kiusallinen

Työkaverien mielestä olen outo ihminen, kun en välitä moisista juhlista omalla kohdallani. En tunne itseäni niin täydelliseksi äidiksi, että lasten pitäisi kerran vuodessa tulla kumartamaan minulle ja tuoda lahjoja. En myöskään koskaan vietä synttäreitä (omiani). Joulusta kyllä pidän, mutta ilman hössötystä.

Tunnen aivan samoin. Tykkään käydä muiden juhlissa, mutta en halua itse olla juhlittavana. Kaupallisuus on mennyt yli. Kun joulu on juhlittu, on ystävänpäiväkrääsä tarjolla. Sen päivän jälkeen pääsiäistavarat jne. Koriste-esineitä on ylähyllyt täynnä. Mihin niiden kanssa joudun, kun iän myötä muutan pienempään. Ehkä äidittömänä eläneenä äitienpäivän hehkutus tuo aina yhä uudelleen mieleen surun ja kaipauksen vuodet, jonka tietää vain äitinsä nuorena menettänyt. Minä menetin äidin 1-vuotiaana, joten hänen kuvaansa katsoessani, on kuin katsoisin vierasta ihmistä, jonka kerrotaan olleen äitini. Mieheni sanoo, etten tiedä mitä on perhe-elämä. Miten tietäisin, kun normaalia perhe-elämää en ole lapsuudessani kokenut. Lapsellani ei ole ollut yhtään mummoa, joka on ollut suuri puute. Miten "vajavainen" perhe-elämä vaikuttaa hänen elämäänsä? Iloitkaa te, joilla on äiti yhä elossa. Sekin voi olla ihmisen rikkaus.

Minusta on kiusallista sanoa äidille hyvää äitienpäivää. Meillä ei ole ollut tapana jutella tunnepuolen asioista, ainakaan positiivisista, negatiivisetkin tunteet jäävät puhumatta 99,8%:a.

Vuoden vaikein päivä on ainakin minulle kun pitää sanoa äidille: Hyvää äitienpäivää.
Äitini asuu USA:ssa, joten puhelimessa homma hoituu ja on luontevaa pian tuon sanottuaan lopettaa puhelu kun on kallis hinta.

Onneksi äitini tuntuu ilahtuvan soitostani, joskus olen unohtanutkin äitienpäivän ja todellakin ihan vaan unohtanut, mutta nyt pelkään jo seuraavaa kertaa toukokuussa 2007 jo valmiiksi, kunhan nyt vaan pokkana sanoo tämän 2006 äitienpäivänä hyvää äitienpäivää.
Ei ole tietenkään mitään syytä olla noloissani, mutta äitienpäivät ja isänpäivät saisi lopettaa. Muutenkin kaikenlaista juhlapäivää melkein kerran viikossa. Isäni makaa nurmen alla, joten siinä mielessä ihan hyvä meininki loppuvuodelle.

sama täällä, en pidä edes joulusta onneksi lapset ovat jo aikuisia ,kun olivat pieniä niin kaikki juhlat vietettiin ja jo silloin päätin että kunhan kasvavat ja lähtevät pesästä niin juhlinta loppuu