Vielä kerran

pyydän myös anteeksi siltä keneltä "vein" tämän nimimerkin - jos olisin
huomannut jonkun muun kirjoittavan tällä niin olisin keksinyt jotain muuta : )

Mutta ei se nyt ole niin vakavaa tässä maailmasa tapahtuu suurempiaki asioita ja eiks se ole parempikin että unohtaa? minäkään aina muista kaikkia asioita niin just tarkkaan.

Siskoni suuttui siitä, että kehoitin häntä tulemaan äitimme 70- v synttäreille, koska äidillämme oli vain muutama kk elinaikaa. Alussa kirjoitteli kummajaisia yhteisen talomme vieraskirjaan (syytöksiä, jotka pahoittivat todella mieleni). Ei ole 10 v sanonut sanaakaan minulle, ei edes nyökännyt tervehdykseksi.

Joo, olen kyllä pyytänyt anteeksi kirjeitse, mutta kun ei tiedä mitä pahaa on tehnyt, on vaikea olla konkreettinen anteeksipyynnössä. Hän ei ymmärrä kuinka paljon pahaa aiheuttaa itselleen. Monen monta ystävää on hän menettänyt käytöksellään. Hän on ollut vihassa kavereilleen montakymmentä vuottakin???!!

Olen pyyhkinyt hänet mielestäni. Ennen sain ahdistuskohtauksia ajatellessani häntä. Surin, itkin, kävin terapiassa jne. Pääsin hänestä eroon, koska itse sen halusi. Nyt menkööt hornan tuuttiin. Ei tuollaisten ihmisten kans voi olla. Sisko taikka veli, kylmä peli, näyttää olevan hänen mottonsa.

Miten mukamas tuollaiselta voi pyytää anteeksi?

anteeksi saamisen, on itsekin annettava anteeksi niile, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Omin voimin siihen tuskin yltää, mutta Jeesukseen turvaamalla ja aina uudestaan Häneen turvautumalla kalvava lasti putoaa pois. Olen huomannut henkisen taistelun kestävän parisen viikkoa. Sen jälkeen on voitolla ja olo kevyt, kunnes pahalainen taas yrittää langettaa muistuttamalla asiasta. Uusi taistelu rukoillen poistaa nopeammin pahan.
Nämä ovat vakavia asioita. Jotta itse saisitte pahat tekonne anteeksi. Niitä meillä riittää. Voitko nöyrtyä pyytämään apua Jeesukselta? Ei maksa mitään, mutta paljon saat tilalle. Ikuisen autuuden.