Tarve olla yhteydessä Korkeimpaan on ollut kauan, ihmiskunnan kehdosta asti olemassa.
Yhteyden hakeminen alkoi varmaan alku-kantaisissa uskonnoissa haluna olla yhteydessä luontoon.
Eläimiä palvottiin, toteemi-naamioissa ja sota-maalauksissa hallitsivat eläinkuvat, elukat siis olivat jumalia.
Kun ihminen alkoi hallitsemaan luontoa muuttui hänen omat kättensä työt jumaliksi, eli kun ihminen näki omissa tekemisissään kättensä työt hän alkoi palvoa itseään.
Itseään palvoessaan ihminen teki ihmis-muotoisia jumaluuksia, tämä tapahtui silloin kun ihminen pääsi perille omasta tietoisuudestaan.
Koko ajan tässä rinnalla vaikutti jumaluuksien 'sukupuoli-kehitys'.
Matriarkkaalisesta 'maa-äidistä' jonka rakkaus on ehdotonta, valvomatonta, kaiken sallivaa kasvua, koska kaikki ihmiset olivat maa-äipän lapsia.
Tämä jälkeen 'äiti' sai kenkää ja tilalle astui patriarkkaalinen jumaluus, jolla oli vaatimuksia lapsiaan kohtaan, selvät ohjeistukset joita noudattamalla sai 'isän' hyväksynnän.
'Isä-jumaluus' pitää siis lapsista jotka muistuttavat eniten häntä olivat siis hänen kaltaisiaan.
No niin itse asiaan, nimittäin tuli tuossa mieleeni luonnosta ammennetuista uskonnoista ja lähinnä niiden muodosta, siis siitä miten niitä kehitettiin luonosta--> mieleeni.
Kun taiteellisesti orjentoitunut-silmä jonka omistaja, siis tuon silmän, on luultavimmin myös ajatukseltaan ja mieli-kuvitukseltaan 'vilkkaammaksi' muovautunut--> voi nähdä luonnollisissa luonnon-muodostelmissa, esimerkiksi lehdekkäissä puissa tai muista luonnon muovaamien muotojen seasta kaikenlaisia muotoja, jotka muistuttavat ihmistä tai hänen kaltaistaan olentoa.
Nämä kuviot muuttuvat tuulessa ja lehtien oksiston kasvaessa niin, että saavat aikaan sellaisen efektin jossa luonnon-muodostumien muoto muuttuu ja nuo hahmot ikään kuin elävät-->ilmeet muuttuvat ja hahmot muuttuvat. Tästä hyvin varustetulla mieli-kuvituksella voidaan kehitellä vaikka mitä peikkoja,keijukaisia tai jumaluuksien muotoja jopa siihen asti, että niille voidaan hahmottaa oma persoonallisuutensa ja näin niiden vakuuttavuus kasvaa.
Näin monet 'metsän hahmot' joita jotkut taiteelliset alku-immeiset luonnosta hahmottivat, muodostuivat tuleville sukupolville tosiksi, ja ehkä aina joku kulloisesta suku-polvesta 'näki' [hahmotti] todistukseksi muille aina tarvittavan määrän samoja luonnon-jumaluuksia joihin uskoa.
Luonnon jumaluudet
13
1644
Vastaukset
- Powaqa
kirjoitus! Minäkin olen usein pohtinut miksi matriarkaalinen tapa uskoa vaihtui patriarkaaliseksi. Varmaan aseiden voimalla. Olisi tämä maailman varmasti vähän erilainen jos heimopäällikkö olisi nainen ja ylin Jumaluus Jumalatar!
- -ei uskossa-
ja mielenkiintoinen :)Itsekin kuulun niihin (nyky-)ihmisiin,jotka voivat nähdä luonnossa erilaisia muotoja...samoin näen erilaisissa materiaaleissa erilaisia kuvioita ja muotoja,jotka voivat muodostaa kuvan ihmisen,eläimen tai melkeimpä minkä vaan hahmon..
En kuitenkaan näe niiden heräävän henkiin enkä usko niiden olevan elollisia,vain mieleni luomia kuvioita ja hahmoja :)
Siltikin olen äiti maan kannalla vahvasti ja eittämättä koen luonnon voikkaana itsessäni.Olen kuin humaltunut luonnon alati muuttuvasta kauneudesta,lempeydestä ja voimasta. Kaiketi siis eräänlainen luonnonuskova :)- cybo-ceronimo-cabriel-61
Paradoksi oman ajattelun ja luonnon välillä on se, että pidän olevaisuutta, siis siihen kuuluvaa luontoammekin harhana, siis harhana joka harhauttaa meidät pois 'ei materiaalisista' asioista.
Luonnon muovaamista ja minulle 'alati elävistä' muodoista-> näen niiden 'elävän'.
Esimerkiksi lehvistöstä pongatusta 'peikon päästä' voi erottaa valon ja varjon, lehtien kasvun ja kuoleman, sekä tuulen vaikutuksesta erillaisia ilmeitä ja 'fiiliksiä'.
Vaikka nuo muodot ovat jähmettyneet-->ikään kuin 'vangittu' kulloiseen materiaaliin, ne voivat viestittää--> jos haluaa antaa mielikuvituksensa muovata niille 'elämän'. ;) - cybo-ceronimo-cabriel-61
Tässä linkki, jossa muutamia kuvia luonnosta löytyvistä tutuista muodoista.
http://astro.wsu.edu/worthey/astro/html/im-indian-heads/indian.html - -ei uskossa-
cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:
Tässä linkki, jossa muutamia kuvia luonnosta löytyvistä tutuista muodoista.
http://astro.wsu.edu/worthey/astro/html/im-indian-heads/indian.htmlihan mahtavia kuvia tossa linkissä!! :DD
Yritin kaivella linkkiä jonka olin saanut sähköpostina joskus,siinä oli kans hyvä kuva kalliorykelmästä veden äärellä..kuva heijastui veteen ja teki kuvasta ns. kokonaisen.Kuvassa seisoi aikuinen ja lapsi peräkkäin. Kummallakin kämmenet vasten kämmentään kuin rukouksessa(ei kuitenkaan sormet ristittynä limittäin)
Mulla on myös monia kalentereita joita vuosien varrella hamstrannut,joissa vastaavanlaisia kuvia luonnonmuovaamista paikoista...kuvat olen napsinut talteen :) Ja tauluja seinillä joissa kaikissa on luonnosta kuvia....keräilen myös vanhoja seinäkoristeita,viuhkoja joissa on itämaisia kuvituksia luonnosta...muistatkos kun joskus 80-luvulla oli seinäviuhkat muodissa ;)
Tuolla luonnossa käppäillessä näkee monia kauniita ja hahmollisia paikkoja,joista tulee mieleen kuten edellä olevassa linkissä kasvoja ja eläimien muotoja.Tässä lähistöllä on myös nuo kuuluisat hiidenkirnut,niitä on tullut monet kerrat ihmeteltyä..
Omassa puutarhassakin on paljon kaikenlaisia muotoja ja hamoja nähtävissä. :)Tuossa meidän ihan melkeinpä voisi sanoa nurkalla on järvimaisema jonka saarelma muodostaa ikään kuin jykevät miehen kasvot...taivaalta katsottuna se varmasti siltä näyttääkin viellä enemmän..mutta vastarannaltakin sen kykenee hahmottamaan.
- mayanna
Minullekin jumaluus on luonnossa; Äiti Maa on minulle tärkeä, mutta niin on myös Isä, henkenä kaikessa elollisessa. Ovat siis ikäänkuin yhtä: Luonto.
Sanot 'Yhteyden hakeminen alkoi varmaan alku-kantaisissa uskonnoissa haluna olla yhteydessä luontoon.'
Itse en usko, että tuota yhteyttä on mitenkään tarvinnut alunperin hakea. Minusta tuntuu, että se on ollut itsestäänselvää silloin, kun luonnon ehdoilla on vielä eletty, aikana, jolloin luonnollisuus vielä oli luonnollista. Yhteys alkoi kadota ihmisen kehityksen myötä, ja nyt tilanne on monelle toinen; luontoa on suorastaan etsittävä.
Ajattelen myös mielelläni, että lapsessa, vauvassa, on kaikki 'tieto' valmiina. Kehittyessään ihminen ikäänkuin 'kasvaa poispäin' siitä tietotaidosta, joka hänessä on. Toiset kasvavat kauemmaksi kuin toiset ja myös aika ja paikka tekee tehtävänsä. Lapsen mielikuvituksella on helpompi nähdä puun viittoilevan tai kuulla eläimen puhuvan. Moni aikuinen on menettänyt tuon taidon 'yksilöityessään', unohtaessaan meidän kaikkien olevan osa Luontoa.- -ei uskossa-
sinullakin =) Minäkään en usko,että yhteyttä luontoon on mitenkään tarvinut etsiä tai hakea.
Se oli aikoinaan luonnollista olla osa luontoa,mutta juuri kehityksen myötä ihminen on voisko sanoa kaupunkilaistunut jopa liikaa siinä määrin, että unohtaa usein luonnon olemassa olon ja sen merkityksen..
Toki kaikki eivät ole antaneet kehityksen viedä itseään kauas luonnosta ja ihmiselle luonnollisista asioista..ja osa tosiaan joutuu etsimään luontoa ympäristöstään :/
Syntyessään lapsi on niin luonnollinen kuin vaan ihminen voi olla ja onpa viellä monia lapsuusvuosiaankin aito,luonnollinen ihminen...mutta olet kyllä oikeessa siitä et toiset voivat kasvaa kauemmaksi kaikesta tästä ihmiselle luonnollisesta...monet ns.etiketit vaikuttaa niin voimakkaasti nykyihmisen elämään ja käytökseen.
On mukavaa huomata ettei meistä ihan kaikki ole kadottanut sitä mielikuvitusta eikä luonnonläheisyyttä :D
- pirtaliina
Niin, jäin pohtimaan tuota mielikuvituksen osaa luonnon henkiin... Lähinnä sitä, että mistä ne kuvat mieleen tulevat, että ammennammeko kaikki niitä samasta lähteestä, samasta tietoisuudesta. Hmm, en nyt osaa kirjoittaa sitä, mitä tämä herätti minussa, jään tätä vielä miettimään :)
- cybo-ceronimo-cabriel-61
Varmaan muoto-kieli saa ideansa jostan valmiista mallista, joka voi olla mikä tahansa olemassa oleva lähde.
Lähinnä kai muodot jotka muistuttavat ihmistä tulevat luonnosta esiin, erillaiset variaatiot tuosta tutusta muodosta alkavat lopulta mielikuvituksessa elää omaa elämäänsä ja 'jalostuvat' lopulta keijuiksi,peikoiksi etc.
Omasta mielestäni lopullisia henkisiä tietoisuuksia ei ole monia, eli jonkinlainen 'jing ja jang-voimien' [tai miksi niitä haluaa kutsuakkin] tasa-painottelu ja balanssin haku on olevaisuudessa meneillään.
Nuo perus-voimat [mielestäni] ilmoittavat/vaikuttavat itsestään 'kuorien'--> eli kulloisen tietoiseksi tulleen olennon kautta. - pirtaliina
cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:
Varmaan muoto-kieli saa ideansa jostan valmiista mallista, joka voi olla mikä tahansa olemassa oleva lähde.
Lähinnä kai muodot jotka muistuttavat ihmistä tulevat luonnosta esiin, erillaiset variaatiot tuosta tutusta muodosta alkavat lopulta mielikuvituksessa elää omaa elämäänsä ja 'jalostuvat' lopulta keijuiksi,peikoiksi etc.
Omasta mielestäni lopullisia henkisiä tietoisuuksia ei ole monia, eli jonkinlainen 'jing ja jang-voimien' [tai miksi niitä haluaa kutsuakkin] tasa-painottelu ja balanssin haku on olevaisuudessa meneillään.
Nuo perus-voimat [mielestäni] ilmoittavat/vaikuttavat itsestään 'kuorien'--> eli kulloisen tietoiseksi tulleen olennon kautta.Ehkä silloin, kun aistimme jotain, jolla ei ole muotoa, ei ääriviivoja eikä sävyjä, siis kun aistimme jotain muuten kuin näkemällä tai kuulemalla, haluaa mielemme sen valjastaa näkyväksi. Elämme tässä maailmassa, jossa useimmat meistä käyttävät tietoisesti viittä aistiaan ja jos koemme jotain, mikä ei näillä ole hahmotettavissa, muokkaa mieli sen sitten kuvaksi, jotta sitä olisi helpompi käsittää...
- cybo-ceronimo-cabriel-61
pirtaliina kirjoitti:
Ehkä silloin, kun aistimme jotain, jolla ei ole muotoa, ei ääriviivoja eikä sävyjä, siis kun aistimme jotain muuten kuin näkemällä tai kuulemalla, haluaa mielemme sen valjastaa näkyväksi. Elämme tässä maailmassa, jossa useimmat meistä käyttävät tietoisesti viittä aistiaan ja jos koemme jotain, mikä ei näillä ole hahmotettavissa, muokkaa mieli sen sitten kuvaksi, jotta sitä olisi helpompi käsittää...
Joo kyllä, noin se menee.
Tuon prosessin loppu-tulos--> eli ne hahmot jotka mieli luo 'näkymättömästä', ovat tietysti sidoksissa johonkin tajuttavaan jo nähtyyn muotoon--> kuten tuttuun ihmisen tai eläimen tai niiden yhdistelmälliseen muotoon.
Arvokkuutta tai mahtavuutta kuvaillaan timangeilla tai muulla ihmiselle arvokkaalla materiaalilla ;). Näin se ihmisen rajoittunut ja kapea olemus rajoittaa ei materiaallisen tajuttavuuta ja ilmaisemista. - googlenauraja
cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:
Joo kyllä, noin se menee.
Tuon prosessin loppu-tulos--> eli ne hahmot jotka mieli luo 'näkymättömästä', ovat tietysti sidoksissa johonkin tajuttavaan jo nähtyyn muotoon--> kuten tuttuun ihmisen tai eläimen tai niiden yhdistelmälliseen muotoon.
Arvokkuutta tai mahtavuutta kuvaillaan timangeilla tai muulla ihmiselle arvokkaalla materiaalilla ;). Näin se ihmisen rajoittunut ja kapea olemus rajoittaa ei materiaallisen tajuttavuuta ja ilmaisemista.Alahan jo hakeutua SIELUNLAIN perusteella
hoitoon naurettava pikkuporvari!
- cyberanimus
eli tiede-yhteisöissä on jo kauan spekuloitu uskontojen syntyä ja kehitystä ja niitä teorioitakin löytyy netistä kun viitsii vain etsiä.
Kuitenkin, alusta alkaen ihminen on halunnut vastauksen kysymykseen "miksi ja miten", ja koska silloin ei ollut nykyistä tietoa eri luonnonilmiöiden (ukkonen, tähdet, maanjäristykset, yms.) syistä, ne helposti elollistettiin ja annettiin niille persoona (animatismi). Ihmisen kehityksen myötä (rituaalien käyttö, kuten hautaamisen keksiminen) luultavasti on tuonut uskonnolliseen puoleemme henkiuskon kehittymisen, jolloin ihminen ja eläin oli hengessä samanveroisia (animatismi).
Ja jos annetaan ajan kulua, huomataan että metsästäjä-keräilijä-kansoille oli tyypillistä uskoa fetismin, toteismin ja shamanismin kautta hallitsevansa edes jonin verran ympäröivää luontoa saaliseläinten kutsumisen, sairauksien parantamisen ja pahoilta hengiltä/tapahtumilta suojeltumisen kautta.
Se että on menneessä palvottu yksijumalaisesti "maa-äitiä" tai "aurinko-isää" on new agen kehittämää roskaa. Mikään uskontohistoria ei tue muinaisuskontojen olleen puhtaasti tietyn jumaluuden kannattajia vaan yleensä kysymys on ollut monijumalaisista uskonnoista melkein juutalaisuuteen asti.
Mistä siis tämä matriarkka-patriarkka fiilistely on päässyt syntymään? Syyllisenä voitaisiin pitää mielivaltaista päättelyä Venus-patsaiden käyttötarkoituksesta ja ensimmäisten kirjoitettujen tekstien(aka maanviljelyksen aloitus lähi-idässä) tuoman ristiriidan selittäminen.
Toisaalta yhdyn kirjoittajan näkemykseen mielikuvituksen rakentamista metsänhengistä.
Ei tarvitse mennä kauaksikaan menneisyyteen kuin kreikkaan, jolloin myyttiset olennot suorastaan vaelsivat jokaisessa notkossa ja horisontin takana.
Totuus on, että ihminen selittää itselleen kaiken näkemänsä ja kuvittelee loput, joille ei pysty antamaan selitystä. Se että nämä "selitykset" sitten siirtyvät kansanperintönä uusille sukupolville, on ihan ihmisestä itsestään kiinni uskooko faktaan vai tarinaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod225454- 324760
- 282711
- 342344
- 372058
- 152008
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191647- 121581
- 231432
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons241410