukeutuvat housupukuun. Aika harvoin tulee käytettyä hameita, arkisemmissa oloissa melkeinpä ei ollenkaan.

Housupukujen trendikkäänä käyttäjänä on melkein joka päivä nähtävänä B&B:n tyylikäs Stephanie, jonka pukeutumisesta me naiset kai otamme mallia joko tieten tai tietämättämme.

saara.dma kirjoitti:

Asiakirjasalkun kokoiseen laukkuun kahden viikon vaatteiden pakkaaminen vaatii ... paitsi taikuutta ... paljon myös vaatteiden kangaslaaduilta. Anna nyt vinkki, yksikin viikko riittää.

On muuten kummaa, kun melkein joka paikassa naiset nykyään pukeutuvat housupukuun. Aika harvoin tulee käytettyä hameita, arkisemmissa oloissa melkeinpä ei ollenkaan.

Housupukujen trendikkäänä käyttäjänä on melkein joka päivä nähtävänä B&B:n tyylikäs Stephanie, jonka pukeutumisesta me naiset kai otamme mallia joko tieten tai tietämättämme.

Lue lisää

Jopa on taidon näyte saada mahtumaan kahden viikon vaatteet asiakirjasalkun kokoiseen laukkuun. Ainakin tuo kertoo järjestelykykyisestä ihmisestä, joka tietää,mitä haluaa. Näkisitpä minun laukkuni koon ja sisällön, kun lähden esim. kahden viikon matkalle etelään! Mistähän kaikesta laukku muotoineen ja sisältöineen viestiikään:)

tähän muoti ja meikki ketjuun.
Meikeistä,olen joskus ikiaikoja sitten esitellyt/meikannut ihmisiä, saanut oppia hoitanutkin itseäni(ihoa)nyt vanhetessa on alkanut usko rakoilla noihin ihmeitä tekeviin voiteisiin.
Ihoni on enemmän rasvainen kuin kuiva ja siksi unohtuu usein nuo voiteet.
Menoihin lähtiessä kuorin ihon ja laitan voiteen ja vain poskipunaa ,näädänkarva siveltimellä huiskutellen.
Silmät on jäänyt vähemmälle,kun en näe rajauskynän kanssa touhuta,ilman laseja,tulos voisi olla hupaisa,,,,,hiukan luomivärejä ja ripsiin säihkettä;))
Huulet ovat kapeat ja rajauskynällä yritän muotoilla ja sitten kohta imeskelen pois.
Hajuvettä tippa ja valmistaon.


Ja se pukeutuminen.
Tummansininen on varma väri siitä pidän ja sopiikin moneen menoon,vihreä, ruskea,viininpunainen,joku keltainensävy,harvoin musta ja punainen.Valkoisessa näytän liian steriililtä,joku pusero kyllä niin sanoittuihin juhlavampiin menoihin.

Pukeudun mieluummin ali,kuin ylivaatetuksiin, siis vähän näkymättömäksi.
Olen joskus ollut ylihieno ja ilta on ollut pilalla.
Muotisuuntaukset ovat olleet ja menneet,nyt pukeudun mukavasti,ehkä mieluummin nuorekkaammin,kuin lady tyylisesti.

Punainen soipisi minulle,mutta en osaa pitää sellaisia vaateita,harmaasta en tykkää , en liioin beigestä,musta ja valkea,ovat liian helpot ja käytetyt värit.
Onhan se musta asu oltava, koska se sopii useisiin juhlaviin tilaisuuksiin.

Hattuja en rakasta,baskerit,lippikset,ja myssyt eri muodoissa(itse suunnitellut).
Kengistä pitäisin,mutta jalat eivät,hyvin valikoiden,,,korkokengät,toisivat ainoan kauneuteni esille, nilkat,mutta ei niitäkään enää.

Olen niin mukavuuden haluinen, että en jaksa kiusata itseäni suuremmin,vähän sieltä tännepäin tyyliä,,,

koko tätä ketjua läpi, mutta taidat olla muotitoimittaja, tai ainakin näiden ulkonäkö ja vaateasioiden tuntija.
Puhut asiaa ja minä ainakin voin yhtyä kaikkeen sanomaasi. Tuo viimeinen täytyisi kaikkien lukea, sillä totta kuin mikä, että tympeämpää näkyä ei voi olla kuin minihameessaan, ja verkkosukissaan sipsutteleva nainen, joka on ylimeikattu ja kulkee tissit puoliksi näkyvissä takapuoltaan keikutellen. Vaikka sanoitkin, että se saattaa olla tahatonta, niin minä en oikein kyllä siihen usko. Tarkoitushakuista se on.
Tarkoituksena tehdä säväyttävä vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen.Näitähän sipsuttelee hajuvesipilvessä vastaan ja minä häpeän heidän puolestaan.
Itselläni on varma ja kalliinpuoleinenkin maku,sekä sääret joita kyllä kehtaisi vielä tälläkin iällä näytellä, mutta viihdyn pitkiksissä. Työasuunikin kuuluu pitkät housut ja eräs työkaverini sanoi kerran kun vaihdoimme sosiaalitiloissa vaatteita ollessamme
lähdössä vapaalle, että miksi et koskaan pidä hametta kun sinulla on noin upeat sääret.
Pidänhän minä joskus tietenkin, mutta viihdyn farkuissa ja yleensä pitkiksissä.
Kotioloisani olen kuin linnunpelätti.
Olemme ukon kanssa kumpikin.Hänenkin täytyy olla työssään "simpsetit" kaulassa ja kotona voi sitten hellittää. Sanoinkin eräänä iltana, että olemme kuin kaksi peikkoa.

merimona1 kirjoitti:

koko tätä ketjua läpi, mutta taidat olla muotitoimittaja, tai ainakin näiden ulkonäkö ja vaateasioiden tuntija.
Puhut asiaa ja minä ainakin voin yhtyä kaikkeen sanomaasi. Tuo viimeinen täytyisi kaikkien lukea, sillä totta kuin mikä, että tympeämpää näkyä ei voi olla kuin minihameessaan, ja verkkosukissaan sipsutteleva nainen, joka on ylimeikattu ja kulkee tissit puoliksi näkyvissä takapuoltaan keikutellen. Vaikka sanoitkin, että se saattaa olla tahatonta, niin minä en oikein kyllä siihen usko. Tarkoitushakuista se on.
Tarkoituksena tehdä säväyttävä vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen.Näitähän sipsuttelee hajuvesipilvessä vastaan ja minä häpeän heidän puolestaan.
Itselläni on varma ja kalliinpuoleinenkin maku,sekä sääret joita kyllä kehtaisi vielä tälläkin iällä näytellä, mutta viihdyn pitkiksissä. Työasuunikin kuuluu pitkät housut ja eräs työkaverini sanoi kerran kun vaihdoimme sosiaalitiloissa vaatteita ollessamme
lähdössä vapaalle, että miksi et koskaan pidä hametta kun sinulla on noin upeat sääret.
Pidänhän minä joskus tietenkin, mutta viihdyn farkuissa ja yleensä pitkiksissä.
Kotioloisani olen kuin linnunpelätti.
Olemme ukon kanssa kumpikin.Hänenkin täytyy olla työssään "simpsetit" kaulassa ja kotona voi sitten hellittää. Sanoinkin eräänä iltana, että olemme kuin kaksi peikkoa.

Lue lisää

En ole muotitoimittaja mutta saanut "kovan" koulutuksen näissä asioissa Englannissa joskus parikymmentä vuotta sitten kun alettiin kiinnittää huomiota suurten yhtiöitten avainhenkilöihin ja heidän edustavuuteensa ulkomaalaisten yhtiökumppaneitten keskuudessa.

Ulkoinen olemushan on jokaiselle ihmiselle ainutkertainen, eikä tarkoitus ollut kloonata esim. liikemiehiä, vaan katsottiin esim. vartalotyyppi ja mikä tyyli siihen sopisi, niin myös koko väriskaala, jotka toisivat itse henkilön ja hänen kauneutensa esille. (Värit eivät saa olla pääasia, vaan ihminen.)
Kaikki yksityiskohdat, kuten sopiva kampaus, silmälasit, korut, käsilaukut ym. käytiin asiakkaan kanssa läpi.
Muodonmuutos saattoi olla hätkähdyttävä!

Mutta pelkkä vaatetushan ei esim. liikeyhteyksissä riitä.
On osattava myös esiintyä ja kehokieli saattaa olla hyvin paljastava. Kuinka epävarmuus ja hermostuneisuus paljastuu?

Ne, jotka tietävät että olen tällaistenkin asioittenkin parissa työskennellyt, kysyvät usein mitä ajattelen kun näen jonkun joka on väärin pukeutunut.
En ole saanut sellaista "ammattitautia" (onneksi!) mutta huomaan kyllä heti kun näen jonkun, joka on todella tyylikäs ja kaikki sopii henkilölle kuin valettu.

Niihin aikoihin kun itseni oli pakko ajatella omaa pukeutumistani ja ulkonäköäni, oli ihanaa tulla pitkien työmatkojen jälkeen kotiin ja VAIHTAA VAPAALLE: äidin kutomiin villatöppösiin, pehmeään jogging-asuun :-D
Ja tänä päivänä kun olen eläkeläinen, niin kyllä tuulipuku ja muut ulkoiluasut ovat ahkerimmin käytettyjä vaatteita. On harvoin tilaisuuksia, että tarvitsee nähdä vaivaa pukeutumisen eteen.
Mutta tarpeen vaatiessa tiedän, mikä minulle sopii.

MdK-MdK kirjoitti:

En ole muotitoimittaja mutta saanut "kovan" koulutuksen näissä asioissa Englannissa joskus parikymmentä vuotta sitten kun alettiin kiinnittää huomiota suurten yhtiöitten avainhenkilöihin ja heidän edustavuuteensa ulkomaalaisten yhtiökumppaneitten keskuudessa.

Ulkoinen olemushan on jokaiselle ihmiselle ainutkertainen, eikä tarkoitus ollut kloonata esim. liikemiehiä, vaan katsottiin esim. vartalotyyppi ja mikä tyyli siihen sopisi, niin myös koko väriskaala, jotka toisivat itse henkilön ja hänen kauneutensa esille. (Värit eivät saa olla pääasia, vaan ihminen.)
Kaikki yksityiskohdat, kuten sopiva kampaus, silmälasit, korut, käsilaukut ym. käytiin asiakkaan kanssa läpi.
Muodonmuutos saattoi olla hätkähdyttävä!

Mutta pelkkä vaatetushan ei esim. liikeyhteyksissä riitä.
On osattava myös esiintyä ja kehokieli saattaa olla hyvin paljastava. Kuinka epävarmuus ja hermostuneisuus paljastuu?

Ne, jotka tietävät että olen tällaistenkin asioittenkin parissa työskennellyt, kysyvät usein mitä ajattelen kun näen jonkun joka on väärin pukeutunut.
En ole saanut sellaista "ammattitautia" (onneksi!) mutta huomaan kyllä heti kun näen jonkun, joka on todella tyylikäs ja kaikki sopii henkilölle kuin valettu.

Niihin aikoihin kun itseni oli pakko ajatella omaa pukeutumistani ja ulkonäköäni, oli ihanaa tulla pitkien työmatkojen jälkeen kotiin ja VAIHTAA VAPAALLE: äidin kutomiin villatöppösiin, pehmeään jogging-asuun :-D
Ja tänä päivänä kun olen eläkeläinen, niin kyllä tuulipuku ja muut ulkoiluasut ovat ahkerimmin käytettyjä vaatteita. On harvoin tilaisuuksia, että tarvitsee nähdä vaivaa pukeutumisen eteen.
Mutta tarpeen vaatiessa tiedän, mikä minulle sopii.

Lue lisää

pukeutumisessa eläkkeelle jäätyäni on kyllä ollut totaalinen. Tosin tähän vaikuttaa myös muuttoni maalle. Enhän toki puutarhassa askaroi jakkupuku päällä enkä täytä halkolaatikkoa piikkarit jalassa. Mutta roosan väristä lierihattua kyllä käytän kesäisin puutarhassa. Hatun väri sen kun paranee vuosien myötä. Kyllä farkut, collegepuvut ja vastaavat ovat nykyään ykkösasujani arkioloissa: niissä tunnen olevani sanan mukaisesti VAPAALLA!

MdK-MdK kirjoitti:

En ole muotitoimittaja mutta saanut "kovan" koulutuksen näissä asioissa Englannissa joskus parikymmentä vuotta sitten kun alettiin kiinnittää huomiota suurten yhtiöitten avainhenkilöihin ja heidän edustavuuteensa ulkomaalaisten yhtiökumppaneitten keskuudessa.

Ulkoinen olemushan on jokaiselle ihmiselle ainutkertainen, eikä tarkoitus ollut kloonata esim. liikemiehiä, vaan katsottiin esim. vartalotyyppi ja mikä tyyli siihen sopisi, niin myös koko väriskaala, jotka toisivat itse henkilön ja hänen kauneutensa esille. (Värit eivät saa olla pääasia, vaan ihminen.)
Kaikki yksityiskohdat, kuten sopiva kampaus, silmälasit, korut, käsilaukut ym. käytiin asiakkaan kanssa läpi.
Muodonmuutos saattoi olla hätkähdyttävä!

Mutta pelkkä vaatetushan ei esim. liikeyhteyksissä riitä.
On osattava myös esiintyä ja kehokieli saattaa olla hyvin paljastava. Kuinka epävarmuus ja hermostuneisuus paljastuu?

Ne, jotka tietävät että olen tällaistenkin asioittenkin parissa työskennellyt, kysyvät usein mitä ajattelen kun näen jonkun joka on väärin pukeutunut.
En ole saanut sellaista "ammattitautia" (onneksi!) mutta huomaan kyllä heti kun näen jonkun, joka on todella tyylikäs ja kaikki sopii henkilölle kuin valettu.

Niihin aikoihin kun itseni oli pakko ajatella omaa pukeutumistani ja ulkonäköäni, oli ihanaa tulla pitkien työmatkojen jälkeen kotiin ja VAIHTAA VAPAALLE: äidin kutomiin villatöppösiin, pehmeään jogging-asuun :-D
Ja tänä päivänä kun olen eläkeläinen, niin kyllä tuulipuku ja muut ulkoiluasut ovat ahkerimmin käytettyjä vaatteita. On harvoin tilaisuuksia, että tarvitsee nähdä vaivaa pukeutumisen eteen.
Mutta tarpeen vaatiessa tiedän, mikä minulle sopii.

Lue lisää

"Mutta pelkkä vaatetushan ei esim. liikeyhteyksissä riitä.
On osattava myös esiintyä ja kehokieli saattaa olla hyvin paljastava. Kuinka epävarmuus ja hermostuneisuus paljastuu?"

Olen elämäni aikana oppinut sen, että JOKAIKINEN ihminen oppii esiintymään muiden edessä, kunhan vain saa riittävästi harjoitusta. Jokainen oppii pukukoodin. Vaikka olisi miten ujo tahansa, niin pakosta se kukkokin laulaa. - Kun on pakko esiintyä, niin silloin oppii niksejä, jolla yleisö "otetaan".

Olen joutunut itse paljon kouluttamaan ihmisiä. Ensialkuun se oli minusta pelottavaa, mutta nykyisin pidän siitä paljon.

Aluksi olin aivan neuvoton, jos kuulijoiden joukossa oli joku häirikkö. Nykyisin en ollenkaan hikeenny moisesta, vaan saan häirikön rauhoittumaan ottamalla hänen asiansa vakavasti ja julkiseen käsittelyyn. En tosin mahda mitään sille, että ääneni on häirikön kanssa paljon kovempi kuin muuten. Nykyisin saan ihmisen - joka oli vielä äsken häirikkö - kiinnostumaan asiastani. Tosin se on edellyttänyt 20 vuoden harjoittelua. Epävarmuus on muuttunut varmuudeksi. - - Myyntitilanteessa taas vihamielinen asiakas on vaikea. Jos ei muu auta, niin sanon, että firmamme palvelut edellyttävät molemminpuolista luottamusta. Eli asetan hänet "ota-tai-jätä" tilanteeseen. On edellyttänyt vuosikausien harjoittelua hyväksyä se, että hankala asiakas tulee olemaan hankala jatkossakin, eikä ole sen vuoksi tarvetta saada häntä vakuuttuneeksi. Itselle se vain tuottaa haittaa, jos väen vängallä yrittää saada sopimuksen häijyn asiakkaan kanssa. Tietysti voi käydä niinkin, että asiakas voi kokeilee sietokykyäni ja voi pitää hyvänä asiana sitä, etten "myy" liikaa.

Vaikka olen sisäänpäin kääntynyt ja ujo ihminen, niin esiintyminen ja ihmisten rauhoittaminen on minulle nykyisin helppoa. - Jos mikään muu auta esim. puhelimessa rähjäävälle henkilölle, niin kutsun hänet henkilökohtaisesti keskustelemaan. Aina hän lähtee tyytyväisenä pois.

Vielä olen osittain työelämässä, mutta pian koittaa se aika, kun ei enää tarvitse välittää mistään mitään! Ei pukeutumisesta, ei esiintymisestä. Vanhana saa olla erilainen!

Iili kirjoitti:

"Mutta pelkkä vaatetushan ei esim. liikeyhteyksissä riitä.
On osattava myös esiintyä ja kehokieli saattaa olla hyvin paljastava. Kuinka epävarmuus ja hermostuneisuus paljastuu?"

Olen elämäni aikana oppinut sen, että JOKAIKINEN ihminen oppii esiintymään muiden edessä, kunhan vain saa riittävästi harjoitusta. Jokainen oppii pukukoodin. Vaikka olisi miten ujo tahansa, niin pakosta se kukkokin laulaa. - Kun on pakko esiintyä, niin silloin oppii niksejä, jolla yleisö "otetaan".

Olen joutunut itse paljon kouluttamaan ihmisiä. Ensialkuun se oli minusta pelottavaa, mutta nykyisin pidän siitä paljon.

Aluksi olin aivan neuvoton, jos kuulijoiden joukossa oli joku häirikkö. Nykyisin en ollenkaan hikeenny moisesta, vaan saan häirikön rauhoittumaan ottamalla hänen asiansa vakavasti ja julkiseen käsittelyyn. En tosin mahda mitään sille, että ääneni on häirikön kanssa paljon kovempi kuin muuten. Nykyisin saan ihmisen - joka oli vielä äsken häirikkö - kiinnostumaan asiastani. Tosin se on edellyttänyt 20 vuoden harjoittelua. Epävarmuus on muuttunut varmuudeksi. - - Myyntitilanteessa taas vihamielinen asiakas on vaikea. Jos ei muu auta, niin sanon, että firmamme palvelut edellyttävät molemminpuolista luottamusta. Eli asetan hänet "ota-tai-jätä" tilanteeseen. On edellyttänyt vuosikausien harjoittelua hyväksyä se, että hankala asiakas tulee olemaan hankala jatkossakin, eikä ole sen vuoksi tarvetta saada häntä vakuuttuneeksi. Itselle se vain tuottaa haittaa, jos väen vängallä yrittää saada sopimuksen häijyn asiakkaan kanssa. Tietysti voi käydä niinkin, että asiakas voi kokeilee sietokykyäni ja voi pitää hyvänä asiana sitä, etten "myy" liikaa.

Vaikka olen sisäänpäin kääntynyt ja ujo ihminen, niin esiintyminen ja ihmisten rauhoittaminen on minulle nykyisin helppoa. - Jos mikään muu auta esim. puhelimessa rähjäävälle henkilölle, niin kutsun hänet henkilökohtaisesti keskustelemaan. Aina hän lähtee tyytyväisenä pois.

Vielä olen osittain työelämässä, mutta pian koittaa se aika, kun ei enää tarvitse välittää mistään mitään! Ei pukeutumisesta, ei esiintymisestä. Vanhana saa olla erilainen!

Lue lisää

ko miu suullai.
Miekii oon eläkkeel oleva opettaja;)

Alus sitä ol aika neuvoton häiriköihe kans, mut sit tein niiko siekii, "ottamalla hänen asiansa
vakavasti ja julkiseen käsittelyyn;)

Malviina kirjoitti:

ko miu suullai.
Miekii oon eläkkeel oleva opettaja;)

Alus sitä ol aika neuvoton häiriköihe kans, mut sit tein niiko siekii, "ottamalla hänen asiansa
vakavasti ja julkiseen käsittelyyn;)

Lue lisää

Häirikön vaientamisyrityset vain yllytävät. Yksikin häirikkö voi pilata kaiken. Sen vuoksi aloinkin ottaa tämän linjan, että nostetaan kissa pöydälle, ja kysytään suoraan aivan neutraalilla tavalla, missä mättää.

En ole opettaja, mutta kurssitan paljon. Teen yhä firman sisäistä koulutusta. On ihmeellistä, miten kurssilla näkee sen, että joku uusi työntekijä lähtee firmasta pois nopeasti joko omasta halustaan tai siten, että koeajan loputtua työsuhdetta ei jatketa. - Tällä asialla ei ole mitään tekemistä häiriköinnin kanssa. Joskus on vain ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan sovi joukkoon, ja kurssilla sen huomaa.

Pari kuukautta sitten minulla oli kurssitettavia, joista yksi oli Thaimaan kuningattaren serkku. En tiennyt sitä. Ihmettelin koko ajan, miksi hänellä oli niin merkillinen "mitali" takissaan. Lopulta paljastui, että se oli merkki hänen korkeasta arvostaan. - Noh, en tiennyt sitä ja kohtelin häntä samoin kuin kaikkia muitakin. Sitä vain kummastelin, miksi hän oli niin mahdottoman kranttu lounasruoan suhteen. Jouduin kyöräämään häntä aasialaisiin ravintoloihin, kun hänelle ei kelvannut suomalainen ruoka. - Hän muuten oli erittäin heikko oppilas!

Iili kirjoitti:

Häirikön vaientamisyrityset vain yllytävät. Yksikin häirikkö voi pilata kaiken. Sen vuoksi aloinkin ottaa tämän linjan, että nostetaan kissa pöydälle, ja kysytään suoraan aivan neutraalilla tavalla, missä mättää.

En ole opettaja, mutta kurssitan paljon. Teen yhä firman sisäistä koulutusta. On ihmeellistä, miten kurssilla näkee sen, että joku uusi työntekijä lähtee firmasta pois nopeasti joko omasta halustaan tai siten, että koeajan loputtua työsuhdetta ei jatketa. - Tällä asialla ei ole mitään tekemistä häiriköinnin kanssa. Joskus on vain ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan sovi joukkoon, ja kurssilla sen huomaa.

Pari kuukautta sitten minulla oli kurssitettavia, joista yksi oli Thaimaan kuningattaren serkku. En tiennyt sitä. Ihmettelin koko ajan, miksi hänellä oli niin merkillinen "mitali" takissaan. Lopulta paljastui, että se oli merkki hänen korkeasta arvostaan. - Noh, en tiennyt sitä ja kohtelin häntä samoin kuin kaikkia muitakin. Sitä vain kummastelin, miksi hän oli niin mahdottoman kranttu lounasruoan suhteen. Jouduin kyöräämään häntä aasialaisiin ravintoloihin, kun hänelle ei kelvannut suomalainen ruoka. - Hän muuten oli erittäin heikko oppilas!

Lue lisää

semmoset huonopäiset.
Miult nous tukka pystyy ko Pääsky nimimerkki kerto, et heil päi ol nii raakoi ihmisii, et panniit hevose maha alle tule ko se ei jaksant vettää raskasta kuormaa.
Kissapoka pyöritettii sontakasas ja isäntä pist hangol läpi ja heitti tunkiolle.
Jos ihmine on noi julma, ni ei hänel oo kaik 'koton.'
Oikei syrjäsis paikois solmitaa avioliittoi serkuksii keske ja semmostakkii on kuulunt et sisaruksetkii saavat lapsii keskennää!!!!!

Tämmöne raakuuksist puhumine pannoo koko elegantin ketjun sivuraiteillee, mut ko sie mainitsit siit renikka serkust, sen Thaimaa kuningattare ja liittyhä hienoist ruuvis puhuminekii tyylii ja eleganssii, et annetaa pallaa, kuka ossaa.

Malviina kirjoitti:

semmoset huonopäiset.
Miult nous tukka pystyy ko Pääsky nimimerkki kerto, et heil päi ol nii raakoi ihmisii, et panniit hevose maha alle tule ko se ei jaksant vettää raskasta kuormaa.
Kissapoka pyöritettii sontakasas ja isäntä pist hangol läpi ja heitti tunkiolle.
Jos ihmine on noi julma, ni ei hänel oo kaik 'koton.'
Oikei syrjäsis paikois solmitaa avioliittoi serkuksii keske ja semmostakkii on kuulunt et sisaruksetkii saavat lapsii keskennää!!!!!

Tämmöne raakuuksist puhumine pannoo koko elegantin ketjun sivuraiteillee, mut ko sie mainitsit siit renikka serkust, sen Thaimaa kuningattare ja liittyhä hienoist ruuvis puhuminekii tyylii ja eleganssii, et annetaa pallaa, kuka ossaa.

Lue lisää

Pääasia hänelle vain oli se, ettei se ollut suomalaista ruokaa ja että oli tarjoilija. Hänestä oli nöyryyttävää, että hän joutui jonottamaan lounastiskillä tarjottimen kanssa ja viemään itse oman tarjottimensa ja astiansa pois. Aivan kuin hän olisi ollut "rahvasta". Hän sanoi, ettei ikinä ole aikaisemmin joutunut tekemään mitään vastaavaa.

Kun sitten näin, millaisia ruokia hän söi, ymmärsin, ettei suomalainen ruoka kelvannut. Hän mm. pyysi tarjoilijalta sokeria, jonka hän sitten sirotteli ruokaansa. (YÄK)

Hän kertoi, miten valtavasti heillä on palvelijoita, ja miten hänen vaimonsa ei joudu tekemään itse mitään, siis EI MITÄÄN.

Minä kysyin, että miten vaimo jaksaa sitä, että kaikki tehdään hänen puolestaan: tukka kammataan, makuuhuoneen ikkunaverhot avataan, ruoat tuodaan valmiina pöytään, kaikki tehdään valmiiksi. Hän ei ymmärtänyt kysymystä. Hänen mielestään se oli "oikeaa" elämää. - - Minusta se on aivan kauhea elämäntapa. Miten kummalla semmoinen ihminen saa aikansa kulumaan? Hulluksihan siinä luulisi tulevan. Sain sen käsityksen, ettei niin hienolle naiselle ole edes sopivaa tehdä mitään, mikä muistuttaa työtä. Huh.

Taas kerran näkyi, miten köyhän maan rikkaat eivät tunne minkäänlaista myötätuntoa köyhiä kohtaan. Hän puhui köyhistä ja palvelijoista varsin pilkallisesti. Ulkomaisten avustusjärjestöjen täytyy huolehtia köyhistä, rikkaat viis veisaavat.

Sama täällä. Olen tilannut sieltä paljon. On kiva ettei minun 158 senttisen tarvitse lyhennellä pitkiksiäkään, vaan ne sopivat kuin nenä päähän. Lisäksi työ on huoliteltua. Aikuisen naisen malleja laidasta laitaan. Takeista uimapukuihin.

mikä on juhlavaa ja hienoa, kuten musta ja valkoinen, olivat lujasti minunkin nupissani (härkä kun olen, niinkuin sinäkin :-D) kunnes toisin todistettiin ja sain omin silmin nähdä, mikä valtava ero on jos mustan sijaan käyttää tummansinistä tai vaikkapa tummaa hiilenharmaata.
On tietysti tilanteita että ainakin miesten on mukauduttava ympäristön vaatimuksiin.
Aikamoista snobismia, jos sinfoniaorkesterissa olisi mukana joku joka on pukeutunut siniseen frakkiin, "koska musta ei sovi minulle" :-D mutta niissä tapauksissa kun voi vaikuttaa niin toivoisin että useammat miehet pääsisivät eroon mustasta väristä.

Sama juttu valkoisen kohdalla. Kukapa ei olisi mennyt kiireesti ostamaan uutta valkoista paitaa tai puseroa, kun oli joku meno tiedossa ja vanha paita/pusero näytti kellastuneelta?

Meillä on tapana katsoa väriä värinä, harvemmin ajattelemme miltä itse näytämme tuossa värissä.

Meillä pohjoismaalaisilla on niin vaalea iho, että vaaleat värit ovat hyvännäköisiä useimmiten vaan kesällä kun itse olemme ruskettuneita.

Oletteko ajatelleet että kesällä hampaatkin näyttävät valkoisemmilta kun itse olemme ruskettuneita?
Suussa on sama "ruokasalin kalusto" kesät talvet, näköharha kesällä on ns. visuaalinen harha.

MdK-MdK kirjoitti:

mikä on juhlavaa ja hienoa, kuten musta ja valkoinen, olivat lujasti minunkin nupissani (härkä kun olen, niinkuin sinäkin :-D) kunnes toisin todistettiin ja sain omin silmin nähdä, mikä valtava ero on jos mustan sijaan käyttää tummansinistä tai vaikkapa tummaa hiilenharmaata.
On tietysti tilanteita että ainakin miesten on mukauduttava ympäristön vaatimuksiin.
Aikamoista snobismia, jos sinfoniaorkesterissa olisi mukana joku joka on pukeutunut siniseen frakkiin, "koska musta ei sovi minulle" :-D mutta niissä tapauksissa kun voi vaikuttaa niin toivoisin että useammat miehet pääsisivät eroon mustasta väristä.

Sama juttu valkoisen kohdalla. Kukapa ei olisi mennyt kiireesti ostamaan uutta valkoista paitaa tai puseroa, kun oli joku meno tiedossa ja vanha paita/pusero näytti kellastuneelta?

Meillä on tapana katsoa väriä värinä, harvemmin ajattelemme miltä itse näytämme tuossa värissä.

Meillä pohjoismaalaisilla on niin vaalea iho, että vaaleat värit ovat hyvännäköisiä useimmiten vaan kesällä kun itse olemme ruskettuneita.

Oletteko ajatelleet että kesällä hampaatkin näyttävät valkoisemmilta kun itse olemme ruskettuneita?
Suussa on sama "ruokasalin kalusto" kesät talvet, näköharha kesällä on ns. visuaalinen harha.

Lue lisää

Mustalla värillä on Suomessa pukeutumisessa varmasti myös historiallinen tausta. Sodat vaativat uhreja, varallisuutta vaatetukseen oli rajallisesti, kankaita oli vaikea saada tai ne kudottiin itse. Eiköhän ollut pitkälti käytännön ja tarpeen sanelemaa, että suomalaisen naisen ja miehen juhlapuvusta tuli musta. Se kun oli monella varmasti myös ainoa juhlapuku.

Perimässä mustan juhlavuus meissä myös istuu, eikö?

F.riikka kirjoitti:

Mustalla värillä on Suomessa pukeutumisessa varmasti myös historiallinen tausta. Sodat vaativat uhreja, varallisuutta vaatetukseen oli rajallisesti, kankaita oli vaikea saada tai ne kudottiin itse. Eiköhän ollut pitkälti käytännön ja tarpeen sanelemaa, että suomalaisen naisen ja miehen juhlapuvusta tuli musta. Se kun oli monella varmasti myös ainoa juhlapuku.

Perimässä mustan juhlavuus meissä myös istuu, eikö?

Lue lisää

muistan kun äitini aina sanoi,musta puku on aina oltava, siis juhlavampi.

SkillaN kirjoitti:

muistan kun äitini aina sanoi,musta puku on aina oltava, siis juhlavampi.

"pikkumusta" vaatekaapissa.

F.riikka kirjoitti:

Mustalla värillä on Suomessa pukeutumisessa varmasti myös historiallinen tausta. Sodat vaativat uhreja, varallisuutta vaatetukseen oli rajallisesti, kankaita oli vaikea saada tai ne kudottiin itse. Eiköhän ollut pitkälti käytännön ja tarpeen sanelemaa, että suomalaisen naisen ja miehen juhlapuvusta tuli musta. Se kun oli monella varmasti myös ainoa juhlapuku.

Perimässä mustan juhlavuus meissä myös istuu, eikö?

Lue lisää

Musta väri oli ennen käytännöllinen väri kun siinä ei lika näkynyt niin hyvin!
Mustaa on käytetty perinteisesti esim. hautajaisissa, mutta siitäkin ollaan pääsemässä nykyään eroon.
Saattaa olla, että vainaja on toivonut että hautajaisiin tultaisiin vaaleissa vaatteissa.

Itse menen hautajaisiin joko tummansinisissä vaatteissa tai muissa tummissa vaatteissa, en ikinä mustissa.
En edes omista muuta mustaa kuin kenkiä, jonkun iltakäsilaukun ja hanskoja.

Kun minusta aika jättää niin olen sanonut että on ehdottomasti kiellettyä tulla muistotilaisuuteen mustissa vaatteissa! En usko ollenkaan vaatteilla suremiseen.

MdK-MdK kirjoitti:

Musta väri oli ennen käytännöllinen väri kun siinä ei lika näkynyt niin hyvin!
Mustaa on käytetty perinteisesti esim. hautajaisissa, mutta siitäkin ollaan pääsemässä nykyään eroon.
Saattaa olla, että vainaja on toivonut että hautajaisiin tultaisiin vaaleissa vaatteissa.

Itse menen hautajaisiin joko tummansinisissä vaatteissa tai muissa tummissa vaatteissa, en ikinä mustissa.
En edes omista muuta mustaa kuin kenkiä, jonkun iltakäsilaukun ja hanskoja.

Kun minusta aika jättää niin olen sanonut että on ehdottomasti kiellettyä tulla muistotilaisuuteen mustissa vaatteissa! En usko ollenkaan vaatteilla suremiseen.

Lue lisää

on lesken vari taalla ja surun.

uzma-m kirjoitti:

on lesken vari taalla ja surun.

Belgian kuningatar Fabiola oli pukeutunut tyylikkääseen valkoiseen asuun miehensä hautajaisissa, jotka televisioitiin myös Suomeen. Yleisväri siunaustilaisuudessa oli valkoinen: kukissa, puvuissa jne. Vaikuttavaa!

Valkoinen symbolisoi minulle puhtautta ja toivoa. Itse olen käyttänyt usein valkoisia ruusuja ja liljoja hautavihkojen kukkina.

Värien symboliikka on mielenkiintoinen juttu, vaikka itse sovellankin värejä mutu-menetelmällä.

Silmät ymmyrkäisinä minäkin näitä olen lukenut. Mutta taaplataan me tyylillämme (tai tyylirikkoinemme), eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

Hintriika kirjoitti:

Silmät ymmyrkäisinä minäkin näitä olen lukenut. Mutta taaplataan me tyylillämme (tai tyylirikkoinemme), eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

on puhuttu,mielenkiintinen aihe,oppia ika kaikki.
Kylla pukeutuminen on tarkea asia siina kuin muutkin,onhan se osa persoonaamme, ei siina mitaan pahaa ole jos on fiksusti ja tarkoituksen mukaisesti pukeutunut.

Hintriika kirjoitti:

Silmät ymmyrkäisinä minäkin näitä olen lukenut. Mutta taaplataan me tyylillämme (tai tyylirikkoinemme), eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

maatuskatkin omalla tavallamme "tyylikkäitä" jos nyt ei hienoja.
Minulle on sopinut tyylini hyvin,vaatteet on mukavia, käyttökelpoisia ,puhtaita ja ehjiä.
Suuren painon laitan mukavuudelle ja muoti monasti on "ahdistavaa", eikä minua ole vielä pois käsketty mistään tilaisuudesta.

Eikös se ole aivan hyvä, kun on meitä "maatuskoitakin" erottuvat paremmin ne tyylikkäät ja hoidetut,ja me saamme ihaillen seurailla hyvin pukeutuvia, muodikkaita ihmisiä.

Siis molemminpuolinen etu;))DD

SkillaN kirjoitti:

maatuskatkin omalla tavallamme "tyylikkäitä" jos nyt ei hienoja.
Minulle on sopinut tyylini hyvin,vaatteet on mukavia, käyttökelpoisia ,puhtaita ja ehjiä.
Suuren painon laitan mukavuudelle ja muoti monasti on "ahdistavaa", eikä minua ole vielä pois käsketty mistään tilaisuudesta.

Eikös se ole aivan hyvä, kun on meitä "maatuskoitakin" erottuvat paremmin ne tyylikkäät ja hoidetut,ja me saamme ihaillen seurailla hyvin pukeutuvia, muodikkaita ihmisiä.

Siis molemminpuolinen etu;))DD

Lue lisää

Mie ainakii ostan liituraitapuvun.
Se on kyl vähä maskuliinisen nimine vaate ja tulloo mielee, et siin pitäs olla ravattikkii viel.
Kuunnellaaha loppuu mitä hää neuvoo tää Klaara.
Valokuvvaa ei olla viel nähty ja ommaa ei ilkijä kuuna päivän laittaa ko on nii maatuska, nii maatuska.
MDK-MDK kyl näyttääkii kuvis silt mitä haastaa, et ei taija olla tyhjää puhetta.
Uzma vois laitta profiilii oma kuvvaasa siin kansallispuvus, vai onks hää jo laittantkii? En oo aikoihi kahtont galleriasivuloita.

SkillaN kirjoitti:

maatuskatkin omalla tavallamme "tyylikkäitä" jos nyt ei hienoja.
Minulle on sopinut tyylini hyvin,vaatteet on mukavia, käyttökelpoisia ,puhtaita ja ehjiä.
Suuren painon laitan mukavuudelle ja muoti monasti on "ahdistavaa", eikä minua ole vielä pois käsketty mistään tilaisuudesta.

Eikös se ole aivan hyvä, kun on meitä "maatuskoitakin" erottuvat paremmin ne tyylikkäät ja hoidetut,ja me saamme ihaillen seurailla hyvin pukeutuvia, muodikkaita ihmisiä.

Siis molemminpuolinen etu;))DD

Lue lisää

...että tässä iässä ei tarvitse välittää. Meidän ikäisemme pitääkin olla omaa maataan. "Minä olen minä, ja viis veisaan, mitä muut sanovat."

Joskus suorastaan säälittää nuorten epävarmuus ja se, miten paljon he kiinnittävät huomiota muiden mielipiteisiin.

Malviina kirjoitti:

Mie ainakii ostan liituraitapuvun.
Se on kyl vähä maskuliinisen nimine vaate ja tulloo mielee, et siin pitäs olla ravattikkii viel.
Kuunnellaaha loppuu mitä hää neuvoo tää Klaara.
Valokuvvaa ei olla viel nähty ja ommaa ei ilkijä kuuna päivän laittaa ko on nii maatuska, nii maatuska.
MDK-MDK kyl näyttääkii kuvis silt mitä haastaa, et ei taija olla tyhjää puhetta.
Uzma vois laitta profiilii oma kuvvaasa siin kansallispuvus, vai onks hää jo laittantkii? En oo aikoihi kahtont galleriasivuloita.

Lue lisää

Älä viitsi olla sarkastinen...

kovasti kiinnostunut ja valmis lähtemään mukaan, mutta seurattuani millaisia arvosteluja täällä annetaan ihmisten pukeutumisesta ja vaatteiden värien valinnasta, innostus lopahti.

Klara* kirjoitti:

Älä viitsi olla sarkastinen...

Se tais johtuu siint ko joku sano Kahvipirttiläisii maalaismaatuskoiks.
Aattelin, et hää tarkotti ajastaa jälkeejääneitä ja vähemmä muotitietosii, niiko miekii oon.

Suvi2 kirjoitti:

kovasti kiinnostunut ja valmis lähtemään mukaan, mutta seurattuani millaisia arvosteluja täällä annetaan ihmisten pukeutumisesta ja vaatteiden värien valinnasta, innostus lopahti.

Lue lisää

minusta edellinen risteily,jossa nyt ei tungosta ollut(onhan kuulunut olin minäkin)oli ihan mukava.
Enkö huomannut, vai tajunnut, mutta minusta kukaan ei loistanut vaatteillaan, kaikki oli siististi ja kivasti pukeutuneet.
En huomannut,että ketään ihmeemmin kiinnosti pukeutuminen, juttua sitä tuli,ja niin sen toivoisi olevankin.

Voihan olla että en huomannut "arvosteliko" joku, ei ainakaan siltä näyttänyt.
Joten lähde vaan mukaan,jos sellainen järjestetään.

SkillaN kirjoitti:

minusta edellinen risteily,jossa nyt ei tungosta ollut(onhan kuulunut olin minäkin)oli ihan mukava.
Enkö huomannut, vai tajunnut, mutta minusta kukaan ei loistanut vaatteillaan, kaikki oli siististi ja kivasti pukeutuneet.
En huomannut,että ketään ihmeemmin kiinnosti pukeutuminen, juttua sitä tuli,ja niin sen toivoisi olevankin.

Voihan olla että en huomannut "arvosteliko" joku, ei ainakaan siltä näyttänyt.
Joten lähde vaan mukaan,jos sellainen järjestetään.

Lue lisää

Mie ainakii lähen.

Onks se sit iha huviristeily, vai otetaaks turkulaisii mukkaa?

Malviina kirjoitti:

Mie ainakii lähen.

Onks se sit iha huviristeily, vai otetaaks turkulaisii mukkaa?

Miu pit sannoo, et onks se huviristeily, vai otetaaks ukot mukkaa, kenel on, ja lähetääkst Turust, vai Helsingist?

Malviina kirjoitti:

Mie ainakii lähen.

Onks se sit iha huviristeily, vai otetaaks turkulaisii mukkaa?

Helevata, mikä huumorintaju!

Ei ihme, ollaanhan samalta kulmalta kotoisin.

Klara* kirjoitti:

Helevata, mikä huumorintaju!

Ei ihme, ollaanhan samalta kulmalta kotoisin.

Ainakii sie oot haastant jossai karjalamurretta, mut en muista mis.
Tuo "helvata" on alkuperästä väärentämätöntä sinnuu.Toivottavast kukkaa ei nyt vejä herneitä pienee nenuhee, tai pitempää nokkahee, mut on meil karjalaisil huumoritaijuu ;)))))

Hintriika kirjoitti:

Silmät ymmyrkäisinä minäkin näitä olen lukenut. Mutta taaplataan me tyylillämme (tai tyylirikkoinemme), eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

puheenollen. Ystäväni kertoi menneensä Kelan toimistoon hakemaan ajanmukaista, kuvallista Kelakorttia. Hän on rikas tohtorin rouva, mutta tykkää pukeutua hyvin rennosti. Takki vanha ja hieman virttynyt. Muutenkin hieman hompsantuun näköinen.

Hän oli esittänyt asiansa virkailijalle, mutta virkailija oli puistellut päätään ja kysynyt:
"Mahtaako teillä olla tarpeeksi rahaa lunastaa se kortti. Se on melko kallis"

Ystäväni oli leväyttänyt kukkaronsa pöydälle, rahaa oli melkoisesti mukana ja kysyi, että riittäisiköhän nämä.

Virkailija oli hieman nolona. Mutta ei pyydellyt anteeksi. Hoiti asian hiljaa.

Näinkin voi vaatteet viestittää hieman virheellisesti, mutta kyllä virkailijankin palvelutaito taisi olla hieman kyseenalainen.

SkillaN kirjoitti:

minusta edellinen risteily,jossa nyt ei tungosta ollut(onhan kuulunut olin minäkin)oli ihan mukava.
Enkö huomannut, vai tajunnut, mutta minusta kukaan ei loistanut vaatteillaan, kaikki oli siististi ja kivasti pukeutuneet.
En huomannut,että ketään ihmeemmin kiinnosti pukeutuminen, juttua sitä tuli,ja niin sen toivoisi olevankin.

Voihan olla että en huomannut "arvosteliko" joku, ei ainakaan siltä näyttänyt.
Joten lähde vaan mukaan,jos sellainen järjestetään.

Lue lisää

Pois yhdeltä risteilyltä. Tunnet hyvin, palstahäirikkö Ajomiehen, joka on lähtöisin samoilta seuduilta kuin Malviinakin, itserakkaus suunnaton ja itsekritiikki nolla. Toinen opettaja, jolla ei edes alkeellisia käytöstapoja.

Koska päätätte (tai Malviina päättää), ketka mahdolliselle treffiristeilylle saavat osallistua?

Malviina kirjoitti:

Mie ainakii lähen.

Onks se sit iha huviristeily, vai otetaaks turkulaisii mukkaa?

?????????

??????? kirjoitti:

?????????

ihmettelemistä siin on?

Myö tulla hurrautettaa samal taksil satamaa sit ko lähetää risteilylle:D

Ruuneperi kirjoitti:

Pois yhdeltä risteilyltä. Tunnet hyvin, palstahäirikkö Ajomiehen, joka on lähtöisin samoilta seuduilta kuin Malviinakin, itserakkaus suunnaton ja itsekritiikki nolla. Toinen opettaja, jolla ei edes alkeellisia käytöstapoja.

Koska päätätte (tai Malviina päättää), ketka mahdolliselle treffiristeilylle saavat osallistua?

Lue lisää

minultako kysyit risteilystä, minä vaan Suvin kirjoitukseen vastailin ja yritin rohkaista mukaan.
Aikataulusta en tiedä, tai muistanko lukeneeni jotakin helmikuusta, sanoiko joku niin.
Minä en sellaisia karsintoja ainakaan ole tekemässä, ketkä sinne pääsee, mistä sellaisen sait päähäsi.

Mielestäni kerroin, että meillä oli ihan suht koht kiva se edellinen,,eikös vaan.
Jos toteutuu, olenko edes minä mukana, kaikki on ilmassa, vaikka pitäisi kai yrittää,jos sattuisi kumppanin löytämään;))DD leikkiä leikkiä kohdallani,mutta onhan niinkin käynyt.

Anteeksi aivan ulkopuolella aloituksen.

Ruuneperi kirjoitti:

Pois yhdeltä risteilyltä. Tunnet hyvin, palstahäirikkö Ajomiehen, joka on lähtöisin samoilta seuduilta kuin Malviinakin, itserakkaus suunnaton ja itsekritiikki nolla. Toinen opettaja, jolla ei edes alkeellisia käytöstapoja.

Koska päätätte (tai Malviina päättää), ketka mahdolliselle treffiristeilylle saavat osallistua?

Lue lisää

että Ajomies olisi Karjalan lapsia laulavia...

Ettet vain olisi Ruuneperi nyt erehtynyt.

Klara* kirjoitti:

että Ajomies olisi Karjalan lapsia laulavia...

Ettet vain olisi Ruuneperi nyt erehtynyt.

kuten Malviinakin.

on juuriltaan kirjoitti:

kuten Malviinakin.

että Karjalan laulumailta olisi.
Onhan täällä muuallakin päin Suomea miehiä jotka Ruuneperin keskustelussa päihittävät.
Eikä edes ihme taitoa tarvita.

Jostain kotoisin kirjoitti:

että Karjalan laulumailta olisi.
Onhan täällä muuallakin päin Suomea miehiä jotka Ruuneperin keskustelussa päihittävät.
Eikä edes ihme taitoa tarvita.

tietojeni mukaan.

viimeisten kirjoitti:

tietojeni mukaan.

Täältähän me useimmat ollaan virtuaalimaailmasta.

tiedoillesi. kirjoitti:

Täältähän me useimmat ollaan virtuaalimaailmasta.

keskusteluja palstalla entisten naapurin tyttön Raisan kanssa.
Siitä siis johtuu, että lipeväkielisenä päihittää Ruuneperin väittelyssä mennen tullen.

SkillaN kirjoitti:

minultako kysyit risteilystä, minä vaan Suvin kirjoitukseen vastailin ja yritin rohkaista mukaan.
Aikataulusta en tiedä, tai muistanko lukeneeni jotakin helmikuusta, sanoiko joku niin.
Minä en sellaisia karsintoja ainakaan ole tekemässä, ketkä sinne pääsee, mistä sellaisen sait päähäsi.

Mielestäni kerroin, että meillä oli ihan suht koht kiva se edellinen,,eikös vaan.
Jos toteutuu, olenko edes minä mukana, kaikki on ilmassa, vaikka pitäisi kai yrittää,jos sattuisi kumppanin löytämään;))DD leikkiä leikkiä kohdallani,mutta onhan niinkin käynyt.

Anteeksi aivan ulkopuolella aloituksen.

Lue lisää

josta muutamat puhuivat kahvipalstalla. Joku ehdotti joulunaikaa ja jonkun mielestä helmikuu olisi sopivin. Joten ei ollut tuulesta temmattua juttua.

Mietteliääksi panee kirjoitti:

keskusteluja palstalla entisten naapurin tyttön Raisan kanssa.
Siitä siis johtuu, että lipeväkielisenä päihittää Ruuneperin väittelyssä mennen tullen.

ihan omassa persoonassaan teidän kanssanne.
Mitähän, jos kysytte nyt häneltä itseltään, mistä mahtaa olla kotoosin.

Tottahan me kuitenkin vielä muuallakin kuljemme kuin aitanpolulla. Kaupungilla liikumme, käymme vieraisilla, teatterissa, milloin missäkin.

Vapaa-ajan vaatteet ovat tietenkin eri asia, mutta huolimatta siitä, että nykyisin meille monelle se vapaa-aika on sitä enintä aikaa, joudumme(hm, olikohan oikea ilmaisu) kuitenkin joskus pukeutumaan myös muuhun kuin tähän tuulipuku-hirvitykseen, sillä me nykyseniorit olemme kuitenkin jotakuinkin menevää porukkaa. Näin olen ymmärtänyt. Joten, voisimmeko mitenkään yhteisellä päätöksellä luopua tuosta kuvauksesta "tuulipuku" ja ottaa käyttöön kauniimman ilmaisun:ulkoilupuku.

Selkeämpi kuvaus ko. vaatteesta ja paljon kauniimpi.
Eikä näitä nk. tuulipukuja enää ihan totta puhuen enää onneksi edes näykään katukuvassa, materiaali on nykyään ihan toista kuin tuulipukuaikaan, notkeampaa, joustavampaa, miellyttävämpää.

Tuulipuku kahisi, hiosti, oli usein vuoriton ja äärettömän epäkäytännöllinen. Onneksi siitä on päästy.

Klara* kirjoitti:

Tottahan me kuitenkin vielä muuallakin kuljemme kuin aitanpolulla. Kaupungilla liikumme, käymme vieraisilla, teatterissa, milloin missäkin.

Vapaa-ajan vaatteet ovat tietenkin eri asia, mutta huolimatta siitä, että nykyisin meille monelle se vapaa-aika on sitä enintä aikaa, joudumme(hm, olikohan oikea ilmaisu) kuitenkin joskus pukeutumaan myös muuhun kuin tähän tuulipuku-hirvitykseen, sillä me nykyseniorit olemme kuitenkin jotakuinkin menevää porukkaa. Näin olen ymmärtänyt. Joten, voisimmeko mitenkään yhteisellä päätöksellä luopua tuosta kuvauksesta "tuulipuku" ja ottaa käyttöön kauniimman ilmaisun:ulkoilupuku.

Selkeämpi kuvaus ko. vaatteesta ja paljon kauniimpi.
Eikä näitä nk. tuulipukuja enää ihan totta puhuen enää onneksi edes näykään katukuvassa, materiaali on nykyään ihan toista kuin tuulipukuaikaan, notkeampaa, joustavampaa, miellyttävämpää.

Tuulipuku kahisi, hiosti, oli usein vuoriton ja äärettömän epäkäytännöllinen. Onneksi siitä on päästy.

Lue lisää

Muistan ajan, jolloin teatteriin todella pukeuduttiin. Ensi-illoista en tiedä, mutta tavallisiin näytäntöihin mennään nykyisin samoissa vaatteissa kuin yleensä ihmisten ilmoilla liikuttaessa. Esim. Kansallisteatterissa ne harvat "pukeutujat" joutuvat kaiken kansan silmätikuiksi (he ovatkin menossa jatkoille). En minä ainakaan kehtaa mennä sinne sen hienommissa vaatteissa kuin suurin osa muusta yleisöstä on. Toinen juttu on tietenkin, ettei minulla kovin fiinejä vaatteita edes ole.

Siitä periaatteesta minäkin vielä haluan pitää kiinni, että toisen arvojuhliin (häät, merkkipäivät jne.) ei pidä mennä missään rönttövaatteissa. On kohteliasta pukeutua asianmukaisesti, vaikka ei sitten hienosteluvaatteita omistaisikaan.

Hintriika kirjoitti:

Muistan ajan, jolloin teatteriin todella pukeuduttiin. Ensi-illoista en tiedä, mutta tavallisiin näytäntöihin mennään nykyisin samoissa vaatteissa kuin yleensä ihmisten ilmoilla liikuttaessa. Esim. Kansallisteatterissa ne harvat "pukeutujat" joutuvat kaiken kansan silmätikuiksi (he ovatkin menossa jatkoille). En minä ainakaan kehtaa mennä sinne sen hienommissa vaatteissa kuin suurin osa muusta yleisöstä on. Toinen juttu on tietenkin, ettei minulla kovin fiinejä vaatteita edes ole.

Siitä periaatteesta minäkin vielä haluan pitää kiinni, että toisen arvojuhliin (häät, merkkipäivät jne.) ei pidä mennä missään rönttövaatteissa. On kohteliasta pukeutua asianmukaisesti, vaikka ei sitten hienosteluvaatteita omistaisikaan.

Lue lisää

olin varmasti 1950-luvulla mennessäni isäni kanssa ensimmäistä kertaa Kansallisteatteriin. Muistan vieläkin häpeän tunteen, kun jalassani olivat monot ja pukunani skottiruutuinen hame-puseroyhdistelmä. Ladyt olivat pukeutuneet iltapukuihin. Näytelmä oli muuten A. Millerin Näköala sillalta. Näin ensimmäisen kerran Tauno Palon ja Tea Istan livenä.

Totta puhut! Teatteripukeutuminen on muuttunut noista ajoista - sanoisinko terveempään suuntaan.

tosi kivasta ketjusta, pitkästä aikaa oikein innostavaa, ei pelkkää puuta-heinää.

Et kai sinä itse jo ole pakannut sitä kapsäkkiäsi ja lentänyt muille maille?
Senpä takia kyselen kun koko ketju tyssäsi kuin täi tervaan.
Olisihan sinulla kai vielä lisääkin neuvoja antaa, vai loppuivatko tähän.

fiiuliN kirjoitti:

Et kai sinä itse jo ole pakannut sitä kapsäkkiäsi ja lentänyt muille maille?
Senpä takia kyselen kun koko ketju tyssäsi kuin täi tervaan.
Olisihan sinulla kai vielä lisääkin neuvoja antaa, vai loppuivatko tähän.

Lue lisää

Niinkuin sanoin edellisessä viestissäni, minulla on vieras enkä voi istua koneen ääressä muuta kuin näin illalla kun on oikeastaan nukkumaanmenoaika.

Kiva kun ketju on herättänyt keskustelua!

Minulla on sellainen nykyaan tuhkanvarinen harva hiiren hanta tukka,kun menen kampaajalle niin kauhistelevat miksi on huono tukan laatu,muilla komeat paksut tukat.Nuo kampaajat ovat kaiken lisaksi miehia mutta hyvin ne leikkaa, mutta voi noita kampauksia ne saan itte tehda.

uzma-m kirjoitti:

Minulla on sellainen nykyaan tuhkanvarinen harva hiiren hanta tukka,kun menen kampaajalle niin kauhistelevat miksi on huono tukan laatu,muilla komeat paksut tukat.Nuo kampaajat ovat kaiken lisaksi miehia mutta hyvin ne leikkaa, mutta voi noita kampauksia ne saan itte tehda.

Lue lisää

Älä ole milläsikään, Sinulla on aivan tyypillinen suomalaisen naisen hius, sekä väriltään, että rakenteeltaan.

Laitata siihen muutamia tuhkanvaaleita raitoja, ne antavat ryhtiä kampaukselle ja eloa hiuksiin.
Muista kuitenkin hyvä, kosteuttava hoitoaine, sillä vaalennus kuivattaa hiuksia.

Aurinkohan kuluttaa myös kovasti hiuksia.

Klara* kirjoitti:

Älä ole milläsikään, Sinulla on aivan tyypillinen suomalaisen naisen hius, sekä väriltään, että rakenteeltaan.

Laitata siihen muutamia tuhkanvaaleita raitoja, ne antavat ryhtiä kampaukselle ja eloa hiuksiin.
Muista kuitenkin hyvä, kosteuttava hoitoaine, sillä vaalennus kuivattaa hiuksia.

Aurinkohan kuluttaa myös kovasti hiuksia.

Lue lisää

kaikille neuvoista ja ohjeista,kylla se niin on etta joskus aina pukeutua pitaa,kylla hyvat neuvot ovat tarpeen.
nyt vasta valkeni etta Suomessakaan ei niin ihmeellisesti pukeuduta kun mennnaan teatteriin,entas konserttiin tai balettiin tai Savolinnan oopperajuhlille jos onnistuis saamaan lipun ens vuonna?

uzma-m kirjoitti:

kaikille neuvoista ja ohjeista,kylla se niin on etta joskus aina pukeutua pitaa,kylla hyvat neuvot ovat tarpeen.
nyt vasta valkeni etta Suomessakaan ei niin ihmeellisesti pukeuduta kun mennnaan teatteriin,entas konserttiin tai balettiin tai Savolinnan oopperajuhlille jos onnistuis saamaan lipun ens vuonna?

Lue lisää

...pukeutuvat lämpöhaalareihin tai muihin lämpimiin vaatteisiin. Siellä on useimmiten kylmä. Lämmintä siis päälle. Ei mitään hienouksia.
Jos näkee, että jollakulla daamilla on iltapuku, niin tietää, että hän on ensikertalainen.

Omat eväät mukaan: kahvia termospulloon ja voileipiä. Yleisön kulkuaukot ovat nimittäin niin ahtaita, että ei buffettiin ehdi väliajalla, ellei satu istumaan sopivasti oviaukon lähellä.

Voihan olla, että tilannetta on korjattu, mutta ainakin viimeksi siellä ollessani osasin jo ottaa oman termospullon, ja tarpeeseen se oli. -- Suomessa ei vieläkään osata sitä, että väliajalla olisi kaikille tarjolla jotakin syötävää tai juotavaa. Ulkomailla se asia on aina hoidettu paremmin.

Voisin hyvin kuvitella, että esimerkiksi Pakistanissa ilmestyy kuin tyhjästä yleisön joukkoon poikia myymään välipalaa. Tämä on kovin arkinen asia, kun puhutaan oopperasta, teatterista tai konsertista, mutta se on myös hyvin tärkeä asia, kun on kysymys kolmen tunnin esityksestä. -- En valitettavasti muista Olavinlinnan vessatilannetta. Se on kanssa niin tärkeä juttu, että sekin on otettava esille vain olisi millaisesta taiteesta kysymys.

Kaikkiin yleisötilaisuuksiin voi Suomessa mennä tavallisissa vaatteissa, ei siihen kukaan oikein kiinnitä mitään huomiota. -- Olen ollut Kirov-baletin esityksessä Espanjassa. Minua vähän nolotti mennä sisään, kun päälläni oli farkut ja mukana selkäreppu. Huomasin olevani täysin tyylin mukaisesti pukeutunut. Muulla yleisöllä oli aivan samanlaiset rytkyt, ehkä vielä rönttöisemmätkin.

Iili kirjoitti:

...pukeutuvat lämpöhaalareihin tai muihin lämpimiin vaatteisiin. Siellä on useimmiten kylmä. Lämmintä siis päälle. Ei mitään hienouksia.
Jos näkee, että jollakulla daamilla on iltapuku, niin tietää, että hän on ensikertalainen.

Omat eväät mukaan: kahvia termospulloon ja voileipiä. Yleisön kulkuaukot ovat nimittäin niin ahtaita, että ei buffettiin ehdi väliajalla, ellei satu istumaan sopivasti oviaukon lähellä.

Voihan olla, että tilannetta on korjattu, mutta ainakin viimeksi siellä ollessani osasin jo ottaa oman termospullon, ja tarpeeseen se oli. -- Suomessa ei vieläkään osata sitä, että väliajalla olisi kaikille tarjolla jotakin syötävää tai juotavaa. Ulkomailla se asia on aina hoidettu paremmin.

Voisin hyvin kuvitella, että esimerkiksi Pakistanissa ilmestyy kuin tyhjästä yleisön joukkoon poikia myymään välipalaa. Tämä on kovin arkinen asia, kun puhutaan oopperasta, teatterista tai konsertista, mutta se on myös hyvin tärkeä asia, kun on kysymys kolmen tunnin esityksestä. -- En valitettavasti muista Olavinlinnan vessatilannetta. Se on kanssa niin tärkeä juttu, että sekin on otettava esille vain olisi millaisesta taiteesta kysymys.

Kaikkiin yleisötilaisuuksiin voi Suomessa mennä tavallisissa vaatteissa, ei siihen kukaan oikein kiinnitä mitään huomiota. -- Olen ollut Kirov-baletin esityksessä Espanjassa. Minua vähän nolotti mennä sisään, kun päälläni oli farkut ja mukana selkäreppu. Huomasin olevani täysin tyylin mukaisesti pukeutunut. Muulla yleisöllä oli aivan samanlaiset rytkyt, ehkä vielä rönttöisemmätkin.

Lue lisää

Mutta kaveri ei löytänyt sen jälkeen minua (ei ymmärtänyt naisten vessojen pitkien jonojen vievän n i i n paljon aikaa kuin vievät todella), mutta väliajan jälkeen paikoillamme taas tavattiin.

*Satu kirjoitti:

Mutta kaveri ei löytänyt sen jälkeen minua (ei ymmärtänyt naisten vessojen pitkien jonojen vievän n i i n paljon aikaa kuin vievät todella), mutta väliajan jälkeen paikoillamme taas tavattiin.

Lue lisää

...Kansallisoopperassa uudenvuoden konsertissa. Silloin suurin osa miesten vessoista olikin muutettu naisten vessoiksi. Siinä olikin sitten tietämistä, mistä miesten vessat löytyvät, kun ne eivät enää olleetkaan entisillä paikoillaan.

Tietysti tällainen vessakeskustelu taidetilaisuuden yhteydessä on "rahvaanomaista", mutta minusta pitäisi olla enemmän vessoja kaikissa alan paikoissa. On aika vaikea nauttia musiikista, jos ainoa ajatus mielessä on, milloin pääsen vessaan.

Taide ei pysty ohittamaan ihmisen luonnollisia tarpeita: nälkää, janoa, kahvinhimoa, vessassakäyntiä, oikeaa lämpötilaa, halua venyttää jäseniään. Lähes joka katsomossa halvemmilla paikoilla on liian ahdas jalkatila.

kuumassa hienossa rantahiekassa Karibian auringon alla en koskaan ole jalkojeni ihoa paremmassa kunnossa nähnyt, vastasikohan sekin sitä raspia? Tosin olin silloin kuutta vuotta nuorempikin kuin nykyisin.
Kyllä olet oikeassa, jalat ovat tärkeät, ne kannattaa hoitaa hyvin.

Serafiina kirjoitti:

kuumassa hienossa rantahiekassa Karibian auringon alla en koskaan ole jalkojeni ihoa paremmassa kunnossa nähnyt, vastasikohan sekin sitä raspia? Tosin olin silloin kuutta vuotta nuorempikin kuin nykyisin.
Kyllä olet oikeassa, jalat ovat tärkeät, ne kannattaa hoitaa hyvin.

Lue lisää

saattoi olla. Onhan Karibian hiekka luonnon tuote. Varmaan myös liottelit jalkojasi Karibian aalloissa ja rasvasitkin ahkeraan. Etelän matkojen jälkeen olen tehnyt saman havainnon. Jalat ovat siloisemmat.

Ikääntyvien ihmisten jalkojen hoito on usein puutteellista. Sanotaan: Kun latva lahoo, niin juuret happanee! Mutta sehän ei päde meihin, eihän?

Odotan, josko löytyisi jalkojen hoitoon inspiraatiota tässä keskustelussa, joka on ollut kerrassaan hurmaavan terapeuttista! Kiitos MdK:n ja Klaran asiantuntevista neuvoista. Paljon on vielä asiaa puimatta esim. käsien hoito. Vaatetuksestakin löytyisi vaikka miten paljon esim. Itsenäisyyspäivän linnan juhlien iltapuvut. Mitähän ne viestittävät?

F.riikka kirjoitti:

saattoi olla. Onhan Karibian hiekka luonnon tuote. Varmaan myös liottelit jalkojasi Karibian aalloissa ja rasvasitkin ahkeraan. Etelän matkojen jälkeen olen tehnyt saman havainnon. Jalat ovat siloisemmat.

Ikääntyvien ihmisten jalkojen hoito on usein puutteellista. Sanotaan: Kun latva lahoo, niin juuret happanee! Mutta sehän ei päde meihin, eihän?

Odotan, josko löytyisi jalkojen hoitoon inspiraatiota tässä keskustelussa, joka on ollut kerrassaan hurmaavan terapeuttista! Kiitos MdK:n ja Klaran asiantuntevista neuvoista. Paljon on vielä asiaa puimatta esim. käsien hoito. Vaatetuksestakin löytyisi vaikka miten paljon esim. Itsenäisyyspäivän linnan juhlien iltapuvut. Mitähän ne viestittävät?

Lue lisää

varmaan paikkansapitävä!

Kuljimme rantaa pitkin kilometrikaupalla, ja sopivissa kohdissa uitiinkin, sekä kahlailtiin ranavesissä.

Teki hyvää todella jaloille (ja päällekin), ei pahaa ollenkaan. Rasvoja kyllä käytettiin tottakai.

Tämä ketju onkin ollut positiivinen yllätys viimeaikaisiin muihin verrattuna! Kaikki viestit mielenkiintoisia.

F.riikka kirjoitti:

saattoi olla. Onhan Karibian hiekka luonnon tuote. Varmaan myös liottelit jalkojasi Karibian aalloissa ja rasvasitkin ahkeraan. Etelän matkojen jälkeen olen tehnyt saman havainnon. Jalat ovat siloisemmat.

Ikääntyvien ihmisten jalkojen hoito on usein puutteellista. Sanotaan: Kun latva lahoo, niin juuret happanee! Mutta sehän ei päde meihin, eihän?

Odotan, josko löytyisi jalkojen hoitoon inspiraatiota tässä keskustelussa, joka on ollut kerrassaan hurmaavan terapeuttista! Kiitos MdK:n ja Klaran asiantuntevista neuvoista. Paljon on vielä asiaa puimatta esim. käsien hoito. Vaatetuksestakin löytyisi vaikka miten paljon esim. Itsenäisyyspäivän linnan juhlien iltapuvut. Mitähän ne viestittävät?

Lue lisää

minulla ei kovin paljon ammatillista tietoa ole, mitä nyt mielenkiinnosta asiaan liittyviä artikkeleita lueskelen.

Tuosta kovasta raspaamisesta olen lukenut varoituksia. Mitä enemmän ja kovemmin raspaa, sitä enemmän jalkapohjat, lähinnä tietysti kantapäät kovettuvat.

Minä teen tällä tavoin:Suunnilleen kerran kuukaudessa raspaan, metalliraspia en kuitenkaan käytä, vaan Schollin "santapaperi"raspia.

Raspaan jalat kuivina. Sen jälkeen teen lämpimän jalkakylvyn, jossa liottelen jalkoja kymmenisen minuuttia.
Kuivaan hyvin, leikkaan varpaankynnet ja rasvaan jalat kunnolla. Puuvillasukat jalkaan.

Pari-kolme kertaa viikossa pesun yhteydessä rasvaan jalat ja taas sukat jalkaan.
Varpaiden välit täytyy muistaa kuivata kunnolla, eikä rasvaa saa laittaa varpaiden väliin.

Varpaiden kynnet pidän lakassa kesät-talvet.

Hirveä epistola tästä tuli, toivottavasti jaksat kahlata läpi.

Serafiina kirjoitti:

varmaan paikkansapitävä!

Kuljimme rantaa pitkin kilometrikaupalla, ja sopivissa kohdissa uitiinkin, sekä kahlailtiin ranavesissä.

Teki hyvää todella jaloille (ja päällekin), ei pahaa ollenkaan. Rasvoja kyllä käytettiin tottakai.

Tämä ketju onkin ollut positiivinen yllätys viimeaikaisiin muihin verrattuna! Kaikki viestit mielenkiintoisia.

Lue lisää

Tämähän on ollut suorastaan uraauurtava ketju. Osoittaa, että osaamme keskustellakin, eikä aina tarvitse "tapella verissäpäin".
Minäkin pesin peilin tänään! Ehkä minulla on vielä toivoa...

Klara* kirjoitti:

minulla ei kovin paljon ammatillista tietoa ole, mitä nyt mielenkiinnosta asiaan liittyviä artikkeleita lueskelen.

Tuosta kovasta raspaamisesta olen lukenut varoituksia. Mitä enemmän ja kovemmin raspaa, sitä enemmän jalkapohjat, lähinnä tietysti kantapäät kovettuvat.

Minä teen tällä tavoin:Suunnilleen kerran kuukaudessa raspaan, metalliraspia en kuitenkaan käytä, vaan Schollin "santapaperi"raspia.

Raspaan jalat kuivina. Sen jälkeen teen lämpimän jalkakylvyn, jossa liottelen jalkoja kymmenisen minuuttia.
Kuivaan hyvin, leikkaan varpaankynnet ja rasvaan jalat kunnolla. Puuvillasukat jalkaan.

Pari-kolme kertaa viikossa pesun yhteydessä rasvaan jalat ja taas sukat jalkaan.
Varpaiden välit täytyy muistaa kuivata kunnolla, eikä rasvaa saa laittaa varpaiden väliin.

Varpaiden kynnet pidän lakassa kesät-talvet.

Hirveä epistola tästä tuli, toivottavasti jaksat kahlata läpi.

Lue lisää

jalkojenhoitajakin on neuvonut kotihoitoa. Puuvillasukat rasvauksen jälkeen tehostavat sen vaikutusta. Viimeksi ostin Aloe Veraa (liljakasvi) sisältävää jalkakylpyä ja voidetta. Ihastuin. Jalat tuntuvat rentoutuneilta. Suojaa kuulema myös tulehduksilta.

Raspaamisesta olen kuullut samoja varoituksia: kovettumat lisääntyvät. Raspaaminen on kuitenkin hyvin yleistä.

Olin keväällä Virossa kylpylässä ja hemmottelin itseäni jos jonkinlaisilla hoidoilla hunajahieronnasta jalkojen ja käsien hoitoon. Kauhistuin, kun jalkoja raspattiin PARTAKONEEN TERÄLLÄ!

Jos jaksaa hoitaa jalkoja kuvaamallasi tavalla saa ajan mittaan palkinnoksi "hymyilevät varpaat":)

Hintriika kirjoitti:

Tämähän on ollut suorastaan uraauurtava ketju. Osoittaa, että osaamme keskustellakin, eikä aina tarvitse "tapella verissäpäin".
Minäkin pesin peilin tänään! Ehkä minulla on vielä toivoa...

Lue lisää

Opit alkavat purra. Minäkin olen kulkenut kaksi päivää mukavassa ja lämpimässä neuleasussa pitkiksien sijaan...:)

kantaa meitä ja niitä kannattaa helliä.
Kovettumat pois ja kunnon pehmittävä jalkavoide saavat ihmeitä aikaan.

F.riikka kirjoitti:

jalkojenhoitajakin on neuvonut kotihoitoa. Puuvillasukat rasvauksen jälkeen tehostavat sen vaikutusta. Viimeksi ostin Aloe Veraa (liljakasvi) sisältävää jalkakylpyä ja voidetta. Ihastuin. Jalat tuntuvat rentoutuneilta. Suojaa kuulema myös tulehduksilta.

Raspaamisesta olen kuullut samoja varoituksia: kovettumat lisääntyvät. Raspaaminen on kuitenkin hyvin yleistä.

Olin keväällä Virossa kylpylässä ja hemmottelin itseäni jos jonkinlaisilla hoidoilla hunajahieronnasta jalkojen ja käsien hoitoon. Kauhistuin, kun jalkoja raspattiin PARTAKONEEN TERÄLLÄ!

Jos jaksaa hoitaa jalkoja kuvaamallasi tavalla saa ajan mittaan palkinnoksi "hymyilevät varpaat":)

Lue lisää

kun partakoneen terällä raavittiin!

Joskus vuosia sitten ostin melkoisen määrän hohkakiveä apteekista. Sitä olen käyttänyt ja se on raspia helläväraisempi, mutta ihanan pehmeiksi olen kantapääni sillä saanut.
En tiedä onkohan sitä enää myytävänäkään.

Sitten lopuksi lavendelivoidetta ja ah...
näinkin saa onnelliset jalat.

Olen huomannut, että tässäkin vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.

Taidan kuulua niihin muutamiin naisiin, jolla ei vielä tähän ikään mennessä ole reikiä korvan lehdissä!
Kerran yritin,mutta kun toisen kovanlehden reikä alkoi märkiä niin sanoin etten ikinä enää kokeile.

Mieluisimmat korvakorut ovat olleet hopeiset, puolisimpukan malliset korvakorut, jotka ostin kauan sitten Heathrown lentokentällä.
Vuosi sitten tiputin toisen ja toinen on aina lompakossa mukana että voin jättää sen joskus erääseen kultasepän liikkeeseen kopioitten tekemistä varten.

Tätä nykyä en käytä yhtään mitään koruja arkioloissa, en edes rannekelloa.

MdK-MdK kirjoitti:

Taidan kuulua niihin muutamiin naisiin, jolla ei vielä tähän ikään mennessä ole reikiä korvan lehdissä!
Kerran yritin,mutta kun toisen kovanlehden reikä alkoi märkiä niin sanoin etten ikinä enää kokeile.

Mieluisimmat korvakorut ovat olleet hopeiset, puolisimpukan malliset korvakorut, jotka ostin kauan sitten Heathrown lentokentällä.
Vuosi sitten tiputin toisen ja toinen on aina lompakossa mukana että voin jättää sen joskus erääseen kultasepän liikkeeseen kopioitten tekemistä varten.

Tätä nykyä en käytä yhtään mitään koruja arkioloissa, en edes rannekelloa.

Lue lisää

korvakorut eivat yleensa marki.Tyttojen korvat lavistetaan hyvin nuorena,ei ole traumoja tullut,yleensa lavistyksia ei pitaisi tehda kuumalla kostealla saalla.
Naimisissa olevat naiset pitavat paljon korvakoruja,rannerenkaita ja kaulakoruja,kultaisia tietenkin.Mina myos pidan korvakoruista ja sormuksista,riippuvia kaula koruja en pida,olen liian rintava,en halua huomiota,mutta helmeista pidan.Arki oloissa sormukset ja korvanapit ovat tarpeeksi.

MdK-MdK kirjoitti:

Taidan kuulua niihin muutamiin naisiin, jolla ei vielä tähän ikään mennessä ole reikiä korvan lehdissä!
Kerran yritin,mutta kun toisen kovanlehden reikä alkoi märkiä niin sanoin etten ikinä enää kokeile.

Mieluisimmat korvakorut ovat olleet hopeiset, puolisimpukan malliset korvakorut, jotka ostin kauan sitten Heathrown lentokentällä.
Vuosi sitten tiputin toisen ja toinen on aina lompakossa mukana että voin jättää sen joskus erääseen kultasepän liikkeeseen kopioitten tekemistä varten.

Tätä nykyä en käytä yhtään mitään koruja arkioloissa, en edes rannekelloa.

Lue lisää

olen ollut ikäni, ja siksi en ole reikiä korvanlehtiini laitattanut, vaikka yhteen aikaan suuret korvakorut olivatkin muotia. Kerran näin vanhan naisen, jolla korvanlehdet olivat korujen painosta venyttyneet pitkästi alaspäin. En osaa sanoa, mistä johtuu se, että minua etoi.

Tiedän, että makuasiat ovat makuasioita, mikä yhtä etoo, voi olla toiselle must, joten ikinä en livenä sanoisi tällaista mielipidettä. Nyt kerrankin sain sen ilmaista! HUOH.

Serafiina kirjoitti:

olen ollut ikäni, ja siksi en ole reikiä korvanlehtiini laitattanut, vaikka yhteen aikaan suuret korvakorut olivatkin muotia. Kerran näin vanhan naisen, jolla korvanlehdet olivat korujen painosta venyttyneet pitkästi alaspäin. En osaa sanoa, mistä johtuu se, että minua etoi.

Tiedän, että makuasiat ovat makuasioita, mikä yhtä etoo, voi olla toiselle must, joten ikinä en livenä sanoisi tällaista mielipidettä. Nyt kerrankin sain sen ilmaista! HUOH.

Lue lisää

Anopiltani sain kihlalahjaksi (joskus aikojen alussa) hopeiset kukan muotoiset korvakorut, joissa pienten timanttien keskellä on helmi. Ne ovat nipistimillä varustetut, eivätkä vaadi reikiä. {Voin pitää jonkin aikaa, ennenkuin korvalehdet muuttuvat punaisiksi.}

Serafiina kirjoitti:

olen ollut ikäni, ja siksi en ole reikiä korvanlehtiini laitattanut, vaikka yhteen aikaan suuret korvakorut olivatkin muotia. Kerran näin vanhan naisen, jolla korvanlehdet olivat korujen painosta venyttyneet pitkästi alaspäin. En osaa sanoa, mistä johtuu se, että minua etoi.

Tiedän, että makuasiat ovat makuasioita, mikä yhtä etoo, voi olla toiselle must, joten ikinä en livenä sanoisi tällaista mielipidettä. Nyt kerrankin sain sen ilmaista! HUOH.

Lue lisää

Minäkin olen joskus nähnyt, että ikänsä raskaita korvakoruja pitäneellä reiät ovat venyneet. Ei todellakaan ole kaunista katseltavaa! Varsinaisesti minua etovat nämä muut lävistykset, mitä naamavärkkiin tehdään. Kerran jouduin metrossa vaihtamaan paikkaa, kun vastapäätä tuli istumaan nuori tyttö, jolla törrötti renkaat nenässä, huulessa ja kulmissa. Minä aloin voida niin pahoin, etten pystynyt istumaan siinä.
Itselläni on ollut korvissa reiät 45 vuotta, mutta saattaa mennä välillä pitkiä aikoja, etten käytä korvakoruja. Sitten taas innostun.

Hintriika kirjoitti:

Minäkin olen joskus nähnyt, että ikänsä raskaita korvakoruja pitäneellä reiät ovat venyneet. Ei todellakaan ole kaunista katseltavaa! Varsinaisesti minua etovat nämä muut lävistykset, mitä naamavärkkiin tehdään. Kerran jouduin metrossa vaihtamaan paikkaa, kun vastapäätä tuli istumaan nuori tyttö, jolla törrötti renkaat nenässä, huulessa ja kulmissa. Minä aloin voida niin pahoin, etten pystynyt istumaan siinä.
Itselläni on ollut korvissa reiät 45 vuotta, mutta saattaa mennä välillä pitkiä aikoja, etten käytä korvakoruja. Sitten taas innostun.

Lue lisää

istumaan nuori mies/nainen, jolla oli mustat vaatteet, paljon tatuointeja ja lävistyksiä, musta tukka irokeesi-kampauksena ja sormet täynnä sormuksia.

Hän oli kääntynyt ja kysynyt: "Etkö tiedä, kuka minä olen?"

Isoäiti oli vastannut levollisesti: "En tunne, mutta kun tulen kotiin, katson lintukirjasta."

Serafiina kirjoitti:

istumaan nuori mies/nainen, jolla oli mustat vaatteet, paljon tatuointeja ja lävistyksiä, musta tukka irokeesi-kampauksena ja sormet täynnä sormuksia.

Hän oli kääntynyt ja kysynyt: "Etkö tiedä, kuka minä olen?"

Isoäiti oli vastannut levollisesti: "En tunne, mutta kun tulen kotiin, katson lintukirjasta."

Lue lisää

Eilen osui silmiini TV:stä kulttuuridokumentti, jossa näytettiin muotisuunnittelija Paco Rabannen luomuksia. Kiinnostuin seuraamaan ohjelmaa - paljolti tämän keskustelun ansiosta:)

Oli, kuin lintukirjaa olisi katsellut tai lukenut lapsuuden satua "Keisarin uudet vaatteet".

Mannekiinit esittelivät muotiluomuksia, jotka olivat mielestäni lähinnä joulukuusia. Kangasta ei juuri ollenkaan, mutta paljetteja kyllä riitti. Nakumuodot olivat selkeästi näkyvissä kiireestä kantapäähän - tosin paljeteilla verhoiltuina.

Näinkö mies haluaa näisen nähdä? Seuraavatko naiset muotia, koska haluavat nähdä itsensä miehen silmin? Vai, onko kysymyksessä vain show?

"Muoti on rajojen kenttä, jonka yli voi mennä yhä vain pitemmälle". Näin perustelee Paco Rabanne luomuksiaan.

Minä puolestani jäin kyselemään: Missä kulkevat naisen omat rajat muodissa? Ostaako kukaan noita luomuksia, joita kuuluisat muotisuunnittelijat näytöksissään esittelevät? Onko kysymyksessä show? Miehetkö sanelevat naisen muodin rajat?

Hintriika kirjoitti:

Minäkin olen joskus nähnyt, että ikänsä raskaita korvakoruja pitäneellä reiät ovat venyneet. Ei todellakaan ole kaunista katseltavaa! Varsinaisesti minua etovat nämä muut lävistykset, mitä naamavärkkiin tehdään. Kerran jouduin metrossa vaihtamaan paikkaa, kun vastapäätä tuli istumaan nuori tyttö, jolla törrötti renkaat nenässä, huulessa ja kulmissa. Minä aloin voida niin pahoin, etten pystynyt istumaan siinä.
Itselläni on ollut korvissa reiät 45 vuotta, mutta saattaa mennä välillä pitkiä aikoja, etten käytä korvakoruja. Sitten taas innostun.

Lue lisää

Hintriikan kanssa tässä asiassa!
Nyt täytyy sanoa, etten ole lukenut kuin nämä muutamat viimeiset viestit tässä ketjussa enkä tiedä mitä kaikkea on jo aikaisemmin kirjoitettu. (Selitykseksi, vain mainitsen tämän, että jos tulee aiemmin mainitun toistoa).

En pidä tatuoinneista enkä lävistyksistä, sen enempää kuin painavilla koruilla venytetyistä korvalehdistäkään. Minuakin melkein etoo, en tosin ole paikkaa vaihtanut julkisissa kulkuneuvoissa tai muualla. Mutta käännän välittömästi katseeni pois ja visusti vältän uudelleen katsomista siihen suuntaan, missä tällainen henkilö sijaitsee.

Itselläni on n.40 vuotta sitten reiitetyt korvalehdet, mutta vain yksi reikä per korval. Vain kevyitä, pienehköjä koruja olen käyttänyt ja pitkiä aikoja, jopa kuukausia ollut välillä ilman korvakoruja. Reiät ovat säilyneet niin pieninä, että on suorastaan vaikea löytää reikää silloin kun laitan ko. koruja.
Samoin minäkin sitten innostuttuani taas korujen käyttöön, käytän pitkiä aikoja, useamman kuukauden ajan ja vaihdan koruja lähes päivittäin. Niin, että koko valikoima tulee puhdistettuakin samalla.

Halusin reiät silloin aikoinaan siksi koska en pystynyt pitämään klipsikoruja. Jo puolen tunnin käytön jälkeen olivat k.lehden nipukat niin kuin tulessa, ja oli riisuttava korut välittömästi.

Muuten päivittäisessä käytössä on minulla vain yksi ranneketju ja kaksi sormusta. Kultainen timanttisormus ja toisena hopeinen, lasteni minulle ensimmäisistä kesätienesteistään säästämillään rahoilla syntymäpäivälahjaksi ostama, yli 25 v. sitten. On onnen-amulettinani, ilman sitä en kotoa poistu!

Jo turvallisuudenkin takia, en halua kallita koruja pitää yksin liikkuessani kaupungilla. Ranneketjunkin yritän pitää piilossa hihan sisällä, ja timantit sormissani käännän kämmenpuolelle katseilta suojaan.

Nythän tuo nuorten suosima lävistystouhu on jo mennyt aivan älyttömyyksiin! On nuo "näkyvät" naamassa ja jopa päänahassa, mitä sitten onkaan vaatteiden alla! Huhhuijaa! Kaikkea se teettää, kun järki puuttuu!!

F.riikka kirjoitti:

Eilen osui silmiini TV:stä kulttuuridokumentti, jossa näytettiin muotisuunnittelija Paco Rabannen luomuksia. Kiinnostuin seuraamaan ohjelmaa - paljolti tämän keskustelun ansiosta:)

Oli, kuin lintukirjaa olisi katsellut tai lukenut lapsuuden satua "Keisarin uudet vaatteet".

Mannekiinit esittelivät muotiluomuksia, jotka olivat mielestäni lähinnä joulukuusia. Kangasta ei juuri ollenkaan, mutta paljetteja kyllä riitti. Nakumuodot olivat selkeästi näkyvissä kiireestä kantapäähän - tosin paljeteilla verhoiltuina.

Näinkö mies haluaa näisen nähdä? Seuraavatko naiset muotia, koska haluavat nähdä itsensä miehen silmin? Vai, onko kysymyksessä vain show?

"Muoti on rajojen kenttä, jonka yli voi mennä yhä vain pitemmälle". Näin perustelee Paco Rabanne luomuksiaan.

Minä puolestani jäin kyselemään: Missä kulkevat naisen omat rajat muodissa? Ostaako kukaan noita luomuksia, joita kuuluisat muotisuunnittelijat näytöksissään esittelevät? Onko kysymyksessä show? Miehetkö sanelevat naisen muodin rajat?

Lue lisää

suunnittelemia vaatteita oli eräässä ruotsalaisen vaatetusalan myymälöissä myytävänä viime viikolla.
Pitkät jonot asiakkaita seisoi odottelemassa ovien avaamista ja sen jälkeen täydellinen "ryysis" tyhjentämään vaatetankoja!
Tuskinpa monikaan pääsi kahmimiaan vaatteita sovittamaan, pääasia että pääsi tunnetun muodinluojan vaatteisiin käsiksi!

Serafiina kirjoitti:

olen ollut ikäni, ja siksi en ole reikiä korvanlehtiini laitattanut, vaikka yhteen aikaan suuret korvakorut olivatkin muotia. Kerran näin vanhan naisen, jolla korvanlehdet olivat korujen painosta venyttyneet pitkästi alaspäin. En osaa sanoa, mistä johtuu se, että minua etoi.

Tiedän, että makuasiat ovat makuasioita, mikä yhtä etoo, voi olla toiselle must, joten ikinä en livenä sanoisi tällaista mielipidettä. Nyt kerrankin sain sen ilmaista! HUOH.

Lue lisää

suuria painavia korvakoruja,jopa niin raskaita, että korvalehdet venyvät alaspäin.
Niin "etovalta" kuin se ehkä näyttääkin, niin siihen on selityksenä kulttuuritausta.
Romaneilla oli aikoinaan kaikki maallinen omaisuutensa mukanaan kun he viettivät kulkijaelämää. Aikana jolloin kulta oli arvossaan naisilla oli omaisuus yllään kultakorujen muodossa.
Sitten kun romanit, joiden keskuudessa on ollut paljon hengellistä herätystä, tulivat uskoon, heille jotkut uskonsuunnat opettivat, että maallinen kaunistelu, eli korujen käyttäminen on syntiä.Niinpä he riisuivat korvakorunsakin , mutta kymmenien vuosien jälkeen korvalehdet, jotka olivat kantaneet raskaita kultakoruja, olivat venyneet.
Minä en tunne etovaa tunnetta näitä romanitätejä nähdessäni, vaan myötätuntoa. He ovat tavallaan uskonnollisuuden uhreja.
Jos joku asia kuuluu jonku kansan tai heimon kulttuuriin, vahingoittamatta ketään - heimon sisällä , tai ulkopuolella olevaa, mielestäni se tulisi sallia.
Joku tuolla kysyi, Katleija muistaakseni, mitä on alla;)
Minulla ei ole tätä kirjoittaessani alla, eikä päällä kuin pikkuisen lempparihajuvettäni korvan takana....mutta vietänhän vielä kuherruskuukauta;)))
Normaalisti arkisin silkkiset alushousut, sillä silkin kosketus iholla on minullae sellaista jokapäiväistä ylellisyyttä ....alusvaatteissa, sekä lakanoissa.Viimeksi mainittujen väliin lähden tästä ja toivotn kaikille Hyvä yötä!

merimona1 kirjoitti:

suuria painavia korvakoruja,jopa niin raskaita, että korvalehdet venyvät alaspäin.
Niin "etovalta" kuin se ehkä näyttääkin, niin siihen on selityksenä kulttuuritausta.
Romaneilla oli aikoinaan kaikki maallinen omaisuutensa mukanaan kun he viettivät kulkijaelämää. Aikana jolloin kulta oli arvossaan naisilla oli omaisuus yllään kultakorujen muodossa.
Sitten kun romanit, joiden keskuudessa on ollut paljon hengellistä herätystä, tulivat uskoon, heille jotkut uskonsuunnat opettivat, että maallinen kaunistelu, eli korujen käyttäminen on syntiä.Niinpä he riisuivat korvakorunsakin , mutta kymmenien vuosien jälkeen korvalehdet, jotka olivat kantaneet raskaita kultakoruja, olivat venyneet.
Minä en tunne etovaa tunnetta näitä romanitätejä nähdessäni, vaan myötätuntoa. He ovat tavallaan uskonnollisuuden uhreja.
Jos joku asia kuuluu jonku kansan tai heimon kulttuuriin, vahingoittamatta ketään - heimon sisällä , tai ulkopuolella olevaa, mielestäni se tulisi sallia.
Joku tuolla kysyi, Katleija muistaakseni, mitä on alla;)
Minulla ei ole tätä kirjoittaessani alla, eikä päällä kuin pikkuisen lempparihajuvettäni korvan takana....mutta vietänhän vielä kuherruskuukauta;)))
Normaalisti arkisin silkkiset alushousut, sillä silkin kosketus iholla on minullae sellaista jokapäiväistä ylellisyyttä ....alusvaatteissa, sekä lakanoissa.Viimeksi mainittujen väliin lähden tästä ja toivotn kaikille Hyvä yötä!

Lue lisää

En ole koskaan sattunut romaninaisten korvia sillä silmällä katselemaan. Sen kyllä olen huomannut, että heillä on painavissa korvakoruissa usein korvalehden taakse laitettava lenkki, joka estää korua venyttämästä korvan nipukkaa. Näitä venyneitä reikiä olen nähnyt "oman heimomme" vanhemmilla naisilla.

Hintriika kirjoitti:

En ole koskaan sattunut romaninaisten korvia sillä silmällä katselemaan. Sen kyllä olen huomannut, että heillä on painavissa korvakoruissa usein korvalehden taakse laitettava lenkki, joka estää korua venyttämästä korvan nipukkaa. Näitä venyneitä reikiä olen nähnyt "oman heimomme" vanhemmilla naisilla.

Lue lisää

Sillä silmällä;)

Akustiina kirjoitti:

Sillä silmällä;)

Jotta millä silimällä? Putosin ku eno venneestä...

Taidatkos sen selkeämmin sanoa! Kerrassaan upeassa tyylikoulussa ollaan - kiitos taitavien opastajien!

Korut ovat minulle tärkeä osa kokonaisuutta pukeutumisessa. Ne heijastelevat mielialojani, herättävät muistoja, piristävät arkea ja luovat juhlatunnelman.

Noita kertomiasi niksejä olen itsekin noudattanut. Työelämässä ollessani päivittäin, nyt harvemmin, mutta muistissa ovat.

Minulla on paljon koruja, omia ja perittyjä. Kameekoruja en osaa käyttää. Niissä tunnen itseni jotenkin tanttamaiseksi. En myöskään rintakoruja. Eivät vaan mallaa tyyliini. Kalevalakoruissa viihdyn - Hopeinen Kuutar on suosikkini.

Pukukoruja käytin paljon työssäni, mutta joulukuusi-lookia visusti varoin. Koruja asusteisiin hankin paljon kirpputoreilta pikkurahalla. Eikä hintalappu koruissa näkynyt.

Nyt ilahdutan pikku-naisia kirpparikoruillani. Arvatkaa, onko minulla aarrearkku heidän silmissään?

Kiitos, MdK - kerrassaan upea tyylikoulu koruista ja laukuista. Miten olisi muut somisteet, kuten huivit ja vyöt?

F.riikka kirjoitti:

Taidatkos sen selkeämmin sanoa! Kerrassaan upeassa tyylikoulussa ollaan - kiitos taitavien opastajien!

Korut ovat minulle tärkeä osa kokonaisuutta pukeutumisessa. Ne heijastelevat mielialojani, herättävät muistoja, piristävät arkea ja luovat juhlatunnelman.

Noita kertomiasi niksejä olen itsekin noudattanut. Työelämässä ollessani päivittäin, nyt harvemmin, mutta muistissa ovat.

Minulla on paljon koruja, omia ja perittyjä. Kameekoruja en osaa käyttää. Niissä tunnen itseni jotenkin tanttamaiseksi. En myöskään rintakoruja. Eivät vaan mallaa tyyliini. Kalevalakoruissa viihdyn - Hopeinen Kuutar on suosikkini.

Pukukoruja käytin paljon työssäni, mutta joulukuusi-lookia visusti varoin. Koruja asusteisiin hankin paljon kirpputoreilta pikkurahalla. Eikä hintalappu koruissa näkynyt.

Nyt ilahdutan pikku-naisia kirpparikoruillani. Arvatkaa, onko minulla aarrearkku heidän silmissään?

Kiitos, MdK - kerrassaan upea tyylikoulu koruista ja laukuista. Miten olisi muut somisteet, kuten huivit ja vyöt?

Lue lisää

Vahinko kun ei voi näyttää tässä ketjussa havainnollisesti kuinka huiveja voi sitoa eri tavalla.
Suuresta huivista voi sitaista nopeasti juhlavan jakun!

Huivilla voi hämätä joitakin "vikoja".
Esim. jos on lyhyt kaula, niin on pukevampaa sitoa huivi niin että se riippuu kaulasta loitolla, eikä juuri leuan alla, jolloin kaula häviää kokonaan huivin sisään.
Samoin hiukan pitemmät helmet ja kaulanauhat ovat pukevat lyhytkaulaiselle.
Pitkäkaulaiselle sopii sitten hyvin kaikki mikä on lähellä leukaa, korkeakauluksiset puserot, kasvojen lähelle sidotut huivit, moninkertaiset lyhyet helminauhat.

Vyöllä voi tehdä myös pienen "hämäystempun" jos kehon yläosa on liian lyhyt suhteessa kehon pituuteen: voi käyttää samanväristä vyötä kuin pusero, jolloin näyttää siltä että kehon yläosa on jatkunut juuri vyön leveydellä!
Muuten on aina tyylikkään näköistä jos vyö on vaikka hameen tai housujen värinen, ei missään tapauksessa muista väreistä poikkeava, kirkuvan värinen vyö!

MdK-MdK kirjoitti:

Vahinko kun ei voi näyttää tässä ketjussa havainnollisesti kuinka huiveja voi sitoa eri tavalla.
Suuresta huivista voi sitaista nopeasti juhlavan jakun!

Huivilla voi hämätä joitakin "vikoja".
Esim. jos on lyhyt kaula, niin on pukevampaa sitoa huivi niin että se riippuu kaulasta loitolla, eikä juuri leuan alla, jolloin kaula häviää kokonaan huivin sisään.
Samoin hiukan pitemmät helmet ja kaulanauhat ovat pukevat lyhytkaulaiselle.
Pitkäkaulaiselle sopii sitten hyvin kaikki mikä on lähellä leukaa, korkeakauluksiset puserot, kasvojen lähelle sidotut huivit, moninkertaiset lyhyet helminauhat.

Vyöllä voi tehdä myös pienen "hämäystempun" jos kehon yläosa on liian lyhyt suhteessa kehon pituuteen: voi käyttää samanväristä vyötä kuin pusero, jolloin näyttää siltä että kehon yläosa on jatkunut juuri vyön leveydellä!
Muuten on aina tyylikkään näköistä jos vyö on vaikka hameen tai housujen värinen, ei missään tapauksessa muista väreistä poikkeava, kirkuvan värinen vyö!

Lue lisää

Huivin sitominen onkin jo taitolaji, jota en minä hallitse. Joskus voi vain ihailla, miten joku huivin avulla tekee asustaan aivan toisen saaden näin ihan rahanarvoista etua itselleen: kun vaihtaa huivia, saa kommentin "Onpa sinulla nätti uusi asu!"

F.riikka kirjoitti:

Taidatkos sen selkeämmin sanoa! Kerrassaan upeassa tyylikoulussa ollaan - kiitos taitavien opastajien!

Korut ovat minulle tärkeä osa kokonaisuutta pukeutumisessa. Ne heijastelevat mielialojani, herättävät muistoja, piristävät arkea ja luovat juhlatunnelman.

Noita kertomiasi niksejä olen itsekin noudattanut. Työelämässä ollessani päivittäin, nyt harvemmin, mutta muistissa ovat.

Minulla on paljon koruja, omia ja perittyjä. Kameekoruja en osaa käyttää. Niissä tunnen itseni jotenkin tanttamaiseksi. En myöskään rintakoruja. Eivät vaan mallaa tyyliini. Kalevalakoruissa viihdyn - Hopeinen Kuutar on suosikkini.

Pukukoruja käytin paljon työssäni, mutta joulukuusi-lookia visusti varoin. Koruja asusteisiin hankin paljon kirpputoreilta pikkurahalla. Eikä hintalappu koruissa näkynyt.

Nyt ilahdutan pikku-naisia kirpparikoruillani. Arvatkaa, onko minulla aarrearkku heidän silmissään?

Kiitos, MdK - kerrassaan upea tyylikoulu koruista ja laukuista. Miten olisi muut somisteet, kuten huivit ja vyöt?

Lue lisää

Hesan tennishallissa v.93 tyttareni myi kaikkea kamaa mita emme voineet tuoda tanne,hanen korvakorunsa ym. mustalaisnaiset ihan tapellen ostivat,oli hauska katsella sita tinkaamista puolin ja toisin,myos hanen silkki huivinsa ja itamaalaiset asusteet menivat kuin kuumille kiville,samoin minun puseroni.

saara.dma kirjoitti:

Huivin sitominen onkin jo taitolaji, jota en minä hallitse. Joskus voi vain ihailla, miten joku huivin avulla tekee asustaan aivan toisen saaden näin ihan rahanarvoista etua itselleen: kun vaihtaa huivia, saa kommentin "Onpa sinulla nätti uusi asu!"

Lue lisää

Ehkä tämän huivin sitomisen voi neuvoa netin välityksellä:
Ota ohut silkkihuivi, pitele kiinni huivin keskipisteestä ja anna huivin "roikkua" vapaasti hyppysissä. Tee siihen keskikohtaan solmu.
Häännä huivi nurinpäin niin, että solmu jää sisäpuolelle piiloon. Taita huivi kolmioksi ja sido huivi kaulaasi niin että solmit sen niskan taakse.
Eteen jääneet kulmat voi työntää paitapuseron sisään ja solmia vaikka rintaliiviin kiinni, jos huivi on liukas eikä pysy paikallaan.
Nyt se pysyy taatusti eikä valu minnekään!

saara.dma kirjoitti:

Huivin sitominen onkin jo taitolaji, jota en minä hallitse. Joskus voi vain ihailla, miten joku huivin avulla tekee asustaan aivan toisen saaden näin ihan rahanarvoista etua itselleen: kun vaihtaa huivia, saa kommentin "Onpa sinulla nätti uusi asu!"

Lue lisää

Huivin avulla voi tosiaan saada asusta aivan uuden!
Esimerkiksi jos on "väärän värinen" vaate, joka tekee kalpean näköiseksi, niin oikean värisellä huivilla saa tuon väärän värin kauemmaksi kasvoista, jolloin se ei enää niin paljon haittaa.

Vanhoja vaatteita ei tarvitse hylätä, vaikka olisikin käynyt esimerkiksi värianalyysissä ja tietäisi omat värinsä.
Pieniä niksejä käyttämällä voi vanhat vaatteensa käyttää ensin loppuun ja sitten kun alkaa uusia vaatevarastoaan niin riittää että omistaa perusvaatteet, jotka väriensä ja tyylinsä puolesta sopivat toisiinsa ja joita yhdistelemällä saa lukemattomia uusia vaatekertoja.
Jossakin ketjussa mainitsin, että 12 vaatekappaleella saa aikaan 48 uutta kokonaisuutta!

MdK-MdK kirjoitti:

Huivin avulla voi tosiaan saada asusta aivan uuden!
Esimerkiksi jos on "väärän värinen" vaate, joka tekee kalpean näköiseksi, niin oikean värisellä huivilla saa tuon väärän värin kauemmaksi kasvoista, jolloin se ei enää niin paljon haittaa.

Vanhoja vaatteita ei tarvitse hylätä, vaikka olisikin käynyt esimerkiksi värianalyysissä ja tietäisi omat värinsä.
Pieniä niksejä käyttämällä voi vanhat vaatteensa käyttää ensin loppuun ja sitten kun alkaa uusia vaatevarastoaan niin riittää että omistaa perusvaatteet, jotka väriensä ja tyylinsä puolesta sopivat toisiinsa ja joita yhdistelemällä saa lukemattomia uusia vaatekertoja.
Jossakin ketjussa mainitsin, että 12 vaatekappaleella saa aikaan 48 uutta kokonaisuutta!

Lue lisää

Joitakin vuosia sitten olin ystäväni kanssa Turkissa. Hänellä oli kapsäkissa vain muutama vaate: puseroita, hameita, pitkiä housuja ja shortseja. Somisteissa taas löytyi sitäkin enemmän: huiveja, vöitä, pukukoruja. Niiden avulla hänellä oli aina uusi asu päivä- ja iltakäyttöön.

Itse en hallitse huivien solmimista. Yksi varma ratkaisu minulla on: pitkä kapea huivi, jonka heitän niskan takaa olkapäille roikkumaan. Koska minulla on pituutta, on tuo shaalimainen
huivin käyttö mielestäni hyvän näköinen. Olen huomannut, että moni uhkeat muodot omaava käyttää tuota huivin solmimistapaa ja näyttää tyylikkäältä.

Toinen huivin solmimiskikka on sormustimen tapainen vempain, jonka läpi huivin päät pujotetaan. Kätevä ja huivi pysyy paikoillaan. Koruilla, rintaneuloilla saa huivin myös helposti kiinnitetyksi olkapäälle rennosti haluttuun asentoon.

Solmimisessa olen tosi tumpelo. Yritän opetella tuon MdK:n solmutempun:)

Vyöt ovat myös taitolaji: leveät vyöt vaativat kapean vyötärön, kapeat sopivat myös muodokkaampaan uumaan.

Somisteilla tosiaankin saa aikaan lukemattomia asuja eivätkä kapsäkissa paljoa paina. Tuo 48 asua 12:sta tuntuu tosi houkuttelevalta matkalaukkua pakatessa. Millaisia vaatteita, somisteita otatte mukaan, jos lähdette matkalle esim. etelään tai kylpylään?

F.riikka kirjoitti:

Joitakin vuosia sitten olin ystäväni kanssa Turkissa. Hänellä oli kapsäkissa vain muutama vaate: puseroita, hameita, pitkiä housuja ja shortseja. Somisteissa taas löytyi sitäkin enemmän: huiveja, vöitä, pukukoruja. Niiden avulla hänellä oli aina uusi asu päivä- ja iltakäyttöön.

Itse en hallitse huivien solmimista. Yksi varma ratkaisu minulla on: pitkä kapea huivi, jonka heitän niskan takaa olkapäille roikkumaan. Koska minulla on pituutta, on tuo shaalimainen
huivin käyttö mielestäni hyvän näköinen. Olen huomannut, että moni uhkeat muodot omaava käyttää tuota huivin solmimistapaa ja näyttää tyylikkäältä.

Toinen huivin solmimiskikka on sormustimen tapainen vempain, jonka läpi huivin päät pujotetaan. Kätevä ja huivi pysyy paikoillaan. Koruilla, rintaneuloilla saa huivin myös helposti kiinnitetyksi olkapäälle rennosti haluttuun asentoon.

Solmimisessa olen tosi tumpelo. Yritän opetella tuon MdK:n solmutempun:)

Vyöt ovat myös taitolaji: leveät vyöt vaativat kapean vyötärön, kapeat sopivat myös muodokkaampaan uumaan.

Somisteilla tosiaankin saa aikaan lukemattomia asuja eivätkä kapsäkissa paljoa paina. Tuo 48 asua 12:sta tuntuu tosi houkuttelevalta matkalaukkua pakatessa. Millaisia vaatteita, somisteita otatte mukaan, jos lähdette matkalle esim. etelään tai kylpylään?

Lue lisää

lähtiessä tulee monasti tehtyä sama virhe kuin muillekin matkoille lähtiessä,
eli tulee tungettua mukaan aivan liikaa vaatteita.
Kotiin tullessa huomaa että puoliakaan ei ole tarvinnut käyttää matkan aikana.

Jos lähtee varsinaiselle aurinkolomalle niin silloin ei paljon ylimääräisiä vaatteita tarvita.
Olettaisin että pari uimapukua on laukussa. Niitä käytetään eniten.
Itselläni on mukana pari kuviollista saronkia (kietaisuhameita) ja väreihin sopivia yksivärisiä toppeja. Shortsit ja pitkät housut (päällä jo matkalla), ohkainen villatakki/cardigan, tuuli/sadetakki, sandaalit (tukevammat kengät jalassa matkan aikana). Sitten ehkä jokunen huivi ja koruja. Jätän aina kultakorut kotiin ja otan mukaani vaan rihkamaa.
Silloin ei tule niin suurta vahinkoa jos korut saavat jalat alleen hotellihuoneesta.
Vaatteet rullalle ja laukkuun! Rullalle laittamisen hyvä puoli on se että vaatteisiin ei tule laskoksia niinkuin taitettuihin vaatteisiin helposti tulee.
Pieni laukku on lentokoneessakin kätevä.
Ei tarvitse odotella hihnan ääressä suurta matkalaukkua ja raahata sitä hiki päässä.
Kaikissa matkakohteissa ei ole enää kantajapoikia apuna.

on tapahtunut alusvaatteissa sitten isoäidin aikojen. Muistan hyvin 50-luvun sukkanauhaliivit, nyörilliset korsetit, pitkäpunttiset vaaleanpunaiset alushousut. Helsingissä, Hakaniemen kauppahallissa oli ainakin muutama vuosi sitten vielä liike, jonka nimi oli "Isoäiti". Siellä myytiin isoäidin aikuisia alusvaatteita , joilla myös on edelleen oma suosionsa. Hankin sieltä äidilleni laamapaitoja ja pitkälahkeisia, puuvillaisia, valkoisia alushousuja. Vaaleanpunaisia en suostunut ostamaan!

Oma suosikkini ovat joustavat bodyt: kauniita, lämpimiä, tukevat selkää. Alusvaatteissani pitää olla pitsiä, pitsiä, pitsiä...:)))

En haluaisi takaisin 50- ja 60-luvulle ja käyttämään niitä alusvaatteita mitä silloin käytettiin!
Muistan kuinka korsetin luut alkoivat hangata kyljessä, katkesivatkin keskeltä ja tökkivät uusista koloistaan!
Sitten tuli sukkahousut ja se oli ainakin minun elämässäni vallankumous! Nyt pääsi korsetista eroon! Sitä paitsi saumasukista! Pitkän aikaa käytin sukkahousujen päällä ns. housuliiviä, jolla oli muka tarkoitus pitää muodot aisoissa, mutta pikkuhiljaa luovuin niistäkin.
Sloggit ovat napakkata tekoa ja ajavat saman asian kuin nuo housuliivit.
Body talvisaikaan on lämmin ja antaa tukea.
Kauniskin se on.
Joskus sitten tulee esille sellaiset merkit kuin Aubade tai Chantelle...

Vahtimestari. Se kenkä juttu ei kyllä ollut ennen portsareiden keksimä,vaan se tuli ylemmältä taholta.

muistan kun "narikassa"oli vara kenkiä joita sai lainata,että pääsi sisälle.

Onneksi on tavat muuttumassa.

Miesten valkoinen paita on ollut vuosikausia kestohyödyke. Nyt on menty yhä enemmän värillisiin, tummiin paitoihin ja voi kuinka tyylikkäitä ovatkaan, kun on värit puvussa, paidassa ja solmiossa kohdallaan.

Ihan silmäniloja nuo meidän tyylikkäät miehet!

saara.dma kirjoitti:

Miesten valkoinen paita on ollut vuosikausia kestohyödyke. Nyt on menty yhä enemmän värillisiin, tummiin paitoihin ja voi kuinka tyylikkäitä ovatkaan, kun on värit puvussa, paidassa ja solmiossa kohdallaan.

Ihan silmäniloja nuo meidän tyylikkäät miehet!

Lue lisää

ja muuttaneet paljon miestenkin vaihtoehtoja vaatetuksessa.
Muistan, kun olin pieni, että miehille oli vaan mustia pukuja, ehkä joku vaalea vaihtoehto kesäpuvuksi.
Sitten tuli ruskeita pukuja, niin myös harmaita.

Kesti kuitenkin kauan ennenkuin miesten vaatetukseen tuli enemmän värivaihtoehtoja.
Sitten alettiin myydä pukuja kaksilla housuilla, kun tiedettiin että miehet kuluttavat pukuhousut ensin ja takki jää käyttämättä.
En tiedä onko näin vielä tänä päivänä, mutta mielestäni on vahinko jos niin ei ole.
Onhan se taloudellista ajattelua, jos puku on muuten hyvälaatuinen.

On tosiaan ilo silmälle kun miehillekin on enemmän väreja tarjolla.
Pelkästään värillinen paita kasvoja vasten saa parransängen vetäytymään sisäänpäin :-) kun se taas vitivalkoisessa paidassa tulee esille vaikka parta olisi juuri ajeltu pois!

Olen samaa mieltä kanssasi että mies voi olla silmänilo!

Ravintolan kirjoitti:

Vahtimestari. Se kenkä juttu ei kyllä ollut ennen portsareiden keksimä,vaan se tuli ylemmältä taholta.

muistan kun "narikassa"oli vara kenkiä joita sai lainata,että pääsi sisälle.

Onneksi on tavat muuttumassa.

Lue lisää

Eikös näin ollut myös solmioitten kanssa? Sai lainata "narikasta"?
Olen kuullut juttuja että ravintolaan saattoi päästä jopa kengännauha kaulassa :-)

MdK-MdK kirjoitti:

ja muuttaneet paljon miestenkin vaihtoehtoja vaatetuksessa.
Muistan, kun olin pieni, että miehille oli vaan mustia pukuja, ehkä joku vaalea vaihtoehto kesäpuvuksi.
Sitten tuli ruskeita pukuja, niin myös harmaita.

Kesti kuitenkin kauan ennenkuin miesten vaatetukseen tuli enemmän värivaihtoehtoja.
Sitten alettiin myydä pukuja kaksilla housuilla, kun tiedettiin että miehet kuluttavat pukuhousut ensin ja takki jää käyttämättä.
En tiedä onko näin vielä tänä päivänä, mutta mielestäni on vahinko jos niin ei ole.
Onhan se taloudellista ajattelua, jos puku on muuten hyvälaatuinen.

On tosiaan ilo silmälle kun miehillekin on enemmän väreja tarjolla.
Pelkästään värillinen paita kasvoja vasten saa parransängen vetäytymään sisäänpäin :-) kun se taas vitivalkoisessa paidassa tulee esille vaikka parta olisi juuri ajeltu pois!

Olen samaa mieltä kanssasi että mies voi olla silmänilo!

Lue lisää

kunnia,sangesta en tykkaa van siistista,poika harrastaa parran pitoa toisinaan,isansa ei,vaikka nuoreana erikoisesti tykkasin hanen laukaparrastaan ja viiksista.
Me olimme olleet herttaisen tietamattomia mistaan ravintoloitten puku koodista,sisalle me aina paastiin.

MdK-MdK kirjoitti:

Eikös näin ollut myös solmioitten kanssa? Sai lainata "narikasta"?
Olen kuullut juttuja että ravintolaan saattoi päästä jopa kengännauha kaulassa :-)

Onneksi ravintolakulttuuri on muuttunut vapaaseen suuntaan. Eihän nykyisin monenkaan ravintolan ovella edes ole portsaria kravatteja lainailemassa. Yleinen nimitys ennen oli "Kerberos", vaikka työtään he tekivät ja määräykset olivat johdon antamia. Tietenkin joukossa oli aina joku luonnevikainen, joka halusi käyttää valtaa. Mutta ei ole enää solmiopakkoa, ja hienompiinkin paikkoihin riittää siisti asu.

Muistan, kuinka vielä 60-luvun lopulla Helsingissä oli ainakin Fennia sellainen ravintola, johon naiset eivät päässeet yksin! Piti olla herraseuraa. Nyt se tuntuu unelta.

uzma=m kirjoitti:

kunnia,sangesta en tykkaa van siistista,poika harrastaa parran pitoa toisinaan,isansa ei,vaikka nuoreana erikoisesti tykkasin hanen laukaparrastaan ja viiksista.
Me olimme olleet herttaisen tietamattomia mistaan ravintoloitten puku koodista,sisalle me aina paastiin.

Lue lisää

Taidan olla pehmo. kun heittäydyn tänne naisvaltaiseen muodin mekkaan, mutta sen verran sanon, että kyllä miehellä parta täytyy olla!
Sitä täytyy myös hoitaa hyvin, ettei se rehota valtoimenaan, syöntikin on epäsiistiä, jos jouhet roikkuu suupielissä.
Värillisiä paitoja käytän, mutten ikupäivänä pistä pääle vaaleenpunasta paitaa, se on saletti!

Simpatti kirjoitti:

Taidan olla pehmo. kun heittäydyn tänne naisvaltaiseen muodin mekkaan, mutta sen verran sanon, että kyllä miehellä parta täytyy olla!
Sitä täytyy myös hoitaa hyvin, ettei se rehota valtoimenaan, syöntikin on epäsiistiä, jos jouhet roikkuu suupielissä.
Värillisiä paitoja käytän, mutten ikupäivänä pistä pääle vaaleenpunasta paitaa, se on saletti!

Lue lisää

Minun armaallani oli leukaparta ja viikset varmaan viimeiset parikymmentä vuottaan. Minä niin tykkäsin niistä! Aina, kun hän uhkasi ajaa parran pois, minä nostin metelin. Se tepsi. Yhä vielä sydämeni ailahtaa, kun vastaan tulee mies, jolla on hyvin hoidettu leukaparta...

Hintriika kirjoitti:

Minun armaallani oli leukaparta ja viikset varmaan viimeiset parikymmentä vuottaan. Minä niin tykkäsin niistä! Aina, kun hän uhkasi ajaa parran pois, minä nostin metelin. Se tepsi. Yhä vielä sydämeni ailahtaa, kun vastaan tulee mies, jolla on hyvin hoidettu leukaparta...

Lue lisää

jolla on hyvin hoidettu kokoparta, leukaparta, viikset tai pulisongit, saa minulta kyllä aina ihailevat katseet. Suippoparrasta en pidä. Se tuntuu tosin olevan nuorten suosiossa. Mutta charmantisti harmaantunut mies hoidettuine partoineen on jotain minun makuuni:))))

noita ns. luonnonsuojelijoita!
Täällä ei enää kaikki turkisliikkeet uskalla edes painattaa firman nimeä muovikasseihinsa siinä pelossa että heiltä lähtevät asiakkaat joutuisivat sabotaasin kohteeksi!

Omistan minkkiturkin ja käytän sitä silloin kun on riittävästi pakkasta. Sen on tuttu turkkuri ommellut minulle mittojeni mukaan, eikä turkki maksanut sen enempää kuin hyvälaatuinen talvitakki maksaisi. Toiselle olkapäälle ompelutin pari minkin häntää, että turkki olisi vähän yksilöllisemmän näköinen.

Tavallisesti käytän tummansinistä suoramallista, klassillista ulsteria ja väreihin sopivaa villaista kaulaliinaa jos tarvitsee olla hienommin pukeutunut.

Muuten tavalliseen menoon viittamaista 3/4 takkia tai muita puolitakkeja pitkien housujen kanssa.

Ainoastaan hautajaisissa on kokopitkä minkkiturkkini ollut päälläni. Kettutytöt ovat todella vaarallisia, tuttujen jutuista päätellen.