En sitten

Kyllä selveni....MINUN pitää saada kertoa miten pitää elää, MINUN pitää osoittaa mieltäni kun ei ole mieleistäni,MINÄ teen niin ja näin....mitäs luulette??

Onko kyseessä 60, vai teini-ikäinen...Kysyn vaan ei tarvi vastata

He hee, iloita saa missä iässä vain. Kunnossa kaiken ikää,,,,valtakunnalinen kehoitus.

Ylenmääräinen (ja ennenaikainen?) seksuaalisuudesta keskustelemisen pelko on sekin oire jostakin, en vain tiedä mistä. Seksuaalisuuden pelostako?

Väite, jonka aloittaja esittää, on täällä esillä viikoittain, mutta keskustelua aiheesta en ole sattunut näkemään. Onko sekin oire jostakin?

puhuttaa aina, näköjään. Silloin nuorena puhe oli seksissä, mutta nykyisin voi jo puhua muustakin.
Jos ei aina halua kirjoitella seksistä, onko se tynnyrissä kasvamista? Seksi kuluu elämään , mutta siitä puhuminen vielä tällä iällä on kyllä aika lapsellista. Kaikkihan me tiedämme mitä se on. Nytkö vasta 60:nä aikuistuit? Me olemme harjottaneet sitä jo kymmeniä vuosia.

Kyllä hauskanpito on aivan muuta kuin sänkynautinnot.
Hauskaa voi pitää ystävien kanssa, kotona kylässä tai vaikka reissuilla, kortinpeluussa ym..ym..
Sängyssä asiat ovat nautittavia, elämän suola, perhana kun aina on joku jolla se iloisuus liittyy heti seksiin.

Onneksi löytyy muutama jolla vielä *sytyttää* ja ymmärtää leikin ja totuuden rajat.

On kyllä niin sekavaa...
mikä lie se aihe...........

*

JukraHuiti kirjoitti:

On kyllä niin sekavaa...
mikä lie se aihe...........

*

on puute.

Aloitus toistuu aika ajoin, enkä sitä ihmettele. Kevyt rupattelu on paikallaan, mutta on monia, jotka haluaisivat jutella myös aiheista, jotka kenties enemmän kehittäisivät - tai ainakin virkistäisi - ajatteluelintä kuin sormia.

Miksi sitten halukkaat eivät itse tee mieleisiään avauksia? Luultavasti palstan yleinen sisältö ei houkuttele uusiin keskustelun avauksiin, kun odotettavissa on enimmäkseen ivallisia muka-hauskoja kommentteja. He eivät usko täältä löytyvän keskustelukumppaneita.

Mitkä sitten voisivat olla kiinnostavia aiheita? Mielestäni lähinnä ne, jotka tällä palstalla lytätään tänne kuulumattomina. Politiikkaa pidetään turhaan arkana aiheena; siitä voisi keskustella myös ilman puoluepoliittista intoilua. Sukupuolten väliset suhteet ilman tavanomaista mollaamiskilpailua, tasa-arvo ja seksi kaikkine osa-alueineen, samoin uskonnot ilman uskonnollista kiihkoilua olisivat mielenkiintoisia aihealueita.

Kun otsikossa pyritään kertomaan aloituksen tai kommentin aihe ja sen käsittelytapa, asiallisetkaan aiheet eivät pääse häiritsemään niitä, jotka haluavat keskustella jokapäiväisemmistä aiheista.

jocus* kirjoitti:

Aloitus toistuu aika ajoin, enkä sitä ihmettele. Kevyt rupattelu on paikallaan, mutta on monia, jotka haluaisivat jutella myös aiheista, jotka kenties enemmän kehittäisivät - tai ainakin virkistäisi - ajatteluelintä kuin sormia.

Miksi sitten halukkaat eivät itse tee mieleisiään avauksia? Luultavasti palstan yleinen sisältö ei houkuttele uusiin keskustelun avauksiin, kun odotettavissa on enimmäkseen ivallisia muka-hauskoja kommentteja. He eivät usko täältä löytyvän keskustelukumppaneita.

Mitkä sitten voisivat olla kiinnostavia aiheita? Mielestäni lähinnä ne, jotka tällä palstalla lytätään tänne kuulumattomina. Politiikkaa pidetään turhaan arkana aiheena; siitä voisi keskustella myös ilman puoluepoliittista intoilua. Sukupuolten väliset suhteet ilman tavanomaista mollaamiskilpailua, tasa-arvo ja seksi kaikkine osa-alueineen, samoin uskonnot ilman uskonnollista kiihkoilua olisivat mielenkiintoisia aihealueita.

Kun otsikossa pyritään kertomaan aloituksen tai kommentin aihe ja sen käsittelytapa, asiallisetkaan aiheet eivät pääse häiritsemään niitä, jotka haluavat keskustella jokapäiväisemmistä aiheista.

Lue lisää

..mutta nyt voi uskoa, koska puhun ns. kokemuksen siivittämänä ja näppärin sormin. Niin, olen yrittänyt tässä muutaman vuoden aikana tehdä aikuisia aloituksia: politiikasta, yhteiskunnallista aiheista, ihmissuhteista jne. Niistä, joista kirjoitit. Kun olen jonkinlaista kirjoittamisoppia saanut niin opinahjoista kuin työstä, olen tehnyt aloitukset kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ei olisi pitänyt jäädä epäselväksi, että kyse on asia-aiheista ja niistä, mistä päivittäin puhutaan. Turhaa vaivaa.

Mitä sitten tapahtuu? Näihin aloituksiin ei vastata tai jos vastataan, kommentit ovat näitä: ööö mua nukuttaa tai tiukapipot ovat taas asialla, monet keskittyvät arvelemaan minkälainen (yleensä ikävä) ihminen mahdankaan olla jne. Enkä usko - tätä palstaa tutkimusmielessäkin seuranneena - että kyseessä on aina yksi ja sama teini-ikäinen tai vaihtoehtoisesti dementoitunut vanhus. Asialliset aiheet eivät yksinkertaisesti kiinnosta.

Ehkä palsta sittenkin on pienoisleikkaus kuusikymppisten keskiverrosta ajatusmaailmasta ja kiinnostuksen kohteista. Ympäröivä yhteiskunta ei kiinnosta, ellei kyse ole henkilökohtaisesti julkisuudesta esiintyvästä henkilöstä. Käperrytään kotiin ja arkisiin puuhiin, ne ovat turvallisia, ei haluta enää järkyttää omaa ajatusmaailmaa miettimällä, voisiko ajatella toisinkin kuin on tapana.

Voi olla, että kyse ei ole iästä lainkaan, ehkä monet ovat maan hiljaisia ja kaikissa asioissa. Tällainenkin kirjoittelu avaa oven ihmisen henkiseen maailmaan, siihen, mitä ei voi nähdä muutoin, halusi kirjoittaja tai ei.

On surullista, jos ajatusmaailma näivettyy jo tässä iässä. Onko niin, että me olemme auttamattoman laiskoja tässä suhteessa? Vaikeita asioita pitää lukea monta kertaa, jotta ne mieltää eli nähdä vaivaa, viitsiä. Kun viihdettä on ja se on aina helppotajuista, (muuten se ei myisi) otamme mieluummin helpomman palan ja ajattelemme, että hoitakoot nuoremmat nyt vuorostaan niitä ns. vaikeita asioita. Kyllä ne hoitavat, mutta meille jä sitten vain ruikuttajan rooli. Se ei johda mihinkään, kuten laulussa sanotaan tarkoittaen lyhyen tikun tietoista vetämistä.

Oikein odotan,että joku tekee väittärin näistä nettijutuista, aiheita ja näkökulmia riittää. Niinpä puolestani ihmettelen, mistä löytyvät ne monet ajatelijat, jotka kaipaavat aikuista, kypsyneempää jutustelua, koska he eivät vahingossakaan kerro ajatuksistaan, kun sellainen aihe sattuu kohdalle. Saman seikan olen huomannut myös muiden kirjoittajien asia-aiheisissa aloituksissa. Kun minä en enää viitsi, teepä sinä mieluisesi aloitus, niin katsotaan, herääkö kukaan valvomaan vai horistaanko ohi. Samalla näemme kumpikin, mitä tarkoitat kehittävillä aiheilla - sekin voi olla hyvin tulkinnallista.

Ei tartte uskoa kirjoitti:

..mutta nyt voi uskoa, koska puhun ns. kokemuksen siivittämänä ja näppärin sormin. Niin, olen yrittänyt tässä muutaman vuoden aikana tehdä aikuisia aloituksia: politiikasta, yhteiskunnallista aiheista, ihmissuhteista jne. Niistä, joista kirjoitit. Kun olen jonkinlaista kirjoittamisoppia saanut niin opinahjoista kuin työstä, olen tehnyt aloitukset kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ei olisi pitänyt jäädä epäselväksi, että kyse on asia-aiheista ja niistä, mistä päivittäin puhutaan. Turhaa vaivaa.

Mitä sitten tapahtuu? Näihin aloituksiin ei vastata tai jos vastataan, kommentit ovat näitä: ööö mua nukuttaa tai tiukapipot ovat taas asialla, monet keskittyvät arvelemaan minkälainen (yleensä ikävä) ihminen mahdankaan olla jne. Enkä usko - tätä palstaa tutkimusmielessäkin seuranneena - että kyseessä on aina yksi ja sama teini-ikäinen tai vaihtoehtoisesti dementoitunut vanhus. Asialliset aiheet eivät yksinkertaisesti kiinnosta.

Ehkä palsta sittenkin on pienoisleikkaus kuusikymppisten keskiverrosta ajatusmaailmasta ja kiinnostuksen kohteista. Ympäröivä yhteiskunta ei kiinnosta, ellei kyse ole henkilökohtaisesti julkisuudesta esiintyvästä henkilöstä. Käperrytään kotiin ja arkisiin puuhiin, ne ovat turvallisia, ei haluta enää järkyttää omaa ajatusmaailmaa miettimällä, voisiko ajatella toisinkin kuin on tapana.

Voi olla, että kyse ei ole iästä lainkaan, ehkä monet ovat maan hiljaisia ja kaikissa asioissa. Tällainenkin kirjoittelu avaa oven ihmisen henkiseen maailmaan, siihen, mitä ei voi nähdä muutoin, halusi kirjoittaja tai ei.

On surullista, jos ajatusmaailma näivettyy jo tässä iässä. Onko niin, että me olemme auttamattoman laiskoja tässä suhteessa? Vaikeita asioita pitää lukea monta kertaa, jotta ne mieltää eli nähdä vaivaa, viitsiä. Kun viihdettä on ja se on aina helppotajuista, (muuten se ei myisi) otamme mieluummin helpomman palan ja ajattelemme, että hoitakoot nuoremmat nyt vuorostaan niitä ns. vaikeita asioita. Kyllä ne hoitavat, mutta meille jä sitten vain ruikuttajan rooli. Se ei johda mihinkään, kuten laulussa sanotaan tarkoittaen lyhyen tikun tietoista vetämistä.

Oikein odotan,että joku tekee väittärin näistä nettijutuista, aiheita ja näkökulmia riittää. Niinpä puolestani ihmettelen, mistä löytyvät ne monet ajatelijat, jotka kaipaavat aikuista, kypsyneempää jutustelua, koska he eivät vahingossakaan kerro ajatuksistaan, kun sellainen aihe sattuu kohdalle. Saman seikan olen huomannut myös muiden kirjoittajien asia-aiheisissa aloituksissa. Kun minä en enää viitsi, teepä sinä mieluisesi aloitus, niin katsotaan, herääkö kukaan valvomaan vai horistaanko ohi. Samalla näemme kumpikin, mitä tarkoitat kehittävillä aiheilla - sekin voi olla hyvin tulkinnallista.

Lue lisää

Meillehän löytyy monia satoja, mielenkiintoisia palstoja. Varmaankin harrastusten pohjalla oleviakin on satoja.

Kaikilla lehdillä, järjestöillä, ja eri alojen keskustelupalstoilla, on mielenkiintoisia keskusteluja.

Useimmiten itsekin kirjoitan, ja lueskelen mieluimmin niitä, kun asiallista keskustelua kaipaan. Aloituksiakin olen tehnyt niin IS, HS, Kauppalehti, Uusi Suomi.

Tännekin välillä, saanut jopa vastauksiakin, vaan en keskustelua aikaiseksi.
Useimmiten vastataan aloitukseen, siihen sitten pyrin vastaamaan. Se on siinä. Ei enää kukaan muu, tai edes aloitukseen vastannut kommentoi mitenkään?
Useiemmiten keskustelu on yksi mielipide, ei siis keskustelu.
Kysymys-vastaus, näkyy olevan suosittua, ja sitten jossain aloitusta sivuavasta asiasta pari "keskustelijaa" saattaa toisilleen vastailla, kinailla.

Harvoin todellakin syntyy mitään mielenkiintoista, vaan onhan meillä valinnanvapaus, ja hyviäkin palstoja, missä todellakin on keskusteluja.
Moderointi toimii, ja aihe pysyy koossa, jopa tuhansien kirjoitusten voimin.

laidasta-laitaan kirjoitti:

Meillehän löytyy monia satoja, mielenkiintoisia palstoja. Varmaankin harrastusten pohjalla oleviakin on satoja.

Kaikilla lehdillä, järjestöillä, ja eri alojen keskustelupalstoilla, on mielenkiintoisia keskusteluja.

Useimmiten itsekin kirjoitan, ja lueskelen mieluimmin niitä, kun asiallista keskustelua kaipaan. Aloituksiakin olen tehnyt niin IS, HS, Kauppalehti, Uusi Suomi.

Tännekin välillä, saanut jopa vastauksiakin, vaan en keskustelua aikaiseksi.
Useimmiten vastataan aloitukseen, siihen sitten pyrin vastaamaan. Se on siinä. Ei enää kukaan muu, tai edes aloitukseen vastannut kommentoi mitenkään?
Useiemmiten keskustelu on yksi mielipide, ei siis keskustelu.
Kysymys-vastaus, näkyy olevan suosittua, ja sitten jossain aloitusta sivuavasta asiasta pari "keskustelijaa" saattaa toisilleen vastailla, kinailla.

Harvoin todellakin syntyy mitään mielenkiintoista, vaan onhan meillä valinnanvapaus, ja hyviäkin palstoja, missä todellakin on keskusteluja.
Moderointi toimii, ja aihe pysyy koossa, jopa tuhansien kirjoitusten voimin.

Lue lisää

(ja monille muillekin). Keskustelupalstoja kyllä riittää, ja joillakin tulee joskus piipahdeltua. Tässä keskustelupalstassa kuitenkin on omat hyvät puolensa ihan palstana, lisäksi joitakin keskustelijoita, joiden mielipiteitä aina lukee mielellään. Miltä muulta palstalta minä juuri heidät löytäisin? En minä ainakaan anna "häätää" itseäni palstalta. Läheskään kaikki eivät varmasti pidä, ymmärrän sen ihan hyvin. En siedä ruikutusta (en edes marisevaa tai naukuvaa puhetapaa pieniltä lapsenlapsiltani) enkä mm. epäoikeudenmukaisuutta. Saatan helposti sanoa, mitä ajattelen. Pääsääntöisesti kuitenkin asiasta, en henkilöstä. Suon sen myös muille. Mielestäni jokaisella, joka kirjoittelee keskustelupalstalle, pitää olla sen verran toleranssia, että kestää eriävät mielipiteet ihan sellaisenaan, eikä lässynlässynä anteeksipyyntöjen kera.

Tuo viesteihin vastaaminen, siinä minulla ainakin on paljon korjaamisen varaa. Joskus en tiedä, miten sanani laittaisin, kun olen oikeastaan ihan samaa mieltä, ei sitten tule sanottua mitään.
Joskus keskustelu etenee sellaisessa aikataulussa, ettei ole tilaisuutta vastata. Etenkään omaan aloitukseen tulleeseen vastaukseen ei monen päivän kuluttua jotenkin tule vastattua. Harvoin kyllä aloituksia laitankaan.
Eilen tuli pitkästä aikaa tehtyä aloitus, Tuntemattoman taas kerran katsottuani jäi hiukan askarruttamaan eräs asia, ei ensimmäistä kertaa. Tein asian tiimoilta aloituksen aika myöhään, sain kaksi mielenkiintoista ja viisasta vastausta. Varhaisen herätyksen takia oli käytävä nukkumaan, ajattelin jatkaa keskustelua saamieni vastausten herättämien ajatusten pohjalta tänään, mutta aloitus olikin kadonnut.
En oikein ymmärrä miksi, kiitos kuitenkin vastanneille. No tämä nyt lähti rönsyilemään, mikäs se asiani loppujen lopulta olikaan....

Niin, älkää nyt vaan kyllästykö, en ole varmaan ainoa, joka sitä toivoo!

beessisloggi kirjoitti:

(ja monille muillekin). Keskustelupalstoja kyllä riittää, ja joillakin tulee joskus piipahdeltua. Tässä keskustelupalstassa kuitenkin on omat hyvät puolensa ihan palstana, lisäksi joitakin keskustelijoita, joiden mielipiteitä aina lukee mielellään. Miltä muulta palstalta minä juuri heidät löytäisin? En minä ainakaan anna "häätää" itseäni palstalta. Läheskään kaikki eivät varmasti pidä, ymmärrän sen ihan hyvin. En siedä ruikutusta (en edes marisevaa tai naukuvaa puhetapaa pieniltä lapsenlapsiltani) enkä mm. epäoikeudenmukaisuutta. Saatan helposti sanoa, mitä ajattelen. Pääsääntöisesti kuitenkin asiasta, en henkilöstä. Suon sen myös muille. Mielestäni jokaisella, joka kirjoittelee keskustelupalstalle, pitää olla sen verran toleranssia, että kestää eriävät mielipiteet ihan sellaisenaan, eikä lässynlässynä anteeksipyyntöjen kera.

Tuo viesteihin vastaaminen, siinä minulla ainakin on paljon korjaamisen varaa. Joskus en tiedä, miten sanani laittaisin, kun olen oikeastaan ihan samaa mieltä, ei sitten tule sanottua mitään.
Joskus keskustelu etenee sellaisessa aikataulussa, ettei ole tilaisuutta vastata. Etenkään omaan aloitukseen tulleeseen vastaukseen ei monen päivän kuluttua jotenkin tule vastattua. Harvoin kyllä aloituksia laitankaan.
Eilen tuli pitkästä aikaa tehtyä aloitus, Tuntemattoman taas kerran katsottuani jäi hiukan askarruttamaan eräs asia, ei ensimmäistä kertaa. Tein asian tiimoilta aloituksen aika myöhään, sain kaksi mielenkiintoista ja viisasta vastausta. Varhaisen herätyksen takia oli käytävä nukkumaan, ajattelin jatkaa keskustelua saamieni vastausten herättämien ajatusten pohjalta tänään, mutta aloitus olikin kadonnut.
En oikein ymmärrä miksi, kiitos kuitenkin vastanneille. No tämä nyt lähti rönsyilemään, mikäs se asiani loppujen lopulta olikaan....

Niin, älkää nyt vaan kyllästykö, en ole varmaan ainoa, joka sitä toivoo!

Lue lisää

Tuossa sinua edeltäneissä puheenvuoroissa oli myös puhetta, ei vain jotakin sanahtelua (ka, keksin just oman sanan). Kiitos. Teidän puheittenne jatkoksi laitanpa nyt tuonne aloituksen aiheesta, joka mua on jo pitkään rassannut, mietityttänyt.