aluksi ujoja, MUTTA..

Olen myös ujo alussa, ku tutustun ihmiseen.. En luota heti toiseen, Olen varmaan siksi ujo. Haluan ensin tutustua ihmiseen minkälainen hän on. ´Sitten kun tiedän ihmisestä vähän enemmän niin sit alan enemmän puhumaan ja olemaan oma itseni. Mutta jos en pidä jostain henkilöstä ollenkaan niin olen jatkuvasti ujo hänen seurassaan. Esim. työpaikalla. Tai toisin sanoen olen hiljaa. Huomaan myös aika nopeasti ihmisestä jos ei välitä mun seurasta, vaikka ei olisi mitään tehnyt tai sanonut siihen suuntaan...

mikäkin.- Mulla on tää, et vanhetessa rupee tulee ujommaksi.. Tai sitte se o vaa väliaikasta ja rohkaistun taas jossai vaiheessa.

mulla on aivan sama! olin ujo ennen mutta nyt tuntuu että se on vuosien aikana kadonnut. Kuvailisin enemmänkin että olen haluton olemaan avoin kuin ujo. Olen toki ystävällinen ihmisille. Mutta en avoin persoona.

Totta, totta.
Mutta se riippuu päivästä. Jonain päivinä saatan olla myös hiljainen ja ujon oloinen, mutta toisena taas melko äänekäskin.
Mutta se riippuu myös seurasta. Joskus sitä vaan haluaa ihan ärsyttääkseen olla äänessä.. Vaikkei sitä ääneen myöntäisikään. Tämä taitaa olla vain sitä ravun ailahtelevuutta..