Varoitus masennuslääkkeistä!

ole mikään masennuslääke. Ja tosiaan, pitää ottaa huomioon aina molemmat puolet, niin hyvät kuin huonotkin.
Esim. depressio on hoitamattomana kuolemaan johtava sairaus.

käyttävä nainen, ilman seksiä pärjää ihan hyvin elämässä. Parasta on tasapainoinen mieli.

jokainen, ainakin lähes jokainen aikuinen lienee lukutaitoinen, joten pakkauksen ohje kannattaa lukea, turhaan sitä ei sinne ole laitettu.
Itse en ainakaan ole koskaan käyttänyt mitään lääkettä ennen kuin olen sen käynyt perinpohjin lävitse niin lääkärin kanssa kuin myöskin etsinyt itse tietoa.
Lähes jokainen psyykelääke vaikuttaa libidoon,sen ei pitäisi olla kellekään mikään yllätys.
Vähän OMA-ALOITTEISUUTTAKIN kaivataan, eikä aina lääkäreiden mollaamista. Kun on kerran käytössä netit sun muut, niin tietoa löytyy yllin kyllin, kunhan vain viitsii vähän vaivautua sitä tietoa etsimään.

siellä sekin että seksioireet voivat jäädä pysyviksi vaikka lääkkeen käytön lopettaisikin?

Alkuperäinen kirjoittaja on valitettavsti aivan oikeassa. Pitkään käytettynä lääkkeet tuhoavat seksielämäsi täydellisesti. On totta, että vakavan masennuksen taudin kuvaan oireet myös kuuluvat, mutta muutamilla tutuillani lääkkeitä käytettiin hyvin lyhyen aikaa, mutta ongelmat jäivät vaikka lopetuksesta on aikaa jo vuosia. MISSÄÄN ei mainita, että vaikutukset jäävät useasti pysyviksi. Lääkäreillä sekä lääkkeiden valmistajilla on vastuu kertoa ko. asiasta, koska he tietävät sen täysin hyvin. Heillä vain ei ole hoitoon muita konsteja. Lisäksi monet psyykenlääkkeet sekä rauhoittavat aiheuttavat tapauskohtaisesti lukemattoman määrän erilaisia oireita, joita lääkeselosteessa ei mainita.

Kaikenkaikkiaan, jos joudut aloittamaan lääkkeet, varaudu siihen, että yksi osa elämästäsi jää pois. Ei kaikilla, mutta useilla. Itse olen kohtuullisen nuori vielä (30) mutta jouduin lopettamaan edellisen pitkän suhteen tämän vuoksi, enkä näe juurikaan mahdollisuuksia uusiin suhteisiin tämän vuoksi. Valinta on sinun, kärsi pahoista paniikkihäiriöistä / masennuksesta tai menetä iso osa elämää. Lose / lose tilanne. Valitettavasti et voi tässä vaiheessa enää voittaa.

..höpötystä olen aikanaan joutunut kuuntelemaan ainakin kolmelta eri lääkäriltä. Oireeni kuulemma johtuvat masennuksesta.

Kuitenkin kolme eri psykiatria on todennut minun parantuneen depressiosta jo aikaa sitten. Mainittakoon, että kun depressioni oli pahimmillaan ja itsemurha mielessä päivittäin, ei seksuaalisuudessani ollut MITÄÄN vikaa.

KAIKKI nykyiset oireeni johtuvat vain ja ainoastaan SSRI-lääkkeistä. Ja jos viitsit asiaan perehtyä vähänkään, saat huomata että kohtalotovereitani on paljon.

Mulle määrättiin pari vuotta sitten yksittäiseen paniikkikohtaukseen ssri-lääkettä. Sitä söin aika pitkään (välillä vaihdettiin toiseen ssri-lääkkeeseen...). Mulla oli just tunnottomuutta, seksi ei pahemmin kiinnostanut, tai se ei merkinnyt pahemmin mitään enää. Ennen olin ehkä liiankin seksuaalinen, mutta tuntui että lääkityksen myötä seksuaalisuuteni katosi kokonaan...Oon tässä pari kuukautta sitten jättänyt lääkkeensyönnin. Yhteensä siis söin noin pari vuotta ssri-lääkkeitä. Oon 20v. ja pelottaa että tätäkö tää on todella loppuelämä?! En tiedä oonko edelleen masentunut, ainakin ahdistusta on.Mun masennusta ssri-lääkkeet pahensivat, vaikka mullekin lääkäri sanoi, että se johtuu vain masennuksestani, ja paskat! Syököön itse noita mömmöjä jos huvittaa...prkl...Myönnän, että olisin syönyt vaikka pikkukiviä, jos ne olisivat helpottaneet alkutuskaani, mutta pidemmän päälle ssri-lääke teki musta täysin tunteettoman zombin. Kyllä todella pitäis enemmän tutkia miten toi lääkkeet pitkällä tähtäimellä oikeesti vaikuttaa!!? Aika pelottavaa...Toivottavasti oloni kohenee vielä jonain päivänä, ei oo kivaa...:(

https://www.rarediseaseday.org/heroes/the-antidepressant-that-stole-my-sexuality-and-never-gave-it-back-to-me/

Täällä on hyvin kuvattu miltä PSSD tuntuu. Se sotkee elämän totaalisesti ja ajaa ihmisiä jopa itsemurhan partaalle.

Psykiatria mutiloi ihmisten sukuelimiä ja tunne-elämää sorkkimalla niitä ymmärtämättä mitä tekee. Sillä on friikkejä ja luonnottomia seurauksia ja ihmisten draivi elämään vähenee ja tunne-elämä kapeutuu pysyvästikin. Psykiatria ei pääse kuin koira veräjästä tässä enää. Me puhumme ääneen.