Milloin otitte puheeksi omassa suhteessanne yhteenmuuton? Yhteenmuutto ei oo vielä ajankohtaista itsellä puolen vuoden seurustelun jälkeen, mutta viime aikoina se on välillä käynyt mielessä. Viime päivinä kaverit ym ovat myös jostain syystä alkaneet kysellä minulta ollaanko harkittu jo yhteenmuuttoa!
Poikaystävänikään ei siis ole puhunut siitä mitään. Hän on kyllä muuutaman kerran maininnut halustaan muuttaa isompaan asuntoon, mutta puhunut vain omasta halustaan. Kuitenkaan hän ei ole tehnyt asian eteen oikeastaan mitään. Itsekään en oo sillä hetkellä osannut ottaa yhteenmuuttoa puheeksi, sillä asialla ei ole mikään kiire. Kuitenkin oon alkanut ajattelemaan yhteistä tulevaisuutta ja sen vuoks taitaakin olla pian aika keskustella onko tässä mielessä yhteistä tulevaisuutta... Muuten ollaan kyllä paljon yhdessä silloin, kun työt ja harrastukset antavat myöten ja taas talven tullen meillä näyttäisi olevan enemmän aikaa olla yhdessä.
Milloin puheeksi yhteenmuutto?
72
30474
Vastaukset
- jälkeen
Yhteen muutetaan yleensä häiden jälkeisenä päivänä.
- heheehe
tekee vai lestat. Muut muuttaa jo aikaisemmin.
- varmaan
heheehe kirjoitti:
tekee vai lestat. Muut muuttaa jo aikaisemmin.
nykyäänhän on semmoinen tapa, toisin oli 40 vuotta sitten.
Minä en ainakaan laittais hynttyitä kenekään
kanssa yhteen ennenkun kaikki asiat on yhteisiä,
ei semmioisessa yteiselossa ole mitään mieltä.
Jos kuolema vaikka yllättää, toinen jää ihan
puillepaljaille jos omaisuus on toisen. - muutan
heheehe kirjoitti:
tekee vai lestat. Muut muuttaa jo aikaisemmin.
vasta häiden jälkeen (tulevan) mieheni luo.Enkä ole lestadiolainen.häät onneksi kohta. :)
- evian
Mitäpäs sitten, kun häiden jälkeen huomaakin ettei toisen kanssa tule ollenkaan toimeen samassa taloudessa?! Helpompi vaihtaa maisemaa ilman papin aamenta (vaikkakin toki tänä päivänä "kunnes kuolema teidät erottaa" tarkoittaakin "kunnes kyllästyt entiseen ja löydät paremman")...
Itse en siis ainakaan menisi edes kihloihin, saatika naimisiin (tai hankkisi lapsia!) ennen kuin se yhteinen arki on koettu OIKEASTI.
Miehen kanssa ollaan "asuttu" yhdessä alusta asti (n. 4,5 v), vaikka edelleenkin rekisterissä eri osoitteissa. Yhteiseen osoitteeseen vuoden vaihteessa, kun remontti valmistuu! Ja huom. reilu vuosi kihloissa, eikä mitään kiirettä naimisiin edelleenkään.. (yhteinen asuntolaina sitoo kummasti ilman sitä pappiakin) ;D - Ei lestadiolainen
heheehe kirjoitti:
tekee vai lestat. Muut muuttaa jo aikaisemmin.
jos kokee sen oikeaksi?Voihan joku haluta kunnioitta perinteitä.
- Taasen
Itse olen seurustellut yli vuoden. Tunnettu puolitoista vuotta. Asunut poikakaverin kotona yli puoli vuotta. Välillä on puhuttu omakotitalon rakentamisesta, kumpikin omia näkemyksiään esittänyt. Vuokra-asuminen voi olla hylätty vaihtoehto, koska kumpikaan ei vuokra-asunnoissa haluaisi asua, kun omakotitaloon tottuneita. Vihjailen ja sanon suoraankin välillä että haluaisin vuoden sisällä jo suunnitelma-asteelle muuton. Toisaalta ei mitään kiirettä, jos sen hetkinen tilanne on hyvä miksi kiirehtiä yhteen muuttamisella. Sillä se mielestäni aikalailla jo sama asia kuin kihlaus tai avioliitto, sillä en halua vain käytännön syistä muuttaa kenenkään kanssa asumaan.
Jos tilanne toimii ilman yhteenmuuttoa älkää hätäilkö, sillä yhdessä kerkeää asua! Silloin ei enää palata takaisin entiseen, että haluankin nyt asua taas itsekseni.- ...
..oli fiksusti sanottu,mitä ihmettä sitä muuttaa aivan liian äkkiä yhteen ja luopuu omasta vapaudestaan??Vaikka asuukin toisaalla,voi siltikin olla yhtä uskollinen..
- 2 kertaa muuttanut
ekan poikaystävän kanssa muutettiin yhteen 2v 6kk seurustelun jälkeen. Oltiin sillon 20v. Yhteenmuutosta alettiin puhuun jo varmaan vuotta aiemmin.
Nykyisen kihlattuni ja avomieheni kanssa muutettiin 10kk seurustelun jälkeen yhteen.
Sanoisin että riippuu paljon elämän tilanteesta ja onko aiempaa kokemusta yksin asumisesta. Ihmisten erilaisuuskin vaikuttaa milloin päätetään muuttaa yhteen. Se on molempien yhteinen päätös ja molempien puolisoiden mielipide ratkaisee ajan.- Muutto
Eli sitten kun pappi sanoo aamenen. Näin meilläpäin ruukataan tehdä.
- tepa85
Me alettiin puhumaan yhteenmuutosta n.11kk seurustelun jälkeen, ja yhteen muutettiin sitten vuoden seurustelun jälkeen. Mie olin kyllä melkein asunut miehen asunnolla suhteen alusta lähtien, mutta etsittiin ihan uusi yhteinen asunto, ja tässä ollaan nyt asuttu sitten 1v3kk ja hyvin on mennyt :)
- strongbow
Mie ja mun nykyinen kihlattuni ja lapseni isä oltiin tunnettu toisemme 3 päivää kun hän rupesi majailemaan tykönäni... Virallisesti yhteen muutettiin kun oltiin oltu himpun verran vajaa vuosi yhdessä. Nyt kolme vuotta oltu yhdes ja kivasti sujuu...
- Nainen 32
kuukauden jälkeen. Totta, todella nopeasti mutta ei ole kaduttanut. Olemme nyt asuneet yhdessä vuoden verran ja ostamassa yhteistä omaa asuntoa.
- hitaita
strongbow kirjoitti:
Mie ja mun nykyinen kihlattuni ja lapseni isä oltiin tunnettu toisemme 3 päivää kun hän rupesi majailemaan tykönäni... Virallisesti yhteen muutettiin kun oltiin oltu himpun verran vajaa vuosi yhdessä. Nyt kolme vuotta oltu yhdes ja kivasti sujuu...
Tapasimme avomieheni kanssa illalla. Aamulla päätimme muuttaa yhteen ja tässä ollaan edelleen. Hyvin menee.
- sanih87
moikka itse muutin poikakaverin kanssa yhteen 1kk päästä ku oltiin tavattu. toki se on yksilöllistä tietenkin jotkut aikasemmin ja jotkut myöhempään. itse olen ollut tyytyväinen siihen. nyt ollaan oltu 3vja3kk ilman pahempia riitoja ja ollaan rakennettu ihka oma pesä:)
- soppii...
Itse muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen jo 3kk seurustelun jälkeen, sitä ennen vuorottelimme toistemme luona.
Rakkautemme oli muutoinkin kaikissa käänteissään nopeaa, mutta olemme edelleen 16v jälkeen yhdessä.
Pääsäntöisesti hyvin on mennyt, mitä nyt joskus yritän riidellä ettei elämä olisi liian auvoista..
Kyllä sen sitten tietää kun se oikea henkilö ja oikea hetki koittaa!- pauliina89
Sitten kun siltä tuntuu, olen seurustellut nykyisen kihlattuni kanssa 3vuotta.. yhteen muutetaan ensvuoden alussa kun kotiutuu armeijasta.. olisin valmis vaikka heti.. samoin mies, mutta raha-asiat hoidetaan ensin kuntoon..
- NihNih
pauliina89 kirjoitti:
Sitten kun siltä tuntuu, olen seurustellut nykyisen kihlattuni kanssa 3vuotta.. yhteen muutetaan ensvuoden alussa kun kotiutuu armeijasta.. olisin valmis vaikka heti.. samoin mies, mutta raha-asiat hoidetaan ensin kuntoon..
itse olen seurustellut yli 3 vuotta, yhteenmuutosta ollaan puhuttu, mutta niin ei varmaankaan tule käymään vielä muutamaan vuoteen opiskelujen takia :/
- Ja ei asuta vielä yhdessä..
Ihan pian meille tulee täyteen neljä vuotta yhdessä, mutta monen käytännön asian takia ei olla muutettu yhteen sillä lailla virallisesti ja kunnolla kertaakaan.. Minä siis 23 ja poikaystäväni vuoden vanhempi..
Ensimmäiset kolme vuotta asuimme melko lähellä toisiamme, välissä kymmenen kilometriä, mutta yhteen ei muutettu.. Sahattiin ahkerasti kahden asunnon välillä ja hyvin meni.. Tämän lisäksi väliin mahtui armeija, kesät olin kotipaikkakunnallani kaukana töiden takia jne.. Myös poikaystäväni kävi muilla paikkakunnilla töissä..
Väliin mahtui myös noin puolen vuoden jakso, kun poikaystäväni asui luonani, mutta ei virallisesti sekään.. Oli kivaa silloin..
Vuosi sitten muutimme erillemme, sillä poikaystäväni sai unelma koulupaikan muualta ja lähti sinne.. Ja jälleen ihan viime viikolla itse muutin unelmatyön perässä myös kauas pois..
Tällä hetkellä poikaystäväni ja minun välillä on noin 500 kilometriä, mutta näemme viikonloppuisin.. Onhan tämä toisinaan rankkaa, kun haluaisi olla toisen lähellä paljon enemmän, mutta pitkällä tähtäimellä tämä hyödyttää meitä molempia.. Minä saan vastavalmistuneena tärkeää oman alan työkokemusta, joka helpottaa töiden hakemista tulevaisuudessa ja poikaystäväni saa haluamansa koulutuksen..
Ihan oikea yhteenmuutto lienee ajankohtainen vuoden tai parin sisällä..
Luottamusta tämä vaatii, mutta jos tässä aiotaan olla hautaan asti yhdessä, on yhteistä aikaa vaikka mihin vielä reilut 50-vuotta.. Mihin siis kiire?? ;)- maria 10
Mistä voit olla varma, että yhteisiä vuosia on vielä yli 50? Yhtä hyvin voi olla, että viimeinen yhteinen päivänne on tänään...Miksi siis aikailla?
- Sen neljä vuotta...
maria 10 kirjoitti:
Mistä voit olla varma, että yhteisiä vuosia on vielä yli 50? Yhtä hyvin voi olla, että viimeinen yhteinen päivänne on tänään...Miksi siis aikailla?
Voi olla, että viimeinen päivä on tänään, mutta jos näin on, niin ainakin suhteemme loppuisi onnellisena yhteistä tulevaisuutta suunnitellen..
Haluamme saada molemmat kunnon työpaikat jne, joka onnistuu tulevaisuudessa, mutta vaatii tällä hetkellä uhrauksia.. Tosiasiat nyt vain ovat niin, että tällä hetkellä tilanne ei voisi olla mikään muu, jotta parin vuoden sisään pääsisimme yhteiseen tavoitteeseemme... - __onnea___
Sen neljä vuotta... kirjoitti:
Voi olla, että viimeinen päivä on tänään, mutta jos näin on, niin ainakin suhteemme loppuisi onnellisena yhteistä tulevaisuutta suunnitellen..
Haluamme saada molemmat kunnon työpaikat jne, joka onnistuu tulevaisuudessa, mutta vaatii tällä hetkellä uhrauksia.. Tosiasiat nyt vain ovat niin, että tällä hetkellä tilanne ei voisi olla mikään muu, jotta parin vuoden sisään pääsisimme yhteiseen tavoitteeseemme...Onnea sulle. Vaikka tuolla asenteella tälläiset onnen toivotukset on tarpeettomia. Mullakin oli vaimon kanssa pätkä, että etäisyyttä oli tuhatkunta kilometriä välissä puolenkymmentä valtakunnanrajaa, mutta suhde kukki kirjeiden ja puhelinyhteyden kautta ruusuisena.
Vaikka aikaisempi kirjoittaja piti mahdollisena suhteen päättymistä "vaikka tänään" (kai viittaus onnettomuuteen tms.), niin mielestäni realisti suunnittelee elämäänsä tiettyjen lähtökohtien pohjalta. Itse olen tässä viidennellä kymmenellä ja voin sanoa, että sitä elämää kyllä riittää elettäväksi ja se kannattaa suunnitella. Ja elää tässä hetkessä. Teillä se vaikuttaa sellaiselta, eli siitä tämä onnittelu. - asiaa koskien
__onnea___ kirjoitti:
Onnea sulle. Vaikka tuolla asenteella tälläiset onnen toivotukset on tarpeettomia. Mullakin oli vaimon kanssa pätkä, että etäisyyttä oli tuhatkunta kilometriä välissä puolenkymmentä valtakunnanrajaa, mutta suhde kukki kirjeiden ja puhelinyhteyden kautta ruusuisena.
Vaikka aikaisempi kirjoittaja piti mahdollisena suhteen päättymistä "vaikka tänään" (kai viittaus onnettomuuteen tms.), niin mielestäni realisti suunnittelee elämäänsä tiettyjen lähtökohtien pohjalta. Itse olen tässä viidennellä kymmenellä ja voin sanoa, että sitä elämää kyllä riittää elettäväksi ja se kannattaa suunnitella. Ja elää tässä hetkessä. Teillä se vaikuttaa sellaiselta, eli siitä tämä onnittelu.Alkuperäisessä kirjoituksessa kirjoitettiin koska yhteen. Kirjoitin tuossa onnittelussa vain edelliselle vastaajalle.
Mutta varsinaiseen aiheeseen sellaista, että seurustelu menee kaikilla vähän omaan tahtiin. Toiset elävät symbioottisemmassa suhteessa ja toiset melkein päinvastoin. Usein on eroa parisuhteen osapuolien välillä. Toinen haluaa vahvasti symbioottiseen suhteeseen ja toinen taas haluaa pitää suhdetta vapaampana (en tarkoita syrjähyppyjä). Suhteen tulevaisuuden kannalta on hiukan hyvä miettiä itseä mitä suhteelta kaipaa: Pieniä yhteisiä hetkiä joissa kaksi vaeltajasielua löytävät yhteisen ja jaksavat taas kulkea omia polkujaan. Vai vahvaa yhdessä elävää arkea, jossa pienet ja suuret asiat jaetaan; palataan pakollisista erohetkistä yhteen ja eletään kaikki yhdessä. Jos parisuhteen toinen osapuoli viihtyisi edellisessä paremmin niin hän kokee jälkimmäisen suhteen tyylin ripustautuvana ja kahlitsevana. Jos taas jälkimmäinen sopii paremmin kokee ensimmäistä suhteen tyyliä liian repivänä ja yksinäisyys saattaa tuntua pahemmalta kuin todellinen yksinäisyys.
Eli vastaus löytyy kaurapuu eikun sydämestä.... - eikä yhdessä asuta
Ja minä opiskelin ulkomailla vuoden, sulhaseni suomessa ja hirveä ikävä koko ajan toisiamme. Olimme vasta tavanneet ja ehkä kuukauden seurustelleet "normaalisti", niin että näimme melkein päivittäin. Sitten alkoi kouluni ja piti lähteä..
Joskus oli 7 viikkoa ettei nähty, soittaminen maksoi älyttömästi, jotain 4-5 e/minuutti. Kirjeitä, sähköpostia ja tekstiviestejä sitten vain! Hän kävi välillä luonani. Lopulta väsyin kouluuni, nyt välivuosi, mennään naimisiin ja sitten yhdessä muutamme suomesta pois jos muutamme, opiskeluni takia. - Neljä vuotta..
__onnea___ kirjoitti:
Onnea sulle. Vaikka tuolla asenteella tälläiset onnen toivotukset on tarpeettomia. Mullakin oli vaimon kanssa pätkä, että etäisyyttä oli tuhatkunta kilometriä välissä puolenkymmentä valtakunnanrajaa, mutta suhde kukki kirjeiden ja puhelinyhteyden kautta ruusuisena.
Vaikka aikaisempi kirjoittaja piti mahdollisena suhteen päättymistä "vaikka tänään" (kai viittaus onnettomuuteen tms.), niin mielestäni realisti suunnittelee elämäänsä tiettyjen lähtökohtien pohjalta. Itse olen tässä viidennellä kymmenellä ja voin sanoa, että sitä elämää kyllä riittää elettäväksi ja se kannattaa suunnitella. Ja elää tässä hetkessä. Teillä se vaikuttaa sellaiselta, eli siitä tämä onnittelu.Mieltäni tosiaan lämmitti, että ikäisesi näkee suhteemme juuri noin.. Moni kaverinikin kun on sanonut, että mitä sitä tuolla lailla etäällä toisista kärsimään, vaihtaa miestä tai jompi kumpi luopuu koulustaan/töistään.. Se ei kuitenkaan ole mahdollista.. Yhteiseksi hyväksi molemmat tässä unelmaansa elää..
Toisinaan tuntuu siltä, että nuoret ihmiset haluavat tosiaan kaiken nyt ja heti.. Ja tämän kaiken mielellään ilman minkäänlaisia mutkia matkassa.. Lähes aina uusia ihmisiä tavatessani kaikki jaksavat ihmetellä sitä, miten ihmeessä suhteemme voi ylipäätään toimia välimatkojen ja monen muun mutkan takia.. Hyvin meillä silti menee!!
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä..
Mikäli kaikki menee edes suurinpiirtein suunnitelmien mukaan, olemme viimein onnistuneesti saman katon alla vuoden tai kahden kuluttua.. - päivänkukka
Noin juuri fiksut nuoret tekevät
Jatkakaa ja muistakaa tämmönen fraasi.
Ero on rakkaudelle kuin tuli.
Heikon se sammuttaa
vahvan saa roihuamaan
- kaikaa
kolmantena päivänä asuttiin saman katon alla ja nyt on menossa 9 vuosi
- hyvin menee
ensimmäisestä illasta ollaan yhdessä asuttu ja kolme vuotta mennyt rikki
- huh huijakkaa!
hyvin menee kirjoitti:
ensimmäisestä illasta ollaan yhdessä asuttu ja kolme vuotta mennyt rikki
Muutin käytännössä samana iltana mieheni luo kun tavattiin. Sille tielle jäin ja yhdessä on oltu kolme vuotta ja hyvin on mennyt! Nyt olemme hankkimassa omaa taloa eli ei se muutto yhteen katso aikaa eikä paikkaa - jokainen tyylillään.
- meillä
1½ kuukautta seurustelun alkamisesta meni, ennen kuin viimeisetkin muuttokuorman rippeet tulivat saman katon alle.
Siitä on nyt 34 vuotta ja risat. Avioon astuttiin 32 vuotta sitten ja esikoinen lähentelee kolmeakymmentä.
Yhdessä viihdytään edelleen. - Turbogras
23 tunnin jälkeen muutettiin yhteen ja nyt ollaan 14 vuotta yhdessä. 8 Vuotta siitä naimisissa. Vaimo ei ole suomalainen, joten ulkomaalaisten kanssa onnistuu tuo yhteiselo paremmin
- memorex
No meillä kesti yli viisi vuotta että virallisesti yhteen muutettiin, käytännössä ehkä kolmisen vuotta; kun vaan aina majailtiin kuitenkin yhdessä jomman kumman luona. Olinkin kyllä seurustelun alkaessa aika teini, että hyvä ehkä niin...
- opiskelijaäijä
Yhteen muutamme sitten, kun menemme naimisiin. Silloin aloitamme myös yhteisen sukupuolielämän. Näin meillä. Olemme kristittyjä. Ei oikeastaan ole kyllä ollut mitään erikoisempia halujakaan muuttaa yhteen. Kaikki tuntuu olevan selvää ja kaikki aikanaan sitten kun oikea aika on. Kihloihinkaan emme ole vielä ehtineet. Askel kerrallaan. Voi olla että menemme naimisiin tai sitten emme. Onhan siinäkin miettimistä.
- Seurustelija
Seurustelin yli 8v, eikä yhteenmuuttoa koskaan ollut ajankohtainen aihe. Miksi pitäisi? Voihan sitä seurustella ja asua omissa asunnoissaan. Säilyy sopu paremmin ja pysyy mielenkiinto yllä. Plussana myös oma rauha ja yksityisyys. Suhteen päättymiseen ei vaikuttanut tämä erillään asuminen vaan muut asiat. Nyt uusi seurustelusuhde, puoli vuotta takana. Yhteen tuskin muutetaan, tai aikaisintaan vuosien päästä. Ei kevein perustein yhteen.
- Perinteikäs
Me muutimme yhteen sen jälkeen, kun olimme menneet kihloihin 4 vuoden seurustelun jälkeen. Nyt olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Ja edelleen jatketaan onnellisina yhdessä oloa pienen tyttäremme kera. Jos olet varma kumppanistasi, niin silloin menet kihloihin(nainenkin voi kosia) ja muutat yhteen. Jos et ole varma suhteestasi, niin silloin et mene kihloihin, etkä myöskään muuta yhteen. Näin se vain on(pitäisi olla)!
Onnea teille!! :) - Perinteikäs
Unohtui vielä sanoa, että naimisiin menimme 7 vuoden kihloissa olon jälkeen ennen tyttäremme syntymää.
- ei tosi
joo siis no jos kaikil menis noin ni hyvä..mut jotkut muuttaa vaikka heti ja panee heti ja käy vahinko ja on silti onnellinen...jos ei 20 vuoota niin ainakin sen hetken...hitsi nyt vaan kaikki hetkestä kiinni ja tekee juuri niin kun tuntuu hyvältä:)! ja nauttii siitä onnesta ja vaalii sitä että se kestäisi..vaikka millä keinoilla:)!
- Hannastiina85
8kk seurusteltiin ja sitten muutettiin yhteen. 3-vuotta asuttu tässä nyt ja omakotitaloon kohta muutto edessä :)
- fiilarit
Muutimme jo kuukauden kuluttua seurustelun alettua yhteen. Asuttu puoltoista vuotta nyt yhdessä... Ja hyvin pyyhkii. Joten aika ei ole ratkaiseva, vaan tunne, jos tunnut epäröivän älä tee sitä.
- ensimmäistä
kertaa, niin muutettiin samantien yhteen...siis vaikka oltiin aika vieraita toisillemme, kun ei tosiaan oltu aikasemmin nähty kun sinä päivänä kun muutin mieheni luokse, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja heti tiesin että hän se oikea. 15 onnellista yhteistä vuotta nyt takana...
- rekkamiehen morsian
me tavattiin tämän kesän alussa ja parin viikon jälkeen ystäväni muutti meille ja nyt ollaan kihloissa oltu kuukauden päivät, ensi kesänä naimisiin ja talon tekoon. mulla lapsia, hänellä ei, olemme n 40 vuotiaita ja aivan umpirakastuneita::))))
- Kukkuu
Oikeasta tavasta ei ole tietoakaan. olen muuttanut yhteen hyvin pikaisesti ja joskus jättänyt kokonaan muuttamatta. Ex aviomiehen kanssa muutettiin heti seurustelun alettua. Oli ihanaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna, olisi voinut hieman odottaa. Luultavasti koko suhteesta ei olisi tullut mitään, jos olisi odoteltu, mutta kun oltiin NIIIIN rakastuneita. Ja päättyihän se sitten kuusi vuotta myöhemmin.
Nykyisen kanssa muutettiin epävirallisesti yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen lähinnä käytännön syistä. Vuosi siitä eteenpäin ja muutettiin taas erilleen. Ei kuitenkaan olla erottu, eikä ole mitään hirmuista matsia vaan tilantarvetta.
Nyt sitten katselen miten jatkossa muutan, vai muutanko ollenkaan.
Neuvona voisi sanoa, että aina kannattaa odottaa että rakastumisvaihe menee ohi ja katsoa vieläkö tuon kanssa yhteiselo onnistuu. Toisaalta, joskus asiat selviää vain kokeilemalla. Lykkyä päätöksen tekoon! - että...
Sehän on ihan itsestä ja kumppanista kiinni. Tutustuin mieheeni vuonna 2001 jonka jälkeen pidettiin yhteyttä noin kerran vuodessa. Asuimme siis eri paikkakunnilla. Jossain vaiheessa yhteydenpitomme vilkastui ja vihdoin tajusimme, että rakastamme toisiamme ja aloimme seurustella, teimme päätöksen, että pakkaan kamani ja muutan hänen luokse. Tämä päätös syntyi noin 2 viikon seurustelun jälkeen, hetkeäkään emme ole katuneet.
Mutta onhan niitä pareja jotka vuosi tolkulla seurustelevat, mutta asuvat molemmat omilla tahoillaan. - tunari- -
Ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta ehkä sitten ihmiset muuttavat yhteen, kun tuntevat toisensa tarpeeksi hyvin.
- _mies-21
Hei
Me muutimme yhteen tyttöystäväni kanssa noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ennen sitä asustelimme miltei päivittäin toinen toistemme luona joten muutto tuli aika luontevasti. Siinä kannattaa yhdessä alkaa sopia raha-asioista ja muista rutiineista, mutta pääasiallisesti pitää mielessä sitä hyvää fiilistä tulevasta :) Yhteenmuuton jälkeen suhde saa kyllä syvempiä ulottuvuuksia joten siihen pitää olla valmiina, ettei ajeta karille.- hoo
Viime vuonna juhannuksena tapasin nykyisen kihlattuni rokkifestareilla ja siitä 3 kk kuluttua eli syyskuun lopussa 2005 muutettiin saman katon alle. Käytännössä melkeimpä asuttiin yhdessä jo aikaisemminkin, kun vietimme kaikki päivät yöt yhdessä joko minun tai hänen luona. Muutto oli hyvin luonnollista ja yhdessä asuminen tuntuu hyvältä edelleen. Kolme viikkoa oltu nyt kihloissa :) yhteen muutolle ei ole aikatauluja. Muutto tapahtuu, kun se kummallekin sopii ja tuntuu oikealta.
- muutettiin
16v on asuttu kimpassa, erilleen muuttamisesta on puhuttu viime talvesta asti...
- Äijäliini
Siinä vaiheessa itsellä on tullut yhteenmuutto eteen kun olen huomannut että sitä asustellaan jommankumman asunnolla pidempiäkin aikoja.
turha maksaa kahdesta kämpästä jos joka tapauksessa olette yhdessä.
noin vuosi siinä yleensä menee. Maksimissaan - *muistelua*
me alettiin avokin kanssa muistaakseni keskustelemaan yhteenmuutosta kun oltiin seurusteltu vajaa vuosi.. ja vuosi sen jälkeen muutettiin yhteen;) Nyt ollaan asuttu yhdessä n. 8kk.
- alexndrea3
Itse muutin periaatteessa yhteen mieheni kans samana iltana ,kun tapasimme ja olimme siihen asti kun hän kuoli .Ikirakkautta ,liekö enää sitä samaa ,parempi kuitenkin jos tuntee toisen ja voi tehdä erilaisia sopimuksia ,eri tilanteisiin .Sopia siitäkin käydäänkö vierais vai ei ,suhde vakaampi jos ei käydä ,ja suhteessa on moraalia ,miks muuten sitoutua ollenkaan ?
- realisti tunneihminen
... toisella tapaamisella muutettiin yhteen ja sitä kesti 23v - ei siihen mitään sääntöä ole on vain se miltä tuntuuu!
- Lepa2
Sitten kun hääpäivä on ohi, muutetaan yhteen. Yksi
tärkeä pointti on kristillisen kultturin ja uskon ymmärrys siitä, että yhteiselo alkaa vasta aviolii
ton solmimisen jälkeen. Mitäs jos muutki kokeilisi. Itse teimme niin ja olemme olleet ratkaisuumme tyytyväisiä!- nii-in
Kai myös sen mukaan olitte sängyssäki vasta hääyönä :P
- juustotarjotin....
ja sit ihmetellään että mitä, mitä? miten meiän avioliitto päättyikin eroon niin kuin joka toinen liitto muutenkin. ku eihän meitä ollu ku vaan kaks ventovierasta ihmistä jokka yhtäkkiä koittaa saada kahden erilaisen ihmisen arkipäivän rutiinit sopimaan yhteen ja ruvetaa _oikeasti_ tutustumaan toiseen ku ei jaksa enää pitää kulissia yllä 24 h....
pöllöä toimintaa mun mielestä. mä ainakin haluan tietää mihin soppaan lusikkani laitan ennen kuin olen kaulaa myöden kusessa.
- Novelles
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin kaksi vuotta, emmekä vielä asu yhdessä. Olemme päättäneet, että yhteen muutamme vasta kun olemme avioliitossa. Meillä päätökseen vaikuttaa uskonnollinen vakaumus, haluamme toimia Raamatun ohjeiden mukaan. Ja ei, en ole lestadiolainen. Jos joku ei vielä tiennyt, Jumalan silmissä avoliitto on syntiä. Häistä olemme puhuneet, mutta vielä emme tiedä, milloin ne pidettäisiin :) Mutta, jokainen taplaa tyylillään.
- Muuttolintu81
Olisi pitänyt lisätä vielä tuohon alkuperäiseen kysymykseen, että millä lailla keskustelu yhteenmuuuttamisesta alkoi? Tuliko se kenenkään kumppanille yllätyksenä että toinen oli miettinyt yhteenmuuttoa? Osallehan se on tietenkin ollut todella luontevaa jatkuvan toisen luona majailun jatkeena, mutta entäs ne muut parit?
Toivottavasti tää ei kuulosta siltä, että pelkään poikaystäväni ajattelevan asiasta päinvastasta. Kiinnostaa vaan kuulla muiden kokemuksia samasta tilanteesta. Ollaan kuitenkin jo vuosia eletty itsekseen, talousasiat suht ok ja "nähty maailmaa" riittävästi. Siinä mielessä vaan aika kohta ottaa puheeksi tämäkin puoli, sillä itse olen vakavissani poikaystäväni suhteen ja uskon hänenkin olevan, mitä olen häntä oppinut tuntemaan reilussa puolessa vuodessa. Haluan vain varmistaa onko meillä samansuuntaisia ajatuksia, joita voidaan sitten toteuttaa pidemmällä aikavälilä.- evian
Elikkä kun minä sain vuokra-asunnon ja moninkertasesta takuuvuokrasta oli pulaa, niin ukko sanoi että maksan sen kyllä, sillä ehdolla että muutan itte mukana :D
- onnellinen vielä
Jos todella tuntee toisen,niin kuin me silloin.Niin muutto piti tapahtua mahdollisemman pian.Meillä kun oli välimatkaa yli 500 km.Kävin kerran hänen luonaan,sitä ennen.Mut toki meilailtiin,tekstailtiin,soiteltiin varmaan ainakin suomen ennätys tahtiin.Puhuttiin puhelimessakin useita tunteja yhtä soittoa,kun oli euron päivä liittymässä.Näin me tutustuttiin ja viimein tunsimme toisemme ja päätimme muuttaa yhteen.Eka meelistä 4 kk ja eka tapaamisesta 2,5 kk.ja siinäkin ajassa hän oli ja asui jo mutollisesti osan.Joten nopeaa ja hyvää toimintaa se oli ja ollaan yhä yhdessä ja ollaan onnellisia kuten silloinkin.Näin sen olla pitää.Ei olla ees riidelty oikeasti,mitä nyt pientä ajatusten vaihtoa,tarkoitan mielipideitä asioista.Näinkin voi käydä joskus.Mutta etsinkin harkiten joskus sitä oikeaa.Siihen meni toki aikaa silloin,mut en kadu.
- Onnellinen86
Tapasimme vuosi sitten suomi24:n chatissä. Marraskuun 19. päivä tapasimme oikeassa elämässä ensimmäisen kerran ja siitä lähtien oltu kuin paita ja peppu :) Molemmilla ollut omat kämpät, mutta olen oikeastaan asunut kultani luona jo puolisen vuotta. Tärkeimmät tavarat ovat täällä ja kotonani käyn katsomassa vain postin. Noin kuukausi sitte puhuttiin ensimmäisen kerran yhteenmuutosta ja totesimme ettei ole kiire sillä vielä. Ilmeisesti mietittyään, viikon kuluttua tuosta ukkoni kysyi muuttaisinko hänen luokseen loppuvuodesta. Määräaikainen vuokrasopimukseni loppuu tammikuussa, eli siihehn asti minulla on oma asunto vielä. Pelottaa yhä hieman, mutta en voisi kuvitella parempaa miestä minulle kun hänet.
Kyllä yhteenmuutosta kannattaa puhua, on hyvä tietää mitä mieltä toinen on. Minulle olisi ihan yhtä hyvin käynyt yhteenmuutto vaikka vasta viiden vuoden päästä, mutta parempi näin. Minullakin kaverit perhe patistaneet yhteenmuuttoa jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Kolme kaveriani muuttaneet kaikki yhteen miehiensä kanssa hyvin nopeasti. Itse en olisi ollut siihen valmis, mutta jokainen taaplaa tyylillään. - Eikä koskaan
Näin meillä.
- e-p
muutin miehen maatilalle vajaa 2kk seurustelun jälkeen.
- nii-in
Ihan uteliaisuutta. Nämä jotka tämän uskonnollisen vakaumuksen ja raamatun mukaan muuttavat yhteen vasta naimisiin menon jälkeen(eikä kuitenkaan ole uskovainen?), niin oletteko myös käytännössä toteuttaneet sen ettei seksiä ennen avioliittoa? Meinaa jos näin ei ole, niin sitten on kyllä yhtä hölynpölyä koko vakaumus... vai riittääkö perusteeksi se ettei ole esim. lestod. tms muuttamaan "sääntöä"...kysynpähä vaan? ;)
- ntiYksVaan
Meillä välimatkaa noin 300km (enää viikko). Tutustuttiin chatissa 2005 elokuussa, sitten oli pieni yhteyskatko (meistä riippumattomista syistä). Aloimme taas jutella saman vuoden marraskuussa aika tiivistiikkin (mesessä ja puhelimessa). Menin sitten uutta vuotta juhlimaan miehen luokse ja sen jälkeen melkein joka viikonloppu ronttasinkin siellä :) Nyt ollaan oltu reilu 2kk kihloissa, hommasin töitä miehen suunnalta ja nyt ollaan muuttamassa yhteen. Nopeeta toimintaa, mutta kolahti ja lujaa, ei ole ollut pahemmin erimielisyyksiä ja ajatellaan asioista samalla tavalla. Tai no minä oon kärkäs sanomaan asioista, mutt mies ei hiilly kovin helpolla ;) Ensimmäinen mies jonka kans edes harkitsin moisia ja uskon että tästä tulee jotain. Jokaisella on ylä- ja alamäkiä ja asiat selviää keskustelemalla, ei lähtemällä. Toivon, että kaikki menisi meillä hyvin :) ...eli näin meillä.
Jos minulla olisi ne oikeat kriteerit tuohon muuttamiseen, mahtaisin olla olla viisas tuossa tapauksessa.
Siispä sanonkin näin.
Jokainen parisuhde rakennetaan tarpeiden mukaan, sekä yhteen muutto aikataulu tilanteet huomioon ottaen.
Joillekkin tuo yhteisen katon alla asuminen alkaa joko häistä, kihlautumisesta, tai yleensä tunteesta joka on ehkä kumminkin se tärkein.
Tuo muutto yhteen on kumminkin aina yksi suuri arvoitus ja siksi ehkä kumminkin suosittelen yhdessä asumista ennen kuin suurempia elämän päätöksiä tehdään.
Tuona aikana oppii paljon uutta kumppanista, sekä hyviä että huonoja puolia ja tuo yhdessä olo saattaa jopa rakentaa vahvemman pohjan avioliitolle...- Gabriello
Aivan selvää! Avioliitto liittää yhteiseen elämään. Kun teidät vihitään avioliittoon, on yhteisen elämän - kodin ja perheen perustaminen ajankohtaista. Seurustelu on tutustumisen aikaa, kihlaus lupaus tulevasta AVIOliitosta. Siitä on kuitenkin vielä lupaa perääntyä. Avioliitto on lupaus ikuisesta rakkaudesta, siihen asti kunnes kuolema erottaa.
Onnea tulevalle liitollenne! - Nainen vuosimallia -55
Minä seurustelin silloisen poikaystäväni - nykyisen aviomieheni kanssa n. 1,5 vuotta ennen avioon menoa. Sitten tietysti lyötiin hynttyyt yhteen. Nyt ollaan sitten asuttu 29 vuotta yhdessä. Kyllähän sitä kerkeää yhdessä asua, ei sitä kannata kiirehtiä.
- poikkeus...
mutta me ollaan käytännössä asuttu yhdessä tapaamisillasta asti. mulla oli pieni kaksio ja mies kirjoilla vielä kotonaan silloin, pieni opiskelijasoluhuone oli. tapaamisillasta saakka se mun kaksiossa "asui" päivästä toiseen, ekat viikot kävi kotona vaihtamassa/hakemassa puhtaita vaatteita mut kuukauden jälkeen ne kaikki vaatteetkin oli siirtyneet mun luo =))
"virallisesti" muutettiin yhteen kun 7kk oli asuttu yhdessä, hommattiin isompi kaksio, samalla mentiin kihloihin. siitä neljän vuoden päästä meidät vihittiin ja nyt on takana reilu 9 vuotta avoliittoa ja 5 vuotta avioliittoa. esikoinen täyttää neljä vuotta ja pikkukakkonen tulossa =)
meillä tää oli semmonen molemminpuolinen jalat pois alta kertalaakista, eikä oo katua tarvinnut. rakkain on edelleen, mun "baarituttavuuteni" =))- Circey
Yhteen muutettiin kuukauden tuntemisen/seurustelun jalkeen. Ja yhdessa ollaan edelleen, vuotta myohemmin. Suomeen olisi tarkoitus muuttaa ensi syksyna...Eli hyvin menee!
Meidan suhde on tullut vahvaksi yhdessa asumisen myota, silla se kasvattaa ja lujittaa pakostakin. Tosin, kylla se myos suhteen hajottaa jos se hajotakseen on.
- ecceri
Älä kiirehdi, sillä sen seurauksena usein koko suhde kariutuu....kun sitä luulee,- olettaa jo tarpeeksi hyvin tuntevansa seurustelukumppaninsa.
Arki eteen tulessaan tuo asioita joihin et ehkä ollutkaan varautunut...ja kiistat ehkä hoidetaan saman katon alla siten, että omaa mielipidetäsi ei ehkä kuuluville tuukkaan...
Varsinkin jos....muutat kaverisi hankkimaan asuntoon...
Tulet kuulemaan...."jos ei tää sua miellytä, niin tuossa on ovi" - skorda
Sitten kun menkkoja ei alakkaa enää kuulumaan..
- m&m
Omaan asuntoon muutetaan ensi vuoden tammi- tai helmikuussa kun ukko tulee intistä. Periaatteessa ollaan asuttu yhdessä lähes koko seurustelun ajan, ja päälle 2vuotta ollaan oltu yhdessä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6734259Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o192135- 921213
- 701086
Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel66908Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia113852Jos saan sinut elämääni
niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo73837- 65816
Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi245779- 37773