Ihmiskäsityksen määrittely tiedostamattomasti ja tietoisesti vaikuttaa niin yksilötason asennoitumiseen ja tekemisiin kuin yhteisönkin sääntöihin ja yleiseen ilmapiiriin. Jos peruslähtökohtana pidetään sitä, että ihmiskunnan kaikilla jäsenyksilöillä on yksi ja sama ihmisarvo, niin sen määrittelyn mukana syntyy sovittamaton ristiriita rasismin ja kaikenlaisen kastiuskovaisuuden kanssa. Erilaisia uskontoja ei ole mahdolista hyväksyä sellaisinaan kaikkine opinkappaleineen ja käytäntöineen. Uskontojen synty pohjautuu selittämättömän tulkitsemiseen kulloinkin riittäväksi katsotulla tavalla riippumatta selittämisen oikeaanosuvuudesta nykyisen tiedon valossa.
Tänä maailman aikana meillä on runsaammin todellista tietoa ihmisestä kuin mitä on ollut milloinkaan aikaisemmin. Niinpä nykyisin on muotoiltavissa paremmin oikeaan osuva ihmiskäsityksen määritelmä kuin mitä on ollut mahdollista muotoilla milloinkaan ennen. Todellinen tieto on olemassa informaatiotulvassa sen keskellä eikä todellisen tiedon olemassaoloa voida mitätöidä vetoamalla informaatiotulvan määrään ja siihen, ettei sen vyöryn keskellä ole muka mahdollista tietää, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Aivan lähimenneisyydessä vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla ja sen jälkeenkin niin meillä Suomessa ja Ruotsissa kuin mm. sivistyneeksi mainitussa Keski- ja Länsi-Euroopassakin esiintyi vankkaa uskoa ihmisten eriarvoisuuteen. Tuon rasistisen asennoitumisen kuviteltiin saaneen peräti tieteellisen perustelun taakseen. Ja rotu-uskovaisten esivanhempien jälkeläisten keskuudessa sama oppi elää edelleenkin hämmästyttävän yleisenä uskomuksena.
Meillä suomalaisilla saattaa olla tilaisuus melkoiseen irtiottoon yleisen ihmisarvoisuuden hyväksymisessä. Meillä ei ole olemassa siinä suhteessa yhtä pinttyneitä asenteellisia rasitteita kuin esim. eurooppalaisilla siirtomaavaltioilla ja niitten väestöllä. Globaalissa toiminnassa etua saavat ne, jotka rehellisesti näkevät ihmiskunnan jäsenet, kaikki ihmiset, tasavertaisina yksilöinä. Jos me suomalaiset suhtaudumme esim. erilaisiin kieliin myönteisesti ja tarpeen mukaan ennakkoluulottomasti opettelemme kulloinkin vuorovaikutuksessa tarpeellista kieltä, niin se tarjoaa hyvän lähtökohdan tasavertaisten vuorovaikutussuhteitten luomiselle. Vertailukohtana ylemmyydentuntoiset kilpailijamme, jotka ehkä "eivät alennu" kaiken maailman kieliä opettelemaan.
Tämä modernin ihmiskäsityksen pohjalta versova käytännön asennoituminen on itsekunkin yksilöllisen toimijan omassa valinnassa. Taitaa olla niin, että valtio ja virallinen koulutusjärjestelmä laahaavat pahasti jälkijunassa näissä asioissa eikä niitten voi kuvitella näissä yhteyksissä vastuunkantajiksi kerkiävän eikä kykenevän. Ihmiset voivat omassa toiminnassaan ohittaa virallisen järjestelmän tilannetta sen enempää pähkäilemättä. Verovarojen käytön tarkoituksenmukaisuus on sitten oman messunsa aihe.
Globaali ihmiskäsitys
4
1422
Vastaukset
- Näinniitä
Brittien siirtomaakauden vaikutukset näkyvät edelleen. Jokin kansakunta on kapinallinen, silti he käyttävät brittien käyttäytymiskoodistoa. Afganistanin kansa on alkuvoimainen. Muutos lähtee sieltä sisältäpäin. Kyynisyys on korkealla asteella, kun huumesato kerätään. Brittien vaikutuksen historialliset jäljet lisääntyvät, kun kuljetaan Afganistanista Irakin tai Pakistanin kautta Intiaan.
Intiassa eettinen kysymys on piakkoin halpa-autot, jotka tuovat autoilun useamman ulottuville. Intia on profiloitunut globaalisen järjestyksen uudelleenmuotoilussa ja ilmastokysymyksissä.
En usko mihinkään uuteen ihmiskäsitykseen. Olemme niin kietoutuneita kaikkeen tähän. Aloin tuossa miettiä kirjoitustasi lukiessani, että mistä nämä erilaiset ihmiskäsitykset johtuvat.
On ilmeisen selvää, että jokin ihmisyydessä vetoaa jonkinlaiseen yhteisöllisyyteen ja kansallistunteeseen. Kansallisia valtioita ei voi selittää pelkästään historiallisilla syillä. Uskoisin, että meissä on jokin sisäänrakennettu ominaisuus, joka suosii samankaltaisuutta ja syrjii erilaisuutta. Me luonnostamme koemme, että saman kultuuritaustan, kielen ja sosiaalisen aseman omaava yksilö on "tasavertaisempi" kuin joku jostain aivan eri maailmasta oleva. Vaikka kokemus ei ole aina suoranaisen rasistinen, se on kuitenkin epätasa-arvoa ajava.
Ehkä tuo globaali ihmiskäsitys, josta kirjoitat, on juuri jonkinlaista irtautumista näistä totutuista kaavoista. Meidän tulisi nähdä kanssaihmisen ulkokuoren - tapojen, ulkonäön, kielen, uskonnon, ym. ominaisuuksien - taakse, ja nähdä siellä samaa alkuperää oleva tasavertainen ihminen.
Jonkinlainen "maailmankansalaisuus" käsitteenä on minulle kuitenkin vieras. Näkisin, että oikealla tavalla omien "juurien" tunnustaminen ja arvostaminen on tärkeää henkisen tasapainon vuoksi. Nykään suhteet sukulaisiin ovat usein aika löyhät - vanhempia ja sisaruksia kauempia sukulaisia näkee harvoin verrattuna menneisiin sukupolviin. Enää harvoin samassa talossa asuu kolmen sukupolven edustajia, mikä oli tavanomaista vielä muutama vuosikymmen sitten. Näkisin, että perhe ja perheen myötä suku on yhteisöllisyyden - ja ihmisyyden - perusta. Vasta kun voimme arvostaa perhettä ja sukua, voimme olla osa suurempaa "maailman perhettä".
Vai mitä mieltä sinä olet?Globaaliin ihmiskäsitykseen kuuluva kaikkien ihmisten samanlainen ihmisarvo on jokaisella ihmiskunnan jäsenyksilöllä eikä se ole annosteltavissa eikä prosentuaalisesti skaalattavissa niin, että ihmisarvoa olisi joillakin ihmisillä enemmän kuin toisilla. Se on kaikilla täysimääräisenä ja kuuluu kaikille samanlaisena.
Meillä jokaisella on juuremme ja kansallisuutemme. Ihmiset ovat erilaisia olemukseltaan ja toiminnaltaan, taustoiltaan. Toiset ovat perheellisiä ja toiset yksineläjiä. Toiset nuoria ja toiset ikääntyneempiä. Toiset kuuluvat johonkin uskontokuntaan, toiset ovat uskonnottomia. Ja kaikilla on tismalleen sama ihmisarvo.
Myös sortajilla ja sorretuilla, heillä molemmilla on sama ihmisarvo. Tämä seikka nousi esille äskettäin, kun Australiassa vaihtui poliittinen valta. Uusi pääministeri pyysi anteeksi aboriginaaleilta heihin kohdistuneita sortotoimia. Se uutistieto antoi aiheen arvioida, että australialaisten tulevaisuuden näkymät ovat myönteiset. Siis: Mitä yleisemmäksi ihmisarvoisuuden hyväksyntä laajenee, sitä paremmin ihmiskunta tulee toimeen keskenään.Leiriniekka kirjoitti:
Globaaliin ihmiskäsitykseen kuuluva kaikkien ihmisten samanlainen ihmisarvo on jokaisella ihmiskunnan jäsenyksilöllä eikä se ole annosteltavissa eikä prosentuaalisesti skaalattavissa niin, että ihmisarvoa olisi joillakin ihmisillä enemmän kuin toisilla. Se on kaikilla täysimääräisenä ja kuuluu kaikille samanlaisena.
Meillä jokaisella on juuremme ja kansallisuutemme. Ihmiset ovat erilaisia olemukseltaan ja toiminnaltaan, taustoiltaan. Toiset ovat perheellisiä ja toiset yksineläjiä. Toiset nuoria ja toiset ikääntyneempiä. Toiset kuuluvat johonkin uskontokuntaan, toiset ovat uskonnottomia. Ja kaikilla on tismalleen sama ihmisarvo.
Myös sortajilla ja sorretuilla, heillä molemmilla on sama ihmisarvo. Tämä seikka nousi esille äskettäin, kun Australiassa vaihtui poliittinen valta. Uusi pääministeri pyysi anteeksi aboriginaaleilta heihin kohdistuneita sortotoimia. Se uutistieto antoi aiheen arvioida, että australialaisten tulevaisuuden näkymät ovat myönteiset. Siis: Mitä yleisemmäksi ihmisarvoisuuden hyväksyntä laajenee, sitä paremmin ihmiskunta tulee toimeen keskenään.Näinhän sen juuri tulisikin olla. Minä ehkä keskityin enemmänkin siihen miten asiat ovat ja millainen ihminen on käyttäytymiseltään.
Mielestäni globalisaatio ei ole parantanut ihmisten sosiaalisia rakenteita ja verkostoja, päin vastoin. Ihmisiltä puuttuu se ensikäden tukiverkosto, läheiset ja sukulaiset. Kaikki viittaa siihen, että yhä useampi syrjäytyy ja kadottaa otteensa sosiaalisiin verkostoihin. En väitä, että tämä olisi yksin globalisaation syytä, mutta varmasti se on osatekijä.
On ihanteellista ajatella, että meillä kaikilla on sama ihmisarvo. Kun katselen ihmisiä, näen kuitenkin käyttäytymismalleja, jotka eivät ole tasavertaisuutta ajavia. Samalla kun kansallisten valtioiden väestö monimuotoistuu kulttuurisesti, tuo se mukanaan sopeutumisongelmia. Ihmiselle on luontaista "me ja ne" -tyylinen ajattelu. On ihanteellista ajatella, että tästä joskus päästäisiin eroon, mutta tärkeämpää on mielestäni etsiä siihen konkreettisia keinoja. Miten tasa-arvoa voisi ajaa eteenpäin?
On ehkä hieman konservatiivista ajatella, että perhekeskeisyys olisi jonkinlainen ensiaskel. Mielestäni perhesuhteet ovat kuitenkin ensimmäinen kosketus sosiaalisiin verkostoihin. Perheessä yksilö ensimmäistä kertaa muodostaa suhteita ympäröiviin ihmisiin, ja se on perustana myöhemmille verkostoille. Tämän vuoksi näkisin, että mitä tiiviimpi kasvuympäristö on, ja mitä useampia sukupolvia kasvattamiseen osallistuu, sitä paremmin yksilö sopeutuu myöhemmässä vaiheessa yhteiskunnan sosiaalisiin rakenteisiin.
Yksi trendi, joka vaikuttaa yhdessä globalisaation kanssa on individualismi. Mielestäni nämä kaksi modernia yhteiskunnallista ilmiötä ovat räikeästi ristiriidassa toistensa kanssa. Yhteiskunta on yhä yksilökeskeisempi - ihmisiä kehoitetaan löytämään oma itsensä, oma tarkoituksensa ja paikkansa. Tärkeintä on täyttää omat tarpeensa, jopa toisten kustannuksella, jos se sitä vaatii.
Ehkä olisi tarpeellista palata jonkinlaiseen "koko kylä kasvattaa" -tyyliseen yhteiskuntarakenteeseen jolloin oli vielä lupa puuttua ja osallistua naapurinkin elämään :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1197546Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista786604- 955264
- 524615
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee494266- 2304159
- 444095
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san283948- 583080
- 482576