ihastus ja uskollisuus

miramaaria

Jonnekin täytyy tilittää, päätä selvittääkseni: olkoon nyt sitten kaiken kansan nähtäville keskusteluryhmään, jos vaikka tulisi jotain rakentavia kommenttejakin...

Parisuhteemme on vanha, kaveruuteen perustuva, intohimottomaksi laimentunut. Kuitenkin siinä on turvallinen ja hyvä (?) olla. Mies on kiltti ja älykäs, hauska, luotettava. Hieman sosiaalisesti estoinen ja neuroottinen, mikä rajoittaa minunkin elämääni: ennen kovin iloinen seuraelämäni on aika lailla kuollut seurustelumme aikana, kun kotiin ei voi tuoda ketään kavereita käymään. Häntä ahdistavat muutokset, uudet ihmiset, epäjärjestys. Hän olisi tyytyväisin, kun mikään ei muuttuisi, että kaikki päivät toistuisivat samana.
Koska minä olen joustavampi, annan kaikessa periksi - onhan minun helpompi muuttua ja sietää kuin hänen. Joten elämä menee hänen ehdoillaan: astiat hänen järjestyksessään, aikataulut hänen unirytminsä mukaan. Vierailut silloin kun hänelle sopii, niin pitkään kuin hän sietää.

Ja nyt huomaan, miten pikkuhiljaa olen lipunut hänen erikoiseen pieneen maailmaansa ja pidän sitä normaalina.

Yhdessä on kuitenkin oltu jo kymmenisen vuotta, koettu yhtä ja toista. Rakastan ja kunnioitan miestäni syvästi. Ei hän ole paha mies. Syytä on minussakin kun en vaadi.

Muutama viime vuosi on vienyt meitä erillemme. Aloitin opiskelun uuteen ammattiin ja olen ollut paljon poissa kotoa, tavannut uusia ihmisiä.

Parisuhteeseen kuuluvat hiljaiset ja vaikeatkin ajat. Niistä on vain päästävä yli. Nyt kuitenkin huomaan koko ajan, yhä uudelleen ihastuvani muihin ihmisiin (olen bi). Ruoho näyttää kovasti vihreämmältä aidan toisella puolella. Kaipaan seksielämää - meillä ei miehen haluttomuuden takia ole tapahtunut mitään sängyn puolella viimeiseen puoleentoista vuoteen. Kaipaan normaalia seuraelämää. En ollut muistanut, miten paljon nautin ihmisten seurasta. Olin juuri useita kuukausia työkeikalla ulkomailla - nautin niin normaalista elämästä - ja nyt kun tulin kotiin, olen ollut haljeta turhautumisesta.

Ei, en ole pettänyt miestäni muuten kuin ajatuksissani. En voisi. Minusta se on väärin. Tunnen jo syyllisyyttä siitäkin , kun niin nautin jonkun toisen seurasta, saan nauraa ja jutella.

Enkä minä tiedä, onko se elämä sen ihmeellisempää jonkun muun kanssa. Kaikkihan tavallaan hulluja ovat, jokaisella omat hassut, ärsyttävät tapansa. Pahempaakin on kuin joutua elämään hiljaiseloa.

Jotain on kuitenkin tehtävä. Pakko, sillä tukehdun. Pitää joko muuttaa nykyistä suhdetta tai lopettaa se. Ensimmäinen olisi mielestäni paras ratkaisu - on paljon hyvää, jonka varaan rakentaa. Mutta mieluummin olen yksin kuin tässä häkissä, jonka itselleni olen rakentanut.

1

1338

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • voi aina

      tulla ulos, jos ei pidä sen luolan todellisuudesta. Ei se ole sen ihmeellisempää. Vaikeinta on tulla ulos siitä luolasta loukkaamatta toista. Se ei taida olla edes mahdollista. Mutta jos jää sinne luolaan, luokkaa itseään. Kun loukkaa itseään, tulee varmasti vielä loukkaamaan toistakin. Ja mitä kauemmin luokkaa hiljaisesti itseään, sen pahemmin tulee myöhemmin loukkaamaan myös toista.

      Toisen ihmisen rakastaminen ei ole elämistä toisen ihmisen kautta. Toisen ihmisen rakastaminen ei ole itsestä luopumista. Se ei ole muuttumista toisen kaltaiseksi. Se on ehkä enemmän toisen hyväksymistä sellaisena kuin se on ja tulemalla hyväksytyksi sellaisena kuin itse on. Yksi asia on varma. Että rakastaminen ei ole onnettomana olo. Surullinen voi toisinaan olla muttei onneton. Ilo ja suru kulkee kuitenkin aina käsikädessä mutta kun on onneton... Onnettomana olo on pysyvä olotila. Haluaako kukaan meistä olla onneton? Haluaako kukaan meistä tehdä toista onnettomaksi? Miksi kuitenkin usein tehdään sitä?

      Toivottovasti tästä oli jotain apua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      40
      6953
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3918
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3290
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2899
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      16
      2672
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2228
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2176
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2123
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2057
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      39
      1990
    Aihe