Kyllä se oppii!

Basisti ei saanut keikkoja ja syyksi ilmoitettiin aina soittotaidon puute.

Lopen kyllästyneenä basisti etsi käsiinsä Sibelius-Akatemian entisen professorin ja aneli tätä ottamaan hänet oppiinsa, johon eläkeläis proffa lopulta suostuikin, lupautuen antamaan yhden tunnin viikossa.

Ensimmäisellä tunnilla proffa opetti basistia soittamaan yhtä nuottia ja lopulta kovapäinen basisti oppikin toistamaan sitä:
TUM-TUM-TUM-TUM-...
Professori käski häntä harjoittelemaan sitä ja palaamaan seuraavalla viikolla.

Seuraavalla viikolla basisti palasi ja professori opetti toisen nuotin:
DUM-DUM-DUM-DUM-...
Ja jälleen basisti toisti sitä sormet verillä ja lupasi palata seuraavalla viikolla.

Kolmannella viikolla basisti sai tehtäväkseen soittaa molemmat oppimansa nuotit peräkkäin:
TUM-DUM-TUM-DUM-TUM-DUM-...
Sitten taas kotiin harjoittelemaan.

Neljännellä viikolla basistia ei näy missään ja professori soittaa huolestuneena hänelle:
"Missä sinä olet? Eikö sinun pitänyt tulla tunneille?"
Johon basisti:
"Kuule, nyt ei ehdi, on meinaan keikkakalenteri kiinni ensi vuodelle asti..."