Minulla on juuri todettu todennäköinen rintayöpä.
Tieto on tullut vasta. Olen ihan rauhallinen ja odotan pääsyä mahdolliseen leikkaukseen. Kasvain on ilmeisesti hyvin pieni. Kertokaa miten kauan tällainen sairaus vie ellei sitten se ole niin pahaa. Teen nyt paniikissa töissä hommia valmiiksi ja ihmettelen. Onko hoidot rankkoja ja onko leikkaushaava pitkään kipeä? Ilmeisesti tähän tulee pitkä sairasloma. Olen ihan ymmällä.
Kertokaa kokemuksia hoidosta yms. Ilmeisesti on joku yhdistyskin. Valtavasti on tullut tukea työkavereilta.
Rintasyöpä
pelottavaa
35
14304
Vastaukset
- kix
Itselläni leikattiin rintasyöpä 24.10, 3 viikkoa
diagnoosin jälkeen. Mammografiassa olin puoli
vuotta sitten. Leikkauksen jälkeen ei ollut mitään kipuja, hieman pahoinvointia. Seuraavana
päivänä kotiin. Sairaslomaa 25.5.07 saakka.
Olen saanut yhden sytostaatin, ja pärjäsin hyvin,
vain lievää pahoinvointia ja nivelkipuja.
Minulla oli 10 millin kasvain ja kainalossa 12
millim etäpesäke. Hoidot annetaan varmuuden vuoksi, vaikka kaikki "paha" saatiin pois.
Tsemmppiä, minulla on edessä loput sytot(5) ja
sen jälkeen sädehoito ja hormoonihoito.- Pelottaa
Kiitos kovasti viestistä. Mulla ei todennäköisesti
ole kainalossa mitään. Voimia sinulle ja oikein
hyvää jatkoa. Ihmettelen pitkää sairaslomaa ja sitä että sairaalasta pois jo seuraavana päivänä. - rintasyöpä
et se sinäkään helpolla pääse. En minäkään.
- rintasyöpä
Pelottaa kirjoitti:
Kiitos kovasti viestistä. Mulla ei todennäköisesti
ole kainalossa mitään. Voimia sinulle ja oikein
hyvää jatkoa. Ihmettelen pitkää sairaslomaa ja sitä että sairaalasta pois jo seuraavana päivänä.Sitä toipuu nopeasti. kotona on hyvä olla.
- rintasyöpä
Kyllä siihen aikaa menee. Saat kuukauden sairaslomaa aluksi leikkauksesta. Loput selviää sitten ajan kanssa. Kipuihin saat lääkkeitä. Odottavan aika on pitkä ennen kuin saa tietoa. Meitä on paljon.
- sairastanut
Kyllä sinun on nyt paras vähän hillitä työvauhtiasi! Kyllä ne työt siellä pysyy tai joku muu tekee. Ei mikään työ voi olla yhden ihmisen varassa.
Kuulostaa heti, että sinulla on ollut stressiä. Itse ajattelen, että sain syöpäni stressistä.
Nyt alat hoitaa itseäsi, äläkä pidä työtä itseäsi tärkeämpänä. Älä mieti sairasloman pituutta, vaan ole juuri niin kauan kuin sinusta tuntuu tai lääkäri määrää.
Jää mieluummin sairaslomalle jo ennen leikkausta, että ehdit vähän rauhoittua.
Itse en ymmärtänyt hoitaa itseäni, vaan töihin oli kiire. Nyt, kun kolmannen kerran syövän sain, NIIN EI OLE ENÄÄ TÖIHIN KIIRE!- kix
Juu, minäkin olen aina ollut tunnollinen
työntekijä, mutta kun sain tämän diagnoosin
niin jäin heti sairaslomalle.
Hautausmaat on täynnä korvaamattomia ihmisiä.
Ja siks toiseks minä palaan työhön hoitojen jälkeen. Ja olen luvannut itselleni eläväni
ainakin 80-vuotiaaksi. - kix
kix kirjoitti:
Juu, minäkin olen aina ollut tunnollinen
työntekijä, mutta kun sain tämän diagnoosin
niin jäin heti sairaslomalle.
Hautausmaat on täynnä korvaamattomia ihmisiä.
Ja siks toiseks minä palaan työhön hoitojen jälkeen. Ja olen luvannut itselleni eläväni
ainakin 80-vuotiaaksi.Kauheata, multa lähtee tukka ihan tupsuina.
Tuntuu ilkeeltä. No onneks sain tänään peruukin,
ja kasvaa se takaisin... - toisenkin
kix kirjoitti:
Kauheata, multa lähtee tukka ihan tupsuina.
Tuntuu ilkeeltä. No onneks sain tänään peruukin,
ja kasvaa se takaisin...keskustelun yhteydessä, että ilmoittaako lääkäri paksuneulanäytteen tuloksen saatuaan pahanlaatuisestakin näytteestä puhelimella??
- ööööööööö
toisenkin kirjoitti:
keskustelun yhteydessä, että ilmoittaako lääkäri paksuneulanäytteen tuloksen saatuaan pahanlaatuisestakin näytteestä puhelimella??
Minulle ainakin ilmoitti puhelimitse
ohutneulanäytteen tuloksen. Syöpäsoluja oli. - Anonyymi
kix kirjoitti:
Juu, minäkin olen aina ollut tunnollinen
työntekijä, mutta kun sain tämän diagnoosin
niin jäin heti sairaslomalle.
Hautausmaat on täynnä korvaamattomia ihmisiä.
Ja siks toiseks minä palaan työhön hoitojen jälkeen. Ja olen luvannut itselleni eläväni
ainakin 80-vuotiaaksi.Ei kai tuo Gibsonin taas valehtele?
lopullinen diagnoosisi on, kuten mainitsit, "todennäköinen". Oma diagnoosini oli todennäköinen alkava tiehyensisäinen syöpä; duktaalinen karsinoma in situ.
Leikkaus kuukauden jälkeen diagnoosista, 10 pv sairasloma, siitä hyvä, että ko. ei lähetä etäpesäkkeitä, eli leikkaus oli rintaa säästävä ns. segmenttiresektio, tosin aika reilusti poistivat, n. 8 mm löydös=>6x3 cm, otoksen paksuutta en tiedä.
Sädehoitoja 30 kertaa, eli 6 viikon ajan.
Ensimmäinen kontrolli 2 viikon päästä.- pelottaa
Kiitokset tästäkin viestistä. Kasvain löytyi siis
rutiinimammografiassa. Ohutneulanäyte otettiin.
On niin pieni kai ettei mitään pattia lääkärikään
tuntenut.
En aio leikkiä työnsankaria, mutta jotenkin on helpompaa kun saa tehdä jotain. Tämä vuosi on ollut tosi stressaava (ei työn) kun läheisiä ihmisiä on kuollut monta (vain yksi syöpään).
Suvussani on ollut rintasyöpää.
Onnea sinulle annoona kontrolliin. - sairastanut
pelottaa kirjoitti:
Kiitokset tästäkin viestistä. Kasvain löytyi siis
rutiinimammografiassa. Ohutneulanäyte otettiin.
On niin pieni kai ettei mitään pattia lääkärikään
tuntenut.
En aio leikkiä työnsankaria, mutta jotenkin on helpompaa kun saa tehdä jotain. Tämä vuosi on ollut tosi stressaava (ei työn) kun läheisiä ihmisiä on kuollut monta (vain yksi syöpään).
Suvussani on ollut rintasyöpää.
Onnea sinulle annoona kontrolliin.Kyllä minustakin tuntui, että töissä oli helpompi olla. Kuvittelin, että olen terve, kun leikin tervettä ja elän kuin mitään syöpää ei olisi koskaan ollutkaan.
Voin sanoa, että työ oli minulle todella tärkeä. Tuntui ihan kauhealta ajatella kotiin jäämistä. En kokenut työtäni stressaavana, mutta kun lisäksi oli kaikki "muu murhe ja suru", niin tunsin kyllä, että minulla oli stressiä.
Huomaan nyt viimein, että jos mikään ei muutu, niin kyllä se syöpä vain iskee uudestaan. Ja nyt, kun sen kolmannen kerran sain, niin nyt olen valmis vaikka eläkkeelle. "Kovan koulun" piti itseni ensin käydä, ennenkuin olen ymmärtänyt, että ei työ pidä terveenä syöpäsairasta. Ja jos ei mitään muutoksia tee. Vasta nyt olen valmis niihin muutoksiin, kun "ei ole varaa" enää neljänteen syöpään. No muitakin esimerkkiä tietysti on, mutta....
Siksi koetankin nyt kirjoitella, kun huomaan, että monet vaan kirjoittaa, ihan kuin sankareina, että menen pian töihin.
Omasta kokemuksestani sanon, että yrittäkää etsiä elämäänne muutakin kuin työ. Ei tämä kotona oleminenkaan ollenkaan mitään kamalaa ole. Tietysti paljon yksitoikkoisempaa, mutta toisaalta ihanaa. Ensimmäisen kerran elämässäni on tällainen tilanne, että ei ole minnekään kiire. Tunnen, että vain pitkällä sairaslomalla voi päästä eroon stressistä ja saa rauhassa sairastaa. Ja jos tämä kaikki vielä pitää minut terveenä, niin...
Mietinkin, että näin rajut kokemukset piti käydä, ennenkuin ymmärsin pysähtyä. Siksi toivonkin, että edes jotkut teistä tekisivät ne muutokset jo paljon aikaisemmin kuin minä.
Voimia sinulle -pelottaa- ja kaikille muillekin.
(Toivottavasti ette pitäneet saarnana. Ei ollut tarkoitus, vaan kirjoitin kaiken "sydämestäni.) - pelottaa
sairastanut kirjoitti:
Kyllä minustakin tuntui, että töissä oli helpompi olla. Kuvittelin, että olen terve, kun leikin tervettä ja elän kuin mitään syöpää ei olisi koskaan ollutkaan.
Voin sanoa, että työ oli minulle todella tärkeä. Tuntui ihan kauhealta ajatella kotiin jäämistä. En kokenut työtäni stressaavana, mutta kun lisäksi oli kaikki "muu murhe ja suru", niin tunsin kyllä, että minulla oli stressiä.
Huomaan nyt viimein, että jos mikään ei muutu, niin kyllä se syöpä vain iskee uudestaan. Ja nyt, kun sen kolmannen kerran sain, niin nyt olen valmis vaikka eläkkeelle. "Kovan koulun" piti itseni ensin käydä, ennenkuin olen ymmärtänyt, että ei työ pidä terveenä syöpäsairasta. Ja jos ei mitään muutoksia tee. Vasta nyt olen valmis niihin muutoksiin, kun "ei ole varaa" enää neljänteen syöpään. No muitakin esimerkkiä tietysti on, mutta....
Siksi koetankin nyt kirjoitella, kun huomaan, että monet vaan kirjoittaa, ihan kuin sankareina, että menen pian töihin.
Omasta kokemuksestani sanon, että yrittäkää etsiä elämäänne muutakin kuin työ. Ei tämä kotona oleminenkaan ollenkaan mitään kamalaa ole. Tietysti paljon yksitoikkoisempaa, mutta toisaalta ihanaa. Ensimmäisen kerran elämässäni on tällainen tilanne, että ei ole minnekään kiire. Tunnen, että vain pitkällä sairaslomalla voi päästä eroon stressistä ja saa rauhassa sairastaa. Ja jos tämä kaikki vielä pitää minut terveenä, niin...
Mietinkin, että näin rajut kokemukset piti käydä, ennenkuin ymmärsin pysähtyä. Siksi toivonkin, että edes jotkut teistä tekisivät ne muutokset jo paljon aikaisemmin kuin minä.
Voimia sinulle -pelottaa- ja kaikille muillekin.
(Toivottavasti ette pitäneet saarnana. Ei ollut tarkoitus, vaan kirjoitin kaiken "sydämestäni.)Kiitos viestistä. Minäkin olen jo sen ikäinen, että kohta ns eläkevuodet odottavat. Odotankin niitä innolla. Nyt vain piti käydä näin. Tästä tuskin eläkkeelle pääsee, kun työvuosia on vielä muutama. Nykyaikana tahti on niin kova ja väkeä
ei tahdo saada.
Kertokaa vielä miten nopeasti pääsitte leikkaukseeen. Minulle luvattiin noin kahdessa viikossa (pääkaupunkiseutu). Liekö se todella totta. - rintasyöpä
pelottaa kirjoitti:
Kiitos viestistä. Minäkin olen jo sen ikäinen, että kohta ns eläkevuodet odottavat. Odotankin niitä innolla. Nyt vain piti käydä näin. Tästä tuskin eläkkeelle pääsee, kun työvuosia on vielä muutama. Nykyaikana tahti on niin kova ja väkeä
ei tahdo saada.
Kertokaa vielä miten nopeasti pääsitte leikkaukseeen. Minulle luvattiin noin kahdessa viikossa (pääkaupunkiseutu). Liekö se todella totta.minä pääsin kahdessa viikossa. En ole pääkaupunkiseudulla.
pelottaa kirjoitti:
Kiitokset tästäkin viestistä. Kasvain löytyi siis
rutiinimammografiassa. Ohutneulanäyte otettiin.
On niin pieni kai ettei mitään pattia lääkärikään
tuntenut.
En aio leikkiä työnsankaria, mutta jotenkin on helpompaa kun saa tehdä jotain. Tämä vuosi on ollut tosi stressaava (ei työn) kun läheisiä ihmisiä on kuollut monta (vain yksi syöpään).
Suvussani on ollut rintasyöpää.
Onnea sinulle annoona kontrolliin.ja kaikki hyvin!
kaikki veriarvot normaalit, senkka hieman koholla ilm. flunssan vuoksi, seuraava mammo labra kesäkuussa; tosin nyt todettiin toisessa rinnassa mastopatiaa, ei onneksi vaarallista
Hieno joululahja!
- palmar
Olen sairastanut rintasyövän v.2002. Sen toteaminen kesti us.kuukausia, oireena oli verinen vuoto rinnasta, ei kyhmyjä tms. Rintasyöpä hoidettiin leikkauksella ja 6 viikon sädehoidolla. Leikkauksessa tehtiin n.s. osapoisto. Leikkauksen jälkeisiä kipuja ei juuri ollut lainkaan ja muutenkin leikkaus meni ihan ok. Yksi yö sairaalassa ja sitten kotiin. Sädehoito ei ollut kivuliasta, minulla kesti hoito aina 2 min kerrallaan. Mitään muuta rasittavaa siinä ei ollut kuin automatka 100 km yhteen suuntaan ja takas sama, koska sädehoitopaikkoja ei kovin monia ole.Minä en saanut sytostaatteja missään vaiheessa. Syöpäni oli vähemmän ärhäkkää lajia. Nyt juuri kävin kontrollissa ja kaikki ok. Lohdutukseksesi voin sanoa, että missään vaiheessa on ollut huonossa kunnossa. Töistä olin sairaslomalla 3 kk sädehoitojen takia, mutta samalla opiskelin kuitenkin sairaanhoitajaksi. Noin viikon leikkauksen jälkeen olin poissa koulusta. Missään vaiheessa en päästänyt "mörköjä" ajatuksia mieleeni ja minulla oli hyvät taustatuet eli perhe ja ystävät.Olihan se aluksi sokki, kun sanottiin, että sinulla on rintasyöpä. Mutta nykyhoidoilla tauti pystytään nujertamaan lähes 100%. Itse olin 49-v, kun sairastuin.
Tsemppiä sinulle, kyllä kaikki hyvin menee! - todettu kuukausi sitten
Tuntemukset ovat tuttuja, Sain eilen lopullisen diagnoosin omasta syövästäni ja ei hyvältä vaikuta. Rintasyöpä on tehnyt etäjuttuja sinne sun tänne, hoidot aloitetaan viikon päästä elikkä sytostaatteja, hormonia ja jotain kolmatta.Rinnan poistoa ei vielä. Kyllähän tän sairauden kanssa on opittava olemaan vaikka masentaa , haluaisi tehdä töitä ja valmistella joulua. Mutta ehkä kaikkein paras apu on tällä hetkellä ystävät ja työkaverit sekä tuiki tuntemattomat joiden kanssa voi vaihtaa tuntemuksia ja mielipiteitä. Kaikille teille vain jaksamista ja muistakaa. Nyt saa olla itsekäs.
Tieto syövästä omassa kropassa vaikuttaa todella pommin tavoin.Kaikki menee uusiksi.Niin meni minultakin.3 päivää, eikä ruoka maistunut.Sitten ajattelin, että eihän tästä näinkään mitään tule.Sehän on vain elettävä päivä kerrallaan.Ajatuksissa vain kulumassa oleva päivä.... Kaikki hoidot on käyty läpi ja tukka kasvaa taas niinkuin ennenkin. Muista, että aina vain suunta eteenpäin ja luovuttaa ei saa ....Kaikesta huolimatta meillä on tämä päivä... Hyvää vointia Sinulle !
- pelottavaa
seija1944 kirjoitti:
Tieto syövästä omassa kropassa vaikuttaa todella pommin tavoin.Kaikki menee uusiksi.Niin meni minultakin.3 päivää, eikä ruoka maistunut.Sitten ajattelin, että eihän tästä näinkään mitään tule.Sehän on vain elettävä päivä kerrallaan.Ajatuksissa vain kulumassa oleva päivä.... Kaikki hoidot on käyty läpi ja tukka kasvaa taas niinkuin ennenkin. Muista, että aina vain suunta eteenpäin ja luovuttaa ei saa ....Kaikesta huolimatta meillä on tämä päivä... Hyvää vointia Sinulle !
Lämpimät kiitokset kaikille vastaajille. On todella lohduttavaa kuulla kertomuksia ja todeta etten ole yksin. Tiedosta on nyt kulunut viikko ja
ihmeen hyvin olen voinut. Uni vaan ei tado aamuyöllä tulla. Jotenkin ehkä olen jonkinlaisessa
shokissa ja en ole vielä aivan varma. Ohutneulanäytteestä löytyi pahoja soluja eli uskottava se on. Tapahtuihan tuo kaikki niin äkkiä. Parissa viikossa voi ihmisen elämä muuttua täysin. Nyt odottelen viestiä Naistenklikalta leikkaukseen. Hyvää vointia ja joulunodostusta kaikille. - kalju
pelottavaa kirjoitti:
Lämpimät kiitokset kaikille vastaajille. On todella lohduttavaa kuulla kertomuksia ja todeta etten ole yksin. Tiedosta on nyt kulunut viikko ja
ihmeen hyvin olen voinut. Uni vaan ei tado aamuyöllä tulla. Jotenkin ehkä olen jonkinlaisessa
shokissa ja en ole vielä aivan varma. Ohutneulanäytteestä löytyi pahoja soluja eli uskottava se on. Tapahtuihan tuo kaikki niin äkkiä. Parissa viikossa voi ihmisen elämä muuttua täysin. Nyt odottelen viestiä Naistenklikalta leikkaukseen. Hyvää vointia ja joulunodostusta kaikille.Tämä diagnoosi on aina järkytys. Itse olen sopeutunut ja otan huumorin kanssa.
Lähetin kaikille sisaruksilleni (6 kpl)
valokuvat kaljustani eri kuvakulmista.
Itsekin sain hyvät naurut, ja aina kun katson peiliin naurattaa edelleen. Mieheni kutsuu
nykyään minua kekkoseksi. Tsemppiä!
- skk
Minä löysin patin rinnastani syksyllä, juuri 40v. täyttänyt. Matto vetästiin jalkojen alta ihan tuelta. Kasvain oli paha ja rinta lähti. Mutta hyvä näin koska uusi oli tulemassa. Ei kipuja leikkauksesta, henkinen puoli kovemmalla. Nyt tulossa sytot, mutta se on vaan omaksi parhaaksi. Ja muista, että rintasyövällä on hyvät paranemisennusteet. Se on varmasti kova koettelemus, mutta jos ei näin tehtäisi varmasti jäisi epävarmuus, että onko se poissa.
- pelottavaa
Leikkaus tammikuun alussa. Vointi ok. Kasvain onneksi alle 1 cm.
- Tsemppiä
Lyhyesti (ja lyhyesti !!) omasta kokemuksestani. Huomaa, että tämä on vain minun tarinani ja sitä ei pidä yleistää. Jokainen tapaus on erilainen.
Diagnoosin jälkeen pääsin leikkaukseen noin kolmen viikon kuluessa (puolivälissä kesäkuuta 2002). Leikkauksen yhteydessä olin yhden yön sairaalassa ja siihen se sairaalassaolo sitten jäikin. Sairaslomalla olin 5 viikkoa, minkä jälkeen palasin töihin. Työkaverit suhtautuivat hienosti. Kerroin heille avoimesti koko "rumban" ajan missä mennään. Kävin tietty lääkärissä ja olisin saanut pitkänkin sairasloman, mutten halunnut, sillä ajattelin että sittenhän minä vasta sairastunkin jos jään kotiin ympäri vuorokaudet miettimään asiaa.
Elokuulla kävin lisätutkimuksissa. En enää muista tarkkaan mitä kaikkea tutkittiin, mutta periaatteessa kaikki mahdollinen: verikokeet, sydänfilmi, keuhkokuvat, vartalokuvaus, munasarjat, luustokartoitus, olemassa olleiden syöpäsolujen laatu. Nämä nyt ainakin sitä varten, että haluttiin selvittää millaisia jatkohoitoja tarvitsen. Todettiin että syöpä oli paikallinen, eikä ollut levinnyt mihinkään.
Sitten seurasi kemoterapiajakso eli sytostaattihoidot. Ne alkoivat syyskuussa ja niitä oli kolmen viikon välein 6 kertaa. Ensimmäisen kolmen viikon jakson olin sairaslomalla. Haluttiin katsoa kuinka reagoin hoitoihin. Muuten olinkin koko hoitojen ajan töissä (peruukki päässä, kotosalla kaljuna). Kävin vaan pikaisesti HUSin syöpäklinikalla saamassa lääkityksen ja verikokeissa (veriarvoja seurattiin noin puolentoista viikon välein). Joulukuun alkupuolella hoidot olivat ohi.
Kesällä oli selvitetty syöpäsolujeni laatu ja todettu, että tarvitsen myös sädehoitojakson (5 viikkoa jokaisena arkipäivänä) ja hormonihoidon useamman vuoden ajan. Sädehoitojen ajan olin sairaslomalla, koska hoidot, vaikka kestivätkin valmisteluineen kaikkineen noin 15 min kerrallaan, olivat milloin mihinkin aikaan päivästä. Silloin ehdotin itse lääkärille sairaslomaa jo siitä syystä että työkaverit stressaantuisivat kun joutuvat joka päivä miettimään milloin olen lähdössä sädehoitoklinikalle.
Helmikuun alkupuolella (2003) sädehoidot olivat ohi ja tukkakin alkoi olla jo aika hyvällä mallilla. Käytin kuitenkin vielä peruukkia tuonne maalis-huhtikuun vaihteeseen ihmisten ilmoilla liikkuessani (ettei tartteis joka paikassa selitellä). Nykyiset peruukit ovat muuten niin hyviä, ettei edes oma äitini erottanut sitä aidoista hiuksistani heti aluksi kun olin siirtynyt sitä käyttämään.
Kaikenkaikkiaan melkoinen koettelemus tai rumba noin ajallisesti ja hoitokäyntien suhteen syyskuusta helmikuulle. Töissä olin niin paljon kuin vain hoidoiltani voin.
Hoitojaksot eivät olleet ollenkaan niin pahat kuin olin alunperin kuvitellut (ei pahoinvointia, eikä hillittömiä kipuja, mitä nyt tukka lähti ja ruoassa ei välillä ollut mitään makua).
Ajattelinkin jo silloin hoitojen aikana että tämä on kuin pahemman luokan flunssa ja olin onnellinen siitä ettei mulle ollut käynyt huonommin, sairastuin syöpään, josta voi toipua. Mielestäni asiat olisivat olleet paljon huonommin, jos olisin esimerkiksi ajanut auton kanssa kolarin ja menettänyt sen seurauksena liikuntakykyni. Ei mullahan oli kaikki suhteellisen hyvin, kun pystyin elämään suurin piirtein normaalia elämää ja käymään töissä. Niin. Silloin helmikuulla huokasin helpotuksesta kun sain palata kaikin puolin normaaliin päiväohjelmaan.
Noin kerran vuodessa olen käynyt syöpäklinikalla kontrollikäynnissä ja kaikki on mennyt toistaiseksi ainakin ihan ok. Toiveikkaana odotan, että tilanne olisi sama vielä ensi keväänä, jolloin diagnoosista on kulunut aikaa 5 vuotta. Silloin nimittäin kuulemma katsottaisiin että olen päässyt takaisin nk. terveiden kirjoihin, eikä mua enää kenenkään tulisi pitää potilaana tai toipilaana. Tosin useimmat ystäväni ja tuttavani jo nyt suhtautuvatkin asiaan niin.
Tämä oli minun tarinani. Sinulla se voi olla toisenlainen, tuskin kuitenkaan ajallisesti pidempi, vaan ehkä lyhyempi(minähän kävin läpi kaikki mahdolliset hoidot, joita aina kaikissa tapauksissa ei tarvita). Ota päivä ja asia kerrallaan, niin kyllä se siitä. Toivotan sinulle onnea matkaan. ... ja kirjoittele joskus kuulumisiasi keskustelusivuilla.
terveisin nimim. Tsemppiä
PS. Vielä siitä yhdistyksestä. Eri puolilla Suomea on alueellisia syöpäyhdistyksiä. Sieltä saa tietoa ja jos liittyy jäseneksi, niin jotain etuuksia, esim. alennusta sairaalapäivämaksuista, jos joutuu sairaalahoitoon. Siellä on myös jotakin kurssitarjontaa. Jäsenmaksuun sisältyy myös lehti, joka ilmestyy ehkä noin kahden kuukauden välein. Kannattaa tutustua. Itse kuulun Etelä-Suomen syöpäyhdistykseen.- Pelottavaa
Kiitokset sinulle. Oli hyvä selvitys. Ensi viikolla menen tutkimuksiin. Leikkaus varmaan siirtyy joulun jälkeen. Kerron kyllä kokemuksia.
Meitä kohtalotovereita on todella paljon. Sinun kirjoituksesi.Itse ole leikattu rintasyövästä v. 2004 lokakuussa ja käynyt suunnilleen samat hoidot läpi, kaikkia noita tutkimuksia minulle ei tehty, mutta viis siitä. En jaksa käsittää miten yksikin kirjoittaja lienee joku tutkijantapainen, että kaikki tutkijatkaan ei uskaltais ottaa niitä hoitoja .Pitäiskö vaihtaa tutkijat vai potilaat? Kyllä ne viralliset hoidot on yritetty laatia sellaisiksi, että syöpäsolut saavat huutia ja hoitojen kohde tervehtyisi.Mitenkähän se elämänhaluinen tutkija mahtaa reakoida siinä vaiheessa, kun itse sairastuu ja kokee sen että sairaus saattaa tulla itsellekin, eikä vain toisille.Se on mielestäni yksi elämää avartava kokemus!-En kyllä lähtisi millään Tohtori Tolosen pillereillä temppuilemaan!Välillä tuntuu siltä, että ihminen uskaltaa kuolla, mutta ei elää.Tuo sinun kirjoituksesi ole niin hyvä, että voisit uusia sen säännöllisin väliajoin näillä sivuilla, kun aina tulee uusia ihmisiä jotka sairastuvat rintasyöpään ja se alku on todellakin shokki, mutta yhden ihmisen tervehenkinen kokemuskertomus autaa varmasti rauhoittumaan, että eletään päivä kerrallaan ja suunnitellaan vahvasti tulevaisuutta.Niinkauan kuin on elämää on toivoakin. Kiitän sinua toistenkin puolesta kirjoituksestasi !Hyvää tulevaisuutta sinulle.
- teistä kertoa
seija1944 kirjoitti:
Sinun kirjoituksesi.Itse ole leikattu rintasyövästä v. 2004 lokakuussa ja käynyt suunnilleen samat hoidot läpi, kaikkia noita tutkimuksia minulle ei tehty, mutta viis siitä. En jaksa käsittää miten yksikin kirjoittaja lienee joku tutkijantapainen, että kaikki tutkijatkaan ei uskaltais ottaa niitä hoitoja .Pitäiskö vaihtaa tutkijat vai potilaat? Kyllä ne viralliset hoidot on yritetty laatia sellaisiksi, että syöpäsolut saavat huutia ja hoitojen kohde tervehtyisi.Mitenkähän se elämänhaluinen tutkija mahtaa reakoida siinä vaiheessa, kun itse sairastuu ja kokee sen että sairaus saattaa tulla itsellekin, eikä vain toisille.Se on mielestäni yksi elämää avartava kokemus!-En kyllä lähtisi millään Tohtori Tolosen pillereillä temppuilemaan!Välillä tuntuu siltä, että ihminen uskaltaa kuolla, mutta ei elää.Tuo sinun kirjoituksesi ole niin hyvä, että voisit uusia sen säännöllisin väliajoin näillä sivuilla, kun aina tulee uusia ihmisiä jotka sairastuvat rintasyöpään ja se alku on todellakin shokki, mutta yhden ihmisen tervehenkinen kokemuskertomus autaa varmasti rauhoittumaan, että eletään päivä kerrallaan ja suunnitellaan vahvasti tulevaisuutta.Niinkauan kuin on elämää on toivoakin. Kiitän sinua toistenkin puolesta kirjoituksestasi !Hyvää tulevaisuutta sinulle.
oliko paksuneulabiopsia miten kivulias? Itse olen menossa ja alkanut pelottaa se..Kyllähän se puudutetaan, mutta vähän olen kuullut ettei sekään kauheasti auta..?? Ja miten pitkään se toimenpiteenä kestää kun neula sinne laitetaan..???
- tuuletar
teistä kertoa kirjoitti:
oliko paksuneulabiopsia miten kivulias? Itse olen menossa ja alkanut pelottaa se..Kyllähän se puudutetaan, mutta vähän olen kuullut ettei sekään kauheasti auta..?? Ja miten pitkään se toimenpiteenä kestää kun neula sinne laitetaan..???
Paksuneulanäytettä ei tarvitse pelätä, se ei ole kivulias ,kun on puudutettu.
- Pelottavaa
tuuletar kirjoitti:
Paksuneulanäytettä ei tarvitse pelätä, se ei ole kivulias ,kun on puudutettu.
Minulta otettiin ohutneulanäyte. Se ei ainakaan
koskenut yhtään. Käsittääkseni siinä isoneulanäytteessä on puudutus. Älä turhaan
stressaa sillä kokeella. Kaikki on vain sinun
parhaaksi. Onnea matkaan. - Tsemppiä
Pelottavaa kirjoitti:
Minulta otettiin ohutneulanäyte. Se ei ainakaan
koskenut yhtään. Käsittääkseni siinä isoneulanäytteessä on puudutus. Älä turhaan
stressaa sillä kokeella. Kaikki on vain sinun
parhaaksi. Onnea matkaan.Kirjoitin äskettäin kokemuksistani ja mainitsin mitä tutkimuksia oli tehty. Tässä vähän täydennystä, kun en huomannut aiemmin kertoa.
Ennen diagnoosia kävin verikokeissa, mammografiassa ja ultraäänikuvauksessa. Samalla reissulla otettiin sitten ohutneulanäytekin. Kivun suhteen se ei ole sen kummempaa kuin hyttysen pisto tai verikokeen ottaminen.
Mainitsin aiemmin myös muita tutkimuksia. Kaikki olivat kivuttomia. Vaikeinta oli ehkä luuston kuvaus, koska se kesti noin 20 min ja se aika piti maata kuvausalustalla mukavasti jalat polvitaipeista tyynyllä tuettuna ja muuten lämpimästi peiton alle peiteltynä liikkumatta, siis ihan paikallaan. Kuulostaa helpolta, mutta tuli kuitenkin sellainen tunne, että on ihan pakko vaihtaa asentoa ja kun sitä ei saanut missään tapauksessa tehdä.
Eli tutkimuksissa kipua ei tarvitse pelätä tai jännittää.
terveisin Tsemppiä - paksuneulabiopsiassa
Tsemppiä kirjoitti:
Kirjoitin äskettäin kokemuksistani ja mainitsin mitä tutkimuksia oli tehty. Tässä vähän täydennystä, kun en huomannut aiemmin kertoa.
Ennen diagnoosia kävin verikokeissa, mammografiassa ja ultraäänikuvauksessa. Samalla reissulla otettiin sitten ohutneulanäytekin. Kivun suhteen se ei ole sen kummempaa kuin hyttysen pisto tai verikokeen ottaminen.
Mainitsin aiemmin myös muita tutkimuksia. Kaikki olivat kivuttomia. Vaikeinta oli ehkä luuston kuvaus, koska se kesti noin 20 min ja se aika piti maata kuvausalustalla mukavasti jalat polvitaipeista tyynyllä tuettuna ja muuten lämpimästi peiton alle peiteltynä liikkumatta, siis ihan paikallaan. Kuulostaa helpolta, mutta tuli kuitenkin sellainen tunne, että on ihan pakko vaihtaa asentoa ja kun sitä ei saanut missään tapauksessa tehdä.
Eli tutkimuksissa kipua ei tarvitse pelätä tai jännittää.
terveisin Tsemppiäja ei tehnyt yhtään kipeää, turhaan siis jännitin:) Nyt vaan yritän olla huolehtimatta asiasta joulun ajan, tulokset tulevat sitten joulun jälkeen....
- Anonyymi
Muistakaa käydä ilmaisissa mammografioissa, ja ennenkaikkea kopeloikaa ne rintanne säännöllisesti.
Jos en itse olisi nähnyt unta, johon heräsin käsi kainalolla, en olisi havainnut pientä hernettä kainalossa.
Mammografiassa se ei sijaintinsa takia edes näkynyt, mutta ultrassa näkyi 0,5-1,2 cm harmaa ylimääräinen kasvain, paksuneulanäytteessä oli syöpäsoluja ja diagnoosi myöhemmin duktaalinen hormoniresponsiivinen syöpä, johon tehtiin rinnan osapoisto, annettiin 5 kertaa sädehoitoa ja koska olen vaihdevuosi-iässä aromataasinestäjä viideksi vuodeksi.
Olin onnekas. Ja vain unesta heräämisen takia.- Anonyymi
Käyhän gubbe mammografiassa käyt tek !
- Anonyymi
Paniikki auttaa aina
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2533402
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih253344No nyt! Linda Lampenius jakoi sensuellin kuvan itsestä - "Olematon mekko" saa hieraisemaan silmiä...
Linda Lampenius täyttää tänään 55 vuotta. Eipä uskoisi kuvan perusteella. Onnea, onnea, onnea pop-artistille ja huippuvi281984Mites teillä keskustelut soljuu?
Oli tossa mun aloittamassa ketjussa eilen illalla aikamoinen show. Mutta toisaalta ainahan mä oon valitellut kun täällä2701686Pystyt sille toiselle
Kertomaan ne salaisetkin asiat. Olette läheisiä. En tiedä kerrottu minusta. Tuskin kerrot. Puhutko sanaakaan. Toisaalta81389Shokki! Marko Paanaselle ei riitä 100 000 euron budjetti - Vaatii kesken remontin näin paljon lisää!
Hupsista, noinkos siinä sitten kävi, budjetti ei pitänytkään…! Eikä taida olla ihan eka kerta, näitähän sattuu... Onko141386Venäjän rikollisen sodan juurisyyt
Koska edellinen ketju Venäjän rikollisen sodan juurisyistä oli niin suosittu, että se tuli pikaisesti täyteen eikä sitä3861231Annen grillin nousu ja konkka..
Olipa se nopea grilli bisnes..Voi voi sentään mitäs nyt tilalle?501139Huominen haastattelu
Huomenna 27.02 Torstaina. OLLI. SAHIMÄKI Järviradiossa haastateltavana kello 12:00 👏👏281007Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens73995