Minulla on keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jonka vuoksi olen sairauslomalla.
Useampia mielialalääkkeitä on kokeiltu ja niistä on oireet heti alussa voimistuneet niin paljon, että en ole pystynyt jatkamaan. Olen tullut niin hysteeriseksi että on ollut pakko lopettaa.
Nyt olen käyttänyt taas uutta mielialalääkettä, Mirtazapin vajaa kaksi viikkoa, joka tuntuisi auttavan hieman. Aivan kuin "aivot" heräisivät hetkittäin. Tosin tämänkin lääkkeen olen joutunut aloittamaan tosi pienellä annostuksella jota on tarkoitus lisätä pikkuhiljaa.
Ahdistukseen on psykiatri määrännyt Opamoxia jota olen käyttänyt jo muutaman kuukauden. Opamoxia on tarkoitus ottaa tarvittaessa 3 x vrk 15 mg. Se tarvittaessa on ollut lähes päivittäistä, joskus menee päiviä että selviän vähemmällä.
Mahtaakohan tuo Opamox olla oikea lääke ahdistukseen.
Pelkään lähes kaikkea, liikkumista, ihmisiä, sosiaalisia tilanteita, ulos lähtemistä...
Mirtazapinin aloitettuani olen pystynyt nukkumaan paljon enemmän. Sitä ennen en edes muista milloin olisin nukkunut 1-2 tuntia enempää kerrallaan.
Nyt kun käytän tuota Mirtazapiania niin tuntuu siltä, että näen unia lähes koko nukkumisajan. Tai ainakin siltä tuntuu. Ei mitään painajaisia vaan niissä "kertaan" mennyttä elämäääni lapsuudesta lähtien.
Aamuisin on kuitenkin ahdistuksen suhteen pahin olo. Aivot ovat aivan kuin ihan jumissa. Olo on epätodellinen ja sumuinen. Sitä se on kyllä jossain määrin koko päivän mutta iltapäivällä ja illalla on joskus jopa normaalimpi olo.
Hyvin usein kuitenkin iskee esim. hirvittävä kuolemanpelko. Tai pelko siitä että teen itselleni jotain. Tai että läheisilleni kuolevat.
Ihmettelen, että mistäköhän johtuu tuo että olo on kaikkein pahin yleensä nukkumisen jälkeen. Onko kenelläkään toisella samanlaisia kokemuksia? Luulisi että kun vihdoinkin pystyy nukkumaan enemmän olo olisi paras silloin.
Voi kunpa vielä joskus voisi olla "normaali"!
Ahdistus
11
3380
Vastaukset
- .....
moi,
Itselläni ahdistukseen ja paniikkihäiriöön Cipralex, ja olo on todellakin sakavin ja epätodellisin aamulla. Iltaa kohden sitten alkaa vähän "normalisoitua". Syytä en kyllä tiedä. - ahdistunut....
"Useampia mielialalääkkeitä on kokeiltu ja niistä on oireet heti alussa voimistuneet niin paljon, että en ole pystynyt jatkamaan. "
Paroxetinii (optipar ym vastaavii) käyttäny ja auttanu, mut huom, mul meni 2kk ennenku pystyin jättämään rauhottavat pois. Alussa ne pisti ahdistuksen pahaks et ain otin samaan aikaan sit rauhottavan ja paron mut myöhemmin rauhottavat pysty jättää pois ja olo oli huippu (normaali pitkäst aikaa). - ei ole kerrottu
Ihmettelin itse samaa juttua, hyvin nukutun yön jälkeen oli hirveä ahdistus. Terapeutti sanoi, että aamuahdistus häviää viimeisenä ja kyllä helpotti.
Näinhän se meni, että ensin helpotti päivällä muutaman tunti ja iltaa kohden ahdistus lisääntyi, mutta aika piteni ja iltamasennuskin loppui, silti aamulla oli todella tuskainen olo. Itse hyväksyin sen, mutta yritin lyhentää sitä tuskaista aikaa, katsoin tunnin aamuteeveetä, pakotin itseni keittämään kahvit, sitten kahvikupin kanssa katsomaan netistä iltiksen ja täyttämään sudokun ja vasta sitten aamupesulle, vaatteet päälle ja pieni lenkki ulkona, sen jälkeen yleensä helpotti. No se oli mun tapa parantumiseen. Mutta jos on vain aamuahdistusta, ollaan jo parantumisen tiellä. Varmaan siitä on tutkimuksiakin, minulle kuitenkin riitti, että ammattilainen sanoi aamuahdistuksen lähtevän viimeisenä ja paikkansa piti.- ....
Tuntuu helpottavalta kuulla, että muillakin on ollut ahdistus pahin aamuisin ja pikkuhiljaa on parantunut. Maalaisjärjellä ajatellen voisi kuvitella, että kun on vihdoin pystynyt (useimmiten) nukkumaan 8 tuntia niin silloin olisi paras olo. Niin kuin joskus aikoinaan ennen sairautta.
Viime yö kyllä meni miettiessä työpaikallani tapahtuneita asioita. "Lupasin" terapeutille että en yksin näitä vätvo (terapia ihan alussa, Luojalle kiitos että pääsin terapiaan) vaan hänen kanssaan, mutta sitä "lupausta" en nyt pystynyt pitämään, nukuin ehkä noin tunnin ja heräsin. Aluksi työpaikan tapahtumien miettiminen ei tuntunut edes kovinkaan ahdistavalta mutta sitten ajatus rupesi kiertämään kehää, kello oli kolme, neljä, viisi...ja sitten hyökkäsi muutkin angstit kimppuun. Uskon että ahdistukseeni ja masennukseeni on suurena syynä työpaikalla tapahtuneet asiat, työpaikkakiusaaminen ym. muiden syiden lisäksi.
Mielialalääke selvästi auttaa (ensimmäinen joka tuntuu auttavan) mutta se on vasta hyvin alussa, vasta pari viikkoa olen käyttänyt. Lääkkeen "auttaminen" on hyvin kaksijakoista, tavallaan alkaa huomata maailmassa värit ja sen että aurinko paistaa ja alkaa olla ajatuksia ja haaveita mitä tässä elämässä vielä haluaisin tehdä, mutta käytännön tasolla esim. kaupoissa kiertely, vaikka kirppareilla, ihmisten kohtaaminen on ahdistavaa. Minulla on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko ja kauppaan meneminenkin ahdistaa. Tuntuu että esim. kaupassa lattia keinuu alla, päätä puristaa, järki ei toimi, liikkeet ovat kömpelöitä, kassalla maksan ostokseni ja tulee pieni jonkinlainen katkos ennen kuin "ymmmärrän" ruveta pakkaamaan ostoksiani kassiin. Ja sitten tulee vielä jonkinlainen häpeä, että ihmiset huomaavat,että olen jotenkin omituinen.
Onkohan kaikki ahdistusta poistavat lääkkeet samantapaisia kuin esim. Opamox tai Diapam tai vastaavat? Minusta tuntuu että niistä tulee jotenkin tokkurainen olo jos niitä joutuu ottamaan enemmän, liikkeet muuuttuu haparoiviksi ja epävarmoiksi vielä enemmän kuin silloin kun pärjää niin ettei niitä tarvitse niin paljoa ottaa. - suski.kn
.... kirjoitti:
Tuntuu helpottavalta kuulla, että muillakin on ollut ahdistus pahin aamuisin ja pikkuhiljaa on parantunut. Maalaisjärjellä ajatellen voisi kuvitella, että kun on vihdoin pystynyt (useimmiten) nukkumaan 8 tuntia niin silloin olisi paras olo. Niin kuin joskus aikoinaan ennen sairautta.
Viime yö kyllä meni miettiessä työpaikallani tapahtuneita asioita. "Lupasin" terapeutille että en yksin näitä vätvo (terapia ihan alussa, Luojalle kiitos että pääsin terapiaan) vaan hänen kanssaan, mutta sitä "lupausta" en nyt pystynyt pitämään, nukuin ehkä noin tunnin ja heräsin. Aluksi työpaikan tapahtumien miettiminen ei tuntunut edes kovinkaan ahdistavalta mutta sitten ajatus rupesi kiertämään kehää, kello oli kolme, neljä, viisi...ja sitten hyökkäsi muutkin angstit kimppuun. Uskon että ahdistukseeni ja masennukseeni on suurena syynä työpaikalla tapahtuneet asiat, työpaikkakiusaaminen ym. muiden syiden lisäksi.
Mielialalääke selvästi auttaa (ensimmäinen joka tuntuu auttavan) mutta se on vasta hyvin alussa, vasta pari viikkoa olen käyttänyt. Lääkkeen "auttaminen" on hyvin kaksijakoista, tavallaan alkaa huomata maailmassa värit ja sen että aurinko paistaa ja alkaa olla ajatuksia ja haaveita mitä tässä elämässä vielä haluaisin tehdä, mutta käytännön tasolla esim. kaupoissa kiertely, vaikka kirppareilla, ihmisten kohtaaminen on ahdistavaa. Minulla on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko ja kauppaan meneminenkin ahdistaa. Tuntuu että esim. kaupassa lattia keinuu alla, päätä puristaa, järki ei toimi, liikkeet ovat kömpelöitä, kassalla maksan ostokseni ja tulee pieni jonkinlainen katkos ennen kuin "ymmmärrän" ruveta pakkaamaan ostoksiani kassiin. Ja sitten tulee vielä jonkinlainen häpeä, että ihmiset huomaavat,että olen jotenkin omituinen.
Onkohan kaikki ahdistusta poistavat lääkkeet samantapaisia kuin esim. Opamox tai Diapam tai vastaavat? Minusta tuntuu että niistä tulee jotenkin tokkurainen olo jos niitä joutuu ottamaan enemmän, liikkeet muuuttuu haparoiviksi ja epävarmoiksi vielä enemmän kuin silloin kun pärjää niin ettei niitä tarvitse niin paljoa ottaa. - --------
suski.kn kirjoitti:
Kiitos Suski.
Tuotakin olen miettinyt. Suussani muhii monta hyvin rikkinäistä hammasta (hirveä hammaslääkäripelko=kauhu syynä), osa aikoinaan amalgaanilla paikattuja ja odotan aikaa hammaslääkärille, joka kestää ja kestää. - ---
-------- kirjoitti:
Kiitos Suski.
Tuotakin olen miettinyt. Suussani muhii monta hyvin rikkinäistä hammasta (hirveä hammaslääkäripelko=kauhu syynä), osa aikoinaan amalgaanilla paikattuja ja odotan aikaa hammaslääkärille, joka kestää ja kestää.Helikobakteeri tutkittu verikokein. Ei ollut.
- jesssica
.... kirjoitti:
Tuntuu helpottavalta kuulla, että muillakin on ollut ahdistus pahin aamuisin ja pikkuhiljaa on parantunut. Maalaisjärjellä ajatellen voisi kuvitella, että kun on vihdoin pystynyt (useimmiten) nukkumaan 8 tuntia niin silloin olisi paras olo. Niin kuin joskus aikoinaan ennen sairautta.
Viime yö kyllä meni miettiessä työpaikallani tapahtuneita asioita. "Lupasin" terapeutille että en yksin näitä vätvo (terapia ihan alussa, Luojalle kiitos että pääsin terapiaan) vaan hänen kanssaan, mutta sitä "lupausta" en nyt pystynyt pitämään, nukuin ehkä noin tunnin ja heräsin. Aluksi työpaikan tapahtumien miettiminen ei tuntunut edes kovinkaan ahdistavalta mutta sitten ajatus rupesi kiertämään kehää, kello oli kolme, neljä, viisi...ja sitten hyökkäsi muutkin angstit kimppuun. Uskon että ahdistukseeni ja masennukseeni on suurena syynä työpaikalla tapahtuneet asiat, työpaikkakiusaaminen ym. muiden syiden lisäksi.
Mielialalääke selvästi auttaa (ensimmäinen joka tuntuu auttavan) mutta se on vasta hyvin alussa, vasta pari viikkoa olen käyttänyt. Lääkkeen "auttaminen" on hyvin kaksijakoista, tavallaan alkaa huomata maailmassa värit ja sen että aurinko paistaa ja alkaa olla ajatuksia ja haaveita mitä tässä elämässä vielä haluaisin tehdä, mutta käytännön tasolla esim. kaupoissa kiertely, vaikka kirppareilla, ihmisten kohtaaminen on ahdistavaa. Minulla on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko ja kauppaan meneminenkin ahdistaa. Tuntuu että esim. kaupassa lattia keinuu alla, päätä puristaa, järki ei toimi, liikkeet ovat kömpelöitä, kassalla maksan ostokseni ja tulee pieni jonkinlainen katkos ennen kuin "ymmmärrän" ruveta pakkaamaan ostoksiani kassiin. Ja sitten tulee vielä jonkinlainen häpeä, että ihmiset huomaavat,että olen jotenkin omituinen.
Onkohan kaikki ahdistusta poistavat lääkkeet samantapaisia kuin esim. Opamox tai Diapam tai vastaavat? Minusta tuntuu että niistä tulee jotenkin tokkurainen olo jos niitä joutuu ottamaan enemmän, liikkeet muuuttuu haparoiviksi ja epävarmoiksi vielä enemmän kuin silloin kun pärjää niin ettei niitä tarvitse niin paljoa ottaa.Hei te ahdistuneet!
olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta ja määrittelemättömästä ahdistuneisuushäiriöstä. kahden vuoden kuopassa makaamisen jälkeen olen koko ajan nousemassa ylöspäin..välillä käyn, jopa liian korkealla:) Mutta tosiaan paranemis prosessi on ollut pitkä 1,5vuotta ja enää on jäljellä näitä aamu ahdistuksi!! Herään ja ajattelen, että ei taas on päivä alussa ja töihin pitäisi mennä...tokkuraisena ahdistus iskee vahvasti ja yleisin tapani saada ajatukset muualle on ahmia heti aamusta ja oksentaa...töihin menen silmät turvonneina..jos menen. Olisi hienoa jos joku kertoisi minulle päässeensä irti näistä tuskaisista aamuista! - Hei Jessica
jesssica kirjoitti:
Hei te ahdistuneet!
olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta ja määrittelemättömästä ahdistuneisuushäiriöstä. kahden vuoden kuopassa makaamisen jälkeen olen koko ajan nousemassa ylöspäin..välillä käyn, jopa liian korkealla:) Mutta tosiaan paranemis prosessi on ollut pitkä 1,5vuotta ja enää on jäljellä näitä aamu ahdistuksi!! Herään ja ajattelen, että ei taas on päivä alussa ja töihin pitäisi mennä...tokkuraisena ahdistus iskee vahvasti ja yleisin tapani saada ajatukset muualle on ahmia heti aamusta ja oksentaa...töihin menen silmät turvonneina..jos menen. Olisi hienoa jos joku kertoisi minulle päässeensä irti näistä tuskaisista aamuista!Nyt olen syönyt mielialalääkettä melkein 2 kuukautta. Aamuahdistuksia on vieläkin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Joskus on aamuisin myös tosi surullinen olo, tuntuu niin turhauttavalta kun ei pysty elämään normaalisti vieläkään. Mutta kun tarkemmin ajattelee niin aikaisemmin aamut olivat enemmänkin kauhua, hirvittävää kuoleman- ja sairauksien pelkoa. Eli kyllä kai se ahdistus on kuitenkin lieventynyt, sitä vaan ei aina muista vaan suree sitä että vieläkään ei ole hyvä olo. Ehkä se tästä... joskus...
- jesssica
Hei Jessica kirjoitti:
Nyt olen syönyt mielialalääkettä melkein 2 kuukautta. Aamuahdistuksia on vieläkin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Joskus on aamuisin myös tosi surullinen olo, tuntuu niin turhauttavalta kun ei pysty elämään normaalisti vieläkään. Mutta kun tarkemmin ajattelee niin aikaisemmin aamut olivat enemmänkin kauhua, hirvittävää kuoleman- ja sairauksien pelkoa. Eli kyllä kai se ahdistus on kuitenkin lieventynyt, sitä vaan ei aina muista vaan suree sitä että vieläkään ei ole hyvä olo. Ehkä se tästä... joskus...
Itse muistan ne aamut, jolloin heräsi ja itse tuhoiset ajatukset valtasivat pään... en ajatellut tekeväni mitään pahaa itselleni, mutta ajatukset olivat itsetuhoiset! ja kyllä kuvittelin myös itselleni kaikki maailma sairaudet.. luulin joutuvani pyörätuoliin selkäkipujen takia, vaikka tosiasiassa masennuksen aikana laihduin sairaalloisesti, joka oli syy näihin selkäkipuihin.
Masennuksesta ja ahdistuksesta olen kyllä jo voiton puolella, sillä olin vuosi sitten aurooran sairaalassa psykiatrisella osastolla 2kk. ja apua siitä oli, sillä nyt jaksan jatkaa eteenpäin kohti valoisaa (ei niin ahdistunutta)aamua lääkkeitten ja psykiatrin kanssa! Pitäisi varmaan hankkia sellainen t-paita:AVOHOIDOSSA :) P.S:Masennuksesta ja ahdistuksesta paraneminen vie vuosia...älä luovuta!
- Ahdistunut
Itse kärsin vakavasta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä sekä paniikkihäiriöstä, vakava masennus, skitsofrenia jne jne.
Tällä hetkellä on käytössä Lyrica 300mg x 2, diapama 10mg x 1 - 3 ja enkä saa näistäkään tarpeeksi apua. Kaikenlaisia neuroleptejä sekä masennuslääkkeitä on kokeiltu ja kaikki vain pahentanut oireita tai alkuoireet olleet liian pahoja että olisi voinut jatkaa lääkitystä.
Nyt rupeaa olemaan vuoren huippu jo edessä kun jäljellä on enää yksi lääke mitä voisi kokeilla diapamin tilalle ja seon Xanor 2mg nopea.
Harmittaa vain että moni narkomaani on pillannut tämän lääkkeen maineen ja sitä on nykyään erittäin hankalaa saada vaikka moni joka sitä on saanut kehuu sen olleen erittäin hyvä ja onhan se Suomen voimakkain rauhoittava "tilastollisesti", mutta silti kaikki on yksilöllistä.
Jos Xanoria en saa niin joudun lähtemään hakemaan lääkehallinnolta erikoislupaa nostaa Lyrica 900mg päivässä, mutta siitäkään ei mitään varmuutta ole että saako sitä edes.
Jos jollakin on vinkkejä miten ahdistusta pystyy lievittämään niin otan mielelläni vastaan. Valitettavasti ei kannata ehdottaa mitään liikuntaan liittyvää, koska se ei ole mahdollista jalkojen ja selän toiminnallisen vian takia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod225224- 254388
- 282531
- 342264
- 372008
- 151928
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191617- 121541
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons211277Kerranki asiat oikein
Ilkka ja muut pienpuolueeet...teitte hyvän työn kun valitsitte pätevän henkilön virkaan eikä kepulle passelia!! Jatkakaa101184