Onko alkoholismissa

No ehtoollisviinissä vissiinkään ei ole prosentteja kuin sen verran että sitä voi kutsua viiniksi eikä mehuksi.

Alkkariksi kerrotaan mitä merkillisimpiä ihmisiä. Pienessä kirkonkylässä jos kerran käyt paarissa oletkin jo juoppo. Isossa kaupungissa päivittäin juova ihminen ei välttämättä ole julkinen deeku....

Muut ihmiset asettavat kriteereitään toisten juomiselle ja määrittelevät asioita omien mielipitetttensä mukaan.

Alkoholismiin ei vai laittaa em. syistä erikoisempia pisteytyksiä. Periaatteessa ihan henkilökohtainen asia miten viinaan suhtautuu. Tokihan on olemassa ns. määritelmiä joittenkin tilastojen mukaan tehtyjen annosmäärien mukaan. Mutta ne ovat vain tilastoja.

Alkoholismi lienee vain pelkkä oma-asiainen tieto elämänsä tilasta yksittäisellä ihmisellä. Joku juo jatkuvasti ja kravatti on aina suorassa.. toinen juo satunnaisesti ja paskat on aina housuissa. Kumpikin voi ajatella olevansa joko raitis, kohtuu käyttäjä tahi pultsari. Se mitä soskun tai A-klinikan täti aattelee on käytännössä ihan heidän omia mielipiteitään.

Ohimennen mainittuna itsellä on pahasti sokeritautinen ja muutenkin sairas keski-ikäinen tuttu. Oli koitanut hakea sairaseläkettä. Lekuri oli vain todennut että "ei onnaa, et ole tarpeeksi juoppo"... Miten lie määritellyt tuonkin asian?

Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni oletan että ihminen on alkoholisti siinä vaiheessa kun itse on tullut tulokseen että hän on alkoholisti, eikä kiertele asiaa. Vähän narsistista kaiketi, mutta lienee totuudenmukaisinta. Ulkopuolisten määritelmät voivat olla ihan mitä tahansa.

Heitän tällaisen siivun: kun ihminen ensi kertaa hakee apua tilaansa, tai vaan avautuu aavistuksestaan jollekin, kaikki muuttuu oleellisesti siitä hetkestä alkaen, eikä palaa ennalleen ikinä.

on vaikea käydä rakentavaa keskustelua. Alkoholistiksi ei tulla eikä olla tulematta pisteillä. Alkoholistiksi tullaan juomalla alkoholia.

Oman alkoholisminsa myöntäminen itselleen on paranemisen ainoa lähtökohta. Useimmat alkoholistit kieltävät sen viimeiseen asti mm. rakentelemalla "testejä" tai laskemalla pisteitä, tai yksinkertaisesti sulkemalla asian mielestään. Syynä on se, että he eivät halua lopettaa juomista.

Mitähän jos kysyisit avoimesti, vilpittömästi ja rehellisesti perheesi jäseniltä mitä mieltä he ovat juomisestasi. Pyydä heitä myös kertomaan, millaisena he näkivät sinut ollessasi viimeksi juovuksissa.

On mielestäni alkoholismia ""Entäpä se tapa kun tissuttelee 6 pulloa olutta joka ilta, eikä juo muuta, mutta juo ihan joka ilta olutta?
"" Eli tuo 6 pulloa tuskin on enään janojuomaa, riippuu tietenkin vuodenajasta, esim. pirunmoiset helteet. Tunnen aika paljon nais alkoholisteja jotka joivat tuon n.6 siideriä/ lonkeroa, joka ilta.

sekä DSM IV että ICD-10 -luokitukset. Löytyvät varmaan profiilissani olevista linkeistä (kokeile ainakin Käypä hoito -linkkiä, en itse nyt jaksa niitä ruveta etsimään kun on niin hitaalla tämä palsta).

"Ei mielellään AA-keskustelua kiitos."

Mitähän toi ketjun aloittaja tuolla tarkoittaa? Ainoat (no ei sentään ihan!) ja parhaat alkoholismin ASIANTUNTIJAT ovat nimenomaan AA:ssa. Sieltä saa siis myös pitävimmät ja kestävimmät määritelmät. Voi tosin kuunnella vaikka sadan lääkärin ja terapeutin keskenään erilaisia tai samanlaisia määritelmiä, mutta tosiasiat eivät siitä muutu miksikään. Miksi mies edes hakee jotain määritelmää, jos tarkoituksena on kuitenkin KIISTÄÄ JA VÄISTÄÄ ja vatvoa jotai pisteytyksiä?

Kuuntele nyt sekunti: alkoholismin tunnistaa siitä että alkoholiriippuvuus HALLITSEE elämää. Määrät, merkit, käyttötavat tai käytön syyt eivät niinkään ole olennaisia. Asian ympärillä voidaan jauhaa loputtomasti paskaa. Jos alkoholin kanssa alkaa olla pikkuisen mielen hiertymää, silloin yleensä alkaa tämä määritelmien ja syiden loputon hyödytön setviminen. Ja tietysti vertaileminen: "nuo ovat oikeita alkoholisteja, minä olen hauskan ja hillityn kohtuukäytön hallitsija, ainakin joskus"

AA:ssa ei enää voi kusettaa itseään eikä ketään muutakaan. Ilmankos näillä palstoilla niin usein lukeekin "ei AA:laista keskustelua kiitos". AA-touhuhan on helvetin pelottavaa. Siellä voi vaikka joutua kohtaamaan tosiasioita ja oikeasti muuttamaan elämäänsä, oli ihan minkä tason urheilija ja menestyjä hyvänsä. Tuo on kuitenkin myös mahdollisuus: ovet ovat auki kaikille, eikä keneltäkään kysellä mikä luuseri tai menestyjä hän on. Vain yhtä pyydetään. Että myöntää olevansa alkoholisti, ja haluaa lopettaa juomisen. Jos ei halua, voi jatkaa muissa mestoissa ja erilaisilla klinikoilla käyntejä. Hyvä niinkin.

Ei pisteytyksillä ole sinänsä mitään merkitystä. Kikkailua, selittelyä, pakoreitin hakua, juomisen jatkamisen oikeutusta, tuskanhiessä kipristelyä kun takaraivossa takoo 'en kai mä sittenkin ole oikeasti alkoholisti, ei kun toi spurguhan se on alkoholisti, en minä, en minä, en minä...'.
TUOSSA on alkoholismin yksi ydinkohta. Se on AINA itsensä kieltävä sairaus. Siksi todella hankala, herkästi uusiutuva ja vaikeahoitoinen.

Oliks tää nyt AA-keskustelua?? Sori, jos tuotti jollekulle pahoinvointisuutta sen takia. Ei muuta kuitenkaan sitä faktaa, että tämmöinen AA:ssa toipuileva alkoholisti tietää jotakin taudin olemuksesta. AA:han onneksi ei ketään mitenkään pakoteta. On monia muitakin varsin mainioita hoitopaikkoja. Ja sitten taas monia täysin hyödyttömiä, joissa vaan kuntoutetaan ihmisiä uudestaan juomkentille levolla ja lääkityksellä. Itse ongelma jää käsittelemättä.

Joo, unohtakaa ne pisteet, ja vilkaiskaa sisäiseen peiliin... Mutta koska se on helvetin vaikeata, rohkeutta täytyy ehkä kerätä vuosia. Tai no, hyvä on. Annan itselleni täydet pisteet kaikesta. Olen alkoholisti eli vaikeasti päihderiippuvainen. Kaikki runsaasti juovat tyypit eivät sitä ole! Siinä on iso ero. Ei-alkoholisti voi (hyvällä syyllä) vähentää tai lopettaa eli harjoittaa hallintataitoja. Alkoholisti voi vain sinnitellä hampaat irvessä pakon edessä kuivilla eli juomattomana eripituisia aikoja. Sillonkin juomisen pohtiminen pyörii tiiviisti mielessä. Se hallitsee mieltä. Se hallitsee elämää. Silloinkin, kun juomaa ei kaadu juuri sillä kertaa kurkusta alas. Vaikea-asteinen riippuvuus on jotakin monimutkaisempaa kuin vain "huono tapa", josta voisi irrottautua lisäämällä tahdonvoiman ja itsekurin käyttöä. Alkoholistista ei tule kohtuukäyttäjää. Siinä yksi määritelmä/tosiasia.