Kannaksen murtuminen -44

Siinä määrin välinpitämätöntä ja leväperäistä oli päämajan toiminta kesällä 1944 - ehkä osaltaan asemasodankin vaikutuksesta - , että jotenkin noin asia pitänee tulkita.

Sotilastiedustelun päällikkö eversti Paasonenkin vielä Kuuterselän jälkeen 16.6 kirjoitti raportissaan, että vihollinen halusi vain ja ainoastaan tuhota VT-linjan ja lähteä sitteen muihin "hommiin".

vallan eri asioita. Sotaoikeus tai pikemminkin kenttäoikeus olisi pitänyt panna pystyyn syksyllä -44 ja ampua syylliset. Olipa kyseessä sitten tahallisuus tahi typeryys.

Maksoivat ne kesän -44 laiminlyönnit niin monta tuhatta ylimääräistä ihmishenkeä ja haavoittunutta.

Mutta mielestäni ylimpien sotaherrojen toiminta keväällä -44 viittaa pikemminkin tahallisuuteen ja ihan tarkoitukselliseen toimintaan kuin tyhmyyteen.

ovat ..... kirjoitti:

vallan eri asioita. Sotaoikeus tai pikemminkin kenttäoikeus olisi pitänyt panna pystyyn syksyllä -44 ja ampua syylliset. Olipa kyseessä sitten tahallisuus tahi typeryys.

Maksoivat ne kesän -44 laiminlyönnit niin monta tuhatta ylimääräistä ihmishenkeä ja haavoittunutta.

Mutta mielestäni ylimpien sotaherrojen toiminta keväällä -44 viittaa pikemminkin tahallisuuteen ja ihan tarkoitukselliseen toimintaan kuin tyhmyyteen.

Lue lisää

sotaa aikaisemmin ja aika hyvinkin jopa. Mikä sen järjen valon olisi kaikilta sammuttanut yhtä aikaa keväällä -44? Olen pitkälti samaa mieltä, että oli se tahallista.

Laskettiin, että neukku pysäytetään VT-linjalla mutta saadaan vain sillä tavoin kovakalloisimmat poliitikkosotahullume pelästymään ja taipumaan rauhan kannalle.

Neukkujen hyökkäyksen raivo ja voima ja nopeus vaan yllättivät pahan kerran ja meinasi siinä leikissä mennä koko maa.

Jos olisi ollut yllätys se suurhyökkäys niin ei olisi Mannerheimi vienyt porukkaansa Mikkelissä klubille syömään kun alko jylinä kuulua Kannekselta sinne asti. Oli ukko niin iloissaan.

öoa5443jfj kirjoitti:

sotaa aikaisemmin ja aika hyvinkin jopa. Mikä sen järjen valon olisi kaikilta sammuttanut yhtä aikaa keväällä -44? Olen pitkälti samaa mieltä, että oli se tahallista.

Laskettiin, että neukku pysäytetään VT-linjalla mutta saadaan vain sillä tavoin kovakalloisimmat poliitikkosotahullume pelästymään ja taipumaan rauhan kannalle.

Neukkujen hyökkäyksen raivo ja voima ja nopeus vaan yllättivät pahan kerran ja meinasi siinä leikissä mennä koko maa.

Jos olisi ollut yllätys se suurhyökkäys niin ei olisi Mannerheimi vienyt porukkaansa Mikkelissä klubille syömään kun alko jylinä kuulua Kannekselta sinne asti. Oli ukko niin iloissaan.

Lue lisää

että "Oli ukko niin iloissaan." - vaan niin, että oli ukko niin seniili.

Juholan et al. kirjan "Päämajan hukatut kuukaudet" kannessa on
ehkä tarkoituksellisesti kaksi aika surkeannäköistä tyyppiä:
Vanha mies - Mannerheim; ja nuutunut kysyvä katse naamallaan
ja aivan liian suuri kenraalin lippalakki päässään - Airo.

Jotenkin herää väistämättä kysymys jo tuota kansikuvaa katsoessa,
nuoko kaksi höperöä tämän maan puolustusta johtivat kohtalokkaana
kesänä 1944?

Kirjan esittämät tosiasiat päämajan toiminnasta ennen suurhyökkäystä
ovat pöyristyttäviä, vaikka tekijät sanallisesti ja luultavasti upseerin
valansa velvoittamina yrittävät ylintä sotilasjohtoa puolustellakin.

Juhola et al. kirjoitti:

Juholan et al. kirjan "Päämajan hukatut kuukaudet" kannessa on
ehkä tarkoituksellisesti kaksi aika surkeannäköistä tyyppiä:
Vanha mies - Mannerheim; ja nuutunut kysyvä katse naamallaan
ja aivan liian suuri kenraalin lippalakki päässään - Airo.

Jotenkin herää väistämättä kysymys jo tuota kansikuvaa katsoessa,
nuoko kaksi höperöä tämän maan puolustusta johtivat kohtalokkaana
kesänä 1944?

Kirjan esittämät tosiasiat päämajan toiminnasta ennen suurhyökkäystä
ovat pöyristyttäviä, vaikka tekijät sanallisesti ja luultavasti upseerin
valansa velvoittamina yrittävät ylintä sotilasjohtoa puolustellakin.

Lue lisää

Tietääkseni hän asekätkentäjutun oikeudenkäynnissä oli ihan terävä ja kaikin tavoin skarppi mies. Ei vähääkään seniili.

Mutta jos kaikki keväällä -44 olikin suurta teatteria. Mistä sen kukaan tietää jos oli vaikkapa Ruotsin tai USA:n kautta sovittu, että neukku tekee pienen hyökkäyksen rajoitetuin tavoittein, yrittämättä vallata Suomea. Samalla sovittiin, että Suomi ei Valkeasaaressa pane vastaan ihan koko voimallaan.

Stalin tapansa mukaan vaan ehkä unohti mitä oli sovittu ja yrittikin vallata koko maan.

Väitetäänhän Mannerheimin luvanneen ja ilmoittaneen neukulle senkin, että Suomi ei yritä vallata Leningradia eikä katkaise kokonaan Muurmannin rataa. Mene ja tiedä.

höperö ollut kirjoitti:

Tietääkseni hän asekätkentäjutun oikeudenkäynnissä oli ihan terävä ja kaikin tavoin skarppi mies. Ei vähääkään seniili.

Mutta jos kaikki keväällä -44 olikin suurta teatteria. Mistä sen kukaan tietää jos oli vaikkapa Ruotsin tai USA:n kautta sovittu, että neukku tekee pienen hyökkäyksen rajoitetuin tavoittein, yrittämättä vallata Suomea. Samalla sovittiin, että Suomi ei Valkeasaaressa pane vastaan ihan koko voimallaan.

Stalin tapansa mukaan vaan ehkä unohti mitä oli sovittu ja yrittikin vallata koko maan.

Väitetäänhän Mannerheimin luvanneen ja ilmoittaneen neukulle senkin, että Suomi ei yritä vallata Leningradia eikä katkaise kokonaan Muurmannin rataa. Mene ja tiedä.

Lue lisää

Tämän kirjan "Päämajan hukatut kuukaudet" kansikuvassa ovat Mannerheim
ja Airo keskustelemassa, ilmeisesti kartan äärellä. Kuva antaa kenraaliluutnantista
hyvin epäedullisen vaikutelman.

Miksi kirjan kirjoittajat tai toimitus laittoi Airosta juuri tuollaisen kuvan kirjansa
kanteen? Onhan Airosta olemassa parempiakin kuvia.

Ja muistettakoon kenraaliluutnantti Aksel Fredrik Airon runsaanpuoleinen viinan
käyttö. Mikään raittiusmies hän ei todellakaan ollut. Tuossa kirjan kansikuvassa
Mannerheim vaikuttaa väsyneeltä, mutta Airo suorastaan krapulaiselta!

Juhola et al. kirjoitti:

Juholan et al. kirjan "Päämajan hukatut kuukaudet" kannessa on
ehkä tarkoituksellisesti kaksi aika surkeannäköistä tyyppiä:
Vanha mies - Mannerheim; ja nuutunut kysyvä katse naamallaan
ja aivan liian suuri kenraalin lippalakki päässään - Airo.

Jotenkin herää väistämättä kysymys jo tuota kansikuvaa katsoessa,
nuoko kaksi höperöä tämän maan puolustusta johtivat kohtalokkaana
kesänä 1944?

Kirjan esittämät tosiasiat päämajan toiminnasta ennen suurhyökkäystä
ovat pöyristyttäviä, vaikka tekijät sanallisesti ja luultavasti upseerin
valansa velvoittamina yrittävät ylintä sotilasjohtoa puolustellakin.

Lue lisää

>>"Päämajan hukatut kuukaudet" kannessa

Juhola et al. kirjoitti:

Juholan et al. kirjan "Päämajan hukatut kuukaudet" kannessa on
ehkä tarkoituksellisesti kaksi aika surkeannäköistä tyyppiä:
Vanha mies - Mannerheim; ja nuutunut kysyvä katse naamallaan
ja aivan liian suuri kenraalin lippalakki päässään - Airo.

Jotenkin herää väistämättä kysymys jo tuota kansikuvaa katsoessa,
nuoko kaksi höperöä tämän maan puolustusta johtivat kohtalokkaana
kesänä 1944?

Kirjan esittämät tosiasiat päämajan toiminnasta ennen suurhyökkäystä
ovat pöyristyttäviä, vaikka tekijät sanallisesti ja luultavasti upseerin
valansa velvoittamina yrittävät ylintä sotilasjohtoa puolustellakin.

Lue lisää

Airolle on tosiaan löytynyt komea tötsä päähän. Kääppänä on kuin 1800-luvun amerikkalainen höyryveturin kuljettaja.

Sakuthan olisivat tehneet vastaavassa tilanteessa niin, että 10.6 he olisivat Valkeasaaressa siirtyneet aamuhämärissä hissun kissun taaemmalle linjalle jolloin valtaisa tykistökeskitys olisi mennyt tyhjiin asemiin.

Suurhyökkäyksen merkit olivat niin selvät, mm. 9.6 tehty hyökkäys. Suomalaiset sitoivat hölmöyksissään kaikki reservinsä torjumaan näitä pikku murtoja.

Tämän he yrittivät neuvoa suomalaisillekin mutta kovakalloisuus ja umpihölmöys esti kuuntelemassa. Haluttiin puolustaa jokaista vallattua neliömetriä.

Et varmaankaan vakavissasi kirjoittanut tuota luikuria tuossa edellä? Että sellaista peliä! Ensinnäkään tuo Muurmanninradan merkitys venäläisten joukkojen huollolle ei ollut läheskään niin merkittävä kuin jatkosodan alussa vielä arveltiin. Radaltahan oli rakennettu Oktoberskkaja-rata Arkangelin suuntaan Sorokan pohjoispuolelta eli tuosta radan katkaisusta ei olisi tullut sitä hyötyä kuin olisi ehkä voinut kuvitella. Kiestingin suunnalla Louheen pääsy olisi toki ollut merkitykseltään suuri, mutta siellä tuli liian kova vastaan suomalaisillekin ja saksalaisistahan siellä ei ollut käytännössä mitään apua. Lisäksi kaukopartiot katkaisivat lukuisia kertoja Muurmannin radan tuhoten kymmeniä junaletkoja.

silmäkulmassa? kirjoitti:

Et varmaankaan vakavissasi kirjoittanut tuota luikuria tuossa edellä? Että sellaista peliä! Ensinnäkään tuo Muurmanninradan merkitys venäläisten joukkojen huollolle ei ollut läheskään niin merkittävä kuin jatkosodan alussa vielä arveltiin. Radaltahan oli rakennettu Oktoberskkaja-rata Arkangelin suuntaan Sorokan pohjoispuolelta eli tuosta radan katkaisusta ei olisi tullut sitä hyötyä kuin olisi ehkä voinut kuvitella. Kiestingin suunnalla Louheen pääsy olisi toki ollut merkitykseltään suuri, mutta siellä tuli liian kova vastaan suomalaisillekin ja saksalaisistahan siellä ei ollut käytännössä mitään apua. Lisäksi kaukopartiot katkaisivat lukuisia kertoja Muurmannin radan tuhoten kymmeniä junaletkoja.

Lue lisää

Jos Stalinilla oli vastaava huoltoreitti kauempana idässä, niin miksi hän ei käyttänyt sitä sitten jatkuvasti? Käsittääkseni suomalaisten kaukopartioitten tihutyöt tällä muurmanninradalla aiheuttikin sen, että ainakin jotakin sotamateriaalia tuotiin tuota arkangelin rataa pitkin.
Lisäksi käsittääkseni Marski pysäytti hyökkäyksen juuri tuolla kiestingin suunnalla, jotta louheen ja sitä kautta muurmannin radalle ei päästäisi. En tiedä syytä tähän, mutta koulussa minulle opetettiin , että näin Mannerhein halusi pysyä ulkona suurvaltasodasta!?
Totta on, että siellä kiestingin suunnalla tuli kova vastaan suomalaisille, mutta silloin kun hyökkäys pysähtyi, niin se pysähtyi suomalaisten aloitteesta, eikä venäläisten toimesta. Silloin oli vielä "reikä" muurmannin radalle auki. Olenko väärässä? Myöhemmin tietty hyökkäyksen jatkaminen oli mahdotonta venäläisten saatua lisää yksiköitä alueelle ja ryhmitettyä joukkonsa edulliseen puolustusasemaan.
Ja miksi suomalaiset sitten olivat niin haluttomia katkaisemaan tätä rataa? Jos sillä ei kerta ollut niin suurta merkitystä. Näinä aikoina Saksan ja Suomen sodanjohdon välit taisivat alkaa viilentyä.
Mutta tuota yllä olevaa luikuria on pirun vaikea todistaa vääräksi eikö? Miksi näin ei voisi olla siis?
Miksi louheen pääsy olisi ollut merkitykseltään suuri? Ilman tätä rata-aspektia, sillä ei käsittääkseni olisi ollut kuin lähinnä symboolinen merkitys. Ehkä siellä olisi hallittu muutamaa tienpätkää, jotka olisivat haitanneet tämän rintamalohkon venäläisjoukkojen huoltoa mutta ei muuta.

pilkettä silmänkulmassa näi... kirjoitti:

Jos Stalinilla oli vastaava huoltoreitti kauempana idässä, niin miksi hän ei käyttänyt sitä sitten jatkuvasti? Käsittääkseni suomalaisten kaukopartioitten tihutyöt tällä muurmanninradalla aiheuttikin sen, että ainakin jotakin sotamateriaalia tuotiin tuota arkangelin rataa pitkin.
Lisäksi käsittääkseni Marski pysäytti hyökkäyksen juuri tuolla kiestingin suunnalla, jotta louheen ja sitä kautta muurmannin radalle ei päästäisi. En tiedä syytä tähän, mutta koulussa minulle opetettiin , että näin Mannerhein halusi pysyä ulkona suurvaltasodasta!?
Totta on, että siellä kiestingin suunnalla tuli kova vastaan suomalaisille, mutta silloin kun hyökkäys pysähtyi, niin se pysähtyi suomalaisten aloitteesta, eikä venäläisten toimesta. Silloin oli vielä "reikä" muurmannin radalle auki. Olenko väärässä? Myöhemmin tietty hyökkäyksen jatkaminen oli mahdotonta venäläisten saatua lisää yksiköitä alueelle ja ryhmitettyä joukkonsa edulliseen puolustusasemaan.
Ja miksi suomalaiset sitten olivat niin haluttomia katkaisemaan tätä rataa? Jos sillä ei kerta ollut niin suurta merkitystä. Näinä aikoina Saksan ja Suomen sodanjohdon välit taisivat alkaa viilentyä.
Mutta tuota yllä olevaa luikuria on pirun vaikea todistaa vääräksi eikö? Miksi näin ei voisi olla siis?
Miksi louheen pääsy olisi ollut merkitykseltään suuri? Ilman tätä rata-aspektia, sillä ei käsittääkseni olisi ollut kuin lähinnä symboolinen merkitys. Ehkä siellä olisi hallittu muutamaa tienpätkää, jotka olisivat haitanneet tämän rintamalohkon venäläisjoukkojen huoltoa mutta ei muuta.

Lue lisää

Sanoi eversti Jussi Turtola kenraali Palojärvelle, kun jatkosodan ainoa venäläisten aikaansaama motti uhkasi kokonaista rykmenttiä. Tämä siis Kiestingin suunnalla. Turtola ei tiennyt yleistilanteesta, joka juuri oli kääntymässä suuren taistelukuvan kannalta asemasotavaiheeseen tuolla rintamansuunnalla. Saksalaisia vastaan oli pidettävä teatteria pystyssä vielä hetki ja samanaikaisesti oltiin vetämässä rasteja Louhen hyökkäyshankkeen ylle.

Venäläisten vastarinta oli odotettua kovempaa ja siihen vaikutti myös veresten neuvostojoukkojen saaminen tuossa vaiheessa rintamalohkolle. Nämä tuoreet joukot ottivat osaa myös tuohon Veturipuron mottiin. Suosittelen lukemaan Martti Turtolan tekemää kirjaa isänsä kohtalon hetkistä. Kirjan nimi on siis "Kyllä täällä kaatuakin voidaan".

Arkangelin rata ei ollut mikään satunnainen huolto- ja kuljetusreitti vaan se oli ihan yksiselitteisesti valtasuoni Neuvostoliiton rintamille. Louhen merkitys olisi ollut siinä, että sijainniltaan se olisi ollut tuon Muurmanninradan risteyskohdan pohjoispuolella, jolloin tämä ratalinja olisi kyllä tehokkaasti katkaistu ja kaikki kuljetukset olisi jouduttu siirtämään Arkangelin satamasta lähteviksi ja sitä kautta kuormittamaan tuota yhtä rataverkon osaa merkittävällä tavalla. Nythän tuota huoltoa pystyttiin hoitamaan molempia ratalinjoja pitkin.

kaatuakin voidaan kirjoitti:

Sanoi eversti Jussi Turtola kenraali Palojärvelle, kun jatkosodan ainoa venäläisten aikaansaama motti uhkasi kokonaista rykmenttiä. Tämä siis Kiestingin suunnalla. Turtola ei tiennyt yleistilanteesta, joka juuri oli kääntymässä suuren taistelukuvan kannalta asemasotavaiheeseen tuolla rintamansuunnalla. Saksalaisia vastaan oli pidettävä teatteria pystyssä vielä hetki ja samanaikaisesti oltiin vetämässä rasteja Louhen hyökkäyshankkeen ylle.

Venäläisten vastarinta oli odotettua kovempaa ja siihen vaikutti myös veresten neuvostojoukkojen saaminen tuossa vaiheessa rintamalohkolle. Nämä tuoreet joukot ottivat osaa myös tuohon Veturipuron mottiin. Suosittelen lukemaan Martti Turtolan tekemää kirjaa isänsä kohtalon hetkistä. Kirjan nimi on siis "Kyllä täällä kaatuakin voidaan".

Arkangelin rata ei ollut mikään satunnainen huolto- ja kuljetusreitti vaan se oli ihan yksiselitteisesti valtasuoni Neuvostoliiton rintamille. Louhen merkitys olisi ollut siinä, että sijainniltaan se olisi ollut tuon Muurmanninradan risteyskohdan pohjoispuolella, jolloin tämä ratalinja olisi kyllä tehokkaasti katkaistu ja kaikki kuljetukset olisi jouduttu siirtämään Arkangelin satamasta lähteviksi ja sitä kautta kuormittamaan tuota yhtä rataverkon osaa merkittävällä tavalla. Nythän tuota huoltoa pystyttiin hoitamaan molempia ratalinjoja pitkin.

Lue lisää

tosin tästä on jo aikaa. Taidanpa lukea sen uudestaan; oli se sen verran hyvä.
Kiitoksia informaatiosta. Se selvensi tämän Louhen merkitystä minulle.
Totta on, että Kiestingin motti oli syntynyt aikaisemmin kuin milloin hyökkäys sitten pysähtyi. Tämän motin syntyyn vaikutti nimenomaan saksalaisten kokemattomuus korpisotaan ja sitä kautta saksalaisten joukkojen liian hidas eteneminen ko. alueella. Lasken tämän motin kohtalon Siilasvuon suurimmiksi virheiksi koko sodassa. Ihmettelen, että sen huonosta hoidosta ei kuitenkaan seurannut mitään vakavampaa Siilasvuolle. Varmasti myös tämä motti vaikutti omalta osaltaan asemasodan syntyyn tällä aluella mutta käsitykseni mukaan tavoitteena oli louhi motin jälkeenkin.
Nyt en muista mistä kirjasta luin tästä Marskin päätöksestä pysäyttää hyökkäys, mutta metsästän kirjan nimen huomenna.

kaatuakin voidaan kirjoitti:

Sanoi eversti Jussi Turtola kenraali Palojärvelle, kun jatkosodan ainoa venäläisten aikaansaama motti uhkasi kokonaista rykmenttiä. Tämä siis Kiestingin suunnalla. Turtola ei tiennyt yleistilanteesta, joka juuri oli kääntymässä suuren taistelukuvan kannalta asemasotavaiheeseen tuolla rintamansuunnalla. Saksalaisia vastaan oli pidettävä teatteria pystyssä vielä hetki ja samanaikaisesti oltiin vetämässä rasteja Louhen hyökkäyshankkeen ylle.

Venäläisten vastarinta oli odotettua kovempaa ja siihen vaikutti myös veresten neuvostojoukkojen saaminen tuossa vaiheessa rintamalohkolle. Nämä tuoreet joukot ottivat osaa myös tuohon Veturipuron mottiin. Suosittelen lukemaan Martti Turtolan tekemää kirjaa isänsä kohtalon hetkistä. Kirjan nimi on siis "Kyllä täällä kaatuakin voidaan".

Arkangelin rata ei ollut mikään satunnainen huolto- ja kuljetusreitti vaan se oli ihan yksiselitteisesti valtasuoni Neuvostoliiton rintamille. Louhen merkitys olisi ollut siinä, että sijainniltaan se olisi ollut tuon Muurmanninradan risteyskohdan pohjoispuolella, jolloin tämä ratalinja olisi kyllä tehokkaasti katkaistu ja kaikki kuljetukset olisi jouduttu siirtämään Arkangelin satamasta lähteviksi ja sitä kautta kuormittamaan tuota yhtä rataverkon osaa merkittävällä tavalla. Nythän tuota huoltoa pystyttiin hoitamaan molempia ratalinjoja pitkin.

Lue lisää

Taisi olla kuitenkin tämän Martti Turtolan SETÄ
kyseessä siellä Kiestingissä. Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.


Tuossa on karttakuva alueesta:

http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/41JoukkojenRyhmitykset.html

Tuosta yhdyradasta Sorokasta Arkangelin radalle kerrotaan usein, että se olisi ollut täydellinen yllätys suomalaisille ja saksalaisillekin. Neukut rakensivat sen kiireesti Talvisodan jälkeen ja se valmistuikin parahiksi juuri Jatkosodan alettua, vuoden 1941 kesän aikana.

Tuosta radasta ja sen olemassaolosta on tarkka kuvaus kirjassa U.A. Käkönen, Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941, Otava 1969

Tuossa kirjassa Käkönen kuvaa tekemäänsä tiedustelumatkaa etsiessään viitteitä radan olemassaolosta. Matkan hän teki keväällä 1941. Käkönen taisi olla silloin Moskovassa sotilasasiamiehenä ja reissu oli "naamioitu" hiihtolomaksi.

Käkösen kertomanna hänen kirjoittamassa kirjassa sanotaan loppusivulla, kuinka hänen raporttinsa oikoradasta "unohtui arkistoihin" ja yhdysrata tuli suurena yllätyksenä sekä suomalaisille, että saksalaisille kesällä 1941 ja että monet kiistelivät kunniasta, kuka sen ensimäisenä sai tietoonsa ja ilmoitti siitä Suomen Päämajalle kesällä 1941.

Käkösen uskottavuutta yleensäkin on kyllä kyseenalaistettu eräissä muissa yhteyksissä, lähinnä 1944 asekätkentäjuttua selviteltäessä.
Hänen epäiltiin paljastaneen tietoja punaiselle Valpolle muista asekätkijöistä.

Häntä ei nimitetty enää toista kertaa Moskovaan sotilasasiamieheksi sotien jälkeen.

kaatuakin voidaan kirjoitti:

Sanoi eversti Jussi Turtola kenraali Palojärvelle, kun jatkosodan ainoa venäläisten aikaansaama motti uhkasi kokonaista rykmenttiä. Tämä siis Kiestingin suunnalla. Turtola ei tiennyt yleistilanteesta, joka juuri oli kääntymässä suuren taistelukuvan kannalta asemasotavaiheeseen tuolla rintamansuunnalla. Saksalaisia vastaan oli pidettävä teatteria pystyssä vielä hetki ja samanaikaisesti oltiin vetämässä rasteja Louhen hyökkäyshankkeen ylle.

Venäläisten vastarinta oli odotettua kovempaa ja siihen vaikutti myös veresten neuvostojoukkojen saaminen tuossa vaiheessa rintamalohkolle. Nämä tuoreet joukot ottivat osaa myös tuohon Veturipuron mottiin. Suosittelen lukemaan Martti Turtolan tekemää kirjaa isänsä kohtalon hetkistä. Kirjan nimi on siis "Kyllä täällä kaatuakin voidaan".

Arkangelin rata ei ollut mikään satunnainen huolto- ja kuljetusreitti vaan se oli ihan yksiselitteisesti valtasuoni Neuvostoliiton rintamille. Louhen merkitys olisi ollut siinä, että sijainniltaan se olisi ollut tuon Muurmanninradan risteyskohdan pohjoispuolella, jolloin tämä ratalinja olisi kyllä tehokkaasti katkaistu ja kaikki kuljetukset olisi jouduttu siirtämään Arkangelin satamasta lähteviksi ja sitä kautta kuormittamaan tuota yhtä rataverkon osaa merkittävällä tavalla. Nythän tuota huoltoa pystyttiin hoitamaan molempia ratalinjoja pitkin.

Lue lisää

"Saksalaisia vastaan oli pidettävä teatteria pystyssä vielä hetki ja samanaikaisesti oltiin vetämässä rasteja Louhen hyökkäyshankkeen ylle.."


Eihän ne tosiasiat aivan noin menneet vaan heti vuoden 42 alusta alkoi uuden operaation valmistelut Murmanskiin ja Murmanskin radalle osuudella Kantalahti Soroka (ven. Belomorsk).

Tässä tarkoituksessa itse SS-Reichfuhrer Heinrich Himmler tuli Suomeen helmikuussa 1942. Hän vieraili SS-Obergruppenführer Karl Demelhuberin kanssa myös Hj. Siilasvuon luona tämän esikunnassa Taivalkoskella. Tällöin lohilounaalla Siilasvuon esikunnassa operaatio sai nimensäkin: operaatio Lachsfang, eli suom. operaatio Lohenpyynti!

- Välillä vieraili Hitlerkin 4. kesäkuuta Mannerheimin syntymäpäivillä.

Ja varmastikin lopullisesti tästä operaatiosta sovittiin Himmlerin kanssa kesäkuun lopulla tämän vieraillessa Suomen hallituksen ja ylimmän sotilasjohtomme vieraana Helsingissä.

Näiden sotilaallisten neuvottelujen pohjalta Hitler antoi 21. heinäkuuta 42 Ohjeen no. 44 jossa määriteltiin operaatio Lohenpyynnin tavoitteet:

http://www.geocities.com/Pentagon/1084/hitler_directives/dir44.htm

Operaatio edellytti Leningradin puolustuksen murtumista viimeistään syyskuussa jolloin sieltä olisi vapautunut ehkä viisi divisioonaa suomalaisia, ja lisäksi sieltä olisi siirretty yksi vuoristodivisioona (5. Gebirgs Division?) pohjoiseen Kuusamon ja Sallan tasalle.

Leningradin puolustus ei kuitenkaan murtunut Talvelankin touhuista (operaatio Brasilia) huolimatta ja sen paremmin Saksalla kuin Suomellakaan ei ollut realistisia mahdollisuuksia katkaista Murmanskin rataa Kantalahden ja Sorokan (Belomorsk) välillä.

- Ja kuten tiedämme Lohenpyyntiin Kantalahteen ja Sorokaan ei sitten koskaan lähdyttykään.

kyseisen teoksen kirjoitti:

tosin tästä on jo aikaa. Taidanpa lukea sen uudestaan; oli se sen verran hyvä.
Kiitoksia informaatiosta. Se selvensi tämän Louhen merkitystä minulle.
Totta on, että Kiestingin motti oli syntynyt aikaisemmin kuin milloin hyökkäys sitten pysähtyi. Tämän motin syntyyn vaikutti nimenomaan saksalaisten kokemattomuus korpisotaan ja sitä kautta saksalaisten joukkojen liian hidas eteneminen ko. alueella. Lasken tämän motin kohtalon Siilasvuon suurimmiksi virheiksi koko sodassa. Ihmettelen, että sen huonosta hoidosta ei kuitenkaan seurannut mitään vakavampaa Siilasvuolle. Varmasti myös tämä motti vaikutti omalta osaltaan asemasodan syntyyn tällä aluella mutta käsitykseni mukaan tavoitteena oli louhi motin jälkeenkin.
Nyt en muista mistä kirjasta luin tästä Marskin päätöksestä pysäyttää hyökkäys, mutta metsästän kirjan nimen huomenna.

Lue lisää

Eino Pohjamo: Jänkäjääkärit.
Muunmuassa sivun 208:n lopussa kerrotaan näin:
... jonka ilmaisemiseen riitti paperipalanen, kykeni jo katkaisemaan menestyksellisesti alkaneen sotatoimen. Hallitus oli nimittäin saanut lokakuun lopulla USA:lta jyrkkäsanaisen nootin etemisen lopettamiseksi Muurmannin radalle ja ylipäällikkö mukautui jo 6. marraskuuta kieltämään enemmän etenemisen.
Kirja on erittäin hyvä ja suosittelen sen lukemista kaikille. Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää se, että meidän ensimmäinen naispresidenttimme Marski näytti ottavan kaikilta muilta tahoilta ohjeita vastaan paitsi sodan ainoalta liittolaiseltamme Saksalta. No tällainen kaksinaamainen kieroilu sopiikin hyvin Marskin kuvaan.. eihän hän muuten olisi presidentiksi ikinä päässytkään. Sitä ennen tosin piti likvidoida muutama kymmenentuhatta suomalaista sotilasta, jotta Stalin olisi tuolla rajantakana tyytyväinen ja Suomi kyllin heikko ottaakseen presidentikseen kenet tahansa kusipään kuka siihen hommaan vaan jaksaisi ryhtyä.

Himmler kirjoitti:

"Saksalaisia vastaan oli pidettävä teatteria pystyssä vielä hetki ja samanaikaisesti oltiin vetämässä rasteja Louhen hyökkäyshankkeen ylle.."


Eihän ne tosiasiat aivan noin menneet vaan heti vuoden 42 alusta alkoi uuden operaation valmistelut Murmanskiin ja Murmanskin radalle osuudella Kantalahti Soroka (ven. Belomorsk).

Tässä tarkoituksessa itse SS-Reichfuhrer Heinrich Himmler tuli Suomeen helmikuussa 1942. Hän vieraili SS-Obergruppenführer Karl Demelhuberin kanssa myös Hj. Siilasvuon luona tämän esikunnassa Taivalkoskella. Tällöin lohilounaalla Siilasvuon esikunnassa operaatio sai nimensäkin: operaatio Lachsfang, eli suom. operaatio Lohenpyynti!

- Välillä vieraili Hitlerkin 4. kesäkuuta Mannerheimin syntymäpäivillä.

Ja varmastikin lopullisesti tästä operaatiosta sovittiin Himmlerin kanssa kesäkuun lopulla tämän vieraillessa Suomen hallituksen ja ylimmän sotilasjohtomme vieraana Helsingissä.

Näiden sotilaallisten neuvottelujen pohjalta Hitler antoi 21. heinäkuuta 42 Ohjeen no. 44 jossa määriteltiin operaatio Lohenpyynnin tavoitteet:

http://www.geocities.com/Pentagon/1084/hitler_directives/dir44.htm

Operaatio edellytti Leningradin puolustuksen murtumista viimeistään syyskuussa jolloin sieltä olisi vapautunut ehkä viisi divisioonaa suomalaisia, ja lisäksi sieltä olisi siirretty yksi vuoristodivisioona (5. Gebirgs Division?) pohjoiseen Kuusamon ja Sallan tasalle.

Leningradin puolustus ei kuitenkaan murtunut Talvelankin touhuista (operaatio Brasilia) huolimatta ja sen paremmin Saksalla kuin Suomellakaan ei ollut realistisia mahdollisuuksia katkaista Murmanskin rataa Kantalahden ja Sorokan (Belomorsk) välillä.

- Ja kuten tiedämme Lohenpyyntiin Kantalahteen ja Sorokaan ei sitten koskaan lähdyttykään.

Lue lisää

silloin synttäreillään, että miten nokkelasti hän oli pysäyttänyt etenemisen Murmanskin radalle amerikkalaisten toivomuksesta?

Luettu on kirjoitti:

Taisi olla kuitenkin tämän Martti Turtolan SETÄ
kyseessä siellä Kiestingissä. Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.


Tuossa on karttakuva alueesta:

http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/41JoukkojenRyhmitykset.html

Tuosta yhdyradasta Sorokasta Arkangelin radalle kerrotaan usein, että se olisi ollut täydellinen yllätys suomalaisille ja saksalaisillekin. Neukut rakensivat sen kiireesti Talvisodan jälkeen ja se valmistuikin parahiksi juuri Jatkosodan alettua, vuoden 1941 kesän aikana.

Tuosta radasta ja sen olemassaolosta on tarkka kuvaus kirjassa U.A. Käkönen, Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941, Otava 1969

Tuossa kirjassa Käkönen kuvaa tekemäänsä tiedustelumatkaa etsiessään viitteitä radan olemassaolosta. Matkan hän teki keväällä 1941. Käkönen taisi olla silloin Moskovassa sotilasasiamiehenä ja reissu oli "naamioitu" hiihtolomaksi.

Käkösen kertomanna hänen kirjoittamassa kirjassa sanotaan loppusivulla, kuinka hänen raporttinsa oikoradasta "unohtui arkistoihin" ja yhdysrata tuli suurena yllätyksenä sekä suomalaisille, että saksalaisille kesällä 1941 ja että monet kiistelivät kunniasta, kuka sen ensimäisenä sai tietoonsa ja ilmoitti siitä Suomen Päämajalle kesällä 1941.

Käkösen uskottavuutta yleensäkin on kyllä kyseenalaistettu eräissä muissa yhteyksissä, lähinnä 1944 asekätkentäjuttua selviteltäessä.
Hänen epäiltiin paljastaneen tietoja punaiselle Valpolle muista asekätkijöistä.

Häntä ei nimitetty enää toista kertaa Moskovaan sotilasasiamieheksi sotien jälkeen.

Lue lisää

>>Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.

Kirjansa lukenut kirjoitti:

>>Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.

Kenraalimajuri Viikla komensi noissa
hyökkäysoperaatioissa 6. divisioonaa.

Hänen kai väitetään ampuneen itsensä kun eivät
laskeneet enää.. sotimaan..?

kirja on kirjoitti:

Eino Pohjamo: Jänkäjääkärit.
Muunmuassa sivun 208:n lopussa kerrotaan näin:
... jonka ilmaisemiseen riitti paperipalanen, kykeni jo katkaisemaan menestyksellisesti alkaneen sotatoimen. Hallitus oli nimittäin saanut lokakuun lopulla USA:lta jyrkkäsanaisen nootin etemisen lopettamiseksi Muurmannin radalle ja ylipäällikkö mukautui jo 6. marraskuuta kieltämään enemmän etenemisen.
Kirja on erittäin hyvä ja suosittelen sen lukemista kaikille. Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää se, että meidän ensimmäinen naispresidenttimme Marski näytti ottavan kaikilta muilta tahoilta ohjeita vastaan paitsi sodan ainoalta liittolaiseltamme Saksalta. No tällainen kaksinaamainen kieroilu sopiikin hyvin Marskin kuvaan.. eihän hän muuten olisi presidentiksi ikinä päässytkään. Sitä ennen tosin piti likvidoida muutama kymmenentuhatta suomalaista sotilasta, jotta Stalin olisi tuolla rajantakana tyytyväinen ja Suomi kyllin heikko ottaakseen presidentikseen kenet tahansa kusipään kuka siihen hommaan vaan jaksaisi ryhtyä.

Lue lisää

Rukajärven suunnan tapahtumiin. Siellähän oli herroilla Raappana, Airo ja Lagus salainen neuvonpito aiheena Sorokan valtaus. Tästähän on tälläkin palstalla useaan eri otteeseen mainintoja. Nuo Kiestingin suunnan taistelut ajoittuvat kuitenkin loppukesään 1941, jolloin käytännössä loppuunrääkätyt suomalaisjoukot etenivät pitkälle ohi sen tason, mihin saksalaiset verekset voimat pääsivät Kiestingistä käsin. Veturipuron motti Kapustnajajoen suunnalla on oma lukunsa jatkosodan historiassa.

kirja on kirjoitti:

Eino Pohjamo: Jänkäjääkärit.
Muunmuassa sivun 208:n lopussa kerrotaan näin:
... jonka ilmaisemiseen riitti paperipalanen, kykeni jo katkaisemaan menestyksellisesti alkaneen sotatoimen. Hallitus oli nimittäin saanut lokakuun lopulla USA:lta jyrkkäsanaisen nootin etemisen lopettamiseksi Muurmannin radalle ja ylipäällikkö mukautui jo 6. marraskuuta kieltämään enemmän etenemisen.
Kirja on erittäin hyvä ja suosittelen sen lukemista kaikille. Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää se, että meidän ensimmäinen naispresidenttimme Marski näytti ottavan kaikilta muilta tahoilta ohjeita vastaan paitsi sodan ainoalta liittolaiseltamme Saksalta. No tällainen kaksinaamainen kieroilu sopiikin hyvin Marskin kuvaan.. eihän hän muuten olisi presidentiksi ikinä päässytkään. Sitä ennen tosin piti likvidoida muutama kymmenentuhatta suomalaista sotilasta, jotta Stalin olisi tuolla rajantakana tyytyväinen ja Suomi kyllin heikko ottaakseen presidentikseen kenet tahansa kusipään kuka siihen hommaan vaan jaksaisi ryhtyä.

Lue lisää

Nuo operaatiot Sallan - Kiestingin - Kantalahden suunnilla oli Katastrofi
paitsi saksalaisille myös Viiklan 6. divisioonalle ja erityisesti
JÄNKÄJÄÄKÄREILLE!

Ihantalan taistelutkin kesällä 1944 olivat jänkäjääkäreille kuin matka
etelän lomille verrattuna tappiohin heinä- syyskuussa 1941:
Ihantalassa kaatui 250 jänkäjääkäriä kun pohjoisen retkillä kaatui
760 miestä!

Kirjansa lukenut kirjoitti:

>>Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.

>Somersalo sai mitä nähtävästi etsikin, sankarikuoleman<

Somersalon upseeripoika oli kaatunut pari viikkoa aiemmin.

Tuompon päiväkirjasta sivulta 32: Siellä mainitaan "everstiluutnantti Somersalon pojan" katoaminen Sallan valloituksen tapahtumien yhteydessä näin:

"Näitten olosuhteiden vallitessa katosi myös everstiluutnantti Somersalon (2) poika yhdessä Hauptsturmführer Franckin kanssa."

"(2) Saksassa ensimäisen maailmansodan aikana sotilaskoulutuksensa saanut everstiluutnantti Arne Somersalo kaatui itse vähän myöhemmin Kiestingin suunnalla."

Tuompo, W.E., Päiväkirjani päämajasta, s. 32


Somersalon poika kaatui hieman ennen ja siitä taisi löytyä ukon tekoon selvä syy... Pojat ne on meille miehille aika tärkeitä asioita...


1 everstiluutnantti SOMERSALO AARNE SAKARI 17.08.1941 näytä »
2 vänrikki SOMERSALO HELMUT ERIK MIKAEL 02.07.1941 näytä »

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

Luettu on kirjoitti:

Taisi olla kuitenkin tämän Martti Turtolan SETÄ
kyseessä siellä Kiestingissä. Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.


Tuossa on karttakuva alueesta:

http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/41JoukkojenRyhmitykset.html

Tuosta yhdyradasta Sorokasta Arkangelin radalle kerrotaan usein, että se olisi ollut täydellinen yllätys suomalaisille ja saksalaisillekin. Neukut rakensivat sen kiireesti Talvisodan jälkeen ja se valmistuikin parahiksi juuri Jatkosodan alettua, vuoden 1941 kesän aikana.

Tuosta radasta ja sen olemassaolosta on tarkka kuvaus kirjassa U.A. Käkönen, Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941, Otava 1969

Tuossa kirjassa Käkönen kuvaa tekemäänsä tiedustelumatkaa etsiessään viitteitä radan olemassaolosta. Matkan hän teki keväällä 1941. Käkönen taisi olla silloin Moskovassa sotilasasiamiehenä ja reissu oli "naamioitu" hiihtolomaksi.

Käkösen kertomanna hänen kirjoittamassa kirjassa sanotaan loppusivulla, kuinka hänen raporttinsa oikoradasta "unohtui arkistoihin" ja yhdysrata tuli suurena yllätyksenä sekä suomalaisille, että saksalaisille kesällä 1941 ja että monet kiistelivät kunniasta, kuka sen ensimäisenä sai tietoonsa ja ilmoitti siitä Suomen Päämajalle kesällä 1941.

Käkösen uskottavuutta yleensäkin on kyllä kyseenalaistettu eräissä muissa yhteyksissä, lähinnä 1944 asekätkentäjuttua selviteltäessä.
Hänen epäiltiin paljastaneen tietoja punaiselle Valpolle muista asekätkijöistä.

Häntä ei nimitetty enää toista kertaa Moskovaan sotilasasiamieheksi sotien jälkeen.

Lue lisää

Muistaisin Käkösen olleen apulais sotilasasiamies? Ja Somerto varsinainen.

Niin minullekin on koulussa opetettu. Juuri samalla tavalla. Ja Venäjällä taas on opetettu, että puna-armeija vapautti Euroopan fasismista. Siitä vapauttamisesta voidaan ollakin sitten montaa mieltä. Kysykää vaikka virolaisilta. Tarinan opetus siis on, että kaikki opetettu ei välttämättä pidä paikkaansa. Ei edes Suomessa.

Se ei ole mitenkään ihmeellistä, että sodanjohtomme on epäillyt Saksan voittoa sodassa. Sitä epäilivät heidän lisäkseen meidän valtiojohtomme ja sen lisäksi vielä Saksan oma sodanjohto. Joten se ei ollut mitään uutta auringon alla. Pässi Hitler ei vaan ymmärtänyt antaa periksi. Tapatti mieluummin miljoonia ihmisiä kuin olisi esim. ampunut itsensä aikaisemmin.

Ei Suomen sodanjohdon tarvinnut taivutella suomalaisia poliitikkoja rauhaan. Mistä olet saanut tuollaista päähäsi?!
Käsittääkseni Suomi neuvotteli erillisrauhasta Venäjän kanssa myös ennen suurhyökkäystä mutta turhin tuloksin. Kyllä siihen ratkaisuun ollaan pyritty siis aikaisemminkin. Stalinin ei vain tarvinnut suostua mihinkään ehdotuksiin, koska oli vain ajan kysymys milloin Venäjä on kyllin vahva miehittämään koko Suomen. Siitä tässä oli kysymys.

Kaukonäköistäkö? Miksi Mannerheim ei ottanut osaa esim. Leningradin piiritykseen, joka olisi todennäköisesti romahduttanut sen puolustuksen. Tästä olisi vapautunut runsaasti saksalaisia yksiköitä esim. jo täälläkin keskusteluissa mainituille Suomen alueella tapahtuville operaatioille. Todennäköisesti nämä vapautuvat voimavarat olisivat kääntäneet koko sodankulun suomalaisten ja saksalaisten eduksi. Siis miksi emme ottaneet osaa Leningradin piiritykseen. Pelkäsimmekö Stalinia vai? Vai mikä se on se syy? Suomi oli jo sodassa Venäjää vastaan, joten mikä asia olisi muuttunut pahemmaksi?
No olisiko Stalin sitten suostunut Suomen kanssa rauhaan jos suomalaiset olisivat kuvitteellisesti osallistunutkin tähän piiritykseen? Tai olisiko Stalin kohdellut Suomea niin "lempeästi" jos näin olisi tapahtunut?
Vastaus: Olisi.
Alkuperäisenä tavoitteenaan Stalinilla oli jokatapauksessa Suomen täydellinen miehitys ja liittäminen NL:oon. Sitä mukaa nämä vaatimukset alkoivat lieventyä kun hyökkäys hidastui ja lopulta pysähtyi Kannaksella.
Vastaavasti jos olisimme vaikeuttaneet Venäjän huoltoa ottamalla pätkän haltuun tätä Muurmannin rataa niin pahimmillaa seuraus olisi ollut sama.
Olisiko taustalla ollut vaan Marskin omat henkilökohtaiset valtapyrkimykset ja toiminta sitten sen mukaista!? Muuta selitystä minä en keksi.
Minusta on jokatapauksessa kaksinaamaista lieroilua se, että samaan aikaan kun pyydämme saksalaisilta apua, niin häärimme heidän selkänsä takana. Olimme sodassa Stalinin Venäjää vastaan ja silti pelkäsimme ja nuolimme amerikkalaisa! Voi luoja!
Minä voisin antaa teille yhden sanan, jota teidänkin tulisi hieman maiskutella suussanne pohtien sen makua: lojaalius. Miltä tällainen sana kuulostaa?
Saksa oli Suomen aseveli. Meidän ainoa liittolainen. Suomi saa yksikäsitteisesti kiittää Saksaa, että saimme pitää "itsenäisyyden". Saksa antoi Suomelle aseapua tilanteessa, jolloin se olisi itsekkin tarvinnut tuota materiaalia. Ja kiitokseksi Suomi puukottamalla puukotti sitä selkään.
Yhteenvetona: Stalinin perseen nuolenta sodan aikana oli täysin turhaa. Amerikkalaisten nuolenta vielä turhempaa. Ja sitä perseen nuolemista täällä kutsutaan kaukonäköisyydeksi! Noh, sanoipahan kerran eräs venäläinen upseerikin vangiksi jäätyään, että ne Stalinin vainot olivat vain tämän johtajan kaukonäköisyyttä.
Siis jos siellä, niin miksei täälläkin!

PS. Olen lukemassa yhtä tiedustelusta kertovaa kirjaa. Siinä on eräs vaihtoehtoinen selitys miksi Suomen sodanjohto ei reagoinut millään tavalla venäläisten suuriin joukkojen keskityksiin kannaksella ennen suurhyökkäystä. Palaan siihen asiaan myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa?

kaukonäköistä juuh.. kirjoitti:

Niin minullekin on koulussa opetettu. Juuri samalla tavalla. Ja Venäjällä taas on opetettu, että puna-armeija vapautti Euroopan fasismista. Siitä vapauttamisesta voidaan ollakin sitten montaa mieltä. Kysykää vaikka virolaisilta. Tarinan opetus siis on, että kaikki opetettu ei välttämättä pidä paikkaansa. Ei edes Suomessa.

Se ei ole mitenkään ihmeellistä, että sodanjohtomme on epäillyt Saksan voittoa sodassa. Sitä epäilivät heidän lisäkseen meidän valtiojohtomme ja sen lisäksi vielä Saksan oma sodanjohto. Joten se ei ollut mitään uutta auringon alla. Pässi Hitler ei vaan ymmärtänyt antaa periksi. Tapatti mieluummin miljoonia ihmisiä kuin olisi esim. ampunut itsensä aikaisemmin.

Ei Suomen sodanjohdon tarvinnut taivutella suomalaisia poliitikkoja rauhaan. Mistä olet saanut tuollaista päähäsi?!
Käsittääkseni Suomi neuvotteli erillisrauhasta Venäjän kanssa myös ennen suurhyökkäystä mutta turhin tuloksin. Kyllä siihen ratkaisuun ollaan pyritty siis aikaisemminkin. Stalinin ei vain tarvinnut suostua mihinkään ehdotuksiin, koska oli vain ajan kysymys milloin Venäjä on kyllin vahva miehittämään koko Suomen. Siitä tässä oli kysymys.

Kaukonäköistäkö? Miksi Mannerheim ei ottanut osaa esim. Leningradin piiritykseen, joka olisi todennäköisesti romahduttanut sen puolustuksen. Tästä olisi vapautunut runsaasti saksalaisia yksiköitä esim. jo täälläkin keskusteluissa mainituille Suomen alueella tapahtuville operaatioille. Todennäköisesti nämä vapautuvat voimavarat olisivat kääntäneet koko sodankulun suomalaisten ja saksalaisten eduksi. Siis miksi emme ottaneet osaa Leningradin piiritykseen. Pelkäsimmekö Stalinia vai? Vai mikä se on se syy? Suomi oli jo sodassa Venäjää vastaan, joten mikä asia olisi muuttunut pahemmaksi?
No olisiko Stalin sitten suostunut Suomen kanssa rauhaan jos suomalaiset olisivat kuvitteellisesti osallistunutkin tähän piiritykseen? Tai olisiko Stalin kohdellut Suomea niin "lempeästi" jos näin olisi tapahtunut?
Vastaus: Olisi.
Alkuperäisenä tavoitteenaan Stalinilla oli jokatapauksessa Suomen täydellinen miehitys ja liittäminen NL:oon. Sitä mukaa nämä vaatimukset alkoivat lieventyä kun hyökkäys hidastui ja lopulta pysähtyi Kannaksella.
Vastaavasti jos olisimme vaikeuttaneet Venäjän huoltoa ottamalla pätkän haltuun tätä Muurmannin rataa niin pahimmillaa seuraus olisi ollut sama.
Olisiko taustalla ollut vaan Marskin omat henkilökohtaiset valtapyrkimykset ja toiminta sitten sen mukaista!? Muuta selitystä minä en keksi.
Minusta on jokatapauksessa kaksinaamaista lieroilua se, että samaan aikaan kun pyydämme saksalaisilta apua, niin häärimme heidän selkänsä takana. Olimme sodassa Stalinin Venäjää vastaan ja silti pelkäsimme ja nuolimme amerikkalaisa! Voi luoja!
Minä voisin antaa teille yhden sanan, jota teidänkin tulisi hieman maiskutella suussanne pohtien sen makua: lojaalius. Miltä tällainen sana kuulostaa?
Saksa oli Suomen aseveli. Meidän ainoa liittolainen. Suomi saa yksikäsitteisesti kiittää Saksaa, että saimme pitää "itsenäisyyden". Saksa antoi Suomelle aseapua tilanteessa, jolloin se olisi itsekkin tarvinnut tuota materiaalia. Ja kiitokseksi Suomi puukottamalla puukotti sitä selkään.
Yhteenvetona: Stalinin perseen nuolenta sodan aikana oli täysin turhaa. Amerikkalaisten nuolenta vielä turhempaa. Ja sitä perseen nuolemista täällä kutsutaan kaukonäköisyydeksi! Noh, sanoipahan kerran eräs venäläinen upseerikin vangiksi jäätyään, että ne Stalinin vainot olivat vain tämän johtajan kaukonäköisyyttä.
Siis jos siellä, niin miksei täälläkin!

PS. Olen lukemassa yhtä tiedustelusta kertovaa kirjaa. Siinä on eräs vaihtoehtoinen selitys miksi Suomen sodanjohto ei reagoinut millään tavalla venäläisten suuriin joukkojen keskityksiin kannaksella ennen suurhyökkäystä. Palaan siihen asiaan myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa?

Lue lisää

"Miksi Mannerheim ei ottanut osaa esim.
Leningradin piiritykseen, joka olisi todennäköisesti
romahduttanut sen puolustuksen."


Leningradin pohjoispuoli oli äärimmäisen
vahvasti linnoitettu eikä Suomella ollut
käytössä syöksypommittajia eikä raskasta
tykistöä?

kaukonäköistä juuh.. kirjoitti:

Niin minullekin on koulussa opetettu. Juuri samalla tavalla. Ja Venäjällä taas on opetettu, että puna-armeija vapautti Euroopan fasismista. Siitä vapauttamisesta voidaan ollakin sitten montaa mieltä. Kysykää vaikka virolaisilta. Tarinan opetus siis on, että kaikki opetettu ei välttämättä pidä paikkaansa. Ei edes Suomessa.

Se ei ole mitenkään ihmeellistä, että sodanjohtomme on epäillyt Saksan voittoa sodassa. Sitä epäilivät heidän lisäkseen meidän valtiojohtomme ja sen lisäksi vielä Saksan oma sodanjohto. Joten se ei ollut mitään uutta auringon alla. Pässi Hitler ei vaan ymmärtänyt antaa periksi. Tapatti mieluummin miljoonia ihmisiä kuin olisi esim. ampunut itsensä aikaisemmin.

Ei Suomen sodanjohdon tarvinnut taivutella suomalaisia poliitikkoja rauhaan. Mistä olet saanut tuollaista päähäsi?!
Käsittääkseni Suomi neuvotteli erillisrauhasta Venäjän kanssa myös ennen suurhyökkäystä mutta turhin tuloksin. Kyllä siihen ratkaisuun ollaan pyritty siis aikaisemminkin. Stalinin ei vain tarvinnut suostua mihinkään ehdotuksiin, koska oli vain ajan kysymys milloin Venäjä on kyllin vahva miehittämään koko Suomen. Siitä tässä oli kysymys.

Kaukonäköistäkö? Miksi Mannerheim ei ottanut osaa esim. Leningradin piiritykseen, joka olisi todennäköisesti romahduttanut sen puolustuksen. Tästä olisi vapautunut runsaasti saksalaisia yksiköitä esim. jo täälläkin keskusteluissa mainituille Suomen alueella tapahtuville operaatioille. Todennäköisesti nämä vapautuvat voimavarat olisivat kääntäneet koko sodankulun suomalaisten ja saksalaisten eduksi. Siis miksi emme ottaneet osaa Leningradin piiritykseen. Pelkäsimmekö Stalinia vai? Vai mikä se on se syy? Suomi oli jo sodassa Venäjää vastaan, joten mikä asia olisi muuttunut pahemmaksi?
No olisiko Stalin sitten suostunut Suomen kanssa rauhaan jos suomalaiset olisivat kuvitteellisesti osallistunutkin tähän piiritykseen? Tai olisiko Stalin kohdellut Suomea niin "lempeästi" jos näin olisi tapahtunut?
Vastaus: Olisi.
Alkuperäisenä tavoitteenaan Stalinilla oli jokatapauksessa Suomen täydellinen miehitys ja liittäminen NL:oon. Sitä mukaa nämä vaatimukset alkoivat lieventyä kun hyökkäys hidastui ja lopulta pysähtyi Kannaksella.
Vastaavasti jos olisimme vaikeuttaneet Venäjän huoltoa ottamalla pätkän haltuun tätä Muurmannin rataa niin pahimmillaa seuraus olisi ollut sama.
Olisiko taustalla ollut vaan Marskin omat henkilökohtaiset valtapyrkimykset ja toiminta sitten sen mukaista!? Muuta selitystä minä en keksi.
Minusta on jokatapauksessa kaksinaamaista lieroilua se, että samaan aikaan kun pyydämme saksalaisilta apua, niin häärimme heidän selkänsä takana. Olimme sodassa Stalinin Venäjää vastaan ja silti pelkäsimme ja nuolimme amerikkalaisa! Voi luoja!
Minä voisin antaa teille yhden sanan, jota teidänkin tulisi hieman maiskutella suussanne pohtien sen makua: lojaalius. Miltä tällainen sana kuulostaa?
Saksa oli Suomen aseveli. Meidän ainoa liittolainen. Suomi saa yksikäsitteisesti kiittää Saksaa, että saimme pitää "itsenäisyyden". Saksa antoi Suomelle aseapua tilanteessa, jolloin se olisi itsekkin tarvinnut tuota materiaalia. Ja kiitokseksi Suomi puukottamalla puukotti sitä selkään.
Yhteenvetona: Stalinin perseen nuolenta sodan aikana oli täysin turhaa. Amerikkalaisten nuolenta vielä turhempaa. Ja sitä perseen nuolemista täällä kutsutaan kaukonäköisyydeksi! Noh, sanoipahan kerran eräs venäläinen upseerikin vangiksi jäätyään, että ne Stalinin vainot olivat vain tämän johtajan kaukonäköisyyttä.
Siis jos siellä, niin miksei täälläkin!

PS. Olen lukemassa yhtä tiedustelusta kertovaa kirjaa. Siinä on eräs vaihtoehtoinen selitys miksi Suomen sodanjohto ei reagoinut millään tavalla venäläisten suuriin joukkojen keskityksiin kannaksella ennen suurhyökkäystä. Palaan siihen asiaan myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa?

Lue lisää

"Olen lukemassa yhtä tiedustelusta kertovaa kirjaa. Siinä on eräs vaihtoehtoinen selitys miksi Suomen sodanjohto ei reagoinut millään tavalla venäläisten suuriin joukkojen keskityksiin kannaksella ennen suurhyökkäystä."


Se on ehdottomasti erittäin hyvä ja perusteellinen kirja siitä miksi "Suomen sodanjohto ei regoinut..."

Ja vastauskin sieltä löytyy: No, kun se ei tiennyt, että ne joukkojen keskitykset olivat NIIN SUURIA!

No, kun ei pystynyt! kirjoitti:

"Miksi Mannerheim ei ottanut osaa esim.
Leningradin piiritykseen, joka olisi todennäköisesti
romahduttanut sen puolustuksen."


Leningradin pohjoispuoli oli äärimmäisen
vahvasti linnoitettu eikä Suomella ollut
käytössä syöksypommittajia eikä raskasta
tykistöä?

Lue lisää

toisin. Olen jäänyt jostain syystä siihen käsitykseen, että suomalaiset pysäyttivät etenemisen jatkosodassa omasta tahdostaan niihin asemiin kannaksella.
Eihän suomalaisten olisi tarvinnut osallistua kaupungin valtaukseen mutta tällä tavoin se olisi heikentänyt kaupungin puolustajien huoltoa??

< eikä Suomella ollut
käytössä syöksypommittajia eikä raskasta
tykistöä?> Mites saksalaisten pommittajat?

Myönnän, että ajatus on myös minulle vieras ja kuulostaakin vähän rohkealta mutta sota on kuitenkin sotaa.

HYVÄ KIRJA! kirjoitti:

"Olen lukemassa yhtä tiedustelusta kertovaa kirjaa. Siinä on eräs vaihtoehtoinen selitys miksi Suomen sodanjohto ei reagoinut millään tavalla venäläisten suuriin joukkojen keskityksiin kannaksella ennen suurhyökkäystä."


Se on ehdottomasti erittäin hyvä ja perusteellinen kirja siitä miksi "Suomen sodanjohto ei regoinut..."

Ja vastauskin sieltä löytyy: No, kun se ei tiennyt, että ne joukkojen keskitykset olivat NIIN SUURIA!

Lue lisää

Siinä sanotaan sivulla 20 näin:

"Keväällä ja kesän alussa 1944 kiinisaadut venäläiset vakoilijat ja sotavangit kertoivat erittäin yhdenmukaisesti, että venäläisten käsityksen mukaan Kannaksen selustassa olisi ollut saksalaisia joukkoja. Tällä tavoin pyrittiin syöttämään meille ajatusta, mikäli meidän tiedustelupalvelumme toteaisi venäläisiä joukkokeskityksiä Kannaksella, että ne olisivat varotoimenpide saksalaisten takia eivätkä suinkaan suurhyökkäyksen valmisteluja, mitä ne todellisuudessa olivat. Yksi ja toinen omista tiedustelu-upseereistamme lieneekin mennyt ansaan, ainakin aluksi, uskoessaan, että venäläisillä oli väärä tiedustelukuva Kannaksen suunnalta. Asia oli hoidettu vihollisen puolella hyvin, sillä tätä tietoa levitettiin varmana sekä venäläisten joukkojen että vakoilijoitten pariin, eikä suinkaan annettu vain puheohjeeksi vangiksi joutumisen varalta."

Mielenkiintoinen teoria, eikö? Voisiko tuolla olla jotain vaikutusta asiaan?

Salaista Palapeliä. kirjoitti:

Siinä sanotaan sivulla 20 näin:

"Keväällä ja kesän alussa 1944 kiinisaadut venäläiset vakoilijat ja sotavangit kertoivat erittäin yhdenmukaisesti, että venäläisten käsityksen mukaan Kannaksen selustassa olisi ollut saksalaisia joukkoja. Tällä tavoin pyrittiin syöttämään meille ajatusta, mikäli meidän tiedustelupalvelumme toteaisi venäläisiä joukkokeskityksiä Kannaksella, että ne olisivat varotoimenpide saksalaisten takia eivätkä suinkaan suurhyökkäyksen valmisteluja, mitä ne todellisuudessa olivat. Yksi ja toinen omista tiedustelu-upseereistamme lieneekin mennyt ansaan, ainakin aluksi, uskoessaan, että venäläisillä oli väärä tiedustelukuva Kannaksen suunnalta. Asia oli hoidettu vihollisen puolella hyvin, sillä tätä tietoa levitettiin varmana sekä venäläisten joukkojen että vakoilijoitten pariin, eikä suinkaan annettu vain puheohjeeksi vangiksi joutumisen varalta."

Mielenkiintoinen teoria, eikö? Voisiko tuolla olla jotain vaikutusta asiaan?

Lue lisää

Kesällä tiedustelulla oli vain yksi sotavanki, sotavanki Burlov, jolta olikin saatu tieto, että siellä etulinjan edessä uusia joukkoja AK:n esikunta, kaksi divisioonaa, panssareita ja tykistöä.

Vain yksi puuttui ja sen mukana KAIKKI! Tiedustelutiedoista puuttui kokonainen armeija, 21. armeija, joka sitten marssikin aina Viipuriin ja Talin läpi Juustilaan.

Vankien ottaminen oli käytännössä mahdotonta, samoin lentotiedustelu oli erittäin vaikeaa, ja saksalaisetkin koneet, Kuhlmay'n lentolaivue, tuli vasta kesäkuun puolivälissä metakan jo oltua jo käynnissä...

Salaista Palapeliä. kirjoitti:

Siinä sanotaan sivulla 20 näin:

"Keväällä ja kesän alussa 1944 kiinisaadut venäläiset vakoilijat ja sotavangit kertoivat erittäin yhdenmukaisesti, että venäläisten käsityksen mukaan Kannaksen selustassa olisi ollut saksalaisia joukkoja. Tällä tavoin pyrittiin syöttämään meille ajatusta, mikäli meidän tiedustelupalvelumme toteaisi venäläisiä joukkokeskityksiä Kannaksella, että ne olisivat varotoimenpide saksalaisten takia eivätkä suinkaan suurhyökkäyksen valmisteluja, mitä ne todellisuudessa olivat. Yksi ja toinen omista tiedustelu-upseereistamme lieneekin mennyt ansaan, ainakin aluksi, uskoessaan, että venäläisillä oli väärä tiedustelukuva Kannaksen suunnalta. Asia oli hoidettu vihollisen puolella hyvin, sillä tätä tietoa levitettiin varmana sekä venäläisten joukkojen että vakoilijoitten pariin, eikä suinkaan annettu vain puheohjeeksi vangiksi joutumisen varalta."

Mielenkiintoinen teoria, eikö? Voisiko tuolla olla jotain vaikutusta asiaan?

Lue lisää

J.L. Mäkelä olikin OSS:n agentti! Turusen Pekka
kertoi näin Oulussa käydessään!

http://www.turusenpekka.com/

Turusen Pekka siitä kertoi Oulussa käydessään!

Hän piti esitelmän 19.4.2007 Pääkirjaston Pakkala -salissa ja kertoili Paavo Suorannasta, Salaisen sodan asiamiehestä, juttuja ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin. Tämäkin Mäkelän OSS -juttu.

http://www.turusenpekka.com/kirjaesittely.html


http://de.wikipedia.org/wiki/Office_of_Strategic_Services

Suomalaiset joukot olivat jatkuvasti motissa vetäytymisvaiheen aikana. Pieniä ryhmiä ja välillä vähän isompiakin. Ihmettelen mistä ihmeestä tämä harhaanjohtava käsitys oikein tulee, että meidän joukkojamme ei olisi ollut motissa?
Vetäytyminen oli paikkapaikoin niin kiivasta, että kaikille ryhtmille ja komppanioille (ehkä rykmenteillekään??) saatu aina tietoa asemien jättämisestä. Tällöin syntyi useita mottitilanteita. Osan puna-armeija tuhosi täysin, osan osittain ja osaa eivät välttämättä edes kyenneet haavoittamaan.. täysin siis tilanteesta riippuvainen..
Ihmettelen myös tuota näkemystä, jonka mukaan suuremmat joukot kannaksella olisivat olleet vain "tykinruokana". Sekään ei pidä paikkaansa. Suomella oli hyvät linnoituslaitteet rakennettuina (ei ehkä ihan etulinjassa mutta olisiko sitten ollut heti seuraava asema?!) ja oikein miehitettyinä edes niistä asemista ei olisi tarvinnut luopua. Yksinkertainen tosia asia vaan on, että tilanne sai kaaottisen luonteen pelkästään johtoportaan laiminlyöntien vuoksi.
Perustelu: Miksi sitten saatiin hyökkäys pysäytettyä myöhemminkään? Sama tulivoima ja sama tykistö oli puna-armeijalla käytössä silloinkin. Meidän yksikkömme sensijaan oli kokenut raskaita tappioita nimenomaan tässä päättömässä ja toivottomassa vetäytymissodassa. Totuus on että venäläisten hyökkäys olisi saatu pysäytettyä jo aikaisemmalle puolustuslinjalle mutta vahvan vihollisen noustua maihin selustassa pakotti suomalaisten jättämään myös nämä asemat. Motti vaara oli liian suuri.. siis kyseessä ei ollut minkään ryhmän jääminen mottiin vaan mottivaara koski koko armeijakuntaa..

"teki niin tai näin" on oikeassa huomauttaessaan suomalaisten moraalin pettämisestä, mikäli Itä-Karjalasta olisi peräännytty varmuuden vuoksi joukkojen lisäämiseksi kannakselle.

Palatakseni ajatukseen kaukonäköisestä sodan johdosta, piti myös kansa vakuuttaa rauhan välttämättömyydesta, jotta sodasta päästäisiin eroon ennen lopullista Saksan häviötä.

Joukkojen ja kansan kokemukset hyökkäysvaiheesta kertoivat NL:n joukkojen huonosta sotataidosta. Propaganda ja sotasensuuri pitivät koko asemasotavaiheen yllä myyttiä voittamattomasta Suomen armeijasta. Saksalaisten tappiot pidettiin osittain salassa tai selitettiin linjojen oikaisuiksi tai vihollisen joukkojen houkuttelemiseksi lähelle, jotta uusia salaisia aseita voitaisiin helpommin käyttää.

Kevään -44 rauhan tunnustelut kertoivat selvästi, ettei rauhaa NL:n kanssa saataisi ilman suuria aluemenetyksiä. Rauhaa Moskovan rauhan ehdoillakaan ei voinut ajatellakaan niin kauan kuin Suomen yleinen mielipide oli varma voitokkaasta armeijasta. Yleistä mielipidettä ei voinut kääntää vastakkaiseksi. Seurauksena olisi ollut armeijan moraalin romahtaminen. Joukot olivat kyllästyneitä ja odottelivat kansainvälistä tulosta, jossa Suomen tilannekin ratkaistaisiin. Motivatio oli liki olematonta.

Kaukonäköinen, kylmäverinen päämaja (Airo ym)ymmärsi tilanteen ja toimi ainoalla oikealla tavalla. Päämajan herroille tappiot olivat lähinnä lukuja, jotka pienensivät armeijan kokoa. Jo jatkosodan hyökkäysvaiheessa johto osoitti kylmäverisyytensä. Heinrichsin hyökkäys liki Tuulosta samalla kun Suojärvi ja Jänisjokilinja oli vielä NL:llä kertoo jokaiselle karttaa katsovalle kylmäverisestä ja uhkarohkeasta sodanjohdosta.

Joukot ja kansa saatiin heräämään kesällä 44 ja motivatio palautetuksi. Kun rintama oli siirtynyt lähemmäs Moskovan rauhan rajaa, kansa ymmärsi rauhan välttämättömyyden. Joukkojen motivatio palasi, kun talvisodan jälkeen pienentyneen isänmaan kohtalo alkoi olla kyseenalainen. Itä-karjalan verekset joukot tasapainottivat voimasuhteita. Hyökkäys saatiin pysäytetyksi.

On tietysti vain arvailua, minkä verran tapahtuneessa oli tietoista suunnittelua, minkä verran vaistoa ja minkä verran onnea. Tapahtumien ajoitus oli tärkeä ja vaikea. Mutkikas ajoitus onnistui prikulleen oikein.

Ajatua harkitusta toiminnasta vaikuttaa utopialta. On vaikeaa myös ajatella, että tämä ainoa oikea ajoitus onnistui vain, koska päämaja "nukkui".

Lopputulos oli kuitenkin Suomelle kiistatta myönteinen.

Puolueeton ajattelija kirjoitti:

"teki niin tai näin" on oikeassa huomauttaessaan suomalaisten moraalin pettämisestä, mikäli Itä-Karjalasta olisi peräännytty varmuuden vuoksi joukkojen lisäämiseksi kannakselle.

Palatakseni ajatukseen kaukonäköisestä sodan johdosta, piti myös kansa vakuuttaa rauhan välttämättömyydesta, jotta sodasta päästäisiin eroon ennen lopullista Saksan häviötä.

Joukkojen ja kansan kokemukset hyökkäysvaiheesta kertoivat NL:n joukkojen huonosta sotataidosta. Propaganda ja sotasensuuri pitivät koko asemasotavaiheen yllä myyttiä voittamattomasta Suomen armeijasta. Saksalaisten tappiot pidettiin osittain salassa tai selitettiin linjojen oikaisuiksi tai vihollisen joukkojen houkuttelemiseksi lähelle, jotta uusia salaisia aseita voitaisiin helpommin käyttää.

Kevään -44 rauhan tunnustelut kertoivat selvästi, ettei rauhaa NL:n kanssa saataisi ilman suuria aluemenetyksiä. Rauhaa Moskovan rauhan ehdoillakaan ei voinut ajatellakaan niin kauan kuin Suomen yleinen mielipide oli varma voitokkaasta armeijasta. Yleistä mielipidettä ei voinut kääntää vastakkaiseksi. Seurauksena olisi ollut armeijan moraalin romahtaminen. Joukot olivat kyllästyneitä ja odottelivat kansainvälistä tulosta, jossa Suomen tilannekin ratkaistaisiin. Motivatio oli liki olematonta.

Kaukonäköinen, kylmäverinen päämaja (Airo ym)ymmärsi tilanteen ja toimi ainoalla oikealla tavalla. Päämajan herroille tappiot olivat lähinnä lukuja, jotka pienensivät armeijan kokoa. Jo jatkosodan hyökkäysvaiheessa johto osoitti kylmäverisyytensä. Heinrichsin hyökkäys liki Tuulosta samalla kun Suojärvi ja Jänisjokilinja oli vielä NL:llä kertoo jokaiselle karttaa katsovalle kylmäverisestä ja uhkarohkeasta sodanjohdosta.

Joukot ja kansa saatiin heräämään kesällä 44 ja motivatio palautetuksi. Kun rintama oli siirtynyt lähemmäs Moskovan rauhan rajaa, kansa ymmärsi rauhan välttämättömyyden. Joukkojen motivatio palasi, kun talvisodan jälkeen pienentyneen isänmaan kohtalo alkoi olla kyseenalainen. Itä-karjalan verekset joukot tasapainottivat voimasuhteita. Hyökkäys saatiin pysäytetyksi.

On tietysti vain arvailua, minkä verran tapahtuneessa oli tietoista suunnittelua, minkä verran vaistoa ja minkä verran onnea. Tapahtumien ajoitus oli tärkeä ja vaikea. Mutkikas ajoitus onnistui prikulleen oikein.

Ajatua harkitusta toiminnasta vaikuttaa utopialta. On vaikeaa myös ajatella, että tämä ainoa oikea ajoitus onnistui vain, koska päämaja "nukkui".

Lopputulos oli kuitenkin Suomelle kiistatta myönteinen.

Lue lisää

fiktion puolelle. Ja mihinkähän perustat ajatuksesi? En ole koskaan kuullut, että Suomen kansaa olisi tarvinnut vakuutella rauhan puolesta. Kyllä täytyy myöntää, että on ollut verenhimoista kansaa täällä meillä. Joka asiasta oli pulaa, miehiä jäi rintamalle.. tai paremminkin miesten kaatuessa siviiliin jäi aika pliuta surevia leskiä ja isättömiä lapsia. Tuskin sellaista henkilöä Suomesta löytyi jota ei kuolema koskettanut läheltä sodan aikana. Ja sitten näille ihmisille piti muka vielä vakuutella rauhan auvoisuudesta vai? Huh huh.. kaikkea sitä kuulee..

< Kevään -44 rauhan tunnustelut kertoivat selvästi, ettei rauhaa NL:n kanssa saataisi ilman suuria aluemenetyksiä.>
Vai niin. Siis Suomi on yrittänyt aktiivisesti hieroa rauhaa Venäjän kanssa ennen suurhyökkäystä. Aikaisemmin kuitenkin puhelit tuossa ylhäällä, että piti taivuttaa mm. omat poliitikot kunnialliseen rauhaan. Ja nyt sanotkin, että nämä samaiset poliitikot ovatkin tunnustelleet rauhaa jo aikaisemmin keväällä. Mitä taivuttamista siinä enää on?
Luonnollista on, että Stalin ei ole suostunut epäsuotuisiin rauhanehtoihin, koska hän oli aivan varma siitä, että Suomi tulee luhistumaan.
Jos Suomen sodanjohto olisi ollut vähän vähemmän humalassa keväällä/kesällä 1944 he olisivat ottaneet suurhyökkäyksen merkit vakavasti ja ryhtyneet vastatoimiin. Tällöin tuskin olisi tarvinnut luopua metriäkään jo valloitetuista alueista. Stalin kun olisi pysäytetty kovaa kovaa vasten jo ensimmäiselle linjalle tai viimeistään sen takana oleviin asemiin niin kyllä olisi rauhanneuvotteluissa ollut huomattavasti paremmat ehdot tämän jälkeen. Eikä siinä tarvinnut kenenkään näytellä heikkoa kun vyörytys alkoi. Voi olla, että vaikka vastatoimiin olisi ryhdytty ajoissa, niin venäläiset olisivat silti porautuneet linjojen läpi, mutta paljon suuremmilla tappioilla ja siten, että suomalaisten peräytyminen olisi ollut hallittua.

Vai oli Suomen yleinen mielipide, että oltiin varmoja voitokkaasta armeijasta. Niinpä. Ihan itsekkö olet nämä tutkimukset tehnyt? Oltiinpa tosi varmoja juu..

Mikään muu ei romahduta armeija moraalia yhtä tehokkaasti kuin päätön peräytyminen täysin suvereenisti ylivoimaisen vihollisen edessä. Joten seurauksen OLI armeijan moraalin romahtaminen. Se on tapahtunut tosiasia. Mutta kun tilanne saatiin haltuun ja se paniikin omainen juokseminen pitkin metsiä päättymään, niin jo alkoi moraalikin taas nousta.

Päämaja ei tiennyt enää tuossa vaiheessa asioiden kulusta hevonpersettä. Sitä varten Oesch sinne hälytettiinkin. Ainoa asia mitä Marski muut päämajan luupäät kykenivät tekemään oli soitto Oeschille ja sen jälkeen paskomaan housuihinsa. Ja kun oli taas pulloa kilistelty niin seuraava puhelu taisikin olla Saksaan, josta alkoikin vuosisadan kerjääminen ja materiaalin ruikutus. Se oli sitä kaukonäköisyyttä ja rohkeutta. Outoa on, jos kerta päämaja oli niin kaukonäköinen, niin miksi he eivät sitten pyytäneet valmiiksi esim. näitä panssarikauhuja apuun. He olisivat sen voineet tehdä vaikka helmikuussa. Tällöin materiaali olisi ollut jo maaliskuussa rintamalla ja mikäs siinä olisi ollut odotellessa. Samalla olisivat voineet alkaa siirtämään varastoja taakse päin, jolloin niiden arvokas lasti ei olisi jäänyt venäläisille. Se olisi minusta ollut kaukonäköistä.
Sen voin kuitenkin vakuuttaa, että tapahtuneessa ei ollut yhtään tietoista suunnittelua. Kun sitä kerta pohdit tuossa kirjoituksessasi. Täytyy sanoa että Suomi kyllä onnistui ajopuun tavoin ajelehtimaan ongelmasta ongelmaan kesällä 1944. Joten on siinä ajopuuteoriassa sittenkin perää..
Lopputulos oli kyllä Suomelle tosi myönteinen: Toiseksi suurin kaupunkimme jäi vihollisen haltuun, jouduimme maksamaan miljardi-sotakorvaukset, alueluovutukset, Porkkala, YYA, jne jne.. vain muutamia mainitakseni.

meni pikkusen kirjoitti:

fiktion puolelle. Ja mihinkähän perustat ajatuksesi? En ole koskaan kuullut, että Suomen kansaa olisi tarvinnut vakuutella rauhan puolesta. Kyllä täytyy myöntää, että on ollut verenhimoista kansaa täällä meillä. Joka asiasta oli pulaa, miehiä jäi rintamalle.. tai paremminkin miesten kaatuessa siviiliin jäi aika pliuta surevia leskiä ja isättömiä lapsia. Tuskin sellaista henkilöä Suomesta löytyi jota ei kuolema koskettanut läheltä sodan aikana. Ja sitten näille ihmisille piti muka vielä vakuutella rauhan auvoisuudesta vai? Huh huh.. kaikkea sitä kuulee..

< Kevään -44 rauhan tunnustelut kertoivat selvästi, ettei rauhaa NL:n kanssa saataisi ilman suuria aluemenetyksiä.>
Vai niin. Siis Suomi on yrittänyt aktiivisesti hieroa rauhaa Venäjän kanssa ennen suurhyökkäystä. Aikaisemmin kuitenkin puhelit tuossa ylhäällä, että piti taivuttaa mm. omat poliitikot kunnialliseen rauhaan. Ja nyt sanotkin, että nämä samaiset poliitikot ovatkin tunnustelleet rauhaa jo aikaisemmin keväällä. Mitä taivuttamista siinä enää on?
Luonnollista on, että Stalin ei ole suostunut epäsuotuisiin rauhanehtoihin, koska hän oli aivan varma siitä, että Suomi tulee luhistumaan.
Jos Suomen sodanjohto olisi ollut vähän vähemmän humalassa keväällä/kesällä 1944 he olisivat ottaneet suurhyökkäyksen merkit vakavasti ja ryhtyneet vastatoimiin. Tällöin tuskin olisi tarvinnut luopua metriäkään jo valloitetuista alueista. Stalin kun olisi pysäytetty kovaa kovaa vasten jo ensimmäiselle linjalle tai viimeistään sen takana oleviin asemiin niin kyllä olisi rauhanneuvotteluissa ollut huomattavasti paremmat ehdot tämän jälkeen. Eikä siinä tarvinnut kenenkään näytellä heikkoa kun vyörytys alkoi. Voi olla, että vaikka vastatoimiin olisi ryhdytty ajoissa, niin venäläiset olisivat silti porautuneet linjojen läpi, mutta paljon suuremmilla tappioilla ja siten, että suomalaisten peräytyminen olisi ollut hallittua.

Vai oli Suomen yleinen mielipide, että oltiin varmoja voitokkaasta armeijasta. Niinpä. Ihan itsekkö olet nämä tutkimukset tehnyt? Oltiinpa tosi varmoja juu..

Mikään muu ei romahduta armeija moraalia yhtä tehokkaasti kuin päätön peräytyminen täysin suvereenisti ylivoimaisen vihollisen edessä. Joten seurauksen OLI armeijan moraalin romahtaminen. Se on tapahtunut tosiasia. Mutta kun tilanne saatiin haltuun ja se paniikin omainen juokseminen pitkin metsiä päättymään, niin jo alkoi moraalikin taas nousta.

Päämaja ei tiennyt enää tuossa vaiheessa asioiden kulusta hevonpersettä. Sitä varten Oesch sinne hälytettiinkin. Ainoa asia mitä Marski muut päämajan luupäät kykenivät tekemään oli soitto Oeschille ja sen jälkeen paskomaan housuihinsa. Ja kun oli taas pulloa kilistelty niin seuraava puhelu taisikin olla Saksaan, josta alkoikin vuosisadan kerjääminen ja materiaalin ruikutus. Se oli sitä kaukonäköisyyttä ja rohkeutta. Outoa on, jos kerta päämaja oli niin kaukonäköinen, niin miksi he eivät sitten pyytäneet valmiiksi esim. näitä panssarikauhuja apuun. He olisivat sen voineet tehdä vaikka helmikuussa. Tällöin materiaali olisi ollut jo maaliskuussa rintamalla ja mikäs siinä olisi ollut odotellessa. Samalla olisivat voineet alkaa siirtämään varastoja taakse päin, jolloin niiden arvokas lasti ei olisi jäänyt venäläisille. Se olisi minusta ollut kaukonäköistä.
Sen voin kuitenkin vakuuttaa, että tapahtuneessa ei ollut yhtään tietoista suunnittelua. Kun sitä kerta pohdit tuossa kirjoituksessasi. Täytyy sanoa että Suomi kyllä onnistui ajopuun tavoin ajelehtimaan ongelmasta ongelmaan kesällä 1944. Joten on siinä ajopuuteoriassa sittenkin perää..
Lopputulos oli kyllä Suomelle tosi myönteinen: Toiseksi suurin kaupunkimme jäi vihollisen haltuun, jouduimme maksamaan miljardi-sotakorvaukset, alueluovutukset, Porkkala, YYA, jne jne.. vain muutamia mainitakseni.

Lue lisää

Vastauksena esittämiisi epäselvyyksiin seuraavaa.
1. Suomen kansa ei todellakaan ollut valmis rauhaan niillä ehdoilla, jotka olivat tiedossa keväällä 1944. Yleisesti rauhaan tietysti pyrittiin, muttei vielä siinä vaiheessa "kohtuuttomilla" ehdoilla.
2 Rauhantunnustelut keväällä 1944 tapahtuivat Paasikiven ja Kollontain välillä Tukholmassa helmikuussa. Niissä selvisi NL:n "kohtuuttomat ehdot, joita Suomen hallitus piti käytännössä mahdottomina.
3 Kyllä suomalaisten yleinen mielipide oli vielä keväällä -44 sodan voittamiseen uskovaa. Tosin myös vastakkaisia mielipiteitä oli. Yleensä parhaiten informoidut henkilöt "tiesivät" häviön varmaksi, kun taas julkisten tietojen varassa toimivat tavalliset suomalaiset luottivat voittoon.
3 Myönsin jo, että paljon asioita meni myös joukkojen piikkiin. Tälläisinä mainitsin mm byrokratian, joka esti tiedustelutietojen jakelun ja ammusvarastoinnin.
4 Joukot heräsivät uneliaasta asemasodasodan tilastaan, vasta kun oma maa, nykyinen raja eli Moskovan rauhan raja alkoi lähestyä.
5 Kansa uskoi että rauha ehdoilla millä hyvänsä on hyväksyttävää, vasta kun koko maan joutuminen veläisten miehitykseen alkoi näyttää todennäköiseltä.
6 Päämajan esiintuotu käytös oli suuressa määrin kuvailemaasi. Kysymys olikin, näkyikö Päämajan todellinen tyhmyys, vai oliko kyseessa (ainakin osittain) harkittu mielipiteen muokkaus, jolla rauhan teon vaatimat asennemuutokset saavutetaan kansan keskuudessa.
7 Suomen selviytymistä sodasta Saksan kanssasotijana pidän erinomaisena. En vertaa tilannetta Suomen tilanteeseen ennen sotaa, vaan muiden Saksan rinnalla sotineiden maiden kuten esim. Puolan, Tsekkoslovakian, Unkarin, Romanian jne kohtaloon.

Johtava kolmen kopla ( kuten tänään kolme puoluetoimistoa) Mannerheim, Ryti ja Tanner tiesivät Yhdysvaltojen tultua mukaan sotaan, ettei enää päästäisi edes Moskovan 1940 häpeärauhan ( myös venäläisille -syntyi Barbarossa) ehtoihin.
Kevään 1944 rauhan-neuvottelut aiheuttivat ase-, luottamus- ja ruokapulan.
Sodanjohto päätti antaa Viipurin syötiksi saadakseen lisää aikaa-tosin Marski toivoi 20 Prikaatin voivan kuluttaa entisiä Hitlerin liittolaisia.
Panssarintorjuntatyökalut pidettiin piilossa ja miehet niihin kouluttamatta. Olen jutellut monen, myös Tali-Ihantala, veteraanin kanssa, kertoivat että tuli metsästyksen kaltainen himo panssarijahtiin, kun saatin tehokkaat työkalut ja Kuhlmey antoi moraalia.
Rauhantunnustelut olivat aina aikaisemmin tyssänneet sakujen voimaan ja kohtuuttomiin sotakorvauksiin. Sotakorvaukset vuonna 1944 olivatkin 300 miljoonaa dollaria, mutta luotettavaan tapaan ne olivatkin vuoden 1938 hintatasoa!!!! eli noin puolet Yhdysvaltojen vuoden 1938 teollisuustuotannosta, ilmankos Hitlerin liittolainen jätti Suomen miehittämättä.
Wallenbergin vävykokelas oli nolannut liian monta kertaa kommunisti-imperialistit, Marskia yritettiin opettaa. Onnistuiko?

Sekokieli kirjoitti:

Johtava kolmen kopla ( kuten tänään kolme puoluetoimistoa) Mannerheim, Ryti ja Tanner tiesivät Yhdysvaltojen tultua mukaan sotaan, ettei enää päästäisi edes Moskovan 1940 häpeärauhan ( myös venäläisille -syntyi Barbarossa) ehtoihin.
Kevään 1944 rauhan-neuvottelut aiheuttivat ase-, luottamus- ja ruokapulan.
Sodanjohto päätti antaa Viipurin syötiksi saadakseen lisää aikaa-tosin Marski toivoi 20 Prikaatin voivan kuluttaa entisiä Hitlerin liittolaisia.
Panssarintorjuntatyökalut pidettiin piilossa ja miehet niihin kouluttamatta. Olen jutellut monen, myös Tali-Ihantala, veteraanin kanssa, kertoivat että tuli metsästyksen kaltainen himo panssarijahtiin, kun saatin tehokkaat työkalut ja Kuhlmey antoi moraalia.
Rauhantunnustelut olivat aina aikaisemmin tyssänneet sakujen voimaan ja kohtuuttomiin sotakorvauksiin. Sotakorvaukset vuonna 1944 olivatkin 300 miljoonaa dollaria, mutta luotettavaan tapaan ne olivatkin vuoden 1938 hintatasoa!!!! eli noin puolet Yhdysvaltojen vuoden 1938 teollisuustuotannosta, ilmankos Hitlerin liittolainen jätti Suomen miehittämättä.
Wallenbergin vävykokelas oli nolannut liian monta kertaa kommunisti-imperialistit, Marskia yritettiin opettaa. Onnistuiko?

Lue lisää

Puna-armeijan hyökkäyksen ajankohtaa ja voimaa ei kyetty arvioimaan. Siinä oli virhe. Lisäksi Itä-Karjalasta olisi pitänyt luopua, mutta se oli ylipäällikölle henkisesti mahdotonta. Hän ja Ryti kuvittelivat sitä voitavan käyttää jonkin sortin panttina rauhanneuvottelkuissa.

Huhtikuussa tulleiden pst-aseiden koulutus oli ollut käynnissä muutaman viikon ja jakelu joukoille menEillään.

Viipuri oli tarkoitus pitää osana viimeista puolustuslinjaa. Mannerheimin tarkoitus oli hyökkäyksen pysäyttämisen jälkeen saada edes hieman paremmat rauhanehdot. Sen verran ne paranivat, että ehdottomasta antautumisesta JA MAAN MIEHITYKSESTÄ PELASTUTTIIN, MUTTA EI JUURI ENEMPÄÄ.

takana turvassa. Ei siis hevosen turvassa ;)

Puna-armeijan tulevasta hyökkäyksestä viestivät seuraavat asia:
1. juoksu(hyökkäys-) hautojen kaivaminen etulinjassa ei kenenkään maalle lähemmäksi suomalaisten linjoja
2. radiohiljaisuus
3. ilmatiedustelun valokuvat

Kurskissa Rokossovski antoi rintamalinjan pohjoispuolisen pullistuman vastaavana komentajana tulikäskyn juuri ennen saksalaisten hyökkäystä. Suomessa nukuttiin vastaavassa tilanteessa ruususen unta.

Suuret määrät tykistöämme ja muuta materiaalia jäi hyökkäävälle puna-armeijalle.
Mannerheimin ja Airon pelleilyt tulivat kalliiksi. Rivisotilas olisi ammuttu noin törkeistä laiminlyönneistä.

rintaman kirjoitti:

takana turvassa. Ei siis hevosen turvassa ;)

Puna-armeijan tulevasta hyökkäyksestä viestivät seuraavat asia:
1. juoksu(hyökkäys-) hautojen kaivaminen etulinjassa ei kenenkään maalle lähemmäksi suomalaisten linjoja
2. radiohiljaisuus
3. ilmatiedustelun valokuvat

Kurskissa Rokossovski antoi rintamalinjan pohjoispuolisen pullistuman vastaavana komentajana tulikäskyn juuri ennen saksalaisten hyökkäystä. Suomessa nukuttiin vastaavassa tilanteessa ruususen unta.

Suuret määrät tykistöämme ja muuta materiaalia jäi hyökkäävälle puna-armeijalle.
Mannerheimin ja Airon pelleilyt tulivat kalliiksi. Rivisotilas olisi ammuttu noin törkeistä laiminlyönneistä.

Lue lisää

kuin Hitler Normandiassa, ei edes uskottu koko suurhyökkäykseen vaikka vihollinen painoi jo päälle telaketjut ja putket punaisina. Uhkasihan vanhojen setien mukava lounastelu ja ryypyttely häiriintyä ikävillä asioilla.

syyllistyivät samaan kirjoitti:

kuin Hitler Normandiassa, ei edes uskottu koko suurhyökkäykseen vaikka vihollinen painoi jo päälle telaketjut ja putket punaisina. Uhkasihan vanhojen setien mukava lounastelu ja ryypyttely häiriintyä ikävillä asioilla.

Lue lisää

kolikko toisinpäin. Suoritettaisiin hyökkäys kuten Meretskov ehdotti Stalinille.
100644 Hyökkäys Maaselässä.
200644 Hyökkäys Syvärillä.
300644 Hyökkäys Karjalan kannaksella.
Miltä suomalaisten ryhmitys 1944 kesäkuun alussa vaikuttaisin tuollaisen järjestyksen torjuntaan.

rintaman kirjoitti:

takana turvassa. Ei siis hevosen turvassa ;)

Puna-armeijan tulevasta hyökkäyksestä viestivät seuraavat asia:
1. juoksu(hyökkäys-) hautojen kaivaminen etulinjassa ei kenenkään maalle lähemmäksi suomalaisten linjoja
2. radiohiljaisuus
3. ilmatiedustelun valokuvat

Kurskissa Rokossovski antoi rintamalinjan pohjoispuolisen pullistuman vastaavana komentajana tulikäskyn juuri ennen saksalaisten hyökkäystä. Suomessa nukuttiin vastaavassa tilanteessa ruususen unta.

Suuret määrät tykistöämme ja muuta materiaalia jäi hyökkäävälle puna-armeijalle.
Mannerheimin ja Airon pelleilyt tulivat kalliiksi. Rivisotilas olisi ammuttu noin törkeistä laiminlyönneistä.

Lue lisää

tutkijoillekin vasta 1993, kun Venäjän arkistoihin pääsi lyhyen aikaa. Miten ne olisi voitu tarkalleen tietää -44, kun puna-armeija suoritti mitä taitavimman harhautuksen?

Moni on tiennyt hyökkäyksestä jälkikäteen, mutta kukaan ei tiennyt etukäteen. Ei hyökkäysmerkit kerro, milloin ja missä ja millä voimin hyökätään. Nytkin hyökkäysjoukot tuotiin lähtöasemiin vasta 5.6. alkaen. Vaikka se olisi huomattukin ei isoja muutoksia olisi ehditty tehdä.

Jälkiviisaita on kyllä ollut 10.6. 44 alkaen.

käännetään kirjoitti:

kolikko toisinpäin. Suoritettaisiin hyökkäys kuten Meretskov ehdotti Stalinille.
100644 Hyökkäys Maaselässä.
200644 Hyökkäys Syvärillä.
300644 Hyökkäys Karjalan kannaksella.
Miltä suomalaisten ryhmitys 1944 kesäkuun alussa vaikuttaisin tuollaisen järjestyksen torjuntaan.

Lue lisää

on jo riittämiin ihmettelemistä.

LeRi kiinnitti erityistä huomiota hyökkäyksen salaamiseen, mm. radiohiljaisuus oli ehdoton. Stalin määräsi että suomalaisille on annettava kuva että hyökkäys tapahtuu Petsamon valtaamiseksi. Puna-armeija suoritti valeliikkeitä ja kun olivat onnistuneet niissä saksalaisia vastaan, niin nyt kokeiltiin samaa kaavaa suomalaisia vastaan.

Venäläiset nousivat maihin Norjan rannikkoon liityvällä rannikkoalueella ja täytti näin velvollisuutensa Bodygard-harhautuksessa. Suomalaisia harhautettiin Stavka - Leningradin ja Karjalanrintamille annetuin käskyin. Erityisen tärkeää osaa harhautuksilla haluttiin osoittaa että hyökkäys tapahtuu Narvan kannaksella, Karjalan kannaksen vasemmalla sivustalla. Venäläisten tiedustelutoimintaa kiihdytettiin Narvan suunnalla, sinne perustettiin radioverkkoja sekä siirrettiin tykistöä panssarivaunuja etulinjaan. Kun operaatiot olivat 3.5 valmiit, nämä operaatiot vaativat vielä Stavkan hyväksynnän.

Stavka oletti mm. että suomalaisilla olisi ollut 380 rynnäkkötykkiä ja panssarivaunua. Samoin oli lentokoneiden virhearvio, joka laski suomalaisten koneiden määräksi 350 konetta. Lentokoneylivoima rakentui näin 38-kertaiseksi. Näistä seikoista johtuen, puna-armeija vastasi haasteeseen omalla materiallaan. Vieläpä Mannerheimlinjankin varaan laskeskeltiin - eli venäläiset näkivät kolmannenkin puolustuslinja, jonka LeRi:n esikunta havannoi samojen periaatteiden mukaan rakennetuksi kuin pääasema ja VT-linja. Pääaeman miehityksessä venäläiset arvelivat olleen 67 000 miestä, joka arvio johti voimasuhteet 1:2,7.
Vain pieni osa joukkoja tuotiin laivoilla, rautatiet johtivat sisämaasta suoraan Kannakselle. Yölliset kuljetukset tehtiin suljetuin vaunuin hiiren hiljaa. Joukkoja koulutettiin keväästä alkaen Leningradin lähettyvillä samanlaisissa maastoissa kuin mitä oli Kannaksella.

Kun lasketaan puna-armeijan Kannaksen joukkojen vahvuudeksi n. 260 000-280 000 miestä, ylivoima muuttui nelinkertaiseksi. Kannaksella oli suomalaisia n. 75000 Venäläiset erehtyivät etulinjan jalkaväkisuhtessa suomalaisvahvuudessa n.67 000 miehellä, jolloin voimasuhteet olivat todellisuudessa 1.2,7.suomalaista jalkaväkisotilasta.

Vuonna 1944 puna-armeija pystyi siirtämään ARMEIJAN rintamalohkolle parissa viikossa, koska he olivat saaneet haltuunsa suuria rautatieverkostoja ja mm. USA:n lähettämiä dodgeja, studebakereita ja ruskiford-kuorma-autoja. Leningradin suunnalla heilla oli toukokuun alussa hyvät rautatieyhteydet Kannakselle.

Joukkoja kuljetettiin suljetuissa junanvaunuissa. Junat eivät saaneet pysähtyä asemilla, vaan ne ohjattiin sivuraiteille ja metsätaipaleiden ratapihoille. Laivastot purkivat lastinsa öisin. Panssarijoukkoja harjoitettiin rajoitetun näkyvyyden aikaan tai pimeällä. 97.Armeijakunta siirrettiin koulutusalueelta rautateitse. 21.Armeijan joukot (suomalaisille tuntematon) siirrettiin salaamisvalmistelujen puitteissa marssien, rautateitse ja vesitse. 30.Kaartinarmeijakunta ja 109. Armeijakunta kuljetusaluksin Suomenlahden yli, laivojen ruumissa ja naamioituina.

21.A:n hyökkäyskaistalla neuvostoarviot heittivät n. 434 kranaatinheittimellä ja tykillä (666-232) näin puna-armeijan ylivoimaksi tuli 13 kertaiseksi. Noista lentovoimista jo aiemmin kertomani täydennykseksi vielä. Koska Stavka ”tiesi” konemäärän niin 13.Ilma-A:n tiedustelun tehtäväksi tuli laittaa nämäkoneet suomalaiskentille.

Venäläiset arvioivat suomalaiskoneiden määrän 10-kertaa liian suureksi, jolloin he pystyivät näkemään oman 5-kertaisen ylivoimansa, eivät kuitenkaan todellista 38-kertaista. Puna-armeijan keskittäessä 21.Armeijan hyökkäysalueelle taistelujoukoista 75%, tykistöstä 80%, panssarivaunuista 82% sekä suuri osa ilmavoimista, nämä painottamiset takasivat lamauttavan ylivoiman. Painopisteessä tykistösuhde oli 1:20, 741 neuvostokonetta vastassa EI OLLUT yhtään suomalaiskonetta, 130 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä vastassa ei myöskään ollut omia tankkejamme ja Sturmejamme. Jalkaväen ylivoima oli venäläisillä yli 10-kertainen. Suomalaisten virhearvioinniksi tuli kolminkertaiseksi, koska päämaja ei tiedostanut lainkaan 21.A:n olemassaoloa Kannaksella. LeRi:n virhearviot johtivat tarvetta suuremman voiman käyttöön, mitä todellisuuspohjaiset arviot olisivat edellyttäneet. LeRin:n Rintaman komentajan ei tarvinnut pyytää lisäjoukkoja Karjalan Rintaman tapaan Stavkalta, koska Stavka itse, oli useaan otteeseen suurennellut LeRi:n Rintaman ja 13 Ilma-armeijan esittämiä suomalaisvoimia ja asemia.
Väärät tiedot haittasivat huomioida todellisuutta, koska venäläiset nyt havaitsivat olevansa paremmassa asemassa kuin mitä alkulaskelmat edellyttivät.

selvisivät kirjoitti:

tutkijoillekin vasta 1993, kun Venäjän arkistoihin pääsi lyhyen aikaa. Miten ne olisi voitu tarkalleen tietää -44, kun puna-armeija suoritti mitä taitavimman harhautuksen?

Moni on tiennyt hyökkäyksestä jälkikäteen, mutta kukaan ei tiennyt etukäteen. Ei hyökkäysmerkit kerro, milloin ja missä ja millä voimin hyökätään. Nytkin hyökkäysjoukot tuotiin lähtöasemiin vasta 5.6. alkaen. Vaikka se olisi huomattukin ei isoja muutoksia olisi ehditty tehdä.

Jälkiviisaita on kyllä ollut 10.6. 44 alkaen.

Lue lisää

Kursk 1943 ja Kannas 1944 eivät juurikaan eroa toisistaan.

Miksi venäläiset, ja erityisesti Rokossovski, eivät olleet jälkiviisaita vaan viisaita?
Miksi Mannerheim ja Airo eivät olleet viisaita vaan tyhmiä?
Miksi henkilöitä jotka ottavat esiin tehdyt virheet sanotaan jälkiviisaiksi?

Pitkään aikaan tuli kirjoituksestasi esiin taas nuo sanat "kukaan ei tiennyt hyökkäyksestä etukäteen". Täyttä paskaa suoraan saatanan peräsuolesta.

Ja lisää peräsuolesta "ei suuria muutoksia olisi voinut tehdä" ja "Puna-armeija tuli lähtöasemiin 5.6. alkaen".

Onko mahdollista että rintamajoukot pystyvät vetäytymään hyvässä järjestyksessä parissa päivässä 10 - 20 kilometriä ja siirtymään uusiin asemiin ja siten jättäen vihollisen tykistökeskityksen jauhamaan tyhjää?
Yksi Rokossovskin kaltainen sotilasjohtaja Suomen huipulla olisi säästänyt tuhansien suomalaissotilaiden kuoleman tai vammautumisen.
Hyvä poliittinen johto tosin olisi kyennyt aikaisemmin vielä parempaan.

suunnitelmassa kirjoitti:

on jo riittämiin ihmettelemistä.

LeRi kiinnitti erityistä huomiota hyökkäyksen salaamiseen, mm. radiohiljaisuus oli ehdoton. Stalin määräsi että suomalaisille on annettava kuva että hyökkäys tapahtuu Petsamon valtaamiseksi. Puna-armeija suoritti valeliikkeitä ja kun olivat onnistuneet niissä saksalaisia vastaan, niin nyt kokeiltiin samaa kaavaa suomalaisia vastaan.

Venäläiset nousivat maihin Norjan rannikkoon liityvällä rannikkoalueella ja täytti näin velvollisuutensa Bodygard-harhautuksessa. Suomalaisia harhautettiin Stavka - Leningradin ja Karjalanrintamille annetuin käskyin. Erityisen tärkeää osaa harhautuksilla haluttiin osoittaa että hyökkäys tapahtuu Narvan kannaksella, Karjalan kannaksen vasemmalla sivustalla. Venäläisten tiedustelutoimintaa kiihdytettiin Narvan suunnalla, sinne perustettiin radioverkkoja sekä siirrettiin tykistöä panssarivaunuja etulinjaan. Kun operaatiot olivat 3.5 valmiit, nämä operaatiot vaativat vielä Stavkan hyväksynnän.

Stavka oletti mm. että suomalaisilla olisi ollut 380 rynnäkkötykkiä ja panssarivaunua. Samoin oli lentokoneiden virhearvio, joka laski suomalaisten koneiden määräksi 350 konetta. Lentokoneylivoima rakentui näin 38-kertaiseksi. Näistä seikoista johtuen, puna-armeija vastasi haasteeseen omalla materiallaan. Vieläpä Mannerheimlinjankin varaan laskeskeltiin - eli venäläiset näkivät kolmannenkin puolustuslinja, jonka LeRi:n esikunta havannoi samojen periaatteiden mukaan rakennetuksi kuin pääasema ja VT-linja. Pääaeman miehityksessä venäläiset arvelivat olleen 67 000 miestä, joka arvio johti voimasuhteet 1:2,7.
Vain pieni osa joukkoja tuotiin laivoilla, rautatiet johtivat sisämaasta suoraan Kannakselle. Yölliset kuljetukset tehtiin suljetuin vaunuin hiiren hiljaa. Joukkoja koulutettiin keväästä alkaen Leningradin lähettyvillä samanlaisissa maastoissa kuin mitä oli Kannaksella.

Kun lasketaan puna-armeijan Kannaksen joukkojen vahvuudeksi n. 260 000-280 000 miestä, ylivoima muuttui nelinkertaiseksi. Kannaksella oli suomalaisia n. 75000 Venäläiset erehtyivät etulinjan jalkaväkisuhtessa suomalaisvahvuudessa n.67 000 miehellä, jolloin voimasuhteet olivat todellisuudessa 1.2,7.suomalaista jalkaväkisotilasta.

Vuonna 1944 puna-armeija pystyi siirtämään ARMEIJAN rintamalohkolle parissa viikossa, koska he olivat saaneet haltuunsa suuria rautatieverkostoja ja mm. USA:n lähettämiä dodgeja, studebakereita ja ruskiford-kuorma-autoja. Leningradin suunnalla heilla oli toukokuun alussa hyvät rautatieyhteydet Kannakselle.

Joukkoja kuljetettiin suljetuissa junanvaunuissa. Junat eivät saaneet pysähtyä asemilla, vaan ne ohjattiin sivuraiteille ja metsätaipaleiden ratapihoille. Laivastot purkivat lastinsa öisin. Panssarijoukkoja harjoitettiin rajoitetun näkyvyyden aikaan tai pimeällä. 97.Armeijakunta siirrettiin koulutusalueelta rautateitse. 21.Armeijan joukot (suomalaisille tuntematon) siirrettiin salaamisvalmistelujen puitteissa marssien, rautateitse ja vesitse. 30.Kaartinarmeijakunta ja 109. Armeijakunta kuljetusaluksin Suomenlahden yli, laivojen ruumissa ja naamioituina.

21.A:n hyökkäyskaistalla neuvostoarviot heittivät n. 434 kranaatinheittimellä ja tykillä (666-232) näin puna-armeijan ylivoimaksi tuli 13 kertaiseksi. Noista lentovoimista jo aiemmin kertomani täydennykseksi vielä. Koska Stavka ”tiesi” konemäärän niin 13.Ilma-A:n tiedustelun tehtäväksi tuli laittaa nämäkoneet suomalaiskentille.

Venäläiset arvioivat suomalaiskoneiden määrän 10-kertaa liian suureksi, jolloin he pystyivät näkemään oman 5-kertaisen ylivoimansa, eivät kuitenkaan todellista 38-kertaista. Puna-armeijan keskittäessä 21.Armeijan hyökkäysalueelle taistelujoukoista 75%, tykistöstä 80%, panssarivaunuista 82% sekä suuri osa ilmavoimista, nämä painottamiset takasivat lamauttavan ylivoiman. Painopisteessä tykistösuhde oli 1:20, 741 neuvostokonetta vastassa EI OLLUT yhtään suomalaiskonetta, 130 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä vastassa ei myöskään ollut omia tankkejamme ja Sturmejamme. Jalkaväen ylivoima oli venäläisillä yli 10-kertainen. Suomalaisten virhearvioinniksi tuli kolminkertaiseksi, koska päämaja ei tiedostanut lainkaan 21.A:n olemassaoloa Kannaksella. LeRi:n virhearviot johtivat tarvetta suuremman voiman käyttöön, mitä todellisuuspohjaiset arviot olisivat edellyttäneet. LeRin:n Rintaman komentajan ei tarvinnut pyytää lisäjoukkoja Karjalan Rintaman tapaan Stavkalta, koska Stavka itse, oli useaan otteeseen suurennellut LeRi:n Rintaman ja 13 Ilma-armeijan esittämiä suomalaisvoimia ja asemia.
Väärät tiedot haittasivat huomioida todellisuutta, koska venäläiset nyt havaitsivat olevansa paremmassa asemassa kuin mitä alkulaskelmat edellyttivät.

Lue lisää

Stalin ja yleisesikunnan dialogiaa. KUINKA Syvärin joukot tuhotaan ja kuinka LeRin joukot hyökkäävät Kymijoki – Kotka –Kouvola linjalle

Luoteisen suunnan strategisessa hyökkäyksessä käytettäisiin LeRin ja KarjRintaman joukkoja, Itämeren laivastoa, Laatokan ja Äänisen laivastolippueita ja runsaasti ilmavoimia. Hyökkäys muodostuisi toisiaan seuraavista voimakkaista , tahditetuista iskuista. Ensimmäiseksi lähtisivät hyökkäämään LeRin oikea siiven joukot, vahvennettuina ylijohdon ja rintamien joukoilla. Ne hyökkäisivät pääpiirteissään suunnassa Vanha Valkeasaari - Viipuri - Lappeenranta ja tuhoaisivat suomalaisten päävoimat Kannaksella.

Tätä hyökkäystä tukisi 13.Ilma-armeija ja Itämeren laivaston meri-ja ilmavoimat. Kun Kannaksen hyökkäys alkaisi VAIKUTTAA, suomalaiset SIIRTÄISIVÄT JOUKKONSA SYVÄRILTÄ ja MAASELÄN KANNAKSELTA KANNAKSELLE. Tällöin lähtisi liikkeelle Karjalan Rintaman vasemman sivustan hyökkäys, jota tukisivat 7.Ilma-armeija ja Laatokan ja Äänisen lippueet. Karjalan Rintaman joukot etenisivät nopeasti Laatokan rannikkoa – kohti Sortavalaa, katkaisten Petroskoin alueella olevien suomalaisten vetäytymistiet. Saman aikaisesti Maaselän kannaksella olevat neuvostojoukot siirtyisivät hyökkäykseen. Aunuksen ryhmä saarrettaisiin ja tuhottaisiin.

Tässä vaiheessa LeRin joukot jatkaisivat hyökkäystään Viipurin ohi kohti Lappeenrantaa ja Käkisalmea. Kun Lappeenranta saavutettaisiin, pääosa joukoista suunnattaisiin länteen kohti Kymijoki – Kotka – Kouvola - tasa. Samanaikaisesti tuhottaisiin yhteistoiminnassa KarjRi:n kanssa Laatokan luoteispuolella sinne vetäytyneet suomalaisjoukot. Kun suomalaisten puolustus horjuisi, niin saksalaiset siirtäisivät pohjoisesta kahdesta kolmeen divisioonaa suomalaisten avuksi. Kun 20.Vuoristoarmeijan puolustus heikentyisi, siirtyisi Karjalan Rintaman oikean sivustan joukot hyökkäykseen. Karjalan Rintaman hyökkäys tapahtuisi Barentsinmereltä Laatokkaan. Puna-armeijan joukot tunkeutuisivat syvälle Suomeen myös pohjoisesta katkaisten Pohjanlahdessa saksalaisten joukkojen etenemistiet suomalaisiin satamiin.
Kysymys oli neljästä strategisesta iskusta jotka kohdistuisivat Kannaksen, Syvärin, Aunuksen ja Lapin joukkoihin.
Stalin kirjoitutti yleisesikunnan sijaispäälliköllä: Koska Leningradin Rintaman oli toteutettava useita samanaikaisia operaatioita, Karjalan Rintaman oli toteutettava kaksi operaatiota pohjoisen alueilla, mutta siinä järjestyksessä että ensin hyökätään suomalaisia ja vasta sitten saksalaisia joukkoja vastaan. Stalin korosti että tästä huolimatta ei pitänyt heikentää Karjalan Rintaman pohjoista osaa, missä vastassa oli 20.Vuoristoarmeija. Siellä joukkoja olisi pidettävä valmiudessa välitöntä hyökkäystä varten ja estettävä vihollisen siirtymästä eteenpäin. Neuvostojohto laski suomalaisten henkisen tahdon murtuvan suurhyökkäyksen paineessa. Stalin katsoi Karjalan kannakselta suoraan Suomen talous ja valtakeskuksiin.

Kannas 1944 kirjoitti:

Kursk 1943 ja Kannas 1944 eivät juurikaan eroa toisistaan.

Miksi venäläiset, ja erityisesti Rokossovski, eivät olleet jälkiviisaita vaan viisaita?
Miksi Mannerheim ja Airo eivät olleet viisaita vaan tyhmiä?
Miksi henkilöitä jotka ottavat esiin tehdyt virheet sanotaan jälkiviisaiksi?

Pitkään aikaan tuli kirjoituksestasi esiin taas nuo sanat "kukaan ei tiennyt hyökkäyksestä etukäteen". Täyttä paskaa suoraan saatanan peräsuolesta.

Ja lisää peräsuolesta "ei suuria muutoksia olisi voinut tehdä" ja "Puna-armeija tuli lähtöasemiin 5.6. alkaen".

Onko mahdollista että rintamajoukot pystyvät vetäytymään hyvässä järjestyksessä parissa päivässä 10 - 20 kilometriä ja siirtymään uusiin asemiin ja siten jättäen vihollisen tykistökeskityksen jauhamaan tyhjää?
Yksi Rokossovskin kaltainen sotilasjohtaja Suomen huipulla olisi säästänyt tuhansien suomalaissotilaiden kuoleman tai vammautumisen.
Hyvä poliittinen johto tosin olisi kyennyt aikaisemmin vielä parempaan.

Lue lisää

siitä hyökkäyksen tulosta. Ei tiedetty 5.6. että hyökkäys alkaa 9.6. Ei sitä tiedetty ennen kuin 9.6. aaamulla. Kaikki eivät ymmärtäneet asiaa silloinkaan-Päämaja käsitti jotain suurta tapahtuneen vasta 10.6. aamupäivällä, kun murto Valkeasaaressa oli jo täydessä käynnissä.

Muutoksia esitettiin moneen kertaan talven ja kevään kuluessa, mutta kun Mannerheim ei niihin juuri suostunut, niin kovin vähän tehtiin. Marski uskoi puna-armeijan hyökkäävän Valko-Venäjällä Normandien maihinnousuun liittyen. Lisäksi kaikki uskoivat pääaseman kestävän vähintään kuukauden suurhyökkäystäkin. Usko osoittautui väärksi.

On hienoa, etä olet asiasta selvillä jo 2009 ja uskallat käyttää törkeää kieltä. Onneksi olkoon.

tuhotaan! kirjoitti:

Stalin ja yleisesikunnan dialogiaa. KUINKA Syvärin joukot tuhotaan ja kuinka LeRin joukot hyökkäävät Kymijoki – Kotka –Kouvola linjalle

Luoteisen suunnan strategisessa hyökkäyksessä käytettäisiin LeRin ja KarjRintaman joukkoja, Itämeren laivastoa, Laatokan ja Äänisen laivastolippueita ja runsaasti ilmavoimia. Hyökkäys muodostuisi toisiaan seuraavista voimakkaista , tahditetuista iskuista. Ensimmäiseksi lähtisivät hyökkäämään LeRin oikea siiven joukot, vahvennettuina ylijohdon ja rintamien joukoilla. Ne hyökkäisivät pääpiirteissään suunnassa Vanha Valkeasaari - Viipuri - Lappeenranta ja tuhoaisivat suomalaisten päävoimat Kannaksella.

Tätä hyökkäystä tukisi 13.Ilma-armeija ja Itämeren laivaston meri-ja ilmavoimat. Kun Kannaksen hyökkäys alkaisi VAIKUTTAA, suomalaiset SIIRTÄISIVÄT JOUKKONSA SYVÄRILTÄ ja MAASELÄN KANNAKSELTA KANNAKSELLE. Tällöin lähtisi liikkeelle Karjalan Rintaman vasemman sivustan hyökkäys, jota tukisivat 7.Ilma-armeija ja Laatokan ja Äänisen lippueet. Karjalan Rintaman joukot etenisivät nopeasti Laatokan rannikkoa – kohti Sortavalaa, katkaisten Petroskoin alueella olevien suomalaisten vetäytymistiet. Saman aikaisesti Maaselän kannaksella olevat neuvostojoukot siirtyisivät hyökkäykseen. Aunuksen ryhmä saarrettaisiin ja tuhottaisiin.

Tässä vaiheessa LeRin joukot jatkaisivat hyökkäystään Viipurin ohi kohti Lappeenrantaa ja Käkisalmea. Kun Lappeenranta saavutettaisiin, pääosa joukoista suunnattaisiin länteen kohti Kymijoki – Kotka – Kouvola - tasa. Samanaikaisesti tuhottaisiin yhteistoiminnassa KarjRi:n kanssa Laatokan luoteispuolella sinne vetäytyneet suomalaisjoukot. Kun suomalaisten puolustus horjuisi, niin saksalaiset siirtäisivät pohjoisesta kahdesta kolmeen divisioonaa suomalaisten avuksi. Kun 20.Vuoristoarmeijan puolustus heikentyisi, siirtyisi Karjalan Rintaman oikean sivustan joukot hyökkäykseen. Karjalan Rintaman hyökkäys tapahtuisi Barentsinmereltä Laatokkaan. Puna-armeijan joukot tunkeutuisivat syvälle Suomeen myös pohjoisesta katkaisten Pohjanlahdessa saksalaisten joukkojen etenemistiet suomalaisiin satamiin.
Kysymys oli neljästä strategisesta iskusta jotka kohdistuisivat Kannaksen, Syvärin, Aunuksen ja Lapin joukkoihin.
Stalin kirjoitutti yleisesikunnan sijaispäälliköllä: Koska Leningradin Rintaman oli toteutettava useita samanaikaisia operaatioita, Karjalan Rintaman oli toteutettava kaksi operaatiota pohjoisen alueilla, mutta siinä järjestyksessä että ensin hyökätään suomalaisia ja vasta sitten saksalaisia joukkoja vastaan. Stalin korosti että tästä huolimatta ei pitänyt heikentää Karjalan Rintaman pohjoista osaa, missä vastassa oli 20.Vuoristoarmeija. Siellä joukkoja olisi pidettävä valmiudessa välitöntä hyökkäystä varten ja estettävä vihollisen siirtymästä eteenpäin. Neuvostojohto laski suomalaisten henkisen tahdon murtuvan suurhyökkäyksen paineessa. Stalin katsoi Karjalan kannakselta suoraan Suomen talous ja valtakeskuksiin.

Lue lisää

Tapio Tiihosen väitöskirjasta.

suoraan kirjoitti:

Tapio Tiihosen väitöskirjasta.

näin se menee,.,.

" ei tunne maailmansodan taustoja: Ja kesäkuun 1944 suurhyökkäys pitää nimeonmaan nähdä Teheranin jälkeen ja Normandian maihinnousun sekä operaatio Bagrationin varjossa. http://www.carlonordling.se/overlord.html Siksipä meillä kohta 65 vuotta mailmansodan jälkeen ei tunneta omia sotiamme vieläkään? "

Stalin lupasi aloittaa tukemalla maihinnousua jollain rintamalla - mutta SUOMEN rintama oli yllätys kaikille.

yllätti kirjoitti:

" ei tunne maailmansodan taustoja: Ja kesäkuun 1944 suurhyökkäys pitää nimeonmaan nähdä Teheranin jälkeen ja Normandian maihinnousun sekä operaatio Bagrationin varjossa. http://www.carlonordling.se/overlord.html Siksipä meillä kohta 65 vuotta mailmansodan jälkeen ei tunneta omia sotiamme vieläkään? "

Stalin lupasi aloittaa tukemalla maihinnousua jollain rintamalla - mutta SUOMEN rintama oli yllätys kaikille.

Lue lisää

Stalin ei täysin luottanut läntisiin liittolaisiinsa. Hän hyökkäsi vain luoteessa ja katsoi miten maihinnousu etenee.
Joka tapauksessa Stalinin oli jossain vaiheessa kuitenkin pakko hyökätä idässä ja voittaa Saksa.

Aika on myös suhteellinen käsite.
Saksa heikensi itärintamaansa ja siirsi sieltä joukkojaan estämään maihinnousun Ranskassa. Näin siis 22.6.-44 Saksan itärintama oli heikentynyt puna-armeijaa vastaan. Nyt vasta alkoi operaatio Bagration, Stalinin viisautta.

"Operation Bagration: Greatest Russian victory in world war 2":

http://www.ww2incolor.com/forum/archive/index.php/t-2893.html

harhautusta? kirjoitti:

Stalin ei täysin luottanut läntisiin liittolaisiinsa. Hän hyökkäsi vain luoteessa ja katsoi miten maihinnousu etenee.
Joka tapauksessa Stalinin oli jossain vaiheessa kuitenkin pakko hyökätä idässä ja voittaa Saksa.

Aika on myös suhteellinen käsite.
Saksa heikensi itärintamaansa ja siirsi sieltä joukkojaan estämään maihinnousun Ranskassa. Näin siis 22.6.-44 Saksan itärintama oli heikentynyt puna-armeijaa vastaan. Nyt vasta alkoi operaatio Bagration, Stalinin viisautta.

Lue lisää

Onko sinulla mitään tietoa kuinka paljon Saksa siirsi Normandian maihinnousun ja Bagrationin alun välillä joukkoja länteen.

"Saksa heikensi itärintamaansa ja siirsi sieltä joukkojaan estämään maihinnousun Ranskassa. Näin siis 22.6.-44 Saksan itärintama oli heikentynyt puna-armeijaa vastaan."

itärintamalla kirjoitti:

"Operation Bagration: Greatest Russian victory in world war 2":

http://www.ww2incolor.com/forum/archive/index.php/t-2893.html

Lue lisää

Valkeasaari-Tali 1944 110 km 10 vrk
Oppeln-Varsova 1939 300 km 18 vrk
Namur-Calais 1940 200 km 13 vrk
Brest-Litovsk-Smolensk 1941 650 km 100 vrk
Smolensk-Moskova 1941 350 km 30 vrk
Kursk 1943: 20 km 3 vrk (saksalaiset), Kursk-Zitomir 550 km 150 vrk (neuvostoliittolaiset)
Zitomir-Novograd-Volinski 1944 135 km 30 vrk
Vertailun vuoksi: Juno Beach-Caen 1944 30 km 50 vrk, Omaha Beach-Cherbourg 80 km 22 vrk
Bagration 1944: Vitebsk-Varsova 600 km 70 vrk

Laskekaa noista hyökkäysten nopeudet jos jaksatte. Hyökkäyksen menestyksen ratkaisee, paitsi vallattu alue myös lamautettu vihollinen. Historia kertoo että näistä kaikista puolustuksen kannalta menestyksekkäin taistelu on ensiksi mainittu. Kaivakaa lisää esimerkkejä jos haluatte.

logiikkansa. kirjoitti:

Onko sinulla mitään tietoa kuinka paljon Saksa siirsi Normandian maihinnousun ja Bagrationin alun välillä joukkoja länteen.

"Saksa heikensi itärintamaansa ja siirsi sieltä joukkojaan estämään maihinnousun Ranskassa. Näin siis 22.6.-44 Saksan itärintama oli heikentynyt puna-armeijaa vastaan."

Lue lisää

Beevorin mukaan länsi sitoi koko Saksan ykkösnyrkin: 1 ja 2 SS-panssaridivisioonat Leibstandarte ja Das Reich, SS-panssaridivisioona Hitler Jugend jne.

Rateki kirjoitti:

Beevorin mukaan länsi sitoi koko Saksan ykkösnyrkin: 1 ja 2 SS-panssaridivisioonat Leibstandarte ja Das Reich, SS-panssaridivisioona Hitler Jugend jne.

liitoutuneilla 15 divisioonaa. Saksalla oli alkuaan 5 divisioonaa ja 6.-12.6. välisena aikana tuli 7 divisioonaa lisää. Niistä 5 oli panssaridivisioonia, yksi SS-Panssarikrenatööridivisioona ja yksi maahanlaskudivisioona. Saksan liikkuvat reservit sitoutuivat siis maihinnousurannikolle. Lännessä oli kaikkian 38 saksalaista divisioonaa. Osa oli vajaita ja liikuntakyvyttömiä.

Salamasodan mittausmies kirjoitti:

Valkeasaari-Tali 1944 110 km 10 vrk
Oppeln-Varsova 1939 300 km 18 vrk
Namur-Calais 1940 200 km 13 vrk
Brest-Litovsk-Smolensk 1941 650 km 100 vrk
Smolensk-Moskova 1941 350 km 30 vrk
Kursk 1943: 20 km 3 vrk (saksalaiset), Kursk-Zitomir 550 km 150 vrk (neuvostoliittolaiset)
Zitomir-Novograd-Volinski 1944 135 km 30 vrk
Vertailun vuoksi: Juno Beach-Caen 1944 30 km 50 vrk, Omaha Beach-Cherbourg 80 km 22 vrk
Bagration 1944: Vitebsk-Varsova 600 km 70 vrk

Laskekaa noista hyökkäysten nopeudet jos jaksatte. Hyökkäyksen menestyksen ratkaisee, paitsi vallattu alue myös lamautettu vihollinen. Historia kertoo että näistä kaikista puolustuksen kannalta menestyksekkäin taistelu on ensiksi mainittu. Kaivakaa lisää esimerkkejä jos haluatte.

Lue lisää

"Suurhyökkäyksiä ja niiden kantamia"

Taisit laskea vain itänaapurin laahustuksia. Eikös Helsingissä pitänyt olla jo parissa viikossa?

Minne jätit hyökkäyksen Ranskaan 1940 ?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelu_Ranskasta


Siellä mentiin mekoisia matkoja päivässä...

Toinen mittamies kirjoitti:

"Suurhyökkäyksiä ja niiden kantamia"

Taisit laskea vain itänaapurin laahustuksia. Eikös Helsingissä pitänyt olla jo parissa viikossa?

Minne jätit hyökkäyksen Ranskaan 1940 ?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelu_Ranskasta


Siellä mentiin mekoisia matkoja päivässä...

Lue lisää

Sotahistoriasta vähänkään tietäville nuo paikannimet kertovat kuka hyökkäsi ja mihinkä suuntaan. Sinä et taida kuulua niihin?

pääpuolustuslinjaksi. Pääasemaa kenttälinnoitettiin, minkä kyettiin.

Kaikki tiesivät jälkikäteen hyökkäyksen tulevan. Kuitenkaan kukaan ei tiennyt aikaa, paikkaa, eikä voimaa. Hyökkääjä osasi hommansa, sillä oli aloite ja ylivoima.

Miksi Saksan hyökkäys keväällä -40 yllätti Ranskan, entä NL:n -41? Oliko syynä ylimpien upseerien ratsastelu, pasteerailu vai mikä?

On todella vahinko, että palstan loistavat sotapäälliköt ja selvänäkijät eivät olleet käytettävissä -44. Oli vain muutaman vuoden sotaa käynyt armeija ja perusteellisesti koulutettu korkein johtajisto. Ei kai ne hommiaan osanneet?

SUURHYÖKKÄYKSEN TULO TIEDETTIIN

Jatkosodan suurimmaksi mysteeriksi on nimetty kysymys, miksi Päämaja ei tiennyt suurhyökkäyksen tuloa. Juuri julkaistussa kirjassa paikalla olleet asiantuntijat tuovat arvokkaan puheenvuoron jatkosodan mysteeriin. Riittävä tieto oli olemassa, mutta korkeimmassa johdossa tieto valui hukkaan.

Vuoden 1944 keväällä kaikki tiesivät Länsiliittoutuneiden tulevasta maihinnoususta Ranskaan ja ajankohtakin oli selvä: kesäkuun alku. Tiedettiin myös, että Neuvostoliitto oli luvannut aloittaa samaan aikaan yleishyökkäyksen Saksaa vastaan. Suurvallallekin olisi käytännössä mahdotonta laukaista toinen suurhyökkäys samaan aikaan Suomea vastaan. Asemasodan rintamista Karjalan kannas oli ollut ehkä rauhallisin ja Suomen rintamajoukoista siellä olikin vain neljäsosa. Näistä ja eräistä muistakin syistä sekä Suomen että Saksan strategit olivat päätelleet suurhyökkäyksen Kannaksella kesäkuussa epätodennäköiseksi eivätkä antaneet vastakkaisten tiedustelutietojen sekoittaa näkemystään.

Mutta Stalin oli Stalin. Hän lienee päättänyt antaa Saksan ja Länsivaltojen hakata toisensa henkihieveriin lännessä ja odotellessa itse ratkaista Suomen kysymyksen. Se johti kesäkuun suurhyökkäykseen Karjalan kannaksella täysin valmistautumattomia suomalaisjoukkoja vastaan.
Tieto oli olemassa

Kirjassa marssitetaan esiin tiedustelutulosten kertyminen ja hukkaaminen kuukausi kuukaudelta. Kokonaisuudessaan havaittiin lähes kaikki saksalaisten listaamat Puna-armeijan suurhyökkäyksen ennusmerkit.

Avainasemassa olivat kenttätykistön johdossa olleet mittaustiedustelu ja lentokuvaus. Mittaustiedustelu ja kaukotähystys paljastivat jo maaliskuusta lähtien mutta erityisesti touko-kesäkuun vaihteessa massiivisen ryhmitysliikenteen, tarkistusammunnat ja etulinjan hyökkäysvalmistelut. Vahvistavia havaintoja saatiin lentotähystyksellä. Ilmavoimien radiotiedustelu tiesi ilmavoimien yksiköiden siirroista, joista osa tosin tapahtui varsin myöhään. Sotavankitiedot olivat ristiriitaisia kuten aina, mutta mukana oli myös tarkkoja tietoja uusien yhtymien keskittämisestä. Tukholmasta saaduista sotilasasiamiestiedoista saattoi yksiselitteisesti päätellä suurhyökkäyksen alkavan.

Kiistattomimpia olivat lentokuvauksen tulokset, joita saatiin käyttöön toukokuun 29. päivästä alkaen. Varsinkin 2.6. ja 8.6. löydettiin ilmiselvät merkit Vaskisavotan alueelle keskitetystä tykistöryhmityksestä, jolla ei voinut olla muuta tarkoitusta kuin ennen kokemattoman massiivinen tulivalmistelu. Tieto siitä saavutti Päämajan tiedustelun vasta läpimurron jälkeen 12.6, silloinkin erikseen pyydettynä.
Mihin tieto katosi

Monet Kannaksen alemmat komentajat näyttävät olleen varmoja suurhyökkäyksen tulosta. Hämmästyttävää on sekin, että myrskyn silmään joutuvan 10.Divisioonan ja IV Armeijakunnan esikuntapäälliköt näyttävät tienneen asian oikean laidan. Kuitenkin komentajat vaiensivat heidät. Päämajassa monet näyttävät ennustaneen oikein, mutta heidätkin vaiennettiin. Mannerheim pidettiin epätietoisena ja pimennossa. Miksi? Siihen ei tässäkään vastausta saada.

Sen sijaan kirjassa kuvataan yksityiskohdin asemasodan synnyttämää flegmaattisuutta ja byrokratiaa vielä silloinkin, kun taivas oli revennyt. Kannaksen ja Päämajankin kenttätykistön johdolle näytti kertyvän paljon tietoa, mutta se ei kulkenut siitä edelleen operatiiviseen tiedusteluun. Eikö kenttätykistön tiedustelu ymmärtänyt tietojensa merkitystä, oliko tiedon kulun esteenä huono henkilökemia vai oliko henkilöstö turhautunut aiempien tietojen yliolkaisesta kohtelusta? Myös Ilmavoimien Kuvakeskus väistämättä havaitsi massiivisen ryhmityksen. Mihin sen tiedot juuttuivat?
Asiantuntijat paljastavat

Kirjassa Päämajan hukatut kuukaudet kolme ensi luokan asiantuntijaa valottaa kysymyksiä ehkä suorapuheisemmin ja laaja-alaisemmin kuin missään aiemmassa kirjassa on tehty. Ye-eversti Georg-Eric Strömberg palveli Päämajan tiedustelussa luutnanttina ja kapteenina ja kuvaa yleistilanteen ja Päämajan näkemyksen kehittymistä. Hänen henkilökuvansa ovat suorastaan herkullisen analyyttisiä ylipäällikköä myöten.

Lentokapteeni Aimo E. Juhola toimi keväällä 1944 tiedustelulentäjänä ja osallistui useisiin kuvauslentoihin eri konetyypeillä. Hän on saanut tutkimuskäyttöön lukuisia ”kadonneita” ilmakuvia ja kuvaustiedustelun dokumentteja. Ye-eversti Jyri Paulaharju on toiminut pitkään Puolustusvoimien kuvakeskuksen johtajana ja tiedustelukuvauksenkin kehittäjänä. Hän on tutkinut erityisesti tykistön tiedustelua ja valottaa kirjassa tykistön tiedustelutulosten kertymistä.

Ki

__________________________________________________________
__________________________________________________________
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/2_2004/tekstit/hyokkays.htm

__________________________________________________________
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Päämajassa riideltiin suurhyökkäyksestäPäämajamestari Airo kielsi kertomastatiedustelutietoja/HS20040714SI1KU

>Airohan toimi siellä portin vartijana ja yksi yleisimpiä lauseita miehen suusta oli tämä: Ukkoa ei saa hermostuttaa<

Kolme pahinta syypäätä oli Paksu-Taavetti, Airo ja "tykkimies" Sippola. Sippolan ura kuitenkin jatkui sodan jälkeenkin niistä "pistemaalien tutkimisista huolimatta".


Yksi noistakin pölvästeistä kuitenkin palkittiin elokuussa 1944 korkealla saksalaisella kunniamerkillä. Huomatkaa ettei Airo tai Sippola saanut mitään ainakaan Saksasta!

Saksan kultaisen ristin saivat Oesch, Laatikainen, Talvela, Heinrichs, Valve ja Lundqvist. Saksan kultaisen suurristin saivat Ryti ja Mannerheim.

Seppälä Helge Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja, Gummerus, 1998

Sivujen 160-161 välissä oleva valokuvaliite, eräs kuvateksi:

"Erfurt vieraili niinkin myöhään kuin 21. elokuuta 1944 Oesch:n esikunnassa ja ojensi tälle Hitlerin myöntämän saksalaisen kunniamerkin das Deutche Kreuz in Gold (Sota-arkisto)".

(Sota-arkiston oli siis tuo valokuva)

Sama kirja, sivu 173:

"Saksalaiset tiesivät hyvin, että tasavallan presidentiksi elokuun 4. päivänä valittu Mannerheim ei noudattaisi Rytin Hitlerille antamia lupauksia. Tämän Mannerheim selvästi ilmoitti 17. elokuuta kunniamerkkejä tuoneelle sotamarsalkka Keitelille Mikkelissä. Kaikesta huolimatta Erfurt saapui neljä päivää myöhemmin (21.8.1944) Kantturaniemeen ojentamaan Oeschille ja Laatikaiselle Hitlerin myöntämät kunniamerkit."

Tässä kuvassa on mallina päälahtarin aiemin saama Kultainen Suurristi

68. Saksan Kotkan Ansioritarikunnan Kultainen Suurristi

http://www.mannerheim.fi/13_erity/kuvat/68.gif

Saksa. Myönnetty 4.6.1942.

VT-asema tulevaksi kirjoitti:

pääpuolustuslinjaksi. Pääasemaa kenttälinnoitettiin, minkä kyettiin.

Kaikki tiesivät jälkikäteen hyökkäyksen tulevan. Kuitenkaan kukaan ei tiennyt aikaa, paikkaa, eikä voimaa. Hyökkääjä osasi hommansa, sillä oli aloite ja ylivoima.

Miksi Saksan hyökkäys keväällä -40 yllätti Ranskan, entä NL:n -41? Oliko syynä ylimpien upseerien ratsastelu, pasteerailu vai mikä?

On todella vahinko, että palstan loistavat sotapäälliköt ja selvänäkijät eivät olleet käytettävissä -44. Oli vain muutaman vuoden sotaa käynyt armeija ja perusteellisesti koulutettu korkein johtajisto. Ei kai ne hommiaan osanneet?

Lue lisää

Ilmakuvat paljastavat puna-armeijan valtavat keskitykset, mutta virallisen selityksen mukaan päämaja jättää ne huomioitta tiedonsiirron hitauden takia. ...

Ottaen kirjoitti:

Ilmakuvat paljastavat puna-armeijan valtavat keskitykset, mutta virallisen selityksen mukaan päämaja jättää ne huomioitta tiedonsiirron hitauden takia. ...

ei johdettu sotaa

ja homoiltiin kirjoitti:

ei johdettu sotaa

ns. antamaan kaikkensa isänmaan puolesta?

ja homoiltiin kirjoitti:

ei johdettu sotaa

Olikohan noin myöskin 1944 ?

Triumfi kirjoitti:

>Airohan toimi siellä portin vartijana ja yksi yleisimpiä lauseita miehen suusta oli tämä: Ukkoa ei saa hermostuttaa<

Kolme pahinta syypäätä oli Paksu-Taavetti, Airo ja "tykkimies" Sippola. Sippolan ura kuitenkin jatkui sodan jälkeenkin niistä "pistemaalien tutkimisista huolimatta".


Yksi noistakin pölvästeistä kuitenkin palkittiin elokuussa 1944 korkealla saksalaisella kunniamerkillä. Huomatkaa ettei Airo tai Sippola saanut mitään ainakaan Saksasta!

Saksan kultaisen ristin saivat Oesch, Laatikainen, Talvela, Heinrichs, Valve ja Lundqvist. Saksan kultaisen suurristin saivat Ryti ja Mannerheim.

Seppälä Helge Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja, Gummerus, 1998

Sivujen 160-161 välissä oleva valokuvaliite, eräs kuvateksi:

"Erfurt vieraili niinkin myöhään kuin 21. elokuuta 1944 Oesch:n esikunnassa ja ojensi tälle Hitlerin myöntämän saksalaisen kunniamerkin das Deutche Kreuz in Gold (Sota-arkisto)".

(Sota-arkiston oli siis tuo valokuva)

Sama kirja, sivu 173:

"Saksalaiset tiesivät hyvin, että tasavallan presidentiksi elokuun 4. päivänä valittu Mannerheim ei noudattaisi Rytin Hitlerille antamia lupauksia. Tämän Mannerheim selvästi ilmoitti 17. elokuuta kunniamerkkejä tuoneelle sotamarsalkka Keitelille Mikkelissä. Kaikesta huolimatta Erfurt saapui neljä päivää myöhemmin (21.8.1944) Kantturaniemeen ojentamaan Oeschille ja Laatikaiselle Hitlerin myöntämät kunniamerkit."

Tässä kuvassa on mallina päälahtarin aiemin saama Kultainen Suurristi

68. Saksan Kotkan Ansioritarikunnan Kultainen Suurristi

http://www.mannerheim.fi/13_erity/kuvat/68.gif

Saksa. Myönnetty 4.6.1942.

Lue lisää

Toki oli tiedossa taisi olla, ettei hän ollut suuri Saksan ystävä.

Mitähän kunniamerkkejä mahtoi Airolla olla?

Triumfi kirjoitti:

>Airohan toimi siellä portin vartijana ja yksi yleisimpiä lauseita miehen suusta oli tämä: Ukkoa ei saa hermostuttaa<

Kolme pahinta syypäätä oli Paksu-Taavetti, Airo ja "tykkimies" Sippola. Sippolan ura kuitenkin jatkui sodan jälkeenkin niistä "pistemaalien tutkimisista huolimatta".


Yksi noistakin pölvästeistä kuitenkin palkittiin elokuussa 1944 korkealla saksalaisella kunniamerkillä. Huomatkaa ettei Airo tai Sippola saanut mitään ainakaan Saksasta!

Saksan kultaisen ristin saivat Oesch, Laatikainen, Talvela, Heinrichs, Valve ja Lundqvist. Saksan kultaisen suurristin saivat Ryti ja Mannerheim.

Seppälä Helge Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja, Gummerus, 1998

Sivujen 160-161 välissä oleva valokuvaliite, eräs kuvateksi:

"Erfurt vieraili niinkin myöhään kuin 21. elokuuta 1944 Oesch:n esikunnassa ja ojensi tälle Hitlerin myöntämän saksalaisen kunniamerkin das Deutche Kreuz in Gold (Sota-arkisto)".

(Sota-arkiston oli siis tuo valokuva)

Sama kirja, sivu 173:

"Saksalaiset tiesivät hyvin, että tasavallan presidentiksi elokuun 4. päivänä valittu Mannerheim ei noudattaisi Rytin Hitlerille antamia lupauksia. Tämän Mannerheim selvästi ilmoitti 17. elokuuta kunniamerkkejä tuoneelle sotamarsalkka Keitelille Mikkelissä. Kaikesta huolimatta Erfurt saapui neljä päivää myöhemmin (21.8.1944) Kantturaniemeen ojentamaan Oeschille ja Laatikaiselle Hitlerin myöntämät kunniamerkit."

Tässä kuvassa on mallina päälahtarin aiemin saama Kultainen Suurristi

68. Saksan Kotkan Ansioritarikunnan Kultainen Suurristi

http://www.mannerheim.fi/13_erity/kuvat/68.gif

Saksa. Myönnetty 4.6.1942.

Lue lisää

koettaa saada suomalaiset pysymään sodassa mukana. Niillä vain ei ollut enää mitään merkitystä.

Kenpä tietää kirjoitti:

Toki oli tiedossa taisi olla, ettei hän ollut suuri Saksan ystävä.

Mitähän kunniamerkkejä mahtoi Airolla olla?

Sama koski Marskia, jonka arvostelu alkoi heti, kun hänestä tuli presidentti.
Airo sai sakuilta vain molemmat rautaristit

Triumfi kirjoitti:

>Airohan toimi siellä portin vartijana ja yksi yleisimpiä lauseita miehen suusta oli tämä: Ukkoa ei saa hermostuttaa<

Kolme pahinta syypäätä oli Paksu-Taavetti, Airo ja "tykkimies" Sippola. Sippolan ura kuitenkin jatkui sodan jälkeenkin niistä "pistemaalien tutkimisista huolimatta".


Yksi noistakin pölvästeistä kuitenkin palkittiin elokuussa 1944 korkealla saksalaisella kunniamerkillä. Huomatkaa ettei Airo tai Sippola saanut mitään ainakaan Saksasta!

Saksan kultaisen ristin saivat Oesch, Laatikainen, Talvela, Heinrichs, Valve ja Lundqvist. Saksan kultaisen suurristin saivat Ryti ja Mannerheim.

Seppälä Helge Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja, Gummerus, 1998

Sivujen 160-161 välissä oleva valokuvaliite, eräs kuvateksi:

"Erfurt vieraili niinkin myöhään kuin 21. elokuuta 1944 Oesch:n esikunnassa ja ojensi tälle Hitlerin myöntämän saksalaisen kunniamerkin das Deutche Kreuz in Gold (Sota-arkisto)".

(Sota-arkiston oli siis tuo valokuva)

Sama kirja, sivu 173:

"Saksalaiset tiesivät hyvin, että tasavallan presidentiksi elokuun 4. päivänä valittu Mannerheim ei noudattaisi Rytin Hitlerille antamia lupauksia. Tämän Mannerheim selvästi ilmoitti 17. elokuuta kunniamerkkejä tuoneelle sotamarsalkka Keitelille Mikkelissä. Kaikesta huolimatta Erfurt saapui neljä päivää myöhemmin (21.8.1944) Kantturaniemeen ojentamaan Oeschille ja Laatikaiselle Hitlerin myöntämät kunniamerkit."

Tässä kuvassa on mallina päälahtarin aiemin saama Kultainen Suurristi

68. Saksan Kotkan Ansioritarikunnan Kultainen Suurristi

http://www.mannerheim.fi/13_erity/kuvat/68.gif

Saksa. Myönnetty 4.6.1942.

Lue lisää

Tässä kirjassa kerrotaan tarkkaan kuka sai minkäkin mitalin 1944 vuoden aikana. Erfurth oli se henkilö joka ne käytännössä toimitti asianosaisille.

Erfurth Waldemar Sotapäiväkirja vuodelta 1944
Wsoy, 1954, 292 s., 1. painos

"Neuvostoliitto joutui pudottamaan sotakorvaukset puoleen kevään vaatimuksiin verrattuna."

Todellisuudessa Suomi joutui hyväksymään rauhanehdot sellaisenaan, kuin ne oli liittoutuneiden kesken sovittu:

Puolustusministeri Rudolf Waldenista tehtiin pikakomennuksella rauhanvaltuuskunnan väliaikainen puheenjohtaja, kunnes ulkoministeri Carl Enckell ehtisi Moskovaan. Waldenin johdolla suomalaiset siirtyivät Kremliin halki öisen kaupungin.

Heitä oli vastassa Neuvostoliiton valtuuskunta sekä pieni brittien edustus. Reilun tunnin kestäneessä tapaamisessa äänessä oli lähinnä Molotov. Britannian lähettiläs käytti yhden puheenvuoron: ”Olen täysin samaa mieltä herra Molotovin kanssa.”

Suomalaisten eteen tuotiin 23 kohdan sopimusehdotus Molotovin saatesanoin: Odotamme, että hyväksytte sen sellaisenaan.


Neuvostoliittolainen kuvausryhmä tallensi Moskovan välirauhan allekirjoitustilaisuuden 19. syyskuuta 1944. Alkuperäistä pääneuvottelijaa Antti Hackzellia ei kuvissa näy, sillä hän taisteli elämästään moskovalaisessa sairaalassa.
Teksti noudatteli pääpiirteissään jo aiemmin keväällä Suomelle esitettyjä rauhanehtoja:

Itäraja vedettäisiin talvisodan päättäneen sopimuksen mukaisesti, kuitenkin niin, että Petsamo siirtyisi Neuvostoliitolle.
Saksalaisten aseistariisunta ja karkotus oli aloitettava välittömästi.
Suomen oma armeija oli kotiutettava kahdessa ja puolessa kuukaudessa.
Sotakorvauksia lankeaisi maksettavaksi 300 miljoonaa dollaria.
Ehtojen toteutumista valvoisi liittoutuneiden valvontakomissio

” No, toisen maailmansodan suurin tykistökeskitys. Tykkejä 200 m välein.”

Todellisuudessa on puhuttu olleen 2 metrin välein;-D

”Stalinilla on voimaa mennä Atlantin rannikolle loppupeleissä.”

Ei ollut, kun välissä oli länsiliittoutuneet, joilla oli a-pommi, mikä Joosepilta puuttui!

”Me oltiin lunastettu oma valtiomuotomme panemalla hanttiin ja liittoutuneiden kilpajuoksulla Berliiniin!”

Todellisuudessa panimme hanttiin vain Puna-armeijalle”

Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:

- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Anonyymi kirjoitti:

” No, toisen maailmansodan suurin tykistökeskitys. Tykkejä 200 m välein.”

Todellisuudessa on puhuttu olleen 2 metrin välein;-D

”Stalinilla on voimaa mennä Atlantin rannikolle loppupeleissä.”

Ei ollut, kun välissä oli länsiliittoutuneet, joilla oli a-pommi, mikä Joosepilta puuttui!

”Me oltiin lunastettu oma valtiomuotomme panemalla hanttiin ja liittoutuneiden kilpajuoksulla Berliiniin!”

Todellisuudessa panimme hanttiin vain Puna-armeijalle”

Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:

- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Lue lisää

"Neuvostoliitto joutui pudottamaan sotakorvaukset puoleen kevään vaatimuksiin verrattuna."

Todellisuudessa Suomi joutui hyväksymään rauhanehdot sellaisenaan, kuin ne oli liittoutuneiden kesken sovittu:

Puolustusministeri Rudolf Waldenista tehtiin pikakomennuksella rauhanvaltuuskunnan väliaikainen puheenjohtaja, kunnes ulkoministeri Carl Enckell ehtisi Moskovaan. Waldenin johdolla suomalaiset siirtyivät Kremliin halki öisen kaupungin.

Heitä oli vastassa Neuvostoliiton valtuuskunta sekä pieni brittien edustus. Reilun tunnin kestäneessä tapaamisessa äänessä oli lähinnä Molotov. Britannian lähettiläs käytti yhden puheenvuoron: ”Olen täysin samaa mieltä herra Molotovin kanssa.”

Suomalaisten eteen tuotiin 23 kohdan sopimusehdotus Molotovin saatesanoin: Odotamme, että hyväksytte sen sellaisenaan.


Neuvostoliittolainen kuvausryhmä tallensi Moskovan välirauhan allekirjoitustilaisuuden 19. syyskuuta 1944. Alkuperäistä pääneuvottelijaa Antti Hackzellia ei kuvissa näy, sillä hän taisteli elämästään moskovalaisessa sairaalassa.
Teksti noudatteli pääpiirteissään jo aiemmin keväällä Suomelle esitettyjä rauhanehtoja:

Itäraja vedettäisiin talvisodan päättäneen sopimuksen mukaisesti, kuitenkin niin, että Petsamo siirtyisi Neuvostoliitolle.
Saksalaisten aseistariisunta ja karkotus oli aloitettava välittömästi.
Suomen oma armeija oli kotiutettava kahdessa ja puolessa kuukaudessa.
Sotakorvauksia lankeaisi maksettavaksi 300 miljoonaa dollaria.
Ehtojen toteutumista valvoisi liittoutuneiden valvontakomissio

Anonyymi kirjoitti:

” No, toisen maailmansodan suurin tykistökeskitys. Tykkejä 200 m välein.”

Todellisuudessa on puhuttu olleen 2 metrin välein;-D

”Stalinilla on voimaa mennä Atlantin rannikolle loppupeleissä.”

Ei ollut, kun välissä oli länsiliittoutuneet, joilla oli a-pommi, mikä Joosepilta puuttui!

”Me oltiin lunastettu oma valtiomuotomme panemalla hanttiin ja liittoutuneiden kilpajuoksulla Berliiniin!”

Todellisuudessa panimme hanttiin vain Puna-armeijalle”

Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:

- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Lue lisää

Voi sanoa, että Suomi voitti juoksukilpailun.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sanoa, että Suomi voitti juoksukilpailun.

” Voi sanoa, että Suomi voitti juoksukilpailun.”

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Anonyymi kirjoitti:

Voi sanoa, että Suomi voitti juoksukilpailun.

” Voi sanoa, että Suomi voitti juoksukilpailun.”

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Anonyymi kirjoitti:

” Voi sanoa, että Suomi voitti juoksukilpailun.”

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Lue lisää

NEUVOSTOLIITTO—> VENÄJÄ

Sodan lopussa se orjuutti lukemattomia Itä-Euroopan maita ja niissä kymmeniä miljoonia ihmisiä  orjuuteen ja toimimattomiin kansandemokratioihin aikajaksoksi 1945-1990. Tuona aikana se kitui  itse, kukisti kansannousuja ja köyhtyi kunnes Euroopan ja koko  maailman iloksi itse romahti 1991 ja kaikki nuo kansat karkasivat vapauteen!  Myös Neuvostoliitto itse muutti nimensä, yhteiskuntajärjestelmänsä ja koki muutoinkin seuraavat muutokset:

Väkiluku:    293 miljoonaa  —->   145 miljoonaa

Pinta-ala:    22.402.000   —->  17.075.000

Vapautuneet valtiot:  Baltian maat, Ukraina, Valko-Venäjä, Uzbekistan, Kirgisia, Armenia, Tadzikistan, Azerbaizdan, Turkmenistan, Kazakstan, Moldova ja Georgia.

Valkeasaaressa kaatui 9.–14. kesäkuuta 163 suomalaista sotilasta eli tykistöpommitus oli silkkaa ruudin haaskuuta.