Minun äitienpäiväni

Äitienpäiväaamu alkoi aivan ihanasti. Poika (10.v.) tuli halaamaan sänkyyn ja sanoi "mamma,
sä olet ihana" ja perässä (5.v.) tyttö. Molemmilla
aivan ihanat itse tehdyt lahjat ja kortit. Miestä
ei äitienpäivä kiinnosta, lähti ilman onnitteluja
autoremonttiin. Omalle äidilleni annoin lahjan jo
torstaina, kirjan ja kortin...ja keitin kupposen
teetä jo tuolloin. Anopille valitsin kauniin kukan,tuolin muotoisen kukkakorin ja kortin...
mutta kaikesta huolimatta koen äitienpäivän joten-
kin ahdistavana päivänä. Suhteeni anoppilaan ovat
jotenkin hankalat, johtuen paljolti miehen siskosta ja appiukosta...en pysty menemään kahville, vaikka mikä olisi. Mies vei kukankin jo
eilen. Ja mieheni taas ei välitä käydä minun äi-
dilläni, joten tuntuu jotenkin vaikealta. Tuntuu
että koko äitienpäivä voisi jäädä pois...se on
jotenkin niin pakonomaisen tuntuinen juhla...var-
sinkin jos suhteet eivät toimi, se lisää syylli-
syyttä...vaikkei pitäisi.