Myyrmannin

muistan tapauksen hyvin kun seurasin sitä reaaliajassa netissä, mm irkissä.
se tekijähän paljastui jo ennen kuin viranomaiset siitä tiedottivat.

Missäkö olin? Citymarketin hedelmätiskillä, joten voi sanoa että seurasin todellakin reaaliajassa alkuhetket.
Tilanteesta muistaa enemmän kuin haluaisi, mutta elämä jatkuu meidän osalta.

Torremolinosissa katselin tavanmukaisia tv-uutisia ja se oli silloin pääuutinen.

Möykkyä murjaisemassa!

ketä se nyt kiinnostaa lisää vaan vastaavia.kaikki kerrataan vanhat asiat moneen kertaan menee vaan hyvää tilaa hukkaan tuollaisissa ilmoituksissa..

Millon se taphtui?

tietty kotoo

Te vaan ette muista, ettei poliisi koskaan suostunut kertomaan miten se pommi räjähti.

Armeijassa Turun pansiossa, mietin vain onkohan siellä mahdollisesti omia tuttuja tapahtuma hetkellä!

Muistattekos miten paljon paskalehdet kirjoittivat huuhaata Petristä aluksi?

Olin lentokoneessa, laskeutumassa Helsinki-Vantaan kentälle ja ihmettelin hälytysajoneuvojen määrää ilmastakäsin... Tervetuloa takaisin Suomeen!

täydessä kännissä.

tämä järkyttävä uutinen.
Kyllä se pisti vähän miettimään, että miten suomessa tälläinen on mahdollista.
Kyllä se vieläkin koskettaa, varsinkin kun asia otetaan taas esille.

tuolloin asuin tampereen hervannassa, radiosta kuuntelin jutun etenemistä ja päättymistä. Odotan seuraavaa paukkua !
On minulla muisto tapauksesta, kasetilla laulu, tai siinä enemmänkin kerrotaan pikkuliikemies takalan tapaus,
"nyt räjähti, maaherran talo palaa, tässä menee sanattomaksi" jne jne.

Aivan turhaa aiheuttaa edelleen mielipahaa uhriksi joutuneille !

mutta ennemmin minä sitä selvittelen kuin bb:n "käänteitä2

just silloin...

tuli nähtyä iha tarpeex semmosta mitä ei sois kelleen

olin silloin länsi-rannikolta vierailulla"stadissa" ja tapahtuma hetkellä Jumbossa shoppailemassa. Siellä en vielä tiennyt asiasta mitään, mut majapaikassa oli jo tietoa, myös uutisissa.
Kovin kaihersi epätietoisuus oliko omia sukulaisia ollut uhreina.
Seuraavana päivänä selvisi,et olis voinu olla:yksi töissä(olikin saikulla, onneksi!!), toiset peruivat lähdön viime hetkellä.
Siinä oli aika huokaista helpotuksesta.
Voimia teille kaikille joilla oli joku läheinen/jotka olitte itse tapahtuma hetkellä paikanpäällä.

Olin 9vuotias kun rähjdys tapahtui olin isäni kanssa katsomassa uusia vaatteita itselleni lähdimme onneksi n,20min a9ika semmin pois myyrmannista ennen kuin räjähti katsoimme tv uutisia hermostuneena,näin sen mäkkärin pellen joka haavottui.Onneks en vastannut kyllä isäni kysmykseen että olisimme olleet siellä vielä pitempään,sain valkoisen koiran yhdestä kaupasta siellä ja eräs tuttava sanoi että se oli ''enkelikoira'' joka suojeli minua.olen uskonut siihen aina.onneksi oli tuuria.
Olisin varmaan kuollut tai haavoittunut jos olisimem olleet 20minsaa pitempään siellä.

himassa, nautin tavallisesta löhöilystä, kun äitee soitti ja kertoi uutisen...

järkytys ja kohta helpotus siskoni oli silloin 8kk raskaana ja onneksi eivät sinä kyseisenä perjantai iltana menneetkään ostoksille perheineen myyrmanniin vaikka olivat suunnitelleet heillä kävi SUURI ONNI!

-Mutta kaikenlaisia kaistapäisiä vitun idiootteja pitää olla jotka tollaisiin ratkaisuihin päätyvät ja saattavat sivulliset hengenvaaraan siis mikä helvettii näitä ihmisiä riepoo?????

siitä mis olin ??

-Räjähdyshetkellä olimme kotona ja tieto meille tuli vasta tuntia myöhemmin,kun tutut Martinlaaksosta soittivat huolissaan,että mahdoimmeko olla paikalla kauppakeskuksessa.Olimme olleet siellä paria tuntia aikaisemmin ostoksilla ja katselimme mm.kun "Pelle" puhalteli lapsille ilmapalloja ja taitteli niitä solmuun.-Räjähdyksen ääni ei kuulunut lainkaan tähän Solkikujan suuntaan emmekä kiinnittäneet myöskään huomiota ambulanssien ääniin.Jostain syystä nautimme täydellistä rauhaiseloa tuon murhenäytelmän tapahtuessa aivan kotinurkillamme?-Ehkä oli hyvä niin,sillä se järkyttävä näky olisi ollut jatkuvasti mielessä asioidessamme päivittäin lähikaupassamme Myyrmannissa.Monet ystävämme olivat myös viime hetkillä "pelastuneet" tästä tuhoisasta tilanteesta.Joillekin oli tullut viivytys tai este lähteä ostoksille ja jotkut olivatkin muuttaneet aiottua kulkusuuntaa asioidessaan juuri Myyrmannin eri liikkeissä,joku oli juuri poistunut ulko-ovesta ja eräs päättikin kiertää toiseen apteekkiin,kun lastenvaunujen kanssa oli työlästä nousta räjähdyspuolen sisäänmenoportaita ylös.-Suru ja osanotto on tietysti yhteinen meille kaikille ihmishenkien menetyksistä ja vakavasti vammautuneista.Voimia heille ja läheisilleen!

pommin räjähtäessä olin noin 1 km päässä myyrmannista ja oltiin kavereiden kanssa heidän pihallaan joten räjähdys kuului kunnolla ja kovaa. säikähdettiin koska oltiin aikasemmin aikeissa lähteä myyrmanniin mutta onneks pysyteltiin vain kavereiden pihalla.

Olin silloin myyrmannissa,istuin samoilla penkeillä 12min aikaisemmin ja poistuin kauppakeskuksesta koska lähdin asiakaskäynnille puhelimen soitua.

Jorvin sairaalassa synntysosastolla tarkistuksessa. Koko toiminta lääkäreiden osalta pysähtyi ja minut tutkittiin vasta puolen yön jälkeen vaikka olin mennyt sinne jo klo 18. Mutta eipä tuo minua haitannut :) Poika syntyi 10 päivää tuon jälkeen

kauppakeskuksesta, kun sielä räjähti. Emme olleet kuulleet mitään sillä olimme autossa ja vasta kun olin kotona kuulin uutisista mitä oli juuri tapahtunut. Olin järkyttynyt, sillä olimme poistuneet tuon räjähdystapahtumapaikan kautta ja muistan vieläkin sen pellen joka puhalteli ilmapalloja siinä paikalla jonka ohi menimme. Aivan sairasta kun ajattelee, että se oli vain kymmenestä minuutista kiinni. Vieläkin kun muistelen sitä, tuntuu todella pahalta.

Olin intistä lomilla. Ei sitä voinut uskoa todeksi, mutta se oli sitä.

Olin juomassa kiljua joka oli juuri valmistunut ja hyvää oli.

Taisin itse olla koulussa kun kuulin siitä.. se oli aika järkyttävä uutinen.. kuka hullu vaarantaa viattomien ihmisten henkiä keskellä kauppa keskusta? mielisairas ihminen sellaista tekee.

Tiedän, Myyrmannin pommi-isku järkytti meitä kaikkia mutta tämä vuosijuhla pistää myös miettimään että tollaista tapahtuu joka päivä, melkein joka 12.tunti maailmassa.

Leirillä, kaveri sai viestin räjähdyksestä mutta ei enempää tietoa.. kelailitiin jo että kyseessä on terrori-isku.

Aamulla en tiennyt mistä heräsin.

Ei mitään mielikuvaa, missä olin ja mitä tein. Taaksepäin kun laskee vuosissa, niin taisin olla silloin työttömänä. Muistan vain sen, ettei tapahtuma niinkään järkyttänyt vaan suhtauduin siihen ennemmin kuin viihteeseen ylensäkin.

Roskaa koko juttu. Vitustako muistan missä sillon olin. Kauko-idässä on tänäkin vuonna kuollut tuhansia lapsia taifuuneissa. Joku latvasta laho Petri Gerdt ei jaksa kiinnostaa

kotona olin ja radiosta kuulin,että myyrmannissa on räjähtänyt pommi.Järkytyin aika syvästi silloin.Vein paikalle kynttilän silloin palamaa.Oli paljon mielessä silloin.

Kanadassa, kun pommi-isku tapahtui. Ihmettelin, kun puhelimeen alkoi tulla viestejä tyyliin "Me ollaan kunnossa, ei oltu siellä.". siinä vähän aikaa ihmettelin, että mistä on kyse.. Kunnes sain yhtyden Suomeen ja netistäkin seurasin tapahtumia.

Satun asumaan vain parin kilometrin päässä Myyrmannista. Silloin oli perjantai ja olin kotiutunut töistä. Mielessäni kävi ajatus, lähtisikö ostoksille Myyrmanniin. Sitten muistin, että tarvitsen vain ruokaa ja kävin paikallisella ostarilla. Myöhemmin illalla tuli tyttöystäväni käymään ja istuimme iltaa kotonani. Kahdeksan tienoilla kuulin läheltä ambulanssin ääntä, mutten kiinnittänyt siihen suurta huomiota, sillä hälytysajoneuvoja kulkee tienoilla tuon tuostakin.

20.30 avasin TV:n rutiininomaisesti, katsoakseni pääuutislähetyksen. Onnettomuuden uhrien hoito oli silloin juuri alkanut, eikä syystä ollut vielä tietoakaan. Tyrmistyin kun tajusin, että uutiskuvaa näytettiin melkein naapurista!! Sen jälkeen katsoimmekin kaikki illan uutislähetykset. Tapani prosessoida tällaisia uutisia on kerätä niin paljon tietoa kuin mahdollista.

Seuraavana iltana olin jo paikan päällä katsomassa. Poliisi oli eristänyt koko kauppakeskuksen teknisen tutkinnan vuoksi, mutta iso piha sen edessä oli täynnä kynttilöitä, kukkia ja kortteja. Tapasin pari nuorta, jotka kertoivat olleensa aivan lähellä räjähdyksen sattuessa...välissä ollut portaikko kaiteineen pelasti heidät.

Arvelin, että asia koskettaa jollakin tavoin myös työyhteisöäni. Olin oikeassa: yksi työtoverini oli ollut kolmannessa kerroksessa ja joutui psyykkisen järkytyksen vuoksi sairaslomalle. Toisen työtoverin tytär sai räjähdyksessä hauleja jalkaansa ja joutui terveyskeskukseen. Kuulin myös pikkutytöstä, joka oli käynyt läheistä koulua. Hän oli yksi räjähdyksessä surmansa saaneista.

JOS TEKSTIT PITÄISI PAIKKANSA, OLISI NOIN 10% SUOMALAISITA OLLUT SILLOIN PAIKANPÄÄLLÄ :)

JÄNNÄÄ MITEN HAETAAN HUOMIOTA HUUTELEMALLA TÄÄLLÄ "MÄKIN OLIN SIELLÄ"

En minä vaan ystäväni on ollut muutaman metrin päässä räjähdyksestä ja hänessä on niin paljon hauleja ettei niitä leikata pois.
aika hurjaa. Hänellä on paniikkikohtauksia ym. kurjaa.
itse asuin tampereella silloin enkä muista mitä juur silloin tein.

olla

Köyhät on eväät näissä kysymyksissä. Mikähän viehätys näissä piilee, haluaisin tietää? Ja, mitä hyötyä näitte vanhojen asioitten jauhamisesta on???

sairaalassa kun olin synnyttänyt lapseni sinä päivänä päivällä.
Kuulin siittä pommista vasta seuraavana päivänä.
Joten Myyrmanninpommi poika minulla :=) .

Kun muistella ikäviä asioita, luulis nyt jotain muutakin keskustelun aiheita olevan??????

Olin salibandytreeneissä Rajatorpan Let's Go:ssa.

laivalla.

Aamulla hieman tunnelma latistui kun luimme lehdet.

Siihen aikaan kävimme siellä aina kaupassa..

Ystävä oli sieltä hetki aikaisemmin lähtenyt pois,toisen piti mennä mutta onneksi muuttikin mielensä ja kolmas kaveri tai siis tuttu loukkaantui.

olin kotona noin kaksikilometriä tapahtuma paikalta. olin sanonut vaimokkeelle että mennäänkö myyrmanniin kun siellä oli joku tarjous ja ei sitten lähdettykään kun sitä tarjous tuotetta ei tarvittu.

Tulin töistä Helsingistä junalla Myyrmäkeen. Mietiskelin matkalla, että kävisinkö ostamassa lapselleni (3v) Cittarista talvihaalarin vai kävisinkö ensin kotona ja tulin vasta sen jälkeen takaisin Myyrmanniin.

Onneksi valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, koska ehdin poistua sieltä n. 1/2 tuntia ennen räjähdystä. Jos olisin tullut lapseni kanssa sinne, olisimme olleet siellä juuri räjähdyksen aikana.

Kotona katsoin uutisia ja huomasin mitä oli tapahtunut. Sydän alkoi jyskyttämään ihan sikana. Taas kerran oli joku tuolla ylhäällä suojellut henkeäni.

Edellinen kerta oli nuorempana, kun käytin ensimmäisen kerran autossa takapenkillä turvavyötä. En silloin löytänyt vyötä penkkien välistä, mutta jatkoin etsimistä pimeässä autossa. Silloinkin oli joku kohtalo pelissä, koska löysin turvavyön ja olen vielä elävien kirjoissa. Kolarissa automme meni ihan muusiksi, kun rattijuoppo törmäsi autoomme.

Tuon elokuvan kävin aiemmin katsomassa elokuvateatterissa. Myyrmannin pommi-iskun takia tuo elokuva ja päivämäärä ovat piirtyneet muistiini.

Ajelen taksia ja muistan kun ajoin asiakasta lentoasemalta Saviolle ja olimme melkein perillä, kun uutinen räjähdyksestä tuli radiosta ensikertaa. Ei meinannu ottaa todesta, vaan ajatteli että kyseessä ollu vaan harjotus, jota selostetaan, mutta pian totuus selvisi.

sovittelin uusia kenkiä ja äkkiä kuului karmea pamaus ja ihmettelin mitä se voi olla

Menin katsomaan pamauksen suuntaan ja näin verta ja ihmisen osia seinillä ja tajusin heti että pommihan se oli

Ei siinä mitään menin kotiin ja kuuntelin radiosta ja televisiosta mitä asiasta kerrotaan

Olin kotona katsomassa lempi ohjelmaani tuhkimo tarinaa!!!!

..olin matkalla iltavuorosta kotiin ja Hakamäen risteyksessä ihmettelin kun ambulansseja meni läjä ohi.. kohta soikin puhelin - kamu Irlannista soitti ja kysyi olenko ok kun oli uutisista kuullut räjähdyksestä..

Pari minuuttia aiemmin kävelin räjähdyspisteen ohi perheen kanssa. Paukun sattuessa oli onneksi liukuportaat välissä. Lattia notkahti ja korvat lukkiutuivat.... ovesta paalutorille ihmettelemään mitä tapahtui. Mitään hajoavaa lasia tai muuta en muista.

.. asian voisi antaa jo olla?
Aletaan taas menemään samaa pisteeseen kuin esim. Prinsessa Dianan miljoonannet muistelot. Kuinka monta ihmistä VUODEN aikana kuolee auto-onnettomuudessa? Ja kuinka kauan sitä puidaan lehdissä? Kerran tai ei ollenkaan.
Joo, olihan se PRINSESSA mutta ei helvetti. Kuollu ja kuopattu, mitä sitä märehtimään enään ja miettimään että olikos se nyt sitten se kuski joka oli kännissä vai oliko se jopa ihan suunniteltu juttu.
Sama tämän asian kanssa. Sillä liialisella miettimisellä ei saa paljon muuta aikaseks kun pahaa mieltä ihan kaikille ja ihan turhia lööppejä ja skuuppeja.
Mitä luulette, haluaako pomminräjäyttäjän perhe miettiä tätä asiaa?
Entä uhrien perheet?
Olen koko pienen elämäni ihmetellyt ihmisten (eritoten suomalaisten) tapaa juuttua tällaisiin asioihin. Pitää puida monia kymmeniä vuosia jotain asiaa, mikä nyt ei välttämättä edes liity millään tavalla itseensä. Ja vaikka liittyisikin, niin elämä jatkuu.
Ellei sitä ehdoin tahdoin lopeta.

menee jo niin yli hilseen, että hohhoijaa.
Pitäiskö sitten seuraavaks keskustella vaikka jokaisen ihan henkilökohtasista traagisista tapahtumista? Kenen mummo kuoli ja mihin? Milloin SINÄ meinasit kuolla ja milloin SINULLA meinasi pamahtaa paskat housuun?
Sallikaa mun nauraa, haluisin kyllä tavata tämänkin kyselyn keksijän ihan kasvotusten.

OLIN PASKALLA.

Tunnen tämän pommin tehneen pojan isän henkilökohtaisesti. Olen hänen työtoverinsa ja siksi ihmetten yleensä miksi tällaista asiaa vielä halutaan penkoa.

Vähiin on tämän nettisivuston jutunaiheet menneet jos ei sivistyneempää ja fiksumpaa jutunaihetta ole. Parempi sulkea sivusto kuin penkoa tätä asiaa vielä omaisten ym. tuskaa jälleen lisäten.

Tämä pojan isä oli sairaslomalla yli vuoden ja onneksi hän sai voimaa palata jälleen töihin johon työkolleegat hänet tukien takaisin tervetulleena ja lämpimästi toivottivat.

MIETTIKÄÄ OLISKO TEISTÄ KÄYMÄÄN SAMA MURHE JA IHMISTEN KUISKUTTELU LÄPI????

TSEMPPIÄ GERDIN PERHEELLE JA TYÖKOLLEEGALLE!!

tiiän muutaman jotka sattu olemaan just kys hetkenä myyrmannissa.

Me oltiin juuri matkustamassa isämme luo vantaalle junalla, ja kun astuimme junasta pihalle, ambulanssit ja paloautot juuri lähtivät. Kun pääsimme isän luo, saimme selville että myyrmanni oli räjähtänyt

Miksi asialla pitäisi mässäillä?Aina on suomi24:ssa näitä "Missä olit kun Diana kuoli?" ym. typerää.Miksi muistella tuollaisia asioita?Eikö paremminkin pitäisi pohtia,mitä yhteiskunnassa voisi muuttaa,ettei tuollaisia pommeja tulisi enempää?Kamalaksi on mennyt touhu kouluissa ja jopa työpaikoillakin,kun jotkut päättävät olevansa muita parempia ja voivansa kohdella muita ihan niin kuin huvittaa.Ei ihme,että tällaisia epätoivoisia tekoja sitten tulee.Minunkin luokallani koulussa oli näitä omissa oloissaan viihtyviä poikia,joilla ei ollut kavereita.Monikohan heistä kykenisi epätoivoisiin tekoihin...?Kauhistuttaa ajatellakin...

Niin että älkää ihmiset kauhistelko,vaan pitäkää huolta toisistanne.Älkää vaan sortuko syrjimiseen,se voi pilata ihmisen elämän ihan kokonaan.

Kakalla

Tuntui todella pahalta: (

Mitähän jos tehtäisiin jotain rakentavia ehdotuksia, eikä tämänlaatuista roskakeskustelua.

Oltiin muijan kanssa menossa myyrmanniin ostoksille mutta olin vastaan ja mentiin toiseen kauppaan, sen jälkeen kuultiin että siellä oli räjähtänyt, en tiedä miten lähellä hengenlähtö on ollut.

Viisi vuotta sitten olin kaupassa, kun kuulin radiosta, mitä oli tapahtunut. Itse Myyrmannissa en ole käynyt koskaan. Muistan kun joltakin kysyttiin, pitäisikö nyt kauppakeskuksia pelätä. Turhaahan se olisi, voihan sitä jäädä esim. auton alle.
Tapahtumana jää historiaan ikävällä tavalla silti tuo 11.10.2002. :(

oli kuolema melko lähellä etten lähtenyt myrtsiin vaan meninkinkin prismaan vaikka tarkoituskin oli lähteä myrtsiin päivällä. oli kyllä aikaamoinen kokemus se!!!

Mie olin silloim opiskelee jäkes. Kyl sen pommin jälkeen ihokarvat nousi pystyy ku kävi myrtsis, mut ee ennää

aivan järkkyttävä tapaus!tulin kotia töistä ja ensimmäinen uutinen oli räjähtäny oli joku kaasupullo!ja sitten joku itsemurhakanditaatti liikenteessä oli!en usko että tämä jää vielä tähän!

olin israelissa, ku paikalliset kaverit soitti ja sano että helsingissä on räjäytetty itsemurha pommi. oli aika hämmentyny olo. ja tottakai paniikki onko kaikki läheiset ok. tuntui että aika ja paikka -asiat on nyt sekaisin.

Krp sai tietää kauttani kuinka monta kuolonuhria tapahtuneesta tulee kokonaisuudessaan. Myös senkin,että muitakin mutta pienempiä jysäyksiä tulee tämän jälkeen tapahtumaan tavalla tai toisella kotomaassa. Nämä asiat toteutuivat, muttei se, että näin että mies tuli pommi mukanaan lentokoneesta, mies oli tumma, ulkomaalainen. Epäilin nimittäin terrorismia näkemäni perusteella. Näin selvänäköisesti myös räjähdystarkan paikan kauppakeskuksessa portaikon luona. En ole siellä koskaan käynyt. Muistan vieläkin kun katsoin tekstiteeveetä juuri tapahtuneesta ja tiesin tulevan kuolonuhrien määrän, joka tiedettiin paljon myöhemmin tapahtuneesta.

Ei kannata tunteilla tuollaisen turhan jutun kanssa.

jep, kauhea tapahtuma oli.olin lahdessa ja asuin sillä hetkellä ihan myyrmannin lähellä.ja avomies oli sillä hetkellä samassa koulussa kuin tämä räjäyttäjä.mutta edelleen epäilen, että räjäytys olisi ollut tahallinen...mut eihän sitä voi koskaan tietää.paska juttu, mut asialle ei voi mitään.ja turha sitä on menneitä muistella, varsinkin tollasia.

Olin itse kotona Espoossa Leppävaarassa, mutta mieheni ja poikani olivat lähteneet ostamaan pojalle urheiluvälineitä.Lähtivät ostamaan niitä silloisesta Myyrmannin TOP-SPORT myymälästä. Tekivät kuitenkin uuden päätöksen matkalla ja lähtivät Jumboon. Jos näin ei olisi ollut olisivat he ehkä pommin uhreja molemmat.

10 sekunttia ennen räjähdystä itse olin juuri siiinä kavereittenkanssa,onneksi sanoin että lähen nyt himaan. Juoksin bussiin apteekin puolelta ja HETI kun olen bussin ovilla sisällä, niin mutsi soittaa et "OKS KAIKKI KUNNOSSA, myyrmannissa räjähtipommi" en ois tässä ellen ois menny siihen bussiin.

Kuuntelin radiosta tapahtunutta ja se oli melkein kuin kopio omasta vuodentakaisista kauhunhetkistä. Ero oli siinä ettei muita kuollut kuin pommintekijä. Tapahtui myös Suomessa. Päivä meni itkuksi... Se oli hyvää terapiaa, vaikka muut ihmettelivät voimakasta reaktiotani..:D

Nyt kun Myyrmannista on 20 vuotta niin en tiedä.. Juorukellot vaiekoot ainakin. Täällä ei juoruilu auta. Voimia kaikille.

llo