Pitääkö taiteilijan olla narsisti

"Narsismi ei muuten ole sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö."

...mutta raja on häilyvä. Saman asian eri vahvuuksia kumminkin, toista vain pidetään normaalina.

NYKYINEN TRENDI ON HOMOUS, JOTEN JOS TAHDOTAAN OLLA MENESTYVÄ TAITEILIJA, PAKKO OLLA HOMO

vanhoille taiteilijoille homous on outo ja siksi he jäävät taidekentästä jälkeen

trendikäs homo sitten saa olla niin paljon narsisti kuin vain jaksaa, osaa, kykenee

mitä isompi stara, sitä isompi taiteilija

ei yksilö loppupelissä kykene tuottamaan koko ajan uutta, vaan henkilökohtainen ainutlaatuisuus muuttuu sosiaaliseksi performassiksi, jossa yksilön sijaan tärkeämpiä tulevat olemaan onnistuneet ryhmäkokoonpanot, jotka tuottavat megaluokan esityksen

"Keitä nämä 1800 ja 1900-l suuret nimet sitten olivat"
   
Goya, Francisco José de
David, Jacques-Louis
Blake, William
Thorvaldsen, Bertel
Turner, William
Constable, John
Ingres, Jean Auguste Dominique
Corot, Jean Baptiste Camille
Delacroix, Eugène
Schwind, Moritz von
Daumier, Honoré
Millet, Jean François
Menzel, Adolph
Courbet, Gustave
Chavannes, Pierre Puvis de
Böcklin, Arnold
Rossetti, Dante Gabriel
Meunier, Constantin
Manet, Édouard
Burne-Jones, Edward
Whistler, James
Degas, Edgar
Cézanne, Paul
Rodin, Auguste
Monet, Claude
Renoir, Auguste
Vereshtshagin, Vasilij
Rousseau, Henri
Repin, Ilja
Gauguin, Paul
Josephson, Ernst
Gogh, Vincent van
Werenskiold, Erik
Seurat, Georges
Zorn, Anders
Maillol, Aristide
Munch, Edvard
Toulouse-Lautrec, Henri de
Bonnard, Pierre
Vigeland, Gustav
Matisse, Henri
Rouault, Georges
Arosenius, Ivar
Isakson, Karl
Picasso, Pablo

....edes vilaukselta BARE:n tekemiä töitä, mutta en ole vieläkään nähnyt ainuttakaan.

"Ihmiset ei näytä tajuavan edes että on oikeasti huonoa taidetta, hyvää taidetta ja jotain siltä väliltäkin kai."

Minusta tällä ole merkitystä (aiheen kannalta), jos taiteilija vain suhtautuu vakavasti siihen, mitä pitää oikeana taiteena. Wannabeet erikseen.

Lähinnä mietin, mikä on se voima, joka saa ihmisen ryhtymään (ammatti)taiteilijaksi, ja narsismi nousi aika korkealle sijalle. Poikkeuksen tekevät ehkä ikonimaalarit, jotka eivät edes signeeraa töitään ja muutamat poikkeusyksilöt, joille itse taide muodostuu pakkomielteeksi (Palsa, Munch)

Mutta suurin osa taiteilijoista lienee nautii siitä, jos saa itsensä esille. Harvemmassa on ne, joille julkisuus on vain välttämätön paha.

...edelleen nähdä kirjoitti:

....edes vilaukselta BARE:n tekemiä töitä, mutta en ole vieläkään nähnyt ainuttakaan.

Et ole vieläkään? Herran jestas... tähän asti edetty ja kukaan ei ole tullut näyttämään sulle niitä töitä?

Ei tää threadi koske mun töitä, tää koskee jotain vitun populistista narsismi vammaillua

BARE kirjoitti:

Et ole vieläkään? Herran jestas... tähän asti edetty ja kukaan ei ole tullut näyttämään sulle niitä töitä?

Ei tää threadi koske mun töitä, tää koskee jotain vitun populistista narsismi vammaillua

Lue lisää

vielä aika lapsi: "Ei tää threadi koske mun töitä, tää koskee jotain vitun populistista narsismi vammaillua"

Miksi ylipäätään vastaat, jos aihe ei kiinnosta. Eikö kukaan lähipirissäsi jaksa enää kuunnella kiukutteluasi, niin pitää tänne purkaa.

Kasvahan aikuiseksi, niin löydät varmasti taiteestakin uusia kiehtovia puolia, paljon enemmän kuin vain käsityötaidon.

EliasK kirjoitti:

vielä aika lapsi: "Ei tää threadi koske mun töitä, tää koskee jotain vitun populistista narsismi vammaillua"

Miksi ylipäätään vastaat, jos aihe ei kiinnosta. Eikö kukaan lähipirissäsi jaksa enää kuunnella kiukutteluasi, niin pitää tänne purkaa.

Kasvahan aikuiseksi, niin löydät varmasti taiteestakin uusia kiehtovia puolia, paljon enemmän kuin vain käsityötaidon.

Lue lisää

Joo... Kuulehan lapsukainen... Voi ressukkaa... Aikoinaanhan taide oli....

En ikinä alennu jollekkin seuraleikki tasolle taiteen kanssa.

Oletko sinä löytänyt koskaan sitä käsityötaito puolta. Epäilen että et ole. Miten voit tulla sanomaan mulle että sitten vielä joskus "löydät jonkun muun puolen" kun et selvästikkään itse ole "löytänyt" kuin yhden puolen.

En tiedä ketään suomalaista taiteilijaa joka maalaisi ei esittävää, mutta joskus olisi osannut piirtää ja maalata. Monet yleensä väittävät että joku osasi joskus jotain, mutta sitten kun mennään siihen pisteeseen että pitäisi näyttää niitä hyvin tehtyjä töitä...

BARE kirjoitti:

Joo... Kuulehan lapsukainen... Voi ressukkaa... Aikoinaanhan taide oli....

En ikinä alennu jollekkin seuraleikki tasolle taiteen kanssa.

Oletko sinä löytänyt koskaan sitä käsityötaito puolta. Epäilen että et ole. Miten voit tulla sanomaan mulle että sitten vielä joskus "löydät jonkun muun puolen" kun et selvästikkään itse ole "löytänyt" kuin yhden puolen.

En tiedä ketään suomalaista taiteilijaa joka maalaisi ei esittävää, mutta joskus olisi osannut piirtää ja maalata. Monet yleensä väittävät että joku osasi joskus jotain, mutta sitten kun mennään siihen pisteeseen että pitäisi näyttää niitä hyvin tehtyjä töitä...

Lue lisää

taiteesta montakin puolta, ja siksi varon yleistämästä, että hyvä taide on sitä ja huono tätä. Tuollainen yleistys kertoo lähinnä katsojan kapeakatseisuudesta, ei niinkään itse taiteesta.

Taiteen voi nähdä itseilmaisuna (Särestöniemi), mystisen alkuvoiman virtana (Paul Klee), yhteiskuntakritiikkinä (Palsa), kauneuden ja jalouden tavoitteluna (Michelangenlo), ajan kuvana (Edelfelt) huippuun vietynä maalaustaitona (von Wright), värileikkinä (Yves Klein, Mari Rantanen), mystiikkana (Simberg) ja monin monin muin tavoin.

On varsin luonnollista, ettei kukaan, jota realistinen taide kiinnosta, ei käytä aikaansa huipputasoisen piirtämisen opetteluun. Tosin on taiteilijoita, joiden ura on aluksi lähtenyt realismiin, mutta kääntynyt sitten muualle, esimerkkinä nyt vaikka van Gogh tai Särestöniemi.

EliasK kirjoitti:

taiteesta montakin puolta, ja siksi varon yleistämästä, että hyvä taide on sitä ja huono tätä. Tuollainen yleistys kertoo lähinnä katsojan kapeakatseisuudesta, ei niinkään itse taiteesta.

Taiteen voi nähdä itseilmaisuna (Särestöniemi), mystisen alkuvoiman virtana (Paul Klee), yhteiskuntakritiikkinä (Palsa), kauneuden ja jalouden tavoitteluna (Michelangenlo), ajan kuvana (Edelfelt) huippuun vietynä maalaustaitona (von Wright), värileikkinä (Yves Klein, Mari Rantanen), mystiikkana (Simberg) ja monin monin muin tavoin.

On varsin luonnollista, ettei kukaan, jota realistinen taide kiinnosta, ei käytä aikaansa huipputasoisen piirtämisen opetteluun. Tosin on taiteilijoita, joiden ura on aluksi lähtenyt realismiin, mutta kääntynyt sitten muualle, esimerkkinä nyt vaikka van Gogh tai Särestöniemi.

Lue lisää

Mitä kapeakatseisuus sun mielestä on? Sitäkö että ei hyväksy kaikkea? Kuinka moni klassista soittava muusikko oikeastaan vihaa jotain Britneytä? Ja kuinka hienosti he silti tekevät oman asiansa.

Klassinen ja moderni taide on oikeasti kaksi aivan täysin eri asiaa, aivan kuin vertailisi jotain suunistusta ja bodausta. Kummatkin on varmasti urheilua, mutta tuskin filosofioina tai käytännössä mitenkään kauhean samanlaiset. Moderni taide on sellasta pikku hauskoilla ideaoilla pelaamista, tai sitten ihan täysin päättömän puuhailua ja myöhemmin siitä sitten jollain filosofia ja psykologia termeillä kirjottelua, jotta siitä saadaan edes jonkun arvoista yleisön silmissä.

Just tällanen runoilu tuhoaa klassista taidetta. "Ajan kuvausta" Edelfeltissä, toiko on nyt se minkä näet tossa maalarissa? Sen millasia aiheita se valitsi?

Se juuri että punnitset klassista taidetta jotenkin jostain modernin taidehistorian kannalta tekee siitä jotain mystistä runoilua, mitä se ei välttämättä tarvitse olla ollenkaan. Ainakaan koulutuksen puolesta.

Paul Klee, Palsa, Säreistöniemi tai jotkut muut sekoilijat ei oo oikein mitenkään vertailtavissa vaikkapa Edelfelttiin tai Michelangeloon, taiteen tekemisellä oli täysin erilaiset syyt. Palsa ja Säreistöniemi tuskin tiesivät itse mitä tekivät, kunhan kännipäissään sekoilivat jotain tai leikkivät jotain kauhukakaraa ärsyttävillä teoksillaan.

Edelfelt ja Michaelangelo taas olivat loppuun asti taiteilijoita ja käsityöläisiä, eivätkä alentuneet mihinkään halpamaiseen kikkailuun. Heidän teoksissaan on nimen omaan hienoa se "luonnon
tulkitseminen" (vammanen ilmasu, kun sitä on käytetty niin väärissä yhteyksissä).


.....
Esimerkkinä vaikkapa Van Gogh joka ei ikinä osannut pirtää. Ei se koskaan tehnyt mitään realistista? Kopioi Bargue kurssin ihan päin helvettiä kaks kertaa läpi, käyttäen ehkä puol tuntia aikaa per piirros, ja sitten piirsi patsaita täysin väärällä observointi tavalla ja aivan kieli poskella.

Sama Säreistöniemi. Ei säreistöniemi osannut koskaan piirtää. Teki sitä samaa vääntynyttä sotkua aina, joskus vähän muka yrittäen jotain, yleensä kuitenkin vaan sotaten sinne sun tänne, kunnes Kekkonen nosti tyypin jalustalle. Muutenhan ei koko tyyppiä tunnettaisi missään, ellei sitä olisi just nimen omaan keinotekoisesti "nostettu jalustalle".

Jos asiat olivat toisin niin esimerkkejä kehiin.

EliasK kirjoitti:

taiteesta montakin puolta, ja siksi varon yleistämästä, että hyvä taide on sitä ja huono tätä. Tuollainen yleistys kertoo lähinnä katsojan kapeakatseisuudesta, ei niinkään itse taiteesta.

Taiteen voi nähdä itseilmaisuna (Särestöniemi), mystisen alkuvoiman virtana (Paul Klee), yhteiskuntakritiikkinä (Palsa), kauneuden ja jalouden tavoitteluna (Michelangenlo), ajan kuvana (Edelfelt) huippuun vietynä maalaustaitona (von Wright), värileikkinä (Yves Klein, Mari Rantanen), mystiikkana (Simberg) ja monin monin muin tavoin.

On varsin luonnollista, ettei kukaan, jota realistinen taide kiinnosta, ei käytä aikaansa huipputasoisen piirtämisen opetteluun. Tosin on taiteilijoita, joiden ura on aluksi lähtenyt realismiin, mutta kääntynyt sitten muualle, esimerkkinä nyt vaikka van Gogh tai Särestöniemi.

Lue lisää

kuinka jokainen tälle palstalle ilmaantuva uusi kirjoittaja aloittaa tämän saman väittelyn tämän saman nimimerkin kanssa.

Olet lyönyt pääsi karjalan mäntyyn. Jos nautit loputtomasta väittelystä, jatka toki, mutta jos tarkoituksesi on keskustella, ignore.

BARE kirjoitti:

Mitä kapeakatseisuus sun mielestä on? Sitäkö että ei hyväksy kaikkea? Kuinka moni klassista soittava muusikko oikeastaan vihaa jotain Britneytä? Ja kuinka hienosti he silti tekevät oman asiansa.

Klassinen ja moderni taide on oikeasti kaksi aivan täysin eri asiaa, aivan kuin vertailisi jotain suunistusta ja bodausta. Kummatkin on varmasti urheilua, mutta tuskin filosofioina tai käytännössä mitenkään kauhean samanlaiset. Moderni taide on sellasta pikku hauskoilla ideaoilla pelaamista, tai sitten ihan täysin päättömän puuhailua ja myöhemmin siitä sitten jollain filosofia ja psykologia termeillä kirjottelua, jotta siitä saadaan edes jonkun arvoista yleisön silmissä.

Just tällanen runoilu tuhoaa klassista taidetta. "Ajan kuvausta" Edelfeltissä, toiko on nyt se minkä näet tossa maalarissa? Sen millasia aiheita se valitsi?

Se juuri että punnitset klassista taidetta jotenkin jostain modernin taidehistorian kannalta tekee siitä jotain mystistä runoilua, mitä se ei välttämättä tarvitse olla ollenkaan. Ainakaan koulutuksen puolesta.

Paul Klee, Palsa, Säreistöniemi tai jotkut muut sekoilijat ei oo oikein mitenkään vertailtavissa vaikkapa Edelfelttiin tai Michelangeloon, taiteen tekemisellä oli täysin erilaiset syyt. Palsa ja Säreistöniemi tuskin tiesivät itse mitä tekivät, kunhan kännipäissään sekoilivat jotain tai leikkivät jotain kauhukakaraa ärsyttävillä teoksillaan.

Edelfelt ja Michaelangelo taas olivat loppuun asti taiteilijoita ja käsityöläisiä, eivätkä alentuneet mihinkään halpamaiseen kikkailuun. Heidän teoksissaan on nimen omaan hienoa se "luonnon
tulkitseminen" (vammanen ilmasu, kun sitä on käytetty niin väärissä yhteyksissä).


.....
Esimerkkinä vaikkapa Van Gogh joka ei ikinä osannut pirtää. Ei se koskaan tehnyt mitään realistista? Kopioi Bargue kurssin ihan päin helvettiä kaks kertaa läpi, käyttäen ehkä puol tuntia aikaa per piirros, ja sitten piirsi patsaita täysin väärällä observointi tavalla ja aivan kieli poskella.

Sama Säreistöniemi. Ei säreistöniemi osannut koskaan piirtää. Teki sitä samaa vääntynyttä sotkua aina, joskus vähän muka yrittäen jotain, yleensä kuitenkin vaan sotaten sinne sun tänne, kunnes Kekkonen nosti tyypin jalustalle. Muutenhan ei koko tyyppiä tunnettaisi missään, ellei sitä olisi just nimen omaan keinotekoisesti "nostettu jalustalle".

Jos asiat olivat toisin niin esimerkkejä kehiin.

Lue lisää

tarvitse hyväksyä, ei edes ymmärtää, mutta silti se voi olla hyvää taidetta.

Sinulle on aika turha kaivaa enempää esimerkkejä, koska lyttäät ne haluamillasi kriteereillä ja kieltäydyt näkemästä sitä, mitä sinulle yritetään näyttää. Se juuri on kapeakatseisuutta.

EliasK kirjoitti:

"Ihmiset ei näytä tajuavan edes että on oikeasti huonoa taidetta, hyvää taidetta ja jotain siltä väliltäkin kai."

Minusta tällä ole merkitystä (aiheen kannalta), jos taiteilija vain suhtautuu vakavasti siihen, mitä pitää oikeana taiteena. Wannabeet erikseen.

Lähinnä mietin, mikä on se voima, joka saa ihmisen ryhtymään (ammatti)taiteilijaksi, ja narsismi nousi aika korkealle sijalle. Poikkeuksen tekevät ehkä ikonimaalarit, jotka eivät edes signeeraa töitään ja muutamat poikkeusyksilöt, joille itse taide muodostuu pakkomielteeksi (Palsa, Munch)

Mutta suurin osa taiteilijoista lienee nautii siitä, jos saa itsensä esille. Harvemmassa on ne, joille julkisuus on vain välttämätön paha.

Lue lisää

Mistä ne tavalliset ihmiset hyvän ja huonon taiteen erottaa, kun tuntuu ettei tällä foorumillakaan löydy sitä oikeeta tekijää.
Tavallisille ihmisille riittää kun on hyvä tunnelma ja oikeet värit.

Meikäläinen pääsi taidekouluun kun ei osannut muuta, ei tarvinnut mitään narsismii. Ja jotenkin on mennyt nämä 25 vuotta.
Tänä vuonna tuli 6000 € jälkiveroo viime vuoden maalatuista tauluista.
Taidetta on vaikea luokitella hyväksi tai huonoksi koska kaikki on makukysymyksiä.
Monet suomalaiset taiteilijat osaavat varmasti piirtää hyvin vaikka tuo Bare muuta väittääkin.
Hänelle tällä foorumilla väittely on hänen mielenterveydelleen välttämätöntä. Emmekä me siitä saa hänele suuttua.

Hänen väitteensä Säreistöniemen osaamattomuudesta ei pidä paikkaansa niille jotka ovat tietoisia Säreistöniemen taidekoulutuksesta ja tuotannosta.

Narsistiset taiteilijat löytyvät varmaan parhaiten julkisuudesta. Turha on syyttää monia hyviä taiteilijoita narsisimista.

Vinsent kirjoitti:

Mistä ne tavalliset ihmiset hyvän ja huonon taiteen erottaa, kun tuntuu ettei tällä foorumillakaan löydy sitä oikeeta tekijää.
Tavallisille ihmisille riittää kun on hyvä tunnelma ja oikeet värit.

Meikäläinen pääsi taidekouluun kun ei osannut muuta, ei tarvinnut mitään narsismii. Ja jotenkin on mennyt nämä 25 vuotta.
Tänä vuonna tuli 6000 € jälkiveroo viime vuoden maalatuista tauluista.
Taidetta on vaikea luokitella hyväksi tai huonoksi koska kaikki on makukysymyksiä.
Monet suomalaiset taiteilijat osaavat varmasti piirtää hyvin vaikka tuo Bare muuta väittääkin.
Hänelle tällä foorumilla väittely on hänen mielenterveydelleen välttämätöntä. Emmekä me siitä saa hänele suuttua.

Hänen väitteensä Säreistöniemen osaamattomuudesta ei pidä paikkaansa niille jotka ovat tietoisia Säreistöniemen taidekoulutuksesta ja tuotannosta.

Narsistiset taiteilijat löytyvät varmaan parhaiten julkisuudesta. Turha on syyttää monia hyviä taiteilijoita narsisimista.

Lue lisää

ei ollut syyttää ketään narsismista, vaan enemmänkin herättää keskustelua onko narsismi ikään kuin (ammatti)taiteen välttämätön paha. Taiteessahan juuri nimi ratkaisee, ja vaikka olisi kuinka hyvä piirtäjä tai maalari, niin jos ei tee itsestään "kuuluisaa", niin ei myy.

Hieman sama ilmiöhän on politiikassa. Edustuselimiin pääsevät ihmiset, jotka sinne eniten pyrkivät, eivätkä suinkaan taidoiltaan parhaat.

Onko taiteessa myös niin, että parhaat kyvyt jäävät piiloon, jos eivät itse tuo itseään esille?

Vinsent kirjoitti:

Mistä ne tavalliset ihmiset hyvän ja huonon taiteen erottaa, kun tuntuu ettei tällä foorumillakaan löydy sitä oikeeta tekijää.
Tavallisille ihmisille riittää kun on hyvä tunnelma ja oikeet värit.

Meikäläinen pääsi taidekouluun kun ei osannut muuta, ei tarvinnut mitään narsismii. Ja jotenkin on mennyt nämä 25 vuotta.
Tänä vuonna tuli 6000 € jälkiveroo viime vuoden maalatuista tauluista.
Taidetta on vaikea luokitella hyväksi tai huonoksi koska kaikki on makukysymyksiä.
Monet suomalaiset taiteilijat osaavat varmasti piirtää hyvin vaikka tuo Bare muuta väittääkin.
Hänelle tällä foorumilla väittely on hänen mielenterveydelleen välttämätöntä. Emmekä me siitä saa hänele suuttua.

Hänen väitteensä Säreistöniemen osaamattomuudesta ei pidä paikkaansa niille jotka ovat tietoisia Säreistöniemen taidekoulutuksesta ja tuotannosta.

Narsistiset taiteilijat löytyvät varmaan parhaiten julkisuudesta. Turha on syyttää monia hyviä taiteilijoita narsisimista.

Lue lisää

"Monet suomalaiset taiteilijat osaavat varmasti piirtää hyvin vaikka tuo Bare muuta väittääkin."

TODISTEITA

"Hänen väitteensä Säreistöniemen osaamattomuudesta ei pidä paikkaansa niille jotka ovat tietoisia Säreistöniemen taidekoulutuksesta ja tuotannosta. "

JA TAAS KUVIA PELIIN

Etpä tietenkään pysty mistään kaivamaan niitä todisteita, eli oikeasti hyvin tehtyjä töitä, koska niitä ei ole olemassa. Vastaat tähän tietenkin jotain että "et ole minun arvoiseni, en voi jatkaa väittelyä" pla pla....

Totuus on vaan se että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suomalaiset taiteilijat on täysin taidottomita, kun niitä verrataan oikeisiin tekijöihin.

BARE kirjoitti:

"Monet suomalaiset taiteilijat osaavat varmasti piirtää hyvin vaikka tuo Bare muuta väittääkin."

TODISTEITA

"Hänen väitteensä Säreistöniemen osaamattomuudesta ei pidä paikkaansa niille jotka ovat tietoisia Säreistöniemen taidekoulutuksesta ja tuotannosta. "

JA TAAS KUVIA PELIIN

Etpä tietenkään pysty mistään kaivamaan niitä todisteita, eli oikeasti hyvin tehtyjä töitä, koska niitä ei ole olemassa. Vastaat tähän tietenkin jotain että "et ole minun arvoiseni, en voi jatkaa väittelyä" pla pla....

Totuus on vaan se että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suomalaiset taiteilijat on täysin taidottomita, kun niitä verrataan oikeisiin tekijöihin.

Lue lisää

jos sinä nyt todistaisit ensin, että realistinen piirustustaito on juuri sitä hyvää taidetta.

Mielestäni Särestöniemi teki loistavaa taidetta, ja osasi piirtää aivan riittävästi luodakseen teoksensa. Harva on saanut niin voimakkaita tunteita kankaalle.

Hän ei alentunut ulkoisille vaatimuksille piirtää "oikein", vaan kulki rohkeasti omaa tietää. Ja jopa menestyi, mikä nyt on tosin enemmän mediajuttu, mutta kumminkin.

EliasK kirjoitti:

jos sinä nyt todistaisit ensin, että realistinen piirustustaito on juuri sitä hyvää taidetta.

Mielestäni Särestöniemi teki loistavaa taidetta, ja osasi piirtää aivan riittävästi luodakseen teoksensa. Harva on saanut niin voimakkaita tunteita kankaalle.

Hän ei alentunut ulkoisille vaatimuksille piirtää "oikein", vaan kulki rohkeasti omaa tietää. Ja jopa menestyi, mikä nyt on tosin enemmän mediajuttu, mutta kumminkin.

Lue lisää

liioin pidä, että Särestöniemi kävi sekä Ateneumin koulun Helsingissä että opiskeli Repin-instituutissa Leningradissa kolme vuotta. Hän oli taitava sekä maalarina että piirtäjänä, se käy ilmi hänen varhaisista töistä.

Monen muun suuren taiteilijan tapaan hänkin etsiytyi omille poluilleen koska ei saanut sanottavaansa kyllin selvästi ilmi perinteisellä realismilla. Pientä harmia siitäkin oli sikäli, että hän kokeili runsasti erilaisilla materiaaleilla ja tekotavoilla, joiden jäljiltä teosten kestävyys aikaa vastaan saattoi osoittautua heikoksi. Särestöniemi oli ja pysyy yhtenä taiteemme suurista nimistä.

pittore kirjoitti:

liioin pidä, että Särestöniemi kävi sekä Ateneumin koulun Helsingissä että opiskeli Repin-instituutissa Leningradissa kolme vuotta. Hän oli taitava sekä maalarina että piirtäjänä, se käy ilmi hänen varhaisista töistä.

Monen muun suuren taiteilijan tapaan hänkin etsiytyi omille poluilleen koska ei saanut sanottavaansa kyllin selvästi ilmi perinteisellä realismilla. Pientä harmia siitäkin oli sikäli, että hän kokeili runsasti erilaisilla materiaaleilla ja tekotavoilla, joiden jäljiltä teosten kestävyys aikaa vastaan saattoi osoittautua heikoksi. Särestöniemi oli ja pysyy yhtenä taiteemme suurista nimistä.

Lue lisää

"hän kokeili runsasti erilaisilla materiaaleilla ja tekotavoilla, joiden jäljiltä teosten kestävyys aikaa vastaan saattoi osoittautua heikoksi."

...joku vanha hienostorouva oli soittanut Särestöniemelle, kun taulusta alkoi irrota maalinpalasia. S oli kysynyt, näkyykö signeeraus vielä. Näkyy, oli rouva vastannut. No, sittenhän teillä on yhä se mistä maksoitte!

Aika hieno piikki taidehienostelijoille.

EliasK kirjoitti:

jos sinä nyt todistaisit ensin, että realistinen piirustustaito on juuri sitä hyvää taidetta.

Mielestäni Särestöniemi teki loistavaa taidetta, ja osasi piirtää aivan riittävästi luodakseen teoksensa. Harva on saanut niin voimakkaita tunteita kankaalle.

Hän ei alentunut ulkoisille vaatimuksille piirtää "oikein", vaan kulki rohkeasti omaa tietää. Ja jopa menestyi, mikä nyt on tosin enemmän mediajuttu, mutta kumminkin.

Lue lisää

Aika naivia matskua...

Eli siihen että voit esittää ne hyvin tehdyt työt täytyy mun ensiksi esittää että realistinen piirustustaito on hyvää taidetta.

Eli vastaus niihin hyvin tehtyihin töihin on, että niitä ei ole olemassa. Sama se missä koulutautuu, ateneumin koulu oli muutenkin tossa vaiheessa ihan tuubaa jo. Leningradista en tiedä.

Ihan suoraan sanottuna niin nykytaidetta ei koskaan tunnista hyväksi, ellei sitä esitetä jossain kontekstissa. Periaatteessa jos Kekkonen ei olisi osottanut Säreistöniemelle suosiotaan ja kaiken näköset kriitikot olisivat ylistäneet heti sen jälkeen tota sotkua, niin se olis viettänyt loppu elämänsä tuntemattomana spurguna sielä lapissa.

BARE kirjoitti:

Aika naivia matskua...

Eli siihen että voit esittää ne hyvin tehdyt työt täytyy mun ensiksi esittää että realistinen piirustustaito on hyvää taidetta.

Eli vastaus niihin hyvin tehtyihin töihin on, että niitä ei ole olemassa. Sama se missä koulutautuu, ateneumin koulu oli muutenkin tossa vaiheessa ihan tuubaa jo. Leningradista en tiedä.

Ihan suoraan sanottuna niin nykytaidetta ei koskaan tunnista hyväksi, ellei sitä esitetä jossain kontekstissa. Periaatteessa jos Kekkonen ei olisi osottanut Säreistöniemelle suosiotaan ja kaiken näköset kriitikot olisivat ylistäneet heti sen jälkeen tota sotkua, niin se olis viettänyt loppu elämänsä tuntemattomana spurguna sielä lapissa.

Lue lisää

aika lailla turha esittää yhtään mitään, kun pidätät itselläsi oikeuden sanoa mikä on (objektiivisesti) hyvin tehty ja mikä ei. Et tunnu ymmärtävän, että hyvä taide ei ole objektiivinen totuus vaan subjektiivinen kokemus, jota ei voi todistaa oikeaksi.

Tunnut näkevän teknisen, valokuvatarkan piirustustaidon taiteen ylimpänä olemuksena, mutta tuo on vain sinun kapea näkokulmasi. Minä, niin kuin moni muukin näkee taiteessa monia muita ulottuvuuksia, joita ei voi sinulle todistaa, jos et niitä halua ymmärtää.

Ja naivia tässä keskustelussa ei ole matsku, vaan sen vastaanottokyky.

EliasK kirjoitti:

aika lailla turha esittää yhtään mitään, kun pidätät itselläsi oikeuden sanoa mikä on (objektiivisesti) hyvin tehty ja mikä ei. Et tunnu ymmärtävän, että hyvä taide ei ole objektiivinen totuus vaan subjektiivinen kokemus, jota ei voi todistaa oikeaksi.

Tunnut näkevän teknisen, valokuvatarkan piirustustaidon taiteen ylimpänä olemuksena, mutta tuo on vain sinun kapea näkokulmasi. Minä, niin kuin moni muukin näkee taiteessa monia muita ulottuvuuksia, joita ei voi sinulle todistaa, jos et niitä halua ymmärtää.

Ja naivia tässä keskustelussa ei ole matsku, vaan sen vastaanottokyky.

Lue lisää

Niin jos kaikki on subjektiivista, miten me valitsemme ne ketkä saavat apurahoja, ketkä pääsevät kouluihin sisään, keistä kirjotetaan hesarissa jne?

Miksi meillä on ylipäätänsä mitään seinällä, kun kukaan ei kuitenkaan tajua mitä se esittää, kun se on ollut taiteilijan subjektiivinen näkemys. Tai miksi meillä ei ole sitten saman tien ihan mitä vaan seinällä ja sitten katsoja saa vääntää siitä oman subjektiivisen näkemyksensä?

Ei ole niin että meillä kaikilla on omat käsityksemme kaikesta. Loppupeleissä se samainen kauneuskäsitys on lähes kaikilla ihmisillä, miksi me muuten osaamme poimia joukosta ne ihmiset joita pidämme kauniina ja miksi esim. muinaisten kulttuurien taide on myötäillyt niitä samoja kauniita luonnon muotoja, vaikka nämä kulttuurit silti elivät erillä toisistaan.

Aina vedotaan siihen että en ota vastaan mitään tai olen kapeakatseinen. Teidän vastaanottokykynne on lähinnä sitä että myönnän että realistinen taide on turhan päivästä kopiointia ja kaikki nykytaiteilijat osaavat oikeasti piirtää eivät vaan viitsi näyttää sitä, tai jotain yhtä päätöntä. Mun mielestä se mikä sukkaa on juuri se, että te vaihdatte aina puheenaihetta heti kun joku mainitsee siitä että täälä ei voi opiskella klassista kuvataidetta, siitä että nykytaiteilijat eivät osaa piirtää eikä maalata ollenkaan esittävästi tai jostain muusta vastaavasta kysymyksestä.

Ensiksi koitetaan väittää jotain, sitten kun pyydän todisteita pöytään niin, vaihdetaan puheenaihetta ja annetaan joku 100 sivun taidehistoria pläjäys siitä kuinka "aikoinaan mestarit maalasivat jotain ja pikasso ja van gogh"

Oikeastaan haistakaa hevon kakka. Menee ihan helvetisti turhaa aikaa kun tulitan tätä foorumia. Pitäis pysyä vaan poissa täältä, kun provosoidun niin helvetin helposti näistä ihme "aikoinaan" palloilijoista keitä täälä pyörii. Tuntuu että se syy miksi täälä on niin helvetin vaikea treenata klassista taidetta on juuri nämä ihme selittäjät jotka ovat sotkeneet koko taidekentän omaksi pikku hiekkalaatikokseen jossa sitten sössötetään milloin mitäkin puolivillasta teoriaa ja opetetaan pitämään kyniä vasemmassa kädessä taidekouluissa.

BARE kirjoitti:

Niin jos kaikki on subjektiivista, miten me valitsemme ne ketkä saavat apurahoja, ketkä pääsevät kouluihin sisään, keistä kirjotetaan hesarissa jne?

Miksi meillä on ylipäätänsä mitään seinällä, kun kukaan ei kuitenkaan tajua mitä se esittää, kun se on ollut taiteilijan subjektiivinen näkemys. Tai miksi meillä ei ole sitten saman tien ihan mitä vaan seinällä ja sitten katsoja saa vääntää siitä oman subjektiivisen näkemyksensä?

Ei ole niin että meillä kaikilla on omat käsityksemme kaikesta. Loppupeleissä se samainen kauneuskäsitys on lähes kaikilla ihmisillä, miksi me muuten osaamme poimia joukosta ne ihmiset joita pidämme kauniina ja miksi esim. muinaisten kulttuurien taide on myötäillyt niitä samoja kauniita luonnon muotoja, vaikka nämä kulttuurit silti elivät erillä toisistaan.

Aina vedotaan siihen että en ota vastaan mitään tai olen kapeakatseinen. Teidän vastaanottokykynne on lähinnä sitä että myönnän että realistinen taide on turhan päivästä kopiointia ja kaikki nykytaiteilijat osaavat oikeasti piirtää eivät vaan viitsi näyttää sitä, tai jotain yhtä päätöntä. Mun mielestä se mikä sukkaa on juuri se, että te vaihdatte aina puheenaihetta heti kun joku mainitsee siitä että täälä ei voi opiskella klassista kuvataidetta, siitä että nykytaiteilijat eivät osaa piirtää eikä maalata ollenkaan esittävästi tai jostain muusta vastaavasta kysymyksestä.

Ensiksi koitetaan väittää jotain, sitten kun pyydän todisteita pöytään niin, vaihdetaan puheenaihetta ja annetaan joku 100 sivun taidehistoria pläjäys siitä kuinka "aikoinaan mestarit maalasivat jotain ja pikasso ja van gogh"

Oikeastaan haistakaa hevon kakka. Menee ihan helvetisti turhaa aikaa kun tulitan tätä foorumia. Pitäis pysyä vaan poissa täältä, kun provosoidun niin helvetin helposti näistä ihme "aikoinaan" palloilijoista keitä täälä pyörii. Tuntuu että se syy miksi täälä on niin helvetin vaikea treenata klassista taidetta on juuri nämä ihme selittäjät jotka ovat sotkeneet koko taidekentän omaksi pikku hiekkalaatikokseen jossa sitten sössötetään milloin mitäkin puolivillasta teoriaa ja opetetaan pitämään kyniä vasemmassa kädessä taidekouluissa.

Lue lisää

et voisi väärässä olla ja siitä esimerkkinä pari lausettasi:

"Loppupeleissä se samainen kauneuskäsitys on lähes kaikilla ihmisillä, miksi me muuten osaamme poimia joukosta ne ihmiset joita pidämme kauniina ja miksi esim. muinaisten kulttuurien taide on myötäillyt niitä samoja kauniita luonnon muotoja, vaikka nämä kulttuurit silti elivät erillä toisistaan."

Jos tutustuisit maailman ihmisiin ja heidän taiteisiinsa, niin häpäisit kommenttiasi. Esimerkiksi eurooppalaiset, kiinalaiset, japanilaiset, mayat, azteekit, arabit, afrikan eri mustat kansakunnat, polynesialaiset jne jne, ovat pitäneet ja pitävät aivan erilaisista kauneuskäsitteistä ja nämä kulttuurit todella ovat eläneet kaukana toisistaan. Kauneus ei ole samanlaista, universaalia, vaan nimenomaan paikkasidonnaista.

Voisit todella lopetta tuon läpien päähäsi puhumisen, mitä enemmän jauhat tuota lapsellista ajatusmalliasi sitä alkeellisemmaksi osoitat käsityksesi taiteesta ja kauneuskäsitteestä.

BARE kirjoitti:

Niin jos kaikki on subjektiivista, miten me valitsemme ne ketkä saavat apurahoja, ketkä pääsevät kouluihin sisään, keistä kirjotetaan hesarissa jne?

Miksi meillä on ylipäätänsä mitään seinällä, kun kukaan ei kuitenkaan tajua mitä se esittää, kun se on ollut taiteilijan subjektiivinen näkemys. Tai miksi meillä ei ole sitten saman tien ihan mitä vaan seinällä ja sitten katsoja saa vääntää siitä oman subjektiivisen näkemyksensä?

Ei ole niin että meillä kaikilla on omat käsityksemme kaikesta. Loppupeleissä se samainen kauneuskäsitys on lähes kaikilla ihmisillä, miksi me muuten osaamme poimia joukosta ne ihmiset joita pidämme kauniina ja miksi esim. muinaisten kulttuurien taide on myötäillyt niitä samoja kauniita luonnon muotoja, vaikka nämä kulttuurit silti elivät erillä toisistaan.

Aina vedotaan siihen että en ota vastaan mitään tai olen kapeakatseinen. Teidän vastaanottokykynne on lähinnä sitä että myönnän että realistinen taide on turhan päivästä kopiointia ja kaikki nykytaiteilijat osaavat oikeasti piirtää eivät vaan viitsi näyttää sitä, tai jotain yhtä päätöntä. Mun mielestä se mikä sukkaa on juuri se, että te vaihdatte aina puheenaihetta heti kun joku mainitsee siitä että täälä ei voi opiskella klassista kuvataidetta, siitä että nykytaiteilijat eivät osaa piirtää eikä maalata ollenkaan esittävästi tai jostain muusta vastaavasta kysymyksestä.

Ensiksi koitetaan väittää jotain, sitten kun pyydän todisteita pöytään niin, vaihdetaan puheenaihetta ja annetaan joku 100 sivun taidehistoria pläjäys siitä kuinka "aikoinaan mestarit maalasivat jotain ja pikasso ja van gogh"

Oikeastaan haistakaa hevon kakka. Menee ihan helvetisti turhaa aikaa kun tulitan tätä foorumia. Pitäis pysyä vaan poissa täältä, kun provosoidun niin helvetin helposti näistä ihme "aikoinaan" palloilijoista keitä täälä pyörii. Tuntuu että se syy miksi täälä on niin helvetin vaikea treenata klassista taidetta on juuri nämä ihme selittäjät jotka ovat sotkeneet koko taidekentän omaksi pikku hiekkalaatikokseen jossa sitten sössötetään milloin mitäkin puolivillasta teoriaa ja opetetaan pitämään kyniä vasemmassa kädessä taidekouluissa.

Lue lisää

Aloitin kirjoittamaan narsismin merkityksestä taiteilijalle, ja sinä (taas) jotenkin käänsit keskustelun siihen, mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta. Ja toit samalla ponnekkaasti esille, että kaikki muu kuin osaavaan piirtämiseen perustuva realistinen maalaus on sontaa.

Jos et näe taiteena muuta kuin klassisen realismin, niin se on sinun valintasi. Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että moni muu näkee taiteessa paljon muutakin, eikä kaikki hyvä taide perustu pilkuntarkkaan piirtämiseen.

Arvostamasi relistinen taide pyrkii esittämään ulkoisen maailman siten, kun silmät sen näkevät, mutta ei juurikaan tarkastele ihmisen sisäistä maailmaa. Siihen tarvitaan jo paljon enemmän luovuutta, millaisesta Särestöniemi on hyvä esimerkki.

Niin kauan kun näet taiteen vain valokuvamaisena tapana kuvata maailmaa, et tulle ymmärtämään ei-realisteja.

EliasK kirjoitti:

"Ihmiset ei näytä tajuavan edes että on oikeasti huonoa taidetta, hyvää taidetta ja jotain siltä väliltäkin kai."

Minusta tällä ole merkitystä (aiheen kannalta), jos taiteilija vain suhtautuu vakavasti siihen, mitä pitää oikeana taiteena. Wannabeet erikseen.

Lähinnä mietin, mikä on se voima, joka saa ihmisen ryhtymään (ammatti)taiteilijaksi, ja narsismi nousi aika korkealle sijalle. Poikkeuksen tekevät ehkä ikonimaalarit, jotka eivät edes signeeraa töitään ja muutamat poikkeusyksilöt, joille itse taide muodostuu pakkomielteeksi (Palsa, Munch)

Mutta suurin osa taiteilijoista lienee nautii siitä, jos saa itsensä esille. Harvemmassa on ne, joille julkisuus on vain välttämätön paha.

Lue lisää

kun koko ikä ei jaksa tuoda itseään esille, voi epäillä patologiaa


nuoruuden ujous voi väistyä aikuisena ja taulut tuoda esille

EliasK kirjoitti:

"Ihmiset ei näytä tajuavan edes että on oikeasti huonoa taidetta, hyvää taidetta ja jotain siltä väliltäkin kai."

Minusta tällä ole merkitystä (aiheen kannalta), jos taiteilija vain suhtautuu vakavasti siihen, mitä pitää oikeana taiteena. Wannabeet erikseen.

Lähinnä mietin, mikä on se voima, joka saa ihmisen ryhtymään (ammatti)taiteilijaksi, ja narsismi nousi aika korkealle sijalle. Poikkeuksen tekevät ehkä ikonimaalarit, jotka eivät edes signeeraa töitään ja muutamat poikkeusyksilöt, joille itse taide muodostuu pakkomielteeksi (Palsa, Munch)

Mutta suurin osa taiteilijoista lienee nautii siitä, jos saa itsensä esille. Harvemmassa on ne, joille julkisuus on vain välttämätön paha.

Lue lisää

mikä yhdistää taiteilijoita on samanlainen luonne, joka näkyy visuaalisena samanlaisuutena

toiset taiteilijat miellyttävät enemmän kuin toiset



olisi taidetutkimus paikallaan tyylisuuntien järjestäytymisestä, mistä tyyleistä aloitetaan ja mihin päädytään elämän ehtoollisella kaikista todennäköisemmin

ennakko oletus olisi ollut perinteisemmästä kohti kokeilevampaa
toisaalta huomataan kuinka eläkeläinen palaa esittävään kun nuoruus hurahti kokeiluissa

EliasK kirjoitti:

taiteesta montakin puolta, ja siksi varon yleistämästä, että hyvä taide on sitä ja huono tätä. Tuollainen yleistys kertoo lähinnä katsojan kapeakatseisuudesta, ei niinkään itse taiteesta.

Taiteen voi nähdä itseilmaisuna (Särestöniemi), mystisen alkuvoiman virtana (Paul Klee), yhteiskuntakritiikkinä (Palsa), kauneuden ja jalouden tavoitteluna (Michelangenlo), ajan kuvana (Edelfelt) huippuun vietynä maalaustaitona (von Wright), värileikkinä (Yves Klein, Mari Rantanen), mystiikkana (Simberg) ja monin monin muin tavoin.

On varsin luonnollista, ettei kukaan, jota realistinen taide kiinnosta, ei käytä aikaansa huipputasoisen piirtämisen opetteluun. Tosin on taiteilijoita, joiden ura on aluksi lähtenyt realismiin, mutta kääntynyt sitten muualle, esimerkkinä nyt vaikka van Gogh tai Särestöniemi.

Lue lisää

eikö on yksinkertaista se päätös, sillä nimittäin itsekin paininut saman kanssa kamalan karvaisen paljon

mitä tekee eniten, mihin silmä lepää, sellainen on


alkuvaiheessa voi olla ratkaisevaa saada rahallista mahdollisuutta kokeilla laajasti koska köyhänä mahdollisuudet kapenevat

"mitä nuorena oppii, sitä vanhana taittaa"

on karma syntyä tiettyyn paikkaan, koska paikassa on tietty kulttuuri, jota ei pakene, mutta on kulttuurin orja, joten valinnoissa on rajoitteita
mutta hyvä kun ymmärtää ainakin vallitsevia kulttuureja


ja on näkyvissä realistisuuden paluu kun muualla isossa maailmassa realismi ei ole niin iso tabu kuin suomessa

BARE kirjoitti:

Mitä kapeakatseisuus sun mielestä on? Sitäkö että ei hyväksy kaikkea? Kuinka moni klassista soittava muusikko oikeastaan vihaa jotain Britneytä? Ja kuinka hienosti he silti tekevät oman asiansa.

Klassinen ja moderni taide on oikeasti kaksi aivan täysin eri asiaa, aivan kuin vertailisi jotain suunistusta ja bodausta. Kummatkin on varmasti urheilua, mutta tuskin filosofioina tai käytännössä mitenkään kauhean samanlaiset. Moderni taide on sellasta pikku hauskoilla ideaoilla pelaamista, tai sitten ihan täysin päättömän puuhailua ja myöhemmin siitä sitten jollain filosofia ja psykologia termeillä kirjottelua, jotta siitä saadaan edes jonkun arvoista yleisön silmissä.

Just tällanen runoilu tuhoaa klassista taidetta. "Ajan kuvausta" Edelfeltissä, toiko on nyt se minkä näet tossa maalarissa? Sen millasia aiheita se valitsi?

Se juuri että punnitset klassista taidetta jotenkin jostain modernin taidehistorian kannalta tekee siitä jotain mystistä runoilua, mitä se ei välttämättä tarvitse olla ollenkaan. Ainakaan koulutuksen puolesta.

Paul Klee, Palsa, Säreistöniemi tai jotkut muut sekoilijat ei oo oikein mitenkään vertailtavissa vaikkapa Edelfelttiin tai Michelangeloon, taiteen tekemisellä oli täysin erilaiset syyt. Palsa ja Säreistöniemi tuskin tiesivät itse mitä tekivät, kunhan kännipäissään sekoilivat jotain tai leikkivät jotain kauhukakaraa ärsyttävillä teoksillaan.

Edelfelt ja Michaelangelo taas olivat loppuun asti taiteilijoita ja käsityöläisiä, eivätkä alentuneet mihinkään halpamaiseen kikkailuun. Heidän teoksissaan on nimen omaan hienoa se "luonnon
tulkitseminen" (vammanen ilmasu, kun sitä on käytetty niin väärissä yhteyksissä).


.....
Esimerkkinä vaikkapa Van Gogh joka ei ikinä osannut pirtää. Ei se koskaan tehnyt mitään realistista? Kopioi Bargue kurssin ihan päin helvettiä kaks kertaa läpi, käyttäen ehkä puol tuntia aikaa per piirros, ja sitten piirsi patsaita täysin väärällä observointi tavalla ja aivan kieli poskella.

Sama Säreistöniemi. Ei säreistöniemi osannut koskaan piirtää. Teki sitä samaa vääntynyttä sotkua aina, joskus vähän muka yrittäen jotain, yleensä kuitenkin vaan sotaten sinne sun tänne, kunnes Kekkonen nosti tyypin jalustalle. Muutenhan ei koko tyyppiä tunnettaisi missään, ellei sitä olisi just nimen omaan keinotekoisesti "nostettu jalustalle".

Jos asiat olivat toisin niin esimerkkejä kehiin.

Lue lisää

klassista taidetta ei jaksa tehdä koko ajan, koska keskittyminen on yhdenkaltainen

mutta se on älyttömän iso taito kun osaa realistista

parasta, mietin, kun on valinnan varaa
kun kypsyy yhteen tyyliin, voi vaihtaa siihen, mitä haluaa tehdä

itse teen samaan aikaan kolmekin erilaista visuaalista tyyliä
vaihdan ne jopa saman tien, en pelkää

olisi kuin jakomielitauti, jossa samaan aikaan kolme kanavaa
yritin löytää enemmän kanavia, mutta rajoitun kolmeen


virallisesti kun tuo näytteille, en kuitenkin tuo kolmea, mutta noin yhtä
jolloin muut kaksi jäävät varastoon
en osa tuoda muita kahta, ei tunnu hyvältä

teen sitä tyylisuuntaa, mitä tein ihan alussa

mietin, että olisin voinut kokeilla enemmän jos
1 - olisi stabiili riittävä toimeentulo, koska tyyli on sidoksissa myyntiin
2 - muu

Anonyymi kirjoitti:

klassista taidetta ei jaksa tehdä koko ajan, koska keskittyminen on yhdenkaltainen

mutta se on älyttömän iso taito kun osaa realistista

parasta, mietin, kun on valinnan varaa
kun kypsyy yhteen tyyliin, voi vaihtaa siihen, mitä haluaa tehdä

itse teen samaan aikaan kolmekin erilaista visuaalista tyyliä
vaihdan ne jopa saman tien, en pelkää

olisi kuin jakomielitauti, jossa samaan aikaan kolme kanavaa
yritin löytää enemmän kanavia, mutta rajoitun kolmeen


virallisesti kun tuo näytteille, en kuitenkin tuo kolmea, mutta noin yhtä
jolloin muut kaksi jäävät varastoon
en osa tuoda muita kahta, ei tunnu hyvältä

teen sitä tyylisuuntaa, mitä tein ihan alussa

mietin, että olisin voinut kokeilla enemmän jos
1 - olisi stabiili riittävä toimeentulo, koska tyyli on sidoksissa myyntiin
2 - muu

Lue lisää

2 - tekisin erilaista kuin nyt, jos olisi työhuone
3 - kannustin
4 - kulttuurivaihto, joka puuttuu
5 - jokin kannattava syy: ideologia, tiede, yhteiskunta, tutkimus, tilaus

Mielestäni on luonnollista, että taiteilija onnistuessaan tuntee mielihyvää siitä. Mitä useammin onnistuu saavuttamaan haluamansa tuloksen, sitä suuremmaksi kasvaa itseluottamus ja terve itsetunto.

Kerrankin olen Pittoren kanssa samaa mieltä, juuri näin on käynyt minulle. Tiedän onnistuvani jokaisessa teoksessani, niin usein olen itse onnistunut. Usein sanotaan että virheistä oppii, itse olen sitä mieltä että onnistuminen tuottaa lisää onnistumisia. Virheistä oppii vain miten asioita ei pidä tehdä, niistä ei välttämättä opi tekemään oikein. Kysymys erikseen on tietenkin mikä on kullekin oikein tekemistä.

narsismi vaikea aihe, koska taiteilijaan on liitetty suurmies, mutta myös aika tyhmä mies

ja taiteilijat ovat tyhmiä usein, yksinkertaisen sivistymättömiä, mikä on kestämätön asia

pitäne ajatella enemmän, mitä tarkoittaa suurmies ja sivistymätön

en kuitenkin pidä sivistymättömän tehtävästä
jos taide on tyhmä, ei sitä jaksa tehdä
taiteen pitää olla älykäs, mutta se ei ole älykäs kun älykäs on luonnontiede
kun istuu yliopistolla, niin tajuaa kuinka tyhmä on taide

joten on ratkaisematta, miksi tyhmiä tieteitä tarvitaan
kuka niitä tarvitsee

taiteessa on samaan aikaan lennokas, objektiivinen, pyhä asia
ikään kuin taide antaa ihmisille kepeitä oivalluksia

ongelmallinen kohta sekin kun tahtoo punnita itsessään kepeyksiä
koska tyhmyys tuntuu raskaalta
tyhmyys on ruma asia, ei ole kaunis asia

Vicious. kirjoitti:

Mielestäni on luonnollista, että taiteilija onnistuessaan tuntee mielihyvää siitä. Mitä useammin onnistuu saavuttamaan haluamansa tuloksen, sitä suuremmaksi kasvaa itseluottamus ja terve itsetunto.

Kerrankin olen Pittoren kanssa samaa mieltä, juuri näin on käynyt minulle. Tiedän onnistuvani jokaisessa teoksessani, niin usein olen itse onnistunut. Usein sanotaan että virheistä oppii, itse olen sitä mieltä että onnistuminen tuottaa lisää onnistumisia. Virheistä oppii vain miten asioita ei pidä tehdä, niistä ei välttämättä opi tekemään oikein. Kysymys erikseen on tietenkin mikä on kullekin oikein tekemistä.

Lue lisää

taiteesta voi sanoa paljon ylistystä, mutta kun vertaa taiteen toimeentulo urheilijoiden toimeentuloon, niin tajuaa, että ylistys on pelkkää sepitettä, koska kukaan ei maksa rahaa taiteelle

urheilija on miljonääri ja taiteilija kuolee köyhänä

sepitteet nerosta eivät maksa vaivaa, eivät kannata kuunnella

Anonyymi kirjoitti:

taiteesta voi sanoa paljon ylistystä, mutta kun vertaa taiteen toimeentulo urheilijoiden toimeentuloon, niin tajuaa, että ylistys on pelkkää sepitettä, koska kukaan ei maksa rahaa taiteelle

urheilija on miljonääri ja taiteilija kuolee köyhänä

sepitteet nerosta eivät maksa vaivaa, eivät kannata kuunnella

Lue lisää

taide ei saa arvostusta ja piste
jos taide saisi arvostusta, silloin olisi taiteilija rikas

tervettä järkeä peliin

kusetusta kaikki taiteesta
herätkää taiteilijat ja tappakaa vaikka jonkun joka estää taiteen palkan saamisen

sisälsi montakin keskustelua kaipaavaa seikkaa mutta puutun aluksi yhteen, jolla sinänsä ei ole tekemistä aiheemme kanssa: sanaan pyrkyryys. Se liittyy mielestäni politiikkaan ja talouselämään, tähän viittaa myös vanha Nykysuomen sanakirja antaessaan pyrkyrille merkitykset "keinoista piittaamaton nousukas, kiipijä".

Mielestäni jatkuva tapetilla olo ei taiteilijaa juurikaan auta, vain työt puhuvat todella hänen puolestaan. Monet nykyisen keskipolven parhaimmista taiteilijoista esiintyvät julkisuudessa äärimmäisen vähän, kuten Marjatta Tapiola, Lauri Laine, Juhana Blomgvist, Matti Kujasalo ym mutta siitä huolimatta elävät taiteellaan. Sillehän ei mitään voi, että saatuaan nimeä taiteilijan näyttelyt ovat aina "tapauksia", jotka media huomioi ja taportoi niistä. Kysymys ei kuitenkaan ole silloin taiteilijan tyrkylle olosta vaan luonnollisesta mielenkiinnosta.

"Haluaisin laajentaa tätä keskustelua lisäämällä kysymyksen siitä, mitä on taiteilijan menestys ja mitä siihen kuuluu"

Itse tulkitsisin sanan 'menestys' tarkoittamaan lähinnä sitä, että saavuttaa sen mitä yhteiskunnassa sillä hetkellä pidetään yleisesti tavoittelemisen arvoisena. Tällä hetkellä se lienee raha ja kuuluisuus, jolla menestystä voi mitata.

Mutta taiteen "hyvyys" on jo ihan toinen asia. Hyvä taide ei mielestäni sorru populismiin (mikä usein on menestyksen ehto), vaan on enemmänkin ikuinen vallitsevien arvojen kapinallinen.

Tavallaan nuo edelliset yhdessä aikaansaavat paradoksin, ettei taide voi koskaan olla menestynyttä. Menestyneestä taiteilijasta tulee helposti viihdyttäjä, joka maalaa sitä, mitä yleisö haluaa (=mikä myy)

Ja vasta tästä pääsemme itse aiheeseen. Narsismi on mielestäni ehdoton edellytys menestymiselle, mutta ei välttämättä lainkaan taiteen tekemiselle. Tällainen ei-narsistista syistä tehty taide vain saattaa jäädä vaikeasti tavoitettavaksi, se pitää itse jostain löytää.


"...ja millä tavalla määritellään se, kuinka 'tärkeä' taiteilija on ollut, yhteiskunnalle, taidemaailmalle tai yksittäisille ihmisille."

Harvoin kai taide yksittäisenä ilmiönä on kovin merkityksellinen, mutta esim. yhteiskunnan murrosaikoina taiteella on paljon vahvistettu kansakunnan tuntoja, vaikka nyt Sibeliuksen musiikilla, Linnan kirjoilla tai Gallen-Kallelan maalauksilla.

Aiemmin taide hoiti ehkä enemmän myös nykyisen median tehtävää ja nosti epäkohtia esille. Nykyinen taide alkaa olla aika hampaaton yhteiskunnan muita toimijoita vastaan.

EliasK kirjoitti:

"Haluaisin laajentaa tätä keskustelua lisäämällä kysymyksen siitä, mitä on taiteilijan menestys ja mitä siihen kuuluu"

Itse tulkitsisin sanan 'menestys' tarkoittamaan lähinnä sitä, että saavuttaa sen mitä yhteiskunnassa sillä hetkellä pidetään yleisesti tavoittelemisen arvoisena. Tällä hetkellä se lienee raha ja kuuluisuus, jolla menestystä voi mitata.

Mutta taiteen "hyvyys" on jo ihan toinen asia. Hyvä taide ei mielestäni sorru populismiin (mikä usein on menestyksen ehto), vaan on enemmänkin ikuinen vallitsevien arvojen kapinallinen.

Tavallaan nuo edelliset yhdessä aikaansaavat paradoksin, ettei taide voi koskaan olla menestynyttä. Menestyneestä taiteilijasta tulee helposti viihdyttäjä, joka maalaa sitä, mitä yleisö haluaa (=mikä myy)

Ja vasta tästä pääsemme itse aiheeseen. Narsismi on mielestäni ehdoton edellytys menestymiselle, mutta ei välttämättä lainkaan taiteen tekemiselle. Tällainen ei-narsistista syistä tehty taide vain saattaa jäädä vaikeasti tavoitettavaksi, se pitää itse jostain löytää.


"...ja millä tavalla määritellään se, kuinka 'tärkeä' taiteilija on ollut, yhteiskunnalle, taidemaailmalle tai yksittäisille ihmisille."

Harvoin kai taide yksittäisenä ilmiönä on kovin merkityksellinen, mutta esim. yhteiskunnan murrosaikoina taiteella on paljon vahvistettu kansakunnan tuntoja, vaikka nyt Sibeliuksen musiikilla, Linnan kirjoilla tai Gallen-Kallelan maalauksilla.

Aiemmin taide hoiti ehkä enemmän myös nykyisen median tehtävää ja nosti epäkohtia esille. Nykyinen taide alkaa olla aika hampaaton yhteiskunnan muita toimijoita vastaan.

Lue lisää

"itse tulkitsisin sanan 'menestys' tarkoittamaan lähinnä sitä, että saavuttaa sen mitä yhteiskunnassa sillä hetkellä pidetään yleisesti tavoittelemisen arvoisena. Tällä hetkellä se lienee raha ja kuuluisuus, jolla menestystä voi mitata."

Minulle menestys on pitkälti synonyymi sanoille onnistuminen tekemisissään ja sen mukanaan tuoma toisten tunnustus. Vaikka omasta mielestään on onnistunut, ei se riitä "menestykseen" vaan siihen tarvitaan tuo tunnustus. Useimmiten se tuo mukanaan sekä mainetta, mammonaa että joskus myös vaikutusvaltaa. Menestyksensä voi myös perin helposti menettää, vasta pinnalla pysyminen on todellista mwenestymistä.

En täysin yhdy näkemykseesi, ettei narsismi olisi välttämätöntä taiteen tekemiselle ja vielä vähemmän taiteen osaan yhteiskunnalliasena julistajana. Taiteilijan pitää pitää taidettaan jollakin tavalla ainutlaatuisena, poikkeuksellisena, olla siitä narsistisesti ylpeä.

Tyytyminen keskitien kulkijaksi, vallitsevan maun prostituoiduksi ei ole oikea asenne, siinä ei ole sitä munaa, joka tekee taiteesta omansalaista. Taide ei voi polkea paikallaan, se on aina oman aikansa lapsi. On pakko jollakin tavalla erottua, jos haluaa, että juuri minun töitäni ostetaan. Vaikeata onkin osata erottua riittävästi olematta liian erilainen, kapinallinen. Sitäkin saa olla mutta riskinä on aina, että jää ilman tarvittavaa tunnustusta eikä saakaan "lottopottia". Taiteen historia tuntee sekä onnistuneita uusia avauksia että joko vasta myöhässä tulleita, postuumeja tai täysin unohtuneita tapauksia.

Taiteen osasta yhteiskunnassa on tällä palstalla taitettu peistä aiemminkin ja oma kantani löytyy etsimällä menneistä keskusteluista . Lyhyesti sanottuna se on, että taiteilijan pitää nostaa koipeaan yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Se ei kuitenkaan poista sitä, että taide siitä huolimatta voi vahvastikin ottaa kantaa asioihin olematta julistavaa. Rinnastuksena olen käyttänyt selvää propgandaa, johon raja on veteen piirretty viiva. On makuasia kummalle puolelle rajaa panee esimerkiksi Linnan Pohjantähden tai Haanpään teokset tai kuvataiteen puolella esim. Mauri Heinosen tai Tapio Tapiovaaran teokset.

pittore kirjoitti:

"itse tulkitsisin sanan 'menestys' tarkoittamaan lähinnä sitä, että saavuttaa sen mitä yhteiskunnassa sillä hetkellä pidetään yleisesti tavoittelemisen arvoisena. Tällä hetkellä se lienee raha ja kuuluisuus, jolla menestystä voi mitata."

Minulle menestys on pitkälti synonyymi sanoille onnistuminen tekemisissään ja sen mukanaan tuoma toisten tunnustus. Vaikka omasta mielestään on onnistunut, ei se riitä "menestykseen" vaan siihen tarvitaan tuo tunnustus. Useimmiten se tuo mukanaan sekä mainetta, mammonaa että joskus myös vaikutusvaltaa. Menestyksensä voi myös perin helposti menettää, vasta pinnalla pysyminen on todellista mwenestymistä.

En täysin yhdy näkemykseesi, ettei narsismi olisi välttämätöntä taiteen tekemiselle ja vielä vähemmän taiteen osaan yhteiskunnalliasena julistajana. Taiteilijan pitää pitää taidettaan jollakin tavalla ainutlaatuisena, poikkeuksellisena, olla siitä narsistisesti ylpeä.

Tyytyminen keskitien kulkijaksi, vallitsevan maun prostituoiduksi ei ole oikea asenne, siinä ei ole sitä munaa, joka tekee taiteesta omansalaista. Taide ei voi polkea paikallaan, se on aina oman aikansa lapsi. On pakko jollakin tavalla erottua, jos haluaa, että juuri minun töitäni ostetaan. Vaikeata onkin osata erottua riittävästi olematta liian erilainen, kapinallinen. Sitäkin saa olla mutta riskinä on aina, että jää ilman tarvittavaa tunnustusta eikä saakaan "lottopottia". Taiteen historia tuntee sekä onnistuneita uusia avauksia että joko vasta myöhässä tulleita, postuumeja tai täysin unohtuneita tapauksia.

Taiteen osasta yhteiskunnassa on tällä palstalla taitettu peistä aiemminkin ja oma kantani löytyy etsimällä menneistä keskusteluista . Lyhyesti sanottuna se on, että taiteilijan pitää nostaa koipeaan yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Se ei kuitenkaan poista sitä, että taide siitä huolimatta voi vahvastikin ottaa kantaa asioihin olematta julistavaa. Rinnastuksena olen käyttänyt selvää propgandaa, johon raja on veteen piirretty viiva. On makuasia kummalle puolelle rajaa panee esimerkiksi Linnan Pohjantähden tai Haanpään teokset tai kuvataiteen puolella esim. Mauri Heinosen tai Tapio Tapiovaaran teokset.

Lue lisää

vahvasti taiteen tekemisen (luomisprosessin) ja taiteen myymisen (ammatin). Taiteen luomisen kipinä on kai perimmäiseltä syyltään halua ilmaista itseään ja mielestäni tuo ei ole narsismia. Narsismia on vasta itsensä nostaminen jalustalle ja itsensä näkeminen kauniimpana ja parempana kuin muut.

Taiteen yhteiskunnallinen kritiikki ei ole sama asia kuin propaganda. Propaganda on julistamista jokin aatteen puolesta, mutta yhteiskuntakritiikki voi olla ihan sisäsyntyistä - kritiikkiä omia huonoja oloja vastaan.

Esimerkkinä on aiemmin mainitsemani Palsan taiteen. Hän oli voimakkaasti yhteikuntakriittinen taiteilija, mutta hänen töitään ei parhaalla tahdollakaan voi pitää propagandana. Joka tapauksessa ne saavat katsojan ajattelemaan moraalisia kysymyksiä, joten toimivat. Vaikeampi kysymys oliko hän narsisti. Tavallaan oli, koska halusi itselleen suurta menestystä, mutta tavallaan ei, koska piti omaa sanomaansa kuitenkin tärkeämpänä kuin menestystä eikä alentuntu populistisiin keinoihin.

EliasK kirjoitti:

vahvasti taiteen tekemisen (luomisprosessin) ja taiteen myymisen (ammatin). Taiteen luomisen kipinä on kai perimmäiseltä syyltään halua ilmaista itseään ja mielestäni tuo ei ole narsismia. Narsismia on vasta itsensä nostaminen jalustalle ja itsensä näkeminen kauniimpana ja parempana kuin muut.

Taiteen yhteiskunnallinen kritiikki ei ole sama asia kuin propaganda. Propaganda on julistamista jokin aatteen puolesta, mutta yhteiskuntakritiikki voi olla ihan sisäsyntyistä - kritiikkiä omia huonoja oloja vastaan.

Esimerkkinä on aiemmin mainitsemani Palsan taiteen. Hän oli voimakkaasti yhteikuntakriittinen taiteilija, mutta hänen töitään ei parhaalla tahdollakaan voi pitää propagandana. Joka tapauksessa ne saavat katsojan ajattelemaan moraalisia kysymyksiä, joten toimivat. Vaikeampi kysymys oliko hän narsisti. Tavallaan oli, koska halusi itselleen suurta menestystä, mutta tavallaan ei, koska piti omaa sanomaansa kuitenkin tärkeämpänä kuin menestystä eikä alentuntu populistisiin keinoihin.

Lue lisää

eri mieltä olen Palsasta yhteiskuntakriitikkona. Hän vain purki sisäisiä tuntojaan ja myös omaa pahaa oloaan maalauksiinsa. Propagandisti hän ei missään nimessä ollut, hänen taiteensa ei ollut ohjelmallista eikä julistavaa; sellaisenkin tekijöitä taiteestamme löytyy useita. Itsekukin voi pitää Palsaa minä hyvänsä, myös yhteiskuntakriitikkona sillä esittihän hänen taiteensa valtaosin syrjäytyneen ihmisen tuntoja ja sellaisella tavalla, josta ahdasmielinen ympäristö provosoitui.

Taiteen politisointi, mitä sen käyttämnen yhteiskuntakritiikkiin on, on taiteen rappion alku. Mikään eikä kukaan ei estä niin tekemästä mutta se merkitsee lähes varmasti marginaaliin asettumista. Jokin museo tai kokoelma saattaa sellaisia töitä ostaa varastoonsa esimerkkinä ajankuvasta; äärimmäisen harvoin niiden taiteellinen taso pystyy nostamaan ne siten, että julistus jää varjoon. Viime vuosisadan kahden suuren ideologian pakkopaidassa ollut taide on siitä vakuuttava osoitus.

Kyllä moni taiteilija on varmasti hyvinkin narsistinen tai, jopa epäterveesti sitä. Mikäli työtä tehdään itseydestä ja itsetutkiskelusta käsin, niin lipsuminen epäterveen narsismin puolelle käy varmaankin hyvinkin helposti. Rakkauden työstä tuo on silloin kaukana, mutta itse teos voi sitten varmaan olla hienokin. Kukaanhan ei näe tuotoksen/ilmaisun taakse, miten kaikki tuo syntyikään.

Monet taiteilijat hourivat myös jostakin rakkaudesta julkisuudessa, mutta tämä on valtavassa ristiriidassa tämän "pehmo"-alalla käytävän raadollisen kilpailun kanssa. Julkisuudenhakuisuus ja julkinarsismi ovat varmasti kytköksissä, mutta voi narsimia olla ilman sitäkin ja päinvastoin.

Myös verkostoitumisen paine taiteen alalla on omiaan luomaan narsisteille otollisia näyttämöitä. Monet hissukat, ei niin näyttävät taiteilijat jäävät jalkoihin, vaikka heillä voisi olla paljonkin annettavaa taiteensa kautta.

Taiteilijamyytin sitkeä ylläpitäminen on omiaan luomaan kentälle tilaa narsisteille. "Kärsivä taiteilija, vaikean ja traumaattisen menneisyytensä kanssa"- voi tulkita myös siten, että lähtökohtaisesti taiteilija toteuttaa, korjaa tms. itsen vaurioita tuottamansa taiteen kautta. Tähän joukkoon mahtuu taatusti sellaisia tarinoita, jossa maaperä epäterveelle, luonnehäiriöiselle narsismille on syntynyt jo hyvin varhaisina vuosina.

Epäterve narsismi on aina samaa, oli kyseessä arvostettu taiteilija tai ei. Mitään hyvää se ei tuota lähipiiriin.

jokaisessa iässä ovat tärkeitä erilaiset asiat

nuoruudessa taiteilijalle tärkeitä ovat oman itsensä tuntemisessa, löytämisessä
hakee omaa tyyliään, kehittää

kunnes se on valmis ja on varma itsestään

aikuisena elämän muuna tarpeena syntyy elanto joka tapauksessa
ja taiteilijan tulee aika reagoida siihen suoraan, mistä rahoja saa


olen kuullut minäkin vanhoilta taiteilijoita laulun kuinka raha ei ole tärkeä
mutta kuulostaa säälittävältä selitysten refleksilta, parantaakseen oloaan
eivät voi vaikuttaa tilanteeseen ja joutuvat itkemään, paikkaamaan puutteen

eivät paikkaa puutteen, koska ongelma on yksilöä isompi
ei ole yksilöstä niin paljon kiinni
rikastunut taiteilija on ylitsepääsemätön vaatimus
ja yhteiskunnan syys, miksi se tappaa taiteilijoita

siksi siveltimet vittuun ja poliittisesti ensin ajamaan toimeentuloa ja sen jälkeen luomaan taidetta taas

pittore kirjoitti:

sisälsi montakin keskustelua kaipaavaa seikkaa mutta puutun aluksi yhteen, jolla sinänsä ei ole tekemistä aiheemme kanssa: sanaan pyrkyryys. Se liittyy mielestäni politiikkaan ja talouselämään, tähän viittaa myös vanha Nykysuomen sanakirja antaessaan pyrkyrille merkitykset "keinoista piittaamaton nousukas, kiipijä".

Mielestäni jatkuva tapetilla olo ei taiteilijaa juurikaan auta, vain työt puhuvat todella hänen puolestaan. Monet nykyisen keskipolven parhaimmista taiteilijoista esiintyvät julkisuudessa äärimmäisen vähän, kuten Marjatta Tapiola, Lauri Laine, Juhana Blomgvist, Matti Kujasalo ym mutta siitä huolimatta elävät taiteellaan. Sillehän ei mitään voi, että saatuaan nimeä taiteilijan näyttelyt ovat aina "tapauksia", jotka media huomioi ja taportoi niistä. Kysymys ei kuitenkaan ole silloin taiteilijan tyrkylle olosta vaan luonnollisesta mielenkiinnosta.

Lue lisää

sosiaalisuudesta on aina apua kaikilla työaloilla ja taiteessa

ujo taiteilija ei tarvi olla, jos ei ole luonnostaan ujo

pittore kirjoitti:

"itse tulkitsisin sanan 'menestys' tarkoittamaan lähinnä sitä, että saavuttaa sen mitä yhteiskunnassa sillä hetkellä pidetään yleisesti tavoittelemisen arvoisena. Tällä hetkellä se lienee raha ja kuuluisuus, jolla menestystä voi mitata."

Minulle menestys on pitkälti synonyymi sanoille onnistuminen tekemisissään ja sen mukanaan tuoma toisten tunnustus. Vaikka omasta mielestään on onnistunut, ei se riitä "menestykseen" vaan siihen tarvitaan tuo tunnustus. Useimmiten se tuo mukanaan sekä mainetta, mammonaa että joskus myös vaikutusvaltaa. Menestyksensä voi myös perin helposti menettää, vasta pinnalla pysyminen on todellista mwenestymistä.

En täysin yhdy näkemykseesi, ettei narsismi olisi välttämätöntä taiteen tekemiselle ja vielä vähemmän taiteen osaan yhteiskunnalliasena julistajana. Taiteilijan pitää pitää taidettaan jollakin tavalla ainutlaatuisena, poikkeuksellisena, olla siitä narsistisesti ylpeä.

Tyytyminen keskitien kulkijaksi, vallitsevan maun prostituoiduksi ei ole oikea asenne, siinä ei ole sitä munaa, joka tekee taiteesta omansalaista. Taide ei voi polkea paikallaan, se on aina oman aikansa lapsi. On pakko jollakin tavalla erottua, jos haluaa, että juuri minun töitäni ostetaan. Vaikeata onkin osata erottua riittävästi olematta liian erilainen, kapinallinen. Sitäkin saa olla mutta riskinä on aina, että jää ilman tarvittavaa tunnustusta eikä saakaan "lottopottia". Taiteen historia tuntee sekä onnistuneita uusia avauksia että joko vasta myöhässä tulleita, postuumeja tai täysin unohtuneita tapauksia.

Taiteen osasta yhteiskunnassa on tällä palstalla taitettu peistä aiemminkin ja oma kantani löytyy etsimällä menneistä keskusteluista . Lyhyesti sanottuna se on, että taiteilijan pitää nostaa koipeaan yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Se ei kuitenkaan poista sitä, että taide siitä huolimatta voi vahvastikin ottaa kantaa asioihin olematta julistavaa. Rinnastuksena olen käyttänyt selvää propgandaa, johon raja on veteen piirretty viiva. On makuasia kummalle puolelle rajaa panee esimerkiksi Linnan Pohjantähden tai Haanpään teokset tai kuvataiteen puolella esim. Mauri Heinosen tai Tapio Tapiovaaran teokset.

Lue lisää

taide kuten muut työalat elävät kunnioittavasti samaa yhteiskunnallista luonnollista todellisuutta, he elävät samaa aikaa, kulttuurin nykyisyyttä ja heidän on reagoitava niihin ammattimaisella tavoin

se on todellisuuden realistisuutta, että osaa nähdä mistä ajassa on kyse - se tehtävä kuuluu kaikille ihmisille

ja siinä tehtävässä trendillä ei ole väliä, jos trendi ja totuus eivät osuu yhteen
silloin trendi on kitsch, huonoa taidetta

taiteen on osuttava aikaan
taiteella on aina sanoma
mutta taiteilija ei aina mieti mitä luo
ajattelemattomuus liittyy taiteen luonteeseen
ensin tekee ja mieti sitten
usein itse taiteilijakaan ole ymmärtävinään mutta joku sivullinen
ja usein ymmärrys jää pitkälle tulevaisuuteen
kenties ei ole ketään ymmärtää taide-esine eri syistä
ja vasta kun joku ymmärtää, niin silloin teos elää

itse en tajua, kuka jaksaisi kuluttaa aikaa taide-teosten ymmärtämisessä?
mitä mielenkiintoista niissä on?
musiikki on tunnettua mielenkiintoista mutta mitä mielenkiintoista kuvataiteessa?

EliasK kirjoitti:

vahvasti taiteen tekemisen (luomisprosessin) ja taiteen myymisen (ammatin). Taiteen luomisen kipinä on kai perimmäiseltä syyltään halua ilmaista itseään ja mielestäni tuo ei ole narsismia. Narsismia on vasta itsensä nostaminen jalustalle ja itsensä näkeminen kauniimpana ja parempana kuin muut.

Taiteen yhteiskunnallinen kritiikki ei ole sama asia kuin propaganda. Propaganda on julistamista jokin aatteen puolesta, mutta yhteiskuntakritiikki voi olla ihan sisäsyntyistä - kritiikkiä omia huonoja oloja vastaan.

Esimerkkinä on aiemmin mainitsemani Palsan taiteen. Hän oli voimakkaasti yhteikuntakriittinen taiteilija, mutta hänen töitään ei parhaalla tahdollakaan voi pitää propagandana. Joka tapauksessa ne saavat katsojan ajattelemaan moraalisia kysymyksiä, joten toimivat. Vaikeampi kysymys oliko hän narsisti. Tavallaan oli, koska halusi itselleen suurta menestystä, mutta tavallaan ei, koska piti omaa sanomaansa kuitenkin tärkeämpänä kuin menestystä eikä alentuntu populistisiin keinoihin.

Lue lisää

taiteen narsismi menee viihteen puoleen

viihde on show

mikä yhteiskunnallinen vaatimus, että pitää olla hauska?

afrikassa hauskuus voi rajoittua enää seksiin ja huumeisiin
koska kenties ovat kaikista parhaita viihdettä elämässä
seksissä kannattaa raiskata naisia
huumeissa kannattaa ryöstää ihmisiä
vankilan kautta kuuluisaksi mafiosoksi - aika paljon showta

Jokuvaan2 kirjoitti:

Kyllä moni taiteilija on varmasti hyvinkin narsistinen tai, jopa epäterveesti sitä. Mikäli työtä tehdään itseydestä ja itsetutkiskelusta käsin, niin lipsuminen epäterveen narsismin puolelle käy varmaankin hyvinkin helposti. Rakkauden työstä tuo on silloin kaukana, mutta itse teos voi sitten varmaan olla hienokin. Kukaanhan ei näe tuotoksen/ilmaisun taakse, miten kaikki tuo syntyikään.

Monet taiteilijat hourivat myös jostakin rakkaudesta julkisuudessa, mutta tämä on valtavassa ristiriidassa tämän "pehmo"-alalla käytävän raadollisen kilpailun kanssa. Julkisuudenhakuisuus ja julkinarsismi ovat varmasti kytköksissä, mutta voi narsimia olla ilman sitäkin ja päinvastoin.

Myös verkostoitumisen paine taiteen alalla on omiaan luomaan narsisteille otollisia näyttämöitä. Monet hissukat, ei niin näyttävät taiteilijat jäävät jalkoihin, vaikka heillä voisi olla paljonkin annettavaa taiteensa kautta.

Taiteilijamyytin sitkeä ylläpitäminen on omiaan luomaan kentälle tilaa narsisteille. "Kärsivä taiteilija, vaikean ja traumaattisen menneisyytensä kanssa"- voi tulkita myös siten, että lähtökohtaisesti taiteilija toteuttaa, korjaa tms. itsen vaurioita tuottamansa taiteen kautta. Tähän joukkoon mahtuu taatusti sellaisia tarinoita, jossa maaperä epäterveelle, luonnehäiriöiselle narsismille on syntynyt jo hyvin varhaisina vuosina.

Epäterve narsismi on aina samaa, oli kyseessä arvostettu taiteilija tai ei. Mitään hyvää se ei tuota lähipiiriin.

Lue lisää

ruma taide olisi ollut LYÖ ja NAURA
oisko jostakin 1950 luvulta sotien jälkeen
parantavaa taidetta

rauhan aikana kaunis taide olisi ollut sofistikoidumpi
Kun vahingoitetaan toista, kun kiroillaan toiselle, se ei naurata.

..no, on se joo taidetta yhä...kun ei ole kokemusta niin ei voi tietää

panokset vain kasvavat

hyvä silti, että taiteen kautta käsittää ison maailman

perheen ammatit vuorottelevat

taiteen vuoro sattuu tulemaan jollekin sukupolvelle, perheen jäsenelle

jäsen syyttää itseään huonommuudesta, vaikka on luonnollisen vuorotyön osa

on taiteilija koska esimerkiksi isä tai äiti on kemisti

ehkä taiteilijapojan takia isä kemisti jaksoi tehdä kemistin töitäkin

mutta alkaa perheessä olla laulu, että ONKO TAIDE AMMATTI?

on se ammatti, mutta se ei saa palkkaa, koska yhteiskunta ei tiedä, että taide on ammatti,
joten pitää järjestää palkka kaikille

koska jos on rikas ja elää yksilöllistä taiteilijaa, niin joutuu kadotukseen joka tapauksessa, koska taidetyö on yhteiskunnallisen sosiaalista, institutionaalista, ryhmässä tapahtuvaa

siksi järjestä muiden taiteilijoiden oloja ja parannat siten omasi oloja taiteilijana
koska yksin et pääse pitkälle

Ei omakuvissa ole sinänsä mitään narsistista ja eksentrikko on ymmärtääkseni eri asia, kuin narsistinen persoona. Kyllä itseä on tutkiskeltu taiteen kautta aina ja omasta mielestäni se on voi olla parhaimmillaan mitä mainioinkin asia sekä palvella kehitystä usealla tavalla.

Itsetutkiskelu saattaa lipsua narsismin puolelle siinä kohtaa, kun läheiset ovat vain jonkinlaisen itsetutkiskelun statisteja ja todistajia, vailla tasavertaista ja huomioivaa kohtaamista dialogissa ja arjessa. Samahan pätee monissa muissakin ammateissa.

Narsistinen taiteilija käyttää toisia itsensä jatkeena. Ei erota toisen erillisyyttä. Ei pyydä lupaa. Ottaa toisesta kauhalla, vaan ei mielellään edes pikarillista itsestään anna.

Ainakin aiemmin monet taiteilijat käyttivät päihteitä runsaasti. Päihteet johtavat jo sinänsä usein narsistiseen käytökseen. Toisinaan joitakin henkilöhistorioita lukiessaan tulee miettineeksi, että tehtiinkö taidetta enää taiteen vuoksi, vaan päihteiden.

Jokuvaan3 kirjoitti:

Ei omakuvissa ole sinänsä mitään narsistista ja eksentrikko on ymmärtääkseni eri asia, kuin narsistinen persoona. Kyllä itseä on tutkiskeltu taiteen kautta aina ja omasta mielestäni se on voi olla parhaimmillaan mitä mainioinkin asia sekä palvella kehitystä usealla tavalla.

Itsetutkiskelu saattaa lipsua narsismin puolelle siinä kohtaa, kun läheiset ovat vain jonkinlaisen itsetutkiskelun statisteja ja todistajia, vailla tasavertaista ja huomioivaa kohtaamista dialogissa ja arjessa. Samahan pätee monissa muissakin ammateissa.

Narsistinen taiteilija käyttää toisia itsensä jatkeena. Ei erota toisen erillisyyttä. Ei pyydä lupaa. Ottaa toisesta kauhalla, vaan ei mielellään edes pikarillista itsestään anna.

Ainakin aiemmin monet taiteilijat käyttivät päihteitä runsaasti. Päihteet johtavat jo sinänsä usein narsistiseen käytökseen. Toisinaan joitakin henkilöhistorioita lukiessaan tulee miettineeksi, että tehtiinkö taidetta enää taiteen vuoksi, vaan päihteiden.

Lue lisää

kun maalaa päästä ihmisen kasvoja, niin maalaa oikeastaan sen ihmisen, joka on yhteydessä sinuun

taide tekee näkyväksi

kasvot voivat olla joku henki kanssa tai oma sielusi

narsismi moraalin puitteissa?

yhdistää kapina ja muita hyödyntävä ominaisuus

Anonyymi kirjoitti:

narsismi moraalin puitteissa?

yhdistää kapina ja muita hyödyntävä ominaisuus

sotilaatkin jollakin tavoin hyödyntävät yhteiskunnan, vaikka tappavat ammatikseen ihmisiä

miten sen ymmärtää?