Majakan valo

runossa on myös jonkinlaista toista näkö-
kulmaa, jota olen yrittänyt hakea runoihini,
etten jämähtäisi paikalleni.

Tämäntyyppisistä pidän, en vaan itse oikein
hallitse tätä vielä, mutta ehkäpä kehityn
siinäkin suhteessa.

Se eilinen ja edellispäivänen runo olivat ta-
vallaan samaa sarjaa, ja tämä taas toisenlaista
sarjaa, johon yritän jatkossa saada myös lisää.

Hienoko ? Hmmm, no jos niin koet, niin mikäpä
siinä, minua toki hivelevää palautetta sanasi,
paljon kiitoksia.

Yrittänyt hieman haeskella uusia tapoja
ilmaista ajatuksiani, kiva kuulla, että
miellytti.

Kiitos paljon sinulle.

Harmaan päivän jatkoa, aurinko on
sydämissämme :)

enemmän kuin hieman, haeskelen ja luulen,
että tämä tyyli ei istu minuun, vaikka
kovasti haluaisin.

Hokemia varmaankin, enkä osannut taaskaan
sillä silmällä katsoa kokonaisuutta :(
Olis varmasti voinut korvata, vaan siinäpä
tuo nyt nököttää semmosenaan.

No, mikäkö ajatus - kai kuitenkin joku tynkä,
että tuuli on seurana matkalla majakkaa kohti,
ja ne hippuset ehkä, hmmm - empä osaa sanoa,
kun en varmaan ole ajatellut asiaa loppuun.

Niin siitä valosta, se on se näkymätön vahvistava
valo, se on se perusajatus kuitenkin tässä.

Kiitos paljon taas näkemyksistäsi.