miksi Runebergin tortuissa

Lopettelen juuri vuoden kestänyttä työsuhdetta leipomomyymälässä, joka toimi sillä periaatteella, että tuotteet ostettiin leipomolta ja myytiin sitten asiakkaille. Minä olin hännän huippuna eli palkattuna myyjänä, en siis joutunut murehtimaan firman pystyssä pysymisestä.


Asiakkaan näkökulman sinä toitkin jo esille: kaikki on kallista, kauppiaat ja leipomot ahneita, ja sinua riistetään.

Kauppiaan näkökulma: asiakkaille on tuotettava mahdollisimman edullisia mutta laadukkaita tuotteita, jotta he pysyvät tyytyväisenä. Ahne leipomo tekee tästä vaikeaa nostamalla hintoja jatkuvasti. Katteista pitäisi raapia rahat paitsi vuokriin, sähkölaskuun ja palkkoihin, myös omaan elämiseen. Työpäivät ovat 12-tuntisia, jotta palkkakulut pysyisivät pieninä. Asiakkaat valittavat jatkuvasti, kuinka hinnat ovat liian korkeita. Jos pullaa jää, se myydään puoleen hintaan seuraavana päivänä - asiakkaiden mielestä tämäkin on liikaa, vaikka koituu tappioksi kauppiaalle.

Leipomon näkökulma: Katteet ovat olemattomat (kymmenisen prosenttia), tuotteista pitäisi tehdä hyviä mutta halvalla, hinnat eivät saisi nousta jotta kauppiaat eivät vaihda leipomoa suurempaan. Raaka-aineiden hinnat kuitenkin nousevat. Pienistä katteista pitäisi maksaa palkat leipureille, sähkölaskut ja laitehuollot. Ja oma elämä.

Hävytöntä?

Minusta hävytöntä on se, että sinusta runebergintorttuja tai laskiaispullia, jotka nyt eivät ravintoympyrän tärkeimpiä elintarvikkeita ole, pitäisi saada puoli-ilmaiseksi. Hyvää hyvyyttäänkö leipurien, kondiittorien, kauppiaiden ja kaltaisteni myyjien pitäisi tulla töihin aamulla, jotta sinä saisit herkkusi raaka-aineiden hinnalla? Miltä kuulostaisi kuulla, että et ansaitse palkkaa työstäsi, vaan olet ahne kun sellaista edes ajattelet?

Yksi asia, mitä vanhassa työpaikassani eniten ihmettelin, oli se, miksi makeaa piti ostaa jos se kerran oli liian kallista? Kyllä leivällä elää - ja sen hinnasta harva valitti.

Jos kerran olet itse jotenkin jalompi, ala leipomoyrittäjäksi ja tuota kaltaisillesi halpaa pullaa, niin pelastat maailmanne.

että kyse olisi voiton maksimoinnista, laadusta ei ole enää tietoakaan

ei olisi uskonut itseään kunnoittavilta firmoilta, mainehan siinä menee, eikä voi laskea sen varaan, että saa myytyä noita tuotteita kouluihin ja eri laitoksiin, kuten sairaaloihin, potilaille

hyi sinua kirjoitti:

Lopettelen juuri vuoden kestänyttä työsuhdetta leipomomyymälässä, joka toimi sillä periaatteella, että tuotteet ostettiin leipomolta ja myytiin sitten asiakkaille. Minä olin hännän huippuna eli palkattuna myyjänä, en siis joutunut murehtimaan firman pystyssä pysymisestä.


Asiakkaan näkökulman sinä toitkin jo esille: kaikki on kallista, kauppiaat ja leipomot ahneita, ja sinua riistetään.

Kauppiaan näkökulma: asiakkaille on tuotettava mahdollisimman edullisia mutta laadukkaita tuotteita, jotta he pysyvät tyytyväisenä. Ahne leipomo tekee tästä vaikeaa nostamalla hintoja jatkuvasti. Katteista pitäisi raapia rahat paitsi vuokriin, sähkölaskuun ja palkkoihin, myös omaan elämiseen. Työpäivät ovat 12-tuntisia, jotta palkkakulut pysyisivät pieninä. Asiakkaat valittavat jatkuvasti, kuinka hinnat ovat liian korkeita. Jos pullaa jää, se myydään puoleen hintaan seuraavana päivänä - asiakkaiden mielestä tämäkin on liikaa, vaikka koituu tappioksi kauppiaalle.

Leipomon näkökulma: Katteet ovat olemattomat (kymmenisen prosenttia), tuotteista pitäisi tehdä hyviä mutta halvalla, hinnat eivät saisi nousta jotta kauppiaat eivät vaihda leipomoa suurempaan. Raaka-aineiden hinnat kuitenkin nousevat. Pienistä katteista pitäisi maksaa palkat leipureille, sähkölaskut ja laitehuollot. Ja oma elämä.

Hävytöntä?

Minusta hävytöntä on se, että sinusta runebergintorttuja tai laskiaispullia, jotka nyt eivät ravintoympyrän tärkeimpiä elintarvikkeita ole, pitäisi saada puoli-ilmaiseksi. Hyvää hyvyyttäänkö leipurien, kondiittorien, kauppiaiden ja kaltaisteni myyjien pitäisi tulla töihin aamulla, jotta sinä saisit herkkusi raaka-aineiden hinnalla? Miltä kuulostaisi kuulla, että et ansaitse palkkaa työstäsi, vaan olet ahne kun sellaista edes ajattelet?

Yksi asia, mitä vanhassa työpaikassani eniten ihmettelin, oli se, miksi makeaa piti ostaa jos se kerran oli liian kallista? Kyllä leivällä elää - ja sen hinnasta harva valitti.

Jos kerran olet itse jotenkin jalompi, ala leipomoyrittäjäksi ja tuota kaltaisillesi halpaa pullaa, niin pelastat maailmanne.

Lue lisää

jos ne ovat laadukkaita, sellaisia kuin niiden kuuluu olla.

Sovitaan sitten niin: hinta saa nousta, mutta laadun pitää säilyä. Ei voi myydä jonain tuotteena jotain, joka ei sitä ole. Se vain jää
harmittamaan.

En tajua, kyllä ennen vanhaan lapset sai syödä aitoja Runebergin torruja, jos olivat kiinnostuneita niistä. Ei ole mikään pakko niitä vielä lapsena edes syödä. Oppii niistä pitämään aikuisempanakin. Ei kaikkia herkkuja tarvitsekaan kokeilla lapsena.

Jääköön sitten vaikka harvempien ostettavaksi, jos ei ole rahaa ostaa, mutta kansaa ei saa opettaa syömään jotain sellaista, mikä ei sitä ole.

En ainakaan osta enää tuollaista tavaraa, joka ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. Tosin: miten voi tietää, jos laatu olisi taas parantunut seuraavana vuonna.

Ja tuntuvat ne silti kyllä kauhean kalliilta. Ongelma on tietysti europalkat, jotka joillain aloilla ovat jääneet pahasti jälkeen.

hyi sinua kirjoitti:

Lopettelen juuri vuoden kestänyttä työsuhdetta leipomomyymälässä, joka toimi sillä periaatteella, että tuotteet ostettiin leipomolta ja myytiin sitten asiakkaille. Minä olin hännän huippuna eli palkattuna myyjänä, en siis joutunut murehtimaan firman pystyssä pysymisestä.


Asiakkaan näkökulman sinä toitkin jo esille: kaikki on kallista, kauppiaat ja leipomot ahneita, ja sinua riistetään.

Kauppiaan näkökulma: asiakkaille on tuotettava mahdollisimman edullisia mutta laadukkaita tuotteita, jotta he pysyvät tyytyväisenä. Ahne leipomo tekee tästä vaikeaa nostamalla hintoja jatkuvasti. Katteista pitäisi raapia rahat paitsi vuokriin, sähkölaskuun ja palkkoihin, myös omaan elämiseen. Työpäivät ovat 12-tuntisia, jotta palkkakulut pysyisivät pieninä. Asiakkaat valittavat jatkuvasti, kuinka hinnat ovat liian korkeita. Jos pullaa jää, se myydään puoleen hintaan seuraavana päivänä - asiakkaiden mielestä tämäkin on liikaa, vaikka koituu tappioksi kauppiaalle.

Leipomon näkökulma: Katteet ovat olemattomat (kymmenisen prosenttia), tuotteista pitäisi tehdä hyviä mutta halvalla, hinnat eivät saisi nousta jotta kauppiaat eivät vaihda leipomoa suurempaan. Raaka-aineiden hinnat kuitenkin nousevat. Pienistä katteista pitäisi maksaa palkat leipureille, sähkölaskut ja laitehuollot. Ja oma elämä.

Hävytöntä?

Minusta hävytöntä on se, että sinusta runebergintorttuja tai laskiaispullia, jotka nyt eivät ravintoympyrän tärkeimpiä elintarvikkeita ole, pitäisi saada puoli-ilmaiseksi. Hyvää hyvyyttäänkö leipurien, kondiittorien, kauppiaiden ja kaltaisteni myyjien pitäisi tulla töihin aamulla, jotta sinä saisit herkkusi raaka-aineiden hinnalla? Miltä kuulostaisi kuulla, että et ansaitse palkkaa työstäsi, vaan olet ahne kun sellaista edes ajattelet?

Yksi asia, mitä vanhassa työpaikassani eniten ihmettelin, oli se, miksi makeaa piti ostaa jos se kerran oli liian kallista? Kyllä leivällä elää - ja sen hinnasta harva valitti.

Jos kerran olet itse jotenkin jalompi, ala leipomoyrittäjäksi ja tuota kaltaisillesi halpaa pullaa, niin pelastat maailmanne.

Lue lisää

Erittäin hyvin sanottu. Itsekin olen ollut leipomossa töissä ja siellä näkyi juurikin tämä tekijä/tuottajan puoli. Auta armias jos hintoja joutui nostamaan. Ja jos mennään ruohonjuuritasolle, niin maanviljelijöiden myös pitää elää. Jos ei kelpaa kalliit kaupan tuotteet (Runebergin tortut kerran vuodessa) niin pitää alkaa leipomaan itse.

Vaikutti kokeilemisen arvoiselta! -Tosin aio hieman säveltää/soveltaa (kuten tapanani on) ja korvaan osan korppujauhoista piparkakkumuruilla! -Kokeilkaa, antaa kivan makuvivahteen!

jos johonkin reseptiin kuuluu alkoholi, niin kyllä sitä sitten pitää niihin laittaa

onko leivonnaisissa muka niin paljon alkoholia, ettei niitä voisi syöttää lapsille tai myydä lapsille; voi tietysti olla; eikä lapset tosiaan pidä alkoholilla täytetyistä suklaakonvehdeistakaan, vaan yleensä sylkevät ne ulos, jos edes tuntevat mitään kiinnostusta kokeilla niitä; yleensä eivät, kun selittää, ettette kuitenkaan pitäisi niistä; riittää, kun he haistavat niitä

eikö sitten oikeita Runebergin torttuja saa myydä missään? korkeintaan jossain ravintolassa voisi siis saada sellaisen jälkiruokalistalta - niinkö? onko sellaisia ravintoloita?

nehän voisivat ottaa sen sitten ympärivuotiselle listalleen, jos torttu olisi pakastettu ja sitten ne vain sulattavat sen ja uittavat alkoholissa ennen tarjoilua

harmillista, että sekin kansanperinne on sitten katoamassa tai käytännössä jo siis kadonnut

voisiko joku kertoa, miksi itse sitten olen lapsena saanut syödä oikeilta maistuvia Runebergin torttuja; ilmiö, että lapsena kaikki oli paremmin;

reseptistä kirjoitti:

Vaikutti kokeilemisen arvoiselta! -Tosin aio hieman säveltää/soveltaa (kuten tapanani on) ja korvaan osan korppujauhoista piparkakkumuruilla! -Kokeilkaa, antaa kivan makuvivahteen!

Lue lisää

ellei Paraisten piparkakkuja ole käytettävissä (ruotsalaisten tulee olla Lidlin piparkakkuja, toiseksi parhaita mitä olen maistanut)

(tämä ei ole mainos, vaan henk.koht. mielipide, koska asioin myös Turun torilla Tannisten takia)

tehdä vastaavia vai tappaako karvasmanteli hitaasti mutta varmasti, yliannostettuna, kun siihen tulee riippuvaiseksi; jaa, ei se sentään varmaan halunnut miestään tappaa vai

mihin muuten Runeberg kuoli;

ai, että se on muuten hyvä mauste, sillä voi maustaa maustekakut kotonakin, parempaa en tiedä

muu osannut kirjoitti:

tehdä vastaavia vai tappaako karvasmanteli hitaasti mutta varmasti, yliannostettuna, kun siihen tulee riippuvaiseksi; jaa, ei se sentään varmaan halunnut miestään tappaa vai

mihin muuten Runeberg kuoli;

ai, että se on muuten hyvä mauste, sillä voi maustaa maustekakut kotonakin, parempaa en tiedä

Lue lisää

Kiva,kun joku muukin tykkää karvasmantelin mausta, vaikka se myrkkyä onkin. Olen toiminut leipomoalalla reilun 20 vuotta, mutta nyt sitten olen joutunut vaihtaan alaa, kun tulin allergiseksi. Minusta olisi kuitenkin kiva tutkia leivosten nimiä mistä ne on saanet alkunsa kuten aleksanterileivos, bebeleivos.

Muutenhan tarina on mitä hauskin.

Vai onko kevyempi versio, että muuten vaan oli liesussa liikaa.

Elintarviketeollisuus Suomessa tekee tuotteensa "suomalaiseen makuun". Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kaikkialla käytetään halvinta mahdollista raaka-ainetta ja pienin mahdollinen määrä. Samasta syystä punssi on pudotettu pois Runebergin tortuista tai teollisissa jälkiruuissa käytetään halpaa kemiallisesti tuotettua vanilliinia oikean luonnon vaniljan sijaan. Tuloksena on sitten sellaisia tuotteita, jotka eivät maistu juuri miltään, mutta joihin kuluttajien valtaosa on tyytyväinen kun heidät on teollisuus totuttanut sellaista moskaa syömään jo vuosikymmenten ajan.

Oikeita, punssilla kostutettuja Runebergin torttuja taitaa saada enää parista Porvoon keskustan perinteisestä konditoriasta.

Turussa on ainakin vielä pari vuotta sitten ollut perinteiset Runebergintortut vain yhdellä leipomolla. Aschan leipoi todella kosteat ja arrakkipunssilla maustetut tortut. Oletko kokeillut.

Punssia kirjoitti:

Turussa on ainakin vielä pari vuotta sitten ollut perinteiset Runebergintortut vain yhdellä leipomolla. Aschan leipoi todella kosteat ja arrakkipunssilla maustetut tortut. Oletko kokeillut.

Lue lisää

kiitos vinkistä! :)

Voi olla, että en oo noita edes maistanut, kun muutamiin petyin niin, etten halunnut enää ostaa ainuttakaan Runebergin torttua. Täytyis vaan aina jaksaa kokeilla ahkerasti eri merkkejä, mutta mahanympärys ei salli liikaa kokeilua! :D

Pitäis olla sellaiset isot torttumaistajaiset jossain, että saisi maistaa pieniä paloja eri valmistajilta...

Punssia kirjoitti:

Turussa on ainakin vielä pari vuotta sitten ollut perinteiset Runebergintortut vain yhdellä leipomolla. Aschan leipoi todella kosteat ja arrakkipunssilla maustetut tortut. Oletko kokeillut.

Lue lisää

levittäisi niitä muuhun maahan, kuten joitain muitakin maakuntaherkkuja

Punssia kirjoitti:

Turussa on ainakin vielä pari vuotta sitten ollut perinteiset Runebergintortut vain yhdellä leipomolla. Aschan leipoi todella kosteat ja arrakkipunssilla maustetut tortut. Oletko kokeillut.

Lue lisää

marenkileivostako, sitä ainoaa oikeaa versiota, joku siellä suunnalla oleva se ihan varmasti oli