Tyttö istui puussa. Aivan hiljaa. Katseli siniselle taivaalle. Hänen tulenpunaiset pörröiset hiuksensa hulmusivat tuulessa, kuin valtava liekkimeri. Vihreissä silmissä kyyneliä. Ne olivat kastelleet hänen repaleisen ja pölyisen paitansa. Mustan hameen helmat olivat rösöiset. Puun oksat painuivat kohti maata isojen, punaisten omenien painosta. Tyttö puristi kättään nyrkkiin. Silmistä valui välillä muutama musta kyynel. Tyttö siirsi katseensa pieneen nyrkkiinsä ja avasi sen. Kädessään hopeinen medaljonki.
Tyttö kipusi alas puusta ja lähti kävelemään eteenpäin hiljaista puistopolkua. Puistonpenkillä istui kaksi mummoa. He katsoivat ohikulkevan tytön surkeaa olemusta. Päästä varpaisiin. Tyttö jatkoi matkaansa eikä välittänyt katseista. Hän käveli kauan. Katse maahan suunnattuna. Pieni nyyhkytys kuului ohikulkevien korviin tytön kävellessä kohti kaupugin syrjäseutuja.
Tyttö pysähtyi hiljaiseen kaupunginosaan. Pienelle kujalle. Kujalla oli suuri määrä isoja roskasäiliöitä ja paljon pahvilaatikoita ynnä muuta roskatavaraa. Sinne, hiljaiselle kujalle, tyttö oli tehnyt pienen kolonsa. Suurien roskasäiliöiden takana oli pikkuriikkinen vaja. Aivan kuin pieni leikkimökki. Tyttö astui sisälle vajaan. Vajassa oli likainen patja ja huopa. Nurkassa pieni pahvilaatikko jonka vierellä kupillinen vettä. Tyttö istuutui patjalle ja sytytti pienen kynttilän palamaan. Vajassa oli myös muuta ylimääräistä roinaa, jotka saattoivat olla tytölle joskus tarpeellisia. Tyttö avasi taas nyrkkinsä ja katseli hetken hopeista pientä medaljonkiaan. Tyttö avasi varovasti medaljonkin ja sisältä paljastui miehen ja naisen kuva. Tytön silmäkulmassa mustat kyyneleet valuivat pitkin vaaleansinistä nuhruista paitaa.
Hetken hän oli hiljaa nyyhkinyt, kun ovenraosta pilkisti esiin jotain valkoista. Tyttö nosti katseensa kohti pientä ovea. Pieni pörröinne valkoinen kissa tepsutti tytön vierelle. Katseli tyttöä hetken ja käpertyi tämän jalkojen juureen. Tyttö nosti kissan syliinsä ja antoi sen nuolla hänen kättään pienellä karhealla kielellään. Tyttö silitteli kissaa hiljaa kunnes tämä nukahti. Hän nosti sen pieneen pahvilaatikkoon nukkumaan.
Ulkona kuu paistoi kirkkaana pienen vajan ikkunasta sisään. Taivaalla tähdet tuikkivat kilpaa. Yksi ylitse muiden, tuikku kirkkaana ja loistavana. Tyttö lähetti suukon taivaalle ja käpertyi patjalle nukkumaan. Kuun säteet valaisivat kahta yksinäistä. Toivottivat hyvää yötä.
Peikkotyttö
4
448
Vastaukset
- Yavanna
...on ihana. Onko siihen tulossa jatkoa?
- NuuNuu
kiitoksia :)
enpäs ole miettinyt jatkoa, ehkä pitäisi. jos keksin siihen jatkoa niin kyllähän sitä sitten :)
- Zindyg
ihana pikku tarinan alku. jatkuuko se? voisi hyvinkin jatkua,oli hyvä alku:)
- Kuunkulkija
Pieni Peikkotyttö heräsi aamulla valkoiseen kirkkaaseen valoon. Ensin hän pelästyi, silmät melkein sokaistuivat, sitten alkoi hiljalleen erottua ääriviivoja.
- Tuon sinulle viestin kaukaa Harmaasta Maasta.
Peikkotytön silmien tottuessa valoon hän erotti valkoisen kissan, ison mutta lempeän näköisen terävine silmineen.
- Kuka sinä olet, kysyi Peikkotyttö epäselvästi mutisten pienten hartioiden vavistessa pelosta.
- Olen Valkoinen Haltija je kerron sinulle tämän tiedon; sinäkin olet Haltijasukua. Sinun vanhempasi olivat Haltijasukua. Opettele taiat viisaat, löydä kasvit voimakkaat, sinulla on tehtävä.
Pieni Peikkotyttö oli hämillään ja samalla pienestä sydämmestä alkoi kasvaa uutta rohkeutta, aivan uusi tunne valtasi hänet.
- Oletko tavannut vanhempani?
- Kyllä, vastasi Valkoinen Haltija, he olivat mukana suuressa taistelussa Harmaassa Maassa Purppuranoitaa vastaan. Taioillaan pääsi yllättämään vanhempasi, viekkaudella heidät Tummaan Maahan mukaansa sai.
Pienen Peikkotytön sisällä riehui palo jota hän ei ymmärtänyt, koskaan ei ollut aikaisemmin tuntunut samalta. Häneen virtasi omituista voimaa Valkoisesta Haltijasta, usvamainen valo oli kahden hahmon välillä. Peikkotytöstä tuntui että tämä oli jonkinlainen päätös, tai uuden alku, paljon muuttuisi hetkessä.
- Tehtäväsi on tuoda hyvää tähän kylmään maailmaan, näyttää ihmisille sydämensä paikka jonka he ovat jo kauan sitten unohtaneet.
Yhtäkkiä kaikki palautui ennalleen, oli pimeä yö! Peikkotyttö yritti nähdä pimeyteen, havaiten vain epämääräisiä varjoja.
Mutta voimakas tunne, se oli jäljellä.
Peikkotyttö aisti itsessään uutta voimaa astuessaan kylmään maailmaan turvaisasta suojasta aamunkajon osuessa keltaisiin nuoriin hiuksiin. Ehkä se ei ollutkaan unta, ehkä vielä voisi tehdä jotain, tehdä maailmasta lämpimämmän...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 406973
- 323938
- 453320
- 402929
- 172706
- 372238
- 162196
- 412143
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482067- 392010