"Self titled"

1. Enter Sandman. "Bouu", Kerrassaan Hieno biisi, vanha Metallica on taakse jäänyttä kamaa. Ensimmäistä kertaa biisi "soi".

2. Sad But True. KAIKUA! Silti biisi ylläpitää mielenkiinnon ja konseptin. Bändi on oppinut hyödyntämään myös taukoja tehostekeinona. Hieno biisi.

3. Holier Than Thou. Biisi joka on soinut monta kertaa jo bändin edelleisillä levyillä, vaikka vaisumpana. Alta riman.

4. The Unfogiven. Bändi ei sorru kikkailuun (jota se ei ymmärrä jättää paremmilleen), biisi pysyy hienosti kasassa ja on upeata kuunneltavaa.

5. Wherever I May Roam. Parasta mitä Metallica on tähän mennessä tarjonnut. Hieno 2:n tason käyttö. Upea kappale.
Onneksi Bändi jätti ylipitkät biisit repertuaaristaan.

6. Don't Tread on Me. Tässä biisissä kskityin rumpaliin, ja voin sanoa, että se soittaa genreen hienosti, vaikka ei mikään jazz-rumpali olekaaan. Itse kappale on muuten levyn huonoin.

7. Through the Never. Paluuta juurille, köyhä biisi.

8. Nothing Else Matters. Hieno Balladi.

9. Of Wolf And Man. Oikeasti haluttaisi jo laittaa Judas soimaan, mutta mennään nyt...
Tämä levy huononee huomattavasti loppua kohden...

Summarum. Ihan hieno levu, Ylimiksaus, jokunen alittaja ja jokunen todella hieno biisi. Jää vaan mietityttämäään, että millainen mahtaa (YLIMIKSATTU)Metallica olla livenä?