Aurinko korvensi maata ja tuuli kuljetti hiekkaa sinne tänne. Muutama vihreä kasvin verso yritti sinnitellä tässä karussa maassa.
Vuosia sitten oli veden tulo lakannut ja maa oli alkanut kuivua.
Elämä tässä karussa maassa oli rankkaa, vettä löytyi vain niukalti ja näytti jo siltä, että sekin vähä oli jo hupenemassa.
Kuivuneen metsän siimeksessä asui Kara ja hänen heimonsa rippeet.
Heidän kylänsä sijaitsi kuivuneen joenuoman vieressä
******
Seuraava jatkakoon ja kehittäköön hahmoja eteenpäin. :)
Jakis: Kara ja kadonnut vesi
2
264
Vastaukset
- annette
Kara kumartui ja ammensi käsikupilla liejua. Inhotti nostaa sitä veden puutteesta rohtuville ja halkeileville huulille. Hiekka jäi kielen päälle ja hampaisiin. Hänen oli syljeksittävä, vaikka suusta ei sylkeä erittynytkään. Kieli oli karkea ja tarttui kitalakeen. Oksetti.
Myös Manami hörppi selkä kumartuneena onnettoman lätäkön ylle. Hän nosti päänsä, irvisti sitten Karalle ja näytti ilmeellään, kuinka pahaa muta oli.
Kara kaivoi mädäntyvän kalan joen punaisen saven sisältä ja heitti raadon kauemmas:
" Me kuolemme tänne niin kuin kalat!"
Manami kääntyi selin, katsoi kylää ja sen surullisena kyyhöttäviä majoja.
" Meidän on tehtävä jotain", hän sanoi.- W.B
Tunnit kuluivat tuskaisen hitaasti. Jatkuva kuumuus, veden puute ja huonot oltavat olivat ajaneet heimon ahtaalle. Heidän lukunsa oli tippunut viimeisen kuunkierron aikana puoleen; eikä tilannetta helpottanut se että heimon parhaat metsästäjät tekivät kaikkensa. Riistan ja veden löytäminen oli käynyt lähes mahdottomaksi, jokapäiväiseksi eloonjäämiskamppailuksi luontoa vastaan.
Kara katseli heikosti leimuavan nuotion valossa kyyhöttäviä heimotovereitaan, miettien epätoivoissaan miten sen sanoisi. Hän katsahti vaistomaisesti ystäväänsä Manamia, joka kuin alitajuisesti katsoi Karaa takaisin. Heidän suunnitelmansa voisi onnistua.. mutta se vaatisi heimon vanhimman, Parikesin suostumuksen. Vanha mies oli tosin ollut jo toista viikkoa pahan kuumeen kourissa, eikä hänen puheistaan enää tahtonut saada mitään tolkkua. Joukko nälkiintyneitä ja kärsineitä heimolaisia jatkoi vaitonaista illanviettoaan.
"Tehdään se nyt, Kara. Voisimme jo huomenna lähteä kohti suota", Manami kuiski ystävättärensä korvaan. Kara nyökkäsi vastauksensa, ja yhteistuumin he nousivat ja suuntasivat kohti Parikesin mökkiä. Saavuttuaan kyläpahasen suurimman rakennuksen ovelle, he säikähtivät sen nurkalta heitä kohti harppovaa suurikokoista miestä. "Groser!", huudahti Kara hämmistyneenä. "Olet elossa!", Manama puolestaan hihkaisi.
Vanhempi synkkäkasvoinen mies ei heille vastannut kuin vakavan nyökkäyksen. Groser, joka oli syntynyt mykkänä tähän kirottuun outoon maailmaan, kaukana jossain tunnetun galaksin reuna-alueilla.Hän oli vain eräänä päivänä viime talvena kadonnut metsästysmatkalla Mustan Suon reuna-alueilla.
Mitä hän olikaan sen jälkeen kokenut ja nähnyt?Nämä kysymykset pyörivät villisti nuoren naiskaksikon mielessä, heidän katselleessaan miehen ahavoituneita ja arpisia kasvoja. Miehen silmissä paisto väsymys, eikä hän epäröinyt avatessaan mökin ovea Karalle ja Manamille...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 406953
- 323918
- 453300
- 402909
- 162672
- 372228
- 162176
- 412123
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482067- 392000