Esikristilliset nimenantoperinteet?

Käy näillä sivuilla: http://inspyron.net/muinaisusko/
Siellä on asiantuntevia ihmisiä, jotka osaavat vastata kysymykseesi.

Itse tiedän vain sen, että nimeksi saatettiin antaa lapselle toivottu ominaisuus/kyky. Esimerkiksi jos toivottiin pojasta taitavaa jousella ampujaa, nimeksi tuli Joutsia. Lemmittyä tuskin tarvinnee selittää :)

Olen itse lukenut tutkimuksia, jotka kertovat nimen siirtyneen aina suvussa eteenpäin.

Näin siksi, että ihmiset uskoivat esi-isien voiman tai hengen, miten asian haluaa ymmärtää, siirtyvän suvun nuorikoille. Ja että suku näin jatkaisi eloaan tulevissa sukupolvissa.

Ihmisellä uskottiin olevan kaksi henkeä, itse- ja sukuhenki. Itsessä oli ihminen itse ja suvussa esi-isien ikiaikainen mahti.
=)

Tietenkään tämä ei Suomen aluella varmaankaan ollut ainoa tapa. Kannattaa etsiä kirjoja, jotka tutkivat aihetta. Aiemmin täällä palstalla on niitä lueteltu.

Ja itse nimistä, Suomessa on selkeästi tapana ollut antaa rauhallisia, lempeitä nimiä, kuten esim. Lemmitty, Lemmikki...
Toisin kuin esim. germaaniset nimet, mitkä usein tarkoittavat jotakin sotaista tai vastaavaa.

Auttoiko?