Parisuhteen

Kai kannattaa harkita hetki, kuinka vastuuttoman henkilön kanssa samaan talouteen lyöttäytyy.

Jos perustetaan perhe, lienee vanhempien yhteenkuuluvuus itsestään selvää ja sitoutuminen sekä hyviin, että huonompiin päiviin.

Ei liene rakkaudesta (jos ei itsekkyyttä sellaiseksi lasketa) kyse, jos ei työttömyyden, sairauden tai jonkin muun häiriötilanteen vuoksi käytettävissä olevien varojen määrän vähennyttyä, jaeta yhteiseksi hyväksi sitä mitä on.

On se hirveää, jos omien etujen ajamisen vuoksi vaikkapa lapset jäävät vaille riittävää huoltoa jne., kun toinen tai molemmat vanhemmista haluavat käyttää entiseen tapaansa rahansa omaan viihtymiseensä. Jaettu onni on kaksinkertainen onni.

Yhteinen kassa?
En ole koskaan kuullutkaan,ehkä ei kannata mun alkaa seurusteleen ollenkaan jos seurusteluun sisältyy jotain rahojen sosialisointia.

Joonasq kirjoitti:

Yhteinen kassa?
En ole koskaan kuullutkaan,ehkä ei kannata mun alkaa seurusteleen ollenkaan jos seurusteluun sisältyy jotain rahojen sosialisointia.

mutta jos kyseessä on tuleva vaimo, avopuoliso, kumppani jonka kanssa elät lopun elämääsi, on molempien etujen mukaista mielestäni jos tulot on yhteiset.
vai teettekö niin että jos on neljä lasta, ja sinä satut olemaan useamman vuoden sairaslomalla ja vaimosi olisi yksityisyrittäjä (ja hyvätuloinen sellainen) niin sinä syöt näkkileipää ja vaimosi ja puolet lapsista elelee kinkuilla, kokolihaleikkeleillä ja muilla. ja sinä saat pukea päällesi paikatut kirppikseltä ostetut vaarin vaatteet ja vaimosi pukeutuu hienoon jakkupukuun. kun olet itse sanonut ettet jakoa halua :D
heh. varmaankin saat hyvän naisen :D (sitten vanhainkodissa :DDDDD)

Eli maksajaksi kelpaat, mutta onko omaisuus mit'ä maksat teidän molempien nimissä???

Huolehdi, että on. Jos/kun eroatte, sinulle ei jää mitään, jos omaisuus on esim. miehen nimissä ns. verotuksellisista syistä (yrittäjyys).

Madamet voivat pitää suunsa kiinni ja tarkistaa myös varalta, että miten se omaisuus jaetaankaan, kun/jos ero pauhkahtaa päälle.

Turha olla sinisilmäinen ääliö. Raha-asiat ovat asioita, joissa luottamus mitataan.
Erossa raha-asiat aiheuttavat eniten kiistaa! Ja miehet jättävät oitis puille paljaille.

NIMISSÄ OMAISUUS kirjoitti:

Eli maksajaksi kelpaat, mutta onko omaisuus mit'ä maksat teidän molempien nimissä???

Huolehdi, että on. Jos/kun eroatte, sinulle ei jää mitään, jos omaisuus on esim. miehen nimissä ns. verotuksellisista syistä (yrittäjyys).

Madamet voivat pitää suunsa kiinni ja tarkistaa myös varalta, että miten se omaisuus jaetaankaan, kun/jos ero pauhkahtaa päälle.

Turha olla sinisilmäinen ääliö. Raha-asiat ovat asioita, joissa luottamus mitataan.
Erossa raha-asiat aiheuttavat eniten kiistaa! Ja miehet jättävät oitis puille paljaille.

Lue lisää

Pankitkaan eivät nykyisin suosittele - ainakaan ainoaksi tiliksi - yhteistiliä, mahdollisen eron sattuessa on jako hankalaa..., mutta ihan hyvin voi olla esim. "minun", "sinun" ja "meidän" tili (siis 3 tiliä - ja 2 ihmistä).

vastuuta itsekullekin kirjoitti:

Kai kannattaa harkita hetki, kuinka vastuuttoman henkilön kanssa samaan talouteen lyöttäytyy.

Jos perustetaan perhe, lienee vanhempien yhteenkuuluvuus itsestään selvää ja sitoutuminen sekä hyviin, että huonompiin päiviin.

Ei liene rakkaudesta (jos ei itsekkyyttä sellaiseksi lasketa) kyse, jos ei työttömyyden, sairauden tai jonkin muun häiriötilanteen vuoksi käytettävissä olevien varojen määrän vähennyttyä, jaeta yhteiseksi hyväksi sitä mitä on.

On se hirveää, jos omien etujen ajamisen vuoksi vaikkapa lapset jäävät vaille riittävää huoltoa jne., kun toinen tai molemmat vanhemmista haluavat käyttää entiseen tapaansa rahansa omaan viihtymiseensä. Jaettu onni on kaksinkertainen onni.

Lue lisää

Turha siinä syyllistää ja vetää lapset mukaan, niistä ei aloittaja maininnut mitään. Kyse oli siitä, pitäisikö yhteisiä menoja jakaa tulojen mukaan. Lapsilla kun ei tuloja ole, niin vanhemmat tietysti maksavat heidänkin edestään, kyllä kaikki varmasti ymmärtävät että perheen menot kasvavat samalla kun perhe kasvaa.

Kyse olikin siitä, että onko reilua että toisella menee koko palkka yhteisiin menoihin ja toisella riittää yhteisten menojen jälkeen rahaa itselleen vaikka kuinka ja paljon.

mitään vakavampaa kirjoitti:

mutta jos kyseessä on tuleva vaimo, avopuoliso, kumppani jonka kanssa elät lopun elämääsi, on molempien etujen mukaista mielestäni jos tulot on yhteiset.
vai teettekö niin että jos on neljä lasta, ja sinä satut olemaan useamman vuoden sairaslomalla ja vaimosi olisi yksityisyrittäjä (ja hyvätuloinen sellainen) niin sinä syöt näkkileipää ja vaimosi ja puolet lapsista elelee kinkuilla, kokolihaleikkeleillä ja muilla. ja sinä saat pukea päällesi paikatut kirppikseltä ostetut vaarin vaatteet ja vaimosi pukeutuu hienoon jakkupukuun. kun olet itse sanonut ettet jakoa halua :D
heh. varmaankin saat hyvän naisen :D (sitten vanhainkodissa :DDDDD)

Lue lisää

jos molemmat elää niin kuin oma työ ja palkka on...
Sillä olisi typerää, jos käyt pitkän koulutuksen, ja vaativan uran huipulle päästyäsi joku haluaa naida sinut pistääkseen rahat puoliksi ja tämän jälkeen ehkä jopa erota.
Siinähän toinen saisi kaiken hyödyn toiselta vaivaa nähneeltä ja elämän potkimalta ilman sitä valtavaa uurastusta, minkä toinen on elantonsa eteen nähnyt!

Eli ei ratkaisu aina kovin yksiselitteinen ole...
Tuskin kukaan pitää sitä kovin ihanteellisena, jos on 20 vuotta paiskinut jonkin puun eteen, josta toinen tulee ja poimii hedelmät.

että pidätte raha asiat hyvin järjestyksessä. Siis maksatte yhteiset kulut puoliksi, jos siihen on mahdollisuus. Jos joskus ero koittaa niin silloin on helpompi tehdä se, kun ei ole epäilystä siitä kuka mitäkin on maksanu. Ja todennäköisyyshän on suuri juuri eroon , ehkä kait 60 % eroaa.

Kun joskus ehkä saat työstä enemmän palkkaa, jää sullekin enemmän sitten omaan käytöön. Perhe on kuin yritys, jota pitää hoitaa enemmän järkiperäisesti kuin tunneperäisesti. Ja tunnepuolen hoito ei juuri rahaa vaadi !

Meillä on asunto ostettu 50/50 vaikka minulla ei ollut töitä silloin (olin opiskelija) eikä ollut kuin 10 % käteissummasta maksaa. Mies maksoi 90%. Laina on puoliksi myös. Meillä on yhteiset rahat eikä mitään puoliksi kulujen maksamis-tyyliä.

Kyllä miehet osaa hyväksi käyttää, jos vain löytävät uhrin!
Naiset ei yleensä pelkästään sen takia että ovat naisia tienaa samaa kuin miehet. Miehen markka on naisen 80 penniä. Näinhän se menee!

Kyllä se niin taitaa olla tai sitten se on kuuluisaa tasa-arvoisuutta;) Sen ymmärrän,että molemmilla on ns. omat rahat, mutta päältä ois ensin maksettava ne yhteiset menot eli sähkö- sun muut laskut ja nekin ehdottomasti tasattuna tulojen mukaan eikä suinkaan fifty-fifty.
Sitä sitoutumiskammoakaan en kyllä ihmettele, kun katselee ympärilleen niin avioero lapsia ja siis nuoria on todella paljon nykyään, kaipa se on sitä selustan turvaamista, joka siinä sitoutumiskammossa on takana.Ei enää osata luottaa toiseen ihmiseen, kun on kotona nähnyt miten helposti se liitto hajoaa.

NIMISSÄ OMAISUUS kirjoitti:

Eli maksajaksi kelpaat, mutta onko omaisuus mit'ä maksat teidän molempien nimissä???

Huolehdi, että on. Jos/kun eroatte, sinulle ei jää mitään, jos omaisuus on esim. miehen nimissä ns. verotuksellisista syistä (yrittäjyys).

Madamet voivat pitää suunsa kiinni ja tarkistaa myös varalta, että miten se omaisuus jaetaankaan, kun/jos ero pauhkahtaa päälle.

Turha olla sinisilmäinen ääliö. Raha-asiat ovat asioita, joissa luottamus mitataan.
Erossa raha-asiat aiheuttavat eniten kiistaa! Ja miehet jättävät oitis puille paljaille.

Lue lisää

jättävät vastuunsa hoitamatta eron tullessa, varsinkin kun kaikki on ollut yhteistä. Sovituista menoista nainen hoitaa osuutensa, mutta mies jättää asiat silleen (mm. yhteisen lainan hoitamisen).

vastuuta itsekullekin kirjoitti:

Kai kannattaa harkita hetki, kuinka vastuuttoman henkilön kanssa samaan talouteen lyöttäytyy.

Jos perustetaan perhe, lienee vanhempien yhteenkuuluvuus itsestään selvää ja sitoutuminen sekä hyviin, että huonompiin päiviin.

Ei liene rakkaudesta (jos ei itsekkyyttä sellaiseksi lasketa) kyse, jos ei työttömyyden, sairauden tai jonkin muun häiriötilanteen vuoksi käytettävissä olevien varojen määrän vähennyttyä, jaeta yhteiseksi hyväksi sitä mitä on.

On se hirveää, jos omien etujen ajamisen vuoksi vaikkapa lapset jäävät vaille riittävää huoltoa jne., kun toinen tai molemmat vanhemmista haluavat käyttää entiseen tapaansa rahansa omaan viihtymiseensä. Jaettu onni on kaksinkertainen onni.

Lue lisää

oli juuri sellainen että kaikki piti maksaa puoliksi vaikka minulla oli todella tiukkaa kahden lapsen kanssa.olin yksityis yrittäjä mutta en niin onnekas kun aloittajan mies..
ja miehellä oli tuplasti suuremmat tulot mutta ruokalaskuista lähtien kaikki tasan puoliksi..ja minä maksoin vuokrat ja sähkön,netti,vakuutuslaskut ja hän ei pistänyt niihin pennin jeniä =(
meitä on moneksi...

80 penniä kirjoitti:

Meillä on asunto ostettu 50/50 vaikka minulla ei ollut töitä silloin (olin opiskelija) eikä ollut kuin 10 % käteissummasta maksaa. Mies maksoi 90%. Laina on puoliksi myös. Meillä on yhteiset rahat eikä mitään puoliksi kulujen maksamis-tyyliä.

Kyllä miehet osaa hyväksi käyttää, jos vain löytävät uhrin!
Naiset ei yleensä pelkästään sen takia että ovat naisia tienaa samaa kuin miehet. Miehen markka on naisen 80 penniä. Näinhän se menee!

Lue lisää

puhu nyt hyvä ihminen euroista!!!!!!!!!!!!!!1
Ja sanottakoon myös, että jos kaikki menee tasan, OSALLISTUKOON mies myös yrittäjyytensä ohella kotitöihin. Vai onko se, että mies ehkä maksaa enemmän, oikeuttanut myös siihen, että nainen on kokki, siivooja, asioiden hoitaja ja rakastajatar. Naiset hinnoitelkoon työn, jonka tekevät kotona ja puhutaan sitten, KUKA MAKSAA ENEMMÄN.

NIMISSÄ OMAISUUS kirjoitti:

Eli maksajaksi kelpaat, mutta onko omaisuus mit'ä maksat teidän molempien nimissä???

Huolehdi, että on. Jos/kun eroatte, sinulle ei jää mitään, jos omaisuus on esim. miehen nimissä ns. verotuksellisista syistä (yrittäjyys).

Madamet voivat pitää suunsa kiinni ja tarkistaa myös varalta, että miten se omaisuus jaetaankaan, kun/jos ero pauhkahtaa päälle.

Turha olla sinisilmäinen ääliö. Raha-asiat ovat asioita, joissa luottamus mitataan.
Erossa raha-asiat aiheuttavat eniten kiistaa! Ja miehet jättävät oitis puille paljaille.

Lue lisää

Hei.
Hyvät kanssasisaret vaikka rakkaus on mahtavaa, ei todellakaan kannata olla sinisilmäinen. Kannattaa sopia kaikki rahapuoli ennen yhteenmuuttoa. Itse vaihdoin paikkakuntaa ja muutin 2 vuotiaan lapsen kanssa yhteen lapsen isän kanssa. Siihen saakka kummallakin oli täysin omat huushollit ja sain minimi elatusmaksun. Yhteen muutettaessa talo ostettiin hänen nimiinsä (en voinut hankkia omiin nimiin). Lainat ja korot ja kaikki kulut piti maksaa kuitenkin puoliksi, muusta ei voinut edes puhuakkaan. Korot oli tietysti hänen verokirjallaan. Paperia en lukuisista pyynnöistä huolimatta saanut siitä, että maksan puolet myös asunnosta. Hänellä oli mahdollisuus laittaa varoja esim metsää myymällä asuntoon ja remonttiin, mutta koska minulla ei ollut, miksi hänen pitäisi laittaa. Minulla oli vanha auto ja hän oli vain huolissaan, mistä aiot saada rahat uuteen autoon, jos vanha auto pettää. Hänen varaan älä vain laske. Se siitä rakkaudesta, joka tunne olikin vain minun puolella..... Suhteessa tuloihin avoliitossa ja kaikki molempien nimiin. Sama avioliitossa.

vastuuta itsekullekin kirjoitti:

Kai kannattaa harkita hetki, kuinka vastuuttoman henkilön kanssa samaan talouteen lyöttäytyy.

Jos perustetaan perhe, lienee vanhempien yhteenkuuluvuus itsestään selvää ja sitoutuminen sekä hyviin, että huonompiin päiviin.

Ei liene rakkaudesta (jos ei itsekkyyttä sellaiseksi lasketa) kyse, jos ei työttömyyden, sairauden tai jonkin muun häiriötilanteen vuoksi käytettävissä olevien varojen määrän vähennyttyä, jaeta yhteiseksi hyväksi sitä mitä on.

On se hirveää, jos omien etujen ajamisen vuoksi vaikkapa lapset jäävät vaille riittävää huoltoa jne., kun toinen tai molemmat vanhemmista haluavat käyttää entiseen tapaansa rahansa omaan viihtymiseensä. Jaettu onni on kaksinkertainen onni.

Lue lisää

Kyllä olisin valmis jakamaan kustannukset jos emäntäni oli valmis vähentämään KULUTUSTA!!!
Nyt hä katsoo telkkua , pelaa tietsikkaa ja jopa lukee samaan aikaan ULKONA että saa aurinkoa ja itse yritän SÄÄSTÄÄ! Ei ihan mene oiken maksut silloin!!!!

80 penniä kirjoitti:

Meillä on asunto ostettu 50/50 vaikka minulla ei ollut töitä silloin (olin opiskelija) eikä ollut kuin 10 % käteissummasta maksaa. Mies maksoi 90%. Laina on puoliksi myös. Meillä on yhteiset rahat eikä mitään puoliksi kulujen maksamis-tyyliä.

Kyllä miehet osaa hyväksi käyttää, jos vain löytävät uhrin!
Naiset ei yleensä pelkästään sen takia että ovat naisia tienaa samaa kuin miehet. Miehen markka on naisen 80 penniä. Näinhän se menee!

Lue lisää

...teidän tapauksessanne naisen "markka" voi olla "80 penniä" jos mies on maksanut 90 % asunnosta, josta sinä kuitenkin omistat puolet?

Minusta näyttää pikemminkin siltä, että miestäsi on tässä joko kusetettu raskaasti, tai sitten hän vain on uskomattoman reilu. =o)

OikeaTimo kirjoitti:

...teidän tapauksessanne naisen "markka" voi olla "80 penniä" jos mies on maksanut 90 % asunnosta, josta sinä kuitenkin omistat puolet?

Minusta näyttää pikemminkin siltä, että miestäsi on tässä joko kusetettu raskaasti, tai sitten hän vain on uskomattoman reilu. =o)

Lue lisää

urastaan lasten takia, ettei vaan mies, joka ne lapsetkin synnyttää-:)

NIMISSÄ OMAISUUS kirjoitti:

Eli maksajaksi kelpaat, mutta onko omaisuus mit'ä maksat teidän molempien nimissä???

Huolehdi, että on. Jos/kun eroatte, sinulle ei jää mitään, jos omaisuus on esim. miehen nimissä ns. verotuksellisista syistä (yrittäjyys).

Madamet voivat pitää suunsa kiinni ja tarkistaa myös varalta, että miten se omaisuus jaetaankaan, kun/jos ero pauhkahtaa päälle.

Turha olla sinisilmäinen ääliö. Raha-asiat ovat asioita, joissa luottamus mitataan.
Erossa raha-asiat aiheuttavat eniten kiistaa! Ja miehet jättävät oitis puille paljaille.

Lue lisää

just ja syö sä makkaraa kun toinen vetää filettä niin menee ruokakin prosentuaalisesti oikein.

vääräTimo kirjoitti:

urastaan lasten takia, ettei vaan mies, joka ne lapsetkin synnyttää-:)

Kuka nyt urastaan luopuu lasten takia?
Sitä kutsutaan äitiyslomaksi, jonka jälkeen jatketaan samaa "uraa".

Nimim: Isyyslomalainen

80 penniä kirjoitti:

Meillä on asunto ostettu 50/50 vaikka minulla ei ollut töitä silloin (olin opiskelija) eikä ollut kuin 10 % käteissummasta maksaa. Mies maksoi 90%. Laina on puoliksi myös. Meillä on yhteiset rahat eikä mitään puoliksi kulujen maksamis-tyyliä.

Kyllä miehet osaa hyväksi käyttää, jos vain löytävät uhrin!
Naiset ei yleensä pelkästään sen takia että ovat naisia tienaa samaa kuin miehet. Miehen markka on naisen 80 penniä. Näinhän se menee!

Lue lisää

Joo, mieshän on aina hyväksi käyttäjä näissä asioissa. Meillä esim. minä maksan kaikki ja vaimo vain esittää vaatimuksia. Ja kun olen vaatinut nykyisin hänen osallistumista niin minä olenkin paha ihminen :) eli naiset ne ovat hyväksi käyttäjiä minun näkökulmastani.

-

NIMISSÄ OMAISUUS kirjoitti:

Eli maksajaksi kelpaat, mutta onko omaisuus mit'ä maksat teidän molempien nimissä???

Huolehdi, että on. Jos/kun eroatte, sinulle ei jää mitään, jos omaisuus on esim. miehen nimissä ns. verotuksellisista syistä (yrittäjyys).

Madamet voivat pitää suunsa kiinni ja tarkistaa myös varalta, että miten se omaisuus jaetaankaan, kun/jos ero pauhkahtaa päälle.

Turha olla sinisilmäinen ääliö. Raha-asiat ovat asioita, joissa luottamus mitataan.
Erossa raha-asiat aiheuttavat eniten kiistaa! Ja miehet jättävät oitis puille paljaille.

Lue lisää

olet eli täyttä asiaa puhuu tämä henkilö. Sitähän me ei tiedetä kuinka hyvin tämä ko ihminen on tietoinen tilanteestaan, mutta näin yhtäkkiä luettuna saattaa olla aika pihalla eli ei tietoinen asemastaan.
Lisää tämmöisiä em olleita rohkaisevia kommentteja:)

Mun mielestä kaikkien tulojen ja menojen täytyy olla yhteisiä.
Jos toinen törsää mukamas liikaa, niin eikun keskustelemaan asiasta.

Mitä jos naisella ei ole varaa esim maksaa yhteistä vuokraa? Ei kai mies voi pihallekkaan heittää.

Meidän perheessä tulot ovat yhteiset niiden suuruudesta huolimatta. Ei me toistemme maksuosuuksia lasketa ja molemmat ovat onnellisia näin.

Niin, eli jos on isommat tulot niin siitähän ei ole sitten mitään hyötyä itselle, kun pitää maksaa yhteiset laskut aina itse. Tuo on aika erikoinen ajatelma, että toisella olisi rahaa ostaa jotain itselle ja toinen jäisi nuolemaan näppejään, eikö se olisikin oikeutettua, että jos on isommat tulot niin sitä voisi jotain myös ostaa itselleenkin kun kuitenkin sen rahan itse ansainnut??

tulot kohdallaan kirjoitti:

Niin, eli jos on isommat tulot niin siitähän ei ole sitten mitään hyötyä itselle, kun pitää maksaa yhteiset laskut aina itse. Tuo on aika erikoinen ajatelma, että toisella olisi rahaa ostaa jotain itselle ja toinen jäisi nuolemaan näppejään, eikö se olisikin oikeutettua, että jos on isommat tulot niin sitä voisi jotain myös ostaa itselleenkin kun kuitenkin sen rahan itse ansainnut??

Lue lisää

Tässä samaa mieltä, ainakin itseäni häiritsis että toinen puolisko alkaisi kuluttaa minun ansaitsemia rahoja. ruokaan ja laskuihin voi apua antaa mutta ei toisen shoppailu vimmalle.

Niinhän se vain on että tasa-arvoa haetaan yleensä naisten suusta enemmän ja silti yleisesti ottaen mies maksaa enemmän asumisesta ja muusta ns yhteisistä menoista... on se niin tämmöstä...

huh, kuulostaapa tarkalta. ainakin näette vaivaa :D

entisessä suhteessani minä olin töissä kun mies palasi armeijasta ja oli nelisen kuukautta työttömänä. hän asui ilmaiseksi asunnossani ja minä kustansin kaiken. ruuista lähtien. halusin tehdä niin. ja toisaalta minusta se on luonnollista että pitää huolta toisesta puolikkaastaan. myöhemmin minä jäin kotiin lapsen synnyttyä ja tuloni olivat huomattavasti pienemmän. rahat ovat aina olleet yhteisiä. tottakai minä pienituloisempana osasin ottaa sen huomioon että miehellä on oikeus ostaa vaikka pelejä tms. jos ylimääräistä jää, koska hänen tulonsa olivat isommat. Toisaalta minun tuloihini vaikutti hänen tulonsa. Perhe-etuudet määräytyvät puolison tulojen mukaan. Olisi kohtuutonta että joutuisin maksamaan puolet menoista, kun mieheni tulojen takia, omani jäi niin pieneksi ettei niillä yksistään pärjäisi. KELA ottaa huomioon tämän -> olettaa, että perheessä eletään yhteisillä rahoilla. Tottakai ero tilanteessa voi tällaiset jäädä kaivelemaan. Olemme tänä päivänä eronneet, ehkä on puolin ja toisin tullut esille asioita, että minä maksoin sinulle silloin sitä ja tätä tai kumpi on maksanut asuntoa enemmän. Minä ainakin tiedän että olen maksanut hänen menojaan omasta halustani enkä kadu sitä. Silloin olimme yhtä ja aion jatkossakin sitoutua mahdolliseen puolisooni (=pitää huolta toisesta)

oltu yhdessä 7vuotta ja 2 muksua ja yhteinen tili...kaikki maksetaan sieltä,katsomatta kumpi on töissä ja hankkii enempi!!meillä toimii hyvin...
ennen kun oli omat tilit,tuli aina riitaa kumpi on enempi maksanu mistäkin..
mut jokainen taaplaa tyylillään..;)

pipsa71 kirjoitti:

oltu yhdessä 7vuotta ja 2 muksua ja yhteinen tili...kaikki maksetaan sieltä,katsomatta kumpi on töissä ja hankkii enempi!!meillä toimii hyvin...
ennen kun oli omat tilit,tuli aina riitaa kumpi on enempi maksanu mistäkin..
mut jokainen taaplaa tyylillään..;)

Lue lisää

Yhteiselle tilille menee suurin osa kummankin palkoista yhteisiin kuluihin. Minulta kylläkin selvästi suurempi summa kuin mieheltäni. Omille tileille jää molemmille suurinpiirtein sama käyttösumma/kk. Loput mahdollisesti jäävät rahat laittaa kumpikin omiin säästöihinsä.
Mun tulot 15oo enemmän / kk kuin miehellä.

ei se kaikilla toimi.

Ei se taida ihan niin yksinkertaista olla kuin mitä joissakin aiemmissa viesteissä oli. Viestistäsi ei ihan käynyt esim. selville paljonko niiden firman kulujen jälkeen miehellesi käyttöön jää?
Ehkäpä miehelläsi on ollut aiempia suhteita joissa hän on tavannut ns. siipeilijöitä ja nyt hän ei halua maksaa toisten laskuja.
Ja mitä asuntoon tulee, jos se on yhteisessä omistuksessa lienee kohtuullista sinun maksaa sen lyhennyksistä puolet, mikäli eroatte niin silloin on hankala todistella toisen maksaneen aikoinaan enemmän ja näin ollen olisi hän oikeutettu suurempaan osuuteen.
Mutta, ah, niin kovin tyypillistä on rahasta kiistely suhteissa, olkaa raha-asioissa oikealla tavalla ylpeitä, maksakaa omat laskunne ja puolet muista menoista niin sitten ei tule kenellekään mitään mahdollisuutta sanoa mitään missään tilanteessa.

jos jakaa tulojen mukaan niin sitten kannattaa myös miettiä kuluja!! monet yksilahkeiset kyllä jaksaa kuluttaa vaikka sitten vetoavatkin pienempiin tuloihin kun maksun aika koittaa "yhteisissä" asioissa...

Mä asuin avoliitossa vähän aikaa ja tulot oli just silloin minimissä. Avomies halusi että en elä hänen rahoillaan, joten meillä oli omat ruuat jääkaapissa, omat kahvit ja leivät ym.

Yritin sanoa että joskus voi olla toisinkin päin, hänellä ei ole töitä, jolloin minä toki mielelläni häntä elättäisin, mutta ei. Jos ei pysty osallistumaan niin sitten syödään omia eväitä.

Osallistuin minkä kykenin vastikkeen ym maksuihin, mulle ei jäänyt yhtään rahaa käyttöön. En voinut esim ostaa lääkkeitä kun sairastuin.

Hän vetosi mm. siskonsa avoliittoon, jossa kaikki kulut laitettiin hienosti tasan puoliksi, pidettiin exceltaulukkoa että voitiin seurata tarkasti menoja.

Mikään ei auttanut, sain hyväpalkkaisen työnkin, jolloin mies laittoi laskun niistä kuluista joita hänelle oli tullut minua tukiessa.

Ikinä en saanut mitään lahjoja merkkipäivinä tai tuloaisia kun hän kävi ulkomailla. Hän kai katsoi että ei itse saa mitän vastineeksi jos minuun tuhlaa.

No arvatkaa vaan ollaanko enää yhdessä...

Kun muutin pois laittoi mies perään vesilaskun kun minä olin kai käyttänyt enemmän vettä kuin hän.

meilläkin on yhteiset rahat, tuloista ja niiden eroista huolimatta..samaa leipäähän sitä syödään ja samassa pedissä maataan....

Kyllä täällä palstalla joku kirjoitti hyvin. Sama kumpi tienaa enemmän kyllä ne rahat pitäisi olla yhteisiä ja sillä sipuli. Ei kai nyt kukaan niin "tyhmä" ole että jos mun rahat loppuu ennen toisen niin sanotko että syö sitten kun sulla on siihen varaa.... Menkää nyt HYVÄT ihmiset nyt vähän itteenne ja valittakaa sitten kun siihen TODELLA on aihetta......

varaa edes yhteisiin harrastuksiin, niin kyllä olisi vaikeaa ylläpitää avioliittoa (jossa siis molemmilla omat rahat). Olen kuullut sellaisestakin, että molemmilla oli omat ruuatkin.

Eiköhän tämä ole vain ihmisten välinen asia. Turha siihen on Jeesusta sekoittaa!

Onko se vaimo? Kuluuko siihen paljokin aikaa viikossa? Onks se vähän niinkuin metsästys, elävän lihan saalistamista..? Käytätkö häneen kerran laukeavaa yksipiippuista..?!? Onko ruuti vielä kuivaa?

Meillä mies maksaa kaikki laskut, minä vain ostan ruuat.Mies on työelämässä vielä vuoden, minä tykyvyttömyys eläkkeellä. Onneksi on hyväpalkkainen ukko, miten sitten kun jää eläkeelle, ja hänenkin tulonsa tippuvat. Mutta uskoisin että, yhteisiä meidän rahat ovat aina olleet, vaikka molemmilla oma tili onkin. Jos on minulla ollut ylimääräistä menoa, häät tai hautajaiset, mieheltä saan aina rahaa kun pyydän.

Kaveripiirissä kaikki ovat omistaneet oman asunnon ja mökin ja veneen ja auton yms tms ennen heidän nykyistä avosuhdetta. He siis tietenkin edelleen omistavat kaiken omaisuuden yksin sekä maksavat niiden kulut yksin.

Muut kulut ja ostot puolitetaan...

mutta olet maimisissa ollut jo pitkään ja ilmeisesti on myös yhteiset lapset. Entä avo parit,sulla on hyvin pullat uunissa.

juu ,asiaa kirjoitti:

mutta olet maimisissa ollut jo pitkään ja ilmeisesti on myös yhteiset lapset. Entä avo parit,sulla on hyvin pullat uunissa.

Hmm. Jos elää saman katon alla ja on jo yhteinen asuntokin, niin en minä ainakaan kykenisi elämään sellaisessa parisuhteessa, jossa toinen olisi toista köyhemmässä asemassa. Aika outo ajatus, että jos puoliso joutuisi vaikka olemaan pitemmän aikaa työttömänä ja tulot laskisivat, niin hän kulkisi ryysyissä eikä hänellä olisi varaa huolehtia itsestään ja harrastaa, ei lähteä yhdessä matkalle vaikka ulkomaille, vaan minä elelisin leveästi ja hän riutuisi, söisi huonosti ja kulkisi retkuissa.... voisinko sanoa silloin rakastavani häntä?

Kyllä se on niin, että perheen tulot vaihtelee, välillä toisen ja välillä toisen osalta, jos yhteiset tulot on pienemmät, niin se tuntuu molempien elintasossa, jos tulot on paremmalla tolalla, niin kummankin elämisen laatu materialistiselta kannalta on parempi.

petissäkään ylimääräiseen antamiseen, ennenkuin meno/kulupuoli on fifty-fifty.

sitten suostu kirjoitti:

petissäkään ylimääräiseen antamiseen, ennenkuin meno/kulupuoli on fifty-fifty.

ei seksillä saa kiristää,sitä saa muualtakin.

No luuletko että monella 1000€/kk käteen saavalla on varaa ostella kaupoista
mitä haluavat? Onko mies sitten velvollinen tavallaan maksamaan sinulle
lisää palkkaa koska haluaisit shoppailla, mutta oma palkkasi on pieni?
Pystyisitkö asumaan yhtä hyvässä asunnossa ilman miestäsi? Olisiko
sinulla kaikki samat kodinkoneet, elektroniikkalaitteet yms?

Mietitäänpä kirjoitti:

No luuletko että monella 1000€/kk käteen saavalla on varaa ostella kaupoista
mitä haluavat? Onko mies sitten velvollinen tavallaan maksamaan sinulle
lisää palkkaa koska haluaisit shoppailla, mutta oma palkkasi on pieni?
Pystyisitkö asumaan yhtä hyvässä asunnossa ilman miestäsi? Olisiko
sinulla kaikki samat kodinkoneet, elektroniikkalaitteet yms?

Lue lisää

mies muutti mun valmiiseen kotiin laukussa vain vaatteitaan.nyt mies puhuu siihen tyylin että niinku hän ois ostanu kaikki ja jos joku kämpästä lähtee se olen kuulemma minä...tää on vuokra kämppä joka on vielä mun nimissä papereissa....

Meillä on myös niin, että se joka maksaa vähemmän tekee enemmän kotitöitä.. Ennen mies maksoi vähemmän, nyt minä. :)

Ensin kummallakin on oma tili, johon palkka tulee. Sen jälkeen avatkaa yhteinen TAI-tili, johon siirrätte ruoka-,ym.yhteisten laskujenne verran palkkapäivänä rahaa (kumpikin 1/2). Tästä tai-tilistä maksetaan sitten laskut ja ruoka pankkikortilla, ei muuta. Kumpikin saa käyttää omia tilejään ja itse hankittuja tulojaan itse, tai tarvittaessa auttaa toista.

rehti toiminta, tämä toimii kirjoitti:

Ensin kummallakin on oma tili, johon palkka tulee. Sen jälkeen avatkaa yhteinen TAI-tili, johon siirrätte ruoka-,ym.yhteisten laskujenne verran palkkapäivänä rahaa (kumpikin 1/2). Tästä tai-tilistä maksetaan sitten laskut ja ruoka pankkikortilla, ei muuta. Kumpikin saa käyttää omia tilejään ja itse hankittuja tulojaan itse, tai tarvittaessa auttaa toista.

Lue lisää

En näe mitään järkeä tossa jos tää meiän on toiminut täydellisesti tähän asti. ei tarvita mitään kolmatta tiliä..

rehti toiminta, tämä toimii kirjoitti:

Ensin kummallakin on oma tili, johon palkka tulee. Sen jälkeen avatkaa yhteinen TAI-tili, johon siirrätte ruoka-,ym.yhteisten laskujenne verran palkkapäivänä rahaa (kumpikin 1/2). Tästä tai-tilistä maksetaan sitten laskut ja ruoka pankkikortilla, ei muuta. Kumpikin saa käyttää omia tilejään ja itse hankittuja tulojaan itse, tai tarvittaessa auttaa toista.

Lue lisää

ei jää mitään, kun pakolliset menot vähennetään... Meillä ei ainakaan tai tiliä tarvita, koska molemmilla tili lähes tyhjänä laskujen jälkeen. Se jolle rahaa jäi maksaa ruuan yms.

Onneksi olkoon! Taidatte rakastaa toisianne jos rahasta ei tule riitaa...

BUJO kirjoitti:

Onneksi olkoon! Taidatte rakastaa toisianne jos rahasta ei tule riitaa...

Harvemmin enää rahasta riidellään, vuosia yhteiseloa kun on jo takana, niin linja on löytynyt. Jos perheen eteen ei joustoa löydy, niin on paras pysyä sinkkuna. Rahasta on välillä tiukkaa, mutta kunha lapsille saadaan kaikki tarvittava, niin aikuiset pärjää vähemmälläkin ja jaksaa odottaa aikaa parempaa.

Niin lisäyksenä: asumme omistamassani asunnossa, jonka lainaa lyhennän yksinäni enkä peri vaimokkeelta vuokraa.

???

kun/jos ero tulee?

Kaikki on mun, sanoo mies. Arkikulujen maksaminen ei näy missään, eikä niitä mukaansa saa. Miehen asunto on miehen asunto.

Siksiköhän niin monet naiset roikkuvat miehessä, joka voi olla täysi påska, koska eivät omista mitään ja on vaikea lähetä ns. omilleen perseaukisena?

Voi onnettomat moukat!

Onko tämä toisaalta yhdensorttista piiloalistamista?

Nainenhan on jo alkuasetelmissa miehen "orja".

Onneksi olkoon, olet juppien henkinen perillinen. Mustan nahkatakkisi alla on laatumerkillä somistettu t-paita, ja perseesi alla on nahkapenkkinen avobemari. Geelipystäri vain liehuu tuulessa ja aurinkolasit säihkyvät, terassilla odottaa kallis keppana.

Vaimoke on sinulle hyödyke, valitettavasti myös kuluke, olkoot siis myös taloudellinen tyydyke.

Ymmärrystä herutan, jos parisuhde on tuore, ja vasta yhteistä säveltä haette. Kuitenkin suhde - varsinkin perhe - on taloudellinen yksikkö, ja siinä yksilölliset rajat liukenevat. Näin se on, sanoo pohjosen poika!

rahatta kirjoitti:

kun/jos ero tulee?

Kaikki on mun, sanoo mies. Arkikulujen maksaminen ei näy missään, eikä niitä mukaansa saa. Miehen asunto on miehen asunto.

Siksiköhän niin monet naiset roikkuvat miehessä, joka voi olla täysi påska, koska eivät omista mitään ja on vaikea lähetä ns. omilleen perseaukisena?

Voi onnettomat moukat!

Onko tämä toisaalta yhdensorttista piiloalistamista?

Nainenhan on jo alkuasetelmissa miehen "orja".

Lue lisää

vapaaehtoinen "orja" ollenkaan orja? Kas siinä kysymys.

Jos ajattelee niinpäin, että naisella olisi 6000 e:n tulot, asunto omissa nimissään velkoineen ja miehellä "tavalliset" tulot, niin olisiko mies naisen orja?

Aina on helppoa haukkua toista saituriksi. Mikäli itsellä olisi yhtä paljon rahaa käytössä, niin tuskin haluaisi muuttaa pieneen vuokrakaksioon, jotta kyettäisiin maksamaan asuminen 50/50. Niinikään ei haluttaisi innosta hihkuen toiselle omistusosuutta asunnosta 50/50, ellei sitä myös makseta 50/50. Se kun on niin, että parisuhde voi kuitenkin päättyä melkoisen nopeastikin.

rahatta kirjoitti:

kun/jos ero tulee?

Kaikki on mun, sanoo mies. Arkikulujen maksaminen ei näy missään, eikä niitä mukaansa saa. Miehen asunto on miehen asunto.

Siksiköhän niin monet naiset roikkuvat miehessä, joka voi olla täysi påska, koska eivät omista mitään ja on vaikea lähetä ns. omilleen perseaukisena?

Voi onnettomat moukat!

Onko tämä toisaalta yhdensorttista piiloalistamista?

Nainenhan on jo alkuasetelmissa miehen "orja".

Lue lisää

Tässähän nainen asuu ilmaiseksi. Yhteiselle tilille laittaa miehen kanssa yhtä paljon rahaa per kuukausi. Naiselle jää vielä käteen palkastaan n. 700 euroa joka kuukausi. Nainen voi säästää tai ostaa vaikka sijoitusasunnon, niin on hänelläkin omaa omaisuutta.
Vai meinaatko, että hänen pitäisi saada "hyvitystä" asunnon omistuksen muodossa siitä, että hän ostaa kaupasta paketin makkaraa, jota myös itse syö?

Mikäli nainen (tai mies) tienaisi nettona 600 eur kuukaudessa ja koko summa pitäisi laittaa yhteiseen elämiseen samalla, kun toinen ostelisi veneitä ym. niin se olisi jo epäreilua.

Kuulostaapa itsekkäältä touhulta! Vaimo vaan ostelee vaatteita ja elelee siivellä. HUH!

Meidän perheessä minun kaikki vähäiset tuloni menevät yhteisiin asioihin (vuokra ym. laskut). Vaatteita saan ostettua harvoin, mutta en valita. En näytä miltään ryysyläiseltä ja minulle elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Esim. se, että mies, joka suurimmalta osin tuo rahan perheeseen, on onnellinen.

Minä hankkiutuisin eroon tuollaisesta akasta, jos olisin mies.

Myös nainen kirjoitti:

Kuulostaapa itsekkäältä touhulta! Vaimo vaan ostelee vaatteita ja elelee siivellä. HUH!

Meidän perheessä minun kaikki vähäiset tuloni menevät yhteisiin asioihin (vuokra ym. laskut). Vaatteita saan ostettua harvoin, mutta en valita. En näytä miltään ryysyläiseltä ja minulle elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Esim. se, että mies, joka suurimmalta osin tuo rahan perheeseen, on onnellinen.

Minä hankkiutuisin eroon tuollaisesta akasta, jos olisin mies.

Lue lisää

ei lasketa kumpi maksaa,ei ole asunto,auto,talo velkaa,,helpompi olla,,ruuat.sähköt,auto menot,vaatteet,yhdessä ostellaan,jaetaan ilot kuin myös surut..

Myös nainen kirjoitti:

Kuulostaapa itsekkäältä touhulta! Vaimo vaan ostelee vaatteita ja elelee siivellä. HUH!

Meidän perheessä minun kaikki vähäiset tuloni menevät yhteisiin asioihin (vuokra ym. laskut). Vaatteita saan ostettua harvoin, mutta en valita. En näytä miltään ryysyläiseltä ja minulle elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Esim. se, että mies, joka suurimmalta osin tuo rahan perheeseen, on onnellinen.

Minä hankkiutuisin eroon tuollaisesta akasta, jos olisin mies.

Lue lisää

...mutta en loputtomasti. Jos mikään ei muutu senkään jälkeen, kun hänellä on työtuloja, olen ensin valmis keskustelemaan asiasta, mutta myöskin varautunut siihen, että hän saa muuttaa omaan asuntoonsa ja elämään omilla tuloillaan. Oma taloudellinen tilanteeni tuskin siitä huononee. Se voi jopa hieman parantua.

on hyvä.30/70% esim.Älä kuule naisia.Me olemme usein ilkeitä toiselle naiselle,kenella on enemmään onnea,kuin meillä.Se on tavallista

Myös nainen kirjoitti:

Kuulostaapa itsekkäältä touhulta! Vaimo vaan ostelee vaatteita ja elelee siivellä. HUH!

Meidän perheessä minun kaikki vähäiset tuloni menevät yhteisiin asioihin (vuokra ym. laskut). Vaatteita saan ostettua harvoin, mutta en valita. En näytä miltään ryysyläiseltä ja minulle elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Esim. se, että mies, joka suurimmalta osin tuo rahan perheeseen, on onnellinen.

Minä hankkiutuisin eroon tuollaisesta akasta, jos olisin mies.

Lue lisää

Mistä kaltaisiasi naisia löytyy?

Todelinen helmi, osaat ottaa toisen huomioon

Keskustelun kulkuun on vaikea järkevästi hypätä mukaan...mutta mielestäni yhteinen tili on paras ruuan ja asumisen kulujen tasaamiseen, edellyttäen että molemmilla on rahaa käytössään. Liikkumisen, matkailun, harrastusten, shoppailun ja rientojen kustannukset kumpikin voi huolehtia itse. Toivottavaa parisuhteen kannalta olisi tietenkin se että näitä jälkimmäisiä harrastettaisiin yhdessä mahdollisimman paljon,
jolloin niiden kustannuksetkin jakaantuvat tasan. Homma mutkistuu sitten kun lapset tulevat laskuihin makaan. Pitäisin tasapuolisena sitä, että yhdessä asuttaessa lapsilisät ja kulut lapsista tasattaisiin ja eron jälkeen samoin. Mutta jos jompikumpi vanhemmista ilmoittaa, että ei halua tavata lapsiaan määrätään tämän vanhemman saama lapsilisä (130e/kk=nykyisen elatusavun suuruus) toiselle vanhemmalle.

Ei halua osallistua? Mistä lähtien elämän kustantaminen on ollut kiinni haluamisesta? Miten sinun kaltainen, ilmeisen tasokas ja aikaansaapa nainen, voi sietää tuollaista hyväksikäyttöä? Joku lapsuudenkompleksi läheisriippuvuus, kun et laita suhdetta uudelle pohjalle???

jos olisit kelan tuilla.

tämä uudestaan kirjoitti:

jos olisit kelan tuilla.

Näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä, olen ollut kotiäitinäkin. Ja juuri niillä Kelan tuilla. Ei siinä katsota kenen pussista mikin lähtee.

En ole koskaan hoksannut miettiä, miten perheen kulut tulisi jakaa, koska perhe on yhteinen. Palkat tulevat omille tileille, mutta yhtä hyvin voisivat tulla yhteiselle, sillä verkkopankissa ovat käytössä samalla tunnuksella molemmat. Tulomme eivät ole yhtä suuret, mutta se asia ei ole meidän vallassamme, koska ammattimme ovat eri tavoin palkattuja (kumpikaan ei, harmi kyllä, mikään huippu!). Emme myöskään mieti, "kumpi tekee enemmän" vaikkapa kotitöitä yhteiseksi hyväksi, koska kaikki työt on tehtävä ja ne tulevat tehdyiksi. Siirtelemme tarvittaessa palkkoja toisen tililtä toiselle. En tiedä, miten avo- tai avioliitto muutenkaan voisi ylipäätään ollenkaan onnistua, mikäli kulutustottumukset ja -toiveet ovat kovin erilaiset. Rahoista ei ole meillä koskaan tullut isompaa kiistaa - paitsi siitä, että niitä on yhteensä liian vähän, kun haluaisimme avustaa neljää lastamme tarvittaessa ja maksaa myös joskus asuntolainan loppuun! Mutta sehän on vain maallista. Ja ajankäyttö rahojen ja menojen jakamiseen on ajan tuhlaamista :oD

Olen naimisissa, meillä ei ole lapsia. Meillä on kummallakin omat tilit ja minulla hyvät, noin puolta suuremmat nettotulot kuin vaimollani. Vaimoni käy töissä. Minä teen paljon aikaavievää työtä...joudun valitettavasti tekemään ylitöitä. Vaimo taas tekee normaalia 8-16 työtä.

Meillä minä maksan lähes kaikki laskut. Hän maksaa joitain yksittäisiä pieniä maksuja. Olen ostanut auton omilla rahoillani ja vaimoni ei ole varmaan koskaan ostanut bensaa autoon. Asunto on puoliksi kummankin nimissä ja minä maksan n. 60-70 % lainanlyhennysmenoista korkokuluista. Ruokakuluista maksan ehkä noin 80 %.

En ole koskaan valittanut, koska olen sitä mieltä, että voin maksaa, koska tienaan enemmän. Ei siinä mitään.

Välillä tuntuu ihan p:stä kuitenkin se, että vaimo on se, jolla tuntuu säästöt karttuvan ja minullakin...mutta ei todellakaan samassa suhteessa... olen asiasta keskustellut, mutta eipä ole oikein johtanut mihinkään.

Minua ei asia niinkään häiritsisi, jos hän hyväksyisi sen tosiasian, että teen paljon töitä ja en ehdi hoitamaan kotitöitä läheskään kuin hän toivoisi. Siitä kuulen aina......että en tee mitään, jne jne.... olen kuin puun ja kuoren välissä. Työtehtäväni ovat vaativia ja toisaalta vaimoni jaksaa muistuttaa minun "velvollisuuksista". En kuitenkaan ole se, joka aina pelkästään sohvalla makaa kotona....

Herra2008

Herra2008 kirjoitti:

Olen naimisissa, meillä ei ole lapsia. Meillä on kummallakin omat tilit ja minulla hyvät, noin puolta suuremmat nettotulot kuin vaimollani. Vaimoni käy töissä. Minä teen paljon aikaavievää työtä...joudun valitettavasti tekemään ylitöitä. Vaimo taas tekee normaalia 8-16 työtä.

Meillä minä maksan lähes kaikki laskut. Hän maksaa joitain yksittäisiä pieniä maksuja. Olen ostanut auton omilla rahoillani ja vaimoni ei ole varmaan koskaan ostanut bensaa autoon. Asunto on puoliksi kummankin nimissä ja minä maksan n. 60-70 % lainanlyhennysmenoista korkokuluista. Ruokakuluista maksan ehkä noin 80 %.

En ole koskaan valittanut, koska olen sitä mieltä, että voin maksaa, koska tienaan enemmän. Ei siinä mitään.

Välillä tuntuu ihan p:stä kuitenkin se, että vaimo on se, jolla tuntuu säästöt karttuvan ja minullakin...mutta ei todellakaan samassa suhteessa... olen asiasta keskustellut, mutta eipä ole oikein johtanut mihinkään.

Minua ei asia niinkään häiritsisi, jos hän hyväksyisi sen tosiasian, että teen paljon töitä ja en ehdi hoitamaan kotitöitä läheskään kuin hän toivoisi. Siitä kuulen aina......että en tee mitään, jne jne.... olen kuin puun ja kuoren välissä. Työtehtäväni ovat vaativia ja toisaalta vaimoni jaksaa muistuttaa minun "velvollisuuksista". En kuitenkaan ole se, joka aina pelkästään sohvalla makaa kotona....

Herra2008

Lue lisää

syötki paljo vähemmän ku vaimos ja kulutat sitä kämppääki vähemmän ku oot aina töissä :)

ja eihän vaimon kotityötä pidä huomioon ottaa, sehän on ilmaseks piika saatava!

sit varmaa kirjoitti:

syötki paljo vähemmän ku vaimos ja kulutat sitä kämppääki vähemmän ku oot aina töissä :)

ja eihän vaimon kotityötä pidä huomioon ottaa, sehän on ilmaseks piika saatava!

Lue lisää

Heh, otit nokkiisi niin kuin ehkä monetkin naiset tästä asiasta.

Huomaatko, mitä sanoin? En valita siitä maksamisesta.....mutta on täysi mahdottomuus tehdä kaikkea - rahaa, että vaimo olisi tyytyväinen ja kaikki kotityöt tasapuolisesti. Myös vaimon pitäisi siis hyväksyä se...se oli pointtini :)

Lisäksi mitä kotitöihin tulee niin kyseinen rouva ei elele kyllä ihan piikana :D Vapaa-ajallani hoidan kodin siivous- ja muita asioita samoin kuin hän. Mutta ongelma onkin se, että minulla ei ole niin paljon aikaa kuin hänellä kotiin.

Mukavaa kesää joka tapauksessa kaikille... :)

...................

olet kyllä aivan oikeassa.

Jos naisesi maksaa kaiken niin kenelle? Kauppaan kassalle rahalle vai sinulle ja millä?

Itse olen jo valmistunut hyvä tuloinen ja vaimo opiskelee vielä. Minä hoidan maksut meillä rahalla ja vaimo maksaa sitten minulle ei rahalla, näin sovittiin ja hyvin toimii.

ruokamäärän tarkalleen tasan? Yleensä miehet syövät enemmän :(, on väärin jos naisen pitää maksaa miehenkin syömisestä osa!

kulujen "tasajaon" mallissa pienempituloinen maksaa enemmän. Kaikki kun on niin suhteellista. Tämän takia itse kannatan yhteistä tiliä, johon kumpikin osapuoli laittaa rahansa.

Ns. arkimenojen puolittaminen ja jakaminen on sinänsä ihan OK.

Mutta aloittaja kirjoitti maksavansa myös lainoja. siulloin ei ole kysymyksessä pikkupipertämiset ja pizzat. Kuka mitäkin omistaa, on aina selvitettävä!

Avokätisyys ja sinisilmäisyys kostautuvat eron hetkellä (jos niin käy). Turha inistä, jos omaa nimeä ei näy omistajana missään.

Ja ne kaikkein ihannimmatkin miehet kyllä osoittautuvat rahanahneiksi ja omistushaluisiksi vaikka lumikolaan, kun eroselvitystä tehdään.

Saahan sitä maksella vaikka mitä :),. Omistussuhette selviksi ja on helpompi hengittää kumpaisenkin.

Asuntolainan lyhentäminen ja vuokranmaksu ovat kaksi aivan eri asiaa!

Jos miehesi maksaa vain omissa nimissään asuntoa (kenen nimissä laina ja asunto on paperilla?) se tarkoittaa, että sinä maksat tyhjää.

Jos eroatte, voit ottaa maksetut laskukuitit mukaasi ja mies on maksanut asuntoaan eli rahaa talteen.

Eli tässä asetelmassa -jos näin on - nainen elättää miestä. Maksaa tyhjää.

vuokran?!? kirjoitti:

Asuntolainan lyhentäminen ja vuokranmaksu ovat kaksi aivan eri asiaa!

Jos miehesi maksaa vain omissa nimissään asuntoa (kenen nimissä laina ja asunto on paperilla?) se tarkoittaa, että sinä maksat tyhjää.

Jos eroatte, voit ottaa maksetut laskukuitit mukaasi ja mies on maksanut asuntoaan eli rahaa talteen.

Eli tässä asetelmassa -jos näin on - nainen elättää miestä. Maksaa tyhjää.

Lue lisää

kyseessä on siis vuokra asunto ja yhteisiä lainoja ei ole..
Kummatkin käy kaupassa,eli en elätä meitä..
laskuihin menee hieman vähemmän kun vuokraan, näin katson asian olevan suunnilleen tasoissa, eikä raha asioista tule riitaa..

Meillä on yhteiset rahat. Itsellä sijoitus tuotot n. tuhat euroa kuukaudessa, en käy töissä ja mieheni on hyväpalkkaisessa työssä. Kaikki maksetaan yhteiseltä tililtä ja loput laitetaan säästöön. Omistamme mm. talomme ja 2 uutta autoa. Minä hoidan lapset ja kodin, mieheni hoitaa kodin ulkopuoliset työt. Raskaimmat kotityöt mieheni tekee esim. lumen luonnit, nurmikon leikkamiset ja lattioiden pesut ja mattojen tamppaukset. Vapaa-aikaa ja rahaa jää näin molempien käyttöön ja avioelämä hymyilee.

avioliitto 23 vuotta kirjoitti:

Meillä on yhteiset rahat. Itsellä sijoitus tuotot n. tuhat euroa kuukaudessa, en käy töissä ja mieheni on hyväpalkkaisessa työssä. Kaikki maksetaan yhteiseltä tililtä ja loput laitetaan säästöön. Omistamme mm. talomme ja 2 uutta autoa. Minä hoidan lapset ja kodin, mieheni hoitaa kodin ulkopuoliset työt. Raskaimmat kotityöt mieheni tekee esim. lumen luonnit, nurmikon leikkamiset ja lattioiden pesut ja mattojen tamppaukset. Vapaa-aikaa ja rahaa jää näin molempien käyttöön ja avioelämä hymyilee.

Lue lisää

Niin, kuka omistaa kaiken paperilla?

Te yhdessä vai miehesi?

avioliitto 23 vuotta kirjoitti:

Meillä on yhteiset rahat. Itsellä sijoitus tuotot n. tuhat euroa kuukaudessa, en käy töissä ja mieheni on hyväpalkkaisessa työssä. Kaikki maksetaan yhteiseltä tililtä ja loput laitetaan säästöön. Omistamme mm. talomme ja 2 uutta autoa. Minä hoidan lapset ja kodin, mieheni hoitaa kodin ulkopuoliset työt. Raskaimmat kotityöt mieheni tekee esim. lumen luonnit, nurmikon leikkamiset ja lattioiden pesut ja mattojen tamppaukset. Vapaa-aikaa ja rahaa jää näin molempien käyttöön ja avioelämä hymyilee.

Lue lisää

ei tulekkaan silloin, jos tulot ovat hyvät. ongelmia tulee silloin kun rahanpuute alkaa vaikuttamaan elämään.

tänäpäivänä on liikaa nuoria perheitä, jotka ovat ottaneet kohtuuttomia lainoja pankeista tiilitaloja rakennellessaan. ei tarvita kuin prosentin koron nousu, ja ollaan jo kusessa. toki se opettaa, mutta kovin usein se hajottaa myös perheen..turhaan.

opiskelija ei tiilitaloa osta.

omaisuutenne on? kirjoitti:

Niin, kuka omistaa kaiken paperilla?

Te yhdessä vai miehesi?

talo on puoliksi molemmilla ja kummallakin auto. Talletukset yhteisiä. Irtaimisto yhteinen. Lapsemmekin ovat yhteisiä. :)

olisi ukonki hyvä muistaa osallisuutensa toisen tulojen menetykseen (jos siis sellaista on!). ei olisi mitenkään väärin, jos ukko hieman kompensoisi tilannetta, maksamalla kuluista hieman suuremman osan. mikä tuo hieman suurempi osa sit on, on neuvottelukysymys.

muksuhan on molempien, tilanne on eri, kuin opiskelujen takia aiheutunut maksukyvyn alentuminen. molemmat toki ovat neuvottelukysymyksiä, jotka pitää olla selvillä opiskelemaan lähtiessä tai muksun tekoon ryhtyessä.

ollessa kirjoitti:

olisi ukonki hyvä muistaa osallisuutensa toisen tulojen menetykseen (jos siis sellaista on!). ei olisi mitenkään väärin, jos ukko hieman kompensoisi tilannetta, maksamalla kuluista hieman suuremman osan. mikä tuo hieman suurempi osa sit on, on neuvottelukysymys.

muksuhan on molempien, tilanne on eri, kuin opiskelujen takia aiheutunut maksukyvyn alentuminen. molemmat toki ovat neuvottelukysymyksiä, jotka pitää olla selvillä opiskelemaan lähtiessä tai muksun tekoon ryhtyessä.

Lue lisää

Nykypäivänä monet ovat niin itsekkäitä! Itse en lähtenyt suhteeseen ajatuksella,että toinen hoitakoot oman elantonsa. Eikä miehenikään. Kun tapasimme,hän oli työtön ja odotteli opiskelupaikkaansa. Minä tienasin enemmän,joten oli itsestäänselvyys,että myös maksan enemmän menoja. Siis otimme yhteisen tilin,jonne molempien rahat tulivat. Nyt on tilanne toisinpäin,ja voin hyvällä omallatunnolla olla äitiysvapaalla. Meillä jaetaan kaikki:niin rahat kuin elämäkin. Ei tämä ole mitään kimppakämppäilyä vaan elämän jakamista tämä avioliitto.
Jos joku enemmän tienaava kuvittelee,että on oikeudenmukaista maksaa kaikesta saman verran vaikka olet väärässä. Jos tasajakoon ryhdytään,pitää ottaa prosenttipeli sitten. Jos toiselle jää käteen vaikka 3000 €/kk ja toiselle 1300 €/kk niin mitä oikeudenmukaista siinä on jos molemmat maksavat asuntolainaa vaikkapa 1000 €/kk?
Tai sitten asunnon taso pitäisi valita sen vähemmän tienaavan tulojen mukaan.
Ja tienaavan miehen on sitten turha vikistä,jos vaimo menee heti äippälomalta töihin,kun ei ole varaa hoitaa itse omaa lasta. Mutta on se vaan järjetöntä,jos perheellä kerran varaa olisi siihen,että jompikumpi olisi lapsen kanssa kotona. Mutta tässäkin tuntuu nykyään menevän raha lasten edelle.

ansutyttö kirjoitti:

Nykypäivänä monet ovat niin itsekkäitä! Itse en lähtenyt suhteeseen ajatuksella,että toinen hoitakoot oman elantonsa. Eikä miehenikään. Kun tapasimme,hän oli työtön ja odotteli opiskelupaikkaansa. Minä tienasin enemmän,joten oli itsestäänselvyys,että myös maksan enemmän menoja. Siis otimme yhteisen tilin,jonne molempien rahat tulivat. Nyt on tilanne toisinpäin,ja voin hyvällä omallatunnolla olla äitiysvapaalla. Meillä jaetaan kaikki:niin rahat kuin elämäkin. Ei tämä ole mitään kimppakämppäilyä vaan elämän jakamista tämä avioliitto.
Jos joku enemmän tienaava kuvittelee,että on oikeudenmukaista maksaa kaikesta saman verran vaikka olet väärässä. Jos tasajakoon ryhdytään,pitää ottaa prosenttipeli sitten. Jos toiselle jää käteen vaikka 3000 €/kk ja toiselle 1300 €/kk niin mitä oikeudenmukaista siinä on jos molemmat maksavat asuntolainaa vaikkapa 1000 €/kk?
Tai sitten asunnon taso pitäisi valita sen vähemmän tienaavan tulojen mukaan.
Ja tienaavan miehen on sitten turha vikistä,jos vaimo menee heti äippälomalta töihin,kun ei ole varaa hoitaa itse omaa lasta. Mutta on se vaan järjetöntä,jos perheellä kerran varaa olisi siihen,että jompikumpi olisi lapsen kanssa kotona. Mutta tässäkin tuntuu nykyään menevän raha lasten edelle.

Lue lisää

kumpikin voivat arvioida maksukykyä omien tulojensa pohjalta, elleivät ole toisin sopineet.

tilanne voi muuttua kaaottiseks, mikäli laina yhdessä otetaan ja toinen päättääkin lähteä yht´äkkiä opiskelemaan ja sen takia tulojensa alentuessa alkaa toiselta lyhennyksiin enemmän rahaa vaatimaan. ehkäpä vetoamaan ns. liitossa elämiseen.

liitot loppuvat yhtä helposti kuin alkavatkin. järkeä saa käyttää reaaliomaisuuden suhteen.

ostaessa kirjoitti:

kumpikin voivat arvioida maksukykyä omien tulojensa pohjalta, elleivät ole toisin sopineet.

tilanne voi muuttua kaaottiseks, mikäli laina yhdessä otetaan ja toinen päättääkin lähteä yht´äkkiä opiskelemaan ja sen takia tulojensa alentuessa alkaa toiselta lyhennyksiin enemmän rahaa vaatimaan. ehkäpä vetoamaan ns. liitossa elämiseen.

liitot loppuvat yhtä helposti kuin alkavatkin. järkeä saa käyttää reaaliomaisuuden suhteen.

Lue lisää

Yhteinen laina on sananmukaisesti yhteinen. Jos toinen lähtee opiskelemaan, meidän perheessämme se käsitetään niin että meidän tulomme laskevat. Eivät vain toisen. Ei tulisi edes mieleen tuollaiset omituisuudet. Koska uskomme yhteiseen tulevaisuuteen, toisen opiskelu on myös sijoitus. Yhteistä taivalta meillä jo takana pari vuosikymmentä, onnellisia vuosia.

Ehkä joillakin liitto loppuu herkästi, mutta jos on kerran sellainen tyypiltään, omien rahojen "turvaaminen" on "järkevää". Tosin miksi mennä naimisiin jos on tuollainen asenne?...

Auringonpaiste kirjoitti:

Yhteinen laina on sananmukaisesti yhteinen. Jos toinen lähtee opiskelemaan, meidän perheessämme se käsitetään niin että meidän tulomme laskevat. Eivät vain toisen. Ei tulisi edes mieleen tuollaiset omituisuudet. Koska uskomme yhteiseen tulevaisuuteen, toisen opiskelu on myös sijoitus. Yhteistä taivalta meillä jo takana pari vuosikymmentä, onnellisia vuosia.

Ehkä joillakin liitto loppuu herkästi, mutta jos on kerran sellainen tyypiltään, omien rahojen "turvaaminen" on "järkevää". Tosin miksi mennä naimisiin jos on tuollainen asenne?...

Lue lisää

Jos tarkemmin ajattelee, eikö sellainen sinun ja minun- järjestely juuri nakerra siellä takaraivossa? Niin että pitää sitten erota? Kun alitajuisesti tietää, että toinen ei ehkä sittenkään ole sitoutunut elämänsä loppuun saakka, kun laskeskelee pennosiaan. Varsinkin jos perheessä on lapsia.

Auringonpaiste kirjoitti:

Yhteinen laina on sananmukaisesti yhteinen. Jos toinen lähtee opiskelemaan, meidän perheessämme se käsitetään niin että meidän tulomme laskevat. Eivät vain toisen. Ei tulisi edes mieleen tuollaiset omituisuudet. Koska uskomme yhteiseen tulevaisuuteen, toisen opiskelu on myös sijoitus. Yhteistä taivalta meillä jo takana pari vuosikymmentä, onnellisia vuosia.

Ehkä joillakin liitto loppuu herkästi, mutta jos on kerran sellainen tyypiltään, omien rahojen "turvaaminen" on "järkevää". Tosin miksi mennä naimisiin jos on tuollainen asenne?...

Lue lisää

yhteinen. ja jos te olette sopineet niin että voit opiskella ja toinen maksaa viulut, niin mikäs siinä. te olette asian niin sopineet. kysehän on sopimuksesta.

jostain syystä en usko että aloittaja on toisen osapuolen kanssa sopinut rahoituksista. tai jos on, niin marmatushan on turhaa?

Auringonpaiste kirjoitti:

Jos tarkemmin ajattelee, eikö sellainen sinun ja minun- järjestely juuri nakerra siellä takaraivossa? Niin että pitää sitten erota? Kun alitajuisesti tietää, että toinen ei ehkä sittenkään ole sitoutunut elämänsä loppuun saakka, kun laskeskelee pennosiaan. Varsinkin jos perheessä on lapsia.

Lue lisää

myös ajatella toisesta päästä; meinaako toinen repiä kaiken toisen selkänahasta, eikö tämä olekaan yhteispeliä? vaikka muksuja onkin.

en minä ainakaan rakastunut ketään aikuista elättääkseni...enkä kyllä elätäkkään, ja muksujaki on.

voi. kirjoitti:

myös ajatella toisesta päästä; meinaako toinen repiä kaiken toisen selkänahasta, eikö tämä olekaan yhteispeliä? vaikka muksuja onkin.

en minä ainakaan rakastunut ketään aikuista elättääkseni...enkä kyllä elätäkkään, ja muksujaki on.

Lue lisää

Ja pah. Jos toinen vanhempi on kotona lasten kanssa - oli se sitten mies tai nainen - hänen KUULUU saada osa toisen palkasta. Ei se kelan tuki riitä elämiseen. Varsinkin kun toisen tulot vaikuttavat siihen. Kotiäitinä/isänä olo on palkatonta työtä! Ja raskasta sellaista. Melkoisen itsekeskeistä ajatella, että en tuota tuossa elätä, vaikka kasvattaa yhteisiä lapsia. Ja niin kuin tässä ketjussa jo aikasemmin mainittiin, pitää vähän katsoa kenen kanssa elämänsä jakaa. Itsehän sitä seuransa valitsee. Kun on rinnalla aito ja välittävä ihminen, raha ei tuota ongelmia. Voi luottaa siihen, että kun nyt autan häntä, hän tulee olemaan tukena minun vaikealla hetkelläni. Eli teiltä puuttuu siis luottamus. Näette toisen vain mahdollisena uhkana itsellenne. Miten siinä muka pystyy rakastamaan? Jos aina pitää turvata omaa selustaansa? Ei se ole rakastettu, se on vihollinen.

sen ymmärtää että et ole tahallasi sairastunut.

jos ukkos ei tiedä paljon ruoka tänäpäivänä maksaa, niin esitä hänelle muutamat kuitit hinnastoineen. eikös ruuasta ole turha numeroa tehdä, jos siihen kerta rahat riittää?

ilmeisesti sinä pystyisit omat ruokasi maksamaan ja ukkosiki omansa? jos näin, niin neuvottelette vain yhteisen summan molempia tyydyttäväksi.

Minulla oli tuo sama ongelma joitakin vuosia sitten. Jäin työttömäksi ja päivät eivät ehtineet kertyä liiton rahoille.Sain Kelalta päivärahan.Siitä piti maksaa vuokra,sähkö, vesi ym. kulut puoliksi.Ruokaan ei riittänyt enää oikein rahaa eikä kyllä paljon muihinkaan henkilökohtaisiin menoihin.Kun yritin sanoa tästä silloiselle avopuolisolleni niin vastaus vaan oli että ei hän ole elatusvelvollinen painu töihin. Tätä kesti reilut viisi kuukautta. Monesti sain mennä maha kurnien nukkumaan. Avopuoliso osti itselleen ruuat mutta ei minulle. Joitakin kertoja sain armopaloja. Onneksi pääsin töihin.Nyttemmin olen eronnut, mutta olen kyllä sitä mieltä että pitäisi suhteuttaa nuo raha-asiat. Ei ole oikein jos toinen tienaa hyvin ja toisella pienet tulot niin siitä huolimatta pitäisi maksaa saman verran. Ei tuollai toimita jos toista ihmistä rakastaa oikeasti. Silloin mennään yhdessä eteenpäin eikä pidetä toista huonompana. Oletko ajatellut onko rakkaus aitoa? Koita kuitenkin selviytyä tai lähde omaan huusholliin. Siellä ei kukaan natise raha-asioista. Munusta tuntuu ainakin upealta tulla omaan kotiin. Hyvää kesän jatkoa.

Pettynyt kirjoitti:

Minulla oli tuo sama ongelma joitakin vuosia sitten. Jäin työttömäksi ja päivät eivät ehtineet kertyä liiton rahoille.Sain Kelalta päivärahan.Siitä piti maksaa vuokra,sähkö, vesi ym. kulut puoliksi.Ruokaan ei riittänyt enää oikein rahaa eikä kyllä paljon muihinkaan henkilökohtaisiin menoihin.Kun yritin sanoa tästä silloiselle avopuolisolleni niin vastaus vaan oli että ei hän ole elatusvelvollinen painu töihin. Tätä kesti reilut viisi kuukautta. Monesti sain mennä maha kurnien nukkumaan. Avopuoliso osti itselleen ruuat mutta ei minulle. Joitakin kertoja sain armopaloja. Onneksi pääsin töihin.Nyttemmin olen eronnut, mutta olen kyllä sitä mieltä että pitäisi suhteuttaa nuo raha-asiat. Ei ole oikein jos toinen tienaa hyvin ja toisella pienet tulot niin siitä huolimatta pitäisi maksaa saman verran. Ei tuollai toimita jos toista ihmistä rakastaa oikeasti. Silloin mennään yhdessä eteenpäin eikä pidetä toista huonompana. Oletko ajatellut onko rakkaus aitoa? Koita kuitenkin selviytyä tai lähde omaan huusholliin. Siellä ei kukaan natise raha-asioista. Munusta tuntuu ainakin upealta tulla omaan kotiin. Hyvää kesän jatkoa.

Lue lisää

Ihmeen pitkään jaksoit katsoa avomiehesi ökyelämää nälkäisenä vierestä. Törkeyden huippu! Ei mitään puhettakaan rakkaudesta. Jos rakastaa, haluaa toiselle kaikkea hyvää ja tuo, että antaa toisen nähdä jopa nälkää... Hyvä, että lopulta viisastuit ja jätit.

yhteistä. Mies tienaa melkein 20.000 kuussa ja minä 2.500. Mies maksaa kaiken paitsi ruoan yleensä.

on kaikki kirjoitti:

yhteistä. Mies tienaa melkein 20.000 kuussa ja minä 2.500. Mies maksaa kaiken paitsi ruoan yleensä.

Kenen nimissä omaisuus on?

Jäätkö nuolemaan näppejäsi, kun/jos ero tulee?

on kaikki kirjoitti:

yhteistä. Mies tienaa melkein 20.000 kuussa ja minä 2.500. Mies maksaa kaiken paitsi ruoan yleensä.

ja sinä lähdet pihalle alasti, koska ilmeisesti kaikki omaisuus on miehesi nimissä.

Sillä lailla.

lihapullat syöty kirjoitti:

ja sinä lähdet pihalle alasti, koska ilmeisesti kaikki omaisuus on miehesi nimissä.

Sillä lailla.

Tarkoitat varmaan, että JOS he eroavat. Varsinaisia hyeenoja olette.

hoitaa omalta osaltaa lasten kulut, niin eikös sun tule hoitaa lasten kulut omaltas? nykyises on "valmiiseen pakettiin" tullut ilmeisesti kovin tietoisesti. hän kyllä tietää että pakettiin ei kuulu vain sinä, vaan myös lapset. sinä ja lapset kuluineen ja hän kuluineen.

siitä vaan plussaamaan...

siinä missä muutkin pyykit pyörii.

Onko imurinkäyttö, hiustenföönaus jne. akkojen sähkönkäyttöä?

Parranajo? Porakoneen pyöritys?

Vai oletko piereskelevä, kaljaa kiittaava ei mitään kuluttava haiseva otus?
HÄH!

sopimuksen mukaan.

eipä täällä opiskelijat ihmettelisi kuinka rahat eivät 'mene tasan', mikäli harkintaa käytettäisi, eikä ajateltaisi niin sitä 'liittoa'.

jossain ukot maksaa kaiken ja jossain akat, jotkut vetelevät siltä väliltä. jotkut sopimusten mukaan, jotkut niitä jälkikäteen murehtivat.

Meillä on seurustelun aikana enemmän ansainnut vaihdellut, tällä hetkellä se on mies. Se, mikä ei ole vaihtunut, on rahojen hallinta, - ne ovat aina olleet yhteisiä. Aina. Me asumme yhteisessä taloudessa ja olemme yksi yhteinen yksikkö, vaikka vielä hetki avopuolisoita vain ollaankin. Minä en ikinä suostuisi minun ja sinun rahat-talouteen. Kun kaikki muukin elämässä on yhteistä, niin miksi ei myös rahat?

tienaa 4-5 kertaa enemmän kuin sinä, niin voidaan olettaa että teillä ei ole rahasta ongelmaa. uskoisin että topikissa on kyse jonkinlaisesta tilanteessa, jossa rahaa ei ehkäpä olekaan yhtä paljon käytettävissä kuin teillä.

panisiteko tuon yhteisen ihan puoliksi, vaikka sun mies on siitä ehkä neljä kertaa enemmän omasta selkänahastaan ottanut irti ??

Joillakin tää varmaan onnistuu, mut useimmiten kun asiat riitautuu, tuleekin sitten peliin lakisääteiset kuviot ja tunteet unohtuu.

jos ero tulis kirjoitti:

panisiteko tuon yhteisen ihan puoliksi, vaikka sun mies on siitä ehkä neljä kertaa enemmän omasta selkänahastaan ottanut irti ??

Joillakin tää varmaan onnistuu, mut useimmiten kun asiat riitautuu, tuleekin sitten peliin lakisääteiset kuviot ja tunteet unohtuu.

Lue lisää

Kyllä meillä menis erotilanteessa kaikki iso puoliks hyvin todennäköisesti. Kaikki on laillisesti yhteistä. Ja sekin on suhteellista mikä kenenkin selkänahasta on irti otettu.

Miehen lyhentäessä lainoja, nainen jää tyjän kanssa käsi ojossa katsomaan sitä rahanahneutta, mikä erotilanteessa tulee vastan.

Ei kaikki ole kuitenkaan näin, mutta hyvin usein erossa raha on yleisin kiistan aihe.

Kulut, velat tasaten ja nimet papereihin.
Tilanne sujut jos/kun muutoksia eloon syntyy.

Minulla on noin 600e suuremmat tulot kuin avomiehelläni. Vuokra maksetaan puoliksi mutta minä maksan sähkön, veden, netin ja lehdet. Molemmilla on autolaina. Ei ole tullut mieleenkään että laittaisin mieheni maksamaan enempää. Näin meillä molemmilla jää noin 600 e kuussa itselle. On varaa käydä yhdessä reissulla ym. Ruokaostokset maksaa se, kumpi käy kaupassa (itse teen 3-vuorotyötä joten mies käy kaupassa kun mulla ilta tai yö-vuorot, itse sitten kun teen aamuja) eikä olla kertaakaan kassakuitteja säästetty...
Eikä mua harmita yhtään. Enemmän harmittais kun kaikki puolitettais ja miehellä ei oliskaan varaa lähteä mun kanssa reissuun, silloin viimestään tasaantus taas kun kuitenkin maksaisin mieheni mukaan kun en viittis yksinkään lähteä :)

tälleen kirjoitti:

Minulla on noin 600e suuremmat tulot kuin avomiehelläni. Vuokra maksetaan puoliksi mutta minä maksan sähkön, veden, netin ja lehdet. Molemmilla on autolaina. Ei ole tullut mieleenkään että laittaisin mieheni maksamaan enempää. Näin meillä molemmilla jää noin 600 e kuussa itselle. On varaa käydä yhdessä reissulla ym. Ruokaostokset maksaa se, kumpi käy kaupassa (itse teen 3-vuorotyötä joten mies käy kaupassa kun mulla ilta tai yö-vuorot, itse sitten kun teen aamuja) eikä olla kertaakaan kassakuitteja säästetty...
Eikä mua harmita yhtään. Enemmän harmittais kun kaikki puolitettais ja miehellä ei oliskaan varaa lähteä mun kanssa reissuun, silloin viimestään tasaantus taas kun kuitenkin maksaisin mieheni mukaan kun en viittis yksinkään lähteä :)

Lue lisää

niin kauan kun teillä molemmilla toimii matikkapää samanlailla. tuo kuulostaa jopa rationaaliselta ajattelulta :)

yleensä ongelmat kasautuvat omaisuutta 'haalittaessa' ja niiden kulujen maksamisessa, mikäli siis ollaan tavallisia persaukisia ja luullaan olevan jotain 'porvareita'...kivitalon rakentajia.

yhteiset rahat. Olin itse nuorena vuoden työttömänä ja mies sanoi, että voinhan minä olla kotirouvana hyvällä omallatunnolla. Ei hän purnannut mitään, kun elätti minut ja sain juhliakin niillä rahoilla.

Kaikki omaisuus on ostettu yhteisillä rahoillamme ja merkitty omistussuhteet puoliksi. Kuitenkin yhteiseen tiliimme on yli 20 v tullut 2/3 minun työstäni ja vain 1/3 mieheni työstä (tehnyt puolipäivätyötä sen ajan). Kerran se vähän ärsytti, kun mies totesi pankissa lainaneuvotteluissa tulonsa ilmoittaessaan, että hänelle ei raha ole koskaan merkinnyt paljoa. Ajattelin, että ei minullekaan, ja olisin onnellisempi, jos en olisi joutunut käyttämään kaikkea aikaani sen hankkimiseen. Periaatteessa tavoitteeni on edelleen saada lyhennettyä työaikaani mieheni tasolle vaikkakin ansioni siitä vähenisivät.

on ollut yli 30 v kirjoitti:

yhteiset rahat. Olin itse nuorena vuoden työttömänä ja mies sanoi, että voinhan minä olla kotirouvana hyvällä omallatunnolla. Ei hän purnannut mitään, kun elätti minut ja sain juhliakin niillä rahoilla.

Kaikki omaisuus on ostettu yhteisillä rahoillamme ja merkitty omistussuhteet puoliksi. Kuitenkin yhteiseen tiliimme on yli 20 v tullut 2/3 minun työstäni ja vain 1/3 mieheni työstä (tehnyt puolipäivätyötä sen ajan). Kerran se vähän ärsytti, kun mies totesi pankissa lainaneuvotteluissa tulonsa ilmoittaessaan, että hänelle ei raha ole koskaan merkinnyt paljoa. Ajattelin, että ei minullekaan, ja olisin onnellisempi, jos en olisi joutunut käyttämään kaikkea aikaani sen hankkimiseen. Periaatteessa tavoitteeni on edelleen saada lyhennettyä työaikaani mieheni tasolle vaikkakin ansioni siitä vähenisivät.

Lue lisää

huomata että myös vakavaraisia on paikalla.

joskus voi olla tilanne, jossa rahat ovat tiukilla jo muutenki, ja tähän vielä toinen tulee vaatimaan lisää rahaa. sillä perusteella että toinen tienaa enemmän, johon saattaa vaikuttaa toisen päätös vaikkapa lähteä opiskelemaan. näkemys saatetaan perustaa liittoon.

moni asia järjestyy ennakkoon sopimalla. ei niinkään 'liittoon' perustamalla.

pitäis jokaisen ymmärtää sen vonkauksen hinta..viimeistää jälkikätee.

ole ongelmia niin kauaa, kun se joka "valmiiseen pakettiin" on tullut, ymmärtää että lapset myös osana perhettä toimii, kuluineen päivineen.

jos tämä "valmiiseen pakettii" tullut kykenee laittamaan lasten kulut pelkästään toisen piikkiin, niin pitäisin tätä lasten vanhemman osalta perusteltuna ajattelemattomuutena.

valmis paketti ei ole ilmainen...

jakaa suhteessa toisen tuloihin, vaiko suhteessa molempien tuloihin?

menot kirjoitti:

jakaa suhteessa toisen tuloihin, vaiko suhteessa molempien tuloihin?

Tietysti suhteessa puolisoiden tuloihin... eli se joka tienaa esim perheen tuloista 3/4 maksaa myös yhteisistä menoista 3/4... eiks oo ihan simppeliä logiikkaa...

mie täältä kirjoitti:

Tietysti suhteessa puolisoiden tuloihin... eli se joka tienaa esim perheen tuloista 3/4 maksaa myös yhteisistä menoista 3/4... eiks oo ihan simppeliä logiikkaa...

niinkään.

muuttuuko maksuvelvollisuus siinä vaiheessa prosentuaaliseksi kun ensimmäisen kerran tavataa, vaiko siinä vaiheessa kun saman katon alle muutetaan, vai ei välttämättä kummassakaan?

mielestäni esimerkiksi kämpän osto on niin iso asia, että sen maksamisesta voidaan sopia keskenään - tehdä sopimus. kämppähän voidaan ostaa vaikka toinen ei kykenisikään 'just nyt' eriä maksamaan. kämppä voidaan ostaa vain toisen nimiin. toinen voi ostaa mahdollisesti myöhemmin osansa.

saako talousasioissa käyttää harkintaa, vai pitääkö liiton nimissä juosta ja kusta paskimmassa tapauksessa koko liiton nilkoille?

no ohhoh, toivottavasti edellinen viesti EI edustanut Miehen Logiikkaa..

> Siis yhteiset laskut maksatte yhteisesti ja tasan puoliksi.
> Kuitenkin "oma avokätisyys on alkanut häiritsemään" sinua...

> Se siis ilmeisesti ei häiritsisi, jos - kuten näytät suunnittelevan - mies maksaisikin elatusta sinulle.

>Kerrotko vielä, miten tuo tilanne eroaisi prostituutiosta?

juu, loogisestihan on toki täysin oikein, että jos toisella jää käteen verojen jälkeen sanotaan nyt 3800 EUR/kk ja toisella 850 EUR/kk ja yhteiset kulut ovat 1600 EUR/kk, niin molemmat maksavat 800 EUR/kk ja toiselle jää omiin menoihin 3000 EUR/kk ja toisella 50 EUR/kk.
Tässä kuviossa näkyy kauneimmillaan se, miten parisuhteessa jaetaan asioita, tuetaan toista ja ollaan tasa-arvoisia.

Sitten, kun halutaan mennä kahtena peräkkäisenä perjantaina leffaan, syömään ja kaljalle, jälkimmäisenä pienituloisempi jää kotiin, koska rahat on loppu. Siinä sitä romantiikka kukkii.

- Lisäksi paremmin tienaavilla tuppaa olemaan suuremmat kulut (esim isompi asunto paremmalla alueella, parempaa & kalliimpaa ruokaa jne, kun kerran on varaa), mikä nostaa toisenkin kuluja "automaattisesti".
Tällöinhän on toki täysin oikein, että vähemmän tienaavan kulut nousevat - näinhän juuri pienituloisempi todistaa paremmin ja syvemmin ilonsa siitä, että saa olla yhdessä! (tietysti jos on asunut yksin ennestään, kulut voivat jopa laskea, mutta opiskelijoiden kimppakämpästä hyvätuloisen kanssa yhteen muuttaessa helposti nousevat)

tarvitsetko lisää rautalankaa?

Me on asuttu nyt 2,5v yhdessä, eikä oo ollut mitään "sääntöjä". Kaikki rahat on meidän rahoja. Mies opiskelee, eli saa kuussa noin 450e.
Itse käyn osa-aikatöissä, käteen jää kuussa noin 700e.
Ei siinä oo mitään sun senttejä ja mun senttejä. Se maksaa jolla on rahaa, jos toinen jotain tarvii, yhdessä katotaan riittääkö rahat. Eli saanhan mä enempi rahaa, mutta en oo siihen niin kiintynyt että katkerana oisin jos pitää toiselle "antaa" rahaa. Täähän on MEIDÄN elämä, meitä varten mä töissä käyn, yhdessä me tätä rakennetaan.
Tällä hetkellä on niin paljon rakkautta vielä ilmassa että ei vois vähempää nyppiä. Oikeestaan ihmetyttää tommonen ylimääränen miettiminen, kun meillä raha-asiat menee jotenkin niin omalla painollaan.
Muutaman vuoden päästä mies on käyny koulut, ja mä omani 5v päästä. Sitten on tulot korkeemmat ja voidaan miettiä mitä tehdään sillä "ylimääräisellä" rahalla. Nythän sellasta ei juurikaan ole :)

mamadou kirjoitti:

no ohhoh, toivottavasti edellinen viesti EI edustanut Miehen Logiikkaa..

> Siis yhteiset laskut maksatte yhteisesti ja tasan puoliksi.
> Kuitenkin "oma avokätisyys on alkanut häiritsemään" sinua...

> Se siis ilmeisesti ei häiritsisi, jos - kuten näytät suunnittelevan - mies maksaisikin elatusta sinulle.

>Kerrotko vielä, miten tuo tilanne eroaisi prostituutiosta?

juu, loogisestihan on toki täysin oikein, että jos toisella jää käteen verojen jälkeen sanotaan nyt 3800 EUR/kk ja toisella 850 EUR/kk ja yhteiset kulut ovat 1600 EUR/kk, niin molemmat maksavat 800 EUR/kk ja toiselle jää omiin menoihin 3000 EUR/kk ja toisella 50 EUR/kk.
Tässä kuviossa näkyy kauneimmillaan se, miten parisuhteessa jaetaan asioita, tuetaan toista ja ollaan tasa-arvoisia.

Sitten, kun halutaan mennä kahtena peräkkäisenä perjantaina leffaan, syömään ja kaljalle, jälkimmäisenä pienituloisempi jää kotiin, koska rahat on loppu. Siinä sitä romantiikka kukkii.

- Lisäksi paremmin tienaavilla tuppaa olemaan suuremmat kulut (esim isompi asunto paremmalla alueella, parempaa & kalliimpaa ruokaa jne, kun kerran on varaa), mikä nostaa toisenkin kuluja "automaattisesti".
Tällöinhän on toki täysin oikein, että vähemmän tienaavan kulut nousevat - näinhän juuri pienituloisempi todistaa paremmin ja syvemmin ilonsa siitä, että saa olla yhdessä! (tietysti jos on asunut yksin ennestään, kulut voivat jopa laskea, mutta opiskelijoiden kimppakämpästä hyvätuloisen kanssa yhteen muuttaessa helposti nousevat)

tarvitsetko lisää rautalankaa?

Lue lisää

tuollaisessa tilanteessa se että haluaako tämä enemmän tienaava nostaa toisen elintasoa vai ei.

jos hän sen tekee, niin toivottavasti tietoisena siitä, että marmatusta varmasti tulee, jos hän näkeekin asian myöhemmin toisessa valossa.

itse en tuollaisessa tilanteessa lähtisi toisen elintasoa nostamaan. en edes tapauksessa, jossa olisi oletettavaa että toinen joku kaunis päivä saattaisi rahallisesti jopa ohi keulia.

voisin lainata rahaa.

mamadou kirjoitti:

no ohhoh, toivottavasti edellinen viesti EI edustanut Miehen Logiikkaa..

> Siis yhteiset laskut maksatte yhteisesti ja tasan puoliksi.
> Kuitenkin "oma avokätisyys on alkanut häiritsemään" sinua...

> Se siis ilmeisesti ei häiritsisi, jos - kuten näytät suunnittelevan - mies maksaisikin elatusta sinulle.

>Kerrotko vielä, miten tuo tilanne eroaisi prostituutiosta?

juu, loogisestihan on toki täysin oikein, että jos toisella jää käteen verojen jälkeen sanotaan nyt 3800 EUR/kk ja toisella 850 EUR/kk ja yhteiset kulut ovat 1600 EUR/kk, niin molemmat maksavat 800 EUR/kk ja toiselle jää omiin menoihin 3000 EUR/kk ja toisella 50 EUR/kk.
Tässä kuviossa näkyy kauneimmillaan se, miten parisuhteessa jaetaan asioita, tuetaan toista ja ollaan tasa-arvoisia.

Sitten, kun halutaan mennä kahtena peräkkäisenä perjantaina leffaan, syömään ja kaljalle, jälkimmäisenä pienituloisempi jää kotiin, koska rahat on loppu. Siinä sitä romantiikka kukkii.

- Lisäksi paremmin tienaavilla tuppaa olemaan suuremmat kulut (esim isompi asunto paremmalla alueella, parempaa & kalliimpaa ruokaa jne, kun kerran on varaa), mikä nostaa toisenkin kuluja "automaattisesti".
Tällöinhän on toki täysin oikein, että vähemmän tienaavan kulut nousevat - näinhän juuri pienituloisempi todistaa paremmin ja syvemmin ilonsa siitä, että saa olla yhdessä! (tietysti jos on asunut yksin ennestään, kulut voivat jopa laskea, mutta opiskelijoiden kimppakämpästä hyvätuloisen kanssa yhteen muuttaessa helposti nousevat)

tarvitsetko lisää rautalankaa?

Lue lisää

Juu, kyllä tarviin lisää tuota rautalankaa, jota sulla näkyy piisaavan!

Tuota, katsos, se on tässä elämässä niin, jotta NIIN MAKAA KUIN PETAA.

Eli se niistä tuloeroista.

Sitten kun sitä tarinoit "parisuhteesta", käyttäisin itse termiä "panosuhde".

Se on toki kivaa - aikansa.

Sitten koittaapi laskun maksamisen aika... Tavalla tahi toisella.

Niin, ja kertoisitko miten rahan siirto puolelta toisella pan- anteeksi, "parisuhteessa" eroaa prostituutiosta?

Kiitos jo etukäteen!

Jos on yhteiset laskut, on myös yhteiset tulot.

Kun minä vielä 90-luvun alkupuolella opiskelin, vaimo (silloinen avokki) kävi töissä ja maksoi kulut pääosin. Sen jälkeen vaimo oli 9 vuotta kotiäitinä ja minun palkallani elettiin. Nyt se on taas ollut vuosia töissä, kuten minäkin. ikinä ei ole laskettu, että kumman rahoja nyt pistetään menemään mihinkin.

Parisuhde on yhteispeliä ja rahojaan laskevat ja erittelevät eivät taida olla ihan riittävän kypsiä parisuhteeseen. Eri asia on sitten, jos toinen selkeästi pistää turhuuteen tai omii itselleen enemmän rahaa kuin toinen. Mutta nämä hassaajat ovatkin yleensä niitä, jotka haluavat laskea - ainakin niin kauan kun omat tulot ovat suuremmat.

Älkää hitossa naiset hommatko lapsia rahasta kitisevän ukon kanssa. Sitten kun olette äitiyspäivärahalla, alkaa se vittuilu siitä, että ette tienaa yhtä paljon. Näitä reppanoita on tullut nähtyä ja aina on heidän liittonsa lopahtanut ennenmmin tai myöhemmin.

Sama koskee tietysti miehiäkin. jos vaimoni olisi ruvennut narisemaan rahasta kun opiskelin, ei hän olisi ollut vaimoni nyt reilut 12 vuotta. Ei olisi ollut hetekäkään, sillä olisin tehnyt johtopäätökseni siitä rakkaustarinasta ja lähtenyt nostelemaan.

Materialistisestikin ajatellen hän teki jopa sangen hyvät kaupat, sillä tätä nykyä olen melko suurituloinen, mitä ei tietenkään voinut tietää opiskeluaikanani.

Ja onpa todella huimaavaa miehenlogiikkaa... siis jos nainen opiskelee ja on näinollen pienituloinen on hän velvollinen maksamaan prostituutiolla elatuksensa miehelleen. Mutta entäs jos roolit ovatkin toisin päin: nainen elättää työllään perheen ja mies opiskelee onko mies siis huora jos nainen häntä elättää...? Missäs on se keskinäinen kunnioitus ja rakastaminen...? Vai kysytäänkö sitä tosiaan vasta sitten kun mies on se pienitulosempi...?

trendinä tuntuu olevan se että kauppalaskut, sähköt ja vaikkapa lastentarhamaksut ovat merkityksettömiä yhteisen budjeti suhteen. mikä on ymmärrettävää siinä mielessä että ne hoidettaisiin tapauksessa kuin tapauksessa (=yhdessä tai erikseen)

mutta omaisuuden hankkiminen on toinen asia. se halutaan tehdä yhdessä. kompensoimatta tätä muihin kuluihin. mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää, koska tänäpäivänä eroprosentti on kovin suuri. kyllä järkeä saa käyttää, vaikka rakastunut onkin.

jos drinkki maksuista tai vaippaostoksista ongelmia parisuhteessa tulee, niin silloin voi hieman jarrutella ja miettiä, että paljonko ne vaipat tai drinkit olisivat toisen pussissa tuntuneet.

suhteissa kirjoitti:

trendinä tuntuu olevan se että kauppalaskut, sähköt ja vaikkapa lastentarhamaksut ovat merkityksettömiä yhteisen budjeti suhteen. mikä on ymmärrettävää siinä mielessä että ne hoidettaisiin tapauksessa kuin tapauksessa (=yhdessä tai erikseen)

mutta omaisuuden hankkiminen on toinen asia. se halutaan tehdä yhdessä. kompensoimatta tätä muihin kuluihin. mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää, koska tänäpäivänä eroprosentti on kovin suuri. kyllä järkeä saa käyttää, vaikka rakastunut onkin.

jos drinkki maksuista tai vaippaostoksista ongelmia parisuhteessa tulee, niin silloin voi hieman jarrutella ja miettiä, että paljonko ne vaipat tai drinkit olisivat toisen pussissa tuntuneet.

Lue lisää

hyvin sanoit..

suhteissa kirjoitti:

trendinä tuntuu olevan se että kauppalaskut, sähköt ja vaikkapa lastentarhamaksut ovat merkityksettömiä yhteisen budjeti suhteen. mikä on ymmärrettävää siinä mielessä että ne hoidettaisiin tapauksessa kuin tapauksessa (=yhdessä tai erikseen)

mutta omaisuuden hankkiminen on toinen asia. se halutaan tehdä yhdessä. kompensoimatta tätä muihin kuluihin. mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää, koska tänäpäivänä eroprosentti on kovin suuri. kyllä järkeä saa käyttää, vaikka rakastunut onkin.

jos drinkki maksuista tai vaippaostoksista ongelmia parisuhteessa tulee, niin silloin voi hieman jarrutella ja miettiä, että paljonko ne vaipat tai drinkit olisivat toisen pussissa tuntuneet.

Lue lisää

Näitä mielipiteitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset lähtevät asumaan saman katon alle, jos oikeasti yhteisen talouden perustaminen on noin hakusessa. Tietenkin rahat ovat yhteiset kun yhdessä ollaan. Kumppanin on oltava luotettava ja hänet on yhteen mennessä tunnettava niin hyvin, että ei tarvitse pelätä mitään älyttömyyksiä rahankäytössä tai -jaossa. Olen äimistyneenä lukenut näitä erilaisia "oikeudenmukaisia" rahanjakosysteemejä, joiden setvimisessä menee ilmeisesti kaikki aika, jonka muuten voisi käyttää parisuhteen tai lasten hoitamiseen - ovatko ihmiset jotenkin seonneet? Eikö yhteinen talous olekaan yhteinen? Arvostan yhä enemmän aviomiestäni ja suhdettamme, koska en todellakaan halua tuhlata rajallista elinaikaani joidenkin marginaalisten raha-asioiden miettimiseen. Lainaa on jäljellä kuten on ollut 30 vuotta, mutta yhdessäpä tuo kärsitään!

Hyvät ystävät! Harkitkaa, kenen kanssa lyötte hynttyyt yhteen.

..IHAN SAMA systeemi. Ja toimii!
Mies tienaa 2500€ enemmän muutenkin.

Kypsyyttä kehiin kirjoitti:

Näitä mielipiteitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset lähtevät asumaan saman katon alle, jos oikeasti yhteisen talouden perustaminen on noin hakusessa. Tietenkin rahat ovat yhteiset kun yhdessä ollaan. Kumppanin on oltava luotettava ja hänet on yhteen mennessä tunnettava niin hyvin, että ei tarvitse pelätä mitään älyttömyyksiä rahankäytössä tai -jaossa. Olen äimistyneenä lukenut näitä erilaisia "oikeudenmukaisia" rahanjakosysteemejä, joiden setvimisessä menee ilmeisesti kaikki aika, jonka muuten voisi käyttää parisuhteen tai lasten hoitamiseen - ovatko ihmiset jotenkin seonneet? Eikö yhteinen talous olekaan yhteinen? Arvostan yhä enemmän aviomiestäni ja suhdettamme, koska en todellakaan halua tuhlata rajallista elinaikaani joidenkin marginaalisten raha-asioiden miettimiseen. Lainaa on jäljellä kuten on ollut 30 vuotta, mutta yhdessäpä tuo kärsitään!

Hyvät ystävät! Harkitkaa, kenen kanssa lyötte hynttyyt yhteen.

Lue lisää

jotka tänäpäivänä eroavat eivät sitten tunne toisiaan niin hyvin?

itse olen sitä mieltä että eroaminen nähdään ratkaisuna ongelmaan. ongelmaan joka olisi järjestettävissä, mutta sitä ei osata käsitellä, eikä apua ymmärretä hakea.

mitä yhteiseen talouteen tulee, niin se on sopimus. talousasiat ovat sopimuskysymyksiä. ne eivät ole riippuvaisia rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta.

raha ja rakkaus, kaksi eri asiaa.

Kypsyyttä kehiin kirjoitti:

Näitä mielipiteitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset lähtevät asumaan saman katon alle, jos oikeasti yhteisen talouden perustaminen on noin hakusessa. Tietenkin rahat ovat yhteiset kun yhdessä ollaan. Kumppanin on oltava luotettava ja hänet on yhteen mennessä tunnettava niin hyvin, että ei tarvitse pelätä mitään älyttömyyksiä rahankäytössä tai -jaossa. Olen äimistyneenä lukenut näitä erilaisia "oikeudenmukaisia" rahanjakosysteemejä, joiden setvimisessä menee ilmeisesti kaikki aika, jonka muuten voisi käyttää parisuhteen tai lasten hoitamiseen - ovatko ihmiset jotenkin seonneet? Eikö yhteinen talous olekaan yhteinen? Arvostan yhä enemmän aviomiestäni ja suhdettamme, koska en todellakaan halua tuhlata rajallista elinaikaani joidenkin marginaalisten raha-asioiden miettimiseen. Lainaa on jäljellä kuten on ollut 30 vuotta, mutta yhdessäpä tuo kärsitään!

Hyvät ystävät! Harkitkaa, kenen kanssa lyötte hynttyyt yhteen.

Lue lisää

Viisaita puhut, todella. Meillä yhteiset rahat, näin jo toistakymmentä vuotta. Sen lisäksi avaamme toistemme postit, käymme vapaasti toisen lompakolla ja kännykällä (poistan mm. lähettämiäni viestejä miehen kännykästä), sähköpostin salasanat ovat tiedossa ja lupaa siellä käymiseen ei tarvitse erikseen pyytää. Kaikki jaetaan, ja onnellisia ollaan.

Hyvä!

Hienoa että toit tuon esille.

Nuo tämän threadin naiset eivät näy ymmärtävän, että seksistähän heille maksetaan. Tai eivät HALUA ymmärtää.

Ovat opiskelijoita, työtömiä, huonopalkkaisia, whatever, ja "reilut" miehensä vaan hyvää hyvyyttään maksavat kulut.

Ihan pyyteettä, varmaankin;-)

Mies vm. 76 kirjoitti:

Hyvä!

Hienoa että toit tuon esille.

Nuo tämän threadin naiset eivät näy ymmärtävän, että seksistähän heille maksetaan. Tai eivät HALUA ymmärtää.

Ovat opiskelijoita, työtömiä, huonopalkkaisia, whatever, ja "reilut" miehensä vaan hyvää hyvyyttään maksavat kulut.

Ihan pyyteettä, varmaankin;-)

Lue lisää

ettei teidän kohdalle ole vielä sattunut onnistunutta parisuhdetta. Tosin syykin varmaan löytyy teistä itsestänne, kun ette saa sänkyynne naista kuin maksamalla heidän palveluistaan.

kuulla kirjoitti:

ettei teidän kohdalle ole vielä sattunut onnistunutta parisuhdetta. Tosin syykin varmaan löytyy teistä itsestänne, kun ette saa sänkyynne naista kuin maksamalla heidän palveluistaan.

Lue lisää

Anteeksi vaan, mutta tämän narun juttuja kun lukee, paistaa kaikesta läpi, että se vasta ihana "parisuhde" onkin, kun mies maksaa laskut.
Tuollaisella on nimikin...

Tai miten nainen maksaa seksistä? Vai pitääkö seksistä maksaa ollenkaan, jos ei halua leimata toista h****ksi?

ilmeisen toimiva systeemi, vaikka tuo tälleen äkkiseltään aika monimutkaiselta näyttääkin :)

itse uskon että järjestelynne toimii hyvin, se toimii uskoni mukaan tuollaisena niin kauan kunnes alatte yhteistä omaisuutta hankkimaan. kun alatte yhteistä omaisuutta hankkimaan, niin suosittelen yksinkertaistamaan systeemiänne.

juridiikka on eroteltava.

juridiikka on se kylmempi versio.

Se nimittäin ratkaisee asian. Aviopuolisoiden elatuksesta on säädetty Avioliittolain 48 §:ssä, avoliitossa koko homma taas on täysin sopimuksenvarainen.

Oletteko naimisissa? kirjoitti:

Se nimittäin ratkaisee asian. Aviopuolisoiden elatuksesta on säädetty Avioliittolain 48 §:ssä, avoliitossa koko homma taas on täysin sopimuksenvarainen.

Eikä kysymys ole elatuksesta vaan siitä, että olen mielestäni maksanut asu misesta vuosien ajan jo aika lailla ottaen huomioon sen, että toinen ei ole joutunut sijoittamaan asuntoon penniäkään. Ja alkuajat maksoin vuokra-asunnot yksin.
Minusta ei ole kohtuutonta jos hän nyt vuorostaan maksaa enemmän, varsinkin kun toinen vaihtoehto on, että joudun myymään asunnon. Eikä 700 eurolla/kk kovin ihmeellistä vuokra-asuntoa saa.

En minä vaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jättää koko homma sikseen ja lähteä eri teitä, kun kumpikin kuvittelee olevansa se, joka on antanut suhteeseen enemmän. Aikaisemman mieheni kanssa riitelimme kyllä kaikesta muusta mutta rahasta ei koskaan. Olimme kumpikin yhtä tyhjätaskuja alussa ja raha oli aina yhteistä oli sitä vähän tai paljon.

ja. kirjoitti:

juridiikka on eroteltava.

juridiikka on se kylmempi versio.

Eli olenko minä moraaliton vai mies. Entä kylmemmän version mukaan?
Ei tässä ole tarkoitus mennä raastupaan eikä riistää ketään, mutta jotenkin tällainen tapaus pitää ratkaista. Menee rahan takia muuten hyvä ihmissuhde piloille ja olenkin viimeisen vuoden aikana majaillut enimmäkseen tyttäreni tilapäisesti tyhjänä olevassa asunnossa.

On kai silläkin rahalla jokin, arvo jonka on sijoittanut asuntoon. Ja riski, että asuntojen hinnat romahtavat.

PIRKOT kirjoitti:

Eikä kysymys ole elatuksesta vaan siitä, että olen mielestäni maksanut asu misesta vuosien ajan jo aika lailla ottaen huomioon sen, että toinen ei ole joutunut sijoittamaan asuntoon penniäkään. Ja alkuajat maksoin vuokra-asunnot yksin.
Minusta ei ole kohtuutonta jos hän nyt vuorostaan maksaa enemmän, varsinkin kun toinen vaihtoehto on, että joudun myymään asunnon. Eikä 700 eurolla/kk kovin ihmeellistä vuokra-asuntoa saa.

En minä vaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jättää koko homma sikseen ja lähteä eri teitä, kun kumpikin kuvittelee olevansa se, joka on antanut suhteeseen enemmän. Aikaisemman mieheni kanssa riitelimme kyllä kaikesta muusta mutta rahasta ei koskaan. Olimme kumpikin yhtä tyhjätaskuja alussa ja raha oli aina yhteistä oli sitä vähän tai paljon.

Lue lisää

Kustannusten jako on täysin sopimuksenvarainen asia.

Ja kysymys on nimenomaan sanan juridisessa merkityksessä elatuksesta, siis yhteisten elinkustannusten maksamisesta. Jos olisitte naimisissa, teihin sovellettaisiin avioliittolain 48 §:ää, jonka 1 momentti kuuluu seuraavasti:

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja PUOLISOIDEN (ei siis lasten) ELATUKSEEN. PUOLISOIDEN ELATUS käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

Näin sanoo siis laki.

Kokonaan toinen asia on, että mitä ihmeellisimpiä virityksiä puolisoiden (sekä avo- että avio-) välillä on tosiasiallisesti käytössä.

...vaan avioliittolaissa on selkeä säännös asiasta.

4 LUKU Elatus (16.4.1987/411)

46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

Siis kumpikin kykynsä mukaan. Enemmän tienaava maksaa vastaavasti enemmän kuluja.

Hämmästyttävää, millainen tietämättömyys tästä asiasta vallitsee. Avoliitossa asiaa ei ole lailla säädetty, vaan siellä asia menee sen mukaan, mitä sovitaan.

...MUTU -JUTTU... kirjoitti:

...vaan avioliittolaissa on selkeä säännös asiasta.

4 LUKU Elatus (16.4.1987/411)

46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

Siis kumpikin kykynsä mukaan. Enemmän tienaava maksaa vastaavasti enemmän kuluja.

Hämmästyttävää, millainen tietämättömyys tästä asiasta vallitsee. Avoliitossa asiaa ei ole lailla säädetty, vaan siellä asia menee sen mukaan, mitä sovitaan.

Lue lisää

lasten elatuksesta pätee normit liiton luonteesta riippumatta.

"Siis kumpikin kykynsä mukaan. Enemmän tienaava maksaa vastaavasti enemmän kuluja."

asiahan ei noin mene. lapselle maksetaan elatusta tämän tarpeen mukaan. ne ovat tarkasti iän mukaan määritelty. vain toinen vanhemmista maksaa toiselle elatusta lapsista, ei molemmat.

avoliitossa kirjoitti:

lasten elatuksesta pätee normit liiton luonteesta riippumatta.

"Siis kumpikin kykynsä mukaan. Enemmän tienaava maksaa vastaavasti enemmän kuluja."

asiahan ei noin mene. lapselle maksetaan elatusta tämän tarpeen mukaan. ne ovat tarkasti iän mukaan määritelty. vain toinen vanhemmista maksaa toiselle elatusta lapsista, ei molemmat.

Lue lisää

Sehän nimenomaan MENEE noin kun sanoin. Puhuin nimittäin PUOLISOIDEN elatuksesta, en lasten. Puolisoiden elatusta säätelee avioliittolain 48 §, lasten elatuksesta taas on aivan oma lakinsa.

Ja tämä laki lapsen elatuksesta taas sanoo, että MOLEMMAT vanhemmat ovat velvollisia osallistumaan lapsen elatukseen, eikä suinkaan vain toinen heistä.

Loppuun pikku vinkki: maallikon harvoin kannattaa lähteä juristin kanssa kinaamaan näistä asioista.

vielä, että miksi viestisi ei vaikkapa georgialaisiin osuisi?

jos tekee yrittäjänä pitkää päivää ja joskus jopa viikonloppuisinkin töitä, niin se on hieman eri asia kuin olla toisella töissä 5 pv/viikko (8 tuntia/päivä).

Puhumatttakaan stressistä, joka seuraa sinua vapaa-aikanasikin, verrattuna vaikkapa toimistotöihin kunnalla/kaupungilla. Töistä lähtiessäsi, voit jättää työhuolet samalla kun poistut töistäsi. Mutta oman firman kanssa on vähän toisin, vai mitä?

Kokeile ihmeessä yksityisyrittäjyyttä, riskienottoa, ajankäyttöä (vrt. lomat) sekä "rahan tekemistä". Suosittelen, maailmankuvasi ja ajattelutapasi muuttuu.

Puhu sen jälkeen tulojen/menojen jaosta ja niiden oikeudenmukaisuudesta.......

tai sitten 30/70 mutta kait olisi jokin avioehto tehtävä....

aika outo ajatus.naimisissa kun on kaikki pitäs olla yhteistä meidän eikä sinun ja minun omaisuus ja rahat.jotenskin silleen se avioliittolupaus meni että lupaa rakastaa ja auttaa toista niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.kai sitä pitäs muuttaa koko avioliito lupausta nykyaikasemmaksi.

siipeilijän kanssa kirjoitti:

aika outo ajatus.naimisissa kun on kaikki pitäs olla yhteistä meidän eikä sinun ja minun omaisuus ja rahat.jotenskin silleen se avioliittolupaus meni että lupaa rakastaa ja auttaa toista niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.kai sitä pitäs muuttaa koko avioliito lupausta nykyaikasemmaksi.

Lue lisää

Kun naimisissa ollaan ja on lapsia se voi olla eri juttu. Mutta avolitossa jokaisen täytyy kyllä olla "omillaan toimeentuleva" eli ei yritä hyödyntää toisen tuloja.

Jos on ollut naimisissa monta kymmentä vuotta ei mies kyllä enää ole valmis maksamaan seksistä vaimon kanssa penniäkään. kannattaa vuomioida tavaran arvonalennus. Onhan tosiasia ettei nainen enää ole 50-vuotiaana hehkeimmillään. Eli alkuajoista voi maksaa enemmän mutta kun nainen rupsahtaa on jo aika panna kulut puoliksi. Ei naisella enää ole paljon mitä myydä kun se on vanha.

Huono tavara kirjoitti:

Jos on ollut naimisissa monta kymmentä vuotta ei mies kyllä enää ole valmis maksamaan seksistä vaimon kanssa penniäkään. kannattaa vuomioida tavaran arvonalennus. Onhan tosiasia ettei nainen enää ole 50-vuotiaana hehkeimmillään. Eli alkuajoista voi maksaa enemmän mutta kun nainen rupsahtaa on jo aika panna kulut puoliksi. Ei naisella enää ole paljon mitä myydä kun se on vanha.

Lue lisää

Kaikkein helpoimmalla mies pääsee, kun reilusti maksaa seksistä sovitun hinnan.
Esim. puolen tunnin tai tunnin mukaan.
Ei tule turhia rutinoita sitten jälkeenpäin.
Harmi vaan, että prostituoitujen hinnoittelu Suomessa on karannut pilviin...
No, rajat ovat auki, ja tämäkin viesti tulee kaukaa...;-)

on voinut ollakkin noin. Nykyään ei. Sä elät jossain muinaishistoriassa. Jokaisen täytyy olla omillaan toimeentuleva ja maksaa puolet yhteisistä menoista. Omat tilit tietysti vaikka oltaisiin naimisissa. Mun mielestä toi kuulostaa jo ihän älyttömältä ajatukselta että olisi joku yhteinen tili. Kai se oli ennen noin kun faijalla ja mutsillakin taisi olla yhteinen tili mut nykyään se ei skulaa.

Ei olisi toiminut noin!
Mies oli yrittäjä, jolla kaikki rahat ovat yhtä ja samaa - ei ole mitään erillistä firman tiliä eikä nosta erillistä palkkaa!!!
Hän ei siis olisi voinut mitenkään yhdistää tiliään minun rahoihini... eikä olisi halunnutkaan.

Mies vetosi nuukuudessaan aina siihen, että koskaan ei voi tietää milloin tulee joku äkillinen kuluerä (työkalu särkyy tms.) ja siihen menee sitten "kaikki" rahat... Noin ei koskaan kyllä käynyt, vaan ne ylijäämät siirrettiin aikanaan miehen vapaaehtoiseksi eläkevakuutukseksi - mitä onkin kertynyt melkoisen mukava summaa vuosien mittaan.

Minä taas kitkuttelen senttejä venyttäen lasten kanssa. Nytkin lapsen rippijuhlien lähestyessä on ex-mies irtisanoutunut kustannuksista! Perusteena on se, kun hän aikoinaan hommasi osittain tarjoilut vanhemman lapsen rippijuhliin... nyt on siis kuulemma minun vuoroni hoitaa kulut!!!
Onko oikein?

+40 kirjoitti:

Ei olisi toiminut noin!
Mies oli yrittäjä, jolla kaikki rahat ovat yhtä ja samaa - ei ole mitään erillistä firman tiliä eikä nosta erillistä palkkaa!!!
Hän ei siis olisi voinut mitenkään yhdistää tiliään minun rahoihini... eikä olisi halunnutkaan.

Mies vetosi nuukuudessaan aina siihen, että koskaan ei voi tietää milloin tulee joku äkillinen kuluerä (työkalu särkyy tms.) ja siihen menee sitten "kaikki" rahat... Noin ei koskaan kyllä käynyt, vaan ne ylijäämät siirrettiin aikanaan miehen vapaaehtoiseksi eläkevakuutukseksi - mitä onkin kertynyt melkoisen mukava summaa vuosien mittaan.

Minä taas kitkuttelen senttejä venyttäen lasten kanssa. Nytkin lapsen rippijuhlien lähestyessä on ex-mies irtisanoutunut kustannuksista! Perusteena on se, kun hän aikoinaan hommasi osittain tarjoilut vanhemman lapsen rippijuhliin... nyt on siis kuulemma minun vuoroni hoitaa kulut!!!
Onko oikein?

Lue lisää

Kysyt, onko oikein?

Vastaus: Kuka sanoi, että elämä olisi reilua?

Katsos, voittaja korjaa potin!

Asia tekstiä ja mitä näitä palstoja lukee niin olen niin varmasti tekemässä avioehdon tulevan muijani kanssa, yrittäjänä se on pakko homma kun on lukenut näitä kauhu tarinoita.

Se pitäisi nyt olla helvetti joka äijällä ja ämmällä selvä juttu, että omilla rahoilla eletään ja varsinkin AVOliitossa.

Itse en tasan tee 12 tunnin työpäivää omassa firmassa sitä varten, että muija saisi ostaa hienoja vaatteita vaan, jos hän tahtoo niitä niin painaa itsekin sitä pitkää päivää ellei muuten rahaa tule riittävästi.

Ja älkää nyt sitten sekoittako taas lapsia ja avioliittoa tähän, asia on täysin eri kun ollaan naimisissa ja lapsia silloinhan on kyse yhteisestä "yrityksestä", jolloin se maksaa kummalla on varaa sillä hetkellä.

Mies27vuotta kirjoitti:

Asia tekstiä ja mitä näitä palstoja lukee niin olen niin varmasti tekemässä avioehdon tulevan muijani kanssa, yrittäjänä se on pakko homma kun on lukenut näitä kauhu tarinoita.

Se pitäisi nyt olla helvetti joka äijällä ja ämmällä selvä juttu, että omilla rahoilla eletään ja varsinkin AVOliitossa.

Itse en tasan tee 12 tunnin työpäivää omassa firmassa sitä varten, että muija saisi ostaa hienoja vaatteita vaan, jos hän tahtoo niitä niin painaa itsekin sitä pitkää päivää ellei muuten rahaa tule riittävästi.

Ja älkää nyt sitten sekoittako taas lapsia ja avioliittoa tähän, asia on täysin eri kun ollaan naimisissa ja lapsia silloinhan on kyse yhteisestä "yrityksestä", jolloin se maksaa kummalla on varaa sillä hetkellä.

Lue lisää

näin jyrkästi. Jos eletään avioliitossa ja on lapsia, silloin on ymmärrettävää, että kaikki on yhteistä. Avoliitossa elävät ihmiset ja varsinkin ilman lapsia, hoitakoot omat asiansa. Tietenkin, jos toiselle tulee TILAPÄISESTI pattitilanne eikä rahat riitäkään, toki silloin voi auttaa ja tuleekin, jos toisesta välittää. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä ja itsestään jokaisen tulee kantaa vastuun. Jos itse näkee vaivaa ansioiden eteen, ei sitä halua elättää aikuista kumppaniaan ja joutua maksumieheksi vuosien ajaksi.Itse en edes huolisi sellaista miestä, joka ei pystyisi maksamaan edes osaa yhteisistä kuluista. Ei raha kaikkea ratkaise, ei se niin tärkeää ole, mutta tervettä itsekkyyttä täytyy olla ja kummankin tulee maksaa edes murto-osan yhteisitä kuluista.

tuskin sinä pystyt määrittelemään sen, kuinka sitoutneita ihmiset ovat toisiinsa rahan perusteella. Joillekin sopii toinen tapa toisille taas toinen. Joku voi silti olla tyytyväinen suhteeseensa, vaikka maksaisikin puolet, vaikka joutuisikin pärjäämään vähemmällä kuin toinen.Mistäs sitä tietää, en minä ainakaan. Moni haluaa kuitenkin pärjätä omillaan eikä elellä toisen siivellä. Siinä olet kyllä oikeassa, että tilanteissa, jossa toinen vaalii omia rahojaan ja toinen näkee nälkää( kärjistetty esim.), se ei tietenkään ole reilua, mutta harvalla se sentis niin on.Vaikka kuinka olisin sitoutunut ja rakastunut, en haluaisi toista ihmistä elättää täysin.Kyllä se mua alkaisi pidemmän päälle rassaamaan. Ja mitä pahaa siinä on, jos ihminen on riippumaton?Varsinkin, jos on rahallisesti toisesta riippumaton, sehän on vain hyvä asia. Ainakaan raha-asiat eivät aiheuta riitoja eikä tarvitse tehdä laskelmia tai kytätä, mihin toinen rahat käyttää.En näe tossa mitään aineksia, että siinä voisi syntyä sitoutumisen puutetta.Jos sitä syntyy, sen aiheuttavat muut asiat (nim.kokemusta).

25-vuotias avovaimo

viitsi kirjoitti:

tuskin sinä pystyt määrittelemään sen, kuinka sitoutneita ihmiset ovat toisiinsa rahan perusteella. Joillekin sopii toinen tapa toisille taas toinen. Joku voi silti olla tyytyväinen suhteeseensa, vaikka maksaisikin puolet, vaikka joutuisikin pärjäämään vähemmällä kuin toinen.Mistäs sitä tietää, en minä ainakaan. Moni haluaa kuitenkin pärjätä omillaan eikä elellä toisen siivellä. Siinä olet kyllä oikeassa, että tilanteissa, jossa toinen vaalii omia rahojaan ja toinen näkee nälkää( kärjistetty esim.), se ei tietenkään ole reilua, mutta harvalla se sentis niin on.Vaikka kuinka olisin sitoutunut ja rakastunut, en haluaisi toista ihmistä elättää täysin.Kyllä se mua alkaisi pidemmän päälle rassaamaan. Ja mitä pahaa siinä on, jos ihminen on riippumaton?Varsinkin, jos on rahallisesti toisesta riippumaton, sehän on vain hyvä asia. Ainakaan raha-asiat eivät aiheuta riitoja eikä tarvitse tehdä laskelmia tai kytätä, mihin toinen rahat käyttää.En näe tossa mitään aineksia, että siinä voisi syntyä sitoutumisen puutetta.Jos sitä syntyy, sen aiheuttavat muut asiat (nim.kokemusta).

25-vuotias avovaimo

Lue lisää

Kyllä minäkin sitä mieltä olen, että molempien pitää kantaa kortensa kekoon. En todellakaan kannata siivellä elämistä. Se on kuitenkin yleensä helppo huomata jos kyse on siipeilystä, jos työtön osapuoli ei esim. hae töitä, makaa vaan kotona tekemättä mitään ja olettaa että toinen elättää ja tekee kaikki työt.

On totta, etten voi tietää toisten sitoutumisen määrää. Itse en kuitenkaan sellaista miestä huolisi, joka vaatisi maksamaan tasan puolet tuloeroista huolimatta. Eihän se ole mistään kotoisin, jos parisuhteen osapuolilla on ihan erilainen elintaso! Eihän siinä voi mitään yhteistä elämää elää. Minusta se on sitoutumisen puutetta ja itsekkyyttä, enkä mitenkään voisi luotttaa sellaiseen ihmiseen. Mutta, se on totta, että ihmisillä on erilaiset arvot. En varmaan muutenkaan olisi kiinnostunut miehestä, jolle raha olisi niin tärkeää.

Jos suhteessa on "sinun rahat" ja "minun rahat" ja pidetään rahat tiukasti erillään ja maksetaan kaikesta tasan saman verran tuloeroista riippumatta, niin sitten sitä samaa sääntöä pitäisi soveltaa varmaan muuhunkin kuin rahaan?

Esim. kumpikin laittakoon itse oman ruokansa, kumpikin pesköön itse omat pyykkinsä jne...

Onhan aikakin rahaa.

Kotityöthän on toinen suuri riidanaihe parisuhteissa nykyään. Aika hankalaksi menee, jos pitää koko ajan miettiä onko toinen varmasti maksanut saman verran, kokannut saman verran, imuroinut saman verran, pyykännyt saman verran...

Ei ihme, että niin moni suhde nykyään kariutuu. Aina laitetaan oma napa kaiken muun edelle.

Ole tarkkana avioehdon kanssa. Teette muutaman lapsen, joita hoidat kotona. Lasten kulut on melkoiset, mutta maksat nekin. Miehesi omaisuuden arvo kasvaa, mutta sinulle ei jää mitään säästöön. Yhtenä päivänä saattaa mies sanoa, että teillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset. Lapsille paras paikka kasvaa on maalaistalo, joten äityli lähtee yksin maailmalle. Jos asutte todella maalla, vuokra-asuntoja ei ole mailla eikä halmeilla, joten muutat sitten lähimpään asutuskeskukseen, missä lapset sitten vierailevat joka toisen viikon lopun vuokrakaksiossasi.

Entä kotityöt?

Jos maksut on ehdottomasti maksettava 50/50 niin sitten pitää myös ruuanlaitoon, siivoamiseen, pyykkäämiseen, koiran ulkoiluttamiseen, lastenhoitoon ym. ym. mennä aikaa kummaltakin tasan 50/50. Aika on rahaa.

Ei ihme, että niin moni suhde päätyy nykyään eroon, kun joka asiasta pitää tehdä laskutoimituksia, että onko toinen varmasti tehnyt ja maksanut yhtä paljon. Raha-asiat ja kotityöthän on nykyään kaksi suurinta riitojen syytä parisuhteissa.

Jääkö vaimollesi omiin menoihinsa rahaa?

Jos jää, niin sitten ei ole reilua.

Jos teille kummallekaan ei jää rahaa omiin menoihin, niin reilua on!

....................... kirjoitti:

Jääkö vaimollesi omiin menoihinsa rahaa?

Jos jää, niin sitten ei ole reilua.

Jos teille kummallekaan ei jää rahaa omiin menoihin, niin reilua on!

En jaksanut kokoketjua lukea. Mutta pakko kommentoida, vaikken katkera olekkaan. Meillä maksan minä asunnon, ruuat ym. yleiset kulut, vaikka avokki tienaakin liki kolminkertaisesti. Ikänään ei riittäis pokka jos suhde olis toisinpäin.

Hyvä, että alat vihdoinkin tajuamaan, että sua vedätetään ku sokeeta pässiä narussa.

Kysymys kuuluu:

Mitä aioit asian eteen tehdä, nahjus?

Ei Suomessa kenenkään tarvitse mennä naimisiín ja hankkia lapsia. Olisit voinut pysyä sinkkuna ja käyttää rahasi vain ja ainoastaan itseesi. Mieti sitä!

Maksaja kirjoitti:

En jaksanut kokoketjua lukea. Mutta pakko kommentoida, vaikken katkera olekkaan. Meillä maksan minä asunnon, ruuat ym. yleiset kulut, vaikka avokki tienaakin liki kolminkertaisesti. Ikänään ei riittäis pokka jos suhde olis toisinpäin.

Lue lisää

hei, käytkö kaikilla pytyillä:)?
katkera et ole mutta piti sitten mainita asiasta, katkera nimenomaan mainitsee... tyhmä ei ole se joka ehdottaa tai olettaa tuollaista maksujen ja laskujen suorittamistyyliä vaan se joka vapaaehtoisesti maksaa ...vai jäikö mainitsematta miehen tuloista maksetut ulkomaanmatkat ja kesämökit ja uudet autot ja muut huvittelut..?