Minkä rotuinen oli eka koirasi?

Ensimmäinen koirani oli karkeakarvainen kettuterrieri. Erittäin vilkas koira. Koko iaka tekemässä JOTAIN. Ei ole rauhallista hetkeäkään. PAitsi koiran nukkuessa :)

Ensimmäinen ja viimeinen oli Shivavva.

Karhukoiraa ja jämtlännin pystykorvaa, narttu, Seri. Eli terveen ja pitkän elämän maalla. Oikein mukava neiti oli.

siis eka koirani oli sekarotuinen, siinä oli karjalankarhukoiraa ja suomenpystykorvaa.

Ensimmäinen koirani oli amerikancockerspanieli uros Afire's Showbiz Agent joka tuli meille aivan yllättäin..mutta Bobbyn ottoa en ole ikinä katunut päin vastoin ihastuin rotuun ja nyt jaloissa pyörii 13viikkoa vanha jenkki neiti Afire's Goes Hollywood..:) Ties vaikka se kolmas jenkki taloon joku päivä muuttaisi..

oli/on edelleen amerikanpitbullterrieri. hyvin ollaan pärjäilty vaikka ihan alkuaikoina ihmiset ihmettelivät miten uskalsin ottaa ensimmäiseksi "tuollaisen" koiran.
Hyvin ollaan pärjätty kun alusta asti on ollut tiedossa koiran tarpeet ja rodun ominaisuudet, niin hyvät kuin huonotkin.. :)

Valitsimme shetlannin lammaskoiran sen ihmisystävällisyyden ja terveyden takia. Tietääkseni ainoa rodun mukana tuleva sairaus on silmäsairaudet. Shetlannin lammaskoira on siitä mukava, että ei vaadi pitkiä lenkityksiä tai hulluja aktiviteetteja, mutta jaksaa innostua jokaisesta asiasta maailman ääriin asti.

Tämän pennun kun saimme kotiin, luulimme että siitä tulisi ihmisistä eristäytynyt koira joka ei rapsutuksia huoli, mutta sen kasvaessa siitä on tullut oikea sylikoira.

Tässä rodussa viehättää kanssa selkeät tunteet. Tällä hetkellä täällä hoidossa kaksi borderterrieriä, ja niiden kanssa lenkkeily on todella mitään sanomatonta, ne vain köpöttelevät. Tulee vain semmoinen olo, että kenen takia minä tätä teen? Sheltin kanssa lenkkeily on ihanaa, se näyttää nauttivansa siitä ja esittelee sinulle jokaisen hyväntuoksuisen kepin minkä löytää ja ottaa sinut mukaan lenkkeilyn iloihin.

Jurmu nimeltään :) Hänessä oli karhukoiraa ja Collieta. Lepää rakas rauhassa

Taru:vaalea jenkki-tyttö ja hengenpelastaja.Muutenkin ihana ja helppo luonne. Lulu:äiti suomenpystykorva,isä jämti.Hyvä ja sitkeä metsällä,mutta auta ja armias kun raketti pamahtaa tai ukkonen jyrähtää.Ukonilman nousun tietää ennen kun me.Muuten ihana seura- ja lenkkikaveri ja helppo luonne.

Elikkäs ihka eka koirulini oli sekarotuinen uros. Rotuina pojussa oli dobberia ja ajokoiraa.
Aivan ihana luontonen ja suht helppo oli. :)

koirani on rodultaan ajokoira-appenzellinpaimenkoira-hovawart. Todella fiksu pentu ja aivan ihana luonteeltaan. =)

Meidän eka koira on Berninpaimenkoira, joka otettiin puoltoista vuotta sitten.
Valitsimme rodun sen vuoksi, että halusimme koiran kokoisen koiran, joka on suht terveestä rodusta ja ihanaluontoinen myös lasten kanssa..

Niinhän tuo on ollutkin :) Vaikka välillä jäärä onkin, niin hauskuuttahan se tuo elämään!

karkeakarvaisen kettuterrierin ollessani 12-vuotias..olin tienannut sen omista rahoista ja hoidin sen 90 prosenttisesti.

Meillä oli aiemmin ollut iso koira ja äitini tykästyi kettikseen (oli ollut lapsuudenkodin naapurissa sellainen hoitamaton karvapallo ;) ja halusi pienemmän rodun kuin aikaisempi koira) joten otimme sen..toisena vaihtoehtona oli sheltti. Syliini saadessani tuon pikkukoiran olin minäkin aivan myyty..se oli todella kaunis pentu ja luonteeltaankin se sopi minulle täydellisesti..aina valmis ulos seikkailemaan oli kyse sitten hiihtoretkestä, veneilystä tai uintipuuhista. Mielestäni hieno, persoonallinen ja kaunis rotu touhukkaaseen perheeseen. :)

Terrieri perheessä on kyllä hyvä omata ripaus huumorintajua ja selkeä tieto johtajuudesta mikäli pikkuterrieri on voimakas persoona jonka mielestä hän tietää miten asiat hoidetaan paremmin kuin omistajansa muuten terrierikin menee hyvin ekana koiranakin. ;)

Oli sekarotuinen ja sen ulkonäöstä kyllä huomasi.
Hänessä oli labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa ja karjalankarhukoiraa.
Minttu oli musta valkoisin merkein.

oli cockerspanieli ja itse en viisi vuotiaana vielä roduista ymmärtänyt vaan äitini sen valitsi. Eli hyvän elämän 16 vuotiaaksi ja seuraavakin koirani oli cockerspanieli, tosin eri värinen.

ensimmäinen koirani on ihana sekarotuinen narttu, emä:suomenpystykorva-collie, isä:naapurin beagle. Ikää 11 kk ja maailman kiltein koira, rakastaa kaikkia, ja lapsia varsinkin. Pikkusesta saakka sitä on tultu kehumaan kun sillä on niin nätti naama, ja niin onkin:) Ensimmäisenä koirana ollut todella helppo, luonnetta silti löytyy.

koirani oli Suomen pystykoravan ja Dreeverin sekoitus. Oli oikein ihana otus. Se eli reilu 14 v. Tosin sillä oli sokeritauti ja sydänvika. Molempiin se sairastui 6 vuotiaania. Rotukoiran otin, koska näyttelyt kiinnosti.

Mulla oli eka koira Cairnterrieri, kuollessaan hän oli 11v ja 11kk. En valinnut itse rotua vaan veljeni hankki koiran ja ei sitten pystynytkään hoitamaan sitä, niin minä otin koiruuden itselleni ja hänestä kyllä tuli mun paras ystävä. Ilman tätä koiraa musta tuskin olisi koskaan tullut koiraihminen, mutta nykyään oon ihan hulluna koiriin. Tosin nyt en ole vielä itselleni sellaista ottanut, olosuhteiden syistä. Mutta rotu on kyllä aika persoonallinen. Todennäköisesti otan saman rodun kun joskus tulevaisuudessa hankin rotu koiran, toinen vaihtoehto on että haen Tallinnan löytöeläintarhalta koiran itselleni. Joka on myös suositeltava vaihtoehto.

Cavalier KingCharlesin Spanieli ja ehdottomasti se!!!
Maailman kiltein koira!

koska halusin energisen ja leikkisän koiran jolla on myös kokoa, säkä 65cm ja 45kg meidän uroksella

Olisin halunnut tanskandogin, mutta koska äitini pelkäsi koiria ja asuin vielä kotona niin ei auttanut muu kuin etsiä toinen rotu.

Valitsin kauniin koiran sekä luonteeltaan että ulkonäöltään! Maltan luonteessa on mielestäni paljon samaa kuin tanskandogin.

Malta luulee olevansa dogin kokoluokkaa,
kun taas dogi luulee olevansa sylikoira.
Että näin;)

Malta on ihana buudeli, mutta siinä on iso homma että turkki säilyy upeana! Samoin koiran pienuus on kurjaa isompia koiria kohdattaessa. Ja lenkkinpolulla joutuu pimeimmät nurkat kiertämään kun kulkee pikkukoiran kanssa. Suojelijaksi siitä kun ei ole.

Nyt 13 vuotta myöhemmin haaveissa on yhä doggi, mutta (lasten vuoksi tällä kertaa) meille tulee seuraavaksi kokoluokkaa pienempi rotu eli labradorinnoutaja.

Ja aina kairia kaksin kappalein!!

Päivätöissä käyvänä haluan että koirallani on seuraa kun itse olen pitkän päivän poissa!

?????????????????

keskikokoinen villakoira

Koska muutit ovat minusta enemmän kuin koiria.
He ovat älykkäämpiä, voimakkaampia ja kauniimpia kuin tuntemani ihmiset. Muutit tietävät itse sen ja ovatkin usein nokkapystyssä. Eikä ihmisystävällisempää koiraa voi olla olemassakaan. Siksi pidän niistä aivan simona.

elämässä oli sekarotuinen. Se oli löytökoira, tuli eräänä talvisena iltana mummolani ovelle n. vuonna 1986. Pappani otti sen sisälle lämmittelemään, pesi ja ruokki. Ilmoitimme lehdissä, radiossa, mutta omistajaa ei löytynyt. Vanhempani suostui sen ottamaan. Se oli maailman ihanin koira! Roope (tyttö nimestä huolimatta) oli meillä 6 vuotta kunnes karkasi ja jäi rekan alle. Ulkonäöstä voisi päätellä siinä olleen pystykorvaa ja terrieriä. Kiltein koira mitä saattoi olla ja paras lapsuuteni ystävä. Olin 11 kun se kuoli. Kaipaan sitä vieläkin kamalasti. Onneksi täällä juoksentelee nyt kaksi kissatyteliä. Koirulikin sitten jonain päivänä kun päästään täältä kerrostalosta omakotitaloon. Aivan sitä herkistyy kun täs muistelee...