Koloveden kansallispuisto

käypi kun itse ei ole päässyt kunnolla naattimaan noista maisemista. Yksi (liian) pikainen reissu vain yhdelle saarelle(linnasaari?). Jonain päivänä minäkin vielä tutkailen noita vesiä. Ajan kanssa.

Ne Koloveden maisemat syöpyivät mieleen!4 päivää niitä ihasteltiin,norppakin iltamyöhäsellä suostui näyttäytymään.Ja lepakot.Aamusta klo5.00 lähettiin kohti "autoparkkia",oli upeeta.Ja ne muutamat "uppokivet"tekivät matkanteosta hitusen extreemeä.
Käväsimme myös Naarajoella yhden etapin.
Fantastinen pujottelurata...

Ei kannata sinne mennä. Missä tahansa muualla on parempaa. Mitä siellä nyt olisi näkemistä? Rääseikköisiä louhikkorantoja, hyttyspusikoita, kylymää vettä. Pitkät matkat melottavaksi, sokkeloista saaristoa, kavalaa karikkoa, kaameita syvänteitä. Eksyt vielä sinne sokkeloon, eikä kukaan pelasta. Melan varresta tulee rakot käteen ja kramppi kyynärpäähän. Eväät loppuvat ja hirvi ui kanoottisi kumoon. Hauki puree uidessa ties minne. Särjistä ja lahnoista saat lapamadon, rantapusikosta puutiaisen. Borrelioosi ei ole leikin asia! Entäs kun aurinko polttaa nahkasi ja saat melanooman? Siihen kuolee! Karhu ja kotka ovat jokapäiväisiä vastaantulijoita ja susilaumat ulvovat öisin. Koipesi vielä taitat rantakivikossa. Siellä ne luusi sitten yksinäisellä rannalla vaalenee ja syysmyrskyn tuomat lehdet ne peittelee. Lopulta vain valju lumen pinta kaamoksen hämärässä hohtaa.