Kuka on paha?

Mikä tekee ihmisestä pahan?

Me emme varmaan kukaan halua sanoa itseämme pahaksi. Monesti väärinkäsitykset saattavat meidät saada ajattelemaan, että joku on paha. Me emme ymmärrä, mitä joku henkilö tarkoittaa tai sitten hän ei ymmärrä sinua. Jos katsomme henkilön käytöstä, saattaa se äkkinäisesti ajatellen tuntua tai näyttää pahalta. Ymmärtääksemme, miten joku toimii tai käyttäytyy, vaatii se meiltä syvempää näkemystä. Meidän täytyy kyetä asettumaan henkilön asemaan ja ajatella hänen motiivejaan. On helppo tuomita kuka tahansa tekojen kautta, mutta kuka pystyy näkemään ihmisen sismpään ja kenties ymmärtämään tekoja - jopa näennäistä pahuutta?

Olemme pienestä pitäen huoltajiemme kasvattamia, ympäristömme arvoilla "ruokittuja" ja yleensä toimimme sopusoinnussa meille asetettujen rajoitusten mukaan. Kun teemme virheitä ylittäessämme nuo rajat, saamme rangaistuksen. Kysymys onkin, kuka voi asettaa meille rajat siitä, mikä on/ei ole hyväksyttyä? Milloin toimintamme on pahaa?

Kuulumme kaikki tietyllä tapaa johonkin yhteisöön tai useampiin - halusimmepa tai emme. Meitä hallitsee ympärillämme olevat lait ja määräykset. Olet jonkin maan kansalainen ja saatat tunnustaa jotakin uskontoa tai aatetta. Nämä edellyttävtät, että toimisimme sopusoinnussa heidän määräyksiensä kanssa ja jos emme toimi,sinua rangaistaan tavalla tai toisella.

Kenellä on oikeus rangaista ja miten?

Yhteiskunta on ottanut itselleen tämän tehtävän. Yhteiskunta tähtää ideaalissaan kollektiiviseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Lait suojaavatkin yksilöä ja vallitsevaa järjestelmää. Aina ei ole olemassa kuitenkaan ideaalista yhteiskuntaa, vaan meillä on erilaisia nimityksiä erilaisille hallitusmuodoille, kuten autotääriset tyranniat eri muodoissaan. Silloin jopa yksilön tehtävä voisi olla vastustaa sellaista moraalisesti väärää valtaa. "Meidän täytyy totella hallitsijana enemmän Jumalaa, kuin ihmistä", on kulttuuriperimämme raamatun sanoma. Länsimaisen demokratian sanotaan pohjautuvan raamattuun ja Mooseksen lakiin. Tosin joku voi sanoa, että "ei ole muuta valtaa, kuin Jumalata", ja puolustaa vallalla olevaa hallintoa. Toisaalla raamatussa sanotaan "ihmisen vallitsevan toista hänen onnettomuudekseen". Joka tapauksessa meidän odotetaan olevan "alamaisia vallitseville esivalloille".

Kuten aiemmin totesin, meiltä odotetaan kuitenkin moraalista velvollisuutta suhtautuessamme valtoihin. Natsitkaan eivät pystyneet puolustautumaan sanomalla:"Me vain tottelimme johtoa". Vetoaminen sokeaan tottelemiseen ei ole auttanut montakaan kertaa, kun julmat hallitusvallat ovat kaatuneet ja julmuuksia harjoittaneet on tuomittu.

Valitettavasti jotkut uskonnolliset yhteisöt ovat ottaneet itselleen aseman Korkeimman hallitusvallan soveltamisessa. Onko se todellisuudessa Jumalan tahto?

Jos katsomme puhtaasti sellaisten/kaikkien uskontojen historiallista taustaa, niin voimme nähdä sen aiheuttamaa verenvuodatusta, kurjuutta ja ahdistusta kautta aikojen. Silloin varsinkin, kun joku ottaa oikeuden toimia Jumalan valittuna edustajana luoden autoritäärisen järjestön ympärilleen, jossa edut kasvavat sitä mukkaa miten antaumuksellisesti toimii yhteistyössä toteuttaakseen "Jumalan valitun" etuja ja sen propagandaa.

Koska palsta käsittelee Jehovan todistajaksi lukeutuvaa uskonnollista yhteisöä ja oma kokemustaustani pohjautuu pitkälti kokemuksiin Jehovan todistajana, valitsen aiheekseni käsitellä sitä, mitä Jehovan todistajat pitävät pahana ja pohtimisen sen oikeellisuudesta.

Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta, joka on tarkemmin sanottuna käännökseni" Jehovan todistajat je heidän järjestö" Jos et ole lukenut, niin kannattaisi tutustua tässä vaiheessa.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000008639844#22000000008639844



Markuksen 7 luku sisältää mielenkiintoisen keskustelun Jeesuksen ja opetuslasten välillä siitä, mikä tekee meistä pahoja. Välissä kommentoin aina, mitä minulle tulee mieleen Jehovan todistajien tavasta nähdä asioita.

6 Hän vastasi heille: "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: -- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. [7:6,7: Jes. 29:13 ]

Tämä ennustus sopii mielestäni hyvin aikaamme, jolloin uskonnollista liikeistä, kuten Jehovan todistajista järjestönä, on tullut itsetarkoitus, perinneuskonto, johon ei kuuluta niinkään vakaumuksesta ja vapaasta tahdosta, vaan opittuna valmiina totuuspakettina, puntaroimatta asioita, kuten ne todellisuudessa ovat. Ei haluta panna todellisuudessa itseään likoon ja kyseenalaistaa, kuten raamattu meitä kehottaa.
Jos tutkisimme raamattua puhtaasti puolueettomalta pohjalta niin otettakoon esimekkinä Jerusalemin tuhon vuosiluku. Onko se vuosi 587 eaa tai 607 eaa? Luottaisitko tutkimuksissasi tutkijoiden yleisesti hyväksymään vuoteen vai Jehovan todistajien aikalaskelmiin, jotka pohjautuvat pitkälti vuoden 1914 laskelmiin?

Mielestäni emme voi lähteä tutkiessamme siitä, että se näyttäisi mielestämme tukevan jo tehtyjä päätelmiä. Tukimisen tulisi olla sensijaan ennekkoluulotonta, puhtaasti luottamista todistettuihin tosiasioihin ja tehdä ratkaisumme siltä pohjalta.


7 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. [Kol. 2:20-22; Tit. 1:14]

Jeesus usein moitti fariseuksia ja kirjanoppineita siitä, että he pitivät tärkeämpinä Lakiin kirjoittamattomia sääntöjä. Jehovan todistajilla on myös paljon sääntöjä, joista ei ole raamatussa hiiskustakaan ja niiden noudattamatta jättäminen kyseenalaistaisi koko uskosi Jeesuksen pelastussanomaan ja lunastusuhriin Jehovantodistajien mielestä. Raamattu sanoo, että meidän ei tulisi olla toistemme "uskon Herroja".

8 Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä."

Jehovan todistajille on tullut omista säännöistä tärkeämpiä kuin raamattuun kirjoitetusta ohjenuorasta. He ovatkin valmiita erottamaan joukostaan sellaisen, joka ei noudata heidän sääntöjään, vaikkakin he sanovat uskonsa pohjautuvan raamattuun. Näin perinnäissäännöistä on tullt raamattua tärkeämpi tekijä tosi uskoa etsiessämme.

9 Ja hän jatkoi: "Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne.

Usein todistajat puolustelevat taitavin sanakääntein sääntöjään ja periaatteitaan esim. Miksi he eivät vietä syntymäpäiviä ja sellaisesta asiasta he voivat tehdä jopa elämän ja kuoleman vakavan asian. Tämä on tietenkin vastoin raamatun pelastussanomaa, sillä raamattu paljastaa uskon Jeesukseen olevan ratkaiseva pelastuksessa - ei jonkin raamattuun kirjoittamattoman säännön tai periaatteen!

10 Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla'. [2. Moos. 20:12 ; 5. Moos. 5:16; Ef. 6:2,3 | 2. Moos. 21:17 ; 3. Moos. 20:9; Sananl. 20:20]
11 Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban*: olen luvannut sen uhrilahjaksi', [Heprean sana korban merkitsee 'temppelilahja'. Sellaisen lupaamisesta ks. 4. Moos. 30:3 ja 5. Moos. 23:21.] [Sananl. 28:24]
12 te ette salli hänen enää tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi.

Tämä kohta soveltuu myös siihen, kuinka tosi kristillisyys ja usko vaikuttaisi elämäämme lähimmäisiämme kohtaan. Jos niin sanottu kristillisyytemme ja uskomme saa meidät Jumalaan vetoamalla hylkäämään jopa isämme tai äitimme, ja olemaan siten vailla luonnollista kiintymystä, niin se muistuttaisi paljolti sitä, miten jotkut Jumalalle uskollisuuttaan vetoamalla kielsivät perustarpeita jopa vanhemmiltaan, Sama koskee tietenkin olipa kysymyksessä, kuka tahansa lähimmäisemme. Raamattu kieltää meitä erottelemasta ihmisiä, joka on tavallaan lähimmäistemme tuomitsemista. Tuominta valtaa eiole kenelläkään ihmisellä - miksi meillä olisi sellainen valta lähimmäistemme suhteen?

13 Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan. Ja paljon muutakin te teette, samanlaista." [5. Moos. 4:2]

Raamattuun kirjoittamattomat säännöt ovat ratkaisevia todistajien tunnustamassa uskonnossa. raamatun perussanomaa ovat rakkaus ja armo. Tosiasiassa epäraamatullisten sääntöjen noudattaminen on oiva pohja kaksinaismoralismille. Voin kokemuksesta sanoa, että todistajien keskuudessa todellakin kaksinaismoralismi rehottaa ja he tekevät toiminnallaan tyhjäksi Jumalan sanan.

Mikä saastuttaa ihmisen?

14 Jeesus kutsui taas väkijoukon luokseen ja sanoi: "Kuulkaa kaikki minua ja ymmärtäkää. [7:14-23: Matt. 15:10-20]
15 Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos. [ [Ap. t. 10:14,15; Room. 14:14,20; 1. Tim. 4:4; Tit. 1:15]
16 Jolla on korvat, se kuulkoon!"]* [Jae ei sisälly vanhimpiin ja luotettavimpiin käsikirjoituksiin. Vrt. Matt. 11:15.]

Jehovan todistajilla on paljon kieltoja. On veresyöntikielto, pakanallisina pidettyjen juhlien ja syntymäpäivien vietto kieltoja, humaltumiskielto jne.
Kannattaa kysyä itseltään: Tekeekö se minusta pahan jos juon olutta yleisellä paikalla - jopa humallun tai syön veren aine-osia tai syön syntymäpäiväkaukkua?

Ei todellakaan. Jeesus teki paljon sellaista, mistä uskonnolliset johtajat halusivat tuomita ja tappaa hänet. Jeesus jopa provosoi ihmissääntöjä noudattavia ihmisiä syömällä ja juomalla syntisinä pidettyjen kanssa. Se, että noudatamme jotakin raamattuun kirjoittamatonta sääntöä ei tee meistä yhtään parempia Jumalan silmissä. Jumala näkee sensijaan syvimmät motiivimme toimiessamme, kuten toimimme ja sen perusteella Jumala tulee tuomitsemaan meitä kohtaan oikeudenmukaisesti.

17 Kun Jeesus sitten lähti väkijoukon keskeltä ja tuli kotiin, opetuslapset pyysivät häntä selittämään arvoitukselliset sanansa. [Mark. 4:34 ]
18 Hän sanoi heille: "Oletteko tekin noin ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä? [Mark. 8:17]
19 Eihän se mene hänen sydämeensä -- vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu." Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.
20 Ja hän jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen.
21 Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, [7:21,22: 1. Moos. 6:5, 8:21; Jer. 17:9]
22 aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli.
23 Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."

Ymmärrämmekö, mitä Jeesus tarkoittaa, millaista on oikea usko? Se ei ole sarja uskonnollisia muotomenoja. Tosi usko on rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan - ne ovat oikeita vaikuttimia sydämmessämme ja tekomme tulisi olla sen mukaisia ja voimme välttyä niiltä asioilta, joita Jeesus luetteli. Se ei tarkoita todellakaan sitä, että kaikki ei- jehovantodistjia pelkästään vaivaisi
sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat,
aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli.

Takoittaako se sitä, että Jehovan todistajat ovat sitten kaikki sellaisia? Ei todellakaan! Se tarkoittaa sitä, että kukaan meistä ihmisitä ei ole immuuni sellaisille tavoille ja pahoille ajatuksille jos ruokimme mieltämme väärillä asioilla ja tuudittaudumme siihen, että olemme pelkästään hyviä - minähän kuulun järjestöön.

Sellainen ajattelu on todella epäkypsää ja väärää raamatun periaatteiden soveltamista.