kertokaa rakkaat kohtalotoverit että miten punastelusta pääsee eroon??..kyse ei ole mistään pienestä punastumisesta!!!posket menee tulipunaisiksi ja se leviää rumina läikkinä myös kaulaan ja ylävartaloon!!!AUTTAKAA!!!!!
punastuminen...
-nana-
8
1112
Vastaukset
- Muumimamma
Olen entinen punastelija. Minulla verisuonet jäi vaikka tunniksi tykyttämään, olin aivan saunapunanen. Ongelma eristi minut täysin sosiaalisesti.
Sitten aloin hakea apua moninaisiin ongelmiini ja pelkoihini, söin masennuslääkkeitä sain terapiaa
löysin maailmankaikkeudesta aukon, johon tunsin mahtuvani omana itsenäni. Loppui jännitys, unohdin itseni ja punastelun.
Nyt olen hirvittävän vanha, melko normaali, masennus ja muutamat pelot vaivaavat ajoittain. En syö lääkkeitä enää.
Herkkyydestä ei pääse eroon, mutta itsensä kanssa voi päästä sopusointuun. - hoitsu (m)
1) Miksi pitäisi päästä eroon? Varmaan suurinosa ihmisistä on kanssani samaa mieltä siitä että se on uskomattoman SÖPÖÄ kun toinen punastuu. :) Ei sitä voi selittää, se vain on aivan uskomattoman söpöä nähdä kun toinen punastuu. Ainakin itse suorastaan pakahdun jos vaikka juttelen jonkun naisen kanssa ja tämä alkaa punastumaan (olettaen että se ei johdu siitä että olen tehnyt jotain todella tyhmää ja tämä häpeää puolestani)... WAU!
2) Jos ajattelet punastumista, punastut aivan varmasti. Tyyliin:"Nyt mä alan punastumaan...äääk!". Sitten ei auta mikään. Mutta mitäpä siitä. Koetappa sellaista, että älä ajattele koko asiaa ja jos ja kun sellainen tapahtuu niin unohda koko juttu. Ole kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sitten punastus menee myös äkkiä ohitse kun et kiinnitä siihen mitään huomiota. Tai jos tuntuu siltä niin sano vaikka ääneen että noniin, nyt mä taas punastun mutta mitäpä siitä, ja jatka juttua kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Muuta apua ei ole. Jokin rauhoittava voisi tietysti auttaa jos jännität kovasti mutta silloin vain alat liittää rauhoittavan lääkkeen jännittämiseen ja tilanne vain pahenee jos ja kun sen rauhoittavan jättää aikanaan pois. Paras lääke on siis asian täydellinen unohtaminen tai välinpitämättömyys koko asiaa kohtaan. Se onkin kyllä aika helppoa kun tietää että ei se mitään haittaa jos punastuu.
(Nm. itsekin ko. vaivasta kärsinyt, nykyään julkisuudessakin pyörivänä...)- wirna
Itse kärsin punastumisestani niiin paljon, että on vaikea kuvitella ongelmani olevan söpö asia. Asia estää mua todella elämästä, rajoittaa jokaista päivää, SIKSI tahdon siitä eroon.
Muutama esimerkki:
-seison liikennevaloissa, punastun
-puhelimeni soi kaupassa, punastun
-en voi syödä tiettyjä ihmisiä vastapäätä, koska punastun
-kontaktini muihin ihmisiin rajallisia, koska punastun niin pienestä, niin turhasta
..Punastumalla paljastan itseni - kuinka heikko ja epävarma olen. Ja tahdon olla aivan muuta, olen, kun pääsen tuosta viheliäisestä vaivasta eroon! - eitajua
Sinä nimimerkki hoitsu(m), väheksyt törkeästi toisten ihmisten ongelmia. Jos henkilöt kirjoittavat ongelmastaan otsikon "pelot ja jannitys" alle, et voi vain tulla ja mitätöidä heidän kokemaansa pelkoa ja ahdistusta v'itt'm'll' sen olevan sinusta "söpöä".
Olet äärettömän typerä, jos kuvittelet, että jokin psyykkinen ongelma katoaa sillä, että "sitä ei vain ajattele". Miten voi olla ajettelematta asiaa, joka aiheuttaa ahdistusta, pelkoa ja jännitystä melkein joka päivä?
Sitö paitsi en usko, että käyttämäsi nimimerkki kuvaa mitenkään ammattiasi. Tai jos kuvaa, olet aivan väärällä alalla.
nimimerkki OIKEA hoitaja
- Minä myös
Yritän nyt kirjottaa uudestaan kun aiemmin se ei tullut perille. Oletteko kuulleet punastumisen leikkaushoidosta? Viime aikoina en ole löytänyt siitä mitään tietoa netistä vaikka joskus sitä oli esitelty ko. lääkäriaseman kotisivuilla. Voisitteko harkita leikkausta? Minä ainakin aion mennä heti, kun saan rahat kasaan (h. 5 000 €). "Nana", tilanteesi kuulostaa hyvin tutulta, ja opiskelujen alettua tilanne on vain pahentunut. Olisi kiva keskustella asiasta enemmänkin. Ikinä en ole tätä ennen maininnut ongelmastani kenellekään. Kohtolotovereita siis ilmeisesti löytyy..
- akustiina
tuo punastuminen toi mieleeni ajan kun punastuin jo kun joku mainitsi sanan ; punainen .ja loput ajan elinkin pelossa että punastuisin.eikä siihen tarvinnut aina olla näkyvää syytäkään.nykyisin on tullut ikää jo sen verran enemmän että viis veisaan jos punastunkin.mutta kyllä voin ymmärtää aivan täysin toisia jotka vielä kärsivät tästä.lopetin välittämästä siitä kun joskus elämässäsäni olin tavannut miesystävän josta pidin paljon.riitelimme ja hän syytti minua jostain ja uhkasi laittaa välimme poikki koska ,olin jättänyt tekemättä jotain .puolustauduin sillä että olin ujo,johon hän taisi vastata että;paskat.hätäpäissäni yritin väenväkisin punastuakin todistaakseni että olen ujo.mutta ensimmäisen kerran elämässäni naamavärkki pysyikin normaalivärisenä.ja mitä liekin tapahtunut tuolla korvieni välissä ,mutta sen jälkeen aloin tulla välinpitämättömäksi koko naamatauluni väristä. luin jokuaika takaperin artikkelin lehdestä jossa joku kertoi tuossa edellisessä kirjoituksessa mainitusta leikkauksesta.hän kehui kovasti leikkauksen muutaneen hänen elämänsä hyvin positiiviseen suuntaan.tosin hän oli alkanut eristäytyä punastumisensa takia.esimerkiksi hänen oli vaikeaa kulkea yleisissä kulkuvälineissäkin.olen lukenut että punastuminen johtuu sisäisistä jännitystiloista.näin ollen keskustelu jonkun terapeutin kanssa auttaa.ja jos hän ei katso voivansa auttaa potilasta,ohjaa hän varmasti potilaan muuhun hoitoon.esimerkiksi on terapeutteja jotka käyttävät hypnoosiakin apuna hoidossa.
- pekkak
Moi! Olen 60 eronnut, ei lapsia, mies. Kärsin aikoinani kovasti punastelusta. Koulu ja koko nuoruus meni täysin pilalle punastelun takia. Koulukaverit ja naisopettajat ilkkuivat punaisesta naamastani. Sitten aloin säästää stressihermo leikkausta varten. Lopetin tupakan polton ja alkoholin käytön. Olin työpaikassa, missä SAI tehdä ylitöitä ja minähän tein aivan laittomuuksiin asti. 25 vuotiaana kävin salpausleikkauksessa Helsingissä, sairaala Mehiläisessä. Se auttoi heti. Joskin mulla oli aluksi sellainen olo, että punastun edelleenkin, mutta taskussa oleva pieni peili paljasti, etten ollut punainen. Markka-aikana se maksoi 28000 markkaa. Nyt 5000 euroa, eli noin 30000 markkaa. En ole kertaakaan katunut toimenpidettä. Nykyään keskustelen ongelmasta kärsivien nuorten kanssa. Olen näistä keskusteluista myös itse oppinut paljon.
- Anola
kuuleppas rakas Nana. Kyllä OIKEASTI Propral (beetasalpaaja) auttaa punastumiseen, mutta vain sen kerran kun sitä otat. Pysyvää parantumista lienee turha tämän lääkkeen voimin on hakea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod225494- 324810
- 282731
- 342354
- 372058
- 152008
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191647- 121601
- 231472
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons251449