SUURI JOULUHAASTEKETJU

Mutta täältä pesee:

Onni miehen kohtasi
Lottovoiton nappasi

Autoa alkoi haaveilla
menopeliä tavoitella

Tuttu ohjeita jakeli
Ooppelista varoitteli

Unohtui ohje kaverin
hankki mies Kadetin

Viikossa kone hajosi
kampi kyljestä kurkkasi

Männät olivat palasina
venttiilit pikku murusina

Mies vaurioita manaili
tolloko tän suunnitteli?

Rahat ovat nyt lopussa
elämänilo aivan hukassa.

PS Ei sinulla sattumalta ole Kadettia? ;-))

norMix evk kirjoitti:

Mutta täältä pesee:

Onni miehen kohtasi
Lottovoiton nappasi

Autoa alkoi haaveilla
menopeliä tavoitella

Tuttu ohjeita jakeli
Ooppelista varoitteli

Unohtui ohje kaverin
hankki mies Kadetin

Viikossa kone hajosi
kampi kyljestä kurkkasi

Männät olivat palasina
venttiilit pikku murusina

Mies vaurioita manaili
tolloko tän suunnitteli?

Rahat ovat nyt lopussa
elämänilo aivan hukassa.

PS Ei sinulla sattumalta ole Kadettia? ;-))

Lue lisää

Hienosti vastattu haasteeseen !

Ei ole kadettia enää, nuorena tyttönä oli ja että mä tykkäsin siitä. Lähti käyntiinkin neljänkympin pakkasesta ilman lohkolämmittimiä :)
Mutta se olikin niitä vanhanaikaisia kadetteja joiden peltikin oli varmaan sentin paksuista :D

TaikisN kirjoitti:

Hienosti vastattu haasteeseen !

Ei ole kadettia enää, nuorena tyttönä oli ja että mä tykkäsin siitä. Lähti käyntiinkin neljänkympin pakkasesta ilman lohkolämmittimiä :)
Mutta se olikin niitä vanhanaikaisia kadetteja joiden peltikin oli varmaan sentin paksuista :D

Lue lisää

varmatoimisia. Vaan toisin on kaikki tänään :((

ole laittaneet sitä sinne. Olen aikaisemmin jo hakenut mutta en ole löytänyt mitään Susanna Haaviston tai Eija Ahvon *kunnon* kappaleita netistä. Ainoastaan niitä tv-sketsiohjelmien lauluja löytyy. Senkään ohjelman nimeä en nyt just muista, siinä oli Heikki Kinnunen ja Erkki Saarela ja nää naiset.

Valitan, nyt pitää dunnelmoida vain ajatuksissaan.

Olin muuten takavuosina heidän lauluillassaan - siis Haaviston ja Ahvon. Oujee, mikä tunnelma!

Synnove Pullo kirjoitti:

ole laittaneet sitä sinne. Olen aikaisemmin jo hakenut mutta en ole löytänyt mitään Susanna Haaviston tai Eija Ahvon *kunnon* kappaleita netistä. Ainoastaan niitä tv-sketsiohjelmien lauluja löytyy. Senkään ohjelman nimeä en nyt just muista, siinä oli Heikki Kinnunen ja Erkki Saarela ja nää naiset.

Valitan, nyt pitää dunnelmoida vain ajatuksissaan.

Olin muuten takavuosina heidän lauluillassaan - siis Haaviston ja Ahvon. Oujee, mikä tunnelma!

Lue lisää

mahtaisiko sitten löytyä Hectorin ja Haaviston yhdessäesittämä Narrin kyyneleet. En ole varma onko kappale nimeltään just tuo,mutta uskon ja luotan että tiedät mitä kipaletta tarkoitan.

ps.Se nelikon tv-ohjelma oli Soidinmenot :)

Kiinni veti:) Taidan soittaa itse maestrolle ja kysyn sanojen perään:))

Okke, kyllä mä ne etsin. Ihan sun vuoksesi vain.

Waffen-ss kirjoitti:

Kiinni veti:) Taidan soittaa itse maestrolle ja kysyn sanojen perään:))

Okke, kyllä mä ne etsin. Ihan sun vuoksesi vain.

sillä ne sanat oot mulle velkaa, kun pari yötä nukuin huonosti muistellen sanoja.
Natalie soi päässä vieläkin, eikä soiminen ilmeisesti lopu ennen ne sanat löytyy :=))

RiisuArkihuoli kirjoitti:

sillä ne sanat oot mulle velkaa, kun pari yötä nukuin huonosti muistellen sanoja.
Natalie soi päässä vieläkin, eikä soiminen ilmeisesti lopu ennen ne sanat löytyy :=))

Lue lisää

Oli oppaanani vaalea ja kovin kaunis Natalie

rakkaus tuo... kirjoitti:

Oli oppaanani vaalea ja kovin kaunis Natalie

Pätkä himoitsemastasi. Niin, enkä vieläkään ole unohtanut niitä häitäs :)

http://musiikkilataamo.hs.fi/Magellan/pages/main.jsp?storeId=11801&pageId=collectionDisplay&viewId=1558730#

Itse asiassa tuo on niiiiin kaunis kappale. Pitänee liittyä ja opetella käyttämään näitä musiikkilataamon toimintoja.

Kaikkea ihanana nostalgista löytyy.....*haavelemaan jää*

RiisuArkihuoli kirjoitti:

sillä ne sanat oot mulle velkaa, kun pari yötä nukuin huonosti muistellen sanoja.
Natalie soi päässä vieläkin, eikä soiminen ilmeisesti lopu ennen ne sanat löytyy :=))

Lue lisää

Nyt ne sanat löytyivät, tosin säkeistön järjestyksestä en mene takuuseen. Täytyy vetää sanojani tässä hiukan takaisin, koska olen erhehtynyt kahdesta laulusta. Perttu lauloi Nathaliasta, ja Elvi Sinervon runosta Natalia on myös tehty laulu. Erheellisesti väitin Pertun esittävän molemmat laulut, ja itse taisin mennä metsään kun molemmissa lauletaan liki saman nimisestä naisesta. Mutta korjataan nyt sitten kunnolla koko kömmähdys. Tuolla alempana Ak jo epäilikin tietojeni oikeellisuutta, joten toivon mukaan Ak näkee ja lukee tämän.

Nathalia:
Punaisen torin jo näin, se peittyi mattoon valkeaan, Oli oppaanani mulla kaunis Nathalie
Syntyi vallankumous, koitti vapaus, oikeus. Sen kuulla mä sain.
Mausoleumi leninin, kahvilassa Pushkinin hän joi kaakaon vain. Hotelliin tulimme taas, ja kättä kauan puristin. Oli vaalea ja kovin kaunis Nathalie

Punaisen torin kun näin, en muusta kiinnostunutkaan, mua johti halki pakkasillan Nathalie.
Väistyi vallankumous, kaiken voitti rakkaus tuo ihmeellinen. Sai olla patsaat paikoillaan, sai juoda Pushkinissa kuka vaan, kaakaon sen

Nyt sua odotan vain, kun kerran saan sun Helsinkiin, sua luotani en päästä koskaan, Nathalie

Silloin hän mua pyysi vieraakseen, luo ystävien vei, koko yö juhlittiin. Tarinoin kuin poika tytölleen, hän vastustellut ei, katsoin silmiin sinisiin
Aika riensi nopeasti, niin lensi Suomeen asti ajatukset laidalta Moskovan.
Kerroin sulle Helsingistä, kerroin ihmisistä, lupasit mun olla, ja tanssittiin.
Kun sinut kotiisi vein, sai lämpö posket hehkumaan. Sinun luonasi sain lepo hetken. Nathalie

*********************

Natalia

Maa vieras on ja kylmä kevät sen. Nataliaa, sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa, jo tuoksuu yössä aistit kuuman akaasin.

Taas kerro mulle maasta nuoruutesi Nataliaa, suo kuuntelen. Ja tunnen veren virran lämpöisen kuin hehkun sydämesi. Oi Ukrainaa.

Maa vieras on ja vieras kansa sen. Nataliaa, suo tunne en.Jaan osas vain ja sellin kivisen ja unesi.
Kerran tuoksuu sullekkin akaasia.

Vaan silmäis siniset, viha tummentaa. Nataliaa, kun muistat taas.
On vieras hävittänyt armaan maas, vain koirat raunioita samoaa. Oi Ukrainaa.

Niin vitkaa siirtyy varjo ristikon, Nataliaa oi kuuletko, soi yössä rakentajain naurut jo.
He palaavat, ja silloin vapaa on taas Ukrainaa
********************
Tässä sitten asiasta kiinnostuneille Hesarin kuukausiliitteen juttu vuodelta 2004

Elvi Sinervon runon Natalia oli todellinen ihminen. Hänen kotimaansa ei kuitenkaan ollut Ukraina vaan Suomi.

Teksti: Miska Rantanen

Maa vieras on ja kylmä kevät sen. / Natalia, sua paleltaa.
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaisivuilla kerrottiin vangitusta Nataliasta, joka Agit-Prop-yhtyeen kuulussa laulussa ikävöi nuoruutensa maahan Ukrainaan, jonka vieras oli hävittänyt. Vieraalla tarkoitettiin saksalaisia, jotka valloittivat Ukrainan 1941.
Kappale kuullaan taas toisena joulupäivänä, kun TV2 esittää
Kaj Chydeniuksen marraskuisen 40-vuotistaiteilijakonsertin taltioinnin.
Runoilija Elvi Sinervo kirjoitti runon vankilavuosinaan joskus 1942-44. Hämeenlinnan naisvankilassa kärsivät tuomiotaan tavallisten rikollisten lisäksi myös monet poliittiset vangit.
Runon Natalia oli jonkin aikaa Sinervon sellitoveri. Kommunistien omassa perimätiedossa Natalia on mielletty ukrainalaissyntyiseksi partisaaniksi tai desantiksi, jonka silmien sinen viha tummentaa, kun hän muistelee kotimaataan.

Kaunista ja ah niin traagista!
Todellisuudessa Natalia oli Suomen kansalainen, joka istui vakoilusta saamaansa tuomiota. Ukrainassa hän asui nelisen vuotta, parikymppisenä tyttönä. Kuinka hän päätyi partisaaniksi Sinervon säkeisiin?
Jotain voi arvailla Kansan arkiston henkilömapin ja valtiollisen poliisin kuulustelupöytäkirjojen perusteella.
Natalia Tusula-Vereschjagin syntyi 26.6.1902 Suomenlinnassa. Hän oli keskimmäinen seitsemästä sisaruksesta. Kaksi vanhinta lasta olivat äidin, leskeksi jääneen Hilda Tusulan (o.s. Laine) ensimmäisestä avioliitosta.
Natalian isä oli venäläinen sotilas Jevgenij Vereschjagin. Tämä palveli keisarillista armeijaa Vallisaaren vahtina.
Venäjää äidinkielenä puhuneen Natalian koulunkäynti jäi kansakoulun kolmeen luokkaan. Juuri ennen maailmansotaa kymmenen vuotta vanhempi Jenny-sisko kutsui Natalian Pietariin, jossa Jenny oli mennyt naimisiin.
Suomeen Natalia - tai Nadja, kuten häntä kutsuttiin - palasi alkusyksystä 1917. Arkistot eivät kerro, tapasiko hän koskaan enää isäänsä, joka oli tuohon aikaan Tammisaaressa töissä. Valkoiset ampuivat isän seuraavana vuonna. Syyksi teloitukseen riitti ilmeisesti venäläisyys. Punakaartilainen isä tuskin oli: ikä alkoi jo painaa, ja oikea käsikin vihoitteli.
Toukokuussa 1918 Natalia pakeni kaoottisia oloja Venäjälle venäläisen papin perheen seurueessa, mutta Pietarissa ei ollut sen rauhallisempaa.
Apuun tuli Jennyn aviomies Pjotr Romanoff, joka oli muuttanut Ukrainaan, Nikolajevin kaupunkiin. Siitä tuli Natalian kotikaupunki seuraaviksi neljäksi vuodeksi, joista puolitoista vuotta hän oli puna-armeijan sairaanhoitajana.
Vuonna 1923 Natalia alkoi puuhata muuttoa takaisin Suomeen. Paperisodan valmistuminen Suomen konsulaatissa Pietarissa venyi seuraavaan vuoteen.
Myöhemmin Natalia kertoi valtiollisen poliisin kuulustelijoille, että tuona aikana hän oli mongolialaissyntyisen tupakkakauppiaan Neh-Sin-Kuin rakastajatar.
Lokakuussa 1924 Natalia palasi Suomeen. Hänet palkattiin Neuvostoliiton lähetystöön lastenhoitajaksi. Pestiä kesti puoli vuotta.
Syksyllä 1925 Natalia meni kihloihin sähkömonttööri Verner Koskisen kanssa. Avioliitto solmittiin helmikuussa 1929, mutta yhteiselo kariutui muutamassa vuodessa Vernerin juopottelun vuoksi.
Erilaisten tehdastöiden jälkeen Natalia oli alkanut viihtyä tarjoilijana.
Yksi hänen työpaikoistaan oli Korkeavuorenkatu 45:ssä sijaitseva Grand-Automaatti. Siellä Natalia kiinnitti huomiota mieheen, joka kävi ravintolassa säännöllisesti syömässä. Mies oli Erik Rieks, kirjapaino Libriksen typografi.
Tuttavuus kehittyi rakkaudeksi, ja yhteen pari muutti talvisodan kynnyksellä.

Uutta ihmissuhdetta mullistavampi käänne Natalian elämässä tapahtui kesäkuisena iltapäivänä vuonna 1938.
Hänen kotiinsa Korkeavuorenkatu 5 A 4:ään tuli odottamaton vieras: Jenny Romanoff oli tullut tervehtimään sisartansa! Vuosien varrella he olivat pitäneet yhteyttä enää kirjeitse.
Jenny kertoi olevansa läpikulkumatkalla Tukholmaan hoidattamaan huonoa näköään ja kysyi, haluaisiko sisko lähteä matkaseuraksi. Natalia pahoitteli työkiireitään, mutta he sopivat tapaavansa kahden viikon kuluttua Tukholmassa.
Myöhemmin kävi ilmi, ettei Jenny Romanoff tai kukaan muu häneen viittaava henkilö noihin aikoihin virallisesti ylittänyt Suomen ja Neuvostoliiton rajaa.
Sisarukset viettivät Tukholmassa yhdessä kaksi viikkoa. Jossain vaiheessa Jenny kysyi Natalialta, kiinnostaisiko tätä kahden kuukauden poliittinen kurssi Moskovassa. Natalia kieltäytyi - 36-vuotiaana ei enää jaksaisi seikkailla.
Värväysyritykset eivät loppuneet tähän. Vuoden kuluttua sisarukset liikkuivat taas samoilla asioilla Tukholmassa, ja jälleen Jenny houkutteli Nataliaa mukaansa.
Tämä kohta herätti myöhemmin Valpon kuulustelijoiden epäluulot, sillä Natalia muutteli jatkuvasti kertomustaan Tukholman-retkistä.
Keväällä 1940 Natalia pääsi kirjansitojaksi Erikin työpaikalle. Elämä tuntui asettuvan: naimisiin pari meni joulukuussa, ja Nataliasta tuli Natalia Rieks.
Seesteistä aikaa kesti vain puoli vuotta.

Sunnuntaina 25.5.1941 Natalia oli maitokaupassa, kun pariskunnan ovelle ilmestyi noin 25-vuotias, 180-senttinen ristiverinen mies. Mies sanoi tuovansa Natalialle terveisiä tämän siskolta.
Natalia selitti miehelleen, että kyse on työkaverin velanmaksusta. Erikin kuulematta hän sopi miehen kanssa tapaamisen Bio Rexin eteen.
Kohtaamispaikalla salaperäinen mies kävelytti Nataliaa perässään, kunnes päästiin Hietaniemen hautausmaalle. Mies esitteli itsensä "Einoksi" ja kysyi Natalialta, voisiko tämä toimittaa tietoja Helsinkiin ja sen ympäristöön sijoitetuista joukko-osastoista, saksalaisten joukkojen kuljetuksista ja sotilaallisesta toiminnasta.
Natalia lupasi auttaa ja sai Einolta saman tien korvaukseksi 2000 markkaa, puolentoista kuukauden palkan verran.
Muutaman päivän kuluttua Eino vei Natalian Käpylään ja osoitti kaksi paikkaa, joita käytettäisiin "postilaatikkoina". Natalian piti hakea paikalta viesti heinäkuussa ja toimittaa omat tietonsa elokuussa.
Heinäkuun viimeisenä päivänä Natalia houkutteli miehensä huviretkelle Käpylään. Kun Erik oikaisi itsensä pitkäkseen lammen rannalle, Natalia sanoi lähtevänsä poimimaan marjoja. Todellisuudessa hän lähti tarkastamaan postilaatikkoaan, mutta mitään kirjettä ei löytynyt.
Omaa viestiään Natalia ei ehtinyt toimittaa. Valpo pidätti hänet 26. elokuuta.
Joulukuussa 1942 Turun hovioikeus tuomitsi hänet "valtionsalaisuuksien ilmaisemisen yrityksestä" viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Mitä ilmeisimmin aviomies Erik ei tiennyt mitään vaimonsa vakoilupuuhista. Vaan ei hänkään mikään pulmunen ollut.
Pietarissa syntynyttä Erikiä pidettiin emigranttipiireissä epärehellisenä hahmona. Jossain vaiheessa hänen huhuttiin myyneen kokaiinia.
Natalian pidätyksen jälkeen Erik sai potkut työpaikastaan. Vakoilusta epäillyn naisen puolison ei katsottu olevan sovelias työskentelemään kirjapainossa, joka teki tilaustöitä puolustusvoimille.
Kirjapainon johtajan mukaan Erik oli manaillut puoliääneen vaimonsa tekemisiä ja sanonut ottavansa tästä avioeron, mikä tapahtuikin pian sodan jälkeen.

Miten pärjäsi Natalia sillä välin Hämeenlinnan vankilan sellissä numero 62?
Aluksi hän varmasti tunsi olonsa yksinäiseksi. Poliittiset vangit eivät helposti päästäneet tulokasta sisäpiiriinsä, jos tällä ei ollut tunnustettua järjestötaustaa. Lisäksi Natalia pelkäsi kuolemantuomiota.
Poliittisten vankien keskinäinen solidaarisuus oli vankka. He opiskelivat salaa kieliä, marxilaista teoriaa ja työväenliikkeen historiaa. Opiskelutehtäviä kirjoitettiin vessapaperille, ja pattereiden kautta morsetettiin uutisia.
Sellitoverinsa Elvi Sinervon kanssa Natalia tuli jonkin verran juttuun. Sinervo olisi halunnut Natalian opettavan hänelle venäjää, mutta Natalia ei tuntenut kielioppia tarpeeksi.
Vankilassa Natalialla oli käytössä vihko opiskelua varten. Siihen ei saanut kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä, poliittisia huomioita tai "sisältö- tai muotoheikkoa" lyriikkaa. Vihkon sivuille Natalia kopioi suomalaisia ja venäläisiä kansanballadeja. Ensimmäisenä vankilavuotena hän kirjasi myös paljon uskonnollisia tekstejä.

Mistä syntyi myytti, että Natalia oli partisaani?
Niin Sinervon Runot 1931-56 -kokoelmassa annetaan ymmärtää, eivätkä 70-luvun aikalaisetkaan muuta epäilleet. Todennäköisesti syy oli Natalian vaitonaisuus - hän ei kertonut juuri mitään taustastaan ja tuomiostaan. Salamyhkäinen nainen saattoi olla desanttikin.
Sinervon tytär, kääntäjä Liisa Ryömä kertoo äitinsä muistelleen Nataliaa varsin etäisenä hahmona. Sinervohan kirjoitti: Natalia, sua tunne en / Jaan osas vain ja sellin kivisen.
Natalia vapautui syyskuussa 1944 kuten muutkin poliittiset vangit.
Nyt hän osallistui avoimesti poliittiseen toimintaan.
Suomi-Neuvostoliitto-ystävyysseuran Hietalahden-Kaivopuiston osastoon Natalia liittyi marraskuussa 1944. Pian hän tutustui myös tulevaan puolisoonsa Paavo Koskiseen.
Paavo ja Natalia menivät naimisiin kesäkuussa 1946. Tästä kuten Natalian aiemmistakaan liitoista ei syntynyt lapsia.

Paavo Koskinen oli kommunistien maanalaisen kauden veteraani. Ammatiltaan hän oli muurari. Hän oli myös TUL:n mestaripainija, joka oli ollut yksi Kolmen sepän patsaan malleista.
Koskinen sai vuoden 1930 alussa kolmen ja puolen vuoden tuomion kielletyn Tiedonantajan painamisesta. Vapauduttuaan hän loikkasi Neuvostoliittoon, jossa hän opiskeli Lenin-koulussa. Espanjan sisällissodassa hän taisteli vapaaehtoisena tasavaltalaisten puolella.
Koskinen teki pitkän uran Skp:n toimitsijana. Eläkkeelle hän jäi 1966.
Sodan jälkeen Natalia oli vähän aikaa tarjoilijana. Useasti hänen työpaikkansa oli Esplanadin Kappeli, jossa hän käytti nimeä Natalia Vereschjagin.
Siitä, mitä Natalia teki myöhemmin työkseen, ei ole täyttä varmuutta, mutta vuodesta 1951 lähtien hän matkusteli jonkin verran Neuvostoliitossa.
Olisiko puolueella ollut käyttöä Natalialle tulkkina? Ainakin Skp:n entinen tiedotuspäällikkö Oiva Björkbacka muistaa Natalia-nimisen tulkin, jonka tuntomerkit sopivat Natalia Koskiseen.
Ainakaan nuoruusvuosien maa ei unohtanut Nataliaa.
Natalian henkilömapista Kansan arkistosta löytyy päivämäärätön 1960- tai 70-luvun lehtileike. Siinä kerrotaan, kuinka Neuvostoliiton suurlähetystössä on luovutettu Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston myöntämiä kunniamerkkejä lokakuun vallankumoukseen ja Venäjän kansalaissotaan osallistuneille suomalaisille.
Yksi heistä oli Natalia Koskinen.

Ehtikö Natalia kuulla itsestään kertovan runon kääntyvän lauluiltojen klassikoksi? Teoriassa se oli mahdollista.
Kaj Chydenius sävelsi Sinervon runon 1970-luvun alussa. Alun perin kappale syntyi Pekka Milonoffin ohjaamaan Isänmaalle vaaralliset henkilöt -esitykseen, mutta laulukvartetti Agit-Propin tulkinta teki siitä kuuluisan.
Agit-Propin levytys julkaistiin lokakuussa 1972. Natalia kuoli 7.5.1974. Tosin tuohon aikaan hän sairasteli jo paljon.
Natalian ja Paavon tuhkat on levitetty Hietaniemen muistolehtoon.

On vaikea saada selville, millainen Natalia oli ihmisenä. Hänen lähimmät omaisensa ja ystävänsä ovat kuolleet.
Natalian satunnaisesti tavanneet muistavat hänet hieman ujona, syrjäänvetäytyvänä ja uskonnollisena. Vasemmiston järjestötoimintaan hän ei osallistunut. Yhden mielikuvan mukaan Natalia jäi pian sodan jälkeen kotirouvaksi.
Jotain voi päätellä virallisistakin papereista: Natalia rakasti eleganssia ja tyylikkyyttä. Hän on kaikissa valokuvissa hyvin huoliteltu. Viinakortin kuvassakin hänen hiuksissaan on kauniisti aseteltu kukka.
Entä paljastuuko Kansan arkiston henkilömapista mitään muuta? Virallisten dokumenttien, kirjeiden ja valokuvien seassa on Natalian keräämiä lehtileikkeitä. Siellä on tuttuja kasvoja: Elvi Sinervo, Paavo Koskinen, Ingrid Bergman, Greta Garbo...
Bergman? Garbo?
Totta - leikkeitä Hollywood-tähdistä.
Natalia keräsi kotimaisten ja ulkomaisten elokuvanäyttelijöiden kuvia. Niitä oli suuret kokoelmat.
Niukan henkilömapin pohjimmaisena on kirja Greta Garbon tarina vuodelta 1930. Sen ensilehdelle on kirjoitettu omistajan nimi koukeroisella käsialalla: Rouva Nadja Koskinen o.s. Vereschjagin.
Natalia ei tosiaankaan kertonut Sinervolle kaikkea.

Waffen-ss kirjoitti:

Nyt ne sanat löytyivät, tosin säkeistön järjestyksestä en mene takuuseen. Täytyy vetää sanojani tässä hiukan takaisin, koska olen erhehtynyt kahdesta laulusta. Perttu lauloi Nathaliasta, ja Elvi Sinervon runosta Natalia on myös tehty laulu. Erheellisesti väitin Pertun esittävän molemmat laulut, ja itse taisin mennä metsään kun molemmissa lauletaan liki saman nimisestä naisesta. Mutta korjataan nyt sitten kunnolla koko kömmähdys. Tuolla alempana Ak jo epäilikin tietojeni oikeellisuutta, joten toivon mukaan Ak näkee ja lukee tämän.

Nathalia:
Punaisen torin jo näin, se peittyi mattoon valkeaan, Oli oppaanani mulla kaunis Nathalie
Syntyi vallankumous, koitti vapaus, oikeus. Sen kuulla mä sain.
Mausoleumi leninin, kahvilassa Pushkinin hän joi kaakaon vain. Hotelliin tulimme taas, ja kättä kauan puristin. Oli vaalea ja kovin kaunis Nathalie

Punaisen torin kun näin, en muusta kiinnostunutkaan, mua johti halki pakkasillan Nathalie.
Väistyi vallankumous, kaiken voitti rakkaus tuo ihmeellinen. Sai olla patsaat paikoillaan, sai juoda Pushkinissa kuka vaan, kaakaon sen

Nyt sua odotan vain, kun kerran saan sun Helsinkiin, sua luotani en päästä koskaan, Nathalie

Silloin hän mua pyysi vieraakseen, luo ystävien vei, koko yö juhlittiin. Tarinoin kuin poika tytölleen, hän vastustellut ei, katsoin silmiin sinisiin
Aika riensi nopeasti, niin lensi Suomeen asti ajatukset laidalta Moskovan.
Kerroin sulle Helsingistä, kerroin ihmisistä, lupasit mun olla, ja tanssittiin.
Kun sinut kotiisi vein, sai lämpö posket hehkumaan. Sinun luonasi sain lepo hetken. Nathalie

*********************

Natalia

Maa vieras on ja kylmä kevät sen. Nataliaa, sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa, jo tuoksuu yössä aistit kuuman akaasin.

Taas kerro mulle maasta nuoruutesi Nataliaa, suo kuuntelen. Ja tunnen veren virran lämpöisen kuin hehkun sydämesi. Oi Ukrainaa.

Maa vieras on ja vieras kansa sen. Nataliaa, suo tunne en.Jaan osas vain ja sellin kivisen ja unesi.
Kerran tuoksuu sullekkin akaasia.

Vaan silmäis siniset, viha tummentaa. Nataliaa, kun muistat taas.
On vieras hävittänyt armaan maas, vain koirat raunioita samoaa. Oi Ukrainaa.

Niin vitkaa siirtyy varjo ristikon, Nataliaa oi kuuletko, soi yössä rakentajain naurut jo.
He palaavat, ja silloin vapaa on taas Ukrainaa
********************
Tässä sitten asiasta kiinnostuneille Hesarin kuukausiliitteen juttu vuodelta 2004

Elvi Sinervon runon Natalia oli todellinen ihminen. Hänen kotimaansa ei kuitenkaan ollut Ukraina vaan Suomi.

Teksti: Miska Rantanen

Maa vieras on ja kylmä kevät sen. / Natalia, sua paleltaa.
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaisivuilla kerrottiin vangitusta Nataliasta, joka Agit-Prop-yhtyeen kuulussa laulussa ikävöi nuoruutensa maahan Ukrainaan, jonka vieras oli hävittänyt. Vieraalla tarkoitettiin saksalaisia, jotka valloittivat Ukrainan 1941.
Kappale kuullaan taas toisena joulupäivänä, kun TV2 esittää
Kaj Chydeniuksen marraskuisen 40-vuotistaiteilijakonsertin taltioinnin.
Runoilija Elvi Sinervo kirjoitti runon vankilavuosinaan joskus 1942-44. Hämeenlinnan naisvankilassa kärsivät tuomiotaan tavallisten rikollisten lisäksi myös monet poliittiset vangit.
Runon Natalia oli jonkin aikaa Sinervon sellitoveri. Kommunistien omassa perimätiedossa Natalia on mielletty ukrainalaissyntyiseksi partisaaniksi tai desantiksi, jonka silmien sinen viha tummentaa, kun hän muistelee kotimaataan.

Kaunista ja ah niin traagista!
Todellisuudessa Natalia oli Suomen kansalainen, joka istui vakoilusta saamaansa tuomiota. Ukrainassa hän asui nelisen vuotta, parikymppisenä tyttönä. Kuinka hän päätyi partisaaniksi Sinervon säkeisiin?
Jotain voi arvailla Kansan arkiston henkilömapin ja valtiollisen poliisin kuulustelupöytäkirjojen perusteella.
Natalia Tusula-Vereschjagin syntyi 26.6.1902 Suomenlinnassa. Hän oli keskimmäinen seitsemästä sisaruksesta. Kaksi vanhinta lasta olivat äidin, leskeksi jääneen Hilda Tusulan (o.s. Laine) ensimmäisestä avioliitosta.
Natalian isä oli venäläinen sotilas Jevgenij Vereschjagin. Tämä palveli keisarillista armeijaa Vallisaaren vahtina.
Venäjää äidinkielenä puhuneen Natalian koulunkäynti jäi kansakoulun kolmeen luokkaan. Juuri ennen maailmansotaa kymmenen vuotta vanhempi Jenny-sisko kutsui Natalian Pietariin, jossa Jenny oli mennyt naimisiin.
Suomeen Natalia - tai Nadja, kuten häntä kutsuttiin - palasi alkusyksystä 1917. Arkistot eivät kerro, tapasiko hän koskaan enää isäänsä, joka oli tuohon aikaan Tammisaaressa töissä. Valkoiset ampuivat isän seuraavana vuonna. Syyksi teloitukseen riitti ilmeisesti venäläisyys. Punakaartilainen isä tuskin oli: ikä alkoi jo painaa, ja oikea käsikin vihoitteli.
Toukokuussa 1918 Natalia pakeni kaoottisia oloja Venäjälle venäläisen papin perheen seurueessa, mutta Pietarissa ei ollut sen rauhallisempaa.
Apuun tuli Jennyn aviomies Pjotr Romanoff, joka oli muuttanut Ukrainaan, Nikolajevin kaupunkiin. Siitä tuli Natalian kotikaupunki seuraaviksi neljäksi vuodeksi, joista puolitoista vuotta hän oli puna-armeijan sairaanhoitajana.
Vuonna 1923 Natalia alkoi puuhata muuttoa takaisin Suomeen. Paperisodan valmistuminen Suomen konsulaatissa Pietarissa venyi seuraavaan vuoteen.
Myöhemmin Natalia kertoi valtiollisen poliisin kuulustelijoille, että tuona aikana hän oli mongolialaissyntyisen tupakkakauppiaan Neh-Sin-Kuin rakastajatar.
Lokakuussa 1924 Natalia palasi Suomeen. Hänet palkattiin Neuvostoliiton lähetystöön lastenhoitajaksi. Pestiä kesti puoli vuotta.
Syksyllä 1925 Natalia meni kihloihin sähkömonttööri Verner Koskisen kanssa. Avioliitto solmittiin helmikuussa 1929, mutta yhteiselo kariutui muutamassa vuodessa Vernerin juopottelun vuoksi.
Erilaisten tehdastöiden jälkeen Natalia oli alkanut viihtyä tarjoilijana.
Yksi hänen työpaikoistaan oli Korkeavuorenkatu 45:ssä sijaitseva Grand-Automaatti. Siellä Natalia kiinnitti huomiota mieheen, joka kävi ravintolassa säännöllisesti syömässä. Mies oli Erik Rieks, kirjapaino Libriksen typografi.
Tuttavuus kehittyi rakkaudeksi, ja yhteen pari muutti talvisodan kynnyksellä.

Uutta ihmissuhdetta mullistavampi käänne Natalian elämässä tapahtui kesäkuisena iltapäivänä vuonna 1938.
Hänen kotiinsa Korkeavuorenkatu 5 A 4:ään tuli odottamaton vieras: Jenny Romanoff oli tullut tervehtimään sisartansa! Vuosien varrella he olivat pitäneet yhteyttä enää kirjeitse.
Jenny kertoi olevansa läpikulkumatkalla Tukholmaan hoidattamaan huonoa näköään ja kysyi, haluaisiko sisko lähteä matkaseuraksi. Natalia pahoitteli työkiireitään, mutta he sopivat tapaavansa kahden viikon kuluttua Tukholmassa.
Myöhemmin kävi ilmi, ettei Jenny Romanoff tai kukaan muu häneen viittaava henkilö noihin aikoihin virallisesti ylittänyt Suomen ja Neuvostoliiton rajaa.
Sisarukset viettivät Tukholmassa yhdessä kaksi viikkoa. Jossain vaiheessa Jenny kysyi Natalialta, kiinnostaisiko tätä kahden kuukauden poliittinen kurssi Moskovassa. Natalia kieltäytyi - 36-vuotiaana ei enää jaksaisi seikkailla.
Värväysyritykset eivät loppuneet tähän. Vuoden kuluttua sisarukset liikkuivat taas samoilla asioilla Tukholmassa, ja jälleen Jenny houkutteli Nataliaa mukaansa.
Tämä kohta herätti myöhemmin Valpon kuulustelijoiden epäluulot, sillä Natalia muutteli jatkuvasti kertomustaan Tukholman-retkistä.
Keväällä 1940 Natalia pääsi kirjansitojaksi Erikin työpaikalle. Elämä tuntui asettuvan: naimisiin pari meni joulukuussa, ja Nataliasta tuli Natalia Rieks.
Seesteistä aikaa kesti vain puoli vuotta.

Sunnuntaina 25.5.1941 Natalia oli maitokaupassa, kun pariskunnan ovelle ilmestyi noin 25-vuotias, 180-senttinen ristiverinen mies. Mies sanoi tuovansa Natalialle terveisiä tämän siskolta.
Natalia selitti miehelleen, että kyse on työkaverin velanmaksusta. Erikin kuulematta hän sopi miehen kanssa tapaamisen Bio Rexin eteen.
Kohtaamispaikalla salaperäinen mies kävelytti Nataliaa perässään, kunnes päästiin Hietaniemen hautausmaalle. Mies esitteli itsensä "Einoksi" ja kysyi Natalialta, voisiko tämä toimittaa tietoja Helsinkiin ja sen ympäristöön sijoitetuista joukko-osastoista, saksalaisten joukkojen kuljetuksista ja sotilaallisesta toiminnasta.
Natalia lupasi auttaa ja sai Einolta saman tien korvaukseksi 2000 markkaa, puolentoista kuukauden palkan verran.
Muutaman päivän kuluttua Eino vei Natalian Käpylään ja osoitti kaksi paikkaa, joita käytettäisiin "postilaatikkoina". Natalian piti hakea paikalta viesti heinäkuussa ja toimittaa omat tietonsa elokuussa.
Heinäkuun viimeisenä päivänä Natalia houkutteli miehensä huviretkelle Käpylään. Kun Erik oikaisi itsensä pitkäkseen lammen rannalle, Natalia sanoi lähtevänsä poimimaan marjoja. Todellisuudessa hän lähti tarkastamaan postilaatikkoaan, mutta mitään kirjettä ei löytynyt.
Omaa viestiään Natalia ei ehtinyt toimittaa. Valpo pidätti hänet 26. elokuuta.
Joulukuussa 1942 Turun hovioikeus tuomitsi hänet "valtionsalaisuuksien ilmaisemisen yrityksestä" viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Mitä ilmeisimmin aviomies Erik ei tiennyt mitään vaimonsa vakoilupuuhista. Vaan ei hänkään mikään pulmunen ollut.
Pietarissa syntynyttä Erikiä pidettiin emigranttipiireissä epärehellisenä hahmona. Jossain vaiheessa hänen huhuttiin myyneen kokaiinia.
Natalian pidätyksen jälkeen Erik sai potkut työpaikastaan. Vakoilusta epäillyn naisen puolison ei katsottu olevan sovelias työskentelemään kirjapainossa, joka teki tilaustöitä puolustusvoimille.
Kirjapainon johtajan mukaan Erik oli manaillut puoliääneen vaimonsa tekemisiä ja sanonut ottavansa tästä avioeron, mikä tapahtuikin pian sodan jälkeen.

Miten pärjäsi Natalia sillä välin Hämeenlinnan vankilan sellissä numero 62?
Aluksi hän varmasti tunsi olonsa yksinäiseksi. Poliittiset vangit eivät helposti päästäneet tulokasta sisäpiiriinsä, jos tällä ei ollut tunnustettua järjestötaustaa. Lisäksi Natalia pelkäsi kuolemantuomiota.
Poliittisten vankien keskinäinen solidaarisuus oli vankka. He opiskelivat salaa kieliä, marxilaista teoriaa ja työväenliikkeen historiaa. Opiskelutehtäviä kirjoitettiin vessapaperille, ja pattereiden kautta morsetettiin uutisia.
Sellitoverinsa Elvi Sinervon kanssa Natalia tuli jonkin verran juttuun. Sinervo olisi halunnut Natalian opettavan hänelle venäjää, mutta Natalia ei tuntenut kielioppia tarpeeksi.
Vankilassa Natalialla oli käytössä vihko opiskelua varten. Siihen ei saanut kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä, poliittisia huomioita tai "sisältö- tai muotoheikkoa" lyriikkaa. Vihkon sivuille Natalia kopioi suomalaisia ja venäläisiä kansanballadeja. Ensimmäisenä vankilavuotena hän kirjasi myös paljon uskonnollisia tekstejä.

Mistä syntyi myytti, että Natalia oli partisaani?
Niin Sinervon Runot 1931-56 -kokoelmassa annetaan ymmärtää, eivätkä 70-luvun aikalaisetkaan muuta epäilleet. Todennäköisesti syy oli Natalian vaitonaisuus - hän ei kertonut juuri mitään taustastaan ja tuomiostaan. Salamyhkäinen nainen saattoi olla desanttikin.
Sinervon tytär, kääntäjä Liisa Ryömä kertoo äitinsä muistelleen Nataliaa varsin etäisenä hahmona. Sinervohan kirjoitti: Natalia, sua tunne en / Jaan osas vain ja sellin kivisen.
Natalia vapautui syyskuussa 1944 kuten muutkin poliittiset vangit.
Nyt hän osallistui avoimesti poliittiseen toimintaan.
Suomi-Neuvostoliitto-ystävyysseuran Hietalahden-Kaivopuiston osastoon Natalia liittyi marraskuussa 1944. Pian hän tutustui myös tulevaan puolisoonsa Paavo Koskiseen.
Paavo ja Natalia menivät naimisiin kesäkuussa 1946. Tästä kuten Natalian aiemmistakaan liitoista ei syntynyt lapsia.

Paavo Koskinen oli kommunistien maanalaisen kauden veteraani. Ammatiltaan hän oli muurari. Hän oli myös TUL:n mestaripainija, joka oli ollut yksi Kolmen sepän patsaan malleista.
Koskinen sai vuoden 1930 alussa kolmen ja puolen vuoden tuomion kielletyn Tiedonantajan painamisesta. Vapauduttuaan hän loikkasi Neuvostoliittoon, jossa hän opiskeli Lenin-koulussa. Espanjan sisällissodassa hän taisteli vapaaehtoisena tasavaltalaisten puolella.
Koskinen teki pitkän uran Skp:n toimitsijana. Eläkkeelle hän jäi 1966.
Sodan jälkeen Natalia oli vähän aikaa tarjoilijana. Useasti hänen työpaikkansa oli Esplanadin Kappeli, jossa hän käytti nimeä Natalia Vereschjagin.
Siitä, mitä Natalia teki myöhemmin työkseen, ei ole täyttä varmuutta, mutta vuodesta 1951 lähtien hän matkusteli jonkin verran Neuvostoliitossa.
Olisiko puolueella ollut käyttöä Natalialle tulkkina? Ainakin Skp:n entinen tiedotuspäällikkö Oiva Björkbacka muistaa Natalia-nimisen tulkin, jonka tuntomerkit sopivat Natalia Koskiseen.
Ainakaan nuoruusvuosien maa ei unohtanut Nataliaa.
Natalian henkilömapista Kansan arkistosta löytyy päivämäärätön 1960- tai 70-luvun lehtileike. Siinä kerrotaan, kuinka Neuvostoliiton suurlähetystössä on luovutettu Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston myöntämiä kunniamerkkejä lokakuun vallankumoukseen ja Venäjän kansalaissotaan osallistuneille suomalaisille.
Yksi heistä oli Natalia Koskinen.

Ehtikö Natalia kuulla itsestään kertovan runon kääntyvän lauluiltojen klassikoksi? Teoriassa se oli mahdollista.
Kaj Chydenius sävelsi Sinervon runon 1970-luvun alussa. Alun perin kappale syntyi Pekka Milonoffin ohjaamaan Isänmaalle vaaralliset henkilöt -esitykseen, mutta laulukvartetti Agit-Propin tulkinta teki siitä kuuluisan.
Agit-Propin levytys julkaistiin lokakuussa 1972. Natalia kuoli 7.5.1974. Tosin tuohon aikaan hän sairasteli jo paljon.
Natalian ja Paavon tuhkat on levitetty Hietaniemen muistolehtoon.

On vaikea saada selville, millainen Natalia oli ihmisenä. Hänen lähimmät omaisensa ja ystävänsä ovat kuolleet.
Natalian satunnaisesti tavanneet muistavat hänet hieman ujona, syrjäänvetäytyvänä ja uskonnollisena. Vasemmiston järjestötoimintaan hän ei osallistunut. Yhden mielikuvan mukaan Natalia jäi pian sodan jälkeen kotirouvaksi.
Jotain voi päätellä virallisistakin papereista: Natalia rakasti eleganssia ja tyylikkyyttä. Hän on kaikissa valokuvissa hyvin huoliteltu. Viinakortin kuvassakin hänen hiuksissaan on kauniisti aseteltu kukka.
Entä paljastuuko Kansan arkiston henkilömapista mitään muuta? Virallisten dokumenttien, kirjeiden ja valokuvien seassa on Natalian keräämiä lehtileikkeitä. Siellä on tuttuja kasvoja: Elvi Sinervo, Paavo Koskinen, Ingrid Bergman, Greta Garbo...
Bergman? Garbo?
Totta - leikkeitä Hollywood-tähdistä.
Natalia keräsi kotimaisten ja ulkomaisten elokuvanäyttelijöiden kuvia. Niitä oli suuret kokoelmat.
Niukan henkilömapin pohjimmaisena on kirja Greta Garbon tarina vuodelta 1930. Sen ensilehdelle on kirjoitettu omistajan nimi koukeroisella käsialalla: Rouva Nadja Koskinen o.s. Vereschjagin.
Natalia ei tosiaankaan kertonut Sinervolle kaikkea.

Lue lisää

sanoista.
Vähän sieltä täältä muistin, mutta en olis ikunaan koko laulun sanoja muistanut :=))

Muuten... tässä kun lueskelin tuon toisen Natalian sanoja, muistinkin kappaleen sävelen.
Kun tarkemmin muistelen, eikös Tapani Perttu laulanut tään toisenkin Natalian?

minkä aiheen keksit?
Aika hankala tuosta on tarinaa keksiä.
Eihän siinä mitään, jos äänensä menettää. Nyökyttelee ja puistelee vaan päätään. Ihan helppoa näin ujolle tytölle :=))

Keksi joku parempi aihe. Teit tuon tahallas :=))

RiisuArkihuoli kirjoitti:

minkä aiheen keksit?
Aika hankala tuosta on tarinaa keksiä.
Eihän siinä mitään, jos äänensä menettää. Nyökyttelee ja puistelee vaan päätään. Ihan helppoa näin ujolle tytölle :=))

Keksi joku parempi aihe. Teit tuon tahallas :=))

Lue lisää

Mutta hyvä on. Ajankohtainen ja helppo: Riehakkain pikkujouluni! :))

norMix evk kirjoitti:

Mutta hyvä on. Ajankohtainen ja helppo: Riehakkain pikkujouluni! :))

tuntui vaan siltä sinut tuntien :=))

Otan tämän haasteen vastaan. Kirjoitan tarinan ylihuomenna illalla kun huomenissa en ole kotosalla, ja nyt on ihan tööt olo.
Passaako tällanen aikataulu? :=))

RiisuArkihuoli kirjoitti:

tuntui vaan siltä sinut tuntien :=))

Otan tämän haasteen vastaan. Kirjoitan tarinan ylihuomenna illalla kun huomenissa en ole kotosalla, ja nyt on ihan tööt olo.
Passaako tällanen aikataulu? :=))

Lue lisää

muistuttelen tarvittaessa:))

norMix evk kirjoitti:

muistuttelen tarvittaessa:))

Pari vuotta sitten lähdin työpaikan pikkujouluun, joka oli eräässä tanssiravintolassa.
Päätin viettää kerrankin oikeen rajun pikkujoulun.

Käytin aikaa pukeutumiseen ja meikkaamiseen useamman tunnin. Puin päälleni ruskean polvimittaisen vekkihameeni, mustat pitsiset sukat ja valkoisen pitsipuseron.

Ravintolassa oli lämmin tunnelma. Kynttilöissä liekit lepatti ja joululaulut soivat, kun söimme perinteisen jouluaterian.
Ruokailun päätyttyä orkesteri astui lavalle, ja alkoi tanssit.
Silloin ajattelin repäistä, ja hain baaritiskiltä yhden pienen pullon kolmosolutta. Kun olin oluesta juonut puolet, tuli eräs mies hakemaan humpalle.
Muutaman kerran astuin miehen varpaille anteeksi pyydellen, mutta hyvin tanssi kait muuten meni, koska mies kysyi saisiko hakea uudelleen.
Pöytään päästyäni join olueni loppuun, eikä aikaakaan, kun mies tuli hakemaan valssille.
Olut alkoi kivasti lämmittää ja tanssi kävikin jo leikiten. Uskalsin jo katsoa miestä silmiin, ja huomasin kuin kauniit ne olivat.
Valssin loputtua katsoin kelloani, ja se oli jo 22.00.
Yleensä siihen aikaan olin jo kotona, mutta sinä iltana en.
Kävin siinä hetkisen henkistä taistelua itseni kanssa , kävisinkö hakemassa vielä toisen pienen oluen. Marssin viimein baaritiskille tilaamaan.
Oluen juotuani,samainen mies tuli hakemaan minua hitaalle. Muistan vieläkin kappaleen, joka oli "pääsi rinnallein painuu, suo sen viipyä kauan jne."
Mies veti minut liki itseään. Ensin koko kroppani jäykistyi, mutta sitten ajattelin, että kerrankos täällä eletään, ja painauduin hänen rintaansa vasten. Oli se ihanaa!
Mutta... kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tanssin päätyttyä mies kysyi voisinko lähteä juttelemaan hänen pöytäänsä. Silloin järki voitti, ja sanoin hänelle, ettei tapanani ole lähteä vieraisiin pöytiin.
Omaan pöytään päästyäni kauhistuin kun katsoin kelloa. Se olikin jo 24.00.
Tilasin äkkiä taksin, ja siinä auton kyydissä istuessani olin tyytyväinen kun osasin kerrankin repäistä oikeen kunnolla. Onpahan mummona mitä muistella :=)))

RiisuArkihuoli kirjoitti:

Pari vuotta sitten lähdin työpaikan pikkujouluun, joka oli eräässä tanssiravintolassa.
Päätin viettää kerrankin oikeen rajun pikkujoulun.

Käytin aikaa pukeutumiseen ja meikkaamiseen useamman tunnin. Puin päälleni ruskean polvimittaisen vekkihameeni, mustat pitsiset sukat ja valkoisen pitsipuseron.

Ravintolassa oli lämmin tunnelma. Kynttilöissä liekit lepatti ja joululaulut soivat, kun söimme perinteisen jouluaterian.
Ruokailun päätyttyä orkesteri astui lavalle, ja alkoi tanssit.
Silloin ajattelin repäistä, ja hain baaritiskiltä yhden pienen pullon kolmosolutta. Kun olin oluesta juonut puolet, tuli eräs mies hakemaan humpalle.
Muutaman kerran astuin miehen varpaille anteeksi pyydellen, mutta hyvin tanssi kait muuten meni, koska mies kysyi saisiko hakea uudelleen.
Pöytään päästyäni join olueni loppuun, eikä aikaakaan, kun mies tuli hakemaan valssille.
Olut alkoi kivasti lämmittää ja tanssi kävikin jo leikiten. Uskalsin jo katsoa miestä silmiin, ja huomasin kuin kauniit ne olivat.
Valssin loputtua katsoin kelloani, ja se oli jo 22.00.
Yleensä siihen aikaan olin jo kotona, mutta sinä iltana en.
Kävin siinä hetkisen henkistä taistelua itseni kanssa , kävisinkö hakemassa vielä toisen pienen oluen. Marssin viimein baaritiskille tilaamaan.
Oluen juotuani,samainen mies tuli hakemaan minua hitaalle. Muistan vieläkin kappaleen, joka oli "pääsi rinnallein painuu, suo sen viipyä kauan jne."
Mies veti minut liki itseään. Ensin koko kroppani jäykistyi, mutta sitten ajattelin, että kerrankos täällä eletään, ja painauduin hänen rintaansa vasten. Oli se ihanaa!
Mutta... kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tanssin päätyttyä mies kysyi voisinko lähteä juttelemaan hänen pöytäänsä. Silloin järki voitti, ja sanoin hänelle, ettei tapanani ole lähteä vieraisiin pöytiin.
Omaan pöytään päästyäni kauhistuin kun katsoin kelloa. Se olikin jo 24.00.
Tilasin äkkiä taksin, ja siinä auton kyydissä istuessani olin tyytyväinen kun osasin kerrankin repäistä oikeen kunnolla. Onpahan mummona mitä muistella :=)))

Lue lisää

Olipas siinä rietastelua kerrakseen! Lähinnä jäi vaivaamaan, miten ihmeessä sait tuollaisen viinamäärän pysymään sisälläsi tai edes kurkusta alas? Itseltäni tahtoo jo yksikin ykkösolut viedä jalat alta;-)) Mahtoi sinulla olla mahtava kankkunen seuraavana päivänä moraalisesta krapulasta puhumattakaan!!

norMix evk kirjoitti:

Olipas siinä rietastelua kerrakseen! Lähinnä jäi vaivaamaan, miten ihmeessä sait tuollaisen viinamäärän pysymään sisälläsi tai edes kurkusta alas? Itseltäni tahtoo jo yksikin ykkösolut viedä jalat alta;-)) Mahtoi sinulla olla mahtava kankkunen seuraavana päivänä moraalisesta krapulasta puhumattakaan!!

Lue lisää

vaivasi minua vuoden verran.
Jouduin käymään muutaman kerran terapiassa tuon pikkujoulun jälkeen, mutta nyt olen päässyt "sinuksi" asian kanssa, ja tänä päivänä muistankin lämmöllä tuota iltaa :=))

kipale, tuotahan mä ajattelin mutta näköjään annoin kappaleen nimen ihan päin peetä :) Kiitos vaan, olet sie sitkeä sissi etsimään.
Kovin laiskasti porukka viitsii ketään haastaa, minusta tää avaus oli ihan huippu, mutta taidan olla omituinen kun innostun aina tällaisista :)

ei tuollaisesta voi kisaa järkätä, voi jestas sentään. Mä en saa tuosta kiinni millään, anna edes pieni vihje miten olet omassa mielessäsi pähkäillyt kisan menevän? *miettii pää kuumana* no, otan kuitenkin haasteen vastaan vaikken käsitäkään siitä mitään :D

TaikisN kirjoitti:

ei tuollaisesta voi kisaa järkätä, voi jestas sentään. Mä en saa tuosta kiinni millään, anna edes pieni vihje miten olet omassa mielessäsi pähkäillyt kisan menevän? *miettii pää kuumana* no, otan kuitenkin haasteen vastaan vaikken käsitäkään siitä mitään :D

Lue lisää

Jokainen kertoo minkä ammatinharjoittajan tytär tai poika on. Voi ilmoittautua myös isäksi tai äidiksi. Se nelikko voittaa joka ensin löytää toisensa.

Jotain tällaista ajattelin. Jokainen keksiköön itselleen ammatin ja jopa olla useampi roolihenkilö eli isä, äiti, poika, tytär.

Menikö sekavaksi?

Synnove.Pullo kirjoitti:

Jokainen kertoo minkä ammatinharjoittajan tytär tai poika on. Voi ilmoittautua myös isäksi tai äidiksi. Se nelikko voittaa joka ensin löytää toisensa.

Jotain tällaista ajattelin. Jokainen keksiköön itselleen ammatin ja jopa olla useampi roolihenkilö eli isä, äiti, poika, tytär.

Menikö sekavaksi?

Lue lisää

mutta siellä se nyt on :))

mulla ei olisi aikaa tällaiseen, siis nyt:)
Fundeeraan tässä päivän mittaan ja palataan jumppasaliin tuonnempana.

jane.london kirjoitti:

mulla ei olisi aikaa tällaiseen, siis nyt:)
Fundeeraan tässä päivän mittaan ja palataan jumppasaliin tuonnempana.

vaan sitten kun ehtii :)

jane.london kirjoitti:

mulla ei olisi aikaa tällaiseen, siis nyt:)
Fundeeraan tässä päivän mittaan ja palataan jumppasaliin tuonnempana.

Ei ole pakko istua suorassa.
Vapauta naamasi.
Ravistele huolella poskiasi ja anna suun tulla mukaan.
Jos et varannut pyyhkeitä vierellesi niin hihat sitten heilumaan.
Pyyhi suorin vedoin näyttöruutusi kuivaksi.
Nosta sormesi pois näppäimiltä.
Ravistele niitä voimallisesti.
Mikäli sormesi ovat nakkiintuneet laita ne kylmään veteen uimaan.
Lilluttele niitä pyörivin liikkein.

Nosta polvet otsan korkeudelle ja taiteile pakaroilla noin viisitoista minuuttia..hyyyvä.
Vedä vatsasi sisään ja samalla nosta hartiat korvien tasalle,muista hengittää...

Lopuksi mene seisomaan tuolin taakse ja nosta itsesi vaakatasoon tuolin selkänojasta tukea ottaen muista pitää vartta tiukkana!

Mikäli lihaskramppeja esiintyy,lihaskuntotesti on mennyt kohdaltasi pieleen.

jane.london kirjoitti:

Ei ole pakko istua suorassa.
Vapauta naamasi.
Ravistele huolella poskiasi ja anna suun tulla mukaan.
Jos et varannut pyyhkeitä vierellesi niin hihat sitten heilumaan.
Pyyhi suorin vedoin näyttöruutusi kuivaksi.
Nosta sormesi pois näppäimiltä.
Ravistele niitä voimallisesti.
Mikäli sormesi ovat nakkiintuneet laita ne kylmään veteen uimaan.
Lilluttele niitä pyörivin liikkein.

Nosta polvet otsan korkeudelle ja taiteile pakaroilla noin viisitoista minuuttia..hyyyvä.
Vedä vatsasi sisään ja samalla nosta hartiat korvien tasalle,muista hengittää...

Lopuksi mene seisomaan tuolin taakse ja nosta itsesi vaakatasoon tuolin selkänojasta tukea ottaen muista pitää vartta tiukkana!

Mikäli lihaskramppeja esiintyy,lihaskuntotesti on mennyt kohdaltasi pieleen.

Lue lisää

Loppua kohden jumppa senkuin kiihtyi :)) Tuoli tulisi varmaan pultata lattiaan ennen vaakaan heittäytymistä :D

jane.london kirjoitti:

Ei ole pakko istua suorassa.
Vapauta naamasi.
Ravistele huolella poskiasi ja anna suun tulla mukaan.
Jos et varannut pyyhkeitä vierellesi niin hihat sitten heilumaan.
Pyyhi suorin vedoin näyttöruutusi kuivaksi.
Nosta sormesi pois näppäimiltä.
Ravistele niitä voimallisesti.
Mikäli sormesi ovat nakkiintuneet laita ne kylmään veteen uimaan.
Lilluttele niitä pyörivin liikkein.

Nosta polvet otsan korkeudelle ja taiteile pakaroilla noin viisitoista minuuttia..hyyyvä.
Vedä vatsasi sisään ja samalla nosta hartiat korvien tasalle,muista hengittää...

Lopuksi mene seisomaan tuolin taakse ja nosta itsesi vaakatasoon tuolin selkänojasta tukea ottaen muista pitää vartta tiukkana!

Mikäli lihaskramppeja esiintyy,lihaskuntotesti on mennyt kohdaltasi pieleen.

Lue lisää

kosketti erityisesti.

Olen HUOM! veteraani siinä.

Temppeliherra oli henkilö, joka koulutti minut siihen. Muutamia (useita) kertoja olen joutunut pyyhkimään ruutuani sekä kahvin että ruoan jätteistä purskahdettuani nauruun keskin lukemisen.

Nykyinen litteä näyttöni on melkein pilalla Lifestyleläisten takia.

Kiitos Jane, että pidät huolta tulevista sukupolvista.

Terv. Vanha Kettu

Viikkojen ulinan ja epätoivoisen vaikerruksen jälkeen rimpauttivat eläinsuojeluviranomaiset ovikelloa. Ei, en ollut rääkännyt eläimiä. Minulle oli annettu haaste. Esittelin tuomioni kirjallisen version viskaaleille. Ja voi sitä ylenpalttista empatiaa. Lupasin kuitenkin pitää pienempää suuta ja vastata haasteeseen.
Aamun koitteessa riisuin bootsini ja asettelin ne varoen komeroon. Otin taatusti korkkaamattomat reiskat paketistaan. Väräjävin kätösin kiskoin lotisijat jalkoihini. Oli aika testata varvassuojat julkisella paikalla. Siispä markettiin. Astelin tien varjoisempia kulmia hyväksi käyttäen kohti ostosparatiisia ja suoraan ovesta sisään. En tietenkään käyttänyt kaupan keskuskäytäviä vaan kitkuttelin enteriöörin laidoilla ja keräilin pikaostokset koriin. Kaikki coolius oli tipotiessään. Jäänyt kotokomeron uumeniin. Maksaessani ostoksia kassaneidin nykivät posket ilmaisivat häpeäni suuruuden. Juoksin kotiin välittämättä ohikulkijoiden huuteluista ja pienempien humaanien kivittelystä. Olen nyt vastannut haasteeseen. Toivunko itse vai joudunko pirauttamaan kunnan tarjoamiin tukinumeroihin.

JudgeCooper kirjoitti:

Viikkojen ulinan ja epätoivoisen vaikerruksen jälkeen rimpauttivat eläinsuojeluviranomaiset ovikelloa. Ei, en ollut rääkännyt eläimiä. Minulle oli annettu haaste. Esittelin tuomioni kirjallisen version viskaaleille. Ja voi sitä ylenpalttista empatiaa. Lupasin kuitenkin pitää pienempää suuta ja vastata haasteeseen.
Aamun koitteessa riisuin bootsini ja asettelin ne varoen komeroon. Otin taatusti korkkaamattomat reiskat paketistaan. Väräjävin kätösin kiskoin lotisijat jalkoihini. Oli aika testata varvassuojat julkisella paikalla. Siispä markettiin. Astelin tien varjoisempia kulmia hyväksi käyttäen kohti ostosparatiisia ja suoraan ovesta sisään. En tietenkään käyttänyt kaupan keskuskäytäviä vaan kitkuttelin enteriöörin laidoilla ja keräilin pikaostokset koriin. Kaikki coolius oli tipotiessään. Jäänyt kotokomeron uumeniin. Maksaessani ostoksia kassaneidin nykivät posket ilmaisivat häpeäni suuruuden. Juoksin kotiin välittämättä ohikulkijoiden huuteluista ja pienempien humaanien kivittelystä. Olen nyt vastannut haasteeseen. Toivunko itse vai joudunko pirauttamaan kunnan tarjoamiin tukinumeroihin.

Lue lisää

kait sä olet toipunut haasteesta?

Ulosottolain nojalla reinot sitten lähtee kävelemään sinunkin kaapista,joten nou hätä.
Eläinsuojeluviranomaisten piikkiin sitten tämä tieto.

Näen sieluni silmin korkkaamattomat reinot jalassa seinänvierustoja nuolevan tyypin.
Mitä muuten ostit kaupasta?

Muuten, sun täytyy laittaa kahdelle haasteet!!

OOTA ---kunhan saan inspiksen