Astraalimatkat

Enpä ole kuin pariin kertaan tuollaista kokeillut, mutta tuntui, ettei siinä paljon tarvitse edes miettiä kehoonsa palaamista, kun "romahtaa" takaisin omaan kehoonsa. Jotkut ovat myös puhuneet, että jos on vaikeuksia palata ruumiiseensa tahtomalla, niin oman fyysisen ruumiinsa viereen menemällä keho tavallaan imaisisi astraaliruumiin itseensä.

Tuskinpa tuosta kuitenkaan kenellekään mitään peruuttamatonta reissua tulee :)

Minäkään en olisi huolissani paluusta. Koetahan vain ensin päästä lentoon. Kuten ensimmäisiä lentokoneita rakentaneetkin pian huomasivat, paluu maan pinnalle ei ollut mikään ongelma.

Ruumiistapoistuminen on aiheena kaikkein mielenkiintoisin silloin, kun puhutaan omista kokemuksista, olivatpa ne onnistuneita taikka eivät. Kerro siis kokemuksistasi, kun olet harjoitellut taitoa jonkin aikaa.

Kerron sinulle tarinan omasta OOBE (out of body experience) -kokemuksestani. Kiinnitä erityisesti huomiota tapaan jolla sain sen aikaan, koska se voi avata mieltäsi herkistymään uudenlaisille mahdollisuuksille saada aikaan maagisia ilmiöitä.

Minä harjoittelin ruumiista poistumista jonkin aikaa vuosia sitten. Menetelmäni oli kehon progressiivinen rentouttaminen varpaista päähän, sisäisen puheen hiljentäminen (=meditaatio) ja sen jälkeen kehostapoistumisen yrittäminen jotakin sellaista reittiä, jonka toimivuus on dokumentoitu. Näitä sinun täytyy kuitenkin etsiä kirjoista. Minun oppaanani tässä taiteessa oli Robert Monroen kirja Journeys out of the body.

Noiden menetelmien harjoittelusta opin hypnagogisen tilan aikaansaamista ja sen aikana elintoimintojeni ja tajunnantilan säätelyä. Se oli sikäli aivan hyödyllistä. Kuitenkin ainoat täydelliset ruumiista poistumiset ovat minulla tapahtuneet vain unen ponnahduslaudalta. Tietoisesti aikaansaadut oobet ovat aina jääneet hiukan vaillinaisiksi.

Yhden kerran olen tehnyt täydellisen ooben tietoisesti, tai sanoisinko puolitietoisesti. Tähän liittyy sairaustila. Olin nimittäin pienessä kuumeessa ja tunsin oloni varsin epämiellyttäväksi, kun yritin nukahtaa. Ei onnistunut millään. Lopulta mieleeni juolahti, että nukahtamisen estää liian suuri määrä epämiellyttäviä aistimuksia.

Joten täysin spontaanisti sanoin ääneti mielessäni toiveen: "Kunpa kaikki aistini katkaistaisiin nyt heti, jotta saisin nukkua". Tuloksena oli siinä silmänräpäyksessä täydellinen ruumiista poistuminen kesken hereilläolotilan (joskin hieman kuumeisen ja rättiväsyneen).

On vaikea sanoa miltä se tuntui. Se tapahtui hyvin nopeasti. Kuulin vain erikoisen äänen joka muistutti sci-fi elokuvien automaattioven sulkeutumista ja samassa kehoni ja normaalitodellisuus hävisivät olemattomiin.

Paikka johon jouduin oli täydellisen pimeä ja kooltaan se tuntui valtavalta, vaikkei ollutkaan mitään mihin verrata tuntemusta. Minulla ei ollut kehoa, vaan olin ruumiiton tietoisuus. Kiisin valtavalla nopeudella halki tuon tyhjyyden, kunnes näin edessäni jotain, ehkä kuin massiivisen suuren mustan piirilevyn pinnan, joka hiukan kimmelsi pimeydessä.

Vauhtini tyrehtyi ja jäin siihen kellumaan. Tajusin, että nyt voisin nukkua. Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa täydellisessä oobessa, joten mietin itsekin takaisin paluuta. Pelkäsin, että jos en herätä itseäni, jään tänne lopullisesti.

Uskon nyt, että tuo pelkoni oli turha. Sanoisin, että minua vain siunattiin täysin harmittomalla oobe-kokemuksella, joka oli kuin vastaus rukouksiini saada nukkua rauhassa. Oloni oli todella mukava tuossa pimeässä kehdossa, enhän tuntenut mitään.

Epävarmuudestani johtuen kuitenkin herätin itseni väkisin. Kesti hyvän aikaa ennenkuin löysin tuntemuksen ruumiini olemassolosta. Avattuani silmäni kesti vielä minuutteja ennenkuin sain liikutettua edes pikkusormeni päätä. Pikkuhiljaa sain sitten mieleni tuotua pikkusormea pitkin koko kämmeneen ja siitä koko käteen. Käden jälkeen loppu ruumis täyttyi mielellä jo melko nopeasti, mutta tämä ei ollut mikään läpihuutojuttu, siihen meni yhteensä arviolta ainakin 10 minuuttia, ennenkuin kykenin nousemaan ylös.

Usko pois, että ruumiista irroittautuminen on paljon vaikeampaa kuin paluu takaisin ruumiiseen. =)
Kehoon palaamiseen riittää melkeinpä pelkästään tahto päästä takaisin. Niin kuin tavallisessakin unessa; pelko, ahdistus tai epämukava nukkuma-asento takaavat usein nopean heräämisen.

Astraaliruumis on kiinni fyysisssä kehossa ns. hopealangalla, jonka kautta astraalimatkailija tuntee "nukkuvan" ruumiinsa toiminnot. Ulkoisen tekijän (esim. kova ääni, ihon kutina, jäsenten puutuminen) häiritessä kehoa astraalimatka loppuu usein siihen.
Eikä astraalitilassa ole muutenkaan mahdollista olla kauaa. Riippuu henkiruumiin energiavaroista ja energiakeskusten aktiivisuudesta kuinka kauan matka kestää. Joidenkin kokeneiden shamaanien mukaan pisin aika, jota astraalimatkalla voi viettää on pari viikkoa.

Fyysiseen ruumiiseen kiinnittynyt henkiruumis on kuitenkin ,(paremman sanan puutteessa), velvollinen palaamaan ruumiiseensa aina kuolemaan asti. Eli ei siis tarvitse pelätä, että ainakaan astraalimatkatessa henkiruumis jäisi sille tielle.


Itse olen useasti kokenut ruumiistairtautumisia juuri herättyäni, koska silloin mieli ja ruumis ovat tarpeeksi rentoutuneessa tilassa.
Tunnistan irtautumisen merkit erilaisista fyysisistä "oireista", kuten esim. pyörryttävä ja leijuttava tunne päässä(aivan kuin olisi jossakin vuoristoradassa), erilaiset vinkuvat ja sirisevät äänet korvissa, sähköinen värinä raajoissa ja paineen tunne takaraivossa.

Useimmissa tapauksissa irtaudun vain muutaman metrin kehostani, jään leijailemaan jonnekin päin kotiani enkä koe tai näe sen ihmeellisempiä. Joskus en näen mitään (tiedän vain olevani irrallani) ja joskus taas näen tutun kotiympäristöni vääristyneenä (kuten astraalitilassa usein tapahtuu).
Mutta muutaman kerran olen kuitenkin tempaantunut jonnekin hyvin kauas kehostani.

Puhuttaessa astraalimatkoista ja astraalimaailmasta, on hyvä muistaa pari asiaa. Aikaisemmat vastaajat antoivat ihan hyviä pointteja, joten tarkennan asiaa omasta näkökulmastani kokemusten kautta.

Ensinnäkin (jos viilataan pilkkua), astraalimatka ja OOBE kokemus ovat tietyllä tavalla toisistaan erillään. OOBE, eli Out Of Body Experience, on juuri sitä mitä nimikin sanoo. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin astraalimatka. Astraalimatka on sisäänpäin kääntyvä kokemus, ei ruumiista irtaantuva. Sen avulla alitajunta pääsee keskustelemaan normaalin tietoisuuden kanssa syöttäen tälle kuvia ja näkyjä. Henki EI tässä tapauksessa irtaannu ruumiista, vaikka se siltä saattaa tuntuakin, ja aiheuttaa jopa fyysisiä tuntemuksiakin jotka liittyvät aisteihin. Astraalimaailma sijaitsee siis meidän kaikkien sisällämme! Astraalimatkaaminen on työkalu jonka avulla pystytään tutustumaan siihen oman pääkopan symboliikkaan, ja sitä kautta myös saattamaan se oma olemus tasapainoon. Tämähän se yksi magian päällimmäisistä tavoitteista onkin. Päästä niiden sisäisten impulssien ja demoneiden yläpuolelle, elää elämää sen "tavallisen tietoisuuden" yllä. Tekniikkaan liittyy riskejä siinä mielessä, että usein ihmisen on helpompi kuvitella asioita, kuin vain antaa sen alitajunnan toimia. Pahimmillaan seurauksena saattaa olla (jos ei siis kiinnitä tähän todella huomiota) psyykkisiä vaivoja, harhanäkyjä, jne.

Yleisesti astraalimatkan lopuksi kehoon palataan sen symbolin, tai paremminkin "portin", kautta jolla se on aloitettukin. Näitä symboleita voivat olla esim tarot kortit tai erilaiset elementaaliset symbolit.

Usein kuulee puhuttavan myös ns "johdetuista" astraalimatkoista (pathworking), jossa henkilölle syötetään näkyjä. Nämä ovat kuitenkin pitkälti huuhaata.

Vittu te ootte sekaisin....

Tää on vanha sivu mut sain äskentollasen. Halusin nopeasti pois koska en tiennyt että onko se painajais astraalimatka vai ihan rauhallinen. Ja en halunnut unihalvausta, itse pääsin pois vain miettimällä "tää on vaan unta" ja PAM, olin takasin omassa kehossa.