Uutisissa oli aamulla

"Avioliitto on paitsi kirkollinen, myös yhteiskunnallinen instituutio, jota pitää kunnioittaa."

Mielestäni ongelman ydin on siinä, että avioliittoon on sotkettu kolme erillisä asiaa:

1) Yhteiskunta, eli avioliiton laillinen puoli
2) Kirkko, eli avioliiton hengellinen puoli
3) Tunnepuoli, eli varsinkin monilla nuorilla on se näkemys, että avioliitto on NIIN ISO juttu, että semmoiseen ei mennä kevein perustein.

Sinänsä hienoa, että nuoret näkevät avioliiton isona juttuna. Tämä tarkoittaa sitä että kumppaniin sitoudutaan loppuelämäksi ja että avioliittoon ei mennä kevein perustein... mutta sitten käy juuri noin, että asutaan vuosikausia avoliitossa kuin aviopari, eikä tajuta, että niitä aviopuolison oikeuksia ei avopuolisoilla todellakaan ole!

Sitten vaaditaan avoliittolakia, jotta avopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Hetkinen... jos tahtoo aviopuolison oikeudet, niin sitten pitää mennä naimisiin!

Olen ehkä vähän kyyninen, mutta itse näen avioliiton pääasiassa yhteiskunnallisena juttuna. Avioliitto on toimitus, jossa kaksi ihmistä saavat lain edessä tietyt oikeudet. Naimisiin kannattaa mennä, jo ihan käytännön syistä, jos aikoo pysyä pitkään yhdessä.

Sitten tulee tietysti se kirkollinen puoli ja tunnepuoli (lupaus elinikäisestä yhdessäolosta). Nämä mielestäni vain sotkevat sitä yhteiskunnallista puolta. Asiat helpottuisivat, jos nämä jotenkin onnistuttaisi erottamaan toisistaan. Onhan näitä pareja, jotka esim. ensin vihitään maistraatissa ja sitten myöhemmin he hankkivat kirkon siunauksen liitolleen, minkä jälkeen pidetään kunnon hääjuhlat. Mutta yleensä kaikki nämä kolme avioliiton puolta niputetaan yhteen. Ehkä siksi avopareille halutaan niitä oikeuksia, koska silloin olisi se juridinen puoli turvattu mutta ei tarvitsisi vielä murehtia mistään kirkkohäistä tai elämää suuremmista lupauksista.

Itse menimme mieheni kanssa suhteellisen nopeasti naimisiin, pääasiassa käytännön syistä. Kirkkoon emme kuulu, joten meitä ei vihitty kirkossa eivätkä uskonnolliset syyt vaikuttaneet päätökseen. Useampi vuosi tässä on jo ehtinyt vierähtää naimisissa ollessa, ja kyllä se turvallisuudentunne on kiva. :) Ihan jo senkin takia, että tilanne helpottuu jos jommallekummalle kävisi huonosti, mutta lisäksi tietysti sen tunnepuolen takia - olo on turvallinen, kun tietää, että olemme sitoutuneet yhteen.

TytteliX kirjoitti:

"Avioliitto on paitsi kirkollinen, myös yhteiskunnallinen instituutio, jota pitää kunnioittaa."

Mielestäni ongelman ydin on siinä, että avioliittoon on sotkettu kolme erillisä asiaa:

1) Yhteiskunta, eli avioliiton laillinen puoli
2) Kirkko, eli avioliiton hengellinen puoli
3) Tunnepuoli, eli varsinkin monilla nuorilla on se näkemys, että avioliitto on NIIN ISO juttu, että semmoiseen ei mennä kevein perustein.

Sinänsä hienoa, että nuoret näkevät avioliiton isona juttuna. Tämä tarkoittaa sitä että kumppaniin sitoudutaan loppuelämäksi ja että avioliittoon ei mennä kevein perustein... mutta sitten käy juuri noin, että asutaan vuosikausia avoliitossa kuin aviopari, eikä tajuta, että niitä aviopuolison oikeuksia ei avopuolisoilla todellakaan ole!

Sitten vaaditaan avoliittolakia, jotta avopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Hetkinen... jos tahtoo aviopuolison oikeudet, niin sitten pitää mennä naimisiin!

Olen ehkä vähän kyyninen, mutta itse näen avioliiton pääasiassa yhteiskunnallisena juttuna. Avioliitto on toimitus, jossa kaksi ihmistä saavat lain edessä tietyt oikeudet. Naimisiin kannattaa mennä, jo ihan käytännön syistä, jos aikoo pysyä pitkään yhdessä.

Sitten tulee tietysti se kirkollinen puoli ja tunnepuoli (lupaus elinikäisestä yhdessäolosta). Nämä mielestäni vain sotkevat sitä yhteiskunnallista puolta. Asiat helpottuisivat, jos nämä jotenkin onnistuttaisi erottamaan toisistaan. Onhan näitä pareja, jotka esim. ensin vihitään maistraatissa ja sitten myöhemmin he hankkivat kirkon siunauksen liitolleen, minkä jälkeen pidetään kunnon hääjuhlat. Mutta yleensä kaikki nämä kolme avioliiton puolta niputetaan yhteen. Ehkä siksi avopareille halutaan niitä oikeuksia, koska silloin olisi se juridinen puoli turvattu mutta ei tarvitsisi vielä murehtia mistään kirkkohäistä tai elämää suuremmista lupauksista.

Itse menimme mieheni kanssa suhteellisen nopeasti naimisiin, pääasiassa käytännön syistä. Kirkkoon emme kuulu, joten meitä ei vihitty kirkossa eivätkä uskonnolliset syyt vaikuttaneet päätökseen. Useampi vuosi tässä on jo ehtinyt vierähtää naimisissa ollessa, ja kyllä se turvallisuudentunne on kiva. :) Ihan jo senkin takia, että tilanne helpottuu jos jommallekummalle kävisi huonosti, mutta lisäksi tietysti sen tunnepuolen takia - olo on turvallinen, kun tietää, että olemme sitoutuneet yhteen.

Lue lisää

10% lapsien iseistä ei olekaan oikeita isiä heh heh.
Ei elämänpäivänä avioliittoon.

TytteliX kirjoitti:

"Avioliitto on paitsi kirkollinen, myös yhteiskunnallinen instituutio, jota pitää kunnioittaa."

Mielestäni ongelman ydin on siinä, että avioliittoon on sotkettu kolme erillisä asiaa:

1) Yhteiskunta, eli avioliiton laillinen puoli
2) Kirkko, eli avioliiton hengellinen puoli
3) Tunnepuoli, eli varsinkin monilla nuorilla on se näkemys, että avioliitto on NIIN ISO juttu, että semmoiseen ei mennä kevein perustein.

Sinänsä hienoa, että nuoret näkevät avioliiton isona juttuna. Tämä tarkoittaa sitä että kumppaniin sitoudutaan loppuelämäksi ja että avioliittoon ei mennä kevein perustein... mutta sitten käy juuri noin, että asutaan vuosikausia avoliitossa kuin aviopari, eikä tajuta, että niitä aviopuolison oikeuksia ei avopuolisoilla todellakaan ole!

Sitten vaaditaan avoliittolakia, jotta avopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Hetkinen... jos tahtoo aviopuolison oikeudet, niin sitten pitää mennä naimisiin!

Olen ehkä vähän kyyninen, mutta itse näen avioliiton pääasiassa yhteiskunnallisena juttuna. Avioliitto on toimitus, jossa kaksi ihmistä saavat lain edessä tietyt oikeudet. Naimisiin kannattaa mennä, jo ihan käytännön syistä, jos aikoo pysyä pitkään yhdessä.

Sitten tulee tietysti se kirkollinen puoli ja tunnepuoli (lupaus elinikäisestä yhdessäolosta). Nämä mielestäni vain sotkevat sitä yhteiskunnallista puolta. Asiat helpottuisivat, jos nämä jotenkin onnistuttaisi erottamaan toisistaan. Onhan näitä pareja, jotka esim. ensin vihitään maistraatissa ja sitten myöhemmin he hankkivat kirkon siunauksen liitolleen, minkä jälkeen pidetään kunnon hääjuhlat. Mutta yleensä kaikki nämä kolme avioliiton puolta niputetaan yhteen. Ehkä siksi avopareille halutaan niitä oikeuksia, koska silloin olisi se juridinen puoli turvattu mutta ei tarvitsisi vielä murehtia mistään kirkkohäistä tai elämää suuremmista lupauksista.

Itse menimme mieheni kanssa suhteellisen nopeasti naimisiin, pääasiassa käytännön syistä. Kirkkoon emme kuulu, joten meitä ei vihitty kirkossa eivätkä uskonnolliset syyt vaikuttaneet päätökseen. Useampi vuosi tässä on jo ehtinyt vierähtää naimisissa ollessa, ja kyllä se turvallisuudentunne on kiva. :) Ihan jo senkin takia, että tilanne helpottuu jos jommallekummalle kävisi huonosti, mutta lisäksi tietysti sen tunnepuolen takia - olo on turvallinen, kun tietää, että olemme sitoutuneet yhteen.

Lue lisää

ja laittaa tavarat kasaan,ei ole sen vaikeampaa,kuin avoliitossa,paitsi paperi sotku..ei siis kannata mennä avioon,kun se mahdollisuus piilee aina ,teilläkin ..

erota kirjoitti:

ja laittaa tavarat kasaan,ei ole sen vaikeampaa,kuin avoliitossa,paitsi paperi sotku..ei siis kannata mennä avioon,kun se mahdollisuus piilee aina ,teilläkin ..

No se paperityö on suhteellisen pieni vaiva. Toi mielipide on saamattomien, negatiivisten ja tietämättömien risti. Kaikki pitäisi saada helpolla ja ilmaiseksi. Myös lähtemisen pitäisi olla yhtä helppoa...

En ikinä huolisi noin laiskaa miestä itselleni.

TytteliX kirjoitti:

"Avioliitto on paitsi kirkollinen, myös yhteiskunnallinen instituutio, jota pitää kunnioittaa."

Mielestäni ongelman ydin on siinä, että avioliittoon on sotkettu kolme erillisä asiaa:

1) Yhteiskunta, eli avioliiton laillinen puoli
2) Kirkko, eli avioliiton hengellinen puoli
3) Tunnepuoli, eli varsinkin monilla nuorilla on se näkemys, että avioliitto on NIIN ISO juttu, että semmoiseen ei mennä kevein perustein.

Sinänsä hienoa, että nuoret näkevät avioliiton isona juttuna. Tämä tarkoittaa sitä että kumppaniin sitoudutaan loppuelämäksi ja että avioliittoon ei mennä kevein perustein... mutta sitten käy juuri noin, että asutaan vuosikausia avoliitossa kuin aviopari, eikä tajuta, että niitä aviopuolison oikeuksia ei avopuolisoilla todellakaan ole!

Sitten vaaditaan avoliittolakia, jotta avopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Hetkinen... jos tahtoo aviopuolison oikeudet, niin sitten pitää mennä naimisiin!

Olen ehkä vähän kyyninen, mutta itse näen avioliiton pääasiassa yhteiskunnallisena juttuna. Avioliitto on toimitus, jossa kaksi ihmistä saavat lain edessä tietyt oikeudet. Naimisiin kannattaa mennä, jo ihan käytännön syistä, jos aikoo pysyä pitkään yhdessä.

Sitten tulee tietysti se kirkollinen puoli ja tunnepuoli (lupaus elinikäisestä yhdessäolosta). Nämä mielestäni vain sotkevat sitä yhteiskunnallista puolta. Asiat helpottuisivat, jos nämä jotenkin onnistuttaisi erottamaan toisistaan. Onhan näitä pareja, jotka esim. ensin vihitään maistraatissa ja sitten myöhemmin he hankkivat kirkon siunauksen liitolleen, minkä jälkeen pidetään kunnon hääjuhlat. Mutta yleensä kaikki nämä kolme avioliiton puolta niputetaan yhteen. Ehkä siksi avopareille halutaan niitä oikeuksia, koska silloin olisi se juridinen puoli turvattu mutta ei tarvitsisi vielä murehtia mistään kirkkohäistä tai elämää suuremmista lupauksista.

Itse menimme mieheni kanssa suhteellisen nopeasti naimisiin, pääasiassa käytännön syistä. Kirkkoon emme kuulu, joten meitä ei vihitty kirkossa eivätkä uskonnolliset syyt vaikuttaneet päätökseen. Useampi vuosi tässä on jo ehtinyt vierähtää naimisissa ollessa, ja kyllä se turvallisuudentunne on kiva. :) Ihan jo senkin takia, että tilanne helpottuu jos jommallekummalle kävisi huonosti, mutta lisäksi tietysti sen tunnepuolen takia - olo on turvallinen, kun tietää, että olemme sitoutuneet yhteen.

Lue lisää

mä en ymmärrä nuit ett pitää saada mitä toiselt jää.... itse olen avioliitossa ja jos niin käy ett toinen menehtyy mua ei todellakaan kiinosta toisen omaisuus!!!!en ikin ole ollu rahan perään waan mulle merkitsee rakkaus ja toisen kunnioittaminen.itselläni on kaksi lasta jotka eip ole mein yhteisiä,hän rakastaa lapsiain kuin omia,se merkitsee paljon minull ja lapsill.

joten ei kiinnosta omaisuus waan se mitä meillä on ja mitä yhteis eloss saawutamme!!!!

saattaa kuulostaa hölmölt mutt näin se homma etenee meillä.

niina73 kirjoitti:

mä en ymmärrä nuit ett pitää saada mitä toiselt jää.... itse olen avioliitossa ja jos niin käy ett toinen menehtyy mua ei todellakaan kiinosta toisen omaisuus!!!!en ikin ole ollu rahan perään waan mulle merkitsee rakkaus ja toisen kunnioittaminen.itselläni on kaksi lasta jotka eip ole mein yhteisiä,hän rakastaa lapsiain kuin omia,se merkitsee paljon minull ja lapsill.

joten ei kiinnosta omaisuus waan se mitä meillä on ja mitä yhteis eloss saawutamme!!!!

saattaa kuulostaa hölmölt mutt näin se homma etenee meillä.

Lue lisää

harvemmin siinä varmaan päällimäisenä se rahan saaminen on mielessä, mutta kyllä se saattaa kylmää kyytiä olla jos esim. matalapalkkaisempi osapuoli jää yksin velkojensa ja mahdollisesti vielä lapsienkin kanssa. vaikeata on siinä vaiheessa varmasti muutenkin, sitten vielä taloudelliset huolet ynnämuut paineet päälle, niin saattaa siinä olla henkinen romahdus hyvin lähellä.

TytteliX kirjoitti:

"Avioliitto on paitsi kirkollinen, myös yhteiskunnallinen instituutio, jota pitää kunnioittaa."

Mielestäni ongelman ydin on siinä, että avioliittoon on sotkettu kolme erillisä asiaa:

1) Yhteiskunta, eli avioliiton laillinen puoli
2) Kirkko, eli avioliiton hengellinen puoli
3) Tunnepuoli, eli varsinkin monilla nuorilla on se näkemys, että avioliitto on NIIN ISO juttu, että semmoiseen ei mennä kevein perustein.

Sinänsä hienoa, että nuoret näkevät avioliiton isona juttuna. Tämä tarkoittaa sitä että kumppaniin sitoudutaan loppuelämäksi ja että avioliittoon ei mennä kevein perustein... mutta sitten käy juuri noin, että asutaan vuosikausia avoliitossa kuin aviopari, eikä tajuta, että niitä aviopuolison oikeuksia ei avopuolisoilla todellakaan ole!

Sitten vaaditaan avoliittolakia, jotta avopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Hetkinen... jos tahtoo aviopuolison oikeudet, niin sitten pitää mennä naimisiin!

Olen ehkä vähän kyyninen, mutta itse näen avioliiton pääasiassa yhteiskunnallisena juttuna. Avioliitto on toimitus, jossa kaksi ihmistä saavat lain edessä tietyt oikeudet. Naimisiin kannattaa mennä, jo ihan käytännön syistä, jos aikoo pysyä pitkään yhdessä.

Sitten tulee tietysti se kirkollinen puoli ja tunnepuoli (lupaus elinikäisestä yhdessäolosta). Nämä mielestäni vain sotkevat sitä yhteiskunnallista puolta. Asiat helpottuisivat, jos nämä jotenkin onnistuttaisi erottamaan toisistaan. Onhan näitä pareja, jotka esim. ensin vihitään maistraatissa ja sitten myöhemmin he hankkivat kirkon siunauksen liitolleen, minkä jälkeen pidetään kunnon hääjuhlat. Mutta yleensä kaikki nämä kolme avioliiton puolta niputetaan yhteen. Ehkä siksi avopareille halutaan niitä oikeuksia, koska silloin olisi se juridinen puoli turvattu mutta ei tarvitsisi vielä murehtia mistään kirkkohäistä tai elämää suuremmista lupauksista.

Itse menimme mieheni kanssa suhteellisen nopeasti naimisiin, pääasiassa käytännön syistä. Kirkkoon emme kuulu, joten meitä ei vihitty kirkossa eivätkä uskonnolliset syyt vaikuttaneet päätökseen. Useampi vuosi tässä on jo ehtinyt vierähtää naimisissa ollessa, ja kyllä se turvallisuudentunne on kiva. :) Ihan jo senkin takia, että tilanne helpottuu jos jommallekummalle kävisi huonosti, mutta lisäksi tietysti sen tunnepuolen takia - olo on turvallinen, kun tietää, että olemme sitoutuneet yhteen.

Lue lisää

Avioliitto on hemmetin yksinkertainen juridinen sopimus, joka on vielä irtisanottavissa yksipuolisesti! Miettikääs vähän.
Siihen on vaan sotkettu tätä tunnelätinää liikaa: "uskollisuudet ja elinikäiset rakkaudet" - antakaa pappien vaan saarnata moista potaskaa. Ei se rakkaus kuitenkaan kestä. Lukekaa vaikka suomi24:n keskustelupalstoja!
Menkää naimisiin, ottakaa avioehto. Jos homma ei toimi, puolessa vuodessa asia on selvä ja kukaan ei köyhdy/rikastu kun osaa tehdä asianmukaiset paperit. Ja yllättävän kuoleman varalta on toisen asema turvattu. Tai jos menettää toimeentulonsa, niin puoliso on elatusvelvollinen. Not a bad deal!

niina73 kirjoitti:

mä en ymmärrä nuit ett pitää saada mitä toiselt jää.... itse olen avioliitossa ja jos niin käy ett toinen menehtyy mua ei todellakaan kiinosta toisen omaisuus!!!!en ikin ole ollu rahan perään waan mulle merkitsee rakkaus ja toisen kunnioittaminen.itselläni on kaksi lasta jotka eip ole mein yhteisiä,hän rakastaa lapsiain kuin omia,se merkitsee paljon minull ja lapsill.

joten ei kiinnosta omaisuus waan se mitä meillä on ja mitä yhteis eloss saawutamme!!!!

saattaa kuulostaa hölmölt mutt näin se homma etenee meillä.

Lue lisää

On hienoa, jos elämänsä pääsee läpi ilman, että koskaan joutuu rahaa tai muita maallisuuksia miettimään. Mutta olen samaa mieltä kuin joku muukin kirjoittaja, että arki voipi olla ankeaa, jos toisen menettämisen lisäksi menee vielä kaikki muukin ympäriltä.

Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että avopuolisolta menee koti alta, vaikka avoliitossa olisi vuosikaudet eletty. Näin siinä tapauksessa, että koti on ollut vain toisen osapuolen omistama, ja tämä osapuoli sattuu kuolemaan ensimmäisenä. Jos yhteisiä lapsia ei ole siunaantunut, jotka perisivät kuolleen vanhempansa, niin silloin perillisiksi tulevatkin kuolleen muut sukulaiset. Avopuoliso, vaikka kuinka pitkäaikainenkin, ei peri mitään, jos ei testamentilla sitä ole hoidettu. Siinä menee siis toiselta osapuolelta paitsi se puoliso, niin vielä kotikin alta. Ei muuta kuin rakentamaan elämää ihan uusiksi, kodin hankkimisesta alkaen. Näitä tapauksia sattuu, niin hullulta kuin tuntuukin, että joku ei osaisi asioistaan sen vertaa etukäteen huolehtia.

Sinullahan asiat ovat sikäli hyvin, että kun olet jo avioliitossa, niin vaikka puolisosi sattuisi omistamaan yksin kaiken, mitä teillä on ja sen lisäksi kuolisi ennen sinua, niin sinulle jäisi asumisoikeus kotiinne ellet peräti perisi kaikkea (jos hänellä ei ole omia rintaperillisiä). Mutta näin ei tosiaankaan ole avoliitossa. Ei tarvitse olla vain rahan perään, mutta myöntänet varmaan, että on helpompaa, jos kaikki ei mene alta, jos puolison menettää?

Nimetön kirjoitti:

harvemmin siinä varmaan päällimäisenä se rahan saaminen on mielessä, mutta kyllä se saattaa kylmää kyytiä olla jos esim. matalapalkkaisempi osapuoli jää yksin velkojensa ja mahdollisesti vielä lapsienkin kanssa. vaikeata on siinä vaiheessa varmasti muutenkin, sitten vielä taloudelliset huolet ynnämuut paineet päälle, niin saattaa siinä olla henkinen romahdus hyvin lähellä.

Lue lisää

täss on elämä sen werran opettanu aiemmin kolhuist juuri saman tyyppinen tapaus,henkinen romahdus on läpi käyty hywien turwa toimien awustamana, ei wanhempia mull elossa eikä sukulaisia.... hywin ollaan toimeen tultu,lapset kaswattanu ja jos samanlainen tilanne uusiutuu tiedän mist apua saan ja pärjäämme hywin.se todellakin totta et olen elämän aikana oppinu tulla pienillä tuloilla toimeen,ja jatkossakin pärjäämme warmasti.tsemppiä kaikill kohtalo towerill,elämä opettaa wälill rankemmankin kauttamutta se kaswattaa ja wahwistaa sen olen oppint ettei kannata luowuttaa,sitkeys on woimaa ja se usein palkitaan!!!

ihan hiukan kirjoitti:

On hienoa, jos elämänsä pääsee läpi ilman, että koskaan joutuu rahaa tai muita maallisuuksia miettimään. Mutta olen samaa mieltä kuin joku muukin kirjoittaja, että arki voipi olla ankeaa, jos toisen menettämisen lisäksi menee vielä kaikki muukin ympäriltä.

Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että avopuolisolta menee koti alta, vaikka avoliitossa olisi vuosikaudet eletty. Näin siinä tapauksessa, että koti on ollut vain toisen osapuolen omistama, ja tämä osapuoli sattuu kuolemaan ensimmäisenä. Jos yhteisiä lapsia ei ole siunaantunut, jotka perisivät kuolleen vanhempansa, niin silloin perillisiksi tulevatkin kuolleen muut sukulaiset. Avopuoliso, vaikka kuinka pitkäaikainenkin, ei peri mitään, jos ei testamentilla sitä ole hoidettu. Siinä menee siis toiselta osapuolelta paitsi se puoliso, niin vielä kotikin alta. Ei muuta kuin rakentamaan elämää ihan uusiksi, kodin hankkimisesta alkaen. Näitä tapauksia sattuu, niin hullulta kuin tuntuukin, että joku ei osaisi asioistaan sen vertaa etukäteen huolehtia.

Sinullahan asiat ovat sikäli hyvin, että kun olet jo avioliitossa, niin vaikka puolisosi sattuisi omistamaan yksin kaiken, mitä teillä on ja sen lisäksi kuolisi ennen sinua, niin sinulle jäisi asumisoikeus kotiinne ellet peräti perisi kaikkea (jos hänellä ei ole omia rintaperillisiä). Mutta näin ei tosiaankaan ole avoliitossa. Ei tarvitse olla vain rahan perään, mutta myöntänet varmaan, että on helpompaa, jos kaikki ei mene alta, jos puolison menettää?

Lue lisää

sen werran wiell ett asunto riwari jossa asutaan on mun,jos näin sattuisi käymään ei asuntoa menetetä.olen itse rakentanu kodin hankkinu kaiken pikkuhiljaa... ja mull kaikk sinällään turwattu!

niina73 kirjoitti:

sen werran wiell ett asunto riwari jossa asutaan on mun,jos näin sattuisi käymään ei asuntoa menetetä.olen itse rakentanu kodin hankkinu kaiken pikkuhiljaa... ja mull kaikk sinällään turwattu!

Lue lisää

Hyvä, että sinulla on asiat kunnossa tältä osin. Kuten jo totesin, avioliitossa kun olet, niin sinulla ei samanlaista riskiä olisikaan kuin avoliittolaisilla, jotka eivät huomaa huolehtia asioista ajoissa.

Mutta se kannattaa muistaa, että vaikka itsellä on kaikki hyvin ja kunnossa, niin toisenlaisissa elämäntilanteissa (avoliitto) olevilla ihmisillä asioissa voi käydä kovastikin hullusti. Ja siksi puutuin aiempaan kirjoitukseesi, kun siinä hiukan oli mielestäni sävyä, että "ahneet tuommoisia vaan" ja "tosi rakkaus ei näe rahaa", siis hiukan semmoista ylemmyydentunnetta. Joka itseäni hiukan hämmentää erityisesti silloin, jos arvostellaan toisten asioita, jotka itsellä on jo kivasti ja turvattu. Jos luin asenteesi väärin, niin sori siitä, ja oikein hyvää jatkoa!

niina73 kirjoitti:

mä en ymmärrä nuit ett pitää saada mitä toiselt jää.... itse olen avioliitossa ja jos niin käy ett toinen menehtyy mua ei todellakaan kiinosta toisen omaisuus!!!!en ikin ole ollu rahan perään waan mulle merkitsee rakkaus ja toisen kunnioittaminen.itselläni on kaksi lasta jotka eip ole mein yhteisiä,hän rakastaa lapsiain kuin omia,se merkitsee paljon minull ja lapsill.

joten ei kiinnosta omaisuus waan se mitä meillä on ja mitä yhteis eloss saawutamme!!!!

saattaa kuulostaa hölmölt mutt näin se homma etenee meillä.

Lue lisää

ja ainut mitä omistamme on omakotitalo. Jos toinen kuolee niin lapset perii hänen osuutensa mutta itse/mies perin toisen puolen talosta, koska talo on molempien nimellä/omistuksessa. Ainut minkä menettää on leskeneläke, mutta sitäkään ei välttämättä saa kuin puoli vuotta, riippuu jäljelle jäävän tuloista. Siis en menetä mitään vaikka olen avoliitossa, paitsi tämän leskeneläkkeen. Lapset on jo aikuisia.

niina73 kirjoitti:

täss on elämä sen werran opettanu aiemmin kolhuist juuri saman tyyppinen tapaus,henkinen romahdus on läpi käyty hywien turwa toimien awustamana, ei wanhempia mull elossa eikä sukulaisia.... hywin ollaan toimeen tultu,lapset kaswattanu ja jos samanlainen tilanne uusiutuu tiedän mist apua saan ja pärjäämme hywin.se todellakin totta et olen elämän aikana oppinu tulla pienillä tuloilla toimeen,ja jatkossakin pärjäämme warmasti.tsemppiä kaikill kohtalo towerill,elämä opettaa wälill rankemmankin kauttamutta se kaswattaa ja wahwistaa sen olen oppint ettei kannata luowuttaa,sitkeys on woimaa ja se usein palkitaan!!!

Lue lisää

no sitten täytyy hattua nostaa teikäläiselle! kaikki ei ikävä kyllä pärjää yhtä hyvin, joka sitten näkyy ikään kuin luovuttamisena, ja lapsien annetaan kasvaa miten sattuu kun ei riitä enää voimat. surullista kyllä, mutta joillekkin käy niin kun kaiken menettää..

niina73 kirjoitti:

sen werran wiell ett asunto riwari jossa asutaan on mun,jos näin sattuisi käymään ei asuntoa menetetä.olen itse rakentanu kodin hankkinu kaiken pikkuhiljaa... ja mull kaikk sinällään turwattu!

Lue lisää

Siis jos sinä satut kuolemaan, avopuolisoltasi menee kämppä, tenavat perivät. Ja sillon ei kysellä kuka niitä tenavia rakastaa vaan sitä kuka sitä rivaria rakastaa.

.

erota kirjoitti:

ja laittaa tavarat kasaan,ei ole sen vaikeampaa,kuin avoliitossa,paitsi paperi sotku..ei siis kannata mennä avioon,kun se mahdollisuus piilee aina ,teilläkin ..

Luuletko että avoliitossa eroaminen on sellainen läpihuuto jos jotakin on hankittu?

Kyllähän täysjärkiset ihmiset kykenevät asiat sopimaan tosta vaan. Homman nimi vaan on että täysjärkiset eivät eroa.

nimimerkillä 50€ sänkyä 500 km kuljettanut ja perillä ostanut itselleen uuden paluurahdiksi.

avoliitossa kirjoitti:

ja ainut mitä omistamme on omakotitalo. Jos toinen kuolee niin lapset perii hänen osuutensa mutta itse/mies perin toisen puolen talosta, koska talo on molempien nimellä/omistuksessa. Ainut minkä menettää on leskeneläke, mutta sitäkään ei välttämättä saa kuin puoli vuotta, riippuu jäljelle jäävän tuloista. Siis en menetä mitään vaikka olen avoliitossa, paitsi tämän leskeneläkkeen. Lapset on jo aikuisia.

Lue lisää

Jos avoliitossa kuolee, tilanne on oikeastaan lasten kannalta aika hyvä. Tenavat saa omaisuuden suoraan ilman yhtä perimyskierrosta, siis että puoliso olisi siinä välissä. Ja myös jäljelle jääneen puolison jos pennut ei ole täysiä hulttioita jotka juovat mökin puolikkaan ensi työnään. Leskeneläkkeen menettäminen tietty pikkasen kirpasee mutta henkivakuutuksella saa huuhdottua surun kurkusta alas. Sellanen kannattaa tietty ottaa avopuolisolle ja ite edunsaajaks, jos toinen epäilee rakkautta niin voi todistaa että näin paljon sinua rakastan että henkivakuutuksenkin otin. Ainakin eroa tehdessä tuo saa toisen ilahtumaan. Samalla voi vaatia häntä korvaamaan saamatta jääneen henkivakuutuksen, harkitsee kahdesti voiko noin vilpittömän rakkauden irtisanoa.

.

hattivattinen kirjoitti:

No se paperityö on suhteellisen pieni vaiva. Toi mielipide on saamattomien, negatiivisten ja tietämättömien risti. Kaikki pitäisi saada helpolla ja ilmaiseksi. Myös lähtemisen pitäisi olla yhtä helppoa...

En ikinä huolisi noin laiskaa miestä itselleni.

Lue lisää

Sullo normi lässytys.

Minä sentäs osaan vaihtaa aihetta ja asiaa!


Sullo vaan punikit, kommarit ja maanpetturit etc...

Älä kitise, ku et osaa MITÄÄN, tosin su hörinöitäs viitti enää lukee ku mä, tartten lannotetta kun päässä on kasvi.

90% kirjoitti:

10% lapsien iseistä ei olekaan oikeita isiä heh heh.
Ei elämänpäivänä avioliittoon.

äidit on sentään kuitenkin äitejä....vai mitäs meinaat, onkohan??? hihihih...

TytteliX kirjoitti:

"Avioliitto on paitsi kirkollinen, myös yhteiskunnallinen instituutio, jota pitää kunnioittaa."

Mielestäni ongelman ydin on siinä, että avioliittoon on sotkettu kolme erillisä asiaa:

1) Yhteiskunta, eli avioliiton laillinen puoli
2) Kirkko, eli avioliiton hengellinen puoli
3) Tunnepuoli, eli varsinkin monilla nuorilla on se näkemys, että avioliitto on NIIN ISO juttu, että semmoiseen ei mennä kevein perustein.

Sinänsä hienoa, että nuoret näkevät avioliiton isona juttuna. Tämä tarkoittaa sitä että kumppaniin sitoudutaan loppuelämäksi ja että avioliittoon ei mennä kevein perustein... mutta sitten käy juuri noin, että asutaan vuosikausia avoliitossa kuin aviopari, eikä tajuta, että niitä aviopuolison oikeuksia ei avopuolisoilla todellakaan ole!

Sitten vaaditaan avoliittolakia, jotta avopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Hetkinen... jos tahtoo aviopuolison oikeudet, niin sitten pitää mennä naimisiin!

Olen ehkä vähän kyyninen, mutta itse näen avioliiton pääasiassa yhteiskunnallisena juttuna. Avioliitto on toimitus, jossa kaksi ihmistä saavat lain edessä tietyt oikeudet. Naimisiin kannattaa mennä, jo ihan käytännön syistä, jos aikoo pysyä pitkään yhdessä.

Sitten tulee tietysti se kirkollinen puoli ja tunnepuoli (lupaus elinikäisestä yhdessäolosta). Nämä mielestäni vain sotkevat sitä yhteiskunnallista puolta. Asiat helpottuisivat, jos nämä jotenkin onnistuttaisi erottamaan toisistaan. Onhan näitä pareja, jotka esim. ensin vihitään maistraatissa ja sitten myöhemmin he hankkivat kirkon siunauksen liitolleen, minkä jälkeen pidetään kunnon hääjuhlat. Mutta yleensä kaikki nämä kolme avioliiton puolta niputetaan yhteen. Ehkä siksi avopareille halutaan niitä oikeuksia, koska silloin olisi se juridinen puoli turvattu mutta ei tarvitsisi vielä murehtia mistään kirkkohäistä tai elämää suuremmista lupauksista.

Itse menimme mieheni kanssa suhteellisen nopeasti naimisiin, pääasiassa käytännön syistä. Kirkkoon emme kuulu, joten meitä ei vihitty kirkossa eivätkä uskonnolliset syyt vaikuttaneet päätökseen. Useampi vuosi tässä on jo ehtinyt vierähtää naimisissa ollessa, ja kyllä se turvallisuudentunne on kiva. :) Ihan jo senkin takia, että tilanne helpottuu jos jommallekummalle kävisi huonosti, mutta lisäksi tietysti sen tunnepuolen takia - olo on turvallinen, kun tietää, että olemme sitoutuneet yhteen.

Lue lisää

Nuoret lesket ovat huolissaan siitä epäkohdasta, että he eivät saa leskeneläkettä, jos ovat alle 50-vuotiaita puolison kuollessa. 50 vuotta täyttänyt on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos puoliso kuolee.

Leskeneläke on parhaimmillaan puolet toisen ihmisen eläkkeestä.

Nuoret lesket katsovat, että tämä 50-vuoden rajalinja on väärin, ja leskeneläkettä pitäisi maksaa myös niille leskille, jotka olivat alle 50-vuotiaita puolison kuollessa.

Toisaalta tällöin suomalaisten Sauli Niinistön ikäisten miesten Thaimaasta haetut parikymppiset vaimot saisivat suomalaistenkin naisten kustantamat leskeneläkkeet ukon kuollessa loppuelämänsä ajan. Niillä elelisi leveästi kotona Thaimaassa.

90% kirjoitti:

10% lapsien iseistä ei olekaan oikeita isiä heh heh.
Ei elämänpäivänä avioliittoon.

Noi typeryyden provot voi jättää omaan arvoonsa, piip päitä on 4ever.

onnex kirjoitti:

äidit on sentään kuitenkin äitejä....vai mitäs meinaat, onkohan??? hihihih...

avioliiton ja avoliiton välillä.
Valtio vie ja muutkin.

TytteliX kirjoitti:

"Avioliitto on paitsi kirkollinen, myös yhteiskunnallinen instituutio, jota pitää kunnioittaa."

Mielestäni ongelman ydin on siinä, että avioliittoon on sotkettu kolme erillisä asiaa:

1) Yhteiskunta, eli avioliiton laillinen puoli
2) Kirkko, eli avioliiton hengellinen puoli
3) Tunnepuoli, eli varsinkin monilla nuorilla on se näkemys, että avioliitto on NIIN ISO juttu, että semmoiseen ei mennä kevein perustein.

Sinänsä hienoa, että nuoret näkevät avioliiton isona juttuna. Tämä tarkoittaa sitä että kumppaniin sitoudutaan loppuelämäksi ja että avioliittoon ei mennä kevein perustein... mutta sitten käy juuri noin, että asutaan vuosikausia avoliitossa kuin aviopari, eikä tajuta, että niitä aviopuolison oikeuksia ei avopuolisoilla todellakaan ole!

Sitten vaaditaan avoliittolakia, jotta avopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Hetkinen... jos tahtoo aviopuolison oikeudet, niin sitten pitää mennä naimisiin!

Olen ehkä vähän kyyninen, mutta itse näen avioliiton pääasiassa yhteiskunnallisena juttuna. Avioliitto on toimitus, jossa kaksi ihmistä saavat lain edessä tietyt oikeudet. Naimisiin kannattaa mennä, jo ihan käytännön syistä, jos aikoo pysyä pitkään yhdessä.

Sitten tulee tietysti se kirkollinen puoli ja tunnepuoli (lupaus elinikäisestä yhdessäolosta). Nämä mielestäni vain sotkevat sitä yhteiskunnallista puolta. Asiat helpottuisivat, jos nämä jotenkin onnistuttaisi erottamaan toisistaan. Onhan näitä pareja, jotka esim. ensin vihitään maistraatissa ja sitten myöhemmin he hankkivat kirkon siunauksen liitolleen, minkä jälkeen pidetään kunnon hääjuhlat. Mutta yleensä kaikki nämä kolme avioliiton puolta niputetaan yhteen. Ehkä siksi avopareille halutaan niitä oikeuksia, koska silloin olisi se juridinen puoli turvattu mutta ei tarvitsisi vielä murehtia mistään kirkkohäistä tai elämää suuremmista lupauksista.

Itse menimme mieheni kanssa suhteellisen nopeasti naimisiin, pääasiassa käytännön syistä. Kirkkoon emme kuulu, joten meitä ei vihitty kirkossa eivätkä uskonnolliset syyt vaikuttaneet päätökseen. Useampi vuosi tässä on jo ehtinyt vierähtää naimisissa ollessa, ja kyllä se turvallisuudentunne on kiva. :) Ihan jo senkin takia, että tilanne helpottuu jos jommallekummalle kävisi huonosti, mutta lisäksi tietysti sen tunnepuolen takia - olo on turvallinen, kun tietää, että olemme sitoutuneet yhteen.

Lue lisää

paradoksi..

Jos avopuolisoilla olisi aviopuolisoiden oikeudet, niin silloin tunnepuoli ja kirkko olisi erotettuna yhteiskunnallisista oikeuksista.

Ja se jos mikä olisi hyvä.

Lainaus
Ja nuoremmilla varsinkin uskomus että kukaan ei kuole ennen normaalia eläkeikää.
End lainaus

Tuolla ylempänä joku totesi että jos jompikumpi kuolee. Hiukka niinkun Kekkosen testamentti, Jos minä kuolen.

Erittäin suurella todennäköisyydellä jokainen kuolee. Yleensä ennen 80 ikävuotta mutta kuoleisuus alkaa kaksinkertaistua 12 ikävuoden jälkeen. Joten testamentin ja asiapaperit voisi järjestää niin että ensimäinen rivi alkaisi : Kun minä kuolen.

Tottakai voi olla ettei se koskaan toteudu mutta eipähän sitä kukaan silloin luekkaan joten ennuste virhe jää omaksi salaisuudeksi. Ja kannttaa pitää mielessä että sitä kuorta ei kannata polttaa viellä 10 miljardin vuoden kuluttua vaikka olisikin hyvissä voimissa.

ainakin vähän elääkseen mutta hyvä niin jos joku pärjää ilman rahaa.
Sellaista ihmistä en ole kyllä eläissäni päässyt tuntemaan.
Jos ihminen on niin tyhmä että haluaa lyödä omaa päätänsä seinään kun ei haluakaan tajuta käytännön perusasioita niin silloin kait on parempi vaikka kuolla suruun ja jos ei suruun niin kurjuuteen kumminkin ja sen aiheuttamiin paineisiin.
Ei ihminen mikään robotti ole että se kestää vaikka kuinka niitä huonoja asioita jos niitä tulee monenmallisena päällekkäin.

Ihminen on sitkeä olento ja kuolee harvoin suruunsa vaikka kovasti kärsiikin.Ei toisen ihmisen menettämisen tuskan lisäksi toivoisi enää samanaikaista paniikkia taloudellisesta toimeentulosta kenellekään, joten valistus on aiheellista.Niin nuorille kuin vanhemmillekin.Rakastuneena on vain niin vaikea ajatella rahaa...Vaikka pitäisi ajatella edes miten puolison käy jos MINÄ kuolen.

kokemusta. Jäin leskeksi (lapsettomana) ollessani 36v. Monenlaista ajatusta ja järjestämistä,vaikeuksia, itkua, tuskaa... Nyt kaikesta olen selvinnyt ja elämä jatkuu. Kuitenkin kaikkea kannattaa miettiä vaikka nuori onkin. Elämä voi olla lyhyt...
Ihanaa päivää kaikille toivotellen...:)

mutta aivan jokaisen kannattaa miettiä ennakkoon määrättyjä asioita, ainakin yhtäkkisiä leskeksi jäämisiä ja että miten käytännön asiat sen jälkeen. Sillä ei ole väliä että onko sitä avio- tai avoliitossa kun toinen poistuu viereltä mutta avioliitossa oleville on selvemmät säännöt omistusten suhteen ja moni asia siten varmempaa.
Helppoa se ei ole kellekään kun elinkumppani lähtee.
Eräs ystäväni ennakoi kaikki mahdolliset elämäntilanteet etukäteen ja mietti niihin ratkaisut valmiiiksi, jota hänen oma äitinsäkin ihmetteli, mutta ystävälleni oli monesti apua tästä ennakoinnista.
Kaikkien toisen kanssa elävän pitäisi miettiä että miten käytännön asiat hoituu sitten jos jää yksin. Yksineläjä kun kuolee niin ne asiat sitten hoitaakin joku muu.

Otapa vaikka suklaamunasta sormus nytten kun on toi pääsiäinenkin tulossa ja KOSI miestäs. Sano, notta oot ihan tarpeeks kauan kattellu tätä touhua ja ois jo aika päästä osingoille. :)

Ei mut oikeesti... jos rakastaa niin parempi mennä naimisiin ja olla tosinainen ja tosimies ja elää tosielämää. Kerranhan täällä vaan eletään. Jos ei tiedä, mitä elämältään haluaa, niin on erittäin epäreilua sotkea muita siihen epävarmuuteen, kuten olet saanut nyt kokea :/...

Lukihäröinen kirjoitti:

Otapa vaikka suklaamunasta sormus nytten kun on toi pääsiäinenkin tulossa ja KOSI miestäs. Sano, notta oot ihan tarpeeks kauan kattellu tätä touhua ja ois jo aika päästä osingoille. :)

Ei mut oikeesti... jos rakastaa niin parempi mennä naimisiin ja olla tosinainen ja tosimies ja elää tosielämää. Kerranhan täällä vaan eletään. Jos ei tiedä, mitä elämältään haluaa, niin on erittäin epäreilua sotkea muita siihen epävarmuuteen, kuten olet saanut nyt kokea :/...

Lue lisää

No joo pitäs varmaan kosasta,hitsit kun se karkausvuosi men jo...:))

Joo en nyt ole kokenut mitään kärsimystä,että haluaisin niin kovasti osingoille.

Tiedän myöskin sen että Tyttäremme perii sen minkä isältä jää.

Mietityttää vaan se kuinka sen henkisesti kestää,tutut seinät,muistot rakkaat.
Rahallisesti joutuisin tiukille.


Epävarmuus johtunee lähinnä mieheni terveydestä,sitten kun on niin luupää ettei mene sairaalaan vaikka syytä välillä olisi:(enkä totta vie halua että lapseni jäisi isättömäksi ja minä leskeksi 27v.No yrittänen puhua nalkuttamatta et rupeis ottaa tosissaan terveytensä.

jäin leskeksi kolmekymppisenä.oltiin avoliitossa.en saanut pennin pyörylää toisen kuoltua.miehen äiti oli kieltänyt menemästä naimisiin etten perisi mitään.kaduttaa vieläkin miten typerä olin...mies oli sairas ja hoidin häntä loppuun saakka.sitten miehen sukulaiset sanoivat että älä kuvittelekkaan että saat mitään...

mirame81 kirjoitti:

No joo pitäs varmaan kosasta,hitsit kun se karkausvuosi men jo...:))

Joo en nyt ole kokenut mitään kärsimystä,että haluaisin niin kovasti osingoille.

Tiedän myöskin sen että Tyttäremme perii sen minkä isältä jää.

Mietityttää vaan se kuinka sen henkisesti kestää,tutut seinät,muistot rakkaat.
Rahallisesti joutuisin tiukille.


Epävarmuus johtunee lähinnä mieheni terveydestä,sitten kun on niin luupää ettei mene sairaalaan vaikka syytä välillä olisi:(enkä totta vie halua että lapseni jäisi isättömäksi ja minä leskeksi 27v.No yrittänen puhua nalkuttamatta et rupeis ottaa tosissaan terveytensä.

Lue lisää

Lainaus
Epävarmuus johtunee lähinnä mieheni terveydestä,sitten kun on niin luupää ettei mene sairaalaan vaikka syytä välillä olisi
End

Ei nykysin enää herksäti mihinkään sairauteen kuole yllättäen, siinä kerkee rengastaa viel hengityskoneessa mutta jos hirvi loikkaa tielle taikka rekka luiskahtaa ylite, ei kerkee edes katumaan syntejään ja kirkkoon liittymään.

avoliitossa kirjoitti:

jäin leskeksi kolmekymppisenä.oltiin avoliitossa.en saanut pennin pyörylää toisen kuoltua.miehen äiti oli kieltänyt menemästä naimisiin etten perisi mitään.kaduttaa vieläkin miten typerä olin...mies oli sairas ja hoidin häntä loppuun saakka.sitten miehen sukulaiset sanoivat että älä kuvittelekkaan että saat mitään...

Lue lisää

Niin,kyllä sukulaiset ovat kuin herhiläiset viemässä kaiken mahdollisen,sanoisin,että se on sitä suurinta laskelmointia ja kylmyyttä,ei huomioida rinnalla elänyttä kumppania lainkaan,kyllä totta on,että vaikka testamentti kannattaisi tehdä,siitä tosin menee aika ropaus veroja,kun puoliso katsotaan siinä tilanteessa aivan vieraaksi henkilöksi,toinen ehkä parempi vaihto ehto olisi hallintatestamentti,silloin jälkeen jäänyt puoliso voisi asua yhteisessä asunnossa loppuelämänsä,tai niin kauan kuin haluaa,sitä ei voisi sukulaiset realisoida,eikä ryöstää ihmiseltä kotia.

oikein, jos ei heti tuu rahatukkoa kouraan, kannattaa lähteä...

Puhuit vähän mutta asiaa!Hyvää tulevaisuutta sulle!

puppa kirjoitti:

Puhuit vähän mutta asiaa!Hyvää tulevaisuutta sulle!

Ei tuo mielestäni kyllä vähää puhunut. Sen verran oli jutulla pituutta etten jaksanut loppuun lukea.

eikös se ole aika normaalia että nuorena tavataan,tehdään penska ja hommataan asunto,näin se yleensä menee ja 50-60v on penskat aikuisia ja kämppä maksettu..?

jamppaa kirjoitti:

eikös se ole aika normaalia että nuorena tavataan,tehdään penska ja hommataan asunto,näin se yleensä menee ja 50-60v on penskat aikuisia ja kämppä maksettu..?

vuotiaat on jo eronnu ja velkaa on taas, kun toinen on maksettu ulos, ja uusioperhe kasassa ja alettu alusta, ja ehkä uusia yhteisiä kersojakin mukana..et silleen..

Itse myöskin kuulun kyseiseen ikähaarukkaan ja ihmettelen, että keistä "nuorista" oikeen puhut...kun ei kuulosta yhtään tutulta tuommonen meininki. Kyllä "ne nuoret" ensin opiskelee tekee töitä ennen kun alkavat ottamaan sitä lainaa ja hankkimaan muksuja. Ja siinä lainan muksun hankintaiässä nää "nuoret" ei enää mitää nuoria olekaan (opiskelut takana työelämää). En sitten tiedä sun nuorista tutuistas, että millasta sakkia ovat jos näin on päässyt käymään... marginaalitapauksiahan aina on

kivaa yleistämistä kirjoitti:

Itse myöskin kuulun kyseiseen ikähaarukkaan ja ihmettelen, että keistä "nuorista" oikeen puhut...kun ei kuulosta yhtään tutulta tuommonen meininki. Kyllä "ne nuoret" ensin opiskelee tekee töitä ennen kun alkavat ottamaan sitä lainaa ja hankkimaan muksuja. Ja siinä lainan muksun hankintaiässä nää "nuoret" ei enää mitää nuoria olekaan (opiskelut takana työelämää). En sitten tiedä sun nuorista tutuistas, että millasta sakkia ovat jos näin on päässyt käymään... marginaalitapauksiahan aina on

Lue lisää

Kiinnostaisi tietää mihin perustat tuon väitteesi. Voi olla ettei sinun kaveripiirissäsi ole edellä kuvattuja nuoria. En tiedä kuinka paljon olet seurannut uutisia, lehtiä, ym. mutta olen täysin samaa mieltä, että nykyään nuoret ihmiset kuitenkin velkaantuvat nopeammin kuin aiemmin. Kannustan sinua vilpittömästi pysymään ilmeisen valitsemallasi tiellä, ensin koulutus, työ ja sitten asunnot ja muksut. Ensisynnyttäjien ikä on kasvussa, mutta se ei kerro vältttämättä etteikö olisi menettänyt luottotietojaan aiemmin.Esimerkiksi pikavippien osalta.Ja kun mietitään ketä niitä etupäässä ottavat.

"kyllä asioiden eteen voi tehdä itsekin jotain,"

Olet aivan oikeassa, asioitten eteen voi ja pitääkin tehdä asioita. Elämässä pitää ansaita erilaisia asioita, jotka tulevat vain kovallatyöllä.
ps. hyvää kevättä. :p

Nykyisin vakituisia työpaikkoja ei käytännössä ole olemassa. Jos jää sitä odottelemaan, jää varsinkin nainen lapsettomaksi, sillä naisia ei juuri oteta vakituisiin töihin lapsensaantivaaran takia.

Ja kun käsket aloittamaan vähästä, niin mikä se on se vähä? Hellahuoneita ei enää ole, ja vuokra on pk-seudulla yhtä iso kuin omistusasunnon laina, kun puhutaan vaatimattomista, tavallisista asunnoista.

Joka vuosi tulee pk-seudulle sinun ikäisiäsi opiskelemaan jostain maakunnista luullen, että Helsingistä voi löytää opiskelija-asunnon 300 e/kk... Sitten aikansa itkevät kunnes isi myy metsää ja ostaan yksiön. Kaupungissa syntyneillä ei ole mitään mitä myydä, jos vanhemmat ovat köyhiä niin solussa asutaan ja sitä alemmas ei elintasossa enää pääse (paitsi spurgut)!

nykyaikaan! kirjoitti:

Nykyisin vakituisia työpaikkoja ei käytännössä ole olemassa. Jos jää sitä odottelemaan, jää varsinkin nainen lapsettomaksi, sillä naisia ei juuri oteta vakituisiin töihin lapsensaantivaaran takia.

Ja kun käsket aloittamaan vähästä, niin mikä se on se vähä? Hellahuoneita ei enää ole, ja vuokra on pk-seudulla yhtä iso kuin omistusasunnon laina, kun puhutaan vaatimattomista, tavallisista asunnoista.

Joka vuosi tulee pk-seudulle sinun ikäisiäsi opiskelemaan jostain maakunnista luullen, että Helsingistä voi löytää opiskelija-asunnon 300 e/kk... Sitten aikansa itkevät kunnes isi myy metsää ja ostaan yksiön. Kaupungissa syntyneillä ei ole mitään mitä myydä, jos vanhemmat ovat köyhiä niin solussa asutaan ja sitä alemmas ei elintasossa enää pääse (paitsi spurgut)!

Lue lisää

tottahan tuokin on ja ymmärrän kyllä kaikkien mielipiteet. itelläni on samanlaisia raha onkelmia, ja jos nyt ensinnäkin saan opiskelupaikan niin rahanpuutteen takia olen päättänyt että taidan joutua ravaamaan junalla hesassa niinkin kaukaa kuin lempäälästä. täällä pelkän työpaikan saanti lukio opiskelijanakin on jo hankalaa ilman suhteita ja tiedän kyllä että ongelmat ei siihen lopu muutenkaan. mielipiteessäni pyrin kuitenkin pääasiassa sanomaan, ettei kaikenmaailman hienouksia kannata hankkia ennen kuin on varma, että pystyy maksamaan ne myöhemmin.

tarkoitukseni ei ollut yleistä tekstiäni kaikkiin nuoriin (ja tarkoitin kuitenkin hieman vanhempia kuin itseäni), mutta täällä ainakin lähi naapuri seudulla moni käyttää juuri sen tyylistä perjaatetta, että ensin otetaan mahdollisimman iso laina ja sitten asutaan veloissa, ja nyt kun ei olla varauduttu kaikenmaailman taantuma-ilmiöihin niin alkaa naapurintätiäkin kummasti huolettaa...

itse olen ajatellut hankkia opiskelu paikan lisäksi töitä (kuten varmaan moni muukin) ja asua opiskelu ajan kotona säästäen. velkakirjaa kartutan mieluummin vanhemmille kuin pankille. heille maksan sitten kun pystyn, eikä tarvitse miettiä turhia korkoja. toki eihän vanhempia saa silti perikatoon ryöstää;D

Nimetön kirjoitti:

tottahan tuokin on ja ymmärrän kyllä kaikkien mielipiteet. itelläni on samanlaisia raha onkelmia, ja jos nyt ensinnäkin saan opiskelupaikan niin rahanpuutteen takia olen päättänyt että taidan joutua ravaamaan junalla hesassa niinkin kaukaa kuin lempäälästä. täällä pelkän työpaikan saanti lukio opiskelijanakin on jo hankalaa ilman suhteita ja tiedän kyllä että ongelmat ei siihen lopu muutenkaan. mielipiteessäni pyrin kuitenkin pääasiassa sanomaan, ettei kaikenmaailman hienouksia kannata hankkia ennen kuin on varma, että pystyy maksamaan ne myöhemmin.

tarkoitukseni ei ollut yleistä tekstiäni kaikkiin nuoriin (ja tarkoitin kuitenkin hieman vanhempia kuin itseäni), mutta täällä ainakin lähi naapuri seudulla moni käyttää juuri sen tyylistä perjaatetta, että ensin otetaan mahdollisimman iso laina ja sitten asutaan veloissa, ja nyt kun ei olla varauduttu kaikenmaailman taantuma-ilmiöihin niin alkaa naapurintätiäkin kummasti huolettaa...

itse olen ajatellut hankkia opiskelu paikan lisäksi töitä (kuten varmaan moni muukin) ja asua opiskelu ajan kotona säästäen. velkakirjaa kartutan mieluummin vanhemmille kuin pankille. heille maksan sitten kun pystyn, eikä tarvitse miettiä turhia korkoja. toki eihän vanhempia saa silti perikatoon ryöstää;D

Lue lisää

...

Lisäisin vielä että kaikenmuun lisäksi tuo aloituksen viittaus että "kamat vaan kainaloon ja ulos - surullisen näköisine kuvineen naisesta" on myös täysin naurettava ja feministipropagandistinen... Ei kuolemantapauksessa, eikä edes erotapauksessa toista osapuolta noin vain lykätä johonkin kadulle kamat kainaloissaan...siinä on pitkä aika edessä jolloin voi hankkia uuden asunnon, kenties myydä vanhan tai ostaa sen toisen puolen omaksi...

Ja valitettavasti sitä leskeneläkettä maksetaan jo yh-äideille niin hyvin että juuri oli iso tutkimus jossa oltiin kartoitettu että keskiverto yh tulotaso (töissä käymättömän) on tukien, elatusmaksujen, vanhempien tuen ynm takia korkeampi kuin huonolla palkalla töissä käyvien .. Siis vaikka he eivät ole edes mitään leskiä vaan ovat vain lempanneet miehensä trendikkäästi ulos. Ja usein vielä vieneet puolet omaisuudestakin mukanaan.

Niinpä. Jos haluaa naista seksin takia ei kannata "uhrata" rahaa kun saa ilmaiseksi.
Siinä sovinisti. Eikö ole mahdollista että nainen on rakastunut ja tunteetkin on.
Naisen hyväksikäyttöä tuollainen.
Eikö miehillä siis ole tunteita kuin vain yhdessä paikassa "tuntuu" ainoastaan?
Eli tuon perusteella nainen: älä luota miehiin!

ei feministi mutta kirjoitti:

Niinpä. Jos haluaa naista seksin takia ei kannata "uhrata" rahaa kun saa ilmaiseksi.
Siinä sovinisti. Eikö ole mahdollista että nainen on rakastunut ja tunteetkin on.
Naisen hyväksikäyttöä tuollainen.
Eikö miehillä siis ole tunteita kuin vain yhdessä paikassa "tuntuu" ainoastaan?
Eli tuon perusteella nainen: älä luota miehiin!

Lue lisää

Niin siis nykynainen feministimaassa tilastofaktana rakastaa "ikuisesti", myötä ja vastoinkäymisissä sellaisella aivan "uudella tavalla" nykyään että avioliitoista päätyy 50% ja avoliitoista 90%. Nainen siis jättäjänä lähes 3/4 tapauksista yhtäkkiä.

Siltikään ei miehistä 70-80% ole avioehtoa. Ja tämä siis johtaa perimisen kanssa siihen tilanteeseen että alle 10 v sisällä naisilla on enemmän omaisuutta keskiverrosti suomessa kuin miehillä.


- - -

Toisaalta yhtäkkiä meillä on myös täysin ennenäkemätön määrä yhden ihmisen talouksia - lähes 50% talouksista - erojen lisäksi.


Eli rehellisestihän ajatellen esittämäsi lause pitäisi mennä tyyliin:

Jos ja kun miehen haluaa rahan takia kannattaa uhrautua, mutta ei muuten.

Taitaa muuten sitä mukaa nousta eroprosentti ja yhden ihmisten talouksien määrä 100% kun miehet vaan alkavat vaatimaan avioehtoa itselleen.

joo aina noi samat valitukset sulla. oli aihe mikä hyvänsä niin aina liitty 3/4:t sun muut. mitä jos vaan lopettaisit ton epävarmuuden ja katkeruuden jota tunnet naisia kohtaan. helpottais elämääs kummasti.

Rahalla saa ja per... kirjoitti:

Niin siis nykynainen feministimaassa tilastofaktana rakastaa "ikuisesti", myötä ja vastoinkäymisissä sellaisella aivan "uudella tavalla" nykyään että avioliitoista päätyy 50% ja avoliitoista 90%. Nainen siis jättäjänä lähes 3/4 tapauksista yhtäkkiä.

Siltikään ei miehistä 70-80% ole avioehtoa. Ja tämä siis johtaa perimisen kanssa siihen tilanteeseen että alle 10 v sisällä naisilla on enemmän omaisuutta keskiverrosti suomessa kuin miehillä.


- - -

Toisaalta yhtäkkiä meillä on myös täysin ennenäkemätön määrä yhden ihmisen talouksia - lähes 50% talouksista - erojen lisäksi.


Eli rehellisestihän ajatellen esittämäsi lause pitäisi mennä tyyliin:

Jos ja kun miehen haluaa rahan takia kannattaa uhrautua, mutta ei muuten.

Taitaa muuten sitä mukaa nousta eroprosentti ja yhden ihmisten talouksien määrä 100% kun miehet vaan alkavat vaatimaan avioehtoa itselleen.

Lue lisää

kuin elää huonossa suhteessa. Ukot jäävät itkemään, koska menettävät ilmaisen kodinhoitajan ja panopuun. Naisten ja lasten on parempi lähteä esim. väkivaltaisesta suhteesta, kuin jäädä suhteeseen, jossa kaikki lapsia myöten kärsii.

Rahalla saa ja per... kirjoitti:

Niin siis nykynainen feministimaassa tilastofaktana rakastaa "ikuisesti", myötä ja vastoinkäymisissä sellaisella aivan "uudella tavalla" nykyään että avioliitoista päätyy 50% ja avoliitoista 90%. Nainen siis jättäjänä lähes 3/4 tapauksista yhtäkkiä.

Siltikään ei miehistä 70-80% ole avioehtoa. Ja tämä siis johtaa perimisen kanssa siihen tilanteeseen että alle 10 v sisällä naisilla on enemmän omaisuutta keskiverrosti suomessa kuin miehillä.


- - -

Toisaalta yhtäkkiä meillä on myös täysin ennenäkemätön määrä yhden ihmisen talouksia - lähes 50% talouksista - erojen lisäksi.


Eli rehellisestihän ajatellen esittämäsi lause pitäisi mennä tyyliin:

Jos ja kun miehen haluaa rahan takia kannattaa uhrautua, mutta ei muuten.

Taitaa muuten sitä mukaa nousta eroprosentti ja yhden ihmisten talouksien määrä 100% kun miehet vaan alkavat vaatimaan avioehtoa itselleen.

Lue lisää

Hei hei. Nyt en tajuu. Olen ollut naimisissa aikas kauan kymmeniä vuosia jo.
En ole muuta hankkinut kuin puolet asunnosta työssä käymällä ja hoitanut lapsen ja kodin.
Mies on saanut puhtaat vaatteet, kodin siivouksen kun olen nekin tehnyt.
Mikä sullekin riittäisi, ei kai mikään sitten.

Rahalla saa ja per... kirjoitti:

Niin siis nykynainen feministimaassa tilastofaktana rakastaa "ikuisesti", myötä ja vastoinkäymisissä sellaisella aivan "uudella tavalla" nykyään että avioliitoista päätyy 50% ja avoliitoista 90%. Nainen siis jättäjänä lähes 3/4 tapauksista yhtäkkiä.

Siltikään ei miehistä 70-80% ole avioehtoa. Ja tämä siis johtaa perimisen kanssa siihen tilanteeseen että alle 10 v sisällä naisilla on enemmän omaisuutta keskiverrosti suomessa kuin miehillä.


- - -

Toisaalta yhtäkkiä meillä on myös täysin ennenäkemätön määrä yhden ihmisen talouksia - lähes 50% talouksista - erojen lisäksi.


Eli rehellisestihän ajatellen esittämäsi lause pitäisi mennä tyyliin:

Jos ja kun miehen haluaa rahan takia kannattaa uhrautua, mutta ei muuten.

Taitaa muuten sitä mukaa nousta eroprosentti ja yhden ihmisten talouksien määrä 100% kun miehet vaan alkavat vaatimaan avioehtoa itselleen.

Lue lisää

Täsmennys. Siis oikeaa pankkilainaa maksoin omalta tililtäni asunnon maksuun :)

Ensinnäkin femakkomaasta, voi lohduttaa, ettei tasa-arvoa olla lähelläkään, vaikka miehet nykyään joutuvatkin tekemään myös vaativia töitä, kuten tiskaaminen. Ymmärrän, että sieluun sattuu, niin se on sattunut naisillakin. Ja se, ettei kaikki naiset (ehkä vielä noin puolet) vain ehdottomasti palvo ja ylistä,-myös aiheetta, voi tuntua epäreilulta, että vain äiti on ainoa, joka ei mitään vaadi, liioittelulta, mutta... Ei se aina ole helppoa meilläkään.

Senkin voisi ottaa puheeksi, ettei se 80 centtiä ole lähelläkään totuutta. Minulle on tarjottu huonompaa aloituspalkkaa jopa 1 euron verran tunnilta, kun miehille samasta työstä. Ennästys, ainut laatuaan tosin, on minulle tarjottiin 9 euroa aloituspalkaksi, vaikka työkokemusta samankaltaisista töistä on, miehelle joka aloitti 10,50, vaikka ikäeroa ei ole juurikan, mies on ikäänkuin puualalta, minä metallialalta ja ala on metalli. Ymmärrättekö?

Nainen palkataan hommiin mitä ei lasketa vaativiksi, ja niissäkin saa mistään kiinnostavista hommista tapella. Siis töistä mitä tekee. Tämä on todellisuutta. Ne ketkä ovat luokkahitsareita tai sorvareita ovat jo lyöneet itsensä läpi suurimpaan osaan paikoista, mutta muuten... Mene liukuhihnalle ja tee samaa, typerää ja tylsää työtä. Naisia ei haastaviin hommiin oteta, kovin mielellään. Ja ikävä kyllä olen suurimmaksi osaksi hyvinkin älykkäämpi, ahkerampi ja jopa hyväkuntoisempi kun mieskolleegat. Mitä en saisi sanoa ääneen.

Naisista saa laskea törkeääkin vitsiä, haukkua enemmän edelleen ja he kuuntelevat mielestäni hyvinkin kiitettävästi. Samoin kun ymmärtävät miehiään loputtomassa pornon ja verkkareiden ihailussa. Kyllä suomalainen nainen on ymmärtäväinen, perheväkivaltaakaan ei ole saatu kitkettyä millään, koskei naisetkaan taistele asiaa vastaan. Naisen raiskauksesta saa nimellisen tuomion: tuomari antaa ehdollista ja sanoo soo-soo. Olitpa tuhma. Siinäpä se.

Joten otappa selvää asioista ennen itkemistä femakoista. Mä ymmärrän että muutokset pelottaa, mutta osa niistä on hyvään suuntaan.

----

Mitä tietämättömyyteen tulee, mihin ap viittasi nykynuorissa, niin ennen vanhaan nuoret eivät tienneet ehkäisystä, sukupuolitaudeista, siitä että voi erota ja hankkia oman elämän, koulutuksesta, jne. jne. Että jos tietämättömyydestä puhutaan, niin on tietämätöntä, ettei tajua avoliiton olevan lain edessä höttöä avioliittoon verrrattuna, mutta enpä juuri haukkoisi henkeä: edellinen sukupolvi kun ei ole tiennyt lähellläkään kaikkea mitä uusi taas joutuu tietämään.

Mitä eroihin tulee, niin niihin, kuten parisuhteeseenkin vaaditaan kaksi.

Naisten seksuaalinen valta. Voi vittu, et taida ihan idiootti ollakaan: miehet on siis idiootteja kyrvän heiluttajia, joilla ei ole aivoja ollenkaan? Jotka kuvittelee pillun ja aivot kuoleentuu? Onko miehet todellakin niin säälittäviä ja surkeita? Ehkä heiltä todella siinä tapauksessa kaikki valta ja oikeudet pitääkin riistää pois, ja kiireesti.

-., kirjoitti:

Ensinnäkin femakkomaasta, voi lohduttaa, ettei tasa-arvoa olla lähelläkään, vaikka miehet nykyään joutuvatkin tekemään myös vaativia töitä, kuten tiskaaminen. Ymmärrän, että sieluun sattuu, niin se on sattunut naisillakin. Ja se, ettei kaikki naiset (ehkä vielä noin puolet) vain ehdottomasti palvo ja ylistä,-myös aiheetta, voi tuntua epäreilulta, että vain äiti on ainoa, joka ei mitään vaadi, liioittelulta, mutta... Ei se aina ole helppoa meilläkään.

Senkin voisi ottaa puheeksi, ettei se 80 centtiä ole lähelläkään totuutta. Minulle on tarjottu huonompaa aloituspalkkaa jopa 1 euron verran tunnilta, kun miehille samasta työstä. Ennästys, ainut laatuaan tosin, on minulle tarjottiin 9 euroa aloituspalkaksi, vaikka työkokemusta samankaltaisista töistä on, miehelle joka aloitti 10,50, vaikka ikäeroa ei ole juurikan, mies on ikäänkuin puualalta, minä metallialalta ja ala on metalli. Ymmärrättekö?

Nainen palkataan hommiin mitä ei lasketa vaativiksi, ja niissäkin saa mistään kiinnostavista hommista tapella. Siis töistä mitä tekee. Tämä on todellisuutta. Ne ketkä ovat luokkahitsareita tai sorvareita ovat jo lyöneet itsensä läpi suurimpaan osaan paikoista, mutta muuten... Mene liukuhihnalle ja tee samaa, typerää ja tylsää työtä. Naisia ei haastaviin hommiin oteta, kovin mielellään. Ja ikävä kyllä olen suurimmaksi osaksi hyvinkin älykkäämpi, ahkerampi ja jopa hyväkuntoisempi kun mieskolleegat. Mitä en saisi sanoa ääneen.

Naisista saa laskea törkeääkin vitsiä, haukkua enemmän edelleen ja he kuuntelevat mielestäni hyvinkin kiitettävästi. Samoin kun ymmärtävät miehiään loputtomassa pornon ja verkkareiden ihailussa. Kyllä suomalainen nainen on ymmärtäväinen, perheväkivaltaakaan ei ole saatu kitkettyä millään, koskei naisetkaan taistele asiaa vastaan. Naisen raiskauksesta saa nimellisen tuomion: tuomari antaa ehdollista ja sanoo soo-soo. Olitpa tuhma. Siinäpä se.

Joten otappa selvää asioista ennen itkemistä femakoista. Mä ymmärrän että muutokset pelottaa, mutta osa niistä on hyvään suuntaan.

----

Mitä tietämättömyyteen tulee, mihin ap viittasi nykynuorissa, niin ennen vanhaan nuoret eivät tienneet ehkäisystä, sukupuolitaudeista, siitä että voi erota ja hankkia oman elämän, koulutuksesta, jne. jne. Että jos tietämättömyydestä puhutaan, niin on tietämätöntä, ettei tajua avoliiton olevan lain edessä höttöä avioliittoon verrrattuna, mutta enpä juuri haukkoisi henkeä: edellinen sukupolvi kun ei ole tiennyt lähellläkään kaikkea mitä uusi taas joutuu tietämään.

Mitä eroihin tulee, niin niihin, kuten parisuhteeseenkin vaaditaan kaksi.

Naisten seksuaalinen valta. Voi vittu, et taida ihan idiootti ollakaan: miehet on siis idiootteja kyrvän heiluttajia, joilla ei ole aivoja ollenkaan? Jotka kuvittelee pillun ja aivot kuoleentuu? Onko miehet todellakin niin säälittäviä ja surkeita? Ehkä heiltä todella siinä tapauksessa kaikki valta ja oikeudet pitääkin riistää pois, ja kiireesti.

Lue lisää

Taidat itsekkin olla katkera kaikesta siitä että ei onnen lahjoja jaeta tasan tai sulla on aivot ja g-piste vaihtanu paikkaa.

ps. pahoittelut jos mahdollisesti loukkasin....

Aivan oikein femakkomaassa
Lainaus
Faktojenkin valossa tällainen avosuhde loppuu aikanaan ( 90% avoliitoista päätyy eroon feministisessä suomessa) ja kumpainenkin pitää omat osuutensa.
End lainaus

Ei muuten piä paikkaansa, hesarissa oli juttua, puolet liitosta päättyy eroon ja niissä on melkoisen paljon uusijoita.

Elikkä joillakin päättyy 5 liitoa eroon, toisilla ei yhtään. Jolloin päästään keskiarvoon reilu 50%.

Tietty oot oikeessa siinä ettei suvun omaisuutta kannata tuhlata tollasiin uusijoihin ja yleensä avoliiton syy lienee se että alusta pitäen tiedetään ettei kyseessä ole kovinkaan pitkäaikainen suhde.


Avioliittohan on perinteisesti ollut sopimus jolla kaksi sukua yhdistää varallisuutensa luodakseen entistä rikkaamman suvun. Siis ei siinä ole höpisty mistään rakkaudesta taikka seksistä vaan rahasta. Nykyisin vaan on mennyt asiat sekaisin. Jopa naisten ympärileikkausta vastustetaan joissakin piireissä vaikka kyseessä on vanha tapa varmistaa että tyttärestä saa vähintäin 15 lehmää taikka kamelia sekä tyttärelle kunnon miehen. Siis varakkaan ja hyvästä suvusta.

Jussi__777 kirjoitti:

Aivan oikein femakkomaassa
Lainaus
Faktojenkin valossa tällainen avosuhde loppuu aikanaan ( 90% avoliitoista päätyy eroon feministisessä suomessa) ja kumpainenkin pitää omat osuutensa.
End lainaus

Ei muuten piä paikkaansa, hesarissa oli juttua, puolet liitosta päättyy eroon ja niissä on melkoisen paljon uusijoita.

Elikkä joillakin päättyy 5 liitoa eroon, toisilla ei yhtään. Jolloin päästään keskiarvoon reilu 50%.

Tietty oot oikeessa siinä ettei suvun omaisuutta kannata tuhlata tollasiin uusijoihin ja yleensä avoliiton syy lienee se että alusta pitäen tiedetään ettei kyseessä ole kovinkaan pitkäaikainen suhde.


Avioliittohan on perinteisesti ollut sopimus jolla kaksi sukua yhdistää varallisuutensa luodakseen entistä rikkaamman suvun. Siis ei siinä ole höpisty mistään rakkaudesta taikka seksistä vaan rahasta. Nykyisin vaan on mennyt asiat sekaisin. Jopa naisten ympärileikkausta vastustetaan joissakin piireissä vaikka kyseessä on vanha tapa varmistaa että tyttärestä saa vähintäin 15 lehmää taikka kamelia sekä tyttärelle kunnon miehen. Siis varakkaan ja hyvästä suvusta.

Lue lisää

Avioliitoista on päätynyt eroihin vaihtelevasti viimeisen 10 v aikana vuodesta riippuen n 47-55%.

Avoliitoista ollaan ilmoitettu useasti samojen tilastojen yhteydessä että ne päätyvät eroihin 2 kertaa useammin kuin avioliitot.

Tämä on tietysti vaikee tuollaisenakin vuonna un eroprossa on 55% lähellä...mutta joka tapauksessa voidaan vilpittömästi puhua että 90% päätyy avoliitoista eroon.

Jokainen käsittää tämän kyllä ihan maalaisjärjelläkin jos "konservatiivisen kansanosan joka järjestää kaikki kirkkohäät jne" maksuineen ynm avioliitoistakin päätyy eroon 50%.

Kuinka moni "ei avioliitto" tässä sinkkuajassa voisikaan jatkua kymmeniä vuosia eläkeikään jne - voi olla optimistista sanoa että yksi kymmenestä...

Mainittakoon vielä että keskiverto konservatiivinen aviolitto (ei siis se löysempi avoliitto) kestää keskimäärin suomessa enää 12-13 v ja helsingissä vain 7 vuotta.

Ja se että erojen alkuunlaittajista todella on vuodesta riippuen n 70% naisia - eli luvun kait voi ilmoittaa netissä että lähes 3/4.

Samoin pitää myös paikkansa väite että 3/4 suomen miehistä ei ole vieläkään avioehtoa vaikka erolukemamme ovat nämä yllä mainitut. Kuten myös se että vajaa 10 v sisällä naisilla on suomessa keskiverrosti enemmän omaisuutta kuin miehillä.


Ps. Ja mainitsemasi useasti eroavat vaikuttavat jonkin verran avoliittoero lukemiin, siis tuohon lähes 100% - mutta ei juuri lainkaan avioliittoihin.
Hyvin harva järjestää useita kirkkohäitä elämässään vaan sinkkuilee tai menee avolittoon jne avioeron jälkeen - joka tapauksessa niin harva että tilastollisestisesti sillä ei ole juurikaam vaikutust suuntaan tai toiseen. Tämä feministipropagandistinen asia vain välillä "putkahtaa" julkisuuteen jonkun kieroilevan ja pakkaa sekoittavan femakkotoimittajan ansiosta.

juuri näin.Olen toteuttanu tätä menetelmää ikäni.Ei muuta ku päästää ja morjestelee.

puolisolla on aina hallintaoikeus asumassaan asunnossa. Ei voi avopuolison vanhemmat tai sisaret ajaa ulos.

tutustuisit asioihin vähän paremmin? Työni vuoksi näitä tapauksia tulee vastaan yllättävän paljon. Jos avoparilla ei ole yhteisiä lapsia, kannattaisi todella miettiä asiat etukäteen valmiiksi.

leskikin kirjoitti:

puolisolla on aina hallintaoikeus asumassaan asunnossa. Ei voi avopuolison vanhemmat tai sisaret ajaa ulos.

jos avoparilla ei ole lapsia, heihin ei sovelleta perintöverolain säännöksiä, joten mitään lain suomaa mahdollisuutta ei ole pidättää hallintaoikeutta "vieraan" ihmisen omaisuuteen! Sama kuin naapurin kuollessa ilmoittaisit pidättäväsi hallintaoikeuden hänen asuntoonsa. Ei onnistu! Ottakaa itse selvää asioista etukäteen niiltä tahoilta, jotka näiden asioiden kanssa ovat tekemisissä, verottajat vakuutusyhtiöt, asianajat, oikeusaputoimistot jne..

.. mutta kirjoitti:

jos avoparilla ei ole lapsia, heihin ei sovelleta perintöverolain säännöksiä, joten mitään lain suomaa mahdollisuutta ei ole pidättää hallintaoikeutta "vieraan" ihmisen omaisuuteen! Sama kuin naapurin kuollessa ilmoittaisit pidättäväsi hallintaoikeuden hänen asuntoonsa. Ei onnistu! Ottakaa itse selvää asioista etukäteen niiltä tahoilta, jotka näiden asioiden kanssa ovat tekemisissä, verottajat vakuutusyhtiöt, asianajat, oikeusaputoimistot jne..

Lue lisää

että on yhteinen asunto molempien nimissä!!

leskikin kirjoitti:

puolisolla on aina hallintaoikeus asumassaan asunnossa. Ei voi avopuolison vanhemmat tai sisaret ajaa ulos.

Avopuolisolla ei ole oikeutta jäädä asumaan.
Aviopuolisolla on oikeus jäädä.

Aviopuolisolla on oikeus jäädä asumaan vaikka perinnänjako tehtäis ja kaikki jaettais.

Maat, metsät, tavarat ja omaisuus voidaan jakaa,mutta asumisoikeutta ei voi viedä toiselta.

3kk sitten perinnönjaossa ollut.

näin on asia, eikä noin kirjoitti:

Avopuolisolla ei ole oikeutta jäädä asumaan.
Aviopuolisolla on oikeus jäädä.

Aviopuolisolla on oikeus jäädä asumaan vaikka perinnänjako tehtäis ja kaikki jaettais.

Maat, metsät, tavarat ja omaisuus voidaan jakaa,mutta asumisoikeutta ei voi viedä toiselta.

3kk sitten perinnönjaossa ollut.

Lue lisää

Aivan niin on. Ei avoliitto ole juridisesti sitova ellei asiakirjoja tehty lain mukaan, kuten isyys ym. sellaiset. Veloista ja maksetuista asunnon lainoista paperit talteen kuka maksoi. Tosin jos teet työtä ilmaiseksi et saa mitään. Voisi siis tehdä niin että saa palkkaa jos tekee toiselle työtä. No ei avioliitossakaan kyllä saa palkkaa , mutta otetaan huomioon erossa tai perinnön jaossa.
Mutta tositteita vaan ja se testamentti jos haluaa turvata toisen, ellei pahempi juttu se.

Kyllä tästä on hyvä keskustella, sillä se tulee
varmasti eteen monelle. Osaa ainakin arjen tullessa katsoa mitä todella tekee.

Vanha horo haaveissaan?

Sulle KAMAT ULOS VAAN
KAI SE ON,KUN MUN NIMIMERKKI

Ooks tietone et lähes kaikki hyvät mieht o naimisis, tai jos joskus ollaa vähä aikoo vappaana ni se on van eukon nuorennus vaihe. Kyl se kuule o nii et suat tassoo puottaa aika paljo jos meinaat miehe saada joka sormele taikka ees yhe sänkyy. Pelekeesin et tuolla aseteella puutteesee kuolet, nöyryyttä pellii.

Mä kuule epäilen pahasti että jos kauan jatkat tohon malliin niin sulle kasvaa parta

jos on uus perhe naimisis ja miehen nimis talo ja mies kuolee,niin vaimo perii puolet omaisuudesta olkoon kumman nimis on ja

Kannattaa tehdä hallintaoikeustestamentti jos on avoliitossa.
Näin voit hallita omaisuutta, vaikka toinen kuolisikin. Saat esim. asua yhteisessä asunnossa
jne.

tikuuuu kirjoitti:

jos on uus perhe naimisis ja miehen nimis talo ja mies kuolee,niin vaimo perii puolet omaisuudesta olkoon kumman nimis on ja

leski lentänyt pihalle kun lapset on tulleet omaisuuttaan noutaan/hallitsemaan,testamentti on ainoo joka vähänhidastaa

Avioliitot ja niiden hajoaminen "hajoittaminen" on laki sekä asianajokoneiston parhaita bisneksiä.

Ihmiset luulee että, saa pitää omansa sekä ansaittu sekä tuottamat työnsäjäljet itse sekä päättää niistä.

Tuota olen vuoskikymmenet ihmetellyt että avioliitto tekee ihmisestä päätäntäoikeudettoman sekä pakkojakamise velvollisen kun nimi on liitetty siivillisääty nimikkeeseen!! Jonka on keksinyt uskontokunta sekä yhteiskunta veroroitusta varten!

Näyttää hirvittävällä tavalla todelta ettei asialla ole oikeasti mitään merkitystä sen päätarkoituksen eli lasten turvan ja tuen antamiseksi.

Kun ihmiset alkaa arvioimaan kykyään tulla ihmisinä toimeen keskenään onkin siinä avioliittolakiin vedoten mukana ihmisten sekä sukulasitenkin varallisuus jopa vuosisatojen ajalta!!!!

Tähän kun yleensä vaimo ottaa laki ym asianajajat alkaa omaisuuden uusjako ja ohjaaminen ja vuosikymmenten työn tulos ohjautuu "lainturvin" täysin ansiottomiin taskuihin....

Miten voi olla tänä päivänä mahdollista koska avioliittoja ei kunnioiteta eikä perhettä perusyksikkönä katsota miksikään oikeudessa että omaisuutta mikä on ennen ja saavutettu avioliiton aikana arvioida ns: ansioiden omistusuhteiden mukaan?! Jolloin ihmiset itse voisi päättää omaisuutensa ohjaamisesta esim: lapsilleen suoraan tai kartuttaa tai käyttää itsemääräämis oikeudella ja loogisesti.

Nyt avioliiton toinen osapuoli yleensä tuhoaa toisen puolison omaisuuden niin juuret , kunnioituksen, kuin varallisuudenkin täysin ilman oikeutusta ja mitään ansaittua työpanosta. Tätäen lapsille tarkoitettu työ suoritus miksi yleensä omaisutta kartutetaan asunto, elinkeino, arkivarallisuus meneekin avioliiton lautta katkeroituneen puolioson uhman ja koston hoitamiseen.

Koska yleensä nainen , onkin saanut sätkyn tai jotain tuntemuksia.

Miehet yleensä hankkii varallisuutta turvaksi lapsille ja perheelle sekä sijoittaa sen kiinteästi joka yleensä säilyy.
Myös miehet yleensä tekee työn jolla omaisuus karttuu ja säilyy.

Naiset kuluttaa ja pelaavat rahan kanssa mutta omaisuuden karttuminen ei yleensä perustu tehtyyn työhön omaisuuden arvoa kohtaan vaan osallistuvat kuluihin kulutuksessa.

Esimerkiksi kodit ja talot /asunnot ovat lähes 100% miesten tekemiä ja korjaamia sekä valmistamia työllä. Miten voi olla mahdollista että tällaiset vaan jatkuvasti ollan jakamassa ja "haluamassa" vaatimassa jaettavaksi aina kahtia vaimoille!

Lakimiesten tulisi itse käsittää ja vaatia lakia korjattavaksi sillä he näkee suuren epäoikeudenmukaisuuden kyllä mutta sehän tuottaa heille valtavasti lisää rahastettavaa bisnestä.

Aviopuolisot osaa pitää kirjaa ansioistaan ja sijoittamisistaan joten sen perusteella omaisuus tulisi jakaa aina rehellisesti. Avioerot eivät olisi niin yleisiä ja olisi helpompi avioituakkin kun tämä "laillinen kiristys" jäisi pois.

Sen paremmin avio- kuin avoliitossakaan omaisuus ei ole toisen omaa. Yhteistä on se, mikä molempien nimiin on hankittu ja omaa on se, minkä kumpikin on omiin nimiinsä hankkinut. Pätee sekä avo- että avioliittoon.

Erot näillä liitoilla ja omaisuudella tulee avioeron tai kuolemantapauksen yhteydessä. Jos avoerotaan, niin kerätään se oma omaisuus ja se oli siinä. Jos avioerotaan, niin sellainen omaisuus, jota ei erikseen ole avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu, kuuluu ositettavaan varallisuuteen. Siihen lasketaan kummankin omaisuus, josta vähennetään velat. Avioerossa köyhemmällä on tasinko-oikeus, kunnes puntit ovat tasan, 50/50.

Kuolemantapauksessa avoleski ei peri ilman testamenttia mitään, kuten ei avioleskikään, jos kuolleella oli rintaperillisiä. Mutta jos kuollut oli lapseton, avoleski ei peri siltikään, avioleski kylläkin. Avioleskellä on lisäksi taas tasinko-oikeus ja lesken asumisensuoja yhteiseen kotiin, jota avoleskellä ei ole sitäkään. Tässä erot tiivistetysti. Pääpointtina se, ettei avioliitto tee omaisuudesta yhteistä, vaikka yllättävän monet niin luulevat.

on monipuolinen näyte. Vain harva kirjoittaja on edes alkeista perillä.

tietäjä-iänikuinen kirjoitti:

Sen paremmin avio- kuin avoliitossakaan omaisuus ei ole toisen omaa. Yhteistä on se, mikä molempien nimiin on hankittu ja omaa on se, minkä kumpikin on omiin nimiinsä hankkinut. Pätee sekä avo- että avioliittoon.

Erot näillä liitoilla ja omaisuudella tulee avioeron tai kuolemantapauksen yhteydessä. Jos avoerotaan, niin kerätään se oma omaisuus ja se oli siinä. Jos avioerotaan, niin sellainen omaisuus, jota ei erikseen ole avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu, kuuluu ositettavaan varallisuuteen. Siihen lasketaan kummankin omaisuus, josta vähennetään velat. Avioerossa köyhemmällä on tasinko-oikeus, kunnes puntit ovat tasan, 50/50.

Kuolemantapauksessa avoleski ei peri ilman testamenttia mitään, kuten ei avioleskikään, jos kuolleella oli rintaperillisiä. Mutta jos kuollut oli lapseton, avoleski ei peri siltikään, avioleski kylläkin. Avioleskellä on lisäksi taas tasinko-oikeus ja lesken asumisensuoja yhteiseen kotiin, jota avoleskellä ei ole sitäkään. Tässä erot tiivistetysti. Pääpointtina se, ettei avioliitto tee omaisuudesta yhteistä, vaikka yllättävän monet niin luulevat.

Lue lisää

Oli ihan pakko käydä tarkistamassa tämä kiistelty asia! :D Liitin alle pari lausetta Oikeuslaitoksen sivuilta jotka toivottavasti asiaan selventävät.

"Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, ettei puolisoiden omaisuutta avioliiton purkauduttua jaeta tasan, vaan että esimerkiksi kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään."

Eikö tämä tarkoita, että avioliitossa omaisuus on yhteistä?

"Kun omaisuutta jaetaan avoliiton purkautuessa, lähtökohtana on, että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Omaisuuden tasajakoa ei siten tapahdu. Jos osapuolilla on yhteistä omaisuutta, kummallakin on oikeus siihen osuuteen, jonka hän siitä omistaa. Osuudet ovat yhtä suuret, jollei voida osoittaa, että toisin on sovittu."

Olen pitkään, voimakkaastikkin, protestoinut julkisyhteisön tarvetta laskea avopariskunnan tulot yhteen sosiaalietuuksia hakiessa. Näillä tarkoitan sosiaaliturvatukea, asumistukea sekä työttömyysturvaa. Miten avoparin tulot voidaan laskea yhteen koska:

"Avioliittolain säännökset osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista eivät koske avoliittoa miltään osin. Avopuolisoilla ei siten ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eikä avoliiton perusteella synny oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen."

Olen ollut asiasta sähköpostitse yhteydessä Kelan silloisen johtajan kanssa ja hän kertoi, että avopuolison tulojen huomiotta jättäminen vaatisi perustuslaillisia muutoksia.

Näkeekö joku muukin tässä jotain ristiriitaa?

Kotipsykologi kirjoitti:

Oli ihan pakko käydä tarkistamassa tämä kiistelty asia! :D Liitin alle pari lausetta Oikeuslaitoksen sivuilta jotka toivottavasti asiaan selventävät.

"Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, ettei puolisoiden omaisuutta avioliiton purkauduttua jaeta tasan, vaan että esimerkiksi kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään."

Eikö tämä tarkoita, että avioliitossa omaisuus on yhteistä?

"Kun omaisuutta jaetaan avoliiton purkautuessa, lähtökohtana on, että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Omaisuuden tasajakoa ei siten tapahdu. Jos osapuolilla on yhteistä omaisuutta, kummallakin on oikeus siihen osuuteen, jonka hän siitä omistaa. Osuudet ovat yhtä suuret, jollei voida osoittaa, että toisin on sovittu."

Lue lisää

Asiassa menee sekaisin omistussuhteet ja se, että ilman avioehtoa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Eli tässä avioliittolain tekstiä:

"Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa." (AL 34§)

Omaisuus on sen, jonka nimissä se on, myös avioliitossa. Pätee ennen avioliittoa ja sen aikana saatuun omaisuuteen. Avioliitto ei tuo yhteisomistusta. Ja vielä:

"Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään." (AL 35§, 1. mom.)

Kuten jo edellä kirjoitin, avio-oikeus tulee puolisoille avioliiton myötä, jos sitä ei erikseen ole pois suljettu. Ja poissulkemisen voi tehdä esittämälläsi tavalla avioehdolla. Mutta avio-oikeus ei tarkoita, että "avioliitossa omaisuus on yhteistä". Tämä on juuri se virheolettama, joka on yleinen ja johon viittasin. Jos sinulla on avioliittoon mennessäsi jotain omaisuutta, se ei muutu puolisosi omaisuudeksi millään tapaa. Voit antaa puolisosi nauttia omaisuudesta (esim. kesämökistä), mutta omaisuus on edelleen sinun. Jos teillä on avio-oikeus toistenne omaisuuteen, omaisuutesi otetaan mukaan ositettavan varallisuuden laskentaan, jos eroatte tai jos kuolet ennen puolisoasi. Silloinkaan omaisuudestasi ei tule puolisosi omaisuutta, mutta jos hänellä ei ole mitään omaisuutta, joudut luovuttamaan hänelle tasinkona osan omaisuudestasi. Toisaalta jos omaisuutenne määrät ovat tasan yhtä suuret, mitään tasinkoja ei kummankaan tarvitse maksaa. Näin pähkinänkuoressa.

tietäjä-iänikuinen kirjoitti:

Asiassa menee sekaisin omistussuhteet ja se, että ilman avioehtoa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Eli tässä avioliittolain tekstiä:

"Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa." (AL 34§)

Omaisuus on sen, jonka nimissä se on, myös avioliitossa. Pätee ennen avioliittoa ja sen aikana saatuun omaisuuteen. Avioliitto ei tuo yhteisomistusta. Ja vielä:

"Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään." (AL 35§, 1. mom.)

Kuten jo edellä kirjoitin, avio-oikeus tulee puolisoille avioliiton myötä, jos sitä ei erikseen ole pois suljettu. Ja poissulkemisen voi tehdä esittämälläsi tavalla avioehdolla. Mutta avio-oikeus ei tarkoita, että "avioliitossa omaisuus on yhteistä". Tämä on juuri se virheolettama, joka on yleinen ja johon viittasin. Jos sinulla on avioliittoon mennessäsi jotain omaisuutta, se ei muutu puolisosi omaisuudeksi millään tapaa. Voit antaa puolisosi nauttia omaisuudesta (esim. kesämökistä), mutta omaisuus on edelleen sinun. Jos teillä on avio-oikeus toistenne omaisuuteen, omaisuutesi otetaan mukaan ositettavan varallisuuden laskentaan, jos eroatte tai jos kuolet ennen puolisoasi. Silloinkaan omaisuudestasi ei tule puolisosi omaisuutta, mutta jos hänellä ei ole mitään omaisuutta, joudut luovuttamaan hänelle tasinkona osan omaisuudestasi. Toisaalta jos omaisuutenne määrät ovat tasan yhtä suuret, mitään tasinkoja ei kummankaan tarvitse maksaa. Näin pähkinänkuoressa.

Lue lisää

Kiitos selvennyksestä! Hyvä tietää miten se asia menee vaikka en naimisiin aiokkaan mennä. :D

miten voi käydä, tai onneksi ei käynyt, noin 5 vuotta sitten tapasin oikein ihanan miehen, olin itse tavallinen duunari nainen, mies esitti olevansa hyväpalkkainen, osteli minulle kaikkea, sitten jonkun aikaa oltiin jo asuttu yhdessä, hän keksi kosia minua, mutta onnekseni en ole mikään romantikko, enkä suostunut.
Kului puolisen vuotta, yht äkkiä miehen rahat loppuivat, minä olin täysin tietämätön hänen bisneksistää, luulin koko ajan,että hänellä todella oli hyväpalkkainen työ, mutta todellisuudessa hän oli elänyt lainarahoilla, leventeli rahoillaan, sitten tuli rahavirtaan loppu, alkoi tulla ulos-ottomieheltä postia sun muita karhukirjeitä, siihen asti hänellä oli ollut jokikin muu osoite mihin posti meni, joten en tiennyt mistään mitään.
Tarina olisi niin pitkä, että jätän tähän, ja kiitän itseäni, etten ollut sentään niin tyhmä, että olisin mennyt naimisiin, nyt niitä velkoja sitten maksaisin, koska eikö avioliitossa ole kaikki yhteistä ilman aviehtoa, jätin hänet velkoinensa ja aloitin uuden elämän, ja voin vannoa, etten enää luota kehenkään mieheen...

toinen vaihtoehto... kirjoitti:

miten voi käydä, tai onneksi ei käynyt, noin 5 vuotta sitten tapasin oikein ihanan miehen, olin itse tavallinen duunari nainen, mies esitti olevansa hyväpalkkainen, osteli minulle kaikkea, sitten jonkun aikaa oltiin jo asuttu yhdessä, hän keksi kosia minua, mutta onnekseni en ole mikään romantikko, enkä suostunut.
Kului puolisen vuotta, yht äkkiä miehen rahat loppuivat, minä olin täysin tietämätön hänen bisneksistää, luulin koko ajan,että hänellä todella oli hyväpalkkainen työ, mutta todellisuudessa hän oli elänyt lainarahoilla, leventeli rahoillaan, sitten tuli rahavirtaan loppu, alkoi tulla ulos-ottomieheltä postia sun muita karhukirjeitä, siihen asti hänellä oli ollut jokikin muu osoite mihin posti meni, joten en tiennyt mistään mitään.
Tarina olisi niin pitkä, että jätän tähän, ja kiitän itseäni, etten ollut sentään niin tyhmä, että olisin mennyt naimisiin, nyt niitä velkoja sitten maksaisin, koska eikö avioliitossa ole kaikki yhteistä ilman aviehtoa, jätin hänet velkoinensa ja aloitin uuden elämän, ja voin vannoa, etten enää luota kehenkään mieheen...

Lue lisää

Siis oletko ihan tosissasi, että muutit yhteen miehen kanssa, josta et tiennyt noinkaan perustavaa laatua olevia asioita? Etkä pistänyt merkille sitäkään että miehelle ei tule postia? :D Voi hyvää päivää.


Ja kyllä maailmassa ON miehiä joihin VOI luottaa, mutta ehkä onkin parempi että siirryt tuonne naispuolelle niin meille fiksuille jää enemmän lihaa markkinoille.

Olipa kiva avioliitto 13v hellan ja nyrkin välis, ja mitä jäi käteen yhdessä maksetusta talosta, ex ukolle jäi kaikki, paitsi ipanat, oli parempi lähtee kun viel henki tallel, maallinen omaisuus ei siinä vaihees paina paskan vertaa, elämä alkannu alusta ja lapsilla hyvä olla, tiukkaa on tehnyt..

Haluan kertoa sulle esimerkin,joka ehkä
mahtuu sun" sormiis"!
Mulla oli enemmän omaisuutta kun miehelläni
avioon mennessämme ilman avioehtoa.Olemme
kartuttaneet omaisuuttamme yhdessä ja näin
turvanneet tasapuoliset perimismahdollisuudet
kaikille sinun ja minun lapsille olemme uusio-
perhe.En tunne itseäni hyväksi käytetyksi päin
vastoin onnelliseksi sinu/minun vanhemmaksi.
Että tällänen tapaus tällä kertaa!Näitä on muitakin että menee yli "kahden käden sormien"

Aika rohkeata yleistää
ettei naisilla olisi omaisuutta.Näinhän asia ei todellisuudessa ole nykypäivänä. Ei tietenkään
kannata miehen/naisen mennä naimisiin jos ei halua sehän on itsestään selvä asia.Yksi esimerkki avio/avoliiton samankaltaisuudesta
Hain Kelan työmarkkinatukea avoliitossa.Avopuolison tulot otettiin huomioon
samalla tavalla kuin olisi otettu aviopuolison tulot.Olen tässä matkan varrella huomannut,että avoliitossa ollessani jos hain jotain etuutta otettiin avopuolison tulot huomioon.Minulla oli omaisuutta yhteen muuttaessamme samoin kuin avopuolisolla.Menimme

Painoin liian hätäisesti lähetä nappulaa,joten
jatkan.Menimme naimisiin koska halusimme turvata
lapsilemme oikeuden periä yhteisen omaisuutemme.
Tässä yksi tapaus periaatettasi vastaan

Terv. Onnellinen naimisissa oleva mummo joka
omistaa jo 3 lastenlastakin.