kertominen läheisille

hdofh

heipä hei.
olen tätä samaa jo kysellyt aikaisemminkin, mutta kysyn nyt taas uudestaan kun en tässä asiassa ole päässyt eteenpäin.
eli miten olette kertoneet läheisillenne bulimiasta, esim.poikakaveri, vanhemmat, ystävät?? en ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa minulle.
kiitos.

8

2018

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • turmio

      on etten olis ikinä kertonu kenellekään jos olisin tienny että suhtautuminen muuttuu niin paljon joidenkin osalta. Vanhemmille kertominen oli ok, äiti sai sitäpaitsi itse selville, mutta ystäville (poikaystävä mukaanlukien) olisi pitänyt jättää kertomatta. Olen päättänyt että ainakin tästä lähtien pidän bulimiani visusti salassa ja kiistän kysyttäessä kaiken viimeiseen hengenvetoon. Harkitse tarkkaan kenelle kerrot on ihan tervettä olla epävarma näissä asioissa, muista että sinulla on aikaa :)

      • taasen..

        lähetin perheelle kirjeen. vieläkään en pysty puhumaan tästä kasvotusten. kaikkien tuska on liian suuri. kadun tosin sitä, että niin monen vuoden salailun jälkeen annoin periksi ja kerroin.

        poikaystävälle kerroin hetken mielijohteesta. sanoin vain, etten osaa syödä. enkä pidä siitä, että ihmiset koskevat minua.
        poikaystävä on ihana. hitaasti eteenpäin :D


      • tytteli

        olis kiva kuulla että miks olis ehkä pitäny sun jättää kertomat kavereilles niin ku sanoit.. kun mulla on kans nyt tää sama et miten voisin kertoo läheisille. aattelin alottaa parhaast kaveristani.. .:/ vanhemmille en varmaan pysty mitään sanoa... :/


    • yrjö

      minä itse olen keronut äidilleni, joka suhtautui asiaan onneksi ymmärtäväisesti.
      muutamalle kaverille olen kertonut ja valitettavasti sen jälkeen kuullut että he ovat kertoneet asiaa eteenpäin.
      poikaystävälleni en ole kertonut, haluaisin kyllä, mutta. pelottaa jotenkin että hän pitää minua kuvottavana ym. toisaalta hän varmasti ymmärtäisi, mutta en tiedä miten aloitta ja miten kertoa.

    • kuu

      10 vuoden syömishäiriön jälkeen kerroin siskolle, miehelle, omalle lääkärille ja parhaalle ystävälle. Olen nyt 28 -jotenkin tuntuu, että vanhemmille en tätä kerrokkaan.
      Minulle kertominen avasi viimeisen lopullisen paranemisen. Aivan kuin viimeiset esteet ja häpeän tunteet poistuivat ja nyt koen parantuneeni -jos mahdollista- lopullisesti. Lisäksi koen, että suhteeni kaikkiin ihmisiin ovat lähentyneet. Ennen pidin kaikki ihmiset käsivarren mitan päässä itsestäni, eristäydyin. Nyt olen kokenut ensi kertaa elämässäni hienoja yhteyden ja rehellisyyden tunteita muihin ihmisiin.

      Kertominen oli ehdottomasti ainut oikea asia, jonka saatoin tehdä. En aio sairastua enää uudelleen, en halua sitä elämääni enää koskaan.

    • sama ongelma

      Joo, mulla on ollut bulimia n. 1½ vuotta, ja mun porukat sai tietää siitä silleen, kun äiti kuuli :( Siitä se sitten lähtikin.. Aina kun menen vessaan, niin äiti kysyy jälkeen päin: "Kävitkö oksentamassa?" Jos mä olisin saanut päättää, että kerronko, niin pitää kyllä myöntää, että en olisi kertonut.. Kaverit ei tiedä, jotkut ehkä arvaa, kun ollaan vaik Hesessä, ja mä painun Aina suoraan vessaan, kun ollaan syöty... Aina samat tuijotukset niskassa lähtiessä...

    • Läskikasa

      Mullakin sama. Oon 13v tyttö ja sairastanut about puolivuotta bulimiaa. Haluaisin kertoa terveydenhojtajalle ensin ja sitten vasta vanhemmille. Aijon kirjoittaa paperille kaikesta ja antaa äidille. Mutta pelottaa ihan hirveästi. En vain pysty tähän. Tää on niin kamalaa😭

    • Kerro

      Oon kärsinyt noin 6 vuotta bulimiasta. Kerroin itse vanhemmille. Soitin isälle, että nyt mulla on tämmöstä ja että en oikeesti jaksa enää (olin myös itsetuhonen) Isä soitti mulle tapaamisen ja sain sit hoitokontaktin nopeasti. Siitä ku kerroin on jo viis vuotta ja nyt aatellaan että oon päässy eroon.. oikeestihan en vaan kerro enään. Just tulin tuolta halaamasta pönttöä. Mut luulen, että olisin pahemmassa jamassa, jos oisin tän pitäny sillon nuorempana salassa, sillä sillon oli niin paljon muitakin murheita. Sain mä vanhemmilta paljon tukea. Koen että yks isoimmista murheista tässä on se salailu.. se syö ihmistä.
      Kannattaa miettiä vaikka just tota kirjeen kirjottamista tai puhelua, jos se ois helpompi.
      Tsemppiä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      47
      7715
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      33
      4273
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      57
      3745
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      50
      3210
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2906
    6. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      68
      2632
    7. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      64
      2508
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      57
      2444
    9. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      40
      2349
    10. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2296
    Aihe