Iltaisin ja öisin ahdistaa

tai lehtiä,niin ajatukset eivät vaivaa.Ei tuo ainekaan maanis-depikseltä kuullosta.

Itseäni vaivaa samankaltainen ongelma. Päivät on helppo kulkea läpi, murehtien vain arkisista asioista, mutta iltaisin/ öisin yltyvä ahdistus on piinaava. Lopulta sydän takoo kiivaammin, kehoa hiostaa - ja viimeistäänkin nuo fyysiset oireet tekevät nukahtamisesta mahdotonta. Itselleni olen jonkin verran apua keksinyt vuoteen vieressä säilytettävästä päiväkirjasta, johon alan rustaamaan heti alas ajatuksiani, kun kuristava ja tukahduttava "ahdistuskohtaus" iskee päälle (paniikkihäiriöstä ei ole kyse). Vuodatan siis paperille kaikki tunteeni. Yleensä kirjoittaminen lähtee siitä mikä on pinnallisimpana mielessä, ja ongelma lähtee avautumaan laajemmin, mitä enemmän kirjoitan... Ikään kuin alitajuisesti. Kirjoitettuna tunteet saavat myös edessäni jonkinlaista konkretiaa, mikä helpottaa asioiden käsittelyä, eikä oman pään sisältö - niin painava kuin se onkin - tunnu yhtä hallitsemattomalta. Raskasta se silti on. Sinulle suosittelisin terveyskeskuksessa käymistä, jos vaikka pääsisit sitä kunnalliseen terapiaan. Voimia kevääseen :)

Menettehän te ajoissa nukkumaan? Itselläni masennukseen liittyvät surumieliset ajatukset tulevat heti kun alan väsyä. Väsyminen ei tunnu fyysisesti niin että huomaisi olevan unen tarpeessa vaan pelkät ajatukset alkavat riivaamaan. Kun tajuan olevani väsynyt, ajatukset voi kuitata olemattomiksi ja mennä nukkumaan. Mulla toimii ainakin.

Sama vika. Kai sitä alitajuisesti päivän aikana miettii niitä elämän kipeitä kohtai ja kun ei ratkaisua löydy niin iltaa kohti olo pahenee.

Juu näin siinä käy, illalla jää yksin kukkumaan vaikka yrittäis nukkua. Tulee aika synkkiä ajatuksia omasta elämästä ja yksin näiden miettiminen ei varmaan auta. Toisaalta kukaan ei vois ymmärtääkään kun kaikilla muilla elämä on etenemistä ja merkityksellistä.

Aamumasiksen selättää helpoimmin nukkumalla pitkälle iltapäivään.