miksi en kuole

voi hoitaa.

Minunkin olisi parempi olla kuollut. En nimittäin myöskään hyödy yhtään siitä että kärsin vaikka olenkin toivonut ja rukoillut muutosta elämääni. Ei vain onnistu, toivon että kuolisin nopeasti ja kivuttomasti. Elämä on muutenkin pilalla!

hei,
luulen että kysymys on lähinnä siitä, että sua varten on varattu jokin tapahtuma tai tarkoitus. se voi olla esim. toisten auttaminen. kun oikein kokee vaikeuksia, niin kaiken sen jälkeen sinusta nousee paljon vahvempi persoona. persoona jota toiset eivät edes käsitä mitä päässä liikkuu.

olen itse pelastunut itsemurhalta(2 viikkoa kuolemaan) ja sairastan pakkoneuroosia. olen vain ajatellut että minua varten pitää olla jokin muu rooli ja näin onkin varmaan.tiedän tuon tunteen mutta tärkeintä olisi nyt se , että yrität nostaa itse itsesi ylös. kukaan muu ei sitä nimittäin tee. helppo sanoa mutta niin tein minäkin. voitin jopa alkoholismin mutta en yksin vaan pyysin yläkerrasta apua. voin vakuuttaa mutta vain omasta kokemuksestani että kun oikein pyytää apua , siihen vastataan. minulle on iso ristiriita juuri se, miksi kaikkien rukouksiin ei vastata ja pitää kärsiä tavalla tai toisella.

terv. mies 36v.

Kuolleena et voi kokea asioita konkreettisesti ja siksi sinä tänne halusitkin. Et taida viihtyä sitten missään? Ja kun pääset kuolleiden piiriin, niin sitten ruinaat taas takaisin elämään. Sellaista se on. Ikinä ei olla tyytyväisiä.

Samaa olen minäkin rukoillut, pohtinut, miettinyt.

Päätynyt siihen, että ehkäpä Jumala ottaa ne elinvoimaisimmat siksi, koska heillä on jo usko? Heillä on jo varma toive tulevasta ja siksi he uskaltautuvat tähän elämään. He uskaltautuvat nauttimaan tästä kaikesta, mihin minä en ainakaan vielä ole kyennyt.

He ovat elävässä uskossa.

En tiedä, tämä on vain ajatus johon minä olen päätynyt. He ansaitsevat päästä jo pois. Kyllä siellä, missä he ovat, on paljon parempi heidänkin olla.
Elämä on, kyllä mekin vielä täältä pois pääsemme. Se on vain ajan kysymys.

koska haluat kuolla. Samalla tavoin kuin ne, jotka eivät halua kuolla, potkaisevat tyhjää varhain.

Tulipa mieleen Vexi Salmen kertoma tarina hänen ja Irwin Goodmanin välisestä keskustelusta: Irwin totesi haluavansa elää vähintään 90-vuotiaaksi, Vexi taas uskoi kuolevansa nuorena.

Ja kuinkas on käynytkään: Irwin kuoli 47-vuotiaana, kun taas Vexi on epäterveellisistä elämäntavoista huolimatta sinnitellyt pian 65-vuotiaaksi.

Olen jo sen ikäinen ja vakavasti sairas, että kuoleman kohtaaminen on ajankohtaista, mutta se on sitä jokaiselle ihmiseksi syntyneelle, koska emme kukaan tiedä elämmekö huomenna. - Olen saanut lahjan uskoa Jeesukseen lapsesta saakka, joten luotan raamatun mukaan siihen usko muuttuu kerran näkemiseksi. Siinä minua ja sinua, kuka lienetkin, auttaa se, että laittaa kätensä ristiin ja rukoilee Jeesusta sydämeensä asumaan. Tunnustaa hänelle syntinsä ja uskoo ne anteeksi Hänen nimessään ja veressään.

Sinulle, joka et enää haluaisi elää vaan kuolla, neuvoisin edellisen lisäksi hakemaan apua masennukseesi aivan rohkeasti. Elämällä on hyvää annettavaa sinulle. Usko Jumalaan ja Hänen mittaamattomiin mahdollisuuksiinsa antaa ihmiselle tulevaisuuden ja toivon. niin Sana lupaa.

Ja sinä, joka tarvitset hautajaisvirsiä ym., hae cd-levyjä kirjastosta. Siellä on äänitettyinä kaikki virret alusta loppuun. Lähimmästä kirkosta löytyy virsikirja. Kanttorin kanssa voi keskustella siitä puolesta, kuten myös diakonin ja papin.

Keskustelua, rippiä ja synninpäästöä varten heillä myös on koulutus ja muillakin luotettavilla kristityillä.

Elämäniloa, rohkeutta ja toivoa jokaiselle teille. Jeesus rakastaa SINUA ihan oikeasti! Johanneksen evankeliumi 3:16

Tässä kun puoli vuotta on mennyt poikani kuolemasta, herää edelleen paljon kysymyksiä.
En voi kenekään kuolema toivoa.Mutta olen kysynyt monet kerrat..miksei joku kuollut poikani puolesta joka sitä todella toivoo.
Miksi minun poikani joka tahtoi elää, poika joka oli onnellisimmillaan, miksi juuri hän kuoli.
Hän oli iloinen, ja hyvä ystävä monelle, raks lapsi minulle, rakas veli..
Ihminen joka tahtoi elää, ja eli hyvän elämän .tahtoi yleensä vaan pelkää hyvää.Auttavainen .Ei potkinut mummoja, ei syönnyt mömmöjä, ei ryypännyt kaduilla, ei hakannut tyttöystäväänsä.
Oli kova auttamaan, yrittämään eteenpäin..Miksi juuri sellainen hyvän ihmisen piti kuolla..Miksei hänelle annettu mahdollisuutta?
Miksei häntä voitu mitenkään pelastaa?
Mitä minä tein väärin?Tai tekikö joku muu jotain väärin?Miten voidaan kostaa koko perheelle joka tahtoi poikansa pitää?
En minun elämässäni tule koskaan olemaan merkitystä.On vaan pakko elää ja kitua odottaen kuolemaani..jotta näen onko elämää kuoleman jälkeen..miten minä voin iloita enää mistään???Lapseni oli elämäni..merkitykseni,.Hänen takia tein töitä, sain kodin rauhalliselta paikalta.odotin yhtä innostuneena uusia asioita, iloitsin hänen puolestaan..
Miksei minulle annettu selvemmät ohjeet , miksen voinnut käydä vaihtokauppaa??Miksei minulle annettu mahdollisuus parantaa jotain jotta poika olisi saannut elää??
On paljon ihmisiä jotka haluaa pois, miksei jumala ota heitä luokseen rauhaansa??Ja jättäisi meille niin rakkaat ihmiset jotka todella olisi halunnut elää nauttien elämästään.
Mitä järkeä on pitää minut hengissä enää??En keksi muuta kun että tämä oli paras tapa kostaa, tuhota elämäni..paras tapa antaa minun kärsiä..onnittelen..onnistuitte täydellisesti...minut on nujerrettu..mitä vielä tahdotte minulta..MITÄ????

Joko AP on kuollut? Minäkin toivoisin kuolemaa, ja muut vain kuolee. Jumala auta että pääsen pois

Samaa ihmettelen itsekin. Miksi en vain voi kuolla? Rohkeus ei riitä itsariin. Vituttaa sekin.

Joo. Paska homma. Taas on yö ja vituttaa tää heräily. Kuoleman odottelu on pitkäveteistä psskaa.

Olen epäillyt itsestäni, että päässäkö heittää, kun ollessani ajoittain todella huonossa kunnossa olen ollut kateellinen kuolleille.
Ajatellut " voi ei, tuokin lähti lähes suorilta jaloilta ja itse joudun kitumaan ".
Kenties vähän sairas ajatus, kuka nyt kateellinen toisten kuolemasta, mutta niin se joskus näköjään vaan on.
Ei ole elämä aina helppoa.