sitoutunut liian nuorena, mitä tehdä?

bella

Hei,

Olen 21-vuotias nuori nainen ja minä olen seurustellut 3,5 vuotta ihanan miehen kanssa. Minun mieheni on minua 6 vuotta vanhempi. Viime aikoina on ruvennut tuntumaan siltä, että olen sitoutunut liian aikaisin.

Mun mieheni on todella ihana ja ymmärtäväinen ja kohtelee minua hyvin. Olemme asuneet yhdessä pari vuotta ja meistä kumpikaan ei ole koskaan varsinaisesti pettänyt toista ja suhde muutenkin tuntuu olevan ihan terveällä pohjalla. Tuntuu, että kunnioitamme toisiamme ja tykkäämme toisistamme. Silti tuntuu että jotain puuttuu.

Olen ollut tässä muutaman kerran viihteellä ja minulle on käynyt niin, että olen päätynyt illan aikana pussailemaan aina jotakin miestä. Kerran olen tällaisesta tapauksesta miehelleni kertonutkin ja hän tottakai oli kamalan loukkaantunut, mutta sanoi, että voi antaa anteeksi jos en enää ikinä niin teen. Ja kuitenkin tämänkin keskustelun jälkeen olen pussaillut vieraita miehiä baarissa.

Pahinta tässä on, että minulle on tullut kamala morkkis, enkä ole uskaltanut kertoa miehelleni kuinka taas pussailin yhtä kollegaani viime viikonloppuna pikkujouluissa. Asian voisi unohtaa, jos se olisi jäänyt tähän pussailuasteelle. Kollega pyysi minua lähtemään mukaansa, mutta menin kotiin. Seuraavana päivänä kävin tämän kollegan luona kahvilla ja katselimme yhden elokuvan ja pussailimme.

Kollegani on itse juuri eronnut ja tuntuu, että hän hakee sellaista laastarisuhdetta. Itse olen helposti ihastuvaa sorttia ja tuntuu, että olen älyttömän ihastunut kollegaani. Tämä kollegani ei halua minua mitenkään painostaa eroamaan, mutta olemme keskustelleet siitä, miten minusta tuntuu että olen sitoutunut liian aikaisin.

Lähinnä itseäni ihmetyttää se, miksi etsin vieraita miehiä elämääni ja käyn niiden kanssa kahvilla, kun minulla on kotona ihana mies. Tuntuu, että jos menee liian hyvin, niin minun on pakko sekoittaa pakka.

Olen kertonut miehelleni, että minusta tuntuu siltä että olen sitoutunut liian aikaisin. MIeheni haluaisi mennä kihloihin ja saada lapsia ja minusta tuntuu, että en halua edetä tässä suhteessa. Meillä on ihan kivaa keskenämme, mutta en jaksa ajatella tulevaisuutta. Välillä tuntuu, että olemme eri elämän tilanteissa.

Minusta tuntuu, että olen monessa asiassa vielä niin lapsellinen ja välillä tuntuu, että olisi kiva olla taas sinkku. Mennä ilman mitään siteitä. Pahinta kaikessa kuitenkin on se, että tuntuu siltä että en itse tiedä mitä suhteelta haluan. Minulla on ihana mies, mutta välillä tuntuu, että en oikeastaan enää rakasta häntä.

Suhteesta on niin vaikea lähteä, kun ei tiedä onko lähteminen loppujen lopuksi oikea vaihtoehto. On vain koko ajan sellainen tunne, että haluan vähän tilaa itselleni. Asiasta hankalamman tekee vielä se, että välillä tuntuu että vanhempani tykkäävät miehestä niin kamalasti ja haluavat häntä enemmän kuin minä. Perheeni on todella tärkeä ja tuntuu, että he nostavat mieheni jollekin jalustalle. Minulla ei ole ketään kuka minulle osaisi sanoa mitä tehdä. Tunteeni ovat niin sekaisin.

Haluanko hajoittaa hyvän parisuhteen sen takia, että haluan vielä mennä ja kokeilla? Tuntuu, että olen vielä niin nuori ja lapsellinen leikkimään kotia, leikkimään elämälläni sellaista mitä vanhempani haluavat.. Mitä teen?

Jos jään, mietin lähtemistä. Jos lähden (mikä on vaikeampi vaihtoehto), olen yksin enkä ikinä ole ollut yksin.

309

70825

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ja järki käteen

      Ainakaan et ole miehesi arvoinen, se on selvää. Muuten et höpöttelisi ympäri kaupunkia, kannattaa ottaa huomioon, että huoran maine tulee helposti -vaikket varsinaisesti tekisi mitään.

      Jos et aio kunnioittaa miestäsi, vaan aiot jatkaa kollegasi ym panojen tapailua, niin silloin suhde pitää lopettaa. Mitä järkeä on pettää? Miksi haluat tuhota toisen ihmisen, tämän, joka on sinulle kiltti ja hellä?

      Ongelma on todellakin sinun päässäsi, ja ehkäpä on aika antaa miehellesi mahdollisuus kunnon naiseen. Voi kuulostaa ikävältä, mutta olet itse kaikkea muuta tällä hetkellä.

      Suhteet ei ole koskaan helppoja, mutta se ei tarkoita sitä, että toista pitää nolata ympäri kaupunkia ja pettää. Se, että sinulla on ongelmia, ei tarkoita että reikää jaetaan joka paikassa.

      Miksi tapailet tätä kollegaasi? Miten edes kehtaat mennä sinne katselemaan leffaa ym, kun kerta tiedät että ne ovat lähinnä treffit eivätkä muuta? Totta kai hän puhuu sen puolesta, että ootte eri vaiheessa ym..katsos on näppärää saada panosuhde siksi ajaksi, että pääsee taas jaloilleen. Et muuta ole.

      Et voi pitää miespuolisia ystäviä ilmeisesti edes, koska olet todella helppo. Miettisin nyt vakavasti, että haluatko tosiaan nolata avomiehesi maineen? Entä omasi?

      Se, että on nuori, ei tarkoita sitä että pitää olla tyhmä ja yksinkertainen. Ota vastuu teoistasi ja ole aikuinen!!

      p.s. et koskaan palaudu normaaliksi ihmiseksi, jos nyt annat itsesi pussailla (ja myöhemmin paneskella)ihmisten kanssa..vaikka olisit parisuhteessa. Sinusta tulee ikuinen pettäjä, jos et nyt tee ryhtiliikettä!

      • hannatäti

        Olet kovin nuori ja vähän naiiviltakin vaikutat. Tekstistäsi tulee mieleen, että nykyinen suhteesi on tullut tienpäähän. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta sinä kasvat ja muutut ja kaipaat uusia kokemuksia.
        Ei pidä pelätä muutosta. Eroa ja katso rohkeasti mitä elämä tarjoaa sinulle. Ymmärrät varmaan, että nykyistä menoa et voi jatkaa, mutta nykyinenkään elämä ei tunnu kiinnostavan sinua. Mitkä siis ovat vaihtoehdot..kakkua kun ei voi syödä ja säästää!


      • järkeä päähän

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä, enkä olisi asiaa voinut paremmin sanoa!

        Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa ottaa välittömästi järki käteen (toivottavasti sitä löytyy edes vähän), ja tehdä päätös. Luultavasti tilanteessanne parhain ratkaisu molempien kannalta on, että eroatte. Avomiehestäsi se tulee tuntumaan varmasti pahalta, mutta loppujen lopuksi se on parempi niin. Vaikutat ihmiseltä, joka tulee aina kaipaamaan "jotakin muuta", eikä sellaisen ihmisen kanssa voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Tiedäthän jo nyt, että haluatte elämässänne eri asioita; tuo jos mikä kertoo sen, että sinä tuhlaat vain avomiehesi elämää. On todella julmaa ja itsekästä pettää halpamaisesti toista, joka luottaa ja rakastaa.

        Aikuistu!


      • toi tommonenkii

        Turha mennä heti laukoon jotai et kuule, et oo miehes arvonen jos ei toista edes tunne. Sit jos sulle tulee joku vaikee tilanne elämässä nii ei se välttämättä sun syy oo. Mietipä tätä.

        Valitettavasti en itsekään osaa neuvoa keskustelun aloittajaa oikein, mutten aio haukkuakaan. Olethan keskustellut miehesi kanssa tästä ahdistuksesta?


      • Vinkkivinkki...
        hannatäti kirjoitti:

        Olet kovin nuori ja vähän naiiviltakin vaikutat. Tekstistäsi tulee mieleen, että nykyinen suhteesi on tullut tienpäähän. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta sinä kasvat ja muutut ja kaipaat uusia kokemuksia.
        Ei pidä pelätä muutosta. Eroa ja katso rohkeasti mitä elämä tarjoaa sinulle. Ymmärrät varmaan, että nykyistä menoa et voi jatkaa, mutta nykyinenkään elämä ei tunnu kiinnostavan sinua. Mitkä siis ovat vaihtoehdot..kakkua kun ei voi syödä ja säästää!

        Vaihtamalla se ei parane.Ellei sit halua olla joku jakorasia.Asioita voi yrittää hoitaa parempaan suuntaan,eikä heti todeta:Juu ei tästä tuu mitään.Seuraava!


      • 47vuotias äijä
        Vinkkivinkki... kirjoitti:

        Vaihtamalla se ei parane.Ellei sit halua olla joku jakorasia.Asioita voi yrittää hoitaa parempaan suuntaan,eikä heti todeta:Juu ei tästä tuu mitään.Seuraava!

        Kysyjä on kovin nuori. Turha syyllistää tai vaatia että tuossa vaiheessa on se oikea heti löytynyt, ja pitää suhteesta kiinni kynsin hampain.
        Kun elämässään kypsyy ja oikeasti rakastaa, kyllä sen sitten huomaa kun haluaa olla uskollinen kumppanilleen.
        Kysyjälle sanoisin että tekee niinkuin tunne sanoo, velvollisuuden tunnosta tai mukavuuden halusta ei kannata suhteessa tuon ikäisenä pysyä etenkin kun ei ole vielä lapsia, jotka sitten moninkertaistavat ongelman.


      • heh heh huh

        Aloittajalla on nimenomaan JÄRKEÄ miettiä tilannettaan. Ristiriitaiset tunteet ei tee kenestäkään kusipäätä tai idioottia niinkuin 'ja järki käteen' näkyy luulevan.

        Ensinnäkin avosuhde on VAIN AVOsuhde, jossa vapaus häipyä tai tutustua muihin vaihtoehtoihin kuuluu myös naiselle. Kyseessähän on vain kokeilu, ja kun ei homma toimi niin uutta kehiin.

        Sitäpaitsi miehellä on jo takanaan huomattavan monia rilluttelu-pilluttelu-vuosia. Voisi äijä etsiä enempi omansa ikäistä naista, joka myös ois juoksuaikansa juossut ja ois valmis sitoutumaan.

        Ei taida äijä välittää kumppaninsa tunteista kun painostaa yhdessä suvun voimin esittämällä jotain täydellistä prinssiä. On vitun itsekästä vaatia naista täyttämään omat unelmansa etenkin kun on selvää, että nainen ei ole siihen valmis.

        Aloittajalle sanon että hankkiudu eroon tosta iilimadostasi, ja lähetä se etsimään ikäistään seuraa. Tutustu nuorempiin jätkiin ja anna itelles aikaa. Etsi harrastuksia ja pidä hauskaa. Kerranhan me vaan eletään. =)


      • paranee
        Vinkkivinkki... kirjoitti:

        Vaihtamalla se ei parane.Ellei sit halua olla joku jakorasia.Asioita voi yrittää hoitaa parempaan suuntaan,eikä heti todeta:Juu ei tästä tuu mitään.Seuraava!

        Minusta on väärin sanoa että vaihtamalla ei parane. Kyllä vaihtamalla paranee ja hyvinkin usein. Tosiasia on, että joskus sitä oikeaa joutuu etsimään pitkäänkin. Ja jos on alunperin valinnut väärän henkilön esimerkiksi asuinkumppanikseen, on siitä vain uskallettava lähteä, silloin kun on virheensä huomannut. Koko elämää ei kannata tuhlata väärän henkilön kanssa. Kyllä se oikea ennenpitkää löytyy. Ja sillä välin ei kannata tyytyä toiseksi parhaaseen vain koska oikeaa ei ole löytynyt ja vain siksi, että jonkun kanssa täytyy vain olla. Olet kuule niin nuori, että sinulla on vielä elämä edessä. älä enään petä itseäsi ja elä väärän henkilön kanssa. Kun löydät sen oikean sielunkumppanisi, niin et takuulla pet häntä. se ei tulsisi silloin mieleenkään. Sanoit että vanhempasi pitävät tuosta miehestä, jonka kanssa nyt asut. Et kuitenkaan valitse kumppania vanhemmillesi vaan itsellesi. Ja jokainen rakastava äiti ja isä toivovat lopulta vain, että oma rakas jälkikasvu löytäisi sen oikean oman rakkaan. Kukaan ei halua jälkikasvunsa elävän onnettomassa suhteessa. He haluavat nähdä näiden rakastavan ja olevan onnellisia.


      • SEX and CITY

        Ei ole ihme että avioerolukemamme ja yhden ihmisten talouksien määrä on räjähtänyt käsiin, syntyvyytemme romahtanut, miehet voivat todella pahoin kaikilla mittareilla (masis, burn out, itsemurhat, humalajuominen jne)...

        ....TV:kin pukkaa vaan kiihtyvään tahtiin täydellisiä naisia, sinkkuelämää ja L-koodia roolimalliksi nuorille naisille...


        Eikö jo tässä vaiheessa olisi oikeudenmukaista ja tasa-arvoista laittaa myös tälle toiselle "täydelliselle" sukupuolelle joku palkaton velvollisuus miesten asetyön tapaan - esim sivari jossa oppisivat edes vähän nöyryyttä, toisten huomioimista ja sitä oikeaa tasa-arvoa?


      • avioeroilla mitata
        SEX and CITY kirjoitti:

        Ei ole ihme että avioerolukemamme ja yhden ihmisten talouksien määrä on räjähtänyt käsiin, syntyvyytemme romahtanut, miehet voivat todella pahoin kaikilla mittareilla (masis, burn out, itsemurhat, humalajuominen jne)...

        ....TV:kin pukkaa vaan kiihtyvään tahtiin täydellisiä naisia, sinkkuelämää ja L-koodia roolimalliksi nuorille naisille...


        Eikö jo tässä vaiheessa olisi oikeudenmukaista ja tasa-arvoista laittaa myös tälle toiselle "täydelliselle" sukupuolelle joku palkaton velvollisuus miesten asetyön tapaan - esim sivari jossa oppisivat edes vähän nöyryyttä, toisten huomioimista ja sitä oikeaa tasa-arvoa?

        Ei avioerotilastot ole mikään hyvinvoinnin mittari. Mitä siitä muka voidaan päätellä, että avioerot ovat lisääntyneet. Enemmänkin se kertoo siitä, että ihmiset eivät enään suostu elämään kulissiavioliitoissa vaan ottavat eron, jos avioliitto ei toimi. Hienoa että ihmiset uskaltavat olla rehellisiä itselleen. Avioliittohan on ihmisen keksintö ja alunperin sen tarkoitus oli turvata vaimon ja lasten toimeentulo ja elatus aikoina, jolloin yksin eläminen oli häpeä.

        masis, burn out, itsemurhat ja humalajuominen ovat tämän edellisen kirjoittajan mielestä siis vain naisten ja heidän itsenäisyytensä syytä ja siinä, että uskalletaan erota epätyydyttävistä avioliitoista. Eiköhän syyt löydy enemmänkin tällaisista luutuneista asenteista.

        Mitä sitten jos yksinelävien talouksien määrä on räjähtänyt käsiin. Mikä kauheus siinä on, että elää yksin omassa taloudessa. Sehän on ihan normaalia ja hyvä olotila yhä useammille. Onko yksineläminen joku synti. Sekö aiheuttaa maailmanrauhan rikkontumisen ja sodat ja nälänhädät, että Suomessa yksineläjien taloudet ovat lisääntyneet?

        syntyvyys romahtanut, voi herran pieksut. Eikö ole ihanaa, että jokainen lapsi syntyy tänne toivottuna ja odotettuna. Kenenkään ei tarvitse syntyä vahingossa. Onko pelkästään suomen kansalaisten vastuulla, että ihmiskunnan pitää lisääntyä ja täyttää maa. Eikö syntyvyyden säännöstelullä myös kehitysmaissa voitaisi saada aikaan paljon hyvää, esimerkiksi koulutusta ja parempaa ravintoa ihmisille. Nytkin maailmassa on jo liikaa köyhyyttä ja huono-osisuutta.

        No pieni Suomihan se on kirjoittajan mielestä itsenäisine naisineen, eronneineen ja yksinelävine talouksineen kaiken maailman paha ja juuri siis. hei haloo. Luehan päivän hesarista taiwnilaisen kirjailijan ihailua suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja mieti, minkälaiseen lottovoittajien maahan olemme oikeasti saaneet syntyä. eletään ja iloitaan maasta, johon olemme syntyneet, jossa naista ei kivitetä uskottomuuden tähden, jossa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen ja työhön. Jossa eläme vapaana ja saamme tehdä omia valintojamme. Täällä sinullakin on oikeus sananvapauteen, niinkuin nyt tuohonkin mielipiteeseen eroista ja yksineläjien talouksista.


      • SEX and CITY
        avioeroilla mitata kirjoitti:

        Ei avioerotilastot ole mikään hyvinvoinnin mittari. Mitä siitä muka voidaan päätellä, että avioerot ovat lisääntyneet. Enemmänkin se kertoo siitä, että ihmiset eivät enään suostu elämään kulissiavioliitoissa vaan ottavat eron, jos avioliitto ei toimi. Hienoa että ihmiset uskaltavat olla rehellisiä itselleen. Avioliittohan on ihmisen keksintö ja alunperin sen tarkoitus oli turvata vaimon ja lasten toimeentulo ja elatus aikoina, jolloin yksin eläminen oli häpeä.

        masis, burn out, itsemurhat ja humalajuominen ovat tämän edellisen kirjoittajan mielestä siis vain naisten ja heidän itsenäisyytensä syytä ja siinä, että uskalletaan erota epätyydyttävistä avioliitoista. Eiköhän syyt löydy enemmänkin tällaisista luutuneista asenteista.

        Mitä sitten jos yksinelävien talouksien määrä on räjähtänyt käsiin. Mikä kauheus siinä on, että elää yksin omassa taloudessa. Sehän on ihan normaalia ja hyvä olotila yhä useammille. Onko yksineläminen joku synti. Sekö aiheuttaa maailmanrauhan rikkontumisen ja sodat ja nälänhädät, että Suomessa yksineläjien taloudet ovat lisääntyneet?

        syntyvyys romahtanut, voi herran pieksut. Eikö ole ihanaa, että jokainen lapsi syntyy tänne toivottuna ja odotettuna. Kenenkään ei tarvitse syntyä vahingossa. Onko pelkästään suomen kansalaisten vastuulla, että ihmiskunnan pitää lisääntyä ja täyttää maa. Eikö syntyvyyden säännöstelullä myös kehitysmaissa voitaisi saada aikaan paljon hyvää, esimerkiksi koulutusta ja parempaa ravintoa ihmisille. Nytkin maailmassa on jo liikaa köyhyyttä ja huono-osisuutta.

        No pieni Suomihan se on kirjoittajan mielestä itsenäisine naisineen, eronneineen ja yksinelävine talouksineen kaiken maailman paha ja juuri siis. hei haloo. Luehan päivän hesarista taiwnilaisen kirjailijan ihailua suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja mieti, minkälaiseen lottovoittajien maahan olemme oikeasti saaneet syntyä. eletään ja iloitaan maasta, johon olemme syntyneet, jossa naista ei kivitetä uskottomuuden tähden, jossa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen ja työhön. Jossa eläme vapaana ja saamme tehdä omia valintojamme. Täällä sinullakin on oikeus sananvapauteen, niinkuin nyt tuohonkin mielipiteeseen eroista ja yksineläjien talouksista.

        Tunnistit ilmeisesti itsesi ja suomen tilanteen yläpuolen txt hyvin koska noin pitkän puolustuspuheen jaksoit pitää ;)

        Tarkkasilmäiselle kuitenkin hyppää heti silmään tyypillinen feministinen tapa yrittää kiertää ikävät kysymykset ja keskittyä vaan miesten syyttelyyn ynm.

        ELI - runoilit h****n pitkään mutta et vanhingossakaan ottanut kantaa siihen että kuuluisiko tässä täysin arvoiltaan muuttuneessa suomessa nyt myös toiselle sukupuolelle jokin palkaton velvollisus esim sivari tasa-arvoisesti?


      • oli.....
        avioeroilla mitata kirjoitti:

        Ei avioerotilastot ole mikään hyvinvoinnin mittari. Mitä siitä muka voidaan päätellä, että avioerot ovat lisääntyneet. Enemmänkin se kertoo siitä, että ihmiset eivät enään suostu elämään kulissiavioliitoissa vaan ottavat eron, jos avioliitto ei toimi. Hienoa että ihmiset uskaltavat olla rehellisiä itselleen. Avioliittohan on ihmisen keksintö ja alunperin sen tarkoitus oli turvata vaimon ja lasten toimeentulo ja elatus aikoina, jolloin yksin eläminen oli häpeä.

        masis, burn out, itsemurhat ja humalajuominen ovat tämän edellisen kirjoittajan mielestä siis vain naisten ja heidän itsenäisyytensä syytä ja siinä, että uskalletaan erota epätyydyttävistä avioliitoista. Eiköhän syyt löydy enemmänkin tällaisista luutuneista asenteista.

        Mitä sitten jos yksinelävien talouksien määrä on räjähtänyt käsiin. Mikä kauheus siinä on, että elää yksin omassa taloudessa. Sehän on ihan normaalia ja hyvä olotila yhä useammille. Onko yksineläminen joku synti. Sekö aiheuttaa maailmanrauhan rikkontumisen ja sodat ja nälänhädät, että Suomessa yksineläjien taloudet ovat lisääntyneet?

        syntyvyys romahtanut, voi herran pieksut. Eikö ole ihanaa, että jokainen lapsi syntyy tänne toivottuna ja odotettuna. Kenenkään ei tarvitse syntyä vahingossa. Onko pelkästään suomen kansalaisten vastuulla, että ihmiskunnan pitää lisääntyä ja täyttää maa. Eikö syntyvyyden säännöstelullä myös kehitysmaissa voitaisi saada aikaan paljon hyvää, esimerkiksi koulutusta ja parempaa ravintoa ihmisille. Nytkin maailmassa on jo liikaa köyhyyttä ja huono-osisuutta.

        No pieni Suomihan se on kirjoittajan mielestä itsenäisine naisineen, eronneineen ja yksinelävine talouksineen kaiken maailman paha ja juuri siis. hei haloo. Luehan päivän hesarista taiwnilaisen kirjailijan ihailua suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja mieti, minkälaiseen lottovoittajien maahan olemme oikeasti saaneet syntyä. eletään ja iloitaan maasta, johon olemme syntyneet, jossa naista ei kivitetä uskottomuuden tähden, jossa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen ja työhön. Jossa eläme vapaana ja saamme tehdä omia valintojamme. Täällä sinullakin on oikeus sananvapauteen, niinkuin nyt tuohonkin mielipiteeseen eroista ja yksineläjien talouksista.

        täydellistä asiaa! Ei syyttelyä, ei panipulointia mitään eikä ketään kohtaan, vaan TOSIASIOITA elämästä. Hieno kirjoitus.


      • llljjjjjjjjjjjjjjjjjj
        SEX and CITY kirjoitti:

        Ei ole ihme että avioerolukemamme ja yhden ihmisten talouksien määrä on räjähtänyt käsiin, syntyvyytemme romahtanut, miehet voivat todella pahoin kaikilla mittareilla (masis, burn out, itsemurhat, humalajuominen jne)...

        ....TV:kin pukkaa vaan kiihtyvään tahtiin täydellisiä naisia, sinkkuelämää ja L-koodia roolimalliksi nuorille naisille...


        Eikö jo tässä vaiheessa olisi oikeudenmukaista ja tasa-arvoista laittaa myös tälle toiselle "täydelliselle" sukupuolelle joku palkaton velvollisuus miesten asetyön tapaan - esim sivari jossa oppisivat edes vähän nöyryyttä, toisten huomioimista ja sitä oikeaa tasa-arvoa?

        Kukaan ei ole täydellinen vaan täydellisen epätäydellinen, oli sitten mies tai nainen. Millä tavalla armeijan käyminen opettaisi nöyryyttä tai toisen huomioimista? Minun käsittääkseni se ei miehiä ole tehnyt yhtään nöyremmiksi tai enemmän toisia huomioiviksi, oikeaa tasa-arvoa kannattaviksi? Vai onko ja jos on niin miten?? Millä tavalla se näissä yhden hengen talouksissa näkyy on näkymättä??


      • korjaus.......
        oli..... kirjoitti:

        täydellistä asiaa! Ei syyttelyä, ei panipulointia mitään eikä ketään kohtaan, vaan TOSIASIOITA elämästä. Hieno kirjoitus.

        ...siis....manipulointia


      • pulointia
        korjaus....... kirjoitti:

        ...siis....manipulointia

        Heips panipulointia eli siis manipulointia oikeasti tarkoitit. kiva että olet kanssani samaa mieltä asioista. terv. ei hyvinvointia avioeroilla mitata


      • pidä...
        paranee kirjoitti:

        Minusta on väärin sanoa että vaihtamalla ei parane. Kyllä vaihtamalla paranee ja hyvinkin usein. Tosiasia on, että joskus sitä oikeaa joutuu etsimään pitkäänkin. Ja jos on alunperin valinnut väärän henkilön esimerkiksi asuinkumppanikseen, on siitä vain uskallettava lähteä, silloin kun on virheensä huomannut. Koko elämää ei kannata tuhlata väärän henkilön kanssa. Kyllä se oikea ennenpitkää löytyy. Ja sillä välin ei kannata tyytyä toiseksi parhaaseen vain koska oikeaa ei ole löytynyt ja vain siksi, että jonkun kanssa täytyy vain olla. Olet kuule niin nuori, että sinulla on vielä elämä edessä. älä enään petä itseäsi ja elä väärän henkilön kanssa. Kun löydät sen oikean sielunkumppanisi, niin et takuulla pet häntä. se ei tulsisi silloin mieleenkään. Sanoit että vanhempasi pitävät tuosta miehestä, jonka kanssa nyt asut. Et kuitenkaan valitse kumppania vanhemmillesi vaan itsellesi. Ja jokainen rakastava äiti ja isä toivovat lopulta vain, että oma rakas jälkikasvu löytäisi sen oikean oman rakkaan. Kukaan ei halua jälkikasvunsa elävän onnettomassa suhteessa. He haluavat nähdä näiden rakastavan ja olevan onnellisia.

        paikkaansa...vaihtamalla ei parane, tulee vain lisää sexikokemuksia, muttei ne ikinä ole hyväksi, ei naiselle ainakaan ja miehet on idiootteja sen jälkeen...joten ei vaihtamalla parane sitä vain kuvittelee että ne on toisin kun kokeilee 10 ja ylikin...muttei se todellakaan ole niin...kokemus tekee ihmisistä kylmiä ja suorituskeskeisiä ei muuta ja kaikki kaunis suhteesta katoaa...!!!


      • usko...
        järkeä päähän kirjoitti:

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä, enkä olisi asiaa voinut paremmin sanoa!

        Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa ottaa välittömästi järki käteen (toivottavasti sitä löytyy edes vähän), ja tehdä päätös. Luultavasti tilanteessanne parhain ratkaisu molempien kannalta on, että eroatte. Avomiehestäsi se tulee tuntumaan varmasti pahalta, mutta loppujen lopuksi se on parempi niin. Vaikutat ihmiseltä, joka tulee aina kaipaamaan "jotakin muuta", eikä sellaisen ihmisen kanssa voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Tiedäthän jo nyt, että haluatte elämässänne eri asioita; tuo jos mikä kertoo sen, että sinä tuhlaat vain avomiehesi elämää. On todella julmaa ja itsekästä pettää halpamaisesti toista, joka luottaa ja rakastaa.

        Aikuistu!

        näitä haluavat vain pukille...olet ihana herkkä nuoiri nainen ja kaikki haluaa sen...varo he ovat sikoja...unohda jonkin joutavat ajatukset ja keskity siihen mitä sinulla on on...älä ikinä laske siihen muita tuollaisia neuvojia...toki voi tavata muitakin ihmisiä mutta älä mene sen pidemmälle ja voit katsoa itseäsi peiliin...itsekuria peliin...aina ei voi saada sitä ruohoa aidan takaa eikä ole väliäkään...


      • että ei ole hyväksi
        pidä... kirjoitti:

        paikkaansa...vaihtamalla ei parane, tulee vain lisää sexikokemuksia, muttei ne ikinä ole hyväksi, ei naiselle ainakaan ja miehet on idiootteja sen jälkeen...joten ei vaihtamalla parane sitä vain kuvittelee että ne on toisin kun kokeilee 10 ja ylikin...muttei se todellakaan ole niin...kokemus tekee ihmisistä kylmiä ja suorituskeskeisiä ei muuta ja kaikki kaunis suhteesta katoaa...!!!

        No mistä sinä sitten muka tiedät, että sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille? Ja siis mielestäsi sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille ainakaan, no mitens ne miehille sitten olisivat hyvksi mutta naisille ei. Et taida tietää mitä puhut. Kyllä vaihtamalla voi hyvinkin parantua suhde kun vihdoin löytyy se oikea. Ei se automaattisesti sitä tarkoita, että tarvitaan kymenen uutta sexikokemusta. Niitä voidaan tarvita vaikka vain pari. Eikä kyse edes ole pelkästään seksistä, vaan tutustuminen voi tapahtua aivan hyvin vain henkisellä tasolla. Ja siten voi löytyä oikea kumppani hitaasti tutustumalla siis. Ei heti rynnitä yhteen asumaan vaan tapaillaan.

        Ja näinä kondomien aikoina ei voida nyt niin hirveästi kauhistella sexikokemuksia kuten kirjoittaja tässä moralisoi. Itse asiassa se voi olla jopa hyvinkin avartavaa. Naisille siinä missä miehillekin. Mistä kirjoittaja tietää etteivät ne ikinä ole hyväksi naisille, jos ei itse ole kokenut. Ja jos on kokenut ja hänelle ne eivät ole olleet hyväksi, niin ei se tarkoita sitä, etteivät ne jollekin toiselle voisi hyvinkin olla hyväksi. Tässä taas puhuu asenne, jonka mukaan nainen jolla on runsaasti seksisuhteita on leimattu huonoksi naiseksi, kun taas mies jolla niitä on runsaasti, on idiootti....mitähän tälläkin siis tarkoitetaan että idiootteja. Tarkoitetaankohan että näistä miehistä tulee pelimiehiä.


      • ajatellut...
        avioeroilla mitata kirjoitti:

        Ei avioerotilastot ole mikään hyvinvoinnin mittari. Mitä siitä muka voidaan päätellä, että avioerot ovat lisääntyneet. Enemmänkin se kertoo siitä, että ihmiset eivät enään suostu elämään kulissiavioliitoissa vaan ottavat eron, jos avioliitto ei toimi. Hienoa että ihmiset uskaltavat olla rehellisiä itselleen. Avioliittohan on ihmisen keksintö ja alunperin sen tarkoitus oli turvata vaimon ja lasten toimeentulo ja elatus aikoina, jolloin yksin eläminen oli häpeä.

        masis, burn out, itsemurhat ja humalajuominen ovat tämän edellisen kirjoittajan mielestä siis vain naisten ja heidän itsenäisyytensä syytä ja siinä, että uskalletaan erota epätyydyttävistä avioliitoista. Eiköhän syyt löydy enemmänkin tällaisista luutuneista asenteista.

        Mitä sitten jos yksinelävien talouksien määrä on räjähtänyt käsiin. Mikä kauheus siinä on, että elää yksin omassa taloudessa. Sehän on ihan normaalia ja hyvä olotila yhä useammille. Onko yksineläminen joku synti. Sekö aiheuttaa maailmanrauhan rikkontumisen ja sodat ja nälänhädät, että Suomessa yksineläjien taloudet ovat lisääntyneet?

        syntyvyys romahtanut, voi herran pieksut. Eikö ole ihanaa, että jokainen lapsi syntyy tänne toivottuna ja odotettuna. Kenenkään ei tarvitse syntyä vahingossa. Onko pelkästään suomen kansalaisten vastuulla, että ihmiskunnan pitää lisääntyä ja täyttää maa. Eikö syntyvyyden säännöstelullä myös kehitysmaissa voitaisi saada aikaan paljon hyvää, esimerkiksi koulutusta ja parempaa ravintoa ihmisille. Nytkin maailmassa on jo liikaa köyhyyttä ja huono-osisuutta.

        No pieni Suomihan se on kirjoittajan mielestä itsenäisine naisineen, eronneineen ja yksinelävine talouksineen kaiken maailman paha ja juuri siis. hei haloo. Luehan päivän hesarista taiwnilaisen kirjailijan ihailua suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja mieti, minkälaiseen lottovoittajien maahan olemme oikeasti saaneet syntyä. eletään ja iloitaan maasta, johon olemme syntyneet, jossa naista ei kivitetä uskottomuuden tähden, jossa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen ja työhön. Jossa eläme vapaana ja saamme tehdä omia valintojamme. Täällä sinullakin on oikeus sananvapauteen, niinkuin nyt tuohonkin mielipiteeseen eroista ja yksineläjien talouksista.

        ettei kaikki halua olla yksin, sinkkuja, yksinhuioltajia tms...olet itsekäs omissa ajatteluissasi ja se ei mitenkään luo hyvinvointia jos ihmiset ei tee lapsia...ja huom...olen tehnyt historian tutkimuksia ennen nainen ei yksinkertaisesti selvinnyt yksin joten jos joku nainen oli yksin oli miehen otettava useampia vaimoja (mies metsästi ja naiset hoitivat lapsen ja muut touhut) joista hän myös piti huolta...kunnes kirkko sanoi ettei kaksin naiminen ollut luvallista...ja samalla se on kautta aikain tuonut turvallisuutta lapsille varsinkin ja niistähän koko ihmiskunta jatkuu eikä sinun itsekkäistä tässä ja nyt ajatuksista! ennen ei ollut varaa olla itsekäs oli pakko ajatella pitkällä tähtäimellä ja myös sitä että elämä jatkuu myös sadankin vuoden päästä...mikähän vika nykyajattelussa on? kuolema vissiinkin kolkuttaa jo huomenna joten mitään ei rakenneta enää vain nyt täytyy olla hyvin ja minun täytyy saada jne...te erittäin itsekkäät ihmiset...huh...


      • nainen ei siis
        avioeroilla mitata kirjoitti:

        Ei avioerotilastot ole mikään hyvinvoinnin mittari. Mitä siitä muka voidaan päätellä, että avioerot ovat lisääntyneet. Enemmänkin se kertoo siitä, että ihmiset eivät enään suostu elämään kulissiavioliitoissa vaan ottavat eron, jos avioliitto ei toimi. Hienoa että ihmiset uskaltavat olla rehellisiä itselleen. Avioliittohan on ihmisen keksintö ja alunperin sen tarkoitus oli turvata vaimon ja lasten toimeentulo ja elatus aikoina, jolloin yksin eläminen oli häpeä.

        masis, burn out, itsemurhat ja humalajuominen ovat tämän edellisen kirjoittajan mielestä siis vain naisten ja heidän itsenäisyytensä syytä ja siinä, että uskalletaan erota epätyydyttävistä avioliitoista. Eiköhän syyt löydy enemmänkin tällaisista luutuneista asenteista.

        Mitä sitten jos yksinelävien talouksien määrä on räjähtänyt käsiin. Mikä kauheus siinä on, että elää yksin omassa taloudessa. Sehän on ihan normaalia ja hyvä olotila yhä useammille. Onko yksineläminen joku synti. Sekö aiheuttaa maailmanrauhan rikkontumisen ja sodat ja nälänhädät, että Suomessa yksineläjien taloudet ovat lisääntyneet?

        syntyvyys romahtanut, voi herran pieksut. Eikö ole ihanaa, että jokainen lapsi syntyy tänne toivottuna ja odotettuna. Kenenkään ei tarvitse syntyä vahingossa. Onko pelkästään suomen kansalaisten vastuulla, että ihmiskunnan pitää lisääntyä ja täyttää maa. Eikö syntyvyyden säännöstelullä myös kehitysmaissa voitaisi saada aikaan paljon hyvää, esimerkiksi koulutusta ja parempaa ravintoa ihmisille. Nytkin maailmassa on jo liikaa köyhyyttä ja huono-osisuutta.

        No pieni Suomihan se on kirjoittajan mielestä itsenäisine naisineen, eronneineen ja yksinelävine talouksineen kaiken maailman paha ja juuri siis. hei haloo. Luehan päivän hesarista taiwnilaisen kirjailijan ihailua suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja mieti, minkälaiseen lottovoittajien maahan olemme oikeasti saaneet syntyä. eletään ja iloitaan maasta, johon olemme syntyneet, jossa naista ei kivitetä uskottomuuden tähden, jossa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen ja työhön. Jossa eläme vapaana ja saamme tehdä omia valintojamme. Täällä sinullakin on oikeus sananvapauteen, niinkuin nyt tuohonkin mielipiteeseen eroista ja yksineläjien talouksista.

        ihme, että esim. syntyvyys Suomessa laskee, koska ei ikäänkuin kiinnosta.


      • puhut...
        että ei ole hyväksi kirjoitti:

        No mistä sinä sitten muka tiedät, että sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille? Ja siis mielestäsi sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille ainakaan, no mitens ne miehille sitten olisivat hyvksi mutta naisille ei. Et taida tietää mitä puhut. Kyllä vaihtamalla voi hyvinkin parantua suhde kun vihdoin löytyy se oikea. Ei se automaattisesti sitä tarkoita, että tarvitaan kymenen uutta sexikokemusta. Niitä voidaan tarvita vaikka vain pari. Eikä kyse edes ole pelkästään seksistä, vaan tutustuminen voi tapahtua aivan hyvin vain henkisellä tasolla. Ja siten voi löytyä oikea kumppani hitaasti tutustumalla siis. Ei heti rynnitä yhteen asumaan vaan tapaillaan.

        Ja näinä kondomien aikoina ei voida nyt niin hirveästi kauhistella sexikokemuksia kuten kirjoittaja tässä moralisoi. Itse asiassa se voi olla jopa hyvinkin avartavaa. Naisille siinä missä miehillekin. Mistä kirjoittaja tietää etteivät ne ikinä ole hyväksi naisille, jos ei itse ole kokenut. Ja jos on kokenut ja hänelle ne eivät ole olleet hyväksi, niin ei se tarkoita sitä, etteivät ne jollekin toiselle voisi hyvinkin olla hyväksi. Tässä taas puhuu asenne, jonka mukaan nainen jolla on runsaasti seksisuhteita on leimattu huonoksi naiseksi, kun taas mies jolla niitä on runsaasti, on idiootti....mitähän tälläkin siis tarkoitetaan että idiootteja. Tarkoitetaankohan että näistä miehistä tulee pelimiehiä.

        luulen että vain sinulle kokemukset on hyvästä...yäk...mitä sitten liekin...no yleensä olen niin kauan tehnyt ihmissuhdetyötä ja joka ikinen on sanonut samoin...muttet enää pääse takaisin...ja kokemukset uteliaisuudesta ei liene oikein jos toinen todella välittää...toki voi ihmistä tavata, mutta syteen ne on tuomittu...ehket ymmärrä kun olet niin oikeassa omine ajatuksinesi ja vielä yrität kertoa muille...mutta ihmisillä on vain kasvamisenpaikkoja kuten luulen sinullakin olevan ja seuraavassa suhteessa taatusti törmäät niihin...jos et ole hoitanut niitä...ensimmäisessä niitä ei tarvitse olla!


      • viisaampi
        että ei ole hyväksi kirjoitti:

        No mistä sinä sitten muka tiedät, että sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille? Ja siis mielestäsi sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille ainakaan, no mitens ne miehille sitten olisivat hyvksi mutta naisille ei. Et taida tietää mitä puhut. Kyllä vaihtamalla voi hyvinkin parantua suhde kun vihdoin löytyy se oikea. Ei se automaattisesti sitä tarkoita, että tarvitaan kymenen uutta sexikokemusta. Niitä voidaan tarvita vaikka vain pari. Eikä kyse edes ole pelkästään seksistä, vaan tutustuminen voi tapahtua aivan hyvin vain henkisellä tasolla. Ja siten voi löytyä oikea kumppani hitaasti tutustumalla siis. Ei heti rynnitä yhteen asumaan vaan tapaillaan.

        Ja näinä kondomien aikoina ei voida nyt niin hirveästi kauhistella sexikokemuksia kuten kirjoittaja tässä moralisoi. Itse asiassa se voi olla jopa hyvinkin avartavaa. Naisille siinä missä miehillekin. Mistä kirjoittaja tietää etteivät ne ikinä ole hyväksi naisille, jos ei itse ole kokenut. Ja jos on kokenut ja hänelle ne eivät ole olleet hyväksi, niin ei se tarkoita sitä, etteivät ne jollekin toiselle voisi hyvinkin olla hyväksi. Tässä taas puhuu asenne, jonka mukaan nainen jolla on runsaasti seksisuhteita on leimattu huonoksi naiseksi, kun taas mies jolla niitä on runsaasti, on idiootti....mitähän tälläkin siis tarkoitetaan että idiootteja. Tarkoitetaankohan että näistä miehistä tulee pelimiehiä.

        oppii myös toisten kokemuksista, eli sivusta seuraajanakin voi oppia, kaikkea ei tarvitse itse opetella kantapään kautta. Huorat ja huoripukit harvoin elävät muutenkaan tasapainoista elämää. Narsistiset ihmiset pettävät ja huoraavat lähes poikkeuksetta. Narsismi on siis liiallista itsekeskeisyytä jolla ihminen vahingoittaa sekä itseään että toista. Pitkällä juoksulla tällainen ihminen kusee omille nilkoilleen.


      • Nimetön
        viisaampi kirjoitti:

        oppii myös toisten kokemuksista, eli sivusta seuraajanakin voi oppia, kaikkea ei tarvitse itse opetella kantapään kautta. Huorat ja huoripukit harvoin elävät muutenkaan tasapainoista elämää. Narsistiset ihmiset pettävät ja huoraavat lähes poikkeuksetta. Narsismi on siis liiallista itsekeskeisyytä jolla ihminen vahingoittaa sekä itseään että toista. Pitkällä juoksulla tällainen ihminen kusee omille nilkoilleen.

        en vain ihan noin jyrkin sanoin sanoisi kun kun on 21v nuoresta naisesta kysymys...mutta oivalsit asian...mikään ei ole hyväksi ja vaikka kaikkea voi saada ei ole hyvä sitä saada SÄILYY SITÄ JOTAKIN joka on hytvin pientä ja herkkää ja koskematonta jota ei kaikki voi saada...ymmärsit!


      • järki ittelles!

        Kuka helvetti sie olet sanomaan kuka on kenenkin arvoinen?!? Mistä kukaan tietää kuinka monen naisen kanssa se "ihmeellisen ihana" mies vehtaa ja on tästä toisesta ottamassa itelleen helppoa kotihengetärtä? Oman mielipiteen saan lausua jokainen, mutta se olisi kiva osata pukea sellaiseksi, eikä joksikin yleispäteväksi totuudeksi. Miksi miehelle ei tule mitään "mainetta" jos hän käy vieraissa? Ei häntä sellaisessa tilanteessa moralisoida lähellekään samassa mittakaavassa kuin naista. MINUN MIELIPITEENI on, että se johtuu ikiaikaisesta käytännöstä, jossa nainen väitetään heikommaksi, vähäisemmäksi ja arvottomammaksi kuin mies; alennetaan esineen ja omaisuuden tasolle. Muutosta on paljon tapahtunut, mutta alitajuiset asenteet ovat vielä tiukassa ja vaikuttavat meihin kaikkiin. Tällaisten ongelmien kanssa painiskelevien kannattaisi MINUN MIELESTÄNI puhua asiat ääneen asianosaisten - ja vain asianosaisten - kanssa ja sitten yksinkertaisesti päättää, mitä tehdä. Helpoksi en sitä väitä, mutta eipä se kellekään ulkopuolisellekaan kuulu, mitä kaksi - tai useampi - ihmistä suhteessaan tekee; niin kauan kuin ketään ei tahallisesti vahingoiteta. Älkääkä tästä kukaan saivarrelko, tiedätte kuitenkin mitä tarkoitan.


      • huh huh
        heh heh huh kirjoitti:

        Aloittajalla on nimenomaan JÄRKEÄ miettiä tilannettaan. Ristiriitaiset tunteet ei tee kenestäkään kusipäätä tai idioottia niinkuin 'ja järki käteen' näkyy luulevan.

        Ensinnäkin avosuhde on VAIN AVOsuhde, jossa vapaus häipyä tai tutustua muihin vaihtoehtoihin kuuluu myös naiselle. Kyseessähän on vain kokeilu, ja kun ei homma toimi niin uutta kehiin.

        Sitäpaitsi miehellä on jo takanaan huomattavan monia rilluttelu-pilluttelu-vuosia. Voisi äijä etsiä enempi omansa ikäistä naista, joka myös ois juoksuaikansa juossut ja ois valmis sitoutumaan.

        Ei taida äijä välittää kumppaninsa tunteista kun painostaa yhdessä suvun voimin esittämällä jotain täydellistä prinssiä. On vitun itsekästä vaatia naista täyttämään omat unelmansa etenkin kun on selvää, että nainen ei ole siihen valmis.

        Aloittajalle sanon että hankkiudu eroon tosta iilimadostasi, ja lähetä se etsimään ikäistään seuraa. Tutustu nuorempiin jätkiin ja anna itelles aikaa. Etsi harrastuksia ja pidä hauskaa. Kerranhan me vaan eletään. =)

        Voi tsiisus mitä sun pääs liikkuu.. Ai että se on miehen vika jos nainen on vähän huorahtava ja jakaa pitkin kylää =)Ristiriitaiset tunteet voi selvittää muutenkin kun jalkoväliä levittämällä.

        Avosuhteella ja Avoparilla on selvä ero!!! Avosuhteessa tälläisen nyt ymmärtäisi mutta kun nyt ollaan avopari ja leikitään yhteistä kotia sun muuta niin ei siinä nyt yhtäkkiä lähdetä paneskelemaan työkavereita.

        Mitä se tähän kuuluu miten paljon mies on rillutellut. Eihän se nykyiselle kumppanille kuulu mitä on menneisyydessä tehnyt!!

        Jos tässä joku on itsekäs niin tuo nainen joka on niin tenava ettei osaa ajatella miltä tuntuis omalle kohdalle pettäminen.

        kerran tässä nyt iilimadoista puhutaan niin se on tuo uus mies. Tottakai se yrittää puhua naisen eroamaan vaikka ei sitä suoraan sanokaan. Tuo mies ei etsi muuta kun hetkellistä helpotusta ja panoa eron jälkeen.


      • tiedon väärti
        puhut... kirjoitti:

        luulen että vain sinulle kokemukset on hyvästä...yäk...mitä sitten liekin...no yleensä olen niin kauan tehnyt ihmissuhdetyötä ja joka ikinen on sanonut samoin...muttet enää pääse takaisin...ja kokemukset uteliaisuudesta ei liene oikein jos toinen todella välittää...toki voi ihmistä tavata, mutta syteen ne on tuomittu...ehket ymmärrä kun olet niin oikeassa omine ajatuksinesi ja vielä yrität kertoa muille...mutta ihmisillä on vain kasvamisenpaikkoja kuten luulen sinullakin olevan ja seuraavassa suhteessa taatusti törmäät niihin...jos et ole hoitanut niitä...ensimmäisessä niitä ei tarvitse olla!

        Luulo ei ole tiedon väärti. Asian ydin lienee se, että se että naiset leimataan useista seksisuhteista huonoksi naiseksi ja miehet taas saavat pelimiehen maineen, joka siis ilmeisesti katotaan heille kunniaksi.

        Kovin on mustavalkoista ajattelua tällä kirjoittajalla varsinkin kun ottaa huomioon, että henkilö sanoo olevansa ihmissuhdetyön asiantuntija. Ja minkähänlaisesta ihmissuhdetyöstä mahtaa olla kyse, sitä kun on niin monenlaista. Tuskinpa oikea asiantuntija päästää suustaan sanaa yäk vaan hänen näkemyksensä on lähinnä ymmärtävä toisen näkökantaa kohtaan.

        Keskeistä on kai se että jokainen ihminen on yksilö ja kullakin oma ainutlaatuinen elämänsä ja kokemuksensa. Kokemuksia ja elämää ei voi verrata toisiinsa. Joku kokee asian toisin kuin joku toinen. Jollekin jokin on hyväksi, toiselle taas ei. Kyse on valinnanvapaudesta.

        Asian ydin oli kait se että ei silti tarvitse hyppiä kukasta kukkaan, jos ensimmäisen asuinkumppani ei ole se oikea. Aivan hyvin voi ottaa uuden aloituksen tai hiukan katsella itsekseen hetken. Se oikea tulee kohdalle jos on tullakseen.


      • Nimetön
        tiedon väärti kirjoitti:

        Luulo ei ole tiedon väärti. Asian ydin lienee se, että se että naiset leimataan useista seksisuhteista huonoksi naiseksi ja miehet taas saavat pelimiehen maineen, joka siis ilmeisesti katotaan heille kunniaksi.

        Kovin on mustavalkoista ajattelua tällä kirjoittajalla varsinkin kun ottaa huomioon, että henkilö sanoo olevansa ihmissuhdetyön asiantuntija. Ja minkähänlaisesta ihmissuhdetyöstä mahtaa olla kyse, sitä kun on niin monenlaista. Tuskinpa oikea asiantuntija päästää suustaan sanaa yäk vaan hänen näkemyksensä on lähinnä ymmärtävä toisen näkökantaa kohtaan.

        Keskeistä on kai se että jokainen ihminen on yksilö ja kullakin oma ainutlaatuinen elämänsä ja kokemuksensa. Kokemuksia ja elämää ei voi verrata toisiinsa. Joku kokee asian toisin kuin joku toinen. Jollekin jokin on hyväksi, toiselle taas ei. Kyse on valinnanvapaudesta.

        Asian ydin oli kait se että ei silti tarvitse hyppiä kukasta kukkaan, jos ensimmäisen asuinkumppani ei ole se oikea. Aivan hyvin voi ottaa uuden aloituksen tai hiukan katsella itsekseen hetken. Se oikea tulee kohdalle jos on tullakseen.

        en kylläkään ole mitään sellaista väittänyt että miehistä tuli jotakin....kunniaa...yäk...en todellakaan...ja se on mielipiteeni kun en melkein yrjöä...toki kaikilla voi olla mielipiteensä...ja se että jos joku on epätietoinen ei tarvitse neuvoa pahinta vaihtoehtoa...joskin hän näyttää olevan sen verran fiksu nuori nainen ja kyselee ja päättää kun järkeilee ja hyvä niin...ei vain typerien yksittäisten ihmisten mielipiteiden mukaan...jos minullakin olisi joku vastaava huoli voisin kysyä noin kuvaavasti...mutta itse tekisin päätökseni...olen aika taitava, mutten täydellinen ja kun teen todella pahan virheen haluan oppia...tässä ei ikinä voi olla täydellinen...ja häviäkin voi joskus voi olla voittaja...kunhan keksin sen...:)


      • pahin vaihtoehto
        Nimetön kirjoitti:

        en kylläkään ole mitään sellaista väittänyt että miehistä tuli jotakin....kunniaa...yäk...en todellakaan...ja se on mielipiteeni kun en melkein yrjöä...toki kaikilla voi olla mielipiteensä...ja se että jos joku on epätietoinen ei tarvitse neuvoa pahinta vaihtoehtoa...joskin hän näyttää olevan sen verran fiksu nuori nainen ja kyselee ja päättää kun järkeilee ja hyvä niin...ei vain typerien yksittäisten ihmisten mielipiteiden mukaan...jos minullakin olisi joku vastaava huoli voisin kysyä noin kuvaavasti...mutta itse tekisin päätökseni...olen aika taitava, mutten täydellinen ja kun teen todella pahan virheen haluan oppia...tässä ei ikinä voi olla täydellinen...ja häviäkin voi joskus voi olla voittaja...kunhan keksin sen...:)

        Ja mikä siis on kirjoittajan mielestä se pahin vaihtoehto jota neuvotaan. Mikä tässä siis voi olla pahin vaihtoehto. Eikö pahin vaihtoehto ole se, että nuori nainen uhraa oman elämänsä epätyydyttävään avoliittoon. Kukaan ei osaa sanoa varmasti mikä on pahin vaihtoehto ja onko sellaista yleensä olemassakaan. On vain erilaisia tapoja elää ja erilaisia vaihtoehtoja: niitä on esimerkiksi elää hyvää elämää yksin ja ilman parisuhdetta, siis sinkkuna tai löytää uusi ja sopivampi kumppani, jonka kanssa yhdessä pitää rakkaus ei sukulaisten vaatimukset tai yleinen mielipide siitä että parisuhde täytyy olla. Muita hyviä vaihtoehtoja löytyy myös,mahdollisuuksia on monia. Koskaan ei ole seinä niin edessä, että vaihtoehtoja ei löydy. Tässä tapauksessa nuori nainen voi vain itse miettiä, mikä olisi tällä hetkellä hänelle paras ja mikä pahin vaihtoehto. Mutta elämä jatkuu. Onnea hänelle minkä valitseekin.


      • zigi

        Mä kyllä nostan hattua sulle joka näin viisaasti kerrot elämästä. Ihan kuin Dr Phil sanoo että elämä ei toimi näin.
        Ihan tosissani mä ihmettelen ja annan suuren arvon sinulle joka olet jakamassa omaa viisauttasi :)


      • aziraal

        Voi mahoton voi kauhia voi,,, pelkkä voi...

        IDIootit.. Kuka nää kysymykset ja mietteet keksii.. voi...voi..voi...


      • bhl
        paranee kirjoitti:

        Minusta on väärin sanoa että vaihtamalla ei parane. Kyllä vaihtamalla paranee ja hyvinkin usein. Tosiasia on, että joskus sitä oikeaa joutuu etsimään pitkäänkin. Ja jos on alunperin valinnut väärän henkilön esimerkiksi asuinkumppanikseen, on siitä vain uskallettava lähteä, silloin kun on virheensä huomannut. Koko elämää ei kannata tuhlata väärän henkilön kanssa. Kyllä se oikea ennenpitkää löytyy. Ja sillä välin ei kannata tyytyä toiseksi parhaaseen vain koska oikeaa ei ole löytynyt ja vain siksi, että jonkun kanssa täytyy vain olla. Olet kuule niin nuori, että sinulla on vielä elämä edessä. älä enään petä itseäsi ja elä väärän henkilön kanssa. Kun löydät sen oikean sielunkumppanisi, niin et takuulla pet häntä. se ei tulsisi silloin mieleenkään. Sanoit että vanhempasi pitävät tuosta miehestä, jonka kanssa nyt asut. Et kuitenkaan valitse kumppania vanhemmillesi vaan itsellesi. Ja jokainen rakastava äiti ja isä toivovat lopulta vain, että oma rakas jälkikasvu löytäisi sen oikean oman rakkaan. Kukaan ei halua jälkikasvunsa elävän onnettomassa suhteessa. He haluavat nähdä näiden rakastavan ja olevan onnellisia.

        Ole rehellinen kumppanisi kohtaan ja tee loppu niin pian kuin mahdollista.Toivon että tämä hyvä mies kun sinä itse kutsut hänet tarvii saada kunnon nainen itsellesi joka arvostaa rehellisyyttä. Sinä tiedät mitä sinulla on mutta et tiedä mitä saat. Siis sinä et ole oikea nainen hänelle. Lähinnä sinä olet epäkypsä nainen ja seikkailuhaluinen ja halauat lentää kuskasta kukkaan.


      • sh-opiskelija
        SEX and CITY kirjoitti:

        Ei ole ihme että avioerolukemamme ja yhden ihmisten talouksien määrä on räjähtänyt käsiin, syntyvyytemme romahtanut, miehet voivat todella pahoin kaikilla mittareilla (masis, burn out, itsemurhat, humalajuominen jne)...

        ....TV:kin pukkaa vaan kiihtyvään tahtiin täydellisiä naisia, sinkkuelämää ja L-koodia roolimalliksi nuorille naisille...


        Eikö jo tässä vaiheessa olisi oikeudenmukaista ja tasa-arvoista laittaa myös tälle toiselle "täydelliselle" sukupuolelle joku palkaton velvollisuus miesten asetyön tapaan - esim sivari jossa oppisivat edes vähän nöyryyttä, toisten huomioimista ja sitä oikeaa tasa-arvoa?

        ota kuule sovinisti ittiä niskasta kiinni ja nakkaa suohon! johonki tosi mettään mistä kukaan ei löydä sua


      • Pettäjä
        hannatäti kirjoitti:

        Olet kovin nuori ja vähän naiiviltakin vaikutat. Tekstistäsi tulee mieleen, että nykyinen suhteesi on tullut tienpäähän. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta sinä kasvat ja muutut ja kaipaat uusia kokemuksia.
        Ei pidä pelätä muutosta. Eroa ja katso rohkeasti mitä elämä tarjoaa sinulle. Ymmärrät varmaan, että nykyistä menoa et voi jatkaa, mutta nykyinenkään elämä ei tunnu kiinnostavan sinua. Mitkä siis ovat vaihtoehdot..kakkua kun ei voi syödä ja säästää!

        Kerronpa, että jos petät, kadut sitä lopun ikääsi. Älä ota sitä painolastia kontollesi. Pistä suhteesi tauolle, elä ja katso mitä tuleman pitää. Miesystäväsi elää ilman sinuakin, jos näin on tarkoiettu, et voi elää miestäsi/sukuasi varten valheellisesti. Mutta älä petä, se on viisainta mitä voit itsekunnioituksen säilyttäeksäsi tehdä!


      • Sandman
        että ei ole hyväksi kirjoitti:

        No mistä sinä sitten muka tiedät, että sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille? Ja siis mielestäsi sexikokemukset eivät ole hyväksi naisille ainakaan, no mitens ne miehille sitten olisivat hyvksi mutta naisille ei. Et taida tietää mitä puhut. Kyllä vaihtamalla voi hyvinkin parantua suhde kun vihdoin löytyy se oikea. Ei se automaattisesti sitä tarkoita, että tarvitaan kymenen uutta sexikokemusta. Niitä voidaan tarvita vaikka vain pari. Eikä kyse edes ole pelkästään seksistä, vaan tutustuminen voi tapahtua aivan hyvin vain henkisellä tasolla. Ja siten voi löytyä oikea kumppani hitaasti tutustumalla siis. Ei heti rynnitä yhteen asumaan vaan tapaillaan.

        Ja näinä kondomien aikoina ei voida nyt niin hirveästi kauhistella sexikokemuksia kuten kirjoittaja tässä moralisoi. Itse asiassa se voi olla jopa hyvinkin avartavaa. Naisille siinä missä miehillekin. Mistä kirjoittaja tietää etteivät ne ikinä ole hyväksi naisille, jos ei itse ole kokenut. Ja jos on kokenut ja hänelle ne eivät ole olleet hyväksi, niin ei se tarkoita sitä, etteivät ne jollekin toiselle voisi hyvinkin olla hyväksi. Tässä taas puhuu asenne, jonka mukaan nainen jolla on runsaasti seksisuhteita on leimattu huonoksi naiseksi, kun taas mies jolla niitä on runsaasti, on idiootti....mitähän tälläkin siis tarkoitetaan että idiootteja. Tarkoitetaankohan että näistä miehistä tulee pelimiehiä.

        Heh, täällä nyt sotkitaan näköjään kaksi asiaa, seksikokemusten kartuttaminen ja kumppanin jättäminen tms. Tottakai jokaisesta suhteesta, missä harrastetaaan seksiä, tulee seksikokemuksia. Mutta mitä sitten? Sehän on elämään. Aikuisilla ihmisillä on normaalisti seksikokemuksia, useimmilla on elämänsä aikana enemmän kuin yksi seksikumppani. Mitäs tuosta nyt vetämään hernettä nenään. Kumppani kannattaa vaihtaa jos se ei miellytä. Yksinolemista ei kannata pelätä. Jokaisen ihmisen tulisi osata olla yksin eikä ripustautua toiseen, sillä sitä kautta se oikean löytäminen on kyllä vaikeaa...


      • 47vuotias äijä kirjoitti:

        Kysyjä on kovin nuori. Turha syyllistää tai vaatia että tuossa vaiheessa on se oikea heti löytynyt, ja pitää suhteesta kiinni kynsin hampain.
        Kun elämässään kypsyy ja oikeasti rakastaa, kyllä sen sitten huomaa kun haluaa olla uskollinen kumppanilleen.
        Kysyjälle sanoisin että tekee niinkuin tunne sanoo, velvollisuuden tunnosta tai mukavuuden halusta ei kannata suhteessa tuon ikäisenä pysyä etenkin kun ei ole vielä lapsia, jotka sitten moninkertaistavat ongelman.

        samaa mieltä. Ihmettelen miksi niin monet haluavat syyllistää näin nuorta ihmistä ja nimittelevät jakorasiaksi yms!? Kun nuori ihminen ei tunne vielä kunnolla itseään on vaikea tietää mitä elämältä haluaa. Kukaan ei lupaa ruusuista tulevaisuutta jättää hän nykyisen suhteensa tai ei. Kaksi asiaa tulee kuitenkin selvästi esille aloittajan kirjoituksesta. Hän kunnioittaa ja arvostaa nykyistä partneria, muttei ole varma omien tunteidensa syvyydestä ja kestosta. Oma neuvoni on, että rakennat oman elämäsi ja onnesi omien tarpeidesi varaan, et vanhempiesi tai ystäväpiirin. Teetpä niin tai näin, päätös on yksin sinun.


      • markku_mm
        SEX and CITY kirjoitti:

        Tunnistit ilmeisesti itsesi ja suomen tilanteen yläpuolen txt hyvin koska noin pitkän puolustuspuheen jaksoit pitää ;)

        Tarkkasilmäiselle kuitenkin hyppää heti silmään tyypillinen feministinen tapa yrittää kiertää ikävät kysymykset ja keskittyä vaan miesten syyttelyyn ynm.

        ELI - runoilit h****n pitkään mutta et vanhingossakaan ottanut kantaa siihen että kuuluisiko tässä täysin arvoiltaan muuttuneessa suomessa nyt myös toiselle sukupuolelle jokin palkaton velvollisus esim sivari tasa-arvoisesti?

        Pidätkö kovastikin raamatusta ja löydätkö sieltä useinkin tulevia lätkätuloksia? Nimittäin tuo sun viestien lukeminen ja sen rivien välistä tehtyjen tulkintojen perusteella en ihmettelisi, vaikka onnistuisit niitä lätkätuloksia löytämäänkin.

        Kumma kun minä en tuosta mitään sen suurempia miestensyyttelyitä löytänyt. Se jos mainittiin, että naiset lähtevät epätyydyttävistä suhteista ei kyllä ainakaan mun miehistä egoa ees hipaissut. Samalla tavallahan ne miehetkin voivat lähteä ja lähtevätkin niistä epätyydyttävistä suhteista.

        Ja mitä ihme tekemistä "miehet joutuu armeijaan - naiset ei" jutulla on tämän asian kanssa? Minustakin se on epätasa-arvoista, mutta se on silti aivan toinen keskustelu eikä liity tähän asiaan mitenkään.

        Mutta ap:lle vielä. Viisainta olis varmaan puhaltaa suhde erätauolle ja vakavaan mietintään tällä erää. Johtui ne ongelmat mistä tahansa, niin on kuitenkin aika helppo tehdä suhteen kunnon perustsekkaus ihan vain sillä logiikalla että haluaisitko/antaisitko oman puolisosi käyttäytyä sinua kohtaan tuolla tavalla miten itse toimit?

        Siis jos oletetaan, että olet löytänyt jonkun jota rakastat ja jonka kanssa haluat sitoutua ja tehdä lapsia, niin se tyyppi juoksentelee suutelemassa työkavereidensa ja baarituttavuuksien kanssa. Sinun kertomasi perusteella voidaan olettaa, että miehesi on tässä tilanteessa.

        Jos nykyinen miehesi ei sinua kiinnosta, niin vaihtoon vaan jos siltä tuntuu. Ei itseään kannata kiusata. Sitä varalla pitämistä perheenperustamista ja samalla vieraissa hyppimistä en suosittele ellei järjestely käy molemmille.

        Ihan Suomestakin löytyy niitä ikäviä esimerkkejä, että jompi kumpi puolisoista on pimahtanut sen jälkeen kun on saanut selville että häntä onkin petetty vuosikausia ja pahimmat tapaukset löytyvät sitten iltapäivälehtien kansista. Sinne meni koko perhe, mies/vaimo ja lapset. Se oli se hiljainen asiallinen perhe. Tuo talo ihan tuossa pellon takana...


      • tarina
        Nimetön kirjoitti:

        en vain ihan noin jyrkin sanoin sanoisi kun kun on 21v nuoresta naisesta kysymys...mutta oivalsit asian...mikään ei ole hyväksi ja vaikka kaikkea voi saada ei ole hyvä sitä saada SÄILYY SITÄ JOTAKIN joka on hytvin pientä ja herkkää ja koskematonta jota ei kaikki voi saada...ymmärsit!

        Saa tai menettää.

        Minun parisuhteeni alkoi 16 vuotiaana. Itsetuntoni, elämänhaluni ja itsetunto katosi vuosien sinnittelyn saatossa kunnes olin niin solmussa, etten enää tiennyt pitikö jäädä vai lähteä. Pelotti etten osaa olla yksin, masennuin ja masentuneena ajattelin etten voi tehdä päätöstä. Kunnes nyt 13 vuotta myöhemmin, 6kk aikaisemmin tein ratkaisuni ja lähdin epätyydyttävästä suhteesta jossa olin vain pelkojen takia vaikken edes tiennyt rakastinko miestäni. Olen nyt 29 vuotias ja saamassa itseni takaisin kurimuksesta. Masis johtui miehestä ja epätyydyttävästä suhteesta ja minä raukka takerruin mieheen kuin se olisi ollut ainoa pelastusrengat masennuksesta pois.

        Aina siis ei kannata uhrata koko elämäänsä jonkin toisen vuoksi. Toisen ihmisen sydämen vuoksi. Pitää elää elämää itsellensä ja kuunnella omaa sydäntään.


      • toinen 47-vuotias mies
        47vuotias äijä kirjoitti:

        Kysyjä on kovin nuori. Turha syyllistää tai vaatia että tuossa vaiheessa on se oikea heti löytynyt, ja pitää suhteesta kiinni kynsin hampain.
        Kun elämässään kypsyy ja oikeasti rakastaa, kyllä sen sitten huomaa kun haluaa olla uskollinen kumppanilleen.
        Kysyjälle sanoisin että tekee niinkuin tunne sanoo, velvollisuuden tunnosta tai mukavuuden halusta ei kannata suhteessa tuon ikäisenä pysyä etenkin kun ei ole vielä lapsia, jotka sitten moninkertaistavat ongelman.

        Kattele ja kuuntele jos siltä tuntuu mutta pidä ittes ihmisenä eläkä loukkaa sun kumppanias ts. tee asiat selviksi ennen kuin jatkat tuolla tiellä. Ja muuten, se sun kolleega melko varmasti vonkaa vain "sitä", ei sen kummempaa.


      • täti ei neuvo!!!
        paranee kirjoitti:

        Minusta on väärin sanoa että vaihtamalla ei parane. Kyllä vaihtamalla paranee ja hyvinkin usein. Tosiasia on, että joskus sitä oikeaa joutuu etsimään pitkäänkin. Ja jos on alunperin valinnut väärän henkilön esimerkiksi asuinkumppanikseen, on siitä vain uskallettava lähteä, silloin kun on virheensä huomannut. Koko elämää ei kannata tuhlata väärän henkilön kanssa. Kyllä se oikea ennenpitkää löytyy. Ja sillä välin ei kannata tyytyä toiseksi parhaaseen vain koska oikeaa ei ole löytynyt ja vain siksi, että jonkun kanssa täytyy vain olla. Olet kuule niin nuori, että sinulla on vielä elämä edessä. älä enään petä itseäsi ja elä väärän henkilön kanssa. Kun löydät sen oikean sielunkumppanisi, niin et takuulla pet häntä. se ei tulsisi silloin mieleenkään. Sanoit että vanhempasi pitävät tuosta miehestä, jonka kanssa nyt asut. Et kuitenkaan valitse kumppania vanhemmillesi vaan itsellesi. Ja jokainen rakastava äiti ja isä toivovat lopulta vain, että oma rakas jälkikasvu löytäisi sen oikean oman rakkaan. Kukaan ei halua jälkikasvunsa elävän onnettomassa suhteessa. He haluavat nähdä näiden rakastavan ja olevan onnellisia.

        Oppia ikä kaikki. Sata hyvää neuvoa, ei saa sinua toimimaan oikein - ja mikä ylipäänsä on oikein.
        Sinun on vaan elettävä elämääsi, ja löydettävä omat ratkaisusi. Oppimassa täällä ollaan. Mutta ajattelethan siinä sivussa myös muita, kuin itseäsi.


      • kuuleppa......
        hannatäti kirjoitti:

        Olet kovin nuori ja vähän naiiviltakin vaikutat. Tekstistäsi tulee mieleen, että nykyinen suhteesi on tullut tienpäähän. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta sinä kasvat ja muutut ja kaipaat uusia kokemuksia.
        Ei pidä pelätä muutosta. Eroa ja katso rohkeasti mitä elämä tarjoaa sinulle. Ymmärrät varmaan, että nykyistä menoa et voi jatkaa, mutta nykyinenkään elämä ei tunnu kiinnostavan sinua. Mitkä siis ovat vaihtoehdot..kakkua kun ei voi syödä ja säästää!

        otappa ihan rauhas. oot niin nuori viel että painele kahtomaan mooil.a


      • Aloittaja...
        Nimetön kirjoitti:

        en kylläkään ole mitään sellaista väittänyt että miehistä tuli jotakin....kunniaa...yäk...en todellakaan...ja se on mielipiteeni kun en melkein yrjöä...toki kaikilla voi olla mielipiteensä...ja se että jos joku on epätietoinen ei tarvitse neuvoa pahinta vaihtoehtoa...joskin hän näyttää olevan sen verran fiksu nuori nainen ja kyselee ja päättää kun järkeilee ja hyvä niin...ei vain typerien yksittäisten ihmisten mielipiteiden mukaan...jos minullakin olisi joku vastaava huoli voisin kysyä noin kuvaavasti...mutta itse tekisin päätökseni...olen aika taitava, mutten täydellinen ja kun teen todella pahan virheen haluan oppia...tässä ei ikinä voi olla täydellinen...ja häviäkin voi joskus voi olla voittaja...kunhan keksin sen...:)

        Palstalla yhdenyön jutut...
           
           Ei tällaista minulle!!
        Kirjoittanut: Mimmi^^ 20.12.2008 klo 16.14

           
           Lueskelin joitakin "järkeviä" juttuja täältä ja ajattelinpa antaa ihan oman mielipiteen.

        Olen 19vuotias, en sängyssä ole ollut. Minua ei todellakaan kiinnosta harrastaa mitään yhden yön juttuja, vaan haluan vakituisen suhteen. En ymmärrä mitä hohtoa noissa yhden yön jutuissa on. Ehkä joillakin siinä on jonkinlaisia tunteita pelissä ja jotkut tykkää.

        Mutta olen ylpeä siitä, että olen fiksu enkä alennu sellaiseen. Haluan löytää miehen, joka todella välittää ja pitää minusta juuri sellaisena mitä olen!
        Ei kukaan sellainen, joka on vaan seksin perässä ja epätoivoinen.

        Menkööt vaikka vuosia jos ei miestä löydy, mutta mihinkään noin tyhmään en lähde!!


      • tiukkoja pipoja jne...

        "Ainakaan et ole miehesi arvoinen, se on selvää."

        Ei se välttämättä siitä ole kiinni, että onko toisen arvoinen. Tyttöparalle nyt vain kävi se paska nakki, että aloitti liian nuorena liian vakavan suhteen ja nyt sitten iski (niin kuin monelle muullekin) halu kokeilla sellaista, mistä ei ole kokemusta.

        Neuvoisin kyllä itsekin aloittajaa lopettamaan suhteen. Tämä siksi, että olet vielä nuori ja ehdit löytää sen vakituisen kumppanisi vuosienkin päästä. Nyt elät rauhassa nuoruuttasi ja teet asioita sydämesi kyllyydestä. Nyt jos teet päätöksen jäädä suhteeseen, onnellista sinusta tuskin tulee, vain ahdistunut ja sitten saatat siinä keski-iän kynnyksellä erota ja alkaa elää sitä hukattua nuoruutta uudestaan. Ja silloin se saattaakin olla jo vähän hankalampaa.


        Kyllä nuorten pitäisi olla sitoutumatta liian aikaisin juuri tämän takia.


      • namnlös
        toinen 47-vuotias mies kirjoitti:

        Kattele ja kuuntele jos siltä tuntuu mutta pidä ittes ihmisenä eläkä loukkaa sun kumppanias ts. tee asiat selviksi ennen kuin jatkat tuolla tiellä. Ja muuten, se sun kolleega melko varmasti vonkaa vain "sitä", ei sen kummempaa.

        hemmetissä vonkaa jos on normaali mies.Niin minäkin tekisin jos kohdalle sattuisi noinkin helppo tapaus.Ei kukaan ole niin hölmö että kuvittelee suuren rakkauden löytyvän edellistä juuri päättynyttä suhdetta korvaamaan.Mutta tosiasia on että seksi auttaa kestämään ja antaa aikaa hakea sitä oikeampaa suhdetta.Ja jos työkavereista löytyy apua moiseen niin en ihmettele että kaveri haluaa pientä laastaria haavoihinsa.That's just normal.


      • namnlös
        viisaampi kirjoitti:

        oppii myös toisten kokemuksista, eli sivusta seuraajanakin voi oppia, kaikkea ei tarvitse itse opetella kantapään kautta. Huorat ja huoripukit harvoin elävät muutenkaan tasapainoista elämää. Narsistiset ihmiset pettävät ja huoraavat lähes poikkeuksetta. Narsismi on siis liiallista itsekeskeisyytä jolla ihminen vahingoittaa sekä itseään että toista. Pitkällä juoksulla tällainen ihminen kusee omille nilkoilleen.

        tarvitse olla narsistikaan jos hyppää vieraissa.Se vaan on joskus piristävääkin ja jos oma liitto on finaalissa,seksi ei suju tms.mutta ei osaa/halua lopettaa suhdetta niin mikä ettei.Tottahan on kuitenkin ettei kukaan joka oikeasti rakastaa toista osapuolta halua pettää tätä.Aina liiton,joksus pitkänkin,lopettaminen ei ole niin helppoa kuin usein annetaan ymmärtää ja silloin tapahtuu yhtä sun toista.


      • Jokainen elää

        ensisijaisesti itselleen. Heivaa heti se äijäs pellolle ja matkusta marmariaan, siel paikallisille ukoille kelpaa kaikki, luuskatkin. Saat niiltä varmasti kunnon kyydin joka yö, ja aina eri tapaukselta. Näin on marjat, töpinää jo.


    • "vähän tilaa" ???

      Osaat varmaan itsekin tehdä valinnan. Sen verran muita kuitenkin pitäisi kunnioittaa, että sanat, ajatukset ja teot eivät olisi ristiriidassa.

    • ittehän valitset

      Mun sukulaisparisunta meni yhteen ja hankki lapsia noin 18-vuotiaina, he ovat olleet yli 40 vuotta yhdessä ja edelleen kulkevat käsikädessä, halaavat ja pussaavat.

      Mun serkku meni naimisiin 16-vuotiaana erikoisluvalla, sai 5 lasta ja ovat olleet onnellisesti naimisissa yli 30 vuotta.

      Mun kaveri on yli 30-vuotias, oli tosi nirso nuorena. Aina vaan halus olla vapaa, ei sitoutua, nyt se on yksinäinen. Mutta onhan vapaa.

      No, ne on ääriesimerkkejä, mutta siis aina nuorena sitoutuminen ei tarkota epäonnea eikä yhden miehen kanssa oleminen elämän köyhyyttä. Siis molemmilla naisilla on ammatit ja tietty tää 5 lapsen äiti nyt monta vuotta oli kotona, mutta enivei... eihän se sun elämistä estä, ja mitä, sitäkö se on se eläminen, että nuolee joka jätkää ja ryyppää baarissa? Kyllä sä ainakin lapsellinen olet siinä kohtaa.

      Hanki se oma elämä, ei sun tarvii lapsia vielä hankkia, onhan sulla aikaa, mutta miksi ihmeessä luopua hyvästä miehestä, kun samanlaisia ja pahempia on kuitenkin vaan tarjolla??? Ja heti kun sä oot sinkku niin sä alat ettiin uutta miestä, näin se menee: sitähän sinkut tekee. Se mikä sulta puuttuu on oma elämä ja sen suunta ja sen sä löydät vaan ittes kautta, et miesten kautta.

      Sä et koe tekeväs asioita mitä haluat, ja siksi et koe sitä vapauttakaan, mutta kuule, se vapaus on hankittavissa itse, itsenäisesti, vaikka seurustelisikin.

    • pasmal

      Olet liian nuori sitoutumaan. Ajatuksesi ja tekosi puhuvat tämän puolesta. On kaksi vaihtoehtoa: ero tai se, että kerrot kumppanillesi kaiken tämän, minkä täälläkin, ja annat hänenkin olla perillä tunteistasi ja ajatuksistasi. Minusta nykypäivänä rapiat kakskymppinen ON liian nuori sitoutumaan. Ei kannata. Kadut myöhemminkin, ja niin miehesikin. Tee bänät ja seikkaile!

    • minävuan

      tekstisi oli kuin omasta kynästä, sillä erotuksella että ehdin mennä naimisiin. Sitten suhteeni kollegaani eteni salasuhteeksi kollegani kanssa ja nyt olemme asuneet yhdessä pari vuotta ja meillä on pieni lapsi. Vaikka näin tapahtui olen ymmärtänyt kuinka tämä loukkasi eksääni enkä koskaan tekisi enää näin miehelleni. Huomasin myös etten oikeasti rakastanut eksääni, siinäkin mielessä kun nykyisen kanssa riitelemme.

      Eroa ennenkuin loukkaat muita ja nauti elämästä vapaana!

      • aaannnnn

        Toi sun tarina on myös kuin mun kynästä. Mutta ero tohon toiseen tarinaan on se, että kaikkien mun kokeiluitteni "kollegoiden" jälkeen olen edelleen mieheni kanssa. Olen 25 ja seurustellut 8 vuotta saman miehen kanssa. Nyt tajuan, että se kokeilu/halu kokeilla oli se vaihe, joka oli ja meni. Mieheni on parasta maailmassa, eikä se vaihtamalla parane. Nyt yritämme lasta ja suunnittelemee naimisiin menoa, joka tuntuu hyvältä.

        Asia on hankala ja siinä on monta suuntaa ja haaraa.


      • kyyninen
        aaannnnn kirjoitti:

        Toi sun tarina on myös kuin mun kynästä. Mutta ero tohon toiseen tarinaan on se, että kaikkien mun kokeiluitteni "kollegoiden" jälkeen olen edelleen mieheni kanssa. Olen 25 ja seurustellut 8 vuotta saman miehen kanssa. Nyt tajuan, että se kokeilu/halu kokeilla oli se vaihe, joka oli ja meni. Mieheni on parasta maailmassa, eikä se vaihtamalla parane. Nyt yritämme lasta ja suunnittelemee naimisiin menoa, joka tuntuu hyvältä.

        Asia on hankala ja siinä on monta suuntaa ja haaraa.

        Tuo on kyllä pahimman luokan paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla.


    • sama...

      Tilanteesi kuulostaa niin minun tilanteeltani!
      Sinä sentään tunnut jossain määrin arvostavan kumppaniasi kuitenkin. Vai kuinka?
      Vaikeahan tuohon on oikeaa vastausta sanoa kun ei tiedä miehestäsi juuri mitään.
      Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla asumusero, jolloin saat pohtia rauhassa tilannetta kunnes teet lopullisen päätöksen.
      Tietenkään ei ole miestäsi kohtaan oikein pettää. Joskus kerran pettäminen voi toki havahduttaa tajuamaan, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella ja lopettaa tälläisen epäröinnin ja saamaankin alkamaan taas arvostamaan sitä omaa suhdetta...minun kohdallani näin ei kuitenkaan käynyt ja olen edelleen samassa tilanteessa kuin sinäkin...

      • Nimetön

        mutta sen hyvän suhteen voi juuri koheltaessaan menettää...joten vain paussille eikä muita suhteita...niin tietää mitä voi menettää...ei kannata uskoa kaikkia täällä olevia katkeria vanhoja ukkoja jotka haluaa että kaikki muutkin koheltaa kuten he eikä saa enää minkäänlaista suhdetta aikaiseksi eikä taida haleakaan kun haluavat että kaikki naiset olisivat vain sinkkuja ja heidän käytettävissään...


    • KylmäNainen

      Ensimmäinen on se, että sinä elät elämäsi itsellesi etkä vanhemmillesi. Et voi valita miestä sen mukaan, kuka miellyttää vanhempia eniten vaikka silläkin on tietenkin väliä.

      Toinen asia on se, että olet helvetin nuori. Yleensä ikäisesi nuoret joilla on pitkä suhde takana eroavat juuri vapaudenkaipuun takia. He eivät ole vielä kypsiä suhteeseen, koska eivät ole kokeneet elämää tarpeeksi.

      Kolmas asia on, että eipä se sinkkuelämä onnelliseksi tee. Aika samanlaisia ne miehet pohjimmiltaan ovat. Joten jos nyt eroat, huomaat viiden vuoden kuluttua olevasi suhteessa nykyisen miehesi kopion kanssa. Siihen viiteen vuoteen mahtuu enemmän ja vähemmän onnellisia suhteita, matkailua ja kavereiden kanssa olemista. Käytännössä kaiken tuosta paitsi vieraat miehet voit kokea myös suhteessa ollessasi.

      Neljäs asia on, että ei kihloihin eikä lapsia ennen kuin molemmat ovat asiaan täysin sitoutuneita. Kihlat, naimisiinmeno ja lapset ovat iso juttu. Mitään telkkaria isompia hankintojakaan ei kannata tehdä kovin nuorella iällä, vaan vasta kun suhde on vakaa.

      Viides ja tärkein asia on, että kenenkään ei pidä sanoa sinulle, mitä tehdä. Sinun pitää tehdä päätös ihan itse ja elää sen kanssa. Lupaan, että jos eroat nyt, kadut sitä vielä jonkun ajan päästä. Lupaan myös, ettet kadu sitä lopunikääsi vaan pääset miehestä yli. Lupaan vielä senkin, että ennemmin tai myöhemmin ja todennäköisesti ennemmin haluat itsellesi uuden kumppanin. Lupaan senkin, että tulet pettymään, monesti. Mutta lupaan, että tulet kokemaan paljon.

      Kaikkea sellaista. Ei se vaihtamalla parane, mutta jos tuntuu että elämä on vähän pausella, kannattaa pohtia asioita.

      • sanottu,

        ja varmasti pitää paikkansa.


      • eri mieltä

        Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että sinä ketjun aloittaja et valitse kumppania vanhempiesi arvostusten mukaan vaan itsellesi. Vanhemmat tyytyköön sinun valintaasi.

        Minusta on kovin vastuuntuntoista sinulta ketjun aloittaja, että yleensä mietit asiaa sen kannalta että kannattaako jatkaa tällaisessa suhteessa. Myös avomihesi on kovin nuori ja kokematon aainakin tämän allekirjoittaneen kirjoittajan näkökulmasta.

        Joskus se oikea aito rakkaus voi löytyä vasta yli neljänkympin kypsässä iässä, usko pois, ihminen elää vielä silloinkin ja aivan täysillä, mutta ehkä jopa hiukan kypsyneempänä.

        Edellinen kirjoittaja lupasi että jos nyt eroat, kadut sitä ja et kadu sitä. No hänhän ei ole mikään ajatustenlukija eikä hänelläkään ole mitään kristallipalloa, josta voisi asiat tulevaisuuteen nähdä. Vain tekemällä ratkaisun, asia selviää. Kun sulkee yhden oven niin toinen ovi aukeaa jossain. Yhden elämänvaiheen päättyessä toinen alkaa. Eikä avoliitossa tai parisuhteessa eläminen ole ainoa autuaaksi tekevä asia maailmassa, myös sinkut voivat elää täysipainoista ja onnellista elmää.

        Olen eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että miehet olisivat kaikki samanlaisia pohjimmiltaan. Eivät miehet ole samanlaisia. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä riippumatta sukupuolesta. On uskollisia miehiä, rehellisiä ja luotettavia ja on uskottomia, valehtelevia ja pettäviä. On miehiä jotka pitävät lupauksensa ja niitä jotka eivät. On lämminsydämisiä ja empaattisia miehiä, mutta on myös narsistisia ja itsekkäistä miehiä, joita eivät naisen tunteet kiinnosta. Myös naisissa löytyy samoja piirteitä.

        On uskallettava elämässä tehdä ratkaisuja puoleen tai toiseen. Älä pelkää elämää, pelkää vain elämätöntä elämää.


      • KylmäNainen
        eri mieltä kirjoitti:

        Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että sinä ketjun aloittaja et valitse kumppania vanhempiesi arvostusten mukaan vaan itsellesi. Vanhemmat tyytyköön sinun valintaasi.

        Minusta on kovin vastuuntuntoista sinulta ketjun aloittaja, että yleensä mietit asiaa sen kannalta että kannattaako jatkaa tällaisessa suhteessa. Myös avomihesi on kovin nuori ja kokematon aainakin tämän allekirjoittaneen kirjoittajan näkökulmasta.

        Joskus se oikea aito rakkaus voi löytyä vasta yli neljänkympin kypsässä iässä, usko pois, ihminen elää vielä silloinkin ja aivan täysillä, mutta ehkä jopa hiukan kypsyneempänä.

        Edellinen kirjoittaja lupasi että jos nyt eroat, kadut sitä ja et kadu sitä. No hänhän ei ole mikään ajatustenlukija eikä hänelläkään ole mitään kristallipalloa, josta voisi asiat tulevaisuuteen nähdä. Vain tekemällä ratkaisun, asia selviää. Kun sulkee yhden oven niin toinen ovi aukeaa jossain. Yhden elämänvaiheen päättyessä toinen alkaa. Eikä avoliitossa tai parisuhteessa eläminen ole ainoa autuaaksi tekevä asia maailmassa, myös sinkut voivat elää täysipainoista ja onnellista elmää.

        Olen eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että miehet olisivat kaikki samanlaisia pohjimmiltaan. Eivät miehet ole samanlaisia. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä riippumatta sukupuolesta. On uskollisia miehiä, rehellisiä ja luotettavia ja on uskottomia, valehtelevia ja pettäviä. On miehiä jotka pitävät lupauksensa ja niitä jotka eivät. On lämminsydämisiä ja empaattisia miehiä, mutta on myös narsistisia ja itsekkäistä miehiä, joita eivät naisen tunteet kiinnosta. Myös naisissa löytyy samoja piirteitä.

        On uskallettava elämässä tehdä ratkaisuja puoleen tai toiseen. Älä pelkää elämää, pelkää vain elämätöntä elämää.

        sen ajatuksen siihen, että yleensä ensimmäinen sydänsuru on kaikista kovin. Mutta en ole koskaan kuullut ihmisestä, joka ei siitä selviäisi. Normaalisti tunteva ihminen yleensä suree loppunutta suhdetta, vaikka olisikin lähtijä. Jopa silloin, kun lähtemiseen on ollut hyvä syy ihmiset yleensä surevat. Sitä vaan kaipaa mennyttä, vaikka tietää ettei se olisi onnistunut.

        "Olen eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että miehet olisivat kaikki samanlaisia pohjimmiltaan."

        Kirjoitin epäselvästi. Tarkoitin sillä sitä, että todennäköisesti tämä nainen hakeutuu jatkossakin samanlaisten miesten seuraan. Aika monilla naisilla on samanlaisia miesystäviä, jopa ulkonäköä myöten. ;)


      • Menettänyt
        KylmäNainen kirjoitti:

        sen ajatuksen siihen, että yleensä ensimmäinen sydänsuru on kaikista kovin. Mutta en ole koskaan kuullut ihmisestä, joka ei siitä selviäisi. Normaalisti tunteva ihminen yleensä suree loppunutta suhdetta, vaikka olisikin lähtijä. Jopa silloin, kun lähtemiseen on ollut hyvä syy ihmiset yleensä surevat. Sitä vaan kaipaa mennyttä, vaikka tietää ettei se olisi onnistunut.

        "Olen eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että miehet olisivat kaikki samanlaisia pohjimmiltaan."

        Kirjoitin epäselvästi. Tarkoitin sillä sitä, että todennäköisesti tämä nainen hakeutuu jatkossakin samanlaisten miesten seuraan. Aika monilla naisilla on samanlaisia miesystäviä, jopa ulkonäköä myöten. ;)

        Jos et ole kuullut ihmisistä, jotka eivät sydänsuruista selviä, niin tiedoksi vain: aika moni tappaa itsensä sen takia. Esimerkkinä siskoni, joka ei päässyt koskaan yli siitä, että jätkäkaveri hylkäsi.


      • että se oli syy
        Menettänyt kirjoitti:

        Jos et ole kuullut ihmisistä, jotka eivät sydänsuruista selviä, niin tiedoksi vain: aika moni tappaa itsensä sen takia. Esimerkkinä siskoni, joka ei päässyt koskaan yli siitä, että jätkäkaveri hylkäsi.

        Toinen on toista heikompi, toinen kestää enemmän ja toinen vähemmän. Taustalla on saattanut toki olla muutakin kuin tuo sydänsuru, se on asattanut olla sitten laukaiseva tekijä. Tällaiset itsemurhat eivät koskaan ole niin yksiselitteisiä, että ne johtuisivat vain jostain yhdestä syystä. kyllä taustalla saattaa olla vuosia jatkunut masennus tai muu syy. Kun tuollainen sydänsuru tulee, tarvitaan läheisiä ihmisiä, ystäviä, vanhempia ja tovereita, jotka sanovat että kyllä se siitä, ja uusia tulee. Aina löytyy uusi mies mutta omaa henkeä ei enään saa takaisin. Sydänsurut ovat niin kummallisia, että aika parantaa haavat. Ja myöhemmin voi jopa ajatella, että olipa hyvä kun sekin suhde loppui niin tuli tilaa tälle uudelle ja vielä paremmalle. Joskus etäisyys auttaa näkemään paremmin mikä suhteessa oli vikana, Joskus etäisyys tarkoittaa aikaa. Aika parantaa. Otan osaa sisaresi poismenon johdosta. Ikävältähän se aina tuntuu kaikista läheisistä, olivat taustalla syyt mitkä hyvänsä, hän ei vain enään ole niitä syitä kertomassa. itsemurha on aina lopullinen ratkaisu. Kunpa aina olisi joku ihminen lähellä ja sanoisi että koskaan ei ole seinä niin edessä että poispääsyä ei ole.


      • KylmäNainen
        Menettänyt kirjoitti:

        Jos et ole kuullut ihmisistä, jotka eivät sydänsuruista selviä, niin tiedoksi vain: aika moni tappaa itsensä sen takia. Esimerkkinä siskoni, joka ei päässyt koskaan yli siitä, että jätkäkaveri hylkäsi.

        Aika harva, sanoisin. Suomessa on noin tuhat itsemurhaa vuodessa. Avioeroja on noin 15 000, muista eroista ja sydänsuruista sitten puhumattakaan...

        Ei oikein ole kertomasi suhteessa.


      • Nimetön
        Menettänyt kirjoitti:

        Jos et ole kuullut ihmisistä, jotka eivät sydänsuruista selviä, niin tiedoksi vain: aika moni tappaa itsensä sen takia. Esimerkkinä siskoni, joka ei päässyt koskaan yli siitä, että jätkäkaveri hylkäsi.

        tiedän ettei kaikki ole päässeet yli kun toinen jättänyt ja ovat taatusti ihan normaaleja ihmisiä...se miten tökerösti sen toinen eli lähtijä tekee ja käyttää toisen loppuun, muttei mitään jätä niin kyllä miehet voi olla kummassakin tapauksessa sikoja...mutten ole yhtään miestä kuullut että olisi joku nainen tehnyt vastaavaa erään vähän sdinne päin, mutta se olikin venäläinen huora...


      • HALLUKKA

        Täytyy sanoa että juuri näin sen kuuluukin mennä päätät itse vaikka se olisikin kuinka vaikeeta!


      • kyyninen

        Tuo on kyllä paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla!


      • KylmäNainen
        Nimetön kirjoitti:

        tiedän ettei kaikki ole päässeet yli kun toinen jättänyt ja ovat taatusti ihan normaaleja ihmisiä...se miten tökerösti sen toinen eli lähtijä tekee ja käyttää toisen loppuun, muttei mitään jätä niin kyllä miehet voi olla kummassakin tapauksessa sikoja...mutten ole yhtään miestä kuullut että olisi joku nainen tehnyt vastaavaa erään vähän sdinne päin, mutta se olikin venäläinen huora...

        koskaan? Siis ikinä?

        Tällainen on - anteeksi vaan - harvinaista. Vaikka tuon yhden kirjoittajan esimerkki itsemurhasta oli surullinen, se on kuitenkin vain yksi tapaus. Yleensä itsemurhaan ei riitä yksi takaisku. Suhteen päättyminen voi olla se viimeinen takaisku, mutta ei aina.


      • KylmäNainen
        kyyninen kirjoitti:

        Tuo on kyllä paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla!

        Mutta ilmeisestikin ap kirjoittajalla kyse ei ole siitä, että suhde on huono. Vaan siitä, että suhde on arkinen eikä hän ole sellaiseen valmis.

        Silloin se ei parane vaihtamalla, koska arki seuraa väistämättä. Sille ei vaan voi mitään. Arkea voi piristää pitsialusvaatteilla, anaaliseksillä ja viikonloppumatkalla Latviaan ilman lapsia, mutta enimmäkseen elämä on aika tylsää puurtamista. Eikä arjen tarvitse mitään juhlaa olla. Mulle riittää, että olen usempina päivinä enimmän osan ajasta tyytyväinen, vaikka välillä tekisikin mieli lähteä ilman perhettä lomalle kolmeksi viikoksi Lontooseen. Sitä en tietenkään tee, mutta meillä on onneksi terve suhde. Molemmat saavat perheestä huolimatta tilaa tuulettua kavereiden kanssa, jopa matkustella ilman lapsia ja puolisoa.


    • -DjS-

      en hyväksy sitten pätkääkään tuota sun baaripussailua ja että kollegasi kanssa olet jo suht läheisissä tunnelmissa, sanon sen jo näin ensi alkuun.

      meitä on moneen junaan, ja voin sanoa että ei kaikille sovi että nuorena sitoudutaan yhteen ja perustetaan perhettä. meillä oli myös samanlaista tilannetta päällä kuin sulla on parhaillaan, tuntui että kiva se olisi viilettää ja tehdä vaikka mitä ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekkään ja jokunen vuosi sitten se kärjistyikin niin että olimme pari kuukautta täysin erossa "lopullisesti".

      homma vain kääntyi päälaelleen että vaikka molemmat olemme nuoria niin ei se sinkkuus ollutkaan niin hohdokasta kuin omat kuvitelmamme antoivat luulla, ja eikä se nurmikko siellä aidan takana ollutkaan vihreämpää kuin oma oli. päädyimme taas yhteen, en ole katunut tätä päätöstä.. miten sen sanois "paskareissu mutta tulipahan tehtyä".

      sen opin ainakin etten itse tee suhteestamme mitään päätöksiä hätiköiden, kun ei mikään suhde voi olla helppo pidemmän päälle, ja sitä paremmalle maistuu kun löytyy ne yhteiset sävelmät.

      mutta niin tämä on vain minun suhde, reilu kuusi vuotta ollaan tässä jo kimppaa pidetty (ellei lasketa sitä paria erokuukautta mukaan) enkä ole vaihtamassa naistani mihinkään, on hänessäkin muttansa mutta niin meissä kaikissa.

      sinä sen päätät mitä teet, mutta jos miehessäsi ei ole mitään vikaa niin miksi vaihtamaan?? jotta voit uudelleen tutustua uuteen ihmiseen ja kokea sen huuman?? ja ehkä todeta siihen perään ettei tämä ollutkaan yhtään niin hyvä kuin edeltävä.

    • pitäisi ensin muuttaa asumaan muutamaksi vuodeksi yksin omassa/vuokratussa asunnossa.
      Jotta oppisi elämsätä jotain.

      Moni muuttaa kotoa suoraan parisuhteeseen.

      Yksinasuminen ei toki tarkoita sitä, että katkaisisi parisuhteen.
      Kunhan molemmat asuu eri osoitteissa.

      Kerroit kunnioittavasi poikaystävääsi.
      Olet luvannut olla suutelematta toisia miehiä ja lupauksesta huolimatta suutelet.
      Et siis kunnioita häntä.

      Sanoit ettei kumpikaan teistä varsinaisesti ole pettänyt toista.
      Jätit mainitsematta mihen "syntilistan".

      Millä tavoin muotoilet painostamisen?
      Fiksu työtoveri ohjaa sinut ajattelemaan ettei kannata jatkaa.
      Onhan hänen taka-ajatuksena sada sinusta vähintään seksiseuraa.

      Koska olet lupauksistasi huolimatta sortunut lupauksestasi olla suutelematta soisia miehiä, on vain ajan kysymys milloin petät miestäsi.
      Koska se tapahtuu viimeistään silloin, kun törmäät todelliseen pelimieheen.
      Tai olet poikkeuksellisen onneton.

      Huonoimmassa tapauksessa saatat jonain päivänä miettiä, miten kerrot miehellesi olevasi raskaana.
      Eikä miehesi ole tulevan lapsen isä.

    • lue aiheesta

      Kirjoituksesi heijastaa tunteita läheisriippuvuudesta. Et uskalla irtautua miehestäsi, koska olet hänestä riippuvainen.

      Minä pilasin elämäni elämällä 17-vuotiaasta yli kolmikymppiseksi miehen kanssa, joka osasi antaa turvaa. Minulla oli samanlaisia "irtiotto"-tilanteita kuin sinullakin - pussailua baarissa ja paljon mieskavereita, joiden kanssa oli kiva käydä kaljalla. Yhden kanssa käännähdin myös sängyssä.

      Onneksi mieheni lopulta jätti minut. Sen jälkeen olen saanut elämäni järjestykseen ja nyt olen onnellinen ja liki 60-vuotias itsellinen nainen.

      • olet surkea tapaus

        Vai itsellinen nainen, yksinäinen sinä olet. Olet kyvytön parisuhteeseen, se käy selvästi ilmi kirjoituksestasi. Pilallehan se elämä menee jos on yhdessä miehen kanssa joka osaa antaa turvaa.. Voi vittu tuota järjen juoksua! No jokainen on tietysti omanlaisensa, joka etsii pysyvää parisuhdetta niin et ainakaan sille ole sopivaa seuraa.


      • marsus_totuus

        Et sä oo mikään nainen... vaan yksinäinen mummo..
        En ymmärrä mistä olet ylpeä?! Että pilasit toisen ihmisen elämän?!... Et sä ollut mikään uhri, vaan hän. Onneksi miehesi jätti sut.


      • Nimetön
        olet surkea tapaus kirjoitti:

        Vai itsellinen nainen, yksinäinen sinä olet. Olet kyvytön parisuhteeseen, se käy selvästi ilmi kirjoituksestasi. Pilallehan se elämä menee jos on yhdessä miehen kanssa joka osaa antaa turvaa.. Voi vittu tuota järjen juoksua! No jokainen on tietysti omanlaisensa, joka etsii pysyvää parisuhdetta niin et ainakaan sille ole sopivaa seuraa.

        no on se kumma eletäänkö me nyt tosiaan edelleen sitä aikaa kun naisilla ei ollut miettiä mitä haluaa?on toki pettämien väärin ja pussailu on pettämistä mutta voi juma kun pitää riittää se ihan mies pelkäättekö te ihmiset yksin oloa niin hiton paljon että tyydytte siihen ihanaa mieheen jota että kuitenkaan rakasta oikein.minun mielstä parisuhde totta kai väljääntyy mutta jos alkaa vapaus noin paljon houkuttamaan niin parempi erota,kyllähän tuota voi sitten yrittää ruikuttaa takasin jos alkaa siltä tuntumaan..mutta elämässä pitää ottaa riskejä eikä pelätä yksinäisyyttä niin paljon.


    • eroa

      Olet epäkypsä vouhake. Todennäköisesti olet jo saanut huoran tai ainakin lutkan maineen. Eroa miehestäsi ja muuta kiertopalkinnoksi johonkin muualle ettei miehesi tarvitse kärsiä.

    • Vaikuttaa siltä

      että et ole valmis pitkään parisuhteeseen. Olet todella nuori ja minusta sinun olisi hyvä kokea elämää monipuolisesti. Jos olet alkanut seurustella miehesi kanssa 17-vuotiaana, niin sinulta on jäänyt periaatteessa sinkkunuoruus kokematta. Puhun nyt omiin kokemuksiin perustuen. Olen 31 vuotias mies ja olen ollut vaimoni kanssa yhdessä 10 vuotta. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä että olisi pitänyt nuorempana mennä enemmän!
      Meillä on hyvä suhde, mutta todella tuntuu siltä, että menin liian varhain sitoutumaan, koska nyt vaikuttaa kokoajan siltä että houkutuksia sinkkuna elämiseen on paljon.
      En ole koskaan pettänyt vaimoani, enkä aiokaan, mutta vaikeus on siinä, että silloin kun sitouduin tähän parisuhteeseen, en tuntenut itseäni juurikaan, ts. olin vielä aivan kesken (tietenkin ihminen on aina kesken), monet asiat olivat täysin ennenkokemattomia ja nyt vasta iän myötä olen havainnut itsessäni ominaisuuksia, jotka eivät ole sellaisia kuin nuorena luulin. Iän myötä itsetunto ja itsetuntemus ovat kehittyneet siihen suuntaan, että epäilen vahvasti kannattaako nuorena sitoutua.

      • minun näkökulmani

        hei, puhuit asiaa. itse nuorena olin sinkku ja kaipasin toista viereleni, mutta en ollut kovin suosittu silloin poikien keskuudessa. Elin monta vuotta sinkkuna ja vasta 22v alkoi olemaan säpinää miesten kanssa, mutta nyt vasta, 25v, aloitin seurustelemaan kunnolla. olen ollut nyk mieheni kanssa 1v. sain todellakin mennä sinkkuan miten halusin, mutta nyt ovat suunnitelmat muuttuneet. itse nautin reissaamisesta ja mies haaveilee taas perheestä... ehkä olen myöh siihen valmiskin, mutta... tuntuu, että kaipaa lisäaikaa tyyliin 10v, jotta ehtisi kunnolla tutustua mieheen ennen perheen lisäystä ja ehkä seikkailla maailmallakin. naisilla kun biologian takia kannattaa synnyttää alle 30v, ja olen 26v - en voi ajatella itseäni äidiksi vielä niin nopeasti. ja lisäksi tuntuu, etten ole tarpeeksi ehtinyt kokea muita suhteita, koska tämä on eka, tai ehkä toka vakava suhde. en harrasta tod yhden illan juttuja, enkä harkitse pettämistä. tuntuu, että aika ei riitä vain kaiken kokemiseen. olen kyllä saanut hyvin toteutettua haaveitani, mutta... olen vähän harmissani siitä, ettei minulla ollut ns. teini-iän poikaystäviä, tuntuu kuin olisin siirtynyt nopeasti uusiin kuvioihin joka on saanut minut miettimään uutta rooliani.


    • provot

      Kirjoittaako toimitus tänne, jotta laittaa ihmiset ajattelemaan ja siten, että ihmisillä ikäänkuin olisi virtuaalinen vertaisryhmä.

      • harrastajam1970

        Monet aiheet, mitä s.24 esittää tuossa OVAT hyvin usein olleet HYVIN Pinnallisia ja ITSkeskeistä ( lapsellista ) ajattelutapaa sivuavia.
        Vaikuttaa siltä hyvinkin että tämä sivusto Provosoi Ihmisiä keskustelemaan.


    • Kokemusta on

      vastauksen esittämääsi kysymykseen?
      Lue viestisi ja tiedät kyllä, mitä haluat ja, mitä sinun tässä vaiheessa tulee tehdä. Kukaan muu ei sitä sinulle kykene sanomaan. Päätös on aina muutos ja se saattaa tehdä kipeää.. Pahinta on kuitenkin antaa asioiden vain olla!

    • sinkkutypy82

      Olethan sinä nuori. Usein nuorena aloitetut suhteet päättyvät siihen, kun jompikumpi tajuaa, että sitä voisi mennä ja kokea vielä.
      Mutta halusin ennen kaikkea ottaa kantaa siihen, kun mainitsit, että on vaikeaa olla yksin ja siksi et haluaisi irtautua suhteesta... Äitini on aina jaksanut tolkuttaa sitä, että ei voi tehdä toista onnelliseksi, jos ei osaa itse olla onnellinen itsensä kanssa. Ei voi vain ripustautua toiseen, että kaikki on sitten hyvin, kunhan on joku vierellä. Kaikki lähtee itsestä.
      En parikymppisenä oikein ottanut äidin neuvoista tolkkua,mutta tajusin lopulta kuitenkin. Osaan nauttia elämästäni ja sinkkuna olo ei ole mikään kirous. Kyllä se oikea ukko sieltä sitten löytyy ilman stressiä, kun sen aika on. Nyt ei kuitenkaan eletä millään 20-luvulla enää. Vanhanpiian verokin poistui jopa jo 70-luvulla. :)
      Ehdotukseni olisi, että opettelisit nauttimaan itsenäisestä elämästä, etkä etsisi vain suhdetta toisen tilalle. Olen sitä mieltä, että nykyinen suhteesi on tullut tiensä päähän, koska ajattelet muita ihmisiä, ja ylipäätän mietit näitä asioita. Helppoa se ei tule olemaan, mutta joskus se itsenäistyminenkin on tehtävä. Tsemppiä.

      • raikulipoika82

        Kato bella näin se käytännössä menee.. Taidankin ottaa tästä itselleni kunnon naisen.. :)


    • **N24**

      Luin ton jutun ja en voi käsittää sinua. Miksi hemmetissä menet pettämään noin ihanaa miestä?! Miksi sitä pitää päästä muitten kanssa nuolemaan ja varmana vielä pyörimäänki? Eroa ny perkele entisestä ennenku pahemmin menet helkatti pettämään sitä kerta ei meinaa pysyä holtti tuossa touhussa.

      Isosiskoni alotti 13 vuotiaana seurustelemaan nykyisen miehensä kanssa ja he ovat olleet nytten 19 vuotta yhdessä. Kertaakaan ei oo katunu ja rakastavat toisiaan koko sydämmestä. On siihen suhteeseen sisältynyt kunnon riitojakin joisa siskoni kävi vähän aikaa asumassa kotona ja kaikista tuntu, että mitä me tehdään jos ne eroaa?! Kaikki oli iha paineessa, kun sen mieheen oli niin tottunut :) Aina ne on saanu sovittua. Eivätkä ole ees kihloissa eikä naimisiin ole toistaiseksi menossa ees.

      Itse olen harrastanut aina pitkiä suhteita. Tämän takia minulla ei ole ollut kuin kaksi kumppania ennen tätä nykyistä miestä josta en tosiaan ole luopumassa! Alotin 19 vuotiaana seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja hän on minua 7 vuotta vanhempi. Rakastan häntä koko sydämmestäni ja haluan viettää lopun elämäni hänen kanssaan. 5 vuotta ollaan oltu kohta yhdessä ja ei ole tommoset haihatukset käyny edes mielessä minkä kanssa sinä painit. En voi käsittää tuommosia ongelmia, kun ei ole itellä ollu koskaan tarve lähtä aidan toiselle puolelle kokeileen. Teininäki olin jo semmonen et jos ei onnistu nii siitä sanotaan suoraan sille seurustelukumppanille ja erotaan jos ei muu auta. Ei tosiaan paranna tilannetta se et nuolee toista toisen selän takana tms. Se on parempi puhua sen kumppanin kanssa asiat halki kunnolla! Ei se ongelma muuten selviä.

      Minusta on mukava aamulla herätä kun toinen vielä tuhisee siinä vieressä:) Mukava hommata kotitöitä, kun toinen on auttamassa. Mukava kahtoa elokuvia kun toinen on siinä vieressä ja on joku jolle kertoo asioita.

      Saatanhan toki olla erilainen tai joittenki mielestä pihtari vähine suhteineni, mutta voinpa sanoa, että olen ylpeä siitä!! Ei oo tarvinu menneisyyttään hävetä.

      • kaipasinkin=)

        Me kyllä taidetaan olla ihan kivikautisia tässä parisuhdehommellissa!
        Mä olen ollut 19 vuotiaasta asti yhdessä mieheni kanssa. Nyt olen 35. Ihastuksia on ollut muutama mutta mä en ole niin helppoheikki ja hutera ihminen että lankeisin kaikenmaailman houkutuksiin mitä elämä tuo tullessaan. Seurauksia kannattaa aina miettiä.

        Pettäminen on sellanen asia ettei itelleni tulisi mieleenkään. Onneksi mieheni ja minä olemme samalla aaltopituudella tässä asiassa ja molemmilla on sama käsitys parisuhteesta ja kaiken olemme tehneet että yhdessä pysyttäis.

        Voin sanoa että päivääkään en ole katunut! =)


    • Selvä tapaus

      Huorahan sinä olet....ihan selvästi!!

      • oggggggg

        Siis jos miehet niin tekee - se on ok.?! Mut jos nainen - heti huora?! Jos hän olisi h. ei tekisi ilmaiseksi...


    • jakorasiaksi

      niin kohta et kelpaa kenellekään, eikä kukaan voi sinuun luottaa. Jätä myöskin se hyvä kumppanisi, tilalle saat todennäköisesti myös pettäjä ja hakkaaja miehen. Pane ranttaliksi myös muu elämäsi, turha käydä kouluja tai käydä töissä. Muuta jatkuvasti ja matkustele. Mitään pysyvää ei kannata kunnioittaa, koko ajan uutta pitää olla niin ihmissuhteissa kuin kaikessa muussakin. Se se on sitä elämää.. kun tulet vanhemmaksi niin huomaat olevasi yksin, muilla on perheet, lapset ja vakaa elämä, sinulla vain hutsun maine.

      • harrastajam1970

        Tuntuvat YHÄ suurenevassamäärin olevan juuri tuon ajatuskanna takana ! .... Miten usein törmää Naiseen joka muuttaa eripuolelle Soumea miehen perässä ihan 2-4 vko.n jälkeisen seukan. Eli haetaan ja haetaan ,ja paetaan; Itseään. kunnes tosiaan ......sitten yks vähemmänKaunis pv. oho, missäs kaverit , ne mukavat ystävät ' SE ' mukava mies sieltä 20 v. takaa.


      • Leelia Lepotuoli

        Mitä jos menisit poikakaverisi luo ja kertoisit, että olet sekaisin tunteidesi kanssa ja pelkäät tässä vaiheessa sitoutumista. Kerro, että tarvitset aikaa, jossa voit itsellesi selvittää mitä haluat. Muutat sitten muualle joksikin aikaa ja elät sitä elämää, jota haluatkin. Kun sovittu aika on kulunut umpeen, palaat tai olet palamatta. Se on myös poikakaversi etu, että et sitoudu hänneen nyt kun et ole varma tunteistasi. Kai ymmärrät hänen oikeutensa löytää rinnallensa nainen, joka häntä vilpittömästi rakastaa.

        Tietty sen riskin joudut ottamaan, että hän ei huoli sinua takaisin, mutta ei sille sitten voi mitään. Olet ollut ainakin rehellinen hänelle ja itsellesi.

        Se, että vehtailet muualla ja sitten tunnustat hänelle pikku syntejäsi on todella keskenkasvuista käytöstä, siitä pitää luopua, jos haluat säilyttää pidemmän päälle itsekunnioituksesi.

        Leelia


      • nimittelijät

        Jätä sinä bella omaan arvoonsa nuo jakorasiaksi ja huoriksi nimittelijät. He näyttävät vain oman tyhmyytensä. Lisäksi he eivät tiedä mitä puhuvat. He ovat ilmeisesti tehnet vääriä valintoja omassa elmässään tai jotain muuta täytyy olla pahasti pielessä. Sinä olet nuori vielä. Et taida itsekään tietää vielä mitä tahdot. Ei se ole synti tai häpeä, ettei vielä tiedä mitä tahtoo. Älä nimittelijöistä välitä vaan tee omat ratkaisusi itse. Ennenkaikkea ole rehellinen itsellesi ja tunteillesi. Älä valehtele kumppanillesi vaan sano totuus ja ennenkaikkea tee niinkuin todelliset tunteet sanovat. Tee niin kuin sydän sanoo. Valitsetpa sitten sinkkuuden eli itsellisen naisen elämän tai parisuhteen niin noudata sydämen ääntä. Muista rehellisyys ja aitous. rehellisyys ei vain avomiestäsi vaan myös myös itseäsi kohtaan.


      • hoitsu0810
        Leelia Lepotuoli kirjoitti:

        Mitä jos menisit poikakaverisi luo ja kertoisit, että olet sekaisin tunteidesi kanssa ja pelkäät tässä vaiheessa sitoutumista. Kerro, että tarvitset aikaa, jossa voit itsellesi selvittää mitä haluat. Muutat sitten muualle joksikin aikaa ja elät sitä elämää, jota haluatkin. Kun sovittu aika on kulunut umpeen, palaat tai olet palamatta. Se on myös poikakaversi etu, että et sitoudu hänneen nyt kun et ole varma tunteistasi. Kai ymmärrät hänen oikeutensa löytää rinnallensa nainen, joka häntä vilpittömästi rakastaa.

        Tietty sen riskin joudut ottamaan, että hän ei huoli sinua takaisin, mutta ei sille sitten voi mitään. Olet ollut ainakin rehellinen hänelle ja itsellesi.

        Se, että vehtailet muualla ja sitten tunnustat hänelle pikku syntejäsi on todella keskenkasvuista käytöstä, siitä pitää luopua, jos haluat säilyttää pidemmän päälle itsekunnioituksesi.

        Leelia

        ota tästä oppia.. katso ennen kuin kadut...


    • Tarja.

      Aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ollessani 16-vuotias. Mieheni on minua 6-vuotta vanhempi.
      Viime viikolla vietettiin 22-vuotis hääpäivää:)

    • whateveryeah

      Hei,

      Olet löytänyt ihanan miehen, ihanan nuorena. Teillä olisi toivottavasti paljon kaunista aikaa yhdessä edessä päin. Aloit kuitenkin lapsellisuuksissasi seurustelemaan aikuisen miehen kanssa, miettimättä mitä seurusteleminen ja yhdessä oleminen tarkoittaa.

      Miehesi kohtelee sinua hyvin ja ymmärtää. Hänen on helpompi ymmärtää, kohdella hyvin ja kunnioittaa sinua, kun ei tiedä minkälainen vaimo hänelle olet. Jos hän tietäisi kaikista sekoiluistasi, mahtaisiko kunnioitusta löytyä enää? Tosin tuskin jäisit sitä kaipaamaankaan, koska et edes aavista mitä kaunista ja ylvästä kunnioitus on, jos väität itse kunnioittavasi miestäsi ja sitten kuitenkin kohtelet häntä väärin.

      Olet ollut muutaman kerran viihteellä ja aina ilman miestäsi ja muiden miesten kanssa. Miksi kerroit miehellesi pettämisestäsi? Halusitko loukata häntä? Halusitko saada hänet huomaamaan sinut? Että joku muukin huolii sinut? Halusitko saada hänet mustasukkaiseksi? Mikset kertonut muista pettämisistä? Mikset anna hänen päättää minkälaisen naisen kanssa hän on?

      Pahinta tässä ei ole morkkiksesi vaan se, että miehesi luulee sinun oppineen virheestäsi. Joskus hän saattaa miettiä pettäisitkö uudestaan, mutta vakuuttelee sitten itselleen, että pikkuvaimohan on luvannut, ettei tee niin. Pahinta on se, että miehesi luottaa sinuun.

      Kolleegasi eroaminen ei oikeuta kumpaakaan teistä pettämään miehesi luottamusta. Itsekin olen helposti ihastuvaa sorttia ja olen ihastunut monesti nykyisen ja aiempien suhteitteni aikana, mutta ei ihastumisessa olekaan mitään pahaa. Sallin sen myös kumppanilleni. Ihastuminen on terveellistä. Ajatuksia ei vain saa muuttaa teoiksi.

      Lähinnä ihmetyttää se, että olet noin lapsellinen tuon ikäisenä, etkä osaa arvostaa sitä kuinka kaunista elämäsi on. Kuinka paljon olette saaneet aikaan ihania asioita yhdessä ja kuinka paljon niitä olisi edessä päin.

      Olet kertonut miehellesi sitoutumiskammostasi, se on hyvä. Miehesi haluaisi kihloihin? Miehesi siis haluaisi kanssasi naimisiin? Kihlaushan on avioliittolupaus. Asutte jo yhdessä, ei yhteiselo siitä muutu suuntaan jos toiseenkaan olette sitten menossa naimisiin tai ette. Olet siis jo sitoutunut mieheesi, mutta haluaakohan hän siulle sormuksen sormeen merkiksi varauksestaan.. Ja jos haluaa niin osaatko veikata miksi? Lapsia älä hanki, niin kauan kuin olet noin lapsellinen. Se miehesikin pitäisi ymmärtää, että noin vastuuntunnottomalle naiselle ei saisi antaa lapsia lähellekään saatika tehdä sellaisen kanssa niitä.

      Minusta tuntuu, ettet ole ikinä edes kokeillut sinkkuilua. Enkä aio valehdella sinulle, se on ihanaa! Jokaisen pitäisi saada elää ihanaa sinkkuelämää, mutta tiedätkö se ei ikinä korvaa sitä, että on joku josta pitää kiinni ja jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää ja katsoa samaan tulevaisuuteen. Toisinaan kaipaan minäkin sinkkuaikoja, mutta aika kultaa muistot. Ei muista miten itki itsensä uneen, kun ei ollut ketään kenelle kertoisi kuinka on paha olla. Ei muista kuinka kamalaa oli olla kipeänä ja kukaan ei ollut hoivaamassa. Ei muista kuinka kaipasikaan sitä tuttua ja turvallista olemaan lähellä. Ei muista kuin ihan pinnistelemällä.

      Suhteesta ei ole loppuen lopuksi niin vaikea lähteä kuin vaikea jäädä. Saada kaikki toimimaan ja pitää toinen onnellisena. Se on sitä haastetta, ei raukkamaisesti takavasemmalle poistuminen.

      Haluatko olla päätyä yksin? Saada kokemuksia, muttei rakkautta? Haluatko ihanalle miehellesi kaltaisesi pettävän vaimon? Mieti näitä kaikkia asioita, ei miehesi, ei perheesi, ei mahdollisten ystäviesi, ei kolleegasi, eikä kenenkään muunkaan kuin ITSESI kanssa. Sinä olet se joka on tehnyt väärin. Sinä olet se jolla on ongelma. Sinun se pitää siten ratkaistakin.

      Jos aiot jatkaa samaa rataa kuin ennenkin, anna ihanalle miehellesi mahdollisuus parempaan. Ympärillä on paljon ihania tyttöjä, jotka ovat saaneet sinkkuelästä tarpeekseen ja ovat myös henkisesti kehittyneenpiä kuin sinä, jotka pystyvät antamaan miehellesi sitä mitä hän haluaa. Kauniin kodin, hyvän elämän yhdessä rakkaan ihmisen kanssa, sitoutumisen, jälkikasvua, yhteisiä kokemuksia. Kaikkea sellaista, mikä taitaa olla liikaa vaadittu kaltaiseltasi pikkulutkalta!

    • hupakkojen vihaaja

      Siis jos nyt vaihtamaan nykyisesi toiseen, on tulevaisuutesi seuraava:
      1. 1-2 v menee hyvin
      2. jalkovälissä rupeaa taas syyhyttämään ja rupeat filosovoimaan taas kuten nyt.
      3. kierre jatkuu koko elämäsi.
      4. tunnusta itsellesi että olet vamppi ja horatsu

      • SAMAA

        MIELTÄ!Nimim:Elämää nähnyt.


    • oma vika

      Älä suotta tunne tuskaa, oma ukkos panee sun parasta kaveria... toivottavasti se ei tunnu susta pahalta:)

      • en tee noin

        sori vaan


    • on oman

      onnensa seppä,elämättömästä elämästä kun ei saa rahoja takasin.

    • ----

      Vastasit itse omiin ajatuksiisi kirjoituksessasi. Mielestäni ei ole muita vaihtoehtoja kuin ero sinun tilanteessasi. Elät elämääsi itsellesi, et kenellekään muulle, ja jos sitoudut liian aikaisin, ja elät puoliväkisin suhteessa joka ei täysin tyydytä, petät itseäsi ja todennäköisesti petät myös kumppaniasi ennenpitkää ja viimein katkeroidut, koska et uskaltanut ajoissa ottaa ratkaisevaa askelta...! Onnea elämääsi mitä sitten päätätkin! :) -ensihoitaja-

      • Kaikkitietävä!

        Onneksi olkoon...olet jo pilannut suhteenne...miehesi ei voi enää luottaa sinuun,koska luottamuksen voi menettää vain kerran! Toivottavasti miehesi pääsee sinusta eroon ja löytää oikean rakkauden,mikä hänelle kuuluisi,eikä tuollainen jakorasia!


    • Mariaa92

      Itselläni on MELKEIN sama tilanne. Olen melkein seitsämäntoista ja poikaystäväni kahdeksantoista. Itse en koskaan voisi ajatella pettäväni. Mutta välillä tuntuu että vanhempani voisivat adoptoida poikaystäväni. Sitten kysyn joskus itseltäni että mistä tiedän että rakastan. Kuitenkin olen vielä niin nuori etten tajua kunnolla mistä tietää OIKEASTI että rakastaa. Tietysti mustasukkaisuudesta ja näin.

      Mutta toivottavasti saat asiasi ja pääsi selvitettyä :)
      Ota aikaa itsellesi ja mieti mitä elämältäsi haluat :)
      Jaksamisia ! :)

    • Elämää oikeasti nähnyt

      Lueskelin viestiketjua ja järkytyin kun jossain sinua nimiteltiin pahastikin. Ota nyt järki käteen, sinä olet ehdottomasti liian nuori, et voi tietää millaisia ihmisiä elämässä vastaan vielä tulee, ja lopultakin se oikeakin. Elä elämää täysillä, nelikymppisenä et sitä enää takaisin saa. Suukkoja sinulle ja rohkeutta, nämä pahat kommentit ihmetyttävät.

      • Aikuinen nainen

        Minäkin ihmettelen suuresti näitä huoritteluja yms. Ei hyvänen aika nykypäivänä pitäisi kenenkään tuollaisia käyttää, eivät ne kuulu sivistyneen ihmisen sanavarastoon. Kummallista, että nuoret noin nimittelevät toisiaan. Ja vielä naisetkin. Eivätkö nykynaiset arvosta itseään ja toisiaan?

        Tämän ketjun aloittaja osaa mielestäni harvinaisen kypsästi analysoida omaa tilannettaan. Hän on pattitilanteessa omien ja muiden toiveiden ja odotusten kanssa.

        Jos elämännälkä houkuttaa niin antaa palaa. Itse en tuossa iässä voinut kuvitellakaan vielä sitoutuvani, liian paljon maailmaa oli nähtävänä.
        Mutta tietysi on niin, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle jne.

        Parempi kuitenkin mennä viuhottaa ennenkuin on hankkinut lapsia, sillä lapset ankkuroivat vastuuseen enemmän kuin mikään parisuhde.


      • Elä nuoruutesi

        Luin kanssa viestiketjun läpi- nainen on huora yms mutta miehellehän tuo käytös toisi vain mainetta ja kunniaa!

        Mutta sinulle 21 wee kirjoittaja antaisin neuvoksi - älä satuta sitä nykyistä kumppaniasi- älä vie siltä mieheltä uskoa naisiin.

        Puhu asiat selviksi sen miehesi kanssa vaikka eroaisitkin - parempi että se mies tietää miski häivyt kuin se et petät jäät kiinni ja sit häivyt.

        Sinulle tekisi hyvää olla jonkin aikaa omillasi asua yksin ja ottaa yksin vastuu arjesta- sen jälkeen osaat olla paremmin parisuhteessakin - osaat arvostaa sitä!

        vielä kerran ÄLÄ satuta sitä miestäsi!!


      • minä-

        Kyllä. Näitä keskustelupalstoja ei oikeastaan fiksun ihmisen kannattaisi edes lukea, joita mainostetaan esim. heti suomi24 etusivulla. Joka palstalla inistään ja haukutaan. Aloittajan kommentti oli täysin asiallinen ja fiksu, mutta siitä huolimatta.


      • minä-
        Aikuinen nainen kirjoitti:

        Minäkin ihmettelen suuresti näitä huoritteluja yms. Ei hyvänen aika nykypäivänä pitäisi kenenkään tuollaisia käyttää, eivät ne kuulu sivistyneen ihmisen sanavarastoon. Kummallista, että nuoret noin nimittelevät toisiaan. Ja vielä naisetkin. Eivätkö nykynaiset arvosta itseään ja toisiaan?

        Tämän ketjun aloittaja osaa mielestäni harvinaisen kypsästi analysoida omaa tilannettaan. Hän on pattitilanteessa omien ja muiden toiveiden ja odotusten kanssa.

        Jos elämännälkä houkuttaa niin antaa palaa. Itse en tuossa iässä voinut kuvitellakaan vielä sitoutuvani, liian paljon maailmaa oli nähtävänä.
        Mutta tietysi on niin, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle jne.

        Parempi kuitenkin mennä viuhottaa ennenkuin on hankkinut lapsia, sillä lapset ankkuroivat vastuuseen enemmän kuin mikään parisuhde.

        Jos luet useammin näitä palstoja, niin huomaat, että ei ole todellakaan ainoastaan Ne Nykypäivän Nuoret, jotka haukkuu toisiaan. Fiksun ihmisen ei näitä palstoja oikeastaan juuri kannattaisi edes lukea.


      • Virya
        Elä nuoruutesi kirjoitti:

        Luin kanssa viestiketjun läpi- nainen on huora yms mutta miehellehän tuo käytös toisi vain mainetta ja kunniaa!

        Mutta sinulle 21 wee kirjoittaja antaisin neuvoksi - älä satuta sitä nykyistä kumppaniasi- älä vie siltä mieheltä uskoa naisiin.

        Puhu asiat selviksi sen miehesi kanssa vaikka eroaisitkin - parempi että se mies tietää miski häivyt kuin se et petät jäät kiinni ja sit häivyt.

        Sinulle tekisi hyvää olla jonkin aikaa omillasi asua yksin ja ottaa yksin vastuu arjesta- sen jälkeen osaat olla paremmin parisuhteessakin - osaat arvostaa sitä!

        vielä kerran ÄLÄ satuta sitä miestäsi!!

        "nainen on huora yms mutta miehellehän tuo käytös toisi vain mainetta ja kunniaa!"

        Moni nainen vaatii mieheltä uskollisuutta samalla kun avautuu itse vieraille... Ja nimenomaan naisille on tyypillistä pitää mentaalitasolla pettämistä vakavana asiana.

        Tämänkään ketjun aloittaja ei näytä tajuavan, että toisen selän takana toimiminen on PETOS!


      • nainen -80
        Virya kirjoitti:

        "nainen on huora yms mutta miehellehän tuo käytös toisi vain mainetta ja kunniaa!"

        Moni nainen vaatii mieheltä uskollisuutta samalla kun avautuu itse vieraille... Ja nimenomaan naisille on tyypillistä pitää mentaalitasolla pettämistä vakavana asiana.

        Tämänkään ketjun aloittaja ei näytä tajuavan, että toisen selän takana toimiminen on PETOS!

        No hän on 21! Ei 21vuotiaana tarvitse sitoutua tai ottaa suhdettaan v-a-k-a-v-a-s-t-i! Antaa iloita elämästä, et sinä voi tehdä mitään enään kun olet kolmekymppinen, vai mitä? Kunhan hän on kiltti miehelleen ja eroaa sovulla ja huomioiden miestään niin ei siinä mitään ole tapahtunut. hänhän on kertonut miehelleen tapahtumista. niin ei siinä mitään


      • Virya
        nainen -80 kirjoitti:

        No hän on 21! Ei 21vuotiaana tarvitse sitoutua tai ottaa suhdettaan v-a-k-a-v-a-s-t-i! Antaa iloita elämästä, et sinä voi tehdä mitään enään kun olet kolmekymppinen, vai mitä? Kunhan hän on kiltti miehelleen ja eroaa sovulla ja huomioiden miestään niin ei siinä mitään ole tapahtunut. hänhän on kertonut miehelleen tapahtumista. niin ei siinä mitään

        Mikä ei ole? Kysymys ei ole iästä, vaan yksilön kypsyysasteesta. Jokainen tekee elämällään mitä haluaa. 21-vuotiaan pitää jo tietää itse mitä tarvitsee tai haluaa. Jos hän ei halua sitoutua, niin eihän siinä ole mitään paheksuttavaa. Kumppanilla on kuitenkin oikeus tietää missä mennään, epärehellisyys on todella paheksuttavaa. Käsittääkseni aloittaja ei ole kertonut miehelleen, mitä hän on puhellut kollegansa kanssa.

        Olen mä sitten minkä ikäinen tahansa, niin mähän voin tehdä just sitä mitä haluankin. Kun tiedän tarkkaan mitä haluan, niin en voi haluta kahta täysin vastakkaista asiaa. Näin on helppo tehdä valintoja.


    • ns alkontuotteista

      Ja onko ne sulle sellainen "vieraita pussailun laukaisija",ja sitten miten on ns. ainainen biletyksen kaipuu.Katsos kun miehesi on "noinkin paljon vanhempi".Teillä on elämään jo erilaiset lähtökohdat.
      Nyt harkitse elämääsi hyvin tarkoin.

    • Niin parempi että lähdet nyt. Joo, sitouduit liian nuorena ja elämä ei oo sua vielä raastanu tarpeeks että ymmärtäisit mikä se parisuhde on ja miksi sellaisen haluat.

    • pesukarhu vaan

      Olin itse samassa tilanteessa vajaat kaksikymmentä vuotta sitten. Kaikki oli kohdallaan....rakastava mies...ja kiva koti. Kuitenkin tunsin olevani jotain vailla.Samoin kävi minulle. Miehiä tuli ja meni.Ihastuksiakin oli, tosin ikinä en kenenkään kanssa sänkyyn hyppinyt: Ajattelin sen olevan jotakin ohi menevää ja jatkoin suhdetta.Alkoholi ja hakkaaminen oli vankasti kuvioissa mukana, mutta silti ajattelin kaiken olevan oikein ja että syy hakkaamiseen oli minussa .Tuli lapsi, tuli toinen , kolmas ja vielä neljäskin. Olin lapsieni jälkeen jo sitä mieltä, ettei tässä kuulukaan erota vaan tämä on nyt sitä arkea kuten mieheni sanoi. Ahdistuin aika ajoin ja sairastuin lopulta masennukseen, joka heijastui arkeen ja valitettavasti myös lapsiinikin. Päätin laittaa elämäni uusiksi ja sanoin itseni irti vakituisesta työpaikasta ja kouluttauduin uudelleen (jälkeenpäin ajatellen tein silloin jo eroa alitajunnassani). Koulutuksessa tapasin ihanan miehen, joka vei kirjaimellisesti jalat alta. Tyystin erilainen kuin mieheni. Ei ollut mikään "vaimon hakkaaja" - tyyppi, ei juonut ja oli maailman kiltein luonteeltaan. Hän ei mitenkään painostanut minua eroamaan, mutta hänen näkökulmansa asioihin sai minut tajuamaan, etten tätä ole halunutkaan koskaan; lapset olivat olleet se kantava voima. Enää se ei riittänyt.Halusin eron, johon mieheni suostui. Enempiä riitoja siitä ei tullut, joten kaikki päättyi hyvin. Mutta liian kauan meni aikaa sen tajuamiseen, ettei sitä olisi kannattanut jatkaa. Ainoa asia joka piti minut pystyssä ja jota en katunut, oli lapset. Eron jälkeen olen saanut viettää heidän kanssaan arvokkaampaa aikaa kuin koskaan. He olivat voimani silloin ja ovat sitä edelleen. Päivittäiset elämäni ilot :). Joten, mieti tarkkaan kannataako jatkaa. Olet selvästikin tyytymätön siihen teidän arkeenne, koska haet sitä "jännitystä" pussailemalla muita. Mutta muista myös, että vaikka kerrot pussailuistasi rehellisesti miehelle, niin jättää se syvät haavat häneen silti. Se, että olet rehellinen hänelle, ei anna sinulle oikeutta toistuvasti pussailla ja ehkä mennä pidemällekin. Jos välität hänestä, niin lopetat sen vehtaamisen muiden kanssa ja jatkat rehellisin, vilpittömin aikein. Tai päästät hänet menemään, ennekuin loukaatte toisianne syvemmin. Väkisin jos jatkat, katkeroidutte molemmat, ikävä kyllä. Mutta tsemppiä sulle, päätät mitä tahansa ja hyvää, parempaa uutta vuotta

      • sekopää olet

        "Kaikki oli kohdallaan....rakastava mies...ja kiva koti. Kuitenkin tunsin olevani jotain vailla. Miehiä tuli ja meni.Ihastuksiakin oli. Alkoholi ja hakkaaminen oli vankasti kuvioissa mukana, mutta silti ajattelin kaiken olevan oikein ja että syy hakkaamiseen oli minussa. "

        Onko kaikki ollut kunnossa edellä kerrotun mukaan kuitenkaan? Kyllä siinä voi saada nokkiinsa sekä mies tai nainen kun tuollainen peli tulee mukaan ja paljastuu, vaikkei väkivalta oikea ratkaisu olekaan.


      • pesukarhu vaan
        sekopää olet kirjoitti:

        "Kaikki oli kohdallaan....rakastava mies...ja kiva koti. Kuitenkin tunsin olevani jotain vailla. Miehiä tuli ja meni.Ihastuksiakin oli. Alkoholi ja hakkaaminen oli vankasti kuvioissa mukana, mutta silti ajattelin kaiken olevan oikein ja että syy hakkaamiseen oli minussa. "

        Onko kaikki ollut kunnossa edellä kerrotun mukaan kuitenkaan? Kyllä siinä voi saada nokkiinsa sekä mies tai nainen kun tuollainen peli tulee mukaan ja paljastuu, vaikkei väkivalta oikea ratkaisu olekaan.

        Pikkaisen jäi epäselväksi, että mistä kaikesta kirjoituksessani sain sekopään arvonimen? En voi puhua kuin omasta puolestani, en entisen mieheni.Ja olen kyllä elämäni aikana tullut myös siihen tulokseen, ettei kukaan yksinään tappele. Eli minussakin aivan varmasti vikaa oli. Sekopää kyllä siinä suhteessa, että annoin itseäni hakata, syrjähypyt anteeksi, alistamiset yms. Mutta vaikeatahan se on pariakymmentä vuotta tiivistää tähän palstaan, varsinkin kuin asian pointtihan oli ainoastaan herätellä viestiketjun aloittajaa. Ymmärrän ärtmyksesi, mutta mitenköhän se meni, se vanha sanonta....Älä arvostele toisen tekemisiä, ennenkuin olet vuoden kulkenut hänen mokkasiineissaan :) Mikäli ymmärrät sanonnan sisällön....Kivat jatkot sulle! Valoisampaa ja ymmärtäväisempää uutta vuotta ;)


      • vastausta pesukarhulle
        pesukarhu vaan kirjoitti:

        Pikkaisen jäi epäselväksi, että mistä kaikesta kirjoituksessani sain sekopään arvonimen? En voi puhua kuin omasta puolestani, en entisen mieheni.Ja olen kyllä elämäni aikana tullut myös siihen tulokseen, ettei kukaan yksinään tappele. Eli minussakin aivan varmasti vikaa oli. Sekopää kyllä siinä suhteessa, että annoin itseäni hakata, syrjähypyt anteeksi, alistamiset yms. Mutta vaikeatahan se on pariakymmentä vuotta tiivistää tähän palstaan, varsinkin kuin asian pointtihan oli ainoastaan herätellä viestiketjun aloittajaa. Ymmärrän ärtmyksesi, mutta mitenköhän se meni, se vanha sanonta....Älä arvostele toisen tekemisiä, ennenkuin olet vuoden kulkenut hänen mokkasiineissaan :) Mikäli ymmärrät sanonnan sisällön....Kivat jatkot sulle! Valoisampaa ja ymmärtäväisempää uutta vuotta ;)

        Ihan vaan villi veikkaus, että sekopääksi sinua kutsuttiin koska : "Kaikki oli kohdallaan....rakastava mies...ja kiva koti." Sitten ilmenee, että rakastava mies pettää ja tykkääkin viinasta ja kivassa kodissa saa turpaan. Ristiriidassa nämä asiat, ainakin minun mielestäni. Veikkaan, että sinulle kommentoinut tarkoitti tätä, ei se pahempaa.


    • lähteminen ja jääminen

      Olen vasta 16, pikkukersa suurimman osan mielestä. tuleva ex-poikaystäväni minua vuoden nuorempi. Ollaan oltu yhdessä vasta päälle 7kk, ja viimeyönä kun hän oli juomassa, petti mut.. Ei siis pahasti, mutta halaili yhen toisen tytön kanssa ja tunnusti että hänellä on ehkä tunteita kahta eri tyttöä kohtaan..

      Olemme puhuneet erosta hänen kanssaan aikaisemmin tällä viikolla, mutta päätimme jatkaa. Mutta ilmeisesti hän ei loppujen lopuksi tahtonut.

      Asian pointti on se että vasta tällä viikolla tajusin että kuinka paljon häntä rakastin, ja vaikea uskoa että voisin rakastaa ketään muuta niin. Kun koitin kuvitella elämäni ilman häntä ja hänen perhettään, se ei ollut mahdollista. Mutta nyt kun huomaan, että en ole tarpeeksi hänelle ja hän todella tahtoo jotain parempaa, koetan vain ymmärtää häntä.

      Toivon bella että et joudu katumaan, jos päätät lähteä.:) (mikä tosin olisi oikein miestäsi kohtaan). Älä ole niin itsekäs.

      • mee kasvamaan

        v...n pikku våsut!


      • nuket

        jo nukkumaan,ja käy itekkin.


    • Mene ja koe

      Kun sinulla kerran on noita ajatuksia ja mielihaluja niin älä sitoudu vaan anna mennä,asettua ehtii myöhemminkin.

      Itselläni tilanne on se että tapasin mieheni 16-vuotiaana ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä.21-vuotiaana saimme ensimmäisen lapsen ja nyt 29-vuotiaana olen 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo EIKÄ IKINÄ ole kummallakaan jalka vipattanut vieraisiin pöytiin.Sen tietää milloin käsissä on se oikea ja on valmis laittamaan koko elämänsä peliin tuon ihmisen kanssa

      • ainoa

        Pakko oli onnittella,


    • epätietoisuuden kokenut

      sun kannattaa miettiä mitä oikeest haluat elämältäs.tossavaihees se on mahdollista kun ei ole vielä lapsia sillä liian moni alkaa miettimään sitä vasta siinävaihees ko on pieniä lapsia ja tarvii antaa kaikkensa lasten eteen ja alkaa väsyneenä miettiin omaa elämää ja jos vie ei osaa puhua kumppanilleen tunteistaan ja vaipuu omiin ajatuksiinsa ja alkaa sit vastaileen itselleen niin siinä kaatuu kaikki vaikka oikeesti se ruoho ei ole sie airantakana sen vihreempää arki tulee siekin josainvaihees vastaan ja tilanne taas aivan sama mist on lähtenyt siin vaan antanut tuskaa kaikille muille ja pilannut omien lastensakkin elämän.et kantsii tehä päätökset ennen lasten tekoo ja lapsien tekemisellä ei korjata omaa suhretta vaan se on käsiteltävä pljon ennen sitä.mut puhu kumppanilles rehellisesti ja mieti et joka suhre kaatuu jos itse ei halua tekeen asian hyväksi mitään ja löytää niitä ilon aiheita.tollai jos pettää ni ei arvosta ketään siin saa juosta laitumelta laitumelle ja lopuksi huomaa et ei oo enään ketään

    • En lähtisi...

      Jos saat huomiota, teillä menee hyvin, hän rakastaa sinua. Minä en sinuna lähtisi. Itse aloin seurustella noin 16v itseäni vanhemman miehen kanssa. Seurusteltiin 11v, jolloin erosimme. Oli mun nuoruuden kaveri, sellaista ei vastaan tule, tuntuu että täältä ei meinaa enään mieleistä löytyä...Joko sitten on varattuja joka olisi kiinnostanut, ja toisen omaahan mie en taas huoli.

      Jos saisin 11v elämästäni taakse päin niin olisimme vielä yhdessä, jos oisin saanut katsoa mitä minulla olisi ollut edessä jos nyt erottaisiin...Ilmeisesti hän oli läheisilleni tärkeä, tosin tekihän hän mitä toiset käski, ja sen jälkeen elämääni on yritetty muuttaa, olen saanut kamppailla elämästäni, terveydestäni ja kaikesta, just yhden eron takia...kohta seurustelin taas ja se päättyi eroon...Nyt olen ollut sinkkuna, tuntuu että ei ketään ole löytynyt joka mua miellyttäisi...

      Ex:ää en voi enään takaisin ottaa koska hän on pois nukkunut:( Sinuna minä miettisin, ei se ruoho ole vihreempää siellä aidan toisella puolella...

      Ehkä tämä henkilö jonka kanssa olet pussaillut, haluaa sinusta lohtua erolleen ja että pääsis erosta koituneen surun ohi...

      Jos olet nyt onnellinen niin älä eroa...

      • kummankin on rakastettava

        Olen eri mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ei riitä, että jos sinä Bella saat huomiota ja mies rakastaa sinua. Ei riitä että mies rakastaa sinua vaan hyvään suhteeseen tarvitaan myös sitä, että sinä rakastat miestä. Se on kaiken a ja o se molemminpuolinen rakkaus. Ei miehesi tehtävä ole toimia sinun rakastavana vanhempanasi ja sinun hiukan uhmakkaana murrosikäisenä. Kypsä suhde tarvitsee molemminpuolista rakkautta, luottamusta ja kunnioitusta. Pidemmän päälle se ei todellakaan riitä että mies rakastaa jos ei itse rakasta. Se olisi jo oman elämän uhraamista, jos siihen vain miehen rakkauden takia jäisi ja jäisi samalla ilman omaa rakkautta mieheen. Sen verran ihmisen on oltava itsekäs ja rakastettava itseään, että valitsee kumppanin, jota myös itse rakastaa. kyllä sellainen kumppani löytyy ennepitkää. Olisi mahdoton ajatus, että yhdelle kaksikymppiselle ei koko hänen elämänsä aikana löytyisi rakastettua. Ja jos näin ainutlaatuisesti kävisi, niin siihen olisi vain sitten tyytyminen ja yritettävä ottaa ilo irti jostain muusta elämässä. On paljon muutakin elämässä kuin parisuhde, kuten matkustelu, ystävät, mielekäs työ, vapaaehtostyö, harrastukset, järjestötoiminta. Ei parisuhde ole ainoa autuaaksi tekevä asia. Mutta jos sellainen kuin parisuhde on, niin sen on oltava ainutlaatuinen ja rakastava molemminpuoliesti, ei vain jotain, jossa ollaan paremman puutteessa.


    • petä heh heh

      aina syytetään miehiä he heh hee..

    • täältä jostain

      Aikoinaan sama tilanne. Aloin seurustella nuorena, 18v, mies 6 v vanhempi.

      Tilanne nyt: naimisissa sen saman miehen kanssa, 4 lasta, yhteistä taivalta takana kohta 23 vuotta.

      Meillä ehkä se ero sinun tilanteeseen, että mies ymmärsi nuoruuttani, ei painostanut, joten otettiin rauhassa ja edettiinkin rauhassa. Katseltiin useampi vuosi ennen kuin mentiin naimisiin ja vieläkin useampi vuosi ennen kuin lapsia alettiin tehdä. Lapsien välilläkin katseltiin useampi vuosi.

      Usein olen miettinyt, että mitä sitä on tähän jymähtänyt. Silloin ihan alkuvaiheessa (siis keväällä 23 vuotta sitten) pussailin muitakin, mutta ei se suhdetta kaatanut, niin teki mieskin muiden kanssa. Ei ollut vielä vakavaa.

      Nyt sitä on hitsautunut yhteen sen verran paljon, että en edes haluaisi erota. Tykkään ukosta kuin hullu puurosta. Ei silti - päiväunia (ja yöunia ;) ) saa silti olla; ehkä edelleen odotan sitä tummaa, komeaa miestä, joka tulee aina riitojen yms. vaikeiden tilanteiden jälkeen uniini erään työkaverin tai vanhan seurustelukumppanin hahmossa... :D

      Että tilanne voi päättyä onnellisestikin, vaikka nuorena sitoutuisikin, mutta jos et ole onnellinen ja koet, että sinua painostetaan, silloin ehdottomasti on parempi lähteä. Parempi mennä ja kokea nyt kuin se, että sinulle tulee ne menohalut sitten 3-kymmpisenä, kun lapsesi ovat pieniä ja kaipaavat äitiä... Mene ja nauti nuoruudestasi.

      t. 4-kymppinen, nuorena omansa valinnut, silti onnellinen ja tummasta prinssistä haaveileva

      • harrastajam1970

        ..Mukavaa oli lukea visasta ja kivaa elämänkertaa....hiljaa HYVÄ tulee :


    • xxxxxxxxxxxxxx

      Miestäsi kohtaan olet tehnyt jo huorin ja "eroa" tulet vielä katumaan. Toista samanlaista miestä ei tule vastaan joka päivä, sen tulet vielä huomaamaan.
      Jos ongelmanne painottuvat kammarin puolelle, niin rohkeasti asia esiin ja uudet kuviot kehiin.

      Uusi mies on tuskin ratkaisu ongelmaasi, vähän ajan perästä huomaat sen olevan kaikkea muuta kuin nykyinen ihana miehesi.
      Sun on aika pakko puhuu sun miehellesi jos haluut vielä päästä aidan vihreälle puolelle takas.
      Ole onnellinen siitä mitä sulla on ja mitä tunnet syrämmessäsi.

    • !!!!!!!

      Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu..

      Aloin itse seurustella 15-vuotiaana ja seurustelin kyseisen poikaystävän kanssa kuusi vuotta. Erostamme on kulunut aikaa nyt puolitoista vuotta.

      Erosimme siksi, koska minulla oli samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. "Tätäkö haluan loppuelämältäni" "miltähän tuntuisi olla sinkku" "Rakastanko oikeasti miestäni" "Olenko tyhmä, jos haluan erota" "Minulla on hyvä mies, mutta miksi en voi olla hänen kanssaan onnellinen" "Teenköelämäni pahimman virheen, jos jätän hänet?" "löydänkö enää koskaan hänen vertaistaan"

      Mun pää oli silloin puolitoista vuotta sitten ihan sekaisin, en tiennyt mitä tehdä. KLopulta päätin, että meidän on erottava, koska jos jo nyt tuntuu "huonolta", mitä se on kahdenkymmenen vuoden päästä!!!!! Tulevaisuudesta puhuminen ahdisti, enkä halunnut puhua siitä..

      Olen todella tyytyväinen, että erosimme.. Olen saanut elää villiä sinkkuelämää ja kokeilla kaikkea uutta.. en ole kenellekään tilivelvollinen ja minun ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa menoistani..

      Täytyy toki myöntää, että ei sinkkuelämäkään niin ihmeellistä aina ole.. kyllä sitä koko ajan jotain etsii.. sitä oikeaa siis.. se ei vain ole kovin helppoa.. Siinä kasvaa..

      Tämän puolentoista vuoden aikana voin sanoa kasvaneeni ihmisenä kovastikin.. Tiedän mitä elämältäni haluan, koska olen saanut miettiä asioita rauhassa.. ilman että joku alkaa kertoa suunnitelmistaan perheenperustamisesta ym..

      Kaikki aikanaan, mutta vielä ei ollut sen aika.
      Kyllä sitä ehtii.

      Sen neuvon antaisin, että KUUNTELE SYDÄNTÄSI!

    • muuta nostelee

      Kiertopalkintona sä kelpaat, ei sinusta ole vastuulliseksi perheen äidiksi. Kannattaa ruveta maksulliseksi naiseksi, nehän tienaa kohtuu hyvin, samalla saat siihen jalkovälin kutinaankin lääkettä.

    • Nimetön

      Olet liian lapsellinen vakavaan suhteeseen etkä ansaitse miestäsi. Näytä hänelle tämä teksti ja sano, että se on sinun kirjoittamasi, niin veikkaan että ongelma ratkeaa.

    • nimetön-

      Et välttämättä sitoutunut liian nuorena mutta et tainnut ainakaan olla kovin itsenäinen siinä vaiheessa.
      Minusta kaikkien kannattaisi kokeilla yksinoloa, yksinasumista.
      Pettäjät nostattavat sellaisen noitavainon näillä palstoilla että tuskin kovin montaa asiallista vastausta saa.

      Tuntuu siltä että teillä ei ole enää sellaista ihastumista miehesi kanssa, sitähän sinä haet noista baarijutuista.
      Ettekö enää tee asioita yhdessä?

      Mitäpä jos kokeilisitte vaikka selibaattia jonkun aikaa, se saattaisi tuoda kiinnostuksen takaisin.

      Sinkkuna voin kertoa että myös sinkkuudessa on huonot puolensa. Ehkäpä ei olekaan enää niin helppoa löytää kumppani johon luottaa.

    • sitä

      mitä sinula nyt on,sillä jos miehesi on huomaavainen sinua kohtaa,niin se kertoo sillä rakkaudestaan sinuun.

      Nykyisin kun ei kunnon,miehiä oikein tahdo löytää.

      yhden hyvän neuvon haluan sinulle antaa,jos menet juhlimaan niin pyydä oma rakaasi mukaan.

      Nyt jos menet tuohon ongenkoukuun,johon koleegasi,koittaa sua saada,niin kadut sitä loppu ikäs.

      Älä suostu siihen,että rupeisit koleegalles,hetkelises heilaksi. Sillä jos hänen eronsa,on alku kantimissa,niin se voi muuttua vielä.

      Oletko muuten kysynyt,häneltä mikä johti hänen suhteensa eroon?

      Pysy rakaasi luonna ja ole uskollinen hänelle...

    • Zumbeispiel

      Olisi parempi kirjoittaa asioista suoraan kun lievennellä asioita mieleisekseen. "Emme ole koskaan varsinaisesti pettäneet.." Olethan sinä pettänyt kun olet pussaillut toisia jatkuvasti. Ei sitä sinun elämääsi kukaan toinen pysty elämään sinun puolestasi kuin sinä itse ja itse ne elämän ja parisuhteen valinnat on tehtävä koska itse sinä joudut niiden valintojen kanssa elämään. Täältä saat neuvoja joka lähtöön mutta teet sinä sitten neuvojen mukaan tai et, niin itse sinä joudut elämäntilanteessasi heräämään joka aamu omaan todellisuuteesi.

    • Itsellesikin..

      että olet aika huora. Sun on turha väittää itteäs naiseks, koska olet lapsellinen, jokaselle jakaja.

    • ...

      Kysy itseltäsi rakastatko miestäsi ja haluatko todella olla hänen kanssaan. Kirjoituksesta jäi vaikutelma, ettet halua kumpaakaan. Miehesi on vanhempi, joten lienee normaalia että hän haluaisi edetä lapsiin, yms. Ehkä toisten miesten kanssa pussailu ja heiltä huomion hakeminen liittyy haluusi saada ero aikaan. Tai vaikka et varsinaisesti haluaisi erota, niin silti haluat kokea muutakin. Mutta se on väärin miestäsi kohtaan. Muista se. Eli arvostatko miestäsi vaiko et?

    • omasta elämästä

      No niin, alkuhuuma on siis suhteessanne ohi ja nyt on arki astunut elämään. Jotain tuntuu puuttuvan, kun enää ei ole niitä maata järisyttäviä tunteita. Jäljellä on vain kiintymys ja lähimmäisenrakkaus. Näin se aina menee. Joidenkin pitää kokea sama useita kertoja, ennenkuin tajuaa, että noin siinä lopulta aina käy. Jotkut eivät tajua koskaan, vaan aloittavat aina uuden ja uuden suhteen. Missään suhteessa ei säily se alun raju rakastuminen, koska se on vain kemiallinen reaktio, joka väljähtyy viimeistään n. kahden vuoden kuluttua. Suhteesta toiseen pomppiva on tavallaan narkomaani. Hän kaipaa aina sitä kemiallista reaktiota.

      Eräs läheinen ystäväni alkoi seurustella 17-vuotiaana itseään useamman vuoden vanhemman miehen kanssa. 2 vuoden kuluttua hän erosi, kun suhde väljähtyi. Reilun viikon päästä hänellä oli uusi mies, joka oli myöskin reippaasti vanhempi. Rakastuminen oli todella rajua molemmin puolin ja he muuttivat nopeasti yhteen. Kohta he olivat jo kihloissa. Sitten koitti taas arki suhteessa ja nainen päätti kokeilla omia siipiään ja lähti yhteisestä kodista.

      Eipä aikaakaan (alle viikko), kun hän ihastui uuteen "jännittävään" mieheen. Eräänä iltana päätyivät sitten petiin, eikä tietenkään ehkäisyä tullut edes ajateltua. Nainen olikin kohta raskaana miehelle, jonka oli vasta tavannut. He päättivät pitää lapsen ja menivät naimisiin ennen lapsen syntymää. Siipien kokeilu loppui siihen ja nainen on nyt sitoutunut omituisen miehen lisäksi lapseen, jota ei niin vaan jätetäkään.

      • narttuja nykyään

        Jotka hyppivät suhteista toisiin vaikka olisi lapsiakin. Jotkut vielä jättävät lapsensakin ex-miehilleen että saavat persettään juoksuttaa tarpeeksi.


      • Virya

        Jos on kyse todellisesta rakkaudesta, niin ei se "kemia" väljähdy, vaan voimistuu ja kasvaa vaan...


    • minä-

      Joo kyllä jotenki nyt suosittelen ilman muuta vapautta ja seikkailua. Sitä sinä kuitenkin oikeasti haluat. Ja eihän oo mikään mahdottomuus, että meette taas joskus ukkos kanssa yhteen?

      • mahdottomuus

        "Ja eihän oo mikään mahdottomuus, että meette taas joskus ukkos kanssa yhteen?"

        Jos nainen lähtee seikkailemaan, niin ei mies häntä enää sen jälkeen takaisin halua. Se on varma.


      • *neitokainen___
        mahdottomuus kirjoitti:

        "Ja eihän oo mikään mahdottomuus, että meette taas joskus ukkos kanssa yhteen?"

        Jos nainen lähtee seikkailemaan, niin ei mies häntä enää sen jälkeen takaisin halua. Se on varma.

        Äläs yleistä. Ei kaikki miehet ole samasta puusta veistetty. Jotkut ehkä pelkäävät palata yhteen "sen petturi huoran" kanssa, mutta jotkut eivät egostaan juuri välitä. Jotkut kuuntelevat sydäntänsä ja palaavat ihmisen luokse, jota rakastaa. Jotkut osaavat antaa anteeksi. Taito sekin.


      • Nimetön
        *neitokainen___ kirjoitti:

        Äläs yleistä. Ei kaikki miehet ole samasta puusta veistetty. Jotkut ehkä pelkäävät palata yhteen "sen petturi huoran" kanssa, mutta jotkut eivät egostaan juuri välitä. Jotkut kuuntelevat sydäntänsä ja palaavat ihmisen luokse, jota rakastaa. Jotkut osaavat antaa anteeksi. Taito sekin.

        kuules niin ettei mies huoli ernää kun olet koheltanut tarpeeksi...enkä kyllä minäkään huolisi! ei se kokemusten keruu ketään kasvata!


    • nähnyt

      monta tällaista tapausta jossa on alettu seukkaamaan 17 vuotiaina ja tehty muksut sit viiden vuoden päästä.sittenpä kipinä vain yhtäkkiä häviää,kun kumpikin vain muuttuu ja alkaa miettimään että mitä oikeasti haluan elämältä.tulee ajatelleeksi,että olisi ruettava toimimaan jos aikoo ehtiä saada kaiken sen mistä on jäänyt paitsi.haluaahan sitä ihminen myös kokea uutta.suosittelen,että eroat sulhasehdokkaastasi.eikä tähän tilanteeseen ole teistä kumpikaan syyllinen.asiat ja tilanteet muuttuvat eikä sille voi mitään.

    • Virya

      on kyllä. Mikäli sä et itse tiedä mitä sä haluat, niin sulla on vielä kokeilut ja leikit kesken.

      Onneksi sulla on vaihtoehtoja joista valita. Sitten kun olet aikuinen, niin tajuat, että kaikkea ei voi saada. Saadaksesi jotakin joudut valitsemaan niistä vaihtoehdoista, joita sinulla on.

      Mieti, mitä itse haluat, ja tee OMA ratkaisu. Ja hyväksy tietenkin seuraukset.

    • TAVALLA

      Tommoset tilanteet saatta johtaa pahimmillaan
      henkirikokseen,tilastojen mukaan mustasukkaisuus
      niihin on suurin syy ja etkös sinä yritä saada miestäsi (tahallaan tai tahattomasti) mustasuk-
      kaiseksi

    • saunan takana!

      Kanna vastuu, kerrot kaiken ja olet sinkku. Kadut sitten vasta jälkeen päin... sen tiedän... Tai yksi vaihtoehto on vahva puun oksa

      • et........

        ole tasapainossa ITSESI kanssa.....hae apua, ennenkuin on myöhäistä. Tuo saunan taa.....oli täyttä soopaa.....


      • Nimetön
        et........ kirjoitti:

        ole tasapainossa ITSESI kanssa.....hae apua, ennenkuin on myöhäistä. Tuo saunan taa.....oli täyttä soopaa.....

        viedä edes saunan taakse... Kyllä oikeassa olit, toimenpiteen voitiin tehdä heti asiasta keskusteltaessa.


    • mies1984

      jos haluat seikkailla ota yhteyttä;)

    • Rouva Koo

      Neuvoisin sinua eroamaan avomiehestäsi ja kokeilemaan sitä itsenäistä, omaa elämää ennenkuin sitoudut enemmän. Multa tuo yksinolovaihe jäi elämättä nuorena, kun kihlauduin jo 20-vuotiaana ja saman miehen kanssa olen yhä. Usein olen miettinyt eroa, mutta ei vaan rohkeus enää riitä keski-ikäisenä ja se harmittaa ! Nuoruudesta pitää nauttia, koska silloin jaksaa ja on vahvemmat tunteet. Ei kannata sitoutua ja tehdä lapsia, jos ei itse ole täysillä siinä mukana. Elä omaa elämääsi nyt kun voit, ehdit sitoutua myöhemminkin !! Voimia ! Tiedät kyllä milloin löydät sen elämäsi miehen, johon todella haluat sitoutua. Nyt on aika kokeilla omia siipiäsi ja nauttia elämästä !

    • suhde norm

      Tuollainen vaihe on aivan normaalia suhteessa ja myös oman minän kehityksessä, ei välttämättä ole kyseessä liian aikaisin sitoutuminen, nämä kuuluvat ns normaaleihin kasvukipuihin ja ovat todella tervettä. Ero ei ole lainkaan ratkaisu vaan olette kasvaneet seuraavaan vaiheeseen suhteessa jossa ns oma identiteetti ja oma minä tavallaan kaipaa uutta tilaa. Käykää tuo prosessi yhdessä läpi,kipujen kautta löytyy kirkkaat helmet ja kasvakaa tuo tie yhdessä,löydätte aivan uudenlaiset tavat toimia.

    • koobra

      tuolloin on tauko paikallaan. sitten kun on kuukaudenpäivät ollut erossa toisesta niin tietää haluaako jatkaa suhdetta.. mene ja kokeile..

    • on..

      tullut tienpäähän,niin se vain on. Sinulla on parikin vaihtoehtoa,joko pidät yllä kulissisuhdetta tai jatkat sitä oikean etsimistä.Tekstistäsi päätellen olet vielä aika lapsellinen,joten on hyväksi että eroat ja kasvat vielä aikuisemmaksi.

    • *neitokainen___

      Minua ärsyttää nämä kaikki vastaukset, joissa on hyökkäävä ja päällekäyvä sävy. Vaikka ulkopuolisen silmin tekstisi kuullostaakin ehkä lapselliselta, ei se sitä ole. Olet nuori, kuten minäkin. Ymmärrän tilanteesi vähän liiankin hyvin.

      Itselläni oli n. puoli vuotta sitten samantyylinen tilanne. Olin ihastunut erääseen toiseen ja hain miespuolisten ihmisten huomiota ihan alitajuisesti. Terapeuttini mukaan se voi johtua siitä, ettei minulla ollut lapsena isää roolimallina. Pienelle tytölle kaikkein tärkeintä on isän hyväksyminen. Siispä ihastun toisinaan aika herkästi. En kuitenkaan koskaan ole pettänyt miestäni, eikä hänkään minua.
      Mutta kuitenkin, olemme seurustelleet kohta 3 vuotta ja kerroinkin avopuolisolleni ihastumisestani. Hän ei osannut ottaa sitä mitenkään, hän kun ei kuulemma osaa olla mustasukkainen. Eikä ihastuksenikaan halunnut painostaa minua eroamaan. Siispä odotin. Ajattelin ennemmin järjellä kuin tunteella, joka on usein aika vaikeaa minulle, kun olen niin tunteellinen persoona. Mietin, ettei ihastukseni kanssa sidottu suhde kestäisi kuitenkaan ja menettäisin kaiken mitä minulla on nyt; turvallisuuden, kodin, rakkauden, kaiken. Meni pari kuukautta, ennen kuin sekavat tunteeni tasoittuivat. Ja vielä kuukauden tai parin jälkeen tajusin, että avomieheni on juuri Se Oikea minulle. Nyt olemme kihloissa ja meillä on yhteinen lemmikki.

      Eli mitä tahansa teetkin, ota aikaa. Älä tee päätöstäsi vielä, sillä hätiköity päätös on usein väärä ja saat katua sitä myöhemmin. Ainut minua askarruttanut asia liittyi tuohon teidän erilaisiin elämäntilanteisiin ja suunnitelmiin. Minulla on mieheni kanssa hyvin samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat, joten meidän ei tarvitse huolehtia sellaisista. Mutta jos miehesi alkaa painostamaan sinua kihloihin menolla, lasten teolla tai millä tahansa muulla, uskalla sanoa ei. Sinun ei tarvitse suostua mihinkään, mitä et ole valmis tekemään. Tiedän monia, jotka ovat tehneet lapsen puolison painostuksen alla, eikä siitä ole koskaan seurannut mitään hyvää.

      Ajan myötä uskon että tulet tietämään, mitä teet. Jos oikeasti ajattelet teidän olevan liian erilaisessa elämäntilanteessa, niin miksipä ei erota. Mutta muista odottaa ensin.

      Ja ei, et sinä mikään huora ole, vaikka täällä sellaistakin roskaa syötetään. Olet ihminen ja erehtyväinen. Olet tilapäisesti hukassa tunteidesi kanssa, mutta usko pois, ei se ole lopullista.

    • äijä_21v

      Joko olet oman miehesi kanssa tai sitten eroatte. Sun mies ei todellakaan ansaitse naista, joka käyttäytyy tolla tavalla. Ihan sama juttu toisinpäin jos mies tekisi samaa.

    • akiram77

      Nyt on aika miettiä oikein kunnolla tota hommaa. Toi on mennyt jo nyt liiiian pitkälle. Lopeta nyt ihmeessä leikkiminen ja kohtaa totuus et haluat mennä ja olla sinkku. Mitä kauemmin tota pitkität niin enemmin tai myöhemmin nykyinen miehesi kuulee sen jostakin ,jos ei sinulta. Vielä kannattaa erota niin on mahdollista et voitte erota ystävinä.

      Minusta tuo ei ole rakastamista ,jos yleensä pystyy tekemään tommosta. Teillä on suhde tainnu vaan lässähtää arjen keskellä siksi haet sitä muualta.
      Kannattais vaan asia oikein istuen selvittää kunnolla jutellen miehesi kanssa ja kerrot noi sun tunteet.

    • puula.

      Kun lähdet maailmaan, petyt.

      Sinulta puuttuu jotain ja se on Kristus.

    • plovej

      Sinuna tuossa vaiheessa miettisin asioita hyvin tarkkaan itse olen 18vuotias ja seurustellut vasta kaksi ja puoli vuotta mieheni kanssa. Menimme juuri naimisiin ja esikoinenkin on tulossa. Tuntuu minustakin välillä että olinko liian hätäinen mutta sitten totesin että haluan elää siinä suhteessa ja tuntea oloni turvalliseksi. Sinä loukkaat miestäsi ja itseäsi tuolla käytöksellä, ja mikä pahinta mitä pidempään jatkat niin sen pahemmalta se tuntuu sinusta. Sanot nyt miehellesi suoraan mitä olet tehnyt ja miltä sinusta tuntuu. Et kuitenkaan koskaan tule olemaan yksin vaikka ero tulisikin, kunhan yrittäisitte edes erota ystävinä. Jos se ero on vaikeaa niin pitäkää kuukauden breikki. Et rakasta sitä jonka kanssa voit olla vaan sitä jota ilman et voi olla, vanha sanonta mutta pätee moneen asiaan. :) koita jaksaa ja saada ajatuksesi selville. Vaikka olenkin sinua muutaman vuoden nuorempi mutta minulla on ollut entisessä suhteessani samanlailla, ja se tuntui erittäin pahalta. HYVÄÄ UUTTAVUOTTA, uus vuos ja uusi elämä, niinkin voisi sanoa.!

    • xxyyxx

      mitä sitä oikeesti haluaa. Kaikkia viestejä en jaksanu lukee, mut omasta kokemuksesta voin olla eron kannalla.

      Itsellä on takana 12 vuotta kestänyt suhde, melkeinpä sanasta sanaan kuvailemasi kaltainen tilanne. Seurustelun alkaessa olin 15 ja mies oli sellainen unelmavävy vanhemmilleni. Suhteemme lähetessä loppua olin itsekin sekaisin ja miestä en halunnut loukata tai satuttaa enempää. Vaikea päätös, mutta ero oli ainoa vaihtoehto. Puoli vuotta eron jälkeen olin vielä enemmän sekaisin ja tilanne tuntui kestämättömältä. Sinä aikana otin varmasti korkojen kanssa "menetetyn nuoruuden" takaisin. Sähläämistä ja menemistä, vapaat ja varatut kierroksessa, maineesta viis... Onneksi se tapa elää ei jäänyt pitkäksi ajanjaksoksi. Tilanne rauhoittui vähitellen ja omat ajatukset selkiytyivät, palaset loksahtivat kohdalleen.

      Nyt olen seurustellut jo melkein kaksi vuotta aivan ihanan miehen kanssa, tuosta aiemmin kertomastani on siis jo muutamia vuosia aikaa kulunut. Elämääni olen todella tyytyväinen ja taaksepäin katsellessani voin olla tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin. Ensi kesänä minusta tulee rouva ja toivottavasti joskus myös äiti...

    • Amalia

      Parempi tehdä niin kuin sydämmessäsi tuntuu. mutta pääasia on kuitenkin se että katumatta paras " ole itsellesi rehellinen", joko olet suhteessa tai sitten et.
      Itse huomasin juuri saman ikäisenä että en ole valmis vakiintumaan, mutta jälkeenpäin olen miettynyt.( ehkä olisi pitänyt olla maltillisempi ja yrittää enempi) niin.. ja vähän ollut kateellinenkin kun muut silloiset kaveri ovat jo naimisissa ja lapsia.

      Sinkkuudesa on paljon hyviä puoli mutta joskus yksinäisyys saa yliotteen ja harmittaa.
      Jos todellakin rakastat miestäsi pysyt siinä ja teette pari muksuu ja meette ehkä naimisiin ja paketti on valmis. kunnes sitten eroatte..näinhän se nykyään menee.

      Räällää nyt kun olet nuori ja sitten asetu kun on sen aika. Mutta sen tiedät sitten, jälkeenpäin sua harmittaa kun jätit sen miehen ja hän löytää toisen muijan.
      Mutta jos välität itsestäsi ja tulevaisuuden avoimista ovista. Lähdet lätkimään.

    • muka vahingossa.

      Mä sanoisin, että koska perheen vaikutus on tossa niin suuri, sä et uskalla tietoisesti poikkasta suhdetta, vaikkei siitä enää ole mihinkään.

      Ei oikeesti 17 vuotiaana aloitettu suhde ole sitä, mitä aikuiseksi kasvanut ihminen ehkä tarvii/hakee ja hakeekokaan vai hakeeko omaa elämää.

      Siis käsittäkä nyt, että 17vee naisen suhde on vielä hirveesti itsensä hakemista, kasvamista, ei siinä tarvi edes olla loppuelämäksi sitoutumista, olis hirveetä jos tonikäisellä pitäis.

      Mut veikkaisin 110% varmuudella, että haet suhteelle loppua tuolla käytöksellä. JA koska perhe ei sitä tahtoisi, aiheutat hämminkiä, ja odotat, että tapahtuu jotain, ettei sun itsen tarvis poikkasta sitä. On helpompi selittää, et näin pääsi käymään ja poikki meni, mut jos oikeasti haluisit jatkaa suhdetta, näin ei pääsis käymään. Mutta tosiasiassa sinähän siitä olet vastuussa, joten tee se fiksusti.

      Itse sinkkuna olen iloinen siitä, etten ole sitoutunut liian nuorena, vaikkei sit ole kokemusta noin tiiviistä suhteesta, on kuitenkin niin paljon eri ihmisistä, ja omasta peilaamisesta eri ihmisiin, että ehkä se on kasvattanut muakin johonkin suuntaan.

      Ne seittemäntoisvavuotiaana tehdyt valinnat olis ny lähempänä kolmeekymppiä ihan jotain muuta, kuin mitä nyt elämään tarvii tai haluaa. Arvot, suhtautuminen itseen, muihin, miehiin, ne on ihan erilaisia.

      En sano, mitä sun pitää tehdä, mutta ei ero huono ratkaisu ole, jos kerran suhde on tuosa pisteessä.

    • nainen25

      Heips,
      aivan kuin olisin omasta elämästäni lukenut kun luin kirjoitustasi. Uskaltaisin sanoa, että suhteesta lähteminen tai ainakin muualle muuttaminen on tällä hetkellä tärkeä vaihtoehto sinun oman hyvinvointisi takia.

      Ihastuminen muihin miehiin parisuhteen aikanakin on mielestäni melko normaalia, jos nyt mitään voi sanoa normaaliksi. Vakavampaa on, että tunnut todella kaipaavan vapautta niin paljon että suutelet muita miehiä ja muutenkin ajattelet asiaa varmaan paljon. Olen ollut itse juuri samassa tilanteessa ja tehnyt samoin kuin sinä.

      Minusta tuntui, että eroaminen olisi kauheaa enkä pärjäisi yksin, koska en ollut asunut koskaan yksin. Lisäksi mies oli mukava ihminen ja meillä oli yhteinen koti ja 5 vuotta hyvää menneisyyttä ja yhteisiä muistoja. Hän oli hieman vanhempi kuin minä.

      Tein kuitenkin päätöksen, että muutan pois hetkeksi, ajattelin sen tuolla tavalla eli muuttamisena vain pois, mutta todellisuudessa erosimme heti. En ole katunut hetkeäkään. Tunsin seurustellessamme olevani vankilassa ja olin erittäin onneton, pinnallisesta hymyilystä huolimatta, pidimme ikäänkuin kulissia yllä.

      Erostani on kulunut nyt reilu vuosi ja olen ollut älyttömän onnellinen. Opin asumaan yksin ja yksin asumisesta tulikin kivaa. Raha-asiat järjestyivät ja en jäänytkään yksin, koska turvauduin ystäviini. Toki oli yksinäisiä iltoja ja kaipuuta turvalliseen parisuhteeseen, mutta olin tyytyväinen päätökseen. Opin myös paljon itsestäni ja minulla on nyt rohkeutta tavoitella haaveitani.

      Kannustan sinua miettimään, mitä oikeasti haluat. Vaikka kuulostaakin kliseiseltä, niin jos mies todella rakastaa sinua, hän ymmärtää, jos tunnet, että et ole valmis lapsiin ja muuhun. Siinä tapauksessa hän antaa sinun mennä.

      Voimia tähän pohdiskeluun ja ratkaisun tekemiseen, sillä jokin ratkaisu sinun täytyy tehdä.

      -nainen 25v.

      • ei sitä voi suunnitella

        Kun itse katselen taaksepäin tuota aikaa, niin en oikeastaan tiedä yhtään paria, jotka olisivat jatkaneet nuorina aloittamaansa seurustelua parinkympin kriisin yli. Se on vaan aikaa, jolloin pitää mennä eikä meinata. Perheen perustaminen ja naimisiinmenobuumi on sitten siinä 25:n jälkeen.

        Sinä teet omat ratkaisusi, ne voi välillä kaduttaa, mutta loppujen lopuksi, ainakin itseni kohdalla, olen huomannut, että kaikki on mennyt niin kuin on pitänytkin.


    • Nuori sinkku, joka tietää t...

      Jep, no täytyy sanoa, että olet tyypillinen suomalainen nainen. Itse aina sanon ettei tilastoja kannata katsoa, mutta suomessa on monta naista, jotka pettävät miestään juuri kokeilun halun takia. Muistaakseni suurin syy naisten pettämiseen on kokeilun halu, että onko viettely taito enää jäljellä, ja että onko naisesta enää mihinkään. Hauskin tilasto suomalaisten kohdalla on, että suomessa naiset pettävät miehiä enemmän :/ Tietenkin nämä on tilastoja, mutta jotenkin tuntuu, että joka kerta kun menen baariin siellä on yksinäinen 28 nainen vonkaamassa seksiä eri miehiltä. Minulle tämä naisten vonkaaminen on liiankin tuttua, ja yleensä siinä heittää sitten: "Lähe nyt meneen" tai pahimmassa tapauksessa "painu nyt vittuun jo". Ja huoran maine on helppo saada, ja siitä ei pääse eroon helpolla.

      Kuitenkin olet valtaväestöä suomen naisten suhteen. Te otatte hervottoman vanhan poikaystävän jo nuorena. Muistan itse kun kaikki parhaat lähti lukio/yläaste aikana, jonkun 6 vanhemman miesten seuraan, kun heil oli autot ja muuta. Nyt osa on tehnyt kun sinä ajattelet, osalla saattaa mennä vielä 5 vuotta ennenkun he sen tekevät, mutta uskon että moni heistä ei siihen pysyvään suhteeseen aio.

      Itse hommasin muutaman irtosuhteen entisten luokkalaisten kanssa vuosi sitten ja nyt on pysyvä suhde. Sillai olen kiitollinen, että näin ettei ne irtosuhteetkaan mitään kauheen hauskoja ole. Varsinkin kun pitäisi pitää pelkkinä irtosuhteina. Nyt on 2 vuotta nuorempi tyttöystävä ja toivoisin että ei hänellä pahemmin tulisi tällaisia ajatuksia, mutta pahoin pelkään, että hän jonain päivänä lähtee. Hänellä ei oikein suhteita ole ollut ja hän vastikään täytty 18, niin hän pääsi vasta maistamaan baari elämää.

      Mutta itse sanoisin, että pysy miehessä, se on turva ja aina on se riski, että päädyt pubi ruusuksi vonkaamaan seksiä ja elämään vanhana piikoina loppuelämäsi.

    • Minun mielestä olisi ihan hyvä jos sanoisit miehellesi että haluat hiukan miettiä ja selventää päätäsi ja voisit mennä jonnekin miettimään mitä SINÄ oikeasti haluat, eihän ne sinun vanhempasi kuitenkaan ole menossa kihloihin miehesi kanssa.
      Jos tulet siihen tulokseen että olisi parempi erota mutta et uskalla yksinäisyyden pelosta niin huoli pois, uskon kuitenkin että sulla on ystäviä joihin tukeutua ja on ihan hyvä opetella olemaan myös yksin.
      Yksi vaihtoehto voisi olla että ottat hieman välimatkaa (ei erota kuitenkaan), olla jonkin aikaa fyysisesti erossa ja katsoa miltä sitten tuntuu... Jos koet että elämä on TÄYSIN mahdotonta ilman miestäsi, jatka elämää hänen kanssaan mutta jos koet että et halua palata takaisin voit erota... muista kuitenkin että se olet SINÄ joka elää tämän miehen kanssa, ei vanhempasi, ystäväsi tai kukaan muu kuin itse.
      Toivottavasti tästä oli apua eikä sekoittanu päätäsi kauhean paljon :)

      • ettei

        Sun EI kannata pussailla toisia miehiä jos tahdot pitää tuon entisen. Tajuun kyllä sua, voit itse päättää elämästäsi; elää vapaana ja villinä/ miten haluat.

        Mutta mulla on semmonen mielipide, että älä pussaile ja seurustele monen kanssa, valitse yksi jos on pakko.


    • ....ole vihreämpää

      Jos lähdet, varmasti kadut jossakin vaiheessa. Silloin ei välttämättä ole enää takaisin menemistä...

      • MIEHEN SEXIÄ

        juu lähde vaan kokeileen mitä maailmalla on annettavana.köyhyys ja puute voi olla osasi..reffit palstoilla puolimijoonaa eronnutta naista etsii uutta elätäjää.

        jos kutinaa alapäässä sen kanssa mahdoton elää,kannattaa tosiaan mennä etsiin sitä uuttta..onkos koulutusta vai tyttömyys edessäsi.

        mutta sitä voi joutua kierrätykseen,ja hyväksikäytetyksi..nuoret miehet ei enää uskalla parisudetta perustaa..otetaan vain naiselta makiat ja jätetään..et sillee.


      • ja kurjus
        MIEHEN SEXIÄ kirjoitti:

        juu lähde vaan kokeileen mitä maailmalla on annettavana.köyhyys ja puute voi olla osasi..reffit palstoilla puolimijoonaa eronnutta naista etsii uutta elätäjää.

        jos kutinaa alapäässä sen kanssa mahdoton elää,kannattaa tosiaan mennä etsiin sitä uuttta..onkos koulutusta vai tyttömyys edessäsi.

        mutta sitä voi joutua kierrätykseen,ja hyväksikäytetyksi..nuoret miehet ei enää uskalla parisudetta perustaa..otetaan vain naiselta makiat ja jätetään..et sillee.

        miehen rakkaus on pekää himoa ja ,paljon on miehiä nykyyään jotka vain etsii uutta uhria...taannoin oli se aids nuori mies..ei minkään näkönen silti kymmenet naiset anto pimppaa ja pahoin seurauksin.
        suomalainen eronnu nainen elää puutteessa.


    • 23nainen

      Olin itse naimisissa 3v mieheni kanssa, mikä oli kyllä virhe, olisi ensin pitänyt rauhassa tutustua ja varmistua tunteistani, mutta kun alku ihastus tuntui rakkaudelta. sitten kun huomasin etten miestäni rakastanutkaan, niin pidin vain suuni kiinni kun perheeni ja ystäväni hänestä pitivät ja olin "vanhalla" tavalla kasvatettu, että jos naimisiin menee niin ollaan myös loppu elämä. Kävin tyttöjen kanssa viihteellä ja tanssin joskus hitaita miesten kanssa, ja kerran jopa erehdyin suutelemaankin, tästä tosin tuli niin kauheat syyllisyys tuskat, että en vuoteen mennyt edes kavereideni kanssa ulos. Mutta kotona mieheni kosketuskin jo etoi :( odotin aina innolla että hän lähtisi jonnekkin ja saisin olla rauhassa ilman häntä edes hetken... Sitten 3 vuoden jälkeen aloin ystävystyä yhden miespuolisen tuttavan kanssa ja huomasimme olevamme samalla taajuudella niin huumorin kuin muutenkin tavoin. yritin pitää välit kaveruutena, mutta tajusin tämän olevan rakkautta. mietin asiaa pitkään, enkä pettänyt aviomiestäni. Kunnes sain yhtenä päivänä tarpeeksi rohkeutta kerättyäni sanottua miehelleni että tahdon avioeron. mieheni oli tottakai murtunut, tunsin syyllisyyttä :( mutta olin vihdoin saanut sen tehtyä, huokaisin helpotuksesta. hommasin asunnon ja hoidin asiani kuntoon, nykyisin olen kihloissa ja onnellinen ja RAKASTAMANI miehen kanssa. toivottavasti muut eivät hukkaa elämästään vuosia vain sen vuoksi että eivät uskalla tehdä päätöksiä. älkää tuhlatko nuoruuttanne suhteeseen missä ette ole onnellisia.

    • aaaapppo

      Kirjoituksiin "serkku 30v seurustellu, rakastavat kaikki ok" "kaveri 20vuotta naimisissa kaikki ihanaa" tyylisiin kirjoituksiin viitaten sanon teille, että ette voi tietää mitä kulisseissa tapahtuu. Monesti pidetään yllä kuvaa omasta suhteesta taikka onnellisuudesta. Välttämättä asiat ei niin ruusuista ole, pitäkää sekin mielessä.

    • kokkeile

      voi bella, mene vielä kun voit,koti ja lapset saa odottaa,kun pussailu tuntuu mukavalta.
      helppoa ei ole yksin tulla toimeen,,ja aina on vaara ettei sit myöhemminkän osaa pariutua.
      kokeilla kannataa,kun et ole vielä edes itsenäistynyt.!

    • ruudit..

      poloki ennen akkoja kun tulupatonta moppoo ja sitten viisari tuli 35 ja kierrin tulupan pohjaan ja nyt pari muksua ja tosi hieno muijja. On monta kaveria jotka meni naimisiin parikymppisenä ja perusti perheen ja nyt ne on eronnu ja elämä ei olekkaan mitä piti olla,jotta kannattaa sauhuta ja sitten kun enimmät ruudit on poltettu niin sitten käsäri päälle ja perustaa se perhe mukulojen kera tai ilman!

    • Äippä37

      Itse olin 18v kun menin naimisiin ja vauva 19v.Siinä se nuoruus meni kotia ja lapsia hoitaen. Nauttikaa nuoruudesta ja eläkää vapaana kuin taivaan lintu kerkee myöhemminkin sitoutumaan!Olet vain kerran nuori!

      • vaimoni..

        ennen armeijaa olin jo isä,minulla ja pojallani ikäeroa 17v kannatti tosiaan ,nyt olen nelikymppinen ja viriili naisia olisin saanut vaikka kuinka,en ole pettänyt vaimoani kertaakaan..
        vaimoni on ihana ja kaunis ,ei tarvi pettää vaimoni vie tajun ja osaa antaa hellyyttä ja rakkautta jota mieskin kaipaa.

        parkymmentä vuotta yhteistä elämääja jatkuu edelleen
        olemme mökillä saimaalla joulunpyhät..vamoni ja kolmen pojan kanssa,myös poikien kavereita.


    • Sinä olet maailmasi tärkein

      Eroa ENNEN kuin tulet raskaaksi!

      Sinulla voi toki olla vielä toivoa nykyisessä suhteessasi, mutta en laskisi sen varaan. Jos sinulla on nyt sellainen olo, ettet jaksa miestäsi. Niin mihin se muuttuu 5 vuoden kuluttua, kun alat huomata, että nuoruus olikin melkoisen lyhyt aika ja "iloista" olisi pitänyt nauttia ajallaan.

      "Aikuisena" ne ilot on sitten jotain muuta ja hullu nuoruus on se paras nuoruus. Nauti kaikesta mitä maailma tarjoaa, ja haistata paskat näillä kateellisilla lepakoilla ja katkerilla vanhoilla äijillä, joiden mielestä oot huora jos vaihat ukkoa pari kertaa viikossa. Näille tiedoksi, että huora sellainen, joka hoitaa yössä useempia asiakkaita ku nää kitisijät saa elämänsä aikana. Ja muuten, joka ukko noista huorittelijoista panis vaikka viittä naista saman päivän aikana jos vaan suinkin sais/kykenis. Ei paljoo kannata niiden mielipiteitä kuunnella - Ihan oikeesti!

      ELÄ NYT!

      Kaikkein suurin rikos, minka koskaan voit tulla tekemään, on se, ettet elä niinkuin tahdot.

      Ja jos se on mahdotonta, niin elä edes niin hyvin -kohti sitä- kuin pystyt.

      • yksinäiset

        varo näitä eronneita akkoja jotka yllyttää eroaan..ei perheeliset ja kenellä hyvin menee kirjoittele juhlapyhinä..yksinäiset ja katkerat ÄMMÄT Kirjottelee,ja yllyttää.

        sinnunna itse päätäisin mitä elämälläsi teet..ÄLÄ KUITENKAAN USKO NÄITÄ YKSINASUVIA JOILLA EI MIESTÄ,EIKÄ MITÄÄN IHMISSUHTEITA.ON VAIN YKSINÄISYYS JA KATKERUUS.täh??


      • täällä juhlapyhinä
        yksinäiset kirjoitti:

        varo näitä eronneita akkoja jotka yllyttää eroaan..ei perheeliset ja kenellä hyvin menee kirjoittele juhlapyhinä..yksinäiset ja katkerat ÄMMÄT Kirjottelee,ja yllyttää.

        sinnunna itse päätäisin mitä elämälläsi teet..ÄLÄ KUITENKAAN USKO NÄITÄ YKSINASUVIA JOILLA EI MIESTÄ,EIKÄ MITÄÄN IHMISSUHTEITA.ON VAIN YKSINÄISYYS JA KATKERUUS.täh??

        Juu "ei perheelliset ja kenellä menee hyvin kirjoittele juhlapyhinä täällä" sinä sanot edellinen kirjoittaja. No mitä ihmettä sinä itse sitten täällä teet näin sunnuntaipäivänä kirjoittelemassa. Ei taida siis oman logiikkasi mukaan itselläsi mennä hyvin, kun täällä kirjoittelet.


      • näitä...
        yksinäiset kirjoitti:

        varo näitä eronneita akkoja jotka yllyttää eroaan..ei perheeliset ja kenellä hyvin menee kirjoittele juhlapyhinä..yksinäiset ja katkerat ÄMMÄT Kirjottelee,ja yllyttää.

        sinnunna itse päätäisin mitä elämälläsi teet..ÄLÄ KUITENKAAN USKO NÄITÄ YKSINASUVIA JOILLA EI MIESTÄ,EIKÄ MITÄÄN IHMISSUHTEITA.ON VAIN YKSINÄISYYS JA KATKERUUS.täh??

        yksineläviä miehiä jotka kirjoittelee mitä sylki suuhun tuo...varo heitä!!!


    • jo vanhempana

      henkilönä näen asiassa tämänkin puolen: onko sinulla oikeastaan tarve olla "vapaa" ja elää "sinkkuelämää "(joka on muuten takapuolesta ja syvältä), vai onko kyseessä tarve ITSENÄISTYÄ?

      Itselläni kävi avioliiton kanssa huonosti ja erosin 30 vuotiaana, enkä suinkaan ollut mikään eilisen teeren tyttö. Vasta myöhemmin tajusin,elettyäni vuosikausia täysin yksin, että minulla oli suunnaton tarve itsenäistyä, sekä miehistä että äidistäni. Äitini on aina ollut hyvin hallitseva ihminen ja alitajuisesti hain aina elämäänikin hallitsevia miehiä, olinhan niin tottunut siihen että minulla ei saanut olla omaa tahtoa eikä omia mielipiteitä. En ole koskaan ollut mikään tossukka ja osaan panna hanttiin ihan pirusti, mutta meitä ohjaavatkin usein täysin alitajuiset asiat.

      Halu olla itsenäinen ja halu "kokeilla" asioita näyttävät usein sekaantuvan ihmisen päässä, ehkä siksi että itsenäistymisen tarpeesta puhutaan niin vähän. Sitä pidetään kai jotenkin itsestään selvänä, vaikka joka päivä ympärillään näkee ihmisiä jotka ripustautuvat kaikkeen mahdolliseen ja ovat riippuvaisia muista ihmisistä. Ollaan kamalassakin suhteessa mieluummin kuin yksin. Ei yksinoloon kukaan kuole, eikä yksinolo ole sama asia kuin jakorasiana eläminen, vaikka miehet niin näyttävät kuvittelevan. Itse olen ainakin huomannut joidenkin miesten näkevän kovastikkin vaivaa elämästäni, vaikka heidän elämänsä ei kiinnosta minua vähääkään.

      • EIKÖ SYÖMÄÄN

        stadissa miljoona asukasta ,siitä puolet on yksiasuvia.tai asutaan koiran kanssa.

        mistä tää yksinasuminen kertoo,suomalainen mies v2007 vihittiin 17000 kertaa ulkolaisen naisen kanssa..suomen eronneet naiset saapi elää omineen.

        näin laman alla kuka hölmö rupeaa elättään toisen miehen kakaroita.


    • tilanne jokunen

      noin puolitoista vuotta sitten.
      Olen alkanut seurustelemaan 16-vuotiaana ja ollut siitä lähtien saman miehen kanssa. Ruperin toissa kesänä ajattelemaan tavalla että "olen tämän kanssa loppu elämäni en saa ikinä tehdä mitään "koekeiluja" ja se alkoi ahdistaa. Mieheni ei ole kuin muutaman vuoden vanhempi mutta on elänyt paljon vapaampaa elämää kuin minä. (seusrustellut muidenkin kuin minun kanssani jne) Itse en käynyt/käy baareissa vaikka muuten olen aika menevä ihminen. Kehottaisin pitämään aika lisän (sitä mekin harkittiin mutta päästiin sen ohi ja edelleen seurustellaan, meillä oli tilanne jo siinä vaiheessa että meinasin alkaa jakaa tavaroita) Ikinä ei ole mieleen tullut pettäminen mutta luulen että sinun olisi parempi ottaa nyt väliä kaikkeen. Lupaan että ikävä on niin kova että palaat aika pian miehesi luo tai ainakin haluat mutta kokeile miltä se vapaus tuntuu jos löydät itsesi ensin "toisen miehen sylistä" kuin "omasi" niin päätös on varmaankin aika selvä...

    • Suvereeni

      En ymmärrä miten täällä jaksetaan moralisoida. Elämä on tarkoitettu elämistä varten. Tyttö on 17 vuotiaana alkanut seurustelemaan tämän miehen kanssa, joten kokemusta siitä vapaasta elämästä ei ole lähes lainkaan.

      Itse olen ollut täysin samassa tilanteessa. Ihastuin todella tyttöön, jonka kanssa ensimmäisen kerran harrastin seksiä. Pidin häntä silloin ihanana ja todennäköisesti pitäisin vieläkin. Minulla oli kuitenkin niin paljon vielä kokematta asioita joita halusin kokea, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää tämä tyttö, vaikka se sattuikin paljon.

      Sen suhteen jälkeen minulla olikin naisia paljon ja minulla oli hauskaa siihen asti, että olin saanut kyllikseni siitä. Tällöin aloin etsimään uutta kunnollista kumppania ja minusta tuntuu, että olet nyt sellaisen löytänyt. Naisen, joka on vielä ihanampi kuin tämä tyttö, jonka joskus jouduin jättämään.

      Mielestäni on ihan järjetöntä jättää elämä elämättä ja sitoutua liian aikaisin. Vahemmiten sitä tulee varmasti katumaan jos ei ole luonnostaan aikaisin asettuvaa sorttia.

      Kannattaa kuitenkin erottaa hetken huuma siitä, että todella tuntuu että jää elämä elämättä. Nimittäin jos rikot hyvän suhteen vain puhtaasti vapaan seksin takia, johon kyllästyt loppujenlopuksi lähes välittömästi, niin tulet varmasti katumaan tekoasi.

      Mieti kumpi sinusta tuntuu parhaalta. Ehkä teet oikean ratkaisun, ehkä et. Elämähän kuitenkin jatkuu tavalla tai toisella. Jos eroon päädyt niin suosittelen sen tekemistä pikaisesti.

      • ERKKI....::))

        KETJUN ALOITTAJA ON ILTASANOMIEN TOIMITAJA EHKÄ..LAITTANUT YKSINÄISILLE NAISILLE AJATELTAVAA JA PURKAA TUNTOJAAN..

        KUKAAN NORMAALI NAINEN EI TEE TOLLASTA ALOTUSTA..


        TAAS TEITTIÄ ON KUSETETTU..HAHA..TÄH??


    • .....

      Eihän hyvin kohteleva, ihana ja ymmärtäväinen mies koskaan ketään kiinnosta oikeasti. :)

      • ELÄMÄÄ,,,,,M

        otin eron miehestä ja pari koiraa tilalle,nyt elämä parempaa saan kaupugin vuora asuntoon tukea ja kodinhoito tukea..myös koirani saavat tukea asumiseen.et sillee.


    • female20

      pidät kyllä kiinni suhteesta!!! mieti kuinka harvassa on hyvät suhteet...ja miehet!!nykypäivänä kun kaikki pettää ja luovuttaa...tottakai sitä noinkin pitkäön suhteen jälkeen alkaa epäröimää ja kenties oksettmaa toisen naama,käy vastenmieliseksi,se on ihan normaalia..puhuisit miehelles siit ja keksitkää joku/jotain millä saisitte taas alkuhuumasta edes murto-osan takaisin!!!! perkele mut älä nyt luovu kaikesta!!!

      • ei ole kyllä

        Siis se ei kyllä ole mitään normaalia suhteessa jos toisen naama alkaa oksettamaan. Ja jos toinen käy vastenmieliseksi niin se ei kyllä ole mitään normaalia suhteessa. Silloin on jo viimeistään ymmärrettävä, että kumppani ei ole oikea jos hänen naamansa oksettaa ja on vastenmielinen. Miten niin hyvät suhteet ja miehet on harvassa. Eivät kyllä oikeasti ole. Mitä ilmeisemmin suhteet, joissa siis toisen naama oksettaa, ovat lisääntymään päin ja tästä jotkut saattavat tehdä sen johtopäätöksen, että kaikki muutkin suhteet ovat kyseisessä heikossa jamassa. Mistä ihmeen "kaikesta" ei saisi luopua tämän kirjoittajan mukaan. Hiukan yli kolme vuotta epätyydyttävää suhdetta, siitäkö kaikesta ei pitäisi luopua. Entä jos tialle tulisi jotain parempaa, rakkautta, hyväksyntää,luottamusta ja uskollisuutta. Suhde, jossa toisen naama ei tosiaankaan okseta vaan herättää rakkaudentunteita yhä enemmän.


      • KUIN SYÖÄPÄ

        SINÄ NAINEN,MUISTELES KOSKA SINUA ON VIIMEIKSI SUUDELTU,TAI OLETKO SAANUT MILLOIN VIIMEIKSI AITOA MIESTÄ..YKSINÄISYYS NÄIVETTÄÄ JA LOPUKSI TAPPAA IHMISEN..SISÄLLÄ KEROSTALO ASUNOSSAAN..AINUT YSTÄVÄ TELKUN KAUKOSÄÄDIN,JA NETTI.


      • rakentajaranemoi

        Tossua vaan sille niin ihanalle miehelles.vaihtelu virkistää ja sitäpaitsi aidan toisella puolella todennäkösesti on vihreämpää.turha sitä on ryystää kevetmaitoa jo kermaakin on tarjolla.Peace


    • nainennn=)

      Mikä oikein kuvittelet olevasi?

      Voivottelet sinun surkeaa tilannettasi ja kuinka sinulle on vaikeaa. Samaan aikaan huitelet kaupungilla kollegoittesi kainaloissa, vaikka kotona odottaa tod.näkösesti uskollinen, ihana, rakastava mies. Sä et todellakaan ansaitse miestäsi, ja vielä vähemmän se ansaitsee sinut. Mutta ennen kuin lähdet (tee se mahd. pian!), kerro miehellesi ensin sun salaisista hipoista muiden miesten kanssa, pyydä anteeksi ja lähde viettämään sitä railakasta sinkkuelämää!

      Tässä taas tyypillinen esimerkki nykyajan nuoresta naisesta; ollaan itsekkäitä, ei oteta vastuuta teoistaan, kylvetään itsesäälissä ja haetaan ja kerätään huomiota ja sääliä toisilta kun itsellä on "niin vaikeaa". Ja pettää saa toki, sehän on niin lohduttavaa ja ihanaa. Mies kuvittelee tyttöystävänsä ihanaksi, uskolliseksi ja vastuuntuntoiseksi naiseksi. Todellisuudessa nainen on juuri päinvastaista.

      Hyvää talven jatkoa sulle ja sano paljon terveisiä ja voimia ihanalle miehellesi:)

    • Kantapäänkautta oppinut

      Itsekin olin nuori, just täyttänyt 16 vuotta kun aloimme olemaan mieheni kanssa. Kaikki meni tosi ihanasti muutaman vuoden ja rakastin häntä enemmän kuin mitään. Ja suhteemme oli kaikinpuolin täydellinen. Mutta sitten kävi jotain ja minä petin miestäni jokusen kerran. Lopulta jäin kiinni. Erosimme. Mutta parin viikon eron jälkeen palasimme yhteen. Mieheni oli valmis antamaan minulla kaiken anteeksi, mistä olen niin kiitollinen ja onnellinen. Se oli elämäni paras asia.
      Palasimme yhteen ja elämä jatkui yhdessä. Sen jälkeen en ole miestäni pettänyt enkä ikinä voisi kuvitella pettäväni. Hän on antanut minulle jo tarpeeksi anteekis. Ja lopetin alkoholin käytönkin hänen takiaan. Koska tiedän, että kännissä minulla on taipumus vieraisiin miehiin.

      Kokemuksen äänellä voin sanoa, että ei se vaihtamalla parane. Et ainakaan parempaa saa. Ja täytyy myös muistaa, että kun tapaat uuden miehen, aluksi kaikki on niin vaaleapunaista. Mutta kyllä se arki tulee kaikkiin suhteisiin. Ja silloin se suhde punnitaan.

      Minä olen ainakin maailman onnellisen nainen, kun mieheni antoi minulle anteeksi ja otti minut takaisin. Ja nyt meillä menee paremmin kuin koskaan. Meillä on pieni tytär ja parisuhteessakin kukoistaa.

      Kannatta sinunkin miettiä tarkkaan ennen kuin otat seuraavan askeleen. Saatat nimittäin joutua katumaan ratkaisuasi, sillä nykyinen miehesi todennäköisesti löytää uuden ja sinusta tulee ex. Silloin on turha enään itkeä perään.

      Ja nuoruudesta vielä. Minusta kukaan ei ole liian nuori tekemään suuria päätöksiä. Nykyään vaan tuntuu olevan niin mediaseksikästä elää villiä sinkkuelämää 30 vuotiaaksi ja sit ihmetellä, kun ei hyvää miestä enään löydy. Pitkäkin parisuhde voi säilyä virkenä ja "jännittävänä". Minusta ainakin pitkä suhde antaa miljoona kertaa enemmän kuin sata yhden illan juttua.

      Tsemppiä, teet elämäsi kannalta suuria päätöksiä!

      • media -age

      • rintaääni

        KOKENUT SAMAN JOSKUS ei mainitse, kauanko hän on nykyisessä suhteessaan ollut. Kirjoituksesta voi päätellä, että kyse on kuitenkin melko nuoresta pariskunnasta, koska tytär on niin pieni vielä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tämä kirjoittaja sanoo, että vaihtamalla ei parane. Todellisuudessa hän ei sitä tiedä. Hänellä on kokemusta yhdestä ainoasta suhteesta, joka alkoi 16-vuotiaana, siis alaikäisenä. Sen lisäksi hänellä on ollut pari pettämistä.
        Siinä siis tuo kokemus. Mutta elämää on vielä edessä ja voi hyvinkin olla niin, että tulee tarve jossain vaiheessa kokeilla omia siipiä. Tässä on asetelma jossa mies on hyvä ja nainen "paha", joka on saanut anteeksi. Siis naisen on oltava tämän mukaan ikuisesti kiitollinen, kun mies hänet takaisin huoli. Alkoholinkin nainen sanoo lopettaneensa miehen vuoksi, ei siis oman itsensä takia. Jotenkin oma tahto tuntuu puuttuvan. Tyytyykö siihen pitemmän päälle, että elää toista varten omat tarpeet tukahduttaen.Ja nainen vakuuttaa rakastaneensa miestä enemmän kuin mitään muuta, hui tuollaista superlatiivia, entä oman itsensä rakastaminen.

        Mutta ehkä jonain päivänä nainen alkaa kaipamaan muutakin, kuin anteeksiantoa.

        On sanottu ja tutkittukin, että ihmisellä olisi kolme elämänvaihetta ja niissä kussakin erilainen ihmissuhde. On nuoruuden suhde, jossa kasvatetaan lapset ja rakennetaan kotia. Sen jälkeen olisi aikuinen suhde, joka perustuu keskinäiseen kumppanuuteen. Ja sitten tulisi vielä kolmas eli kypsän vanhuuden suhde. ja kaikki nämä eri kumppanien kanssa. Siis näin on hahmoteltu asiaa, että ihmisellä olisi eri tarpeet eri ikäkausina ja myös hiukan erilaisen kumppanin tarve. Toki voi ajatella että yksi kumppani riittää mutta voiko se olla se kumppani, joka jo 16-votiaana on tavattu.

        jotenkin tuntuu, että onko ihan lapsuus jäänyt elämättä nuoruudesta puhumattakaan.


      • sdsdsd

        Olipas viisasta tekstiä,pitkästä aikaa..tämän kirjoittajalla ainakin omakohtaista kokemusta asioista,itse olen samaa mieltä tässä asiassa.JOKAINEN tekee virheitä,ei täydellisyyttä ole olemassakaan..ja jos tunnet enää yhtään häntä kohtaan,yritä vaalia sitä,et tule katumaan sitä.


    • Nimetön

      Itse olen vasta 20 täyttänyt ja olen kihloissa saman ikäisen poikaysäväni kanssa. Aloimme seurustelemaan kun olin 15 ja menimme jo 4kk myöhemmin pyysi minua kihloihin, joka tuli nopeasti, mutta en kehdannut kieltäytyä. Nyt olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja meillä menee todella hyvin. Olemme kokeneet pettämistä poikaystävän puolelta ja sen tappeluvaiheen jossa vain tapeltiin koko ajan joka asiasta, mutta nyt kaikki on hyvin, asumme saman katon alla jo kolmatta vuotta ja riitelemme n. 1 kerran 2-3kk:n aikana. Katsomme tulevaisuuteen yhdessä ja rakastamme toisiamme hurjasti. En ole ollut kenenkään muun kanssa kuin poikaystäväni, joten se hieman houkuttaa että miltä se tuntuu muiden kanssa, mutta silti en halua edes tietää, koska en halua pettää rakastani ja potea sitä syyllisyyden tunnetta.

      Ehkä miehesi ei ole se "oikea" sinulle. Älä anna perheesi päättää kenen kanssa olet, jos sinusta todella tuntuu että tämä ei ole sitä mitä haluat. Voithan yrittää kertoa miehellesi tästä ja olla erossa jonkun aikaa ja tehdä kumpikin mitä haluaa niin sitä sitten näkee haluaako sen toisen todella vai ei.

      • (: 0 )) ZZZZZZ

        SUOMI.On avioeroissa ja itsemurhissa euroopan kärkimaa.
        maailmassa elää 50% ihmisistä alle 2€/päivä.lapsia kuolee 240 000 nälkään ja veden puutteseen sairauksiin..ja sinä valitat että pillussa on kutinaa vieraisiin..häpeäisit edes.

        olisit antanut ihmisille joulurauhan etkä vetänyt muita tyhmiä mukaan tähän keskusteluun.


      • huh huh
        (: 0 )) ZZZZZZ kirjoitti:

        SUOMI.On avioeroissa ja itsemurhissa euroopan kärkimaa.
        maailmassa elää 50% ihmisistä alle 2€/päivä.lapsia kuolee 240 000 nälkään ja veden puutteseen sairauksiin..ja sinä valitat että pillussa on kutinaa vieraisiin..häpeäisit edes.

        olisit antanut ihmisille joulurauhan etkä vetänyt muita tyhmiä mukaan tähän keskusteluun.

        Siis mitä vittua? Valitan että pillu kutisee vieraille!?!?!?!?! Kerroin oman kokemukseni auttaakseni keskustelun aloittanutta jotta hän osaisi päättää mitä tehdä! Kerroppas sinä omista suhteistasi niin saadaan me muut tulla haukkumaan sinua ja käskeä häpeämään. Ei mulla mikään himo muihin ole enkä ole koskemassa. Jos olisin, sitte saisit sanoa et häpeä. Ja jos tämä keskustelu on niin helvetin tyhmää, mitä vittua sinä täällä teet?? Eikö nämä keskustelut ole juuri sitä varten että kysytään muilta apua ja kokemuksia?? Eikä tulla haukkumaan muiden mielipiteitä ja kertomuksia.
        ja mitäs sinä olet tuo asian hyväksi tehnyt että puolet on maailmassa on köyhiä ja elävät veden puutteessa??? Et varmasti mitään! Itse annoin jouluna afrikkaan vettä. Pidä pääs kiinni jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.


    • ukko25z

      joo en tee enää ikinä nii ja heti pikkujouluissa nuolit..ei muutaku annat sakset auki ja annat mennä vaa..näät sit myöhemmi ku jää luu kätee..

    • älä sitoudu alle 30v

      Jeps, hyvä että huomaat tuon, ennen kun olet kahden pikkulapsen yh-äiti.
      Joten, ei todellakaan kannata sitoutua alle 30-vuotiaana.
      En tunne omassa tuttavapiirissäni KETÄÄN, jonka liitto olisi kestänyt, jos alle 28-vuotiaina ovat sitoutneet.
      Kaikki ovat eronneet viimestään 35-vuotiaina, yleensä siinä 30-vuotiana viimeistään.

      Olet nuori, vasta nippa nappa täysi-ikäinen! Elä ja nauti NUORUUDESTASI NYT! Ehdit leikkiä kotia sitten kun oikea mies sattuu kohdalle.

      • sepph

        Ei suhteessa väkisin kannata olla. Luulen, että aloittajalla on vähän seikkailun halua veressä... Itsellä sama homma. Jokin nainen saattaa kiinnostaa, mutta kun se on isketty ja pari päivää vaikka oltu yhdessä niin hän alkaa kyllästyttämään ja toiset kiinnostaa. Sinuna lopettaisin suhteen, koska ei tuo ole hyväksi miehellekkään. Sinuna rupeaisin nauttimaan elämästä. Kerkeät kyllä myöhemminkin vakiutua kun homma 100% kiinnostaa.


      • AITO.....n

        älkää kukaan ottako 3kyt vanhaapiikaa..parhaat miehet on viety alle kolmekymmetä vuotiaat..eronneen voi saada yli 3kyt nainen..suomessa jo ennestään puolimiljoonaa yksinhuoltaja naista..miehet ei riitä.

        koska suomalainen mies ottaa mielummin ulkolaisen naisen..ero ja köyhyys.

        suomalainen nainen kylmä lahna.


      • pakinjohtaja
        AITO.....n kirjoitti:

        älkää kukaan ottako 3kyt vanhaapiikaa..parhaat miehet on viety alle kolmekymmetä vuotiaat..eronneen voi saada yli 3kyt nainen..suomessa jo ennestään puolimiljoonaa yksinhuoltaja naista..miehet ei riitä.

        koska suomalainen mies ottaa mielummin ulkolaisen naisen..ero ja köyhyys.

        suomalainen nainen kylmä lahna.

        kyllä pehe on yritys siinnä kuin mikä tahansa.olemme yrittäjiä,asumme ihansaa merenranta talossa neljöitä 350,ja lisäksi mökki saimaalla,ja osake hiihtokeskukseen leville.lapsien kanssa meneme laskettelemaan ja Mersulla tietysti oikeen 600s mallilla.

        me ollaan kavereita kaikki ko perhe ja kaksi ihanaa lasta..elmä on ihanaa.


    • tyttö22vuotias.

      Sisko hyvä, ei tässä elämässä kannata tunteiden varassa ainoastaan elää. Ota järki mukaan ja mieti kaikkea uudestaan. Haluatko lopun elämää haikailla ja ihmetellä. Tee päätös ja elä sen mukaan.

    • |juha|

      Et minun mielestä ole sitoutunut yhtää aikaisin. jos vain rakastat sitä miestäsi ni anna mennä vaa ?

      • AITO..n

        älkää puhuko rakkaudesta se on vain kiimaa joka katoaa parin vuoden päästä.

        ja alkaa arki..rakkautta voi olla ainoastaan äidin ja lapsen välillä.


      • ihku,,,n

    • aapöu

      Eiköhän se ole paras olla rehellinen itselleen ja toiselle että kerrot ukolles ettei homma toimi. Koska kumminkin nuo vieras suhde hommat tulee ennemmin tai myöhemmin ilmi ja siitäkös myrsky sitten alkaa.

    • Antaa palaa,tulilanka palaa...

      joka miehelle.Sit kun jyystetty,koko lähi tienoon miesten kanssa. Voit vetää peruukin päähäs.

      • AITO-: )

        ehdottomasti kannattaa testata miehiä,ja kokea kakikki visvasyylät herpekset glamydia ja kuppa.

        tuleva lasten isä saa tosi käytetyn koneen.jos tulehduksia paljon lapsen saaminen voi olla työn takana ,jos ollenkaan.

        kolkyt nainen jotain vikaa jos yksin eikä miestä viellä ,,kyllä miehet vie kauniit naiset.


      • naurattaa.....
        AITO-: ) kirjoitti:

        ehdottomasti kannattaa testata miehiä,ja kokea kakikki visvasyylät herpekset glamydia ja kuppa.

        tuleva lasten isä saa tosi käytetyn koneen.jos tulehduksia paljon lapsen saaminen voi olla työn takana ,jos ollenkaan.

        kolkyt nainen jotain vikaa jos yksin eikä miestä viellä ,,kyllä miehet vie kauniit naiset.

        haha.. nuo edelläolevat ovat juuri niiltä katkeroituneilta tyypeiltä, jotka ovat paikoillensa jämähtäneet LIIAN AIKAISIN!


    • niin niin

      Kyllä sun kannattaa nyt ottaa ja keskustella miehesi kanssa ennenkä hän kuulee jostakin muualta tai mikä pahempaa yllättää teidät.

      Osaatko yhtään ajatella kuinka häneen voi sattua kun hän kuulee sen muualta?
      Tälläisissä tapauksissa ei voi yksin kertaisesti käydä hyvin. Nämä ovat niitä tapauksia joissa väkivalta/murha luvut kasvavat!!

      Siis riippuu tietysti monesta asiasta mutta yleesä ottaen jos mies on hyvin rakastunut ja häntä petetään ja tehdään naurun alaiseksi ei seuraa mitään hyvää.

      Kuten sinäkin työpaikan pikkujouluissa??? Hei ajatteleppa järjellä mitä muut työkaverit sinusta ajattelee tällä hetkellä? =D

      Neuvoisin sinua lähtemään ja ensin tietenkin keskustelemaan ja kertomaan kaikki miehellesi koska epäilen ettei hän enää anna anteeksi.

      Muista myös että se uusi mies ei varmasti etsi muuta kun panosuhdetta ja vaikka haluaisikin niin se elämä ei ole ensi huuman jälkeen sen erikoisempaa. Tulet vielä varmasti kaipaamaan nykyistä suhdettasi mutta huomaat sen vasta ajan kanssa että kuinka kaikki olikin hyvin...

    • noita..

      viestejä oli niin paljon...ole hetki ihan yksin ja mieti mitä todella haluat...olet nuori sinulla on kaikki auki, mutta on asioita joita et saa ikinä takaisin, joten älä kohella! se ei ole eduksi sinulle eikä avomiehellesi vaan pysähtykää mitä molemmat haluatte ja jutelkaa...älä kuuntele täällä olevien typerien, katkerien ihmisten ajatuksia...opettele poimimaamaan hyviä ajatuksia..!!sydämellä ritu

    • vanhempi nainen, saman kokenut

      Olet vielä nuori ja on hyvä, kun huomaat nyt ajoissa ennenkuin sinulla on lapsia, että haluat vielä seikkailla ja elää nuoruuttasi ilman perhettä. Itse perustin perheen 19v, siis tein lapsen ja olin naimisissa. Sit parin vuoden kuluttua lapsen syntymästä tuli menohalut. Sitä myötä sit myös ero, kun molemmat mentiin omia menojamme.Eli eikö sinun olisi nyt aika erota ja katsella muitakin ihmisiä, ehkä jonain päivänä saat menemisestä tarpeeksesi ja löydät miehen, jonka kanssa haluat perustaa perheen. Nykyinen miesystäväsi tuntuu kertomuksesi perusteella olevan sinulle enemmän ystävä ja veli, kuin oikea mies. Hyvää jatkoa sinulle ja uskalla tehdä ratkaisusi, koska noin ei kannata elää.

    • Meillä on vain yksi elämä

      Jos Sinusta tuntuu siltä, että olet epävarma sitoutumaan vielä tässä elämäsi vaiheessa, lopettakaa - pääsette kumpikin helpommalla nyt, koska myöhemmin ero tulee eteen varmasti, sillä epävarmuuden siemen on jo kylvetty avopuolisosi sydämeen. Mutta eroaminen edellyttää rehellistä keskustelua! Sinun on ajateltava tässä tilanteessa vain teitä kahta, ei muita läheisiä.

    • irrottaudu vanhasta

      Olet nuori, et vielä perheenperustaja. Kokemuksesta itse viisastuneena neuvon, että ottaisit vähitellen pientä välimatkaa nykyiseen kumppaniisi. Kuten jotkut jo edellä mainitsivatkin, suhteesi tuntuu enemmän ystävyyssuhteelta. Sellaisenaan se ei pitkällä tähtäyksellä toimi. Sinulla on lupa nauttia elämästäsi juuri itse haluamallasi tavalla. Olemalla vapaa pystyt siihen! Ole oma itsesi, nauti uusista ystävyyksistä. Uskaltaudu kaikkeen uuteen. Älä jämähdä paikallesi! :)

    • tillintallin87

      Joo, kuulostaa ihan mun elämältä. Itse en kyl ole suuteluasteelle ryhtynyt, mutta muuten kyllä haaveillut muista ja ollut läheisissä väleissä toisten miesten kanssa. Aina oon kertonu poikaystävälleni näistä "kavereista", mutta hän ei ole ollut millänsäkään. Tietty vähän ihmetyttää ettei hän ole edes mustasukkainen.

      Huoh, täytyy vaan rauhassa miettiä, mitä tehdä. En haluis miehen sydäntä särkeä, ja toisaalta on ihan mukavaa ja hauskaa yhdessä, kaikki toimii. MUTTA en tiedä rakastanko häntä oikeasti, vai olenko yhdessä vain tottumuksen ja mukavuuden takia. Joooh..inhottava tilanne.

      Sulle toivotan kovasti tsemppiä, mitä ikinä sitten teetkään. Älä kuuntele noita huorittelijoita yms. idiootteja.

    • minä vain

      Ensinnäkin: PASKAT SIITÄ MITÄ MUUT HALUAA TAI AJATTELEE MIEHESTÄSI!!!! Jos äitini olisi saanut päättää olisin semmosen äidin helmoissa pyörivän tyhjäntoimittajan kanssa "kun se on niin kiva". Ota omaa aikaa, mieti mitä haluat ihan rauhassa, menkää juttelemaan teraeutille tai jotain. Mut lopeta nyt jymalauta tuo kaikkien vastaantulevien lääppiminen. Kaveri on tilanteessa jossa sil on upea mies ja kax lasta, kitisee harvase perjantai että pitäs päästä baariin tuulettuun ku ei oo saanu elää kun on ne lapset. Totesin kerran että niin makaa ku petaa, jos tekee mieli jatkuvasti rillutella ja paneskella pitkin kyliä ni jättää lapset ukolle ja muuttaa pois. Toinen vauhtoehto on HAKEA APUA ja JUTELLA PUOLISOLLE!!!!

    • hölömöukko

      kerta asiaa muilta kyselet.Ei sinusta ole sitoutumaan.

    • Nimetön

      Heh elämässä vain pitää tehdä valintoja .jos niitä valintoja on mahdollista tehdä ? Kaikkea et saa tyttöparka .Elämässä on tietyt realiteetit.

    • *Tarja

      Olen itse tavannut mieheni 14-vuotiaana,40 vuotta sitten. Tulin raskaaksi ja menin naimisiin. Hullua! Koko nuoruus jäi elämättä ja niin kovin paljon kokematta.
      Jos miesystäväsi ei nyt tunnu 100% ihanalta ja ainutlaatuiselta, ei se sitä ole tulevaisuudessakaan. Huononee vaan.
      Elä elämääsi kun et vielä ole vaimo etkä äiti. Palatahan aina voit.
      Viimeiset 8 vuotta olen elänyt täysin seksitöntä avioelämää. Kärsin, kaipaan ja unelmoin.
      Historia, yhteinen lapsi ja suku velvoittaa.
      Älä sinä tee näitä samoja virheitä, kadu ja katkeroidu.
      Elämä on lyhyt. Kuulostaa kliseeltä mutta totta se on.
      Ole itsesi paras kaveri. Onnellisuuden nimi on nyt ja tänään. Ei sitku- ja mutkuelämä ole elämisen arvoista.
      Hyvää matkaa!

      • sexiä

        se oli sinun nuoruus ja,yli 4kyt nainen ei enää niin haluttava naisena tää on tosI 5kyt mies kaipaa ja unelmoi nuoresta..suonikohjut ja ihrat ei sytytä miestä.

        jaja eikä niitä miehiä niinvain oteta,joitain tompeloita baareista aina saat sinäkin TARJA.


      • MINÄKIN...EVA
        sexiä kirjoitti:

        se oli sinun nuoruus ja,yli 4kyt nainen ei enää niin haluttava naisena tää on tosI 5kyt mies kaipaa ja unelmoi nuoresta..suonikohjut ja ihrat ei sytytä miestä.

        jaja eikä niitä miehiä niinvain oteta,joitain tompeloita baareista aina saat sinäkin TARJA.

        SUURESTA KALUSTA JOKA PAINUU SYVÄLLE.

        JA SITTEN LAUKEAN..MIKSI PITÄÄ PARISUHTEESEEN YLEENSÄ MENNÄ KUN SE NIIN KURJAA ON..MIEHETKIN INHOAA LIHAVIA AKKOJA JOITTEN RINNAT ROIKKUU JA HAJU MERELLINEN..NAIST KATSOKAA KOKO VARTAKOPEILIIN EEVAN ASUSSA..MITÄ NÄETTE..TÄH?


    • Fanta sinen

      Kaikki ihastukset osoittautuvat jossain vaiheessa hieltä haiseviksi peräreiksi. Harrasta fantasiaan perustuvaa sooloseksiä ja koita löytää huumoriyhteys äijäsi kanssa.

      • -kalle...L

        JA PIERUT RAKKAUS PIKKUHILJAA KATOAA,ALKAA INHO ETENKIN NAISET KOVEMPIA PIEREN NAISTEN PIERUT PIENEMPIÄ POMMEJA KUIN MIEHIEN..JA NE JUHLIEN JÄKEISET KONJAKKIPIERUT HYHY.

        OLI KOVA JÄRKYTYS KUN VAMONI PÄÄSTI RAKASTELUN JÄLEEN OIKEEN KURA PIERUN..KIITOKSEXI HYVÄSTÄ TYÖSTÄ..TOSI YLENTÄVÄÄ.


    • vain yksi elämä

      En ymmärrä ihmisiä jotka miettii lähtöä ja pussailee muita miehiä ja ei uskalla olla yksin.Oikeastaan en ole ennen ymmärtänyt itseänikään vaan olen ollut toki olen jättänyt pussailut muille ihmisille mutta kun olin jo 19 vuotiaana lapsen ehtinyt tehdä ja parisuhde oli uomissaan muttaj otain puuttui ja ahdisti..Sinusta ei koskaan tule ehjää ihmistä jos et kestä itseäsi yksin.Voihan olla että sinua kaduttaa ja haluaisit palata entiseen ja se voikin onnistua mutta älä laske sen varaan,kokemuksesta tiedän että sitten kun olet kasvanut ei se vanha suhde enää toimi vaikka haluaisi ja molemmat tahtoisi,tietenkin on poikkeuksia mutta kannattaa ehkä katsoa ja kokea.Ja kun eroat niin ole oikeasti yksin äläkä heti aloita uutta suhdetta, koska onni lähtee itsestä.

      • (: 0 ))

        TÄSSÄ LÄPILEIKKAIS SUOMALAISISTA ALEMMASTA SOSIAALI LUOKASTA. JOILLA PERUS/KANSAKOULU SUORITETTU JA SEKIN RIMAAHIPOEN.

        HAAVE
        ILU JOSTAKIN NIINKUIN JANO JOKA EI JUOMALLA LÄHDE..

        SELVÄ YHTEYS ALKOHOLISMIIN,JUON KUN ON PAKKO JA NAIN KUN NAITATTAA..


    • eräs henkilö

      minusta tuntuu mitä luin tota sinun viestiä,että olet tosiaankin liian epävarma asioista.kantsii pitää taukoa niin se voi helpottaa tai sitten pahentaa tilannetta,mutta aina voi kokeilla auttaako tällänen mitään!

    • vielä ehdit...

      Mielestäni olet liian nuori miettimään lopullista sitoutumista saati hankkimaan lapsia, varsinkin, kun itsekin epäilet sitä.

      Olen itse 30-vuotias nainen ja aloin seurustella nykyisen avopuolisoni kanssa 23-vuotiaana. Tuo ikä oli mielestäni aika sopiva vakavan suhteen aloittamiselle, enimmät juhlat oli jo tullut juhlittua ja sinkkuelämä alkanut kyllästyttää. Nyt olemme seurustelleet onnellisesti pian 7 vuotta, eikä meillä edelleenkään ole kiirettä naimisiin tai lasten hankkimiseen, eli ehdit kyllä vielä löytää sen unelmiesi miehen, jonka kanssa todella tunnet olevasi valmis viettämään lopun elämäsi.

      Jokaisen ikäiseni tuttavapiiriin kuuluu varmasti niitä ihmisiä, jotka sitoutuivat sinun iässäsi ja erosivat jo ennen kolmeakymmentä, niin se vain valitettavasti tuntuu menevän. Ihminen muuttuu valtavasti 20 - 25 ikävuosien välillä. Kuuntele sydäntäsi ja jos vähääkään epäröit, älä sitoudu, koska ero tulee silloin varmasti ennemmin tai myöhemmin.

      • ERKKI....::))

        VOII,NYT MÄ OLEN IHAN SEKAS NÄISTÄ TYMMISTÄ NEUVOISTA.

        ERONNEET JA KATKERAT ÄMMÄT YRITTÄÄ SAMAA PAHAA MITÄ ITE ON KOKENEET


    • TÄYSIN

      Mä oon ihan samanlainen kuin sinä vaikka oon 24, seurustellut 6 vuotta, ja ollaan mieheni kanssa samanikäisiä.

      En aio erota, ja aion jatkaa pelehtimistä pikkujouluissa.

      Mieti henk. koht. missä sinusta menee pettämisen raja. Olen itse vetänyt sen aika kauas.

      Mitä useampaan mieheen tutustun, sitä varmempi olen siitä että oma mieheni on maailman paras!

    • nuoruus elämättä

      Olin itse 15v. ja mieheni 16v. kun aloimme seurustella. 18 ja 19 v. kun menimme naimisiin.

      Kaikki oli niin onnellista ja auvoista - aikansa!

      Myöhemmin kävi selväksi, aluksi mieheni alkoi hypätä vieraissa, itse paljon myöhemmin.
      Nuoruus, se oli jäänyt elämättä, monet kokemukset kokematta, ja niitä kokemuksia tuli ikävä, ja menemisen kaipuu oli suuri.

      Mieheni oli matkatyössä, oli helppo pettää. Kun vuosien päästä sain tietää, oli se kamalin kokemus elämässäni.

      Kerron tämän siksi, kun tuntuu siltä, että myös sinulta on se nuoruus jäänyt elämättä, ja haet nyt toisilta miehiltä kokemuksia, on mukavaa olla ihailtu ja tuntea itsensä vapaaksi.

      En tiedä mitä aiot tehdä, mutta tuntemuksesi ovat ihan normaaleja, kuuluen kasvuun ja kypsymiseen aikuiseksi ihmiseksi.
      Sen sanoisin neuvoksi, älä petä miestäsi, vaan puhu asiat niinkuin ne ovat, ei ole muuta vaihtoehtoa, tai on, kulje silmälaput silmillä, niin et näe muita miehiä...

      Lasta älä missään tapauksessa tässä vaiheessa hanki, et ole kypsä siihen.

      Olen nyt ollut mieheni kanssa 40v. naimisissa, helppoa se ei ole ollut, ero on ollut lähellä useamman kerran.
      Jatkamme kuitenkin eteenpäin, koska välitämme toisistamme.
      Haavat ja arvet eivät kuitenkaan koskaan parane.

    • sh-opiskelija

      "Haluanko hajoittaa hyvän parisuhteen sen takia, että haluan vielä mennä ja kokeilla? Tuntuu, että olen vielä niin nuori ja lapsellinen leikkimään kotia, leikkimään elämälläni sellaista mitä vanhempani haluavat.. Mitä teen?"

      vastasit omaan kysymykseesi.. haluat varmaankin erota muttet uskalla. Itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja päätin erota miehestä jonka kanssa oltiin yhessä neljä vuotta, seurustelu alkoi kun olin 15 vuotias. Minun mielestä tekosi puhuvat puolestaan, haluat kokea ihastumisen tunteita uudelleen.. ehkä miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä.. omasta kokemuksesta ainakin voin sanoa, että en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni, olen ollut sinkkuna kolmisen vuotta ja nauttinut joka hetkestä! ajattelin myös eron aikaan, että tulen vanhana katumaan jos en tajua nuorena elää itsenäistä elämää. Nyt opiskelen ja teen asiat miten itseä huvittaa ja menen vaikka jatkoille baarin jälkeen jos itseä huvittaa:) perheen aikakin tulee, mutta ei todellakaan näin nuorena! voimia sinulle ja yritä tehdä päätös.

      • bella

        "Keskustelun aloittaja" kiittää kaikkia kommenteista ja elämän tarinoista. Tuntuu hyvältä saada vähän tukea ja kuulla muiden elämän tarinoita.

        Näytin tämän keskustelun miehelleni eilen ja sen jälkeen kerroin että tämä tosiaan on kirjoittamani. Tänään ja eilen ollaan itketty ja puhuttu asioita läpi. Nyt tuntuu hyvältä, kun ollaan puhuttu. Pää on edelleen ihan sekaisin.

        Annan itselleni nyt aikaa ajatella. Tuntuu, että meillä olisi vielä mahdollista yrittää.

        Mitä teenkään niin minun tulee aikuistua ja muutta ajattelutapaani. Minun tulisi oppia arvostamaan itseäni ja muita ihmisiä enemmän.


    • asu yksin

      ei jaksa kuunnella tollasta vingutusta joka kuuluu joka nurkalta, voi hyvä tavaton!!!!!!!!!!

    • haloo muija!!

      jätä se äijä!!!!!!!!!!!!!

    • paremmin menee ku sul

      sinä et ole sille se oikea!

    • Jäävi sanomaan

      Tuntuu kuitenkin, jotta tuo tarina on loppuun kuljettu ja tienne erkanevat ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, nimittäin miksi jatkaa tietä joka on kuljettu jo loppuun? Ttet itse päätöksesi ja tee se viisaudella kuunnellen sydämesi ääntä, mutta älä vaienna järkeäsi. vaistot eli sisin kyllä kertoo sinulle mikä on paras ratkaisu ja siis oikein.

    • kuulostaa siltä...

      että juuri se mitä pelkäät tekisi sinulle nyt hyvää. Tuntuu siltä että pelkäät yksin jäämistä. Siinä sitä vasta paljon oppiikin. Kun osaa olla yksin, osaa olla toisen kanssa.
      Jos ei osaa olla yksin, ei opi olemaan myöskään toisen kanssa.

      Hanki oma asunto, ota asiat rauhallisesti ja katso miten elämä lähtee etenemään. Voi olla, että epätoivoisesti etsitkin juuri niitä muita miehiä, koska koet sisäistä ahdistusta tilanteesta, jossa et halua olla. Eräänlainen hätähuuto tämäkin.

      Olet asioita kuitenkin pohdiskellut mielessäsi, ja se on hyvä merkki.

      Olet nuori, nauti elämästä, mutta älä nauttiessasi satuta muita ihmisiä. Kasvamista on sekin, että pystyy puhumaan toisen kanssa vaikeista asioista. Juttele miehesi kanssa, kerro että et ole valmis vielä suhteeseen, joka etenee avioliittoon ja lapsiin.

      Kyllä elämä kantaa, kun siihen uskoo. Asioilla on tapana järjestyä =). Otat nyt vain tilannetta niskasta kiinni (älä miestä;)) ja uskalla katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat.

      Olet nuori, elä, nauti. Tämä mitä käyt läpi on yksi riitti aikuiseksi kasvamisessa. Joku sinun tilanteessasi jäisi suhteeseen, ajan myötä ahdistuisi, eroaisi.
      Jätä jääminen ja ahdistus väliin.

      Kaikkea hyvää elämääsi!

    • bhli

      Voi hyvä ihminen . Jätä tämä mies niin pian kun mahdollista.Itse kehut häneen olevan hyvä mies. Mutta sittenkin ei kelpaa. Anna hännelle mahdollisuus hankkia uusi kypsä nainen. Sinä tiedät mitä sinulla on, mutta et tiedä mitä saat. Et ole aikuistunut . Olet epäkypsä ja haluat lentää kukasta kukkaan.

    • minä 88

      Hei!

      Tuntui uskomattomalta lukea tekstiäsi, koska minulla itselläni onaivan samallaisia mietteitä ollut jo noin vuoden verran. Välillä voimakkaammin ja välillä ei ollenkaan, mutta aina aikaajoin ne palaavat. Olen myös pari kertaa pussaillut muiden miehien kanssa mutta poikaystäväni tietää tästä koska olen kertonut.
      Tilanteessamme ainut ero on se että olen sinua vuoden nuorempi ja miehenikin on minua vain pari vuotta vanhempi, joten meillä elämäntilanteemme ovat aika samalaiset, mutta silti mietin usein että haluanko tätä, haluanko hänet, olenko sitoutunut liian aikaisin? Olen myös ollet hieman kauemmin yhdessä, olemme seurustelleet kohta neljä ja puoli vuotta, joten olen siis ollut 16 kun aloimme seurustella.

      Tuntuu että olen umpikujassa niinkuin sinä, en tiedä lähteäkkö vai jäädäkkö...

    • rakastuneenahmh

      Miehesi ansaitsee parempaa kuin sinut. Näkee heti ettet ole vielä tarpeeksi kypsä ja valmis etenemään aikuisten maailmaan. Älä pilaa miehesi elämää roikuttamalla kiinni. Anna hänen elää, älä tuhlaa hänen elämäänsä turhuuteen. Suvaitsisitko itse mieheltäsi moista käytöstä jos olisit hänen tilanteessaan, umpi rakastuneena ja uskollisena palvomassa kultaa joka ei olekaan se oikea. Järkyttävää. Menet vieraiden miesten mukaan? kuinka voit.

      Päästä miesraukka menemään. Jätä miehesi. Hän kyllä löytää naisen joka häntä arvostaa ja odottaa elämältä samaa.

      • noin että ei ole riittävän ...

        Siis kukaan ei voi sanoa 21-vuotiaalle tytölle, että hän ei olisi hyvä eli siis että hänen miehensä ansaitsee parempaa. Tyttö on ihan riittävän hyvä ihminen ei sen huonompi kuin kukaan muukaan. Onnetonta on vain se, että hän ei ole sattunut vielä kohtaamaan sitä oikeaa rakastaan vaan asuu väärän miehen kanssa. Mistä sitä kukaan tietää, että onko tämä mies paras tälle tytölle. Mies voi oikeasti olla jotain muuta kuin miltä ulospäin näyttää. Ainakaan hän ei ole vienyt tältä nuorelta naiselta jalkoja alta niin kuin oikeassa aidossa rakastumisessa tapahtuu.

        Kokemattomuudessaan hän ei tiedä, että sydän huutaa ulospääsyä tilanteesta ja tämä ulospyrkiminen etsii kanavan pussailusta muiden miesten kanssa. Sydän se siinä ulvoo epätoivoaan ja rakastuminen toisiin on varma merkki siitä, että mies jonka kanssa asuu on väärä. Ihmisen mieli on kummallinen, näin se toimii kun ei osaa eikä tiedä. Tunteet hakevat purkautumistietään ja kohdistuvat milloin keneenkin.

        Mutta kuka tyttöä tukisi, jos vanhemmatkin tämän miehen ovat ottaneet omakseen. Miten tämä tyttö voisi tietää mikä on oikea menettelytapa kun ei sitä tiedä moni vanhempnakaan. Tytön vanhemmista tuskin on hänelle tukea, sillä hehän ovat puolensa jo valinneet. heidän kuuluisi seistä oman tyttärensä tukena ja ymmärtää, että tämä lapsi ei ole vielä valmis sitoutumaan tähän mieheen. Jokaisen vanhemman olisi havahduttava jos lapsi alkaa 16-17 vuotiaana seurustelemaan vakituisesti ja muuttaa yhteen kumppanin kanssa. Olisi tuettava lasta itsenäisyyteen ja omaan ajatteluun. Lasikaapissa ei kannata elää elämäänsä, rohkeasti pois avomiehen luota ja vanhempien holhoavan asenteen alta. Vuodeksi ulkomaille tai jotain, jotta oma elämä saa mahdollisuuden alkaa.


      • muroboksi22
        noin että ei ole riittävän ... kirjoitti:

        Siis kukaan ei voi sanoa 21-vuotiaalle tytölle, että hän ei olisi hyvä eli siis että hänen miehensä ansaitsee parempaa. Tyttö on ihan riittävän hyvä ihminen ei sen huonompi kuin kukaan muukaan. Onnetonta on vain se, että hän ei ole sattunut vielä kohtaamaan sitä oikeaa rakastaan vaan asuu väärän miehen kanssa. Mistä sitä kukaan tietää, että onko tämä mies paras tälle tytölle. Mies voi oikeasti olla jotain muuta kuin miltä ulospäin näyttää. Ainakaan hän ei ole vienyt tältä nuorelta naiselta jalkoja alta niin kuin oikeassa aidossa rakastumisessa tapahtuu.

        Kokemattomuudessaan hän ei tiedä, että sydän huutaa ulospääsyä tilanteesta ja tämä ulospyrkiminen etsii kanavan pussailusta muiden miesten kanssa. Sydän se siinä ulvoo epätoivoaan ja rakastuminen toisiin on varma merkki siitä, että mies jonka kanssa asuu on väärä. Ihmisen mieli on kummallinen, näin se toimii kun ei osaa eikä tiedä. Tunteet hakevat purkautumistietään ja kohdistuvat milloin keneenkin.

        Mutta kuka tyttöä tukisi, jos vanhemmatkin tämän miehen ovat ottaneet omakseen. Miten tämä tyttö voisi tietää mikä on oikea menettelytapa kun ei sitä tiedä moni vanhempnakaan. Tytön vanhemmista tuskin on hänelle tukea, sillä hehän ovat puolensa jo valinneet. heidän kuuluisi seistä oman tyttärensä tukena ja ymmärtää, että tämä lapsi ei ole vielä valmis sitoutumaan tähän mieheen. Jokaisen vanhemman olisi havahduttava jos lapsi alkaa 16-17 vuotiaana seurustelemaan vakituisesti ja muuttaa yhteen kumppanin kanssa. Olisi tuettava lasta itsenäisyyteen ja omaan ajatteluun. Lasikaapissa ei kannata elää elämäänsä, rohkeasti pois avomiehen luota ja vanhempien holhoavan asenteen alta. Vuodeksi ulkomaille tai jotain, jotta oma elämä saa mahdollisuuden alkaa.

        No kai se mies ansaitsee parempaa, kuin ihmisen joka elää jatkuvasti siinä ja siinä että milloin pettää kumppaniaan. En minä ainakaan tuollaista puolisoa toivoisi kenellekään.

        "Ainakaan hän ei ole vienyt tältä nuorelta naiselta jalkoja alta niin kuin oikeassa aidossa rakastumisessa tapahtuu." - Niin ja sen jälkeen sitten tuli suudelma ja lopputekstit. Ei kai se että mies tai nainen ei ole aiheuttanut jalkojen alta menemistä, niin tee siitä sen ihmisen vikaa?

        Ihmisiä kun näes on erilaisia ja vaikka jotkin olisivat tulisestikin rakastuneita, ei tarkoita, että siitä huolimatta tulis mitään jalat alta oloa. Se voi näkyä ja tuntua sadoilla eri tavoilla eri ihmisten kohdalla. Samalla tavalla kuin vaikka kipukynnys. Toiset reagoi herkemmin ja toiset ei. Joku saattaa esim. menettää tajuntansa verta nähdessään. Viereinen tyyppi ei pidä sen näkemisestä yhtään enempää, mutta silti pystyy toimimaan suht normaalisti eikä vajoa hysteriaan tai shokkiin. Ihmiset reagoi eri asioihin eri tavoilla.

        Ja eihän ne vanhemmat voi tietää mitä nainen oikeasti tuntee, jos hän ei aukaise suutansa. Vai taasko lähdetään sille tielle, että kyllä sitä vähintään pitäisi pystyä toisen ajatuksia lukemaan? Etenkin jos toinen ulospäin pyrkii esittämään aivan normaalia.

        ja luonnollisestihan se on vanhempien tehtävä heti heittää lapset liekaan, kun ne tekevät jotain vanhempien tahdon vastaista. Jotkin virheet ihmisen on vain tehtävä itse. Se että vanhemmat alkavat sanella eini-käisten lastensa elämää aiheuttaa kyllä enemmän pahaa ja katkeruutta, kuin pari särkynyttä sydäntä kun se teinivuosien Make, Pera tai Arska ei sitten ollutkaan se truu lov, vaikka olikin tosi ihq ja sen piti kestää 4ever, kun sillä oli se piikkikin.

        Jos suhde tuntuu epätyydyttävältä, niin siihen kannattaa ottaa etäisyyttä. Sillähän sitä näkee selkiytyvätkö ajatukset. Mitä voi voittaa sillä, että roikkuu suhteessa ja kokoajan kävelee tietoisesti reunalla ja tietää että homma voi lipsahtaa aivan milloin tahansa. Tuota menoa ollaan kohta tilanteessa, että on pari mukulaa ("kun se toinen painosti") ja elämä on yhtä epätyydyttävää. Sitten se vyyhdin selvittäminen on paljon vaikeampaa ja pahimmillaan voi satuttaa vielä useampaa viatontakin henkilöä.

        Fiksuinta olis puhua miehelle rehellisesti ja ottaa etäisyyttää. Muuttaa erillee joksikin aikaa ja katsoa selviävätkö ajatukset. Siinä on se riski, että menettää sen miehen, mutta kyllä niitä hyviä miehiä on muitakin. Ehkä jopa itselle parempia. Ja se jokatapauksessa poistaa sen epätietoisuuden joka voi pitkään kalvaessa tuottaa tosi pahaa vahinkoa.


    • lentsu

      kehotan sua eroomaan jos vähänkin tuntuu siltä.sulla on ikää kumminkin niin vähän että pitää nauttia elämästä nyt.ei voi olla suhteessa vain muitten takia.ite syyllistyin siihen ja kulutin itseni loppuun.mietin eroa pitkään.jätin mieheni reilu 3kk sitten enkä oo katunut pätkääkään.mulla ikää enemmän kuin sulla.siksi kehotankin sinua ajattelemaan itseäsi ja omaa parastasi.yksinäisyyteen tottuu.mullakii oli aluks vaikeeta.nyt en suostu enää luopumaan siitä.pystyn nauttimaan nyt elämästäni.vihdoinkin monen vuoden jälkeen.en ole valmis seurustelemaan kenenkään kanssa.pari huonoo yritystä ollut.se tulee sitten kun on oikea aika.ei ole kiire mihinkään.voimia sinulle päätöksen teossa.itse tiedät parhaiten mikä on oikein.älä ajattele ketään muuta kuin itseäsi päätöksessäsi.

    • kärsinytpaljon

      tuttuni kärsi paljon, kun naisystävä joka on sinun ikäisesi, petti vuoden selän takana ennenkuin jätti tekstiviestillä. Roikotti itsessään leikkimällä rakastunutta ja pyöritti yhtäaikaa kahta miestä. Oli niin omistushaluinen että oli vielä mustasukkainen tutustani. Olipa varmaan hienoa saada tieto pentumaisesta pettäjä-ämmästä kun tutun kaveri oli nähnyt naisen toisen miehen kimpussa baarissa. Onko itsellesi tullut mieleen että jäät kyllä kiinni?

    • raikulipoika82

      Sinä et ole kyennyt muodostamaan kuvaa omasta itsestäsi, joten et tiedä mitä haluat. Miehesi antaa sulle sisältöä elämään, mutta olet myös tiedostanut ulkopuolisen maailman ja muut vaihtoehdot. Se kaikki houkuttaa, mutta et luota itseesi.

      Sinunlainen ihminen oppii ymmärtämään ja arvostamaan parisuhdetta vasta kun on kokenut sen mitä on elää yksin aikuisiässä. Se on nyt yksinään itsetutkiskelun paikka neitiseni. Otaksun, että sinussa on hienoja herkkiä ja aistikkaita piirteitä ja niitä voit käyttää sitten tulevaisuudessa uudessa suhteessa sun vahvuuksina ja sellaisen ihmisen kanssa, joka saa sinutkin syttymään.

      Ei se sun mieheskään voi olla onnellinen tuossa tilanteessa. Sekin kaipais vähän rohkaisua. Minusta se ei ole muuta kuin raukkamaisuutta riutua silloin, kun ei saa sitä mitä haluaa.

    • ei aina ikä tuo kypsyyyttä

      Tyttäreni vakiintuivat 16 vuotiaina. Toisella nyt 22vuotiaana 2 ihanaa muksua. Itse olin 18 naimisiin mennessä enkä ole katunut vaan lapset hoitanut omin nokkineni miehen jättäessä minut (hän siis armeijan jälkeen tunsi sisällään ettei ollut valmis isäksi) kolmen pienen lapsen kanssa yksin. Siis jotkut ovat kypsiä jo 16 vuotiaina ja jotkut eivät ole sitä edes 40 vuotiaina. Ei kannata sitoutua liian aikaisin jos yhtään tuntuu ettei ole valmis, sillä siitä kärsii toiset osapuolet. Vaikkei perheessä lapsia olisikaan .
      Itse varmaan tiedät mihin olet valmis.

    • ja joka parisuhteessa joiss...

      tee nyt mitä tykkäät, voit tietenki löytää sen hirviömiehen seuraavasta, ei niin kivan.

      No voihan sitä testailla kaikkeee...

      • OOnnellinen

        Hei, menin naimisiin 21 vuotiaana enkä päivääkään vaihtaisi pois, 4 lasta ja kohta 30 vuotta aviossa. Seurustelimme n. 2,5v. Rakastuneina kuin silloin ennen oomme viel, et ole liian nuori, kysy itseltäsi onko hän prinssisi...

        tv: me 2 vanhaa puuta


    • nippppsu

      Meillä teki mies tuota samaa kuin sä.
      Ja suhde muuttui väkivaltaiseksi pettämisten takia.
      Mieheni oli kyllä aika sairas, ei hetkeäkään mielenrauhaa sen tekemisissä, tuuliviiri luonne.
      Ei sellaisen kannatakaan sitoutua, säästä sun kumppani siltä helvetiltä minkä ennen pitkää teet teidän elämästä tuolla jahkaamisellasi.

    • Alettiin

      Seurusteleen.
      Minä olin 19 ja vaimoni 15v.
      Vielä ollaan yhdessä ja rakastetaan toisia ja seksikin sujuu,kuin rasvattu.
      Lopeta nuo juoksut ja juoskaa yhdessä.Muuten sun kuolinilmoituksessa lukee aikanaan:
      Omaa sukua se ja se ja se ja se ja se.

      • ei tietenkään

        omaa sukua,
        vaan entinen.


    • sumavi

      Veikkaan, että jos ottaisit ja lähtisit, niin tulisit katumaan sitä jossain vaiheessa, et ehkä heti, mutta ajan kuluessa, kun huomaisit taas millaisia törkimyksiä suurin osa miehistä on. Ja alkaisit ikävöimään sitä ihanaa miestä kenen kanssa olet ollut onnellinen ja hän on kohdellut sinua kuin kukkaa kämmenellä. Mutta jos et lähde, mietit sitä kokoajan lähdetkö vai etkö. Joten jos sellaista joutuu miettimään, niin ei se suhde sitten varmaan ihan niin onnellinen ole. Vaikea antaa vastausta tähän, en tiedä itsekkään mitä tuossa tilanteessa tekisin. Kaikkea hyvää sinulle. Ja ilmoitathan kun olet tehnyt päätöksen :)!

      • SUUHUN O

        TODELLA ASIANTUNTEVAA PORUKKAA TÄÄLLÄ,SUURIN OSA TEISTÄ KUITENKIN JÄTETTYJÄ JA PETETTYJÄ..SEN KATKERUDEN LUKEE RIVIEN VÄLISTÄ..ELÄMÄ TAKANA OLEVIA..TÄH?


    • mgm

      Hyvä Bella, neuvoni on, että älä missään tapauksessa jätä miestäsi. Parisuhde on ennen kaikkea sitoutumista toiseen ja päätös rakastaa häntä. Mainitsit monta kertaa, että miehesi on todella ihana sinua kohtaan. Luuletko jostain löytäväsi parempaa miestä? Mielestäni kypsän naisen ja ihmisen merkki on se, että tekee päätöksen ja pysyy siinä. Et tule olemaan onnellisempi toisen miehen kanssa, koska ihastumisen tunteet "tulee ja menee". Tulet aina pettymään ja uudestaan ja uudestaan etsimään uutta ja parempaa miestä. Etkä tule ikinä olemaan onnellinen. Rakkaus on ENNEN KAIKKEA päätös rakastaa ja olla uskollinen kuolemaan asti. Eikö rakkaus ole todellista rakkautta silloin, kun se kestää arjen ja kaiken mitä se tuo mukanaan?
      Mainitsit, että olet pussaillut muita miehiä. Mielestäni se ei ole oikein ja sinun tulisi ehdottomasti lopettaa sellainen! Ehkä miehesi on tehnyt jotain sellaista myös ja lyön vetoa, että se on tuntunut sinusta pahalta. Jos olet kerran suhteessa niin silloin ei voi olla ketään muita. Lopeta sellainen ja palaa sydämestäsi miehesi luo. Jos kerran olet pussaillut toista miestä niin kuinka helppoa on mennä taas pidemmälle, jolloin jotain peruuttamatonta voisi tapahtua. Ja haluaisitko todella menettää hyvän miehen vain yhden illan jutun takia?

      • Bene praeparatum pectus

        JA VOI SATTUA HOMOMIES JOITA NYKYYÄÄN ON PALJO..SELLASEN PIILOHOMON..MIETI.


      • kummallinen neuvo

        Siis on siinäkin kummallinen neuvo parikymppiselle tytölle: älä jätä miestäsi. Ikäänkuin tuossa iässä olisi jo lopullisesti sitouduttava ja tiedettävä että haluaa elämänsä viettää juuri tämän ihmisen kanssa. Mistä sinä tai kukaan muukaan voi tietää, että tämä Bella ei tule löytämään parempaa miestä.Mistä sinä voit tietää että hän tulee pettymään aina. Monet ovat uskaltaneet erota avoliitoista ja parisuhteista ja ovat myöhemmin ikionnellisia että uskalsivat lähteä epätyydyttävistä suhteista. Jos ei rakasta niin ei rakasta, ei sitä nyt itseään voi pakottamalla pakottaa rakastamaan, kyllä sen sitten tietää kun oikeasti rakastaa, tunteet vain tulevat, ei niitä tarvitse pakottaa.Eli tässä neuvossa sanotaan että kun olet ristisi ottanut, niin ristisi sinun pitää kantaman myöskin. Ja ristinä tässä en nyt tarkoita miestä henkilönä vaan risti on se väärä valinta jonka nuori nainen hyvin nuorena, lähes lapsena, teki. Ei mennyt yhteen oikean kanssa. Se on se risti. Ja kyse on vain omistamisesta, jos kysytään että haluatko menettää hyvän miehen. Ensinnäkään ketään ei voi omistaa ja ystävyyden voi hyvin säilyttää vaikka rakkautta ei olisikaan. Hyvä mies ja hyvä mies, mutta ei hyvä mies tälle naiselle kuitenkaan. Joku toinen on parempi.Ja miehessä ei suinkaan tarvitse olla mitään vikaa, hän ei vain ole se oikea. Eroa pian ja ala elää omaa elämääsi, ei elämää miehen kautta ainoastaan. Yksinkin voi elää jos sitä oikeaa ei löydykään aivan heti.


    • mace78

      No olipahan tarina!

      Ei tol taida olla mitään tekemistä liian nuorena sitoutumiseen,koska sul on pakkomielle pettämiseen eli suoraan sanottuna olet halpa horo joka ei ansaitse miestään eikä ketään.kunnon naisiakin on niin miks joku huoran haluais kotiin,huoria pannaan niitä ei rakasteta.

      tiedän kuule tästä aiheesta kaiken ja sil ei oo tekemistä iän kanssa vaan oman halun,et antaako tekojen hallita itseään vai hallitsetko sinä tekoja.

      • Jos nimimerkki Mace 78 tarkoittaa vuonna 1978 syntynyttä miestä, ihmettelen kirjoitusta entistä enemmän, mutta tod.näköisesti Mace on 78 vuotias sovinistimies.

        No, kiinnostaisi kovasti tietää, mistä Mace olet kaiken asiantuntemuksesi hankkinut. Mistä olet löytänyt ne kunnon naiset, joita olet vienyt kotiin. Miten olet jo viedessä tiennyt, että he ovat kunnon naisia? Entä ovatko he olleet vielä pois lähtiessäänkin kunnon naisia?

        Onko mieleesi tullut, että jokainen nainen myy p...sa parhaaseen mahdolliseen hintaan. Tai että kalleimmat maksulliset naiset ovat yleensä aviovaimoja.

        Määrätynlaiset miehet nimittävät kaikkia niitä naisia, joita he eivät itse pysty saamaan, huoriksi. Jotkutheistä hommaavat välittäjän tai muuta kautta itselleen uskollisen nöyrän vaimon maista, joissa naisilla on niin huonot olot, että he myyvät itsensä vaikka minkälaiselle länsimaiselle tomppelille elinolojensa kohentamiseksi.

        Huomautan vielä, että kirjoituksen aloittaja pohti tilannettaan fiksusti monesta näkökulmasta katsottuna enkä usko, että hän on ainoa samanlaisen vaikean kysymyksen kanssa painiskeleva nainen TAI MIES. Ja kuinka moni on kautta aikojen ollut samassa vaikeassa tilanteessa ja tulee jatkossakin olemaan. Kysymys ei ole mistään luonneviasta tai poikkeavasta seksuaalisuudesta, kuten niin moni vain omaa tilannettaan ja mielipidettään ihannoiva kirjoittaja on antanut ymmärtää.

        Joten pidä sinä siis vähän pienempää meteliä jostain asiantuntemuksestasi. Kirjoituksen perusteella et tiedä mistään mitään. Oletko muuten itse alkanut seurustella 16-17 vuotiaana?

        Terveisiä sinne Itä-Suomeen. Pärjäile.


      • Nimetön

        Hän ei ymmärrä olevansa miesten lelu ja on jäänyt huomioon koukkuun... Kunnes huomaa vanhana olevansa ihan yksin, ehkä yh! Mutta halpa huora, miesten leikkikalu... Mistä on rakkaus kaukana.


    • Pelastava enkeli

      ja anna hälle mun yhteystiedot. Täältä hän löytää arvoisensa kunnollisen rotunaisen. ;o)

    • Joulumuori-65

      ...ole liian nuorena sitoutunut. Löytyy niitä nuorena solmittuja suhteitakin jotka monien myrskyjen jälkeen sen kun vaan porskuttavat yhdessä eteenpäin. Jos oletkin itse kriisissä etkä sen myötä tiedä mitä haluat?! Kaikissa parisuhteissa tulee hetkiä jolloin toinen ei ole niin 'innostava'. Sen tähden ettei suhteessa ole sitä alkuaikojen 'kipinää' ei ole syy eroon. Jos sitä 'kipinää' etsii niin sitä saa hakea loputtomiin suhteesta toiseen ja vahingoittaa etsinnällään myös itseään.
      Älä tee hätiköityä päätöstä. Jos toteat kuitenkin ettet rakasta puolisoasi niin kuin nainen miestä - kerro siitä hänelle! Ratkaisu syntyy yhdessä - puhumalla!

    • olen samassa

      tilanteessa aloittajan kanssa. Tarinamme ei hirveästi eroa toisistaa. Ymmärrän sinua täysin ja tämä aika on ollut itselleni myöskin varsin helvetillistä. Olen loppu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämän vuoksi olen todella masentunut ja elämäni on mennyt enemmän kuin sekaisin. Tunnen, etten jaksa enää - mitään. Seinä taitaa tulla kohta vastaan..

      Tässä keskustelussa on monia hyvä mielipiteitä puolesta ja vastaan ja yritänkin saada sieltä lomasta itselleni apua, sillä olen todella hukassa. Antaisin mitä vaan, että tietäisin, mitä seuraavaksi teen?!

    • Kuuntele sydämesi ääntä

      Bella hyvä!

      Olipa kirjoituksesi selkeä. Laita paperille, mitä hyvää tämän hetkisessä liitossasi on ja mistä joudut luopumaan, jos eroat.

      Hyviä miehiä ei ole joka oksalla odottamassa ja kirjoituksestasi luin, kuinka paljon avomiehesi arvostaa sinua, rakastaa.

      Kerroit, kuinka suhteestasi puuttuu jotakin. Jotenkin ymmärrän, mitä tarkoitat. Olet elämäsi alkutaipaleella nuorena naisena ja jokaisen nuoren naisen pitäisi elää vapaata sinkkunaisen elämää, jottei sitten vanhempana tarvitse miettiä, mistä on jäänyt paitsi.

      Katsoin elokuvan, kun mikään ei riitä. Katso elokuva, ellet ole jo katsonutkin. Suomalainen ja hyvin koskettava tarina tämän päivän avioliitosta. Et ole vielä kihloissa, mutta avopuolisona sinä olet sitoutunut kunnioittamaan toista osapuolta.

      Vanhemmat tekevät näin, nostavat hyvän ja aidon ihmisen jalustalle, useimmiten vanhemmat tietävät, mikä omalle lapselle on parasta.

      Ja tietysti kaikkein tärkeintä olisi, että keskustelisit avoimesti tämän symppikseltä tuntuvan avomiehesi kanssa, missä mennään.
      Eronnut työkaverisi haluaa vain seksiä, tosin en tunne miestä, mutta näin se vain on.
      Kun työkaverisi on saanut, mitä haluaa, useimmiten suhde jääkin siihen.
      Nämä pienet ihastukset, mistä kerroit, suutelemisen halut toisten miesten kanssa, lienee itsestään selvää, että jokainen meistä naisista haluaisi joskus suudella muidenkin kanssa, kun sen oman sydämenvalittunsa. En yleistä, onhan sellaisiakin yhden miehen naisia, ei edes suutelu ole sallittua muiden kanssa.

      Joskus olisi hyvä vain muuttaa erilleen asumaan ja antaa tilaa itselle ja toiselle.
      Jos suhteenne kestää tällaisen eron ja jos ylipäätänsä haluatte jatkaa yhdessä, yhteen palaaminen on helppoa.
      Toisen pettäminen on helppoa ja kamalan yleistä, mutta pystytkö siihen? Tämän hetkinen avomiehesi tuntuu todella luotettavalta, mieti.
      Älä tee sellaista, mitä saat katua loppuelämäsi ajan.
      Elämme vain yhden elämän, tee siitä sellainen, että OLET ONNELLINEN.
      Kaikkea hyvää sinulle ja Rakkautta vuodellesi 2009!
      Minulla on 32 vuotta elettyä elämää takana omassa avioliitossani. Välillä on myrskynnyt, mutta en ole koskaan pettänyt rakasta miestäni.

    • päästä...

      hänet vapaaksi. Anna hänelle mahdollisuus löytää kunnon nainen. Sinusta ei siihen ole. Olet lapsellinen ja kypsymätön pikku tyttö. Ehkä lopun ikääsi... :D

    • mäi

      älä huoli, kyl se mies lähtee kohta

    • nyt..

      kuin joskus myöhemmin.

      Itsellä samanlainen kokemus. Olin 5 vuotta parisuhteessa, kunnes päädyttiin 24 vuotiaina eroon. Meillä oli asiat ok, mutta molemmilla taisi olla sellainen fiilis, että jotain puuttuu. Olemme exän kanssa edelleen ystävät ja tyytyväisiä ratkaisuumme.

      Nyt olemme saaneet tahoillamme toteuttaa unelmia, jotka eivät ehkä yhdessä ollesamme olisi toteutuneet. Minä matkustelin ja exä rupesi aktiiviurheilijaksi. Kumpikaan ei ole katkera vaan tänä päivänä tunne itsemme paremmin ja olemme onnellisempia.

      Itse en ole vielä vakiintunut, mutta tiedän, että tänä päivänä olen siihen paljon valmiimpi kuin pari vuotta sitten. Kaksikymppisenä tuntui siltä, että ei ollut valmis sitoutumaan, mutta kyllä sekin aika tulee, kun niin tuntee.

      Ihmiset ovat erilaisia eikä ketään saa tuomita valinnoistaan. Älä tuomitse myöskään itseäsi. Mieti asiat puhki ja pinoon ja juttele miehesi kanssa. Uskon, että oikea ratkaisu löytyy.

    • liian nuorena sitoutunu,

      Hei ,et ole hömppä, mielstäni fiksu kun hoksaat sen jo nuin nuorena,että halu mennä ja kovaa,,koska jos sitoudut vasten minääsi, voitte olla vaikka kuin kaun,,se tieto,että liian nuorena ,,,jäytää mieltäsi lähdet joka joka tapauksessa jossain vaiheessa,meno halu jäytää mielessä aina,,, mielummin eroat nyt kun lapsia sekottaa siihen,, koska on terve tapa nuorena mennä ,elää ja kokea kivaa,,,myöhemmin ihanan sitoutua kun on saanu ensin mennä,,,,,,,,,,vahvoja ratkasuja, mutta tee niitä,,,silloin välttyy miksi,,miksi,,,,,elämä on aivan ihanaa kun sen oikein oivaltaa,,,,,t,aikuinen nainen

      • AITO.....n

        Olen 21-vuotias nuori nainen ja minä olen seurustellut 3,5 vuotta ihanan miehen kanssa. Minun mieheni on minua 6 vuotta vanhempi. Viime aikoina on ruvennut tuntumaan siltä, että olen sitoutunut liian aikaisin.

        SIIS 22V nainen paras ikä tehdä lapset ja perustaa perhe.

        Ensi rakkautta et koskaan voi unohtaa,,moni tuhlaalaa nuoruuden turhuuteen..sinulla nuoruus etvaan tiedä mitä sillä tekisit.


    • täytyy sanoo

      että muista että VAIN SINÄ ITE merkkaat itelles jotain!! älä ala tanssia muiden pillin mukaan, ei miehes, ei vanhempies, vaan sen mitä sinä ite todella tahdot!!

    • ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,...

      niin pääse jakamaan rauhassa tosin sun kaltasilla kyllä yleensä tulee itku puseroon sitten myöhemmin kun pitäisi perustaa perhe eikä ukkoa löydy siihen hommaan enää kun on maine ja ulkonäkö mennyt, paitsi ehkä pari sukupuoli tautia tullut niiden tilalle.

    • TanjaM

      Come on! Se ei ole rakkaus jos todet vaan että mies on hyvä. Onko se sitten ystävyys? Rakkaus on minusta se että tahdot VAAN tätä miestä. Onko teillä menee sängyssä näin hyvin että ei jää mitään enää toivottova? Tuntuu taas että ei. Parempi eroa ystävänä nyt, kun mennä naimisiin, synnyttä lapset, pettää ja eroa! Jos menet naimisiin tai olet mieheen kanssa vaan sen takia että et haluat loukata, tai petyttä vanhempia elät toisen taholla! Sulla on OMA elämä ja sen on eletävä oman tahon mukaan. Jos teet virheet ne on oltavat omat virheet. Etsi jos sulla haku päällä, mutta tekee sen rehellisesti ja avoimesti. Et voit istuu kahden tuolin päällä. Sun iässä ehkä parempi olla sinkkuna, varsinkin jos tuntuu siitä. Et tuule jälkikäteen katumaan siitä etää jotain meni suun ohi.. Selitä rehellisesti miehelle että nyt tuntu siltä että tarvitset oma tila ja myöhemmin "katsotaan". Selitä vanhemmille että jokaisella on oma elämä: heillä on oma niin sullakin. Elät sen kuin tahdot. Päätä itte mutta muista helpompi vältä kun mennä ja tuhoa myöhemmin. Se on vasta tuska kaikille.

    • mummii

      sama muna se sillä toisellakin ukolla on ei se siitä muutu mihinkään jos meinaa parempaa hakea
      tarjolla on juoppoja hörhöjä sekopäitä
      siitä on vara valita nyky suomessa
      oppiihan siitä jos vaihtaa suhdetta koko ajan
      jotain maine menee lopuksi jää käteen pelkkä muisto
      sinkkuna on paras olla jos meinaa sekoilla paljon
      ei tule musta sukkasia miehiä lisää niitä riittää
      elämällä pitää olla tarkoitus selvät pasmat joh alkuvaiheessa suhdetta...oli sitten nuori tai ei
      johonkin se suunta menee..

    • pelimies08

      nyky akat on helvetin kovia sekoilijoita ei tiedä mitää haluu miehistä ota siitä edes selvää
      huonoon suuntaan menossa kovaa vauhtia
      lihan hinta muutenkin nousussa nyt
      ei aina kaunis kakku ole hyvä sisältä saattaa olla
      helvetin huonoa laatua loppupeleissä

      • joku

        oot säkin kova puhumaan kun nimimerkkiskin on oikein pelimies...aikuistu herran isä ja rupea sitten kakuista ja lihasta puhumaan..jooko...


    • nainen 28

      Jos sinulla on fiksu ja tasapainoinen ja vielä vallan passelin ikäinen mies, joka on halukas sitoutumaan: kihlautumaan ja perustamaan perheen, niin tänne kelpaisi mikäli päätät laittaa vaihtoon. Sellaisia kun ei joka oksalla kasva ja tässä nyt kolmenkympin lähestyessä ottaa aika ankarasti nuppiin kun tuli parkymppisenä nakattua muuan täyspäinen mies menemään vain sen takia että pelkäsin sitoutuvani liian nuorena. Nyt vaikuttaa siltä, että ne kaikki asialliset naisiaan kunnioittavat miehet on jo kaikki rengastettuna ja saattamassa pienokaisia maailmaan ihan muiden naisten kanssa...

    • Tyttö vain

      Hei vain..
      En jaksanut lukaista jokaista vastausta erikseen ja tarkistaa etten toistele tiettyjä juttuja kymmeniä kertoja, mutta ajattelimpa silti ottaa riskin ja tulla mukaan keskusteluun.
      Itse olen seurustellut yli 4 vuotta maailman ihanimman miehen kanssa. Kihloissa ja saman katon alla 2 vuotta.
      Olin ennen nykyistäni "kusipää magneetti" ja miehet halusivat vain pitää kanssani hauskaa, ei sitoutua.
      Päätinkin että taidan ryhtyä ikisinkuksi, kunnes tapasin nykyiseni, joka oli niin erillainen kuin muut miehet ja siihen hänessä ihastuinkin.
      Parisen vuotta sitten olin vähllä etten päästänyt irti. Meillä oli vaikea kausi. Ainaista riitelyä ja toisten syyttelyä.. mikään ei mennyt niinkuin piti ja tuntui että hajoan. Halusin erota ja laitoin lehteenkin rivi-ilmoituksen hakevani asuntoa.
      Sitten kun menin itseeni ja mietin asioita syvällisesti tajusin etten voisi koskaan päästää irti miehestä johon niin syvästi aikoinani rakastuin ja kuinka paljon olemmekaan kokeneet vuosien varsilla.
      Mietin myös samaa kuin sinä bella, että olenko sitoutunut liian nuorena, mutta kerran se oikea (näin luulen) tuli eeteeni juuri silloin 16 vuotiaana niin tilaisuuteenhan täytyy tarttua.
      Elämänsä rakkauden löytää VAIN KERRAN, joten kyllä se kannattaa miettiä useaan otteeseen että miksi olen tässä ja nyt..
      Jos on valmis pelehtimään muiden kanssa, silloin se on laitettava kerrasta poikki vaikka kuinka tekisi pahaa.
      Miksi loukata toista ja itseäänkin.
      Ja jos kerran päästää noinkin hyvästä miehestä irti ei sellaista saata enää koskaan tulla vastaan uudelleen.
      Jos olevinaan löytää paremman kundin, niin ei se välttämättä jatkossa ole sitä mitä on alussa antanut ymmärtää.. onhan näitä pettureita, juoppoja, naisten hakkaajia ja muuten vain kus*päitä maailma pullollaan että hyvät, kiltit ja uskolliset mihet on harvassa!
      Ja jos kerran sellaisen löytää, kannattaa siitä myös pitää kiinni kynsin ja hampain.

    • kaiken melekein kokenu:)

      HALOO IMMEISET, MEILLÄ YX, ELÄMÄ JA PIRUN LYHYT, NAUTTIKAAMME SIITÄ KYPÄLLÄ JA TYHMISTÄ SUHTEISTA IRTI ,AINA LÖYTYY SEURAA MIELYTTÄVÄÄ KUN JAKSAA MALTILLA ODOTTAA JA KUN AIKA ON KYPSÄ:)

      SITTEN VASTA AVIO JA LAPSET KUN ON SATA VARMA OLO,ENSIN ITSELLÄ ,SIT" KUMPPANILLA...
      VIISAS TYTTÖ OLET IKÄISEX MIETTIMÄÄN VAKAVASTI/JÄRKEVÄSTI,,ANNA PALAA KADUT SITÄ JOS JATKAT SUHDETANNE,ELÄMÄ ON ELÄMISEN ARVOISTA,EI PÄHKÄILYJEN,EI KATUMUSTEN,,,MITÄÄN ET TIEDÄ JOS NYT JÄÄT TULEEN MAKAMAAN,,,TAI KADUT KUMPAAKIN,JÄÄMISTÄ,LÄHTEMISTÄ,,,JOTEN PÄHKÄILE ITSE ,MUTTA ÄLÄ JAHKAILE,,,MIEHIÄ KYLLÄ PIISAA,,,,JOTKU PARIT OVAT KAUAN,,JOS KOLAHTAA KYPÄLLÄ,,MUTTA EI USEIMILLAKAAN,,AIKUISENA SITTEN LÄHTENY JA KATUNU KUN ON JO IKÄÄ,,,,VAIKKA OIS 20,VUOTTA AVIOS OLLU,,LAPSET VAIN KÄRSI,,,JOTEN ANNA PALAAA:) TSEMPPIÄ JA RAILAKASTA UUTTA-VUOTTAKIN 09,:)

      • DNA...h

        kyllä naimisiin kerkeää mies viellä 6kyt ja tekeen lapsia..nainen 3kyt aika poika toi meijen naapurin setä.

        moni kadehtii sen kaunista vaimoa.


    • TUOTTAA

      tuskaa, eipä muuta, selittäjiä näkyy olevan kohta tuhat.

    • kopasit?????

      Pää täyteen jos se on tyhjä.

    • nimim:tiedän tunteen

      itekki olen 5 vuotta seurustellut naiseni kans ja ruvennu tuntuu et tulipa tuhlattua nuoruus typerästi

    • tilanteessa

      Olen itse ollut samassa tilanteessa muutamavuosi sitten ja nykyään en tunne morkkista siitä, et jäin mieheni luokse. Älä kumminkaan eroa ikäeron vuoksi, miehet ovat kumminkin lapsellisempia kuin arvaatkaan ja eikä kaikki tarvi kertoakkaan miehelle. Ohi menevä vaihe jos on alottanu suhteen nuorena.
      Itse tapasin rakkaani 17 vuotiaana jolloin sillon rällästys vaihe vasta alkamassa, mutta nautein miehestä ja rällästin sitten vasta parikymppisenä. Aika samoilla jutuilla kuin sinäkin pussailua ja toisen luokse yöksijäämisellä, kahvittelua ja jne. mutta pettämiseen en pystynyt. Kroppaani toiselle en voinut antaa. Silloin kerroin tunteistani. Olihan se mustasukkainen ja oikeastaan nautein siitä, mutta jossain vaiheessa mullekkin sitten riitti ja oli hyvä että siinä oli se tutuu ja turvallinen mies, mitä rakasti ja sai vastarakkautta. Ja oikeastaan sillon yhden kerran yritin laittaa poikki, mutta me vollotettiin molemmat ja mä en enää pystyny, koska rakastin häntä niin paljon. Sillon taisin ymmärtää mitä todella halusin suhteelta. Nyt olen 25, ollut naimisissa 2 vuotta ja ensimmäinen lapsi tulossa ja tiedän että mieheni on ja pysyy rinnallani.
      Tiedän miten useesti hän on katsonut sormienläpi tekemisiäni, mutta eikö rakkaus olekkin sitä, että antaa anteeksi. Voi olla, että joskus minä olen mieheni paikalla, mutta se on sen ajan murhe se. Tiedänpä mitä olen tehny ja jättänyt tekemättä.

      • VAI TIEDÄT??!!!

        Edelliselle: ...25-vuotiaana tiedät että miehesi pysyy rinnallasi???!!! Kukahan tässä on naivi,olisitkohan se sinä itse??? Sanotaan että kun täytät 70v ja sama äijä on rinnallasi,niin silloin voit sanoa että mies on pysynyt rinnallasi,25-vuotiaana elämä ja erot,kriisit,uudet suhteet ynnä muut ongelmat ovat vasta tulossa,kerroit että olet raskaana,NO SEHÄN se vasta saakin miehesi juoksemaan vieraissa...mietippä vähän ite 25v elämänkokemuksella mitä vielä tulee vastaan...EI ELÄMÄ OLE NIIN MUSTAVALKOISTA!!! :) Tsemppiä vaan äijän pitämiseen,mutta eihän se ole mies eikä mikään jos ei joskus vieraissa käy,valitettavasti! :)


    • mansikka29

      hei halusin ottaa yhteyttä sinuun voisitko vastata minulle sähköpostiini johanna26@luukku.com voisin ennemmän kirjoitaa sitten sinulle olisi mukava saada uusiystävä koska ystävii on liian vähän

    • etkö tiennyt

      sitä vielä?
      yksin elämiseen sulla ei taida olla valmiuksia, siksi oot seurustellut "kivasti"? et ilmeisesti osaa päättää edes omasta seurustelustasi, niin voi voi...
      ehkä kannattaa mennä takaisin isän ja äitin kainaloon kasvamaan.

    • joku

      Hei!
      Tiedän mistä puhut.olen itse 22 vuotias ja mieheni on 6 vuotta minua vanhempi,ja olemme olleet noin 3 vuotta yhdessä.koin noin 1,5 vuotta sitten saman,mietin jonkin aikaa että onko tämä suhde todella sitä mitä haluan,nyt asumme yhdessä ja suunittelemme häitä...mielestäni sinun täytyy tutkia itseäsi,mitä suhteelta haluat...eräs ystäväni oli todella järkyttynyt kun kuuli meidän menevän naimisiin ja uteli minulta elämäni tilannetta,onko tämä todella sitä mitä haluan ja hän kysyi minulta että onko mielestäni minulla tarpeeksi ihmissuhteita jotta voisin nyt asettua aloilleni,sanoin hänelle että ei se elämä mielestäni parane vaikka minulla olisikin kuinka paljon ihmissuhteita,jos olen löytänyt vierelleni ihmisen joka rakastaa,huolehtii ja kunnioittaa minua ja minä rakastan häntä niin miksi en eläisi tässä päivässä ja tulevaisuudessa tämän ihmisen kanssa täysillä...mieheni kuvaa paljon samaa kuin sinunkin miehesi ja voi olla että löydät paremman mutta myöskin saatat jokin päivä vuosien varella herätä ja kysyä itseltäsi miten asiat olisivatkaan jos olisit vielä nykyisessä suhteessasi.olet nuori niinkuin minäkin mutta niinkuin huomaan sanoa että on mennyt yli vuosi ja nyt haluan mieheni kanssa samoja asioita joita en vuosi aikaisemmin niinkään toivonut,ihmiset muuttuu ja niin sinäkin kun ikää tulee enemmän,mieti tarkasti mitä teet se on minun neuvoni...

      • näitä ruusunpunaisia unelmia

        Ymmärrän että tämän kirjoittajan ystävä on ollut järkyttynyt huomatessaan ystävänsä menevän naimisiin. Kysymykset olivat varmaankin aivan paikallaan aiempiin tapahtumiin viitaten. Tuossa iässä on tosiaan tärkeää, että on ihminen joka rakastaa, huolehtii ja kunnioittaa, niinhän tulevan perheenisän tuleekin tehdä. Ja perheenisäksi sopivaa tuossa iässä ehkä pääsääntöisesti katsastellaankin. Unelmat perheenperustamisesta ovat ruusunpunaisia. Etsitään mies, joka on sopiva, haitanneeko se mitän, vaikka kipinät eivät sinkoilisi. Mutta entä kun halutaan vierelle oikea aito sielunkumppani, sellainen, jonka kohdatessaan ei tarvitse hetkeäkään miettiä, onko tämä se oikea. Sen tietää sydämessään. Ystäväsi kysyi onko riittävästi ihmissuhteita, ja siihen kysymykseen hiukan takerruit ja käänsit sen omaan näkökulmaasi sopivaksi eli ikäänkuin oikeasti olisi ollut kysymys ihmissuhteiden määrästä. Mutta kyse ei ole ihmissuhteiden määrästä vaan laadusta. Ja sen oikean kun kohtaa, tietää että tätä olen kaivannut koko elämäni. Rakkaus iskee, ei mietitä onko tämä oikea tai pussailisinko toisen kanssa. Kerrot, että nyt haluat miehesi kanssa samoja asioita toisin kuin vuosi sitten. Menetitkö siis kyvyn ajatella omilla aivoillasi. Ihan totta puhut 22-vuotias, ihminen viisastuu, kun ikää tulee lisää, nyt tarkoitetaan siis jopa pariakymmentä vuotta, niin tarve ajatella omilla aivoilla kyllä ennenpitkää palaa.


      • Nimetön
        näitä ruusunpunaisia unelmia kirjoitti:

        Ymmärrän että tämän kirjoittajan ystävä on ollut järkyttynyt huomatessaan ystävänsä menevän naimisiin. Kysymykset olivat varmaankin aivan paikallaan aiempiin tapahtumiin viitaten. Tuossa iässä on tosiaan tärkeää, että on ihminen joka rakastaa, huolehtii ja kunnioittaa, niinhän tulevan perheenisän tuleekin tehdä. Ja perheenisäksi sopivaa tuossa iässä ehkä pääsääntöisesti katsastellaankin. Unelmat perheenperustamisesta ovat ruusunpunaisia. Etsitään mies, joka on sopiva, haitanneeko se mitän, vaikka kipinät eivät sinkoilisi. Mutta entä kun halutaan vierelle oikea aito sielunkumppani, sellainen, jonka kohdatessaan ei tarvitse hetkeäkään miettiä, onko tämä se oikea. Sen tietää sydämessään. Ystäväsi kysyi onko riittävästi ihmissuhteita, ja siihen kysymykseen hiukan takerruit ja käänsit sen omaan näkökulmaasi sopivaksi eli ikäänkuin oikeasti olisi ollut kysymys ihmissuhteiden määrästä. Mutta kyse ei ole ihmissuhteiden määrästä vaan laadusta. Ja sen oikean kun kohtaa, tietää että tätä olen kaivannut koko elämäni. Rakkaus iskee, ei mietitä onko tämä oikea tai pussailisinko toisen kanssa. Kerrot, että nyt haluat miehesi kanssa samoja asioita toisin kuin vuosi sitten. Menetitkö siis kyvyn ajatella omilla aivoillasi. Ihan totta puhut 22-vuotias, ihminen viisastuu, kun ikää tulee lisää, nyt tarkoitetaan siis jopa pariakymmentä vuotta, niin tarve ajatella omilla aivoilla kyllä ennenpitkää palaa.

        Nyt puhutaan minusta ei BELLASTA ja en ollut aikaisemmin pusutellut ketään,joten aiempiin tapahtumiin ei ollut aihetta viitata...valitettavasti myös ihmiset ovat erillaisia jos me olemme tavanneet kun olen ollut noin alle 20 vuotias EN TODELLAKAAN OLE VIELÄ MIETTINYTKÄÄN MITÄÄN SOPIVAA ISÄHAHMOA TULEVALLE LAPSELLENI.Jos sinä tunnet kipinöitä kohdatessasi jonkun miehen jota et edes tunne,mitenkään syvällisemmin,niin se ei tarkoita että kaikki tuntevat samoin,Minulla ainakin kestää hetken ennen kuin voin rakastua haluan tuntea ihisen tietää ketä hän on.Ja jos sattumoisin huomasit että meillä on mieheni kanssa 6 vuotta ikäeroa niin olisi se aika omituista että ajatusmaailmamme olisi kohdannut kun olisimme tavanneet ja tutustuneet hiukan(näin ajateltuna voisit väittää että etsisinkin vain isähahmoa)vaikka asia ei ole niin,kuka hullu nyt ihan oikeasti ei haluaisi rakastua tulisesti,tuntea sitä ilotulitusta kun saa olla rakkaansa lähellään tutea sitä viiltävää kipua kun hän ei ole lähellä...ja mitä tulee ihmissuhteisiin,jos aikaisemmat suhteeni ovat ollee LAADULTAAN TODELLA HUONOJA ja tämä nykyinen suhteeni on todella ihana niin miksi edes miettiä tulisiko minulla ollaa enemmänkin parempilaatuisia ihmissuhteita..valitettavasti kun sinä et tiedä suhteestani etkä elämästäni mitään niin mistä tiedät että olen menettänyt kyvyn ajatella omilla aivoillani..MYÖSKIN JOS TIEDÄT PARISUHTEISTA PASKAAKAAN NIIN SINUN TULISIKIN TIETÄÄ ETÄÄ RAKKAUS EI OLE AINA RUUSUNPUNAISTA UNELMAA,on ylä-ja on alamäkiä,myöskin en valitettavasti ole sellainen nainen joka tavatessaan miehen suunittelee jo puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsien määrää,nimiä,häitä,kihlajaisia,uutta sisustusta uuteen kotiin jne...jos sinä olet sellainen(niinkuin tekstistä voi päätellä) niin kyllähän se kyky omilla aivoilla ajattelemiseen löytyy viimeistään silloin kun joku sinut herättä kauniista prinsessa unestasi todelliseen maailmaaan...ja minä todella tiedän sydämmessäni että tämä on se oikea...


    • jarona

      Jos tolta tuntuu niin lapset joutuisivat kärsimään valtavasti. Lisäksi se miten toimit on tosi väärin miestäsi kohtaan. Kokeile sinkkuilua ja ikäisiäsi tai nuorempiasi. Sun ikäsenä monet miehet ovat olleet jo innokkaita sitoutumaan. Sitten kun olet saanut siitä tarpeeksesi voit harkita sitoutumista.

    • Marikki

      Hei! Itse kamppailin saman kysymyksen kanssa muutama vuosi sitten: jäädäkö ihan hyvään nuorena aloitettuun suhteeseen vai jättää kaikki ja jäädä yksin. Itselläni oli ollut samanlaista baarissa pussailua hyvästä ja ihanasta miehestä huolimatta. En ollut valmis sitoutumaan. Päätimme pitää pientä taukoa ja tauko muuttui tahdostani eroksi, vaikka toinen osapuoli olisi halunnut häät ja perheen... Myös oma perheeni oli vastaan eroa ja piti miehestäni. Etenkin siskoni ei olisi millään halunnut meidän eroavan ja yritti puhua minua jäämään suhteeseen. Siinä vaiheessa en halunnut, enkä pystynyt. Eroa seurasi menovaihe laastarisuhteineen ja huomasin jopa takertuvani uusiin tuttavuuksiin liikaa, etten vaan olisi yksin. Elämässä tapahtui samoihin aikoihin muitakin isoja muutoksia, sairastumista lähipiirissä ja uusi ainutlaatuinen työ.
      Tunsin, että tein oikein, mutta silti tunsin erotuskaa ja monet kerrat mietin, että palaan takaisin exäni kanssa yhteen. Työ piti minua liikkeellä ja kiireisenä,menovaihdekin hieman rauhoittui, sillä tavoin jaksoin eteenpäin.
      Nyt olen löytänyt uuden miehen jonka kanssa asun ja haluan perheen. Vielä seurustelumme alkuvaiheessa välillä vertailin ja haikailin häntä exääni, olihan exäni kanssa ensimmäinen pitkä suhteeni. Erosta oli kulunut reilu puoli vuotta tämän uuden tavatessani: toiset saattavat löytää uuden heti, toiset paljon myöhemmin, mutta kannattaa muistaa, että ero ja siitä toipuminen ottaa oman, yksilöllisen aikansa!! Lopulta itselläni meni puolitoista vuotta kunnolla erosta toipumiseen: keskustelin myös avoimesti nykyisen mieheni kanssa siitä, mitä olin kokenut ja tuntenut. Uusi suhde kesti tämän minun kriittisen vaiheeni, etenimme rauhassa. Nyt olemme onnellisia yhdessä ja haluamme samoja asioita.
      Vaikka vierellä tuntuisi olevan oikea ihminen, elämän ajatukset ja tavoitteet eivät silti välttämättä kohtaa. Aika ja paikka ei ole aina sopiva. Itse otin rohkeasti hypyn tuntemattomaan, jopa läheisen perheeni estellessä. Lopulta hekin ovat todenneet, ettei toisten rakkauselämään voi puuttua, kukin tekee omat valintansa. Itse koin, ettei suhde ollut kohdallaan, kun piti hakea hyväksyntää/ihailua jne. muualta kuin omalta mieheltä. En ollut enää suhteen luottamuksen ja toisen rakkauden arvoinen, siksi lähdin. Nyt olen tyytyväinen valintaani ja koen tehneeni omalta kannaltani oikean ratkaisun, vaikka pahaltahan se tuntui toista satuttaa ja tavallaan myös perheeni elämää sekoittaa...Lähdin mielummin ajoissa, kuin vasta niiden häiden/lapsien jälkeen. En osaa sanoa, mikä on kohdallasi oikea ratkaisu, vain sinä voit sen tehdä. Kuuntele sydäntäsi, kyse on sun elämästäsi :)

    • redheado

      Itsellä juuri sama tilanne nyt. Seurustellut 9 vuotta saman kanssa, olin 14 vuotias kun aloitimme, olimme toisillemme ne ensimmäiset. Aina minua on ahdistanut, ei ole saanut vapaasti mennä. Viimeaikoina mennyt vähän överiksi, kovat morkkikset. Ylä- ja alamämäkiä. Joskus aina tuntuu, että haluaisi erota mutta ei pysty, niin kauan ollut yhdessä, kasvanut kiinni toiseen. Jos haluat jutella aiheesta kanssani, emailini: Lohikaarme6@suomi24.fi

    • Poppy~

      Jos itse olisin tuossa tilanteessa niin ehkä lähtisin - toisaalta sitten voisi pelottaa, että löytääkös sitä ketään.

      Vähän toisaalta ihmetyttää, että olet jo pussailemassa muita miehiä baarissa, kertoo jotenkin siitä, että oma mies ei kiinnosta, joten jollain tavalla se tuntuu jo päätökseltä.

      Miten päädyit tähän nykyiseen suhteeseen? Miten kaikki alkoi, kun olet kuitenkin aika nuori ja miehesi on sinua vanhempi?

    • Mallukiini

      En jaksanut koko viestiä lukea, mutta siihen saakka kun kerroit leffan katselusta kollegan kotona.

      Nythän ei ole ongelmana tuo liian nuorena sitoutuminen, avoliittoa ei edes taideta sitoutumisena nähdä, vaan tunteesi ovat haalistuneet, sinulla on ollut mielenkiintoisempia asioita kuin puolisosi.

      Pysähdy ja mieti, tee ratkaisu, mutta älä jatka pettämistä ja lykkää asiaa tulevaisuuteen. Luulisi että siinä vaiheessa tuntuu pahalta kun toisen ovelle on menossa, omasta suhteestasi löydät luultavasti sen mikä siitä tuntuu puuttuvan kunhan kiinnität siihen huomiota enemmän. Kokeile tehdä niin jonkin aikaa ja unohda muut miehet.

    • Äly ja housut eivät toimi, ...

      Kerro nyt miehellesi, että haluat erota. Älä nyt ainakaan ala lapsia tekemään. Kyllä noita lapsia on jo aivan liikaa joiden ÄIDIT ovat huomanneet sitoutuneensa liian nuorena. Ja siltikin hiton sosiaalitantat pitävät näitä löysäperiä "parempina" huoltajina. RAIVOSTUTTAVAA!!!!!!!!!!!

      Eroa, kun kerta vieras mies kutisee!!!!!!!

      • ole todellakkaan

        mittään tekemistä tuon ajattelun kaa. Jotkut ei vaan osaa sitoutua!
        Mä oon tavannu nykyisen aviomieheni 15v. Meillä on 4 vuotta ikäeroa ja nyt tuli 11v. täyteen yhteistä taivalta. 9 vuotta ollaan oltu naimisissa ja meillä on neljä lasta. Ja joo menin 17 vuotiaana naimisiin (ja en todellakkaan sen vuoksi et oisin ollu raskaana) Kertaakaan en oo katunu ja rakastan miestäni niin et joskus tekkee kipeetä :)


    • xXx~jessica~xXx

      Jätä se Edward ja ota Jacob!

    • Nana21

      Minäkin olin melkein samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Elin tylsässä "turvallisessa suhteessa", rakastuin ihan noin vain sattumalta toiseen mieheen, hän oli eroamassa vaimostaan. Tapailimme pari kuukautta salaa, hän oli varma erostaan ja niinpä jätin silloisen mieheni.

      Sinkkuilu tuntui ihan helvetin hauskalta aikansa. Tapailimme tämän ukkomiehen kans jatkuvasti. Pian välimme kuitenkin viilenivät. hetken kaipasin vanhaa turvallista suhdettani. Rakastin kuitenkin ukkomiestä. tunsin olevani ihan helvetin yksin. Aloin ryypätä aika rankastikin. Toivoin koko ajan että ukkomies palaisi elämääni.

      Tapasin kuitenkin uuden miehen. Aloitimme seurustelun, tällä hetkellä meillä on lapsi ja todennäköisesti olemme yhdessä hautaan asti.

      Ajattelen edelleen ukkomiestä lähes päivittäin. Juuri hänen ansiostaan minulla on rakastava mies ja ihana tytär. Heistä en luopuisi ikinä.

      Joten minun neuvoni on että mene ja kokeile, ei elämä ota jos ei annakaan. Tiedä vaikka löytäisit jotain todella ihanaa!!!

      Onnea päätöksellesi ja vuodelle 2009!

      • miehinen mies

        Jos haluttaa, niin siitä sitten vaan. Jos tuntuu hyvältä ja muiden seura kiinnostaa enemmän kuin oman miehen kanssa paneminen. Niin mikä estää. Olet oman itsesi valtias. Älä kuitenkaan ole vittumainen nykyiselle äijälle. Sano suoraan, että tää on loppu ja sitten painat niin paljon kun tykkäät. Miehiä riittää. Ja kaikki haluaa panna sua jos olet vähänkin nätin näköinen. Ja jos et ole niin silti saat vierasta munaa. Ei tarvi olla puutteessa. Tee niinkuin itseä haluttaa. Turha kysellä muilta. Itse tiedät mitä haluat. Onneksi nykyään ei ole mitään helvetin uskontojen syntipainolastia sille mitä nainen saa tehdä. Se on hyvä. Myös me miehet olemme tyytyväisiä, että naiset ovat vapaita tekemään mielensä mukaan.


    • puuppelo

      Itse aloin seurustelemaan vain 15-vuotiaana,poikaystävä oli jo 20.Olimme yhdessä 7,5 vuotta.Mies oli kiltti ja kultainen ja muutimme yhteen kun olin 17.Kävin koulun ohella duunissa ja mies oli töissä myös joten pulaa ei ollut mistään ja rakkaus kukoisti.Mieheni oli maailman kiltein,myös kaikista myöhemmin tapaamistani sulhoista.Jopa niin kiltti että eräänä kauniina kesäaamuna tajusin että olen 22.v ja tuntui kuin olisin ollut vuosikymmeniä saman miehen kanssa ja että kaikki on vielä kokematta.Mies kun heräsi,totesin tahdittomasti että lähden äitini luo muutamaksi yöksi miettimään.Ukko parka oli aivan ihmeissään ja alkoi itkemään.Mutaman pvän päästä olin sitä mieltä että olin tehnyt elämäni virheen ja menin kotiin.Vaan mies sanoikin että ei se nyt ihan noin vain käy,hän lähtee ajelemaan ja tuumimaan asioita.Minä sitten istuin sohvalla pari tuntia ja tajusin et mun on pakko lähteä,vaikka sydän vuoti verta.Olin vain niin vapaudenkaipuinen ettei voinut muuta.Ero oli raastava ja tuskainen molemmin puolin ja toipuminen siitä kesti vuosia.Nyt 34-vuotiaana ja 2 lapsen jälkeen voin todeta tehneeni oikean ratkaisun.Tai sanotaanko näin,että uskon siihen että näin oli tarkoitus tapahtua.Jos en sinä päivänä olisi lähtenyt ,ei mulla nyt olisi tätä,vaan elämä olisi erilaista.Ehkä.Kyllä ensirakkaudella on silti aina paikka sydämessäni.

      • 6785

        Ennen olin humalapettäjä. Petin ja minua petettiin jokaisessa parisuhteessa.
        Kerran petin silloista kumppaniani vuorokauden aikana kahden eri naisen kanssa.
        Viimeinen niitti oli kun tulin maksullisen naisen luota laskuhumalassa kotiin. Silloin päätin että tämä ei ollut sitä mitä halusin elämältäni, vaan halusin luotettavan ihmisen rinnalleni ja perheen.
        Jos pettää kerran, tekee sen uudestaan, minä uskon nollatoleranssiin pettämisen suhteen se mikä on kerran rikottu ei saa enään ehjäksi.
        Eli jätä se mies tai lopeta juominen.
        Itse lopetin juomisen tavattuani nykyisen vaimoni jos haluan juoda, teen sen vaimoni kanssa.
        Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni meillä on ihana lapsi ja olemmme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta. Teko oli sosiaalinen itsemurha mutta so what jotain parempaa tuli tilalle


    • Kannattaa kokeilla

      Ehdota miehellesi, että olette hetken aikaa erillänne ja kokeilette, miltä se teistä tuntuu. Voit käydä koittaan irtosuhteita siinä aikana, kun ne näyttää kiinnostavan. Sitten yksinkertaisesti, jos jompikumpi haluaa jatkaa erillään, jatkatte. Jos ei niin meette takaisin yhteen.
      Mutta muista, että et voi saada molempia sekä pitkää parisuhdetta että irtosuhteita. Se on JOKO TAI ei SEKÄ ETTÄ. Muutenkin olisi itsekästä miestäsi kohtaan harrastaa molempia. Jos irtosuhteet tuntuu paremmilta, niin olisi myös itsekästä roikkua miehesi kanssa ja erota joskus kun hän on yli 30 ja enää niin nuori.

    • Anna miehellesi

      Uskollinen puoliso ja hyvä elämä

    • sgadga

      jätä se mies ja mee sit panee muita!!!!!!!!

    • rtyhgfj

      Oon 25v äijä ja olen tapaillut tässä 20v naikkosta. Itselleni tässä tilanteessa ei ole mitään epäselvää, mutta naiselle tuntuu olevan. Eli tämän "poikakaveri" roikkuu naisessa koko ajan, vaikka he ovat jo mukamas eronneet. Tämän takia naikkonen muuttaa mieltänsä harva se päivä mun sen toisen välillä. Ollaan tässä tapailtu muutama kuukausi ja nähtiin siinä vaiheessa kun näillä oli seurustelu vielä päällä. Mutta syy on juurikin tämä sama että naikkosen mielestä ovat tavanneet liian aikasin. Ovat olleet kuulemma 5 vuotta yhdessä. Toivon tämän miehen puolesta, että löytäisi jonku toisen naisen, koska itselläni oli tosi "vittumaiset" ajat edessä, kun edellinen suhteeni päättyi ja jäin yksin naiseni lähtiessä toisen miehen mukaan.

      • Titta53

        Ota sinäkin itseäsi niskasta kiinni ja eroa. Kannattaako sinunkaan satuttaa itseäsi tuollaisen naisen kanssa?
        Kyllä se oikea vielä vastaan tulee. Itsetuntosi joutuu tuollaisen huopaajan kanssa nollille. Katso vaan vaikka ero hetken kirpaisisikin niin jälkeenpäin olet onnellinen ratkaisusta. Älä ala kenenkään kynnysmatoksi! Tsemppiä sulle.


    • Dr. Gonzo

      Olet tunnevammainen sekä henkiseltä iältäsi olet selvästi nuorempi mitä olet nyt. Olet aikuinen ihminen ja tiedät mitä teet, silti alennut pettämään ja kehtaat vielä mainostaa sitä. Olet säälittävä tapaus ei voi muuta sanoa..

    • petetty

      "Luottamus on kuin tulitikku, sen voi käyttää vain kerran" Olet pettänyt sinua rakastavan luottamuksen. Sinun kannattaa lopettaa parisuhteesi ja kertoa totuus. Haukut siitä tulee, mutta säilytät henkisen selkärankasi miehen silmissä.

    • Kysyt ja vastaat

      Paljon kysymyksiä, joihin itse vastaat..
      Johtopäätökseni: Olet ns. "härnäri".

    • SAAKULLIA

      UUSI VIDEO JULKAISTU:
      Naimi nussii livenä!
      ------------------------------->>>>>

      Naimi 18v - tämän hetken kuumin nimi suomen pornobisneksessä saapui helsingin seksimessuille
      ja teki panovideon Jepen kanssa livenä kymmenien messuvieraiden silmien edessä.
      Näe tämä ainutlaatuinen esiintyminen nyt ensimmäisenä videolla,
      mukana paljon kiihoittavia panoasentoja, persepanoa, yms yms. Tämä blondi tykkää todella nussia!
      Katso video: http://www.suomi-teinit.com/video611/Naimi_nussii_livenä.html

    • butterfly133

      aika vaikea tilanne sinulla, mutta uskon, että monet muutkin kamppailevat tuon tapaisten ongelmien kanssa.

      olen itse kahdenkympin paremmalla puolella ja elänyt vähän yli neljä vuotta sinkkuna. minulla ei ole ollut tarvetta ruveta seurustelemaan, satunnaiset säätösuhteet on kyllä riittäneet. toisaalta oishan se ihan kiva jos joku kaunis päivä kohtaisin "sen oikean" (jos sellaista edes on).

      viimeisen neljän vuoden aikana minulla on sentään ollut mahdollisuus elää nuoruutta ja opetella ottamaan vastuuta itsestäni. muutenkin koen olevani paljon onnellisempi vapaana, mitä viimeisimmässä seurustelusuhteessa -varsinkin, kun kukaan ei ole urputtamassa tekemisistäni ja menemisistäni.

      uskon, että olet antanut vastauksen ongelmallesi; olet sitoutunut liian nuorena. kun kerta olet vielä nuori, niin ehkä parempi, jos ottaisitte etäisyyttä ja katsoisitte, mihin se johtaa. vaikka se alkuun tuntuisikin todella vaikealta, niin kyllä siihen tottuu -tietenkin ajan kanssa. sinä ehdit vielä seurustella! ei muuta kun rupeat elämään nuoruutta täysin rinnoin ja keskittymään siihen, mitä haluat elämältäsi -ei siihen mitä muut odottavat! tsemppiä sinulle!

    Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      27
      1538
    2. Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?

      Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa
      Sinkut
      39
      1429
    3. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      12
      1335
    4. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      339
      1301
    5. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1245
    6. Se sinun kaipauksen kohde

      Ei todellakaan käy täällä höppänä mies.
      Ikävä
      12
      988
    7. Ei ole kyllä mennyt

      Kovin hyvin kun alussa pieni sekoaminen hänestä 😏
      Ikävä
      7
      941
    8. Et katso sitä

      Niinkuin minua. Ehkä se luo toivetta
      Ikävä
      20
      929
    9. En muuttaisi sinusta mitään

      Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul
      Ikävä
      7
      881
    10. Olet muutenkin tyhmä

      Ja käyttäydyt epäasiallisesti siinä työssäsi.
      Ikävä
      71
      806
    Aihe