FRANZ KAFKA - Ensimmäinen tuska

Jep, tuttu novelli.
Pitäis vissiin lähteä ihan nimestä liikkeelle, sehän (siis mun miälestä) on yhteydessä trapetsitaiteilijan sanoihin: "Kuinka minä muka voisin elää - vain yksi tanko käsissäni!" Jotenkin tulee semmonen fiilis, että trapetsitaiteilija tuon sanoessaan tajuaa ne epäkohdat, jotka hänen valitsemaansa elämäntapaan kiteytyy. Tää on ihan kafkamaista, nimittäin pukea päähenkilöt kyvyttömyyteen toimia haluamallaan tavalla. Trapetsitaiteilija selkeesti kärsii irrallisuudentunteesta.

En saa tästä nyt tällä erää muuta irti. Mutta pyri lukemaan ne asiat, jotka on jätetty kirjottamatta. Tässä novellissa on paljon tulkinnanvaraa, eli tehtävä on helppo kun saat kiinni ajatuksesta.

Mielenkiintoista. Toimin otsikon mukaisesti ja heitän oman tulkintani joka voi tietysti olla antitulkinta, kunhan löydän kokoelman, mistä se löytyy...Niin ja ehkä se voisi 'avautua' paremmin, jos osaisi alkukieltä (niinkuin Kafka sitä silloin käytti) ja lukisi novellin siitä versiosta. Tarkoitan, että jos hakee niitä asioita, mitä Kafka itse tuolloin sillä yritti hahmottaa.

novellin yksi teemoista on perfektionistisen elämänasenteen epäinhimillisyys ja mahdottomuus.

Se poloinen joka ottaa harteilleen täydellisyyteen pyrkimisen taakan saa kärsiä kuten trapetsitaiteilija, eikä tuskalle ole loppua näkyvissä...Koskaan ei tulla perille, koskaan ei saavuteta tavoitetta.

Itse en ole kai koskaan varsinaisesti vaivannut päätäni ko. tyyppisillä kysymyksillä - mitä K tällä tai tuolla nk. tarkoitti. Unikuvia, tunnelmia, usein mielestäni myös hillittömän mustanhauskoja...

Tähän kuitenkin (aivan heittoina) mm. ao. Milenan "muistokirjoituksen" mainitsema tuskan ruumiillistaminen...

"Ensimmäinen" voisi kait olla myös merkityksessä "listan" ensimmäinen tai kärjistetty tuokiokuva tällaisen (elämän) ahdistuksen mieleen tulosta ensi kertaa. No, yhtä kaikki, taiteilijan elämänosan ongelmiahan nuo (alkukielisen) Nälkätaiteilijan novellit käsittelevät (Erstes Leid taitaa olla kirjoitettu siinä Milena-suhteen lopummalla puolella ja kyllähän M myös merkitsi K:lle yhtä ja toista. Ei, en väitä mitään.)

Olinpa unohtanut tämänkin yksityiskohdat:

Milena's Obituary for Kafka: "An Obituary for Frank Kafka"

Dr. Franz Kafka, a German writer who lived in Prague, died the day before yesterday in a sanatorium in Kierling at Klosterneuburg, near Vienna. Few people here knew him, for he was a solitary, wise person terrified by life. He suffered for years from lung disease. Although he did treat his illness medically, he also consciously encouraged it, and supported it with his thinking.

Once he wrote in a letter, "When the soul and the heart can no longer bear the burden, the lungs take over one half of it, so that the weight will at least be evenly distributed." That is how it was with his illness. It gave him an almost miraculous delicacy and a frighteningly uncompromising intellectual refinement. As a human being, however, he pushed all his fear of life onto his illness. He was shy, timid, gentle, and kind, but he wrote gruesome and painful books. He saw the world as full of invisible demons, who tear apart and destroy defenseless people. He was too clear-sighted and too wise to be able to live; he was too weak to fight, he had that weakness of noble, beautiful people who are not able to do battle against the fear of misunderstandings, unkindness, or intellectual lies. Such persons know beforehand that they are powerless and go down in defeat in such a way that they shame the victor. He knew people as only people of great sensitivity are able to know them, as somebody who is alone and sees people almost prophetically, from one flash of a face. He knew the world in a deep and extraordinary manner. He was himself a deep and extraordinary world.

He wrote books that belong to the most outstanding works of German literature. They express the struggles of today's generation, but without any tendentious words. They are truthful, naked, and painful, so that even where they speak symbolically, they are almost naturalistic. They are full of dry mockery and the sensitive gaze of a person who has seen the world so clearly that he could not bear it and had to die; he did not want to retreat and save himself, as others do, even by the noblest intellectual subconscious errors.

Dr. Franz Kafka wrote the fragment "The Stoker" (published in Czech in Neumann's [magazine] Červen (June), [actually in Kmen (The Stem)] which is the first chapter of a beautiful novel of which the rest has not yet been published; The Judgment, about the conflict between two generations; The Metamorphosis, the most powerful book of modern German literature; The Penal Colony, and the sketches Reflections and A Country Doctor. His last novel, The Trial, exists in manuscript; it has been ready for the press for years. It is one of those books that give one the sense of a totally encompassed world, so that after we have finished reading them, we feel not a single word needs to be added. All his books depict the horrors of mysterious misunderstandings and of undeserved human guilt. He was a man and a writer with such a fearful conscience that he heard things where others were deaf and felt safe.

6 June 1924, Národní listy

(Lähde: http://victorian.fortunecity.com/vermeer/287/milenajesenska.htm)

-------
Lisäksi:

"He sees life very differently from other people. . .To him any job—even his own—is as mysterious, as marvelous, as a locomotive is to a small child."

Milena

Ja vielä:

http://gutenberg.spiegel.de/kafka/misc/erstleid.htm