KUINKA MONI..

Kuulostaa niin tutulle. Paria eroavaisuutta lukuunottamatta kuten;
- Lenkillä käyn kyllä MUTTA en omasta mielestäni tarpeeksi.
- Laihdun MUTTA en tarpeeksi, tai tarpeeksi nopeaan.

Aivan kuin omasta suustani muuten nuo ajatuksesi. Mun elämä pyörii ruoan ja laihdutuksen ympärillä. Välillä olen epätoivoinen ja valmis tekemään mitä vain laihtuakseni. Tiedän myös samalla etteivät ajatukseni ja tekoni ole terveitä...mutta en myöskään osaa lopettaa.
Ainoana erona vain se ettei mun syömisiäni syynää kukaa muu, kuin minä itse.
Oletko kertonut äidillesi nämä asiat? Luulisi että ne kuultuaan, jättäisi edes joka toisen murusen moittimatta...

jaksamista sulle.

..mun stoori ei ihan tämän palstan juttu ole. Mutta teki mieli vastata sinulle :)

Jep..aivan sama ongelma. Kaikki ajatukset pyörii ruoan, syömisen ja painon ympärillä ja tuntuu että tästä helvetistä ei tuu koskaan loppua..on tietty päiviä jolloin oon "ihan ok" ja ne on sellasii jollon oon onnistunu pudottaa sen pari kiloo jollain syömälakolla..mutta tulee ne pari kiloa aina nopeesti takaisin..

mitä kirjoitit tuohon viestisi alkuun, pitää täysin paikkaansa minun kohdallani.

minäkin, tuttua, elämä pyörinyt 30 vuotta ruuan ympärillä, ennen pysyin normpainosena, nyt tullut 15kg liikaa, BMI 28, ensi kerralla lääkärille mennessäni otan asian puheeksi, en jaksa enää, elimistö huutaa sokeria, karkkia, hiilareita, vatsa on kuin 30vk raskaana kun turvottaa,,,en jaksa enää,, olen ollut sairaslomalla vuoden ja nyt syöminen kotona ollessa karannut aivan käsistä

"- lupailee,että huomenna en ahmi MUTTA ahmii
- sanoo menevänsä lenkille MUTTA ei mene
- haluaisi laihtuvansa MUTTA ei koskaan onnistu
- on ulospäin ok MUTTA sisäisesti huutaa ja itkee
- haluaa apua MUTTA ei pyydä
- inhoaa itseään MUTTA ei voi asialle mitään
- on iltasyöppö, inhoaa sitä MUTTA ei lopeta
- säälii itseään MUTTA se tuottaa lisää tuskaa
- tuntee, että on pohjanoteeraus MUTTA joskus ok
- ahmii, kun on yksin MUTTA ei, kun on muita
- voisi mennä rasvaimuun MUTTA on liian kallista
- ajattelee ruokaa joka päivä VAIKKA se rasittaa?"

Totta joka ikinen sana.

"äiskä toivoo musta jotain vitun mallii, ja itekki haluisin mut ei se onnistu ku se moittii mua joka leivänmurust, jonka pistän suuhun! mä sekoon! ja sit ku kukaan ei nää, ni voin vasta kunnolla syödä ja se muuttuu ahmimiseks!syön sekasin kaikkee ällöö ja sit on morkkis.."

No niin ja sinä kärsit sitten äitisi sokeudesta ja tyhmyydestä tässä asiassa:C
Tiesitkö että kun ihmisen normaalia syömistä rajoitetaan , se alkaa saada pakkomielteitä ruuan suhteen. Luultavammin tämä syömisesi tarkkailu ja syyllistäminen äitisi puolelta on aiheuttanut sen, että rajoitat syömisiäsi. Yrität siis syödä vähemmän kuin kehosi tarvitsee ja tähän kehosi reagoi siten, että sinun tekee mieli ruokaa jatkuvasti, etkä saa sitä pois ajatuksistasi. Kehosi yrittää siis itse korjata luomasi epätasapainon ja silloin saat hallitsemattomia ahmimiskohtauksia.
Vaikea tilanne tosiaan, jos äitisi tukee sairasta ja ahmimiseen johtavaa käytöstä.
Ainut keino hillitä ahmimista on sen varmistaminen, että saat riittävästi monipuolista ravintoa. Ylimääräisiä herkkuja voi ruokavaliosta surutti poistaa, se on hyvä keino "laihduttaa" tai pitää itsensä hyvässä kunnossa. Kuitenkin esimerkiksi jo se, ettet saa ravinnostasi riittävästi rasvaa, voi ajaa sut ahmimiseen, kun kehosi yrittää korjata tämän vajeen. Syö siis normaalia ruokaa ja yritä olla välittämättä äidistäsi. Sua auttaisi paljon jos yrittäisit päästä lääkärille tai ja ravintoterapeutille puhumaan ongelmistasi syömisen suhteen. Sieltä saisit asiantuntevaa apua, eikä tuollaisia hyvin vahongollisia neuvoja mitä äidiltäsi saat.
Itse olen kärsinyt BEDistä ja bulimiasta , joten tiedän mistä puhun ja tiedän mikä siihen auttaa ja mikä vaan pahentaa kierrettä.
Tsemppiä sulle asian kanssa=)

Toi sun listas on ku suoraan mun päästä. Mun elämä on just tota. Ja musta tuntuu, etten jaksa sitä enää. Siis, tämä ruuan kanssa taistelu on niin vitun rasittavaa. Tiijän, että mun pitäis hakea apua, mutta musta tuntuu, ettei mua kuitenkaan oteta tosissaan. Itsestänikin tuntuu, että itsekurillahan tällanen pitäis hoitua. Mutta eipä se taida hoitua. Onhan tätä yks kymmenen vuotta kateltu.

Oiskohan meidän BEDdiläisistä apua toisillemme?

Minusta tuntuu juuri tuolta... Välillä olen aivan maassa, mutta nyt vähän on alkanut aurinko paistaa risukasaan... Olen alkanut liikkua, oli työn takana tehdä liikunnasta osa elämää. Arvostan itseäni enemmän nyt ja minun on vähän helpompi hyväksyä vartaloni. Juoksen ja jumppaan, lisäksi sitä "hyötyliikuntaa". Pidän kirjaa liikkumisesta; kaikesta liikkeelle lähtemisestä saan rastin ja tavoitteena on kymmenen per viikko. Kun mieliala on korkeammalla, sattuu huonoja päiviä harvemmin. Kannattaa kokeilla jotain lajia. Viis vaikkei paino laskisikaan, olo on paljon parempi!

Äitisi ei taida arvostaa sinua omana itsenäsi. Se on surullista... Kaikkien ei tarvitse olla hoikkia ollakseen hyviä ja onnellisia.

mulla on kans sama.. pitäis mennä lenkille mutta ku ei huvita.. välillä saan "kohtauksia" että syön vaan... voin syömisellä parissa päivässä lihota 5kg ja parin päivän päästä se 5kg lähteny pois ku ei oo oikeen syöny mitää ku on ollu nii paha morkkis edellisist syömisist... jollekki pitäis varmaa puhuu täst.

Tosi hyvä lista. Siellä vois olla vielä, että vähättelee eli petkuttaa itseään päättämällä syöneensä vähemmän kuin on todellisuudessa syönyt eli VALEHTELEE.Näin ainakin minulla.Eikä ikä tuo mitään helpotusta. Tulen taitavammaksi petkuttajaksi. Se tuntuu ällöttävältä.

Nämä ovat vain arvauksia

-noin 30 000 suomalaista
-noin 80-100 000 suomalaista
-olisiko noin 80 000 lähellä?
-noin 10 000
-kaikki voi tehdä asialle jotain, eli 0 suomalaista
-arvioisin noin 25 000
-en ehkä ymmärrä kysymystä, miten itsesääli lisää omaa tuskaa, mutta jos näin voi käydä, niin ehkä 10 000 suomalaista
-200 000 suomalaista
-100 000 suomalaista
-6 000 suomalaista
-500 000 suomalaista

En tiedä, millaisia muunlaisia ongelmia heillä on, varmaankin monenlaisia. Toisilla toisenlaisia ja toisilla toisenlaisia. Toisilla monenlaisia.

Ps. älä inhoa itseäs; äidit EIVÄT ole aina oikeassa!