Olen avoliitossa ja seurusteltu on jo pari vuotta. Olen reilu 20.vuotias, takanani minulla on yksi vakavampi seurustelusuhde. Nyt on alkanut ahdistamaan. Pelkään että menetän nuoruuteni parhaimmat vuodet tämän miehen kanssa.Välillä tuntuu että haluaisin olla villi ja vapaa ja viettää railakasta elämää.Järjellä ajateltuna siinä ei ole mitään järkeä. Miehen kanssa tulemme todella hyvin toimeen ja kaikki suhteessa on muutenkin hyvin.Elämä on tasapainossa, mutta myös tasapaksua. Olemme puhuneet asiasta ja mies sanoi että hän haluaa vakavasti olla yhdessä,eikä kaipaa muuta. Hän on minusta vähän vanhempi ja hänellä on enemmän suhteita takana. Hän on kertonut että ei uskoisi löytävänsä minusta parempaa. Haluaisin ehkä matkustella,tavata uusia ihmisiä,tehdä oikeasti jotain ikimuistoista!Tavata ulkomailla jonkun komean pojan,ihastua! Onko kellään kokemusta tällaisesta tunteesta suhteessa?Meneekö ohi? Olen melko varma etten parempaa miestä löytäisi,mutta silti haluisin kokea jotain muutakin..
Mistä tiedän etten löydä
217
17407
Vastaukset
- Jihuuu
Sitten, kun sinulla ei ole enää tuollaisia ajatuksia. Nykyisen miehesi kanssa tuskin tule sitä kokemaan, korkeintaan sen jälkeen jos sattuisitkin tulemaan katuma päälle erottuasi. Mutta turhaan tuhlaat aikaa suhteessa, jossa sinulla ei ole tunteita. Se on vielä ihan ymmärrettävää tietyssä elämänvaiheessa, että ei ole osannut valita kumppaniaan niillä perustein, että olisi onnellinen ja rakastunut vielä vuosienkin jälkeen.
- Näkeehän sitä
päälle kolme- neljäkymppisiä naisia bilettämässä sitä menetettyä nuoruuttaan. Ehkä kannattaisi vielä matkustaa ja tehdä niitä kaikkia juttuja, mitkä pyörivät mielessä. Ehkä tämä kyseinen kumppani ei olekaan se oikea, uskon siihen että jos löytää "sen jonkun, sen oikean" ei enää haikaile muualle. Ainakin näin minulle kävi, enää en haikaile muualle. Epäilin itse aikaisempia kumppaneitani ja annoin palaa, lähdin maailmalle, eikä nyt kaduta pätkääkään. Nyt löysin sen, jonka vierestä en enää tahdo minnekään. Päätös on sinun. Onnea valitsemallesi tielle!
- sinulle käy
samoin, eli että kumppanisi jättää sinut ja lähtee etsimään parempaa.. nykyihmiset eivät taida aikuistua ollenkaan. Suhteista lähdetään itseään etsimään vaikka olisi lapsiakin. Lapset joutuvat kärsijöiksi.
Miksi sen nykyisen kanssa ei voi matkustella ym muuta tehdä jotta elämä olisi muutakin kuin arkea? Jos kumppani ei ehdota sitä niin eikö sitä voi itse hänelle ehdottaa? - jacky
nelikymppiset saa bilettää?
- bilehileen kohtalo
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla. - ja yksisilmäistä
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Kuulostaa konservatiivi-katolilaiselta. Ikään kuin sen oikean löytäminen olisi niin yksinkertaista nuoremmallakaan iällä. Sen takia siellä baareissa kai pyöritään ja etsitään parempaa kun edellis(t)en kanssa ei toiminut, toinen lähti kolmannen matkaan ym. Ja ovatko ne kaikki parikymppisinä vakiintuneet onnellisesti yhdessä?? Epäilen. Monet etsivät sen ikäisenä vielä itseään ja hyvä jos löytävät edes sen.
- Saariselälläkin jotakin
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Säpinää on välillä 20-50,joskus mukana ollut,sanua näin.
- glaara44
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla...kuka sen määrittelee mikä on oikea aika löytää "se oikea"..täytyy vain yrittää löytää elämässä tie et on tyytyväinen ja tyytyväinenhän voi olla joko parisuhteessa tai sinkkuna..
- Toinen turhautunut
sinulle käy kirjoitti:
samoin, eli että kumppanisi jättää sinut ja lähtee etsimään parempaa.. nykyihmiset eivät taida aikuistua ollenkaan. Suhteista lähdetään itseään etsimään vaikka olisi lapsiakin. Lapset joutuvat kärsijöiksi.
Miksi sen nykyisen kanssa ei voi matkustella ym muuta tehdä jotta elämä olisi muutakin kuin arkea? Jos kumppani ei ehdota sitä niin eikö sitä voi itse hänelle ehdottaa?Heips!
Oli pakko sanoa tähän, että jos toista ei vois vähempää kiinnostaa mikään muu kuin ERITTÄIN tasapaksu arki niin siinä ei paljon omat ehdottelut auta. Itse olen lähempänä 30 kuin 20 ja olen ollut nyt reilun neljä vuotta suhteessa, jossa en koe viihtyväni. Meillä on kyllä ollut paljon muitakin ongelmia, kuten se perinteinen kommunikaatio! Puhuminenkaan kun ei kiinnosta kuin vain toista meistä (arvatkaa kumpaa)! =) Ainoastaan toinen siis näkee puhumisen arvokkaana suhteen kehittämistapana. No, itselläni on vakaa aikomus vielä elää toisin, mutta juuri nyt en voi lähteä, vaikkei meillä lapsia olekaan... Ei helppoa! - themostwanted
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Buahhahhahhaaaa....:D Että ihan jo parikymppisenä parhaat löytää "sen oikean" ja vakiintuu? Ja 4-kymppisissä on vaan jämät jäljellä?? Ootko kovinkin laajan otannan tehnyt väestöstä? Mistäs tiedät, että noi 4-kymppiset edes etsis sitä oikeeta? Ehkä ne etsii vaan vaihtelua.
Sitä paitsi viiskymppisenä baarissa ja muuallakin voi olla varsin vallaton meno, vessassa käydään tekemässä jotain ihan muuta kuin itkemässä!
Sit kasikymppisenä - jos siihen asti elää hillittömän bilettämisen jälkeen - mahd. liikuntakyvyttömänä terveyskeskuksen vuodeosastolla voi olla yksinäistä ja ikävää, jos ei tullu puolisosta pidettyä kii tai kersoja hankittua.
No mutta, onneks meillä jokaisella on vapaus mielipiteeseen;) - tonza
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Kuolla yksin. eikohän se ole jo todistettu, että miehet kuolee naisia aikaisemmin eliniän lyhyäisyyden, kansansairauksien ja elintapojen vuoksi. Toinen kysymys! Onko kuoleminen hienompaa, jos joku pitää kädestä? Tä? Sitte kolmas kysymys! Pitääkö täällä maailmassa löytää jokin elin kumppani. Onko se tyydyttävän elämän edellytys? Eikö saa elää yksin ja tehdä mitä haluaa.
Tähän joku vastais kiemurrellen, että "no mutta kun se vaan olis kiva olla jonkun kanssa"
Eli otetaan vaikka huono kumppani jos muuta ei löydy ja oleeskellaan sen kanssa kun se tuntuu vaan olevan ihan ok. Voi ..vetti
Pitäkää sotkunne.
T.T - kuitenkaan..
themostwanted kirjoitti:
Buahhahhahhaaaa....:D Että ihan jo parikymppisenä parhaat löytää "sen oikean" ja vakiintuu? Ja 4-kymppisissä on vaan jämät jäljellä?? Ootko kovinkin laajan otannan tehnyt väestöstä? Mistäs tiedät, että noi 4-kymppiset edes etsis sitä oikeeta? Ehkä ne etsii vaan vaihtelua.
Sitä paitsi viiskymppisenä baarissa ja muuallakin voi olla varsin vallaton meno, vessassa käydään tekemässä jotain ihan muuta kuin itkemässä!
Sit kasikymppisenä - jos siihen asti elää hillittömän bilettämisen jälkeen - mahd. liikuntakyvyttömänä terveyskeskuksen vuodeosastolla voi olla yksinäistä ja ikävää, jos ei tullu puolisosta pidettyä kii tai kersoja hankittua.
No mutta, onneks meillä jokaisella on vapaus mielipiteeseen;)Kaikille vaan ei sovi lastenhankinta, elämä voi uuvuttaa muutenkin. Joutuvatko kaikki olemaan kasikymppisenä yksin jokatapauksessa? Monellako on kumppani elossa? Lapsia ei ole. Mikä ratkaisuksi??? Olisi keksittävä jo jotain ongelmaan niin nuorille kuin vanhoille joilla ei ole tuttuja tai ystäviä. Kidutusta vanhalle olla sairaana ja vanhana yksin sairaalaosastolla tai muussa laitoksessa, miksei nuorellekin jopa aikuiselle jos ei ole vanhempia eikä ystäviä. Eikä se ole aina itsestäkään kiinni jos sopivaa seuraa ei löydy. Miten olisi ystävänhakusivustot kehitteille tai muuta, varauksella. Eihän kaikki pääse sinne mistä ystäviä löytää jos on esim. ikää. Toki turvallisuusseikat huomioon.
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.aaaaa...siis onneksi joku tietää, kuinka tääkin homma etenee... Mä oon siis ollu ihan pihalla nykykuvioista ja luullut käyväni bilettämässä ystävieni kanssa ihan vaan bilettämisen ilosta ja elämästäni nauttien! Oh my God, näin siis voi ihminen olla väärässä.. :DD
Ja kun tota elämää jo aikapaljon nähneenä ja kokeneena luulin, että nyt voi elää ja nauttia vaan itselleen, lapsilleen, ystävilleen ja rakkaille sukulaisilleen ILMAN sitä miestä, niin nyt olenkin vain se "jämä" ja "bilehile".. Kurja kohtalo. Piste.
(ja tiedoksi niille, jotka EIVÄT osaa lukea "between the lines"... tää on huumorilla kirjoitettu!) ;DDD- ...
jassu67 kirjoitti:
aaaaa...siis onneksi joku tietää, kuinka tääkin homma etenee... Mä oon siis ollu ihan pihalla nykykuvioista ja luullut käyväni bilettämässä ystävieni kanssa ihan vaan bilettämisen ilosta ja elämästäni nauttien! Oh my God, näin siis voi ihminen olla väärässä.. :DD
Ja kun tota elämää jo aikapaljon nähneenä ja kokeneena luulin, että nyt voi elää ja nauttia vaan itselleen, lapsilleen, ystävilleen ja rakkaille sukulaisilleen ILMAN sitä miestä, niin nyt olenkin vain se "jämä" ja "bilehile".. Kurja kohtalo. Piste.
(ja tiedoksi niille, jotka EIVÄT osaa lukea "between the lines"... tää on huumorilla kirjoitettu!) ;DDDMutta mikä vika siinä sitten olisi, jos joku bilettää (ei se tarkoita viinasieppoa) tai/ja etsii miestä vaikka ikää olisi 120 w. Onhan kaikenikäisillä omia toiveita, mitä haluaa elämässä. Eikä ne tarpeet muutu välttämättä.
- kuitenkaan..
kuitenkaan.. kirjoitti:
Kaikille vaan ei sovi lastenhankinta, elämä voi uuvuttaa muutenkin. Joutuvatko kaikki olemaan kasikymppisenä yksin jokatapauksessa? Monellako on kumppani elossa? Lapsia ei ole. Mikä ratkaisuksi??? Olisi keksittävä jo jotain ongelmaan niin nuorille kuin vanhoille joilla ei ole tuttuja tai ystäviä. Kidutusta vanhalle olla sairaana ja vanhana yksin sairaalaosastolla tai muussa laitoksessa, miksei nuorellekin jopa aikuiselle jos ei ole vanhempia eikä ystäviä. Eikä se ole aina itsestäkään kiinni jos sopivaa seuraa ei löydy. Miten olisi ystävänhakusivustot kehitteille tai muuta, varauksella. Eihän kaikki pääse sinne mistä ystäviä löytää jos on esim. ikää. Toki turvallisuusseikat huomioon.
Oikeastaan miksi laitoksia pitää olla? Eikö voi olla kodinomaisempia paikkoja (luonnonläheisine pihoineen) kulkuyhteyksin seniori-ikäisille, ym! Ja ehkäpä sairaalat enemmän maan tasoon viihtyisine pihoineen eikä mitään luoksepääsemättömiä kerrostaloumpioita kaukana kaikesta. Voisi piristää monen mieltä inhimillinen ympäristö.
- vanhana tietää vasta
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Ei voi parikymppisenä löytää parasta itselleen kun ei tunne edes itseään eikä tiedä mitä haluaa. En usko että kukaan nuori voi tietää?
Kokemusten kautta oppii uutta myös itsestään ja vuorovaikutuksesta erilaisten ihmisten kanssa.
On hyvä säkä jos kumppani kenen kanssa perustat perheen on myös se oikea.
Perhe ja parisuhde on erittäin haastava yhdistelmä.
Toisille riittää että on perhe mutta tosiasia on sekin että lapset on lainassa ja perheestä pitäisi vielä jossakin kohtaa muodostua taas se parisuhde.
Nostan hattua niille erittäin harvoille vanhan kansan ihmisille jotka ovat tähän pystyneet ja ovat onnellisia edelleen yhdessä.
Itse koen vasta nelikymppisenä olleeni tarpeeksi kypsä ymmärtämään mestä miehenä. Elin 20 vuotisen perhe-elämän miehen kanssa joka on lasteni isä ja ensirakkauteni ajalta jolloin en ymmärtänyt rakkaudesta hölkkäsen pöläystä saati mitä se vaatii tai mitä se antaisi jos osaisin vastaanottaa sitä.
Itkin kieltämättä naistenhuoneen vessoissa yksinäisyyttäni aikani mutta silti tiedostin koko ajan että suhde mikä oli päättynyt ei ollut se oikea vaikka niin kovasti olisin sitä halunnutkin. Ex-mieheni oli monen naisen ihannemies.
Löysin kyllä omani mutta vasta kun opin nauttimaan yksinolosta.
Minä olen ollut koko ajan matkalla hänen luokseen ja se vaati paljon itkua matkan varrelle ja niistä itkuista oppimista. Erittäin syvälle peiliin katsomista.
En olisi voinut löytää häntä 20 vuotiaana. Olimme molemmat silloin alkumatkassa toistemme luokse. - Se jämä
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Noin neljänkymmenen ikävuoden ja muutaman suhteen kokemuksella kommentoisin edellisiin, jotta sitä oikeaa ei ole olemassakaan. On vain kumppaneita joiden kanssa yhdessäolo toimii paremmin tai toisten kanssa huonommin. On vähän hullua pohtia että löytyykö parempaa, sillä jokaisessa on ne hyvät ja huonot puolensa. Jos luulee löytäneensä jossakin suhteessa "paremman" kumppanin, taatusti jokin muu asia sitten klikkaa. Täydellistä ihmistä kun tuskin lienee tähän mennessä syntynytkään. Aivan eri asia sitten on väkivaltainen tai addiktoitunut kumppani.
Tuohon jämä ja parhaat-mainintaan kommentoisin, että totuus ei kyllä ole lainkaan näin yksinkertainen. Omien huomioiden perusteella parisuhteeseen yleensä nopeasti hakeutuvat (ja usein vääränlaisiin suhteisiin) liiallisesti riippuvaiset henkilöt. Eli suhteen kariuduttua etsitään nopeasti uusi kumppani tai se etsitään jopa edellisen suhteen aikana, kun ei uskalleta olla yksin. Kun pariskuntien elämää on sivusta seurannut, ei se aina kovin ruusuiselta näytä. On mustasukkaisuutta, egoismia, toisen hallitsemista tai alistamista, jopa pettämistä. Ja miten on mahdollista että puolet avioliitoista päätyy eroon nykyään? On myös pariskuntia joiden elämä on aidosti onnellista ja tasapainoisen tuntuista.
Tärkeintä on se että osaa olla onnellinen olipa matkassa elämänkumppani tai ei. Sillä se onnellisuus lähtee ainoastaan itsestään sisältä, vaikka kuinka olisi parisuhtellinenkin. Joten itsekään en ymmärrä näitä viisikymppisiä jotka saattavat itkeä kumppanin puutettaan sillä baarin vessassa lauantain hämärinä tunteina. Olisivat onnellisia että välttyvät ainakin sellaiselta elämänkumppanilta, jonka kanssa eläminen olisi vain ahdistusta ja tuskaa. - Neiti vm.56
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.On kyllä valitettavasti totta. Oma mieheni kuoli viisi vuotta sitten vakavan sairauden seurauksena. Olen kuitenkin päättänyt, etten elä leskenä lopun elämääni, vaan haluan löytää vielä kumppanin. Olen 53v ja omasta mielestäni ihan vetävän näköinenkin ;) Kumppanin etsintä ei vain ole enää samanlaista ja yhtä helppoa kuin nuorena. Jäljellä on jätetyt ja ikisinkut. Miehissä on yleensä aina jotain vialla; raha-asiat rempallaan, viina maistuu liikaa tai äly ei päätä liiemmin paina. Joskun tapaa mukavan, fiksun ja mukiin menevän näköisen miehen, niin usein hän on varattu. Pahimmillaan varattu, joka etsii vain yhden yön seksikumppania, muttei elämänkumppania.
Tiedän että tämä on tabu-aihe ja tästä ei saisi puhua. Nykyisessä "sinkkukulttuurissa" on mukamas niin hienoa olla villi ja vapaa. Tosiasiassa sen elämänkumppanin löytäminen on työn ja tuskan takana. Ironista mutta totta, että Levin ruskassa on tullut käytyä kahdesti. Sehän on meikäläisiä täynnä ja siellä jos missä näkee tämän tosiasian. Hyvää miestä ei löydä ei niin millään. - Voi, sua lasta..
" Näkeehän sitä päälle kolme- neljäkymppisiä naisia bilettämässä sitä menetettyä nuoruuttaan ."
Voi jestas!!!!!
Eikö kolme- ja nelikymppiset enään saisi käydä ravintoloissa ?????? Tämän ikäisten naistenko pitäisi istua kotona, peittää ikkunat verhoilla ja odottaa kuolemaa ???????
Kyllä ole idiootti, suoraan sanoen. Tai parikymppinen tyttöLAPSI kun tuonlaisia haastat ( HEH HEH HEH.. )
Jokainen päättää itse, mitä tekee.
Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseen, on parempi lähteä.
Elämä on seikkailu, niin parikymppiselle kuin vanhemmallekin. Minne suuntaan päättääkin lähteä, riippuu TÄYSIN ITSESTÄÄN.
Ei kukaan voi tehdä päätöstä TOISEN PUOLESTA, lähteäkö vai jäädä.
Yksinkertaiset typerykset kyselevät tuonlaisia, löydänkö parempaa ym!
itsestään se riippuu, mitä haluaa löytää, mitä asioita arvostaa.
Joku voi olla onnellinen alkoholisoituneen miehen kanssa, joka pysyy kotona juopotellen.. Toinen voi taas olla onnellinen, kun pääsee eroon moisesta riipasta..
Elämänviisauskin karttuu iän myötä... - Se jämä
Neiti vm.56 kirjoitti:
On kyllä valitettavasti totta. Oma mieheni kuoli viisi vuotta sitten vakavan sairauden seurauksena. Olen kuitenkin päättänyt, etten elä leskenä lopun elämääni, vaan haluan löytää vielä kumppanin. Olen 53v ja omasta mielestäni ihan vetävän näköinenkin ;) Kumppanin etsintä ei vain ole enää samanlaista ja yhtä helppoa kuin nuorena. Jäljellä on jätetyt ja ikisinkut. Miehissä on yleensä aina jotain vialla; raha-asiat rempallaan, viina maistuu liikaa tai äly ei päätä liiemmin paina. Joskun tapaa mukavan, fiksun ja mukiin menevän näköisen miehen, niin usein hän on varattu. Pahimmillaan varattu, joka etsii vain yhden yön seksikumppania, muttei elämänkumppania.
Tiedän että tämä on tabu-aihe ja tästä ei saisi puhua. Nykyisessä "sinkkukulttuurissa" on mukamas niin hienoa olla villi ja vapaa. Tosiasiassa sen elämänkumppanin löytäminen on työn ja tuskan takana. Ironista mutta totta, että Levin ruskassa on tullut käytyä kahdesti. Sehän on meikäläisiä täynnä ja siellä jos missä näkee tämän tosiasian. Hyvää miestä ei löydä ei niin millään.Onhan tämä parisuhteiden muodostaminen mennyt nykyään monimutkaiseksi. Ajatelkaapa, nuorena halutaan elää ja kerätä kokemuksia ja olla vapaita. Sitten myöhemmin kun ikää karttuu suhteen muodostaminen on vaikeampaa, kun vaatimukset kasvavat ja halutaan että useimmat asiat natsaavat kohdalleen. Eli viisainta olisi pariutua nuorena ja pysyä siinä suhteessa vaikka välillä olisi vaikeaakin. Tällä menolla 20 vutta kestänyt avioliitto on tulevaisuudessa harvinaisuus.
- m axell
Jos aikuinen pilettää ties missä niin kyse tuskin jostain menetetystä ja siksi piletys päällä??? Oletko miten lapsi vielä kun noin ajattelet elämistä?
Esim. 40v iässä on mahdollisesti jo vapaa lapsista jotka muuttaneet pois vihdoinkin joten aikaa kaikkeen loppu elämä eikä vasta siitä eteenpäin jumissa kotiin loppuelämän. - ei juntti
Ihan kuin tanssiminen, hyvästä ruuasta ja juomasta nauttiminen, suosikkiyhtyeen keikat, klubit, ravintolateatteri yms huvitukset olisivat yhtä kuin parin muodostus. Kyllähän monet baarista seuraa hakee tai sitä sieltä "sattumalta" löytää, mutta ainakin omassa (laajassa) ystäväpiirissäni ravintolassa käydään pääasiallisesti pitämässä hauskaa, eikä siihen vaikuta ikä/siviilisääty/parinmuodostustarpeet.
- neiti v. 86
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Onhan näitä bilettäviä neljä- ja viisikymppisiä naisia....mikäs siinä on ongelma? Enemmän miettisin näitä nuoria jotka ovat heti parin viikon seurustelun jälkeen menossa kihloihin ja kohta on vauva tulossa. Kun ensihuuma menee ohi ja arki tulee vastaan, niin siinä on taas yksi hajonnut perhe. Näin on monelle käynyt.
"Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä -vakiintuneet- hankkineet perheen ja elävät onnellisena yhdessä."
Heh heh! meneeköhän se kuitenkaan ihan noin?
Itse ainakin aijon elää nuoruuteni. En kadu ainakaan vanhempana ja varmasti se onni löytyy, vaikkei ole ihan parikymppinen. kuitenkaan.. kirjoitti:
Oikeastaan miksi laitoksia pitää olla? Eikö voi olla kodinomaisempia paikkoja (luonnonläheisine pihoineen) kulkuyhteyksin seniori-ikäisille, ym! Ja ehkäpä sairaalat enemmän maan tasoon viihtyisine pihoineen eikä mitään luoksepääsemättömiä kerrostaloumpioita kaukana kaikesta. Voisi piristää monen mieltä inhimillinen ympäristö.
...se vain on niin, että laitoksiakin tarvitaan. Osa vanhuksista tulee todennäköisesti aina olemaan vuodepotilaita, jotka tarvitsevat sairaalaympäristöä. Ja toiseksi tuo on raha-kysymys. Kunnista ei pahemmin löydy varoja luoda virikkeellisiä ympäristöjä vanhuksille. Pahimmillaan kun saattavat vuodepotilaiden vaipatkin olla kortilla, eli niitä ei saa kuluttaa vuorokaudessa tiettyä määrää enempää... Sitten siinä maataan kuset ja paskat alla.
Nykyiset hyväkuntoisten vanhusten palvelutalot alkavat olemaan aika hienojakin, varsinkin yksityiset.- sinkkusisko
Neiti vm.56 kirjoitti:
On kyllä valitettavasti totta. Oma mieheni kuoli viisi vuotta sitten vakavan sairauden seurauksena. Olen kuitenkin päättänyt, etten elä leskenä lopun elämääni, vaan haluan löytää vielä kumppanin. Olen 53v ja omasta mielestäni ihan vetävän näköinenkin ;) Kumppanin etsintä ei vain ole enää samanlaista ja yhtä helppoa kuin nuorena. Jäljellä on jätetyt ja ikisinkut. Miehissä on yleensä aina jotain vialla; raha-asiat rempallaan, viina maistuu liikaa tai äly ei päätä liiemmin paina. Joskun tapaa mukavan, fiksun ja mukiin menevän näköisen miehen, niin usein hän on varattu. Pahimmillaan varattu, joka etsii vain yhden yön seksikumppania, muttei elämänkumppania.
Tiedän että tämä on tabu-aihe ja tästä ei saisi puhua. Nykyisessä "sinkkukulttuurissa" on mukamas niin hienoa olla villi ja vapaa. Tosiasiassa sen elämänkumppanin löytäminen on työn ja tuskan takana. Ironista mutta totta, että Levin ruskassa on tullut käytyä kahdesti. Sehän on meikäläisiä täynnä ja siellä jos missä näkee tämän tosiasian. Hyvää miestä ei löydä ei niin millään.Kyllä nuo pohjoisten kohteiden riennot on melkoisia. Jokunen kerta on tullut käytyä... Mutta jämät on miehistä 50v yli ja ali jäljellä. Elämänkokemus/koulu käymättä, suhteisiin heittäydytty uusi jo edellisen suhteen päälle, odotetaan että se onni ja rakkaus tulee jostain tarjottimella. Ei hokata että itsellä siinä mitään osaa ja arpaa yms. No ne fiksut on tosiaan jo menneet ja kasvaneet entistä fiksummiksi kunnon puolisoina tai sitten valheissa ja rinnakkaissuhteissa typerämmiksi joista fiksut naiset hoksaavat sitten erota..... eli ne JÄMÄT. Eronneet ja karanneet.
Mutta jos se oikea osuisi nuorena kohdalle niin kyllä aikuisuuteen ja vanhuuteen kasvu ja kumppanuus olisi vieläkin tavoittelemisen arvoista. Siitä saa enemmän kun bilehiletyksestä... kaikenikäiset. Oikeasti. - MAHDAT ...
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.... tarkoitta "jämillä" ? Olen yli viisikymmppinen, elän elämäni parasta viihdevuosiaikaa. Kaikin puolin kunnossa, niin fyysisesti kuin ...
Nooo, ikävä on kyllä kova mutta ei se mitenkään jämäksi tee. Itkujakin on mutta ei koskaan 'baarin vessassa'. 'Baarissa' käydään pitämässä hauskaa, OIKEASTI !
- Valitettavasti suurin osa iäkkäistä 'vanhentuu ja kuolee' yksin, vai kuinka monta olet aikonut ottaa mukaasi ...
Onnellisuutta kannattaa pohtia uudestaan sitten kun olet elänyt ohi sen 'vakiintuneen onnellisen perhe-elämän'. - Ja ylipäätään, hirveän yksisilmäinen katsantokanta sinulla on ... - haista
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.taitaa tehä mieli radalle , kurppanalla. mut kun ukko ei päästä!
- toisensa???
bilehileen kohtalo kirjoitti:
Näkeehän sitä neljä- ja viisikymppisiä naisia bilettämässä baareissa ja Levin ruskafestareilla. Naisia jotka epätoivoisesti etsivät seuraa ja sellaista miestä joka olisi se oikea. Miehistä ja naisista on valitettavasti jäljellä vain "jämät", sillä parhaat ovat löytäneet toisensa jo parikymppisinä - vakiintuneet - hankkineet perheen ja elävät onnellisesti yhdessä.
Bilehileenä löytää itsensä viisikymppisenä itkemästä baarin naistenvessasta, kun ei löydy sitä oikeaa... ei ehkä enää koskaan. Yksin on ikävä vanhentua ja kuolla.Ai jämät vain jäljellä yli kaksikymppisissä naisissa ja miehissä? Enpä ihan noin väittäisi...
Minä vietin railakkaan nuoruuden yli kaksikymppiseksi asti, koska en ollut valmis sitoutumaan. Eikä yhtään kaduta, koska löysin sen minulle oikean miehen YLI KAKSIKYMMPISENÄ. Minulle hän ei ole mikään jämä, joka ei ole kelvannut muille, ja toisinpäin. Sitä paitsi, miten luokitellaan, ketkä on niitä "hyviä" ja ketkä "jämiä"? - MIELITEKOJANI ...
haista kirjoitti:
taitaa tehä mieli radalle , kurppanalla. mut kun ukko ei päästä!
... 'radalla' kaiken aikaa ja joka päivä. Ukolta en lupaa tarvitse enkä kysy enkä pyydä !
Mitä se haittaa jos olisin 'kurppana' ? Mutta se haittaa että sinun mielipiteesi on sitä, olitpa minkä ikäinen tahansa. Ja eniten se haittaa - arvaas ketä ... :) - Jos
jacky kirjoitti:
nelikymppiset saa bilettää?
Vain kumppani maksaa?
- ...............
Se jämä kirjoitti:
Noin neljänkymmenen ikävuoden ja muutaman suhteen kokemuksella kommentoisin edellisiin, jotta sitä oikeaa ei ole olemassakaan. On vain kumppaneita joiden kanssa yhdessäolo toimii paremmin tai toisten kanssa huonommin. On vähän hullua pohtia että löytyykö parempaa, sillä jokaisessa on ne hyvät ja huonot puolensa. Jos luulee löytäneensä jossakin suhteessa "paremman" kumppanin, taatusti jokin muu asia sitten klikkaa. Täydellistä ihmistä kun tuskin lienee tähän mennessä syntynytkään. Aivan eri asia sitten on väkivaltainen tai addiktoitunut kumppani.
Tuohon jämä ja parhaat-mainintaan kommentoisin, että totuus ei kyllä ole lainkaan näin yksinkertainen. Omien huomioiden perusteella parisuhteeseen yleensä nopeasti hakeutuvat (ja usein vääränlaisiin suhteisiin) liiallisesti riippuvaiset henkilöt. Eli suhteen kariuduttua etsitään nopeasti uusi kumppani tai se etsitään jopa edellisen suhteen aikana, kun ei uskalleta olla yksin. Kun pariskuntien elämää on sivusta seurannut, ei se aina kovin ruusuiselta näytä. On mustasukkaisuutta, egoismia, toisen hallitsemista tai alistamista, jopa pettämistä. Ja miten on mahdollista että puolet avioliitoista päätyy eroon nykyään? On myös pariskuntia joiden elämä on aidosti onnellista ja tasapainoisen tuntuista.
Tärkeintä on se että osaa olla onnellinen olipa matkassa elämänkumppani tai ei. Sillä se onnellisuus lähtee ainoastaan itsestään sisältä, vaikka kuinka olisi parisuhtellinenkin. Joten itsekään en ymmärrä näitä viisikymppisiä jotka saattavat itkeä kumppanin puutettaan sillä baarin vessassa lauantain hämärinä tunteina. Olisivat onnellisia että välttyvät ainakin sellaiselta elämänkumppanilta, jonka kanssa eläminen olisi vain ahdistusta ja tuskaa.uskon, että 'se oikea' on olemassa tai ehkäpä monta 'se oikeaa'... itselleni vain yksi, jonka kanssa jaan sekä perheen että koko elämäni ja todellakin olen onnellinen, elämä tasantarkkaan ruusuilla tanssimista, unohtamatta niitä piikkejä ;)
- baarien vessat
themostwanted kirjoitti:
Buahhahhahhaaaa....:D Että ihan jo parikymppisenä parhaat löytää "sen oikean" ja vakiintuu? Ja 4-kymppisissä on vaan jämät jäljellä?? Ootko kovinkin laajan otannan tehnyt väestöstä? Mistäs tiedät, että noi 4-kymppiset edes etsis sitä oikeeta? Ehkä ne etsii vaan vaihtelua.
Sitä paitsi viiskymppisenä baarissa ja muuallakin voi olla varsin vallaton meno, vessassa käydään tekemässä jotain ihan muuta kuin itkemässä!
Sit kasikymppisenä - jos siihen asti elää hillittömän bilettämisen jälkeen - mahd. liikuntakyvyttömänä terveyskeskuksen vuodeosastolla voi olla yksinäistä ja ikävää, jos ei tullu puolisosta pidettyä kii tai kersoja hankittua.
No mutta, onneks meillä jokaisella on vapaus mielipiteeseen;)eivät ole mitään itkeskelyä varten vaan panemista varten ne sinne on rakennettu. Kymmeniä baarivessapanoja kokeneena voin sanoa että että loistava homma käydä vetämässä varvit pyyhkiä vehje ja takaisin saalistamaan loppuillaksi kenties parempaa seuraa kuin tuo vessapano oli.
- viiskymppinen söpö
jacky kirjoitti:
nelikymppiset saa bilettää?
Mikään ikä ei ole kiellettyä bilettämiselle.
Uskollisuus on ihan toinen juttu, mutta kaikki ei siinä asiassa ole noin yksinkertaisesti sanottu. Kuka on uskoton ja kuka ei. Pettää voi monella eri tapaa.
Silloin kun rakastuu toiseen on edellisessä suhteessa ollut jokin pielessä. Muutoin ei haikaile olisiko muualla paremia/sopivampia.
Siis ei pitäisi sitoutua liian nuorena. - nimierkitön
viiskymppinen söpö kirjoitti:
Mikään ikä ei ole kiellettyä bilettämiselle.
Uskollisuus on ihan toinen juttu, mutta kaikki ei siinä asiassa ole noin yksinkertaisesti sanottu. Kuka on uskoton ja kuka ei. Pettää voi monella eri tapaa.
Silloin kun rakastuu toiseen on edellisessä suhteessa ollut jokin pielessä. Muutoin ei haikaile olisiko muualla paremia/sopivampia.
Siis ei pitäisi sitoutua liian nuorena.onko muka suomalaisia naisia olemassa jotka olisi johonkin tyytyväisiä..
itse olen vain tavannut naisia joille ei riitä mikään...
- no niin...
"Tavata ulkomailla jonkun komean pojan,ihastua!" :D
- Se oli se
kliimaksi, jota osas odottaakin
- muttet rakasta
jos haikailet muualle. On ilmeisestikin aika elää, aika siirtyä eteenpäin.
- aloittaja
uskon,että osaltaan tähän tunteeseen vaikuttaa se,että tapasin erään kivan pojan reissussa ystävieni kanssa ja ihastuin häneen. en todennäköisesti näe poikaa enää ikinä, koska hän asuu erittäin kaukana. se oli sellainen parin päivän tuttavuus.mutta minulla oli äärettömän hauskaa! vaikkei mitään "vakavaa" tapahtunutkaan, niin ihastuin ja se tunne oli äärettömän ihana.. pelkään,että seuraavan kerran kun/jos tapaan sellaisen pojan, mitä teen? tapauksen jälkeen on ollut todella outo olo.haluaisin olla vapaa,jotta voisin tehdä mitä haluan.en todellakaan halua pettää poikaystävääni.Poikaystäväni tietää tästä tuttavuudesta, mutta tilanteen jälkeen hän on ollut entistä ihanampi ja vannonut rakkauttaan..
- Tääontaastätä
Jälleen löytyy nuori nainen, jonka on pakko saada kokea kaikkea ja olla niin itsenäinen et huh huh.
Onkos mikään ihme kun, joka puolelta toitotetaan sitä naisen itsenäisyyttä?
Ihmeellistä touhua... Itellä tuli just ero entisestä puolisosta, koska hänellä "tuli sellanen olo et tästä ei tulekkaan mitään".
Mitään syytä en siihen ole saanut ja niinkuin joku tuossa sanoin, niin tässäkin tapauksessa lapseni joutuivat kärsijöiksi... - tapauksessasi
Tääontaastätä kirjoitti:
Jälleen löytyy nuori nainen, jonka on pakko saada kokea kaikkea ja olla niin itsenäinen et huh huh.
Onkos mikään ihme kun, joka puolelta toitotetaan sitä naisen itsenäisyyttä?
Ihmeellistä touhua... Itellä tuli just ero entisestä puolisosta, koska hänellä "tuli sellanen olo et tästä ei tulekkaan mitään".
Mitään syytä en siihen ole saanut ja niinkuin joku tuossa sanoin, niin tässäkin tapauksessa lapseni joutuivat kärsijöiksi...olisi ollut parempi, että puolisosi olisi huomannut tuon asian ennen lasten hankintaa. Sain käsityksen, että aloittajalla ei ole lapsia, joten jos hän yhtään epäröi, nyt on oikea aika lähteä. Muuten myöhemmin saattaa käydä kuten sinunkin perheellesi.
- ette lähde yhdessä kokemaan
maailmaa ja matkustelemaan? Se tuo tasapaksuun elämään uutta ja myös muutakin voisitte tasapaksuksi kokemaasi elämään kehittää, myöskään omaa aikaa, kvereita ja harrastuksia unohtamatta.
- KylmäNainen
Tavallista nuorilla. Mistä tiedät, ettet löydä parempaa? Vastaus on ettet tiedä. Ei kukaan tiedä. Ei koskaan. Kuulostaa siltä, ettet ole vielä kypsä vakavaan suhteeseen.
- turo2265
käy ennustajalla.
- kannattaa,
kerro hänelle mitä tunnet. Itse olin joskus vakavassa (tai, no luulin niin) suhteessa missä hieman nuorempi nainen tunsi samalla tavalla ja hän ei kertonut
siitä mitään, paitsi eron jälkeen. Ole rehellinen ja puhu hänelle niin säästyy
myöhemmin hän mielipahalta, älä ole itsekäs ja pidä miestäsi "varana"
jos vaikka myöhemmin satut löytämään paremman. Jos uskot
löytäväsi "komean" miehen ulkomailta niin tee niin älä
pelaa kuitenkaan muitten tunteilla. Olet selvästi epäkypsä
vakavaan parisuhteeseen, niin turhaa sitten olet
semmoisessa.
Nikke22- Netta
"Ihastua johonkin komeaan poikaan" Samaa ikää olen viestiketjun aloittajan kanssa enkä voisi kuvitella sanovani tuota tosissani. :D Ihan kypsän miehen haluaisin kumppanikseni jo nyt, mutta tuntuu tosiaan että niitä poikia vaan tulee vastaan. Olisipa minullakin mies joka sanoisi ettei usko löytävänsä parempaa. Ilmeisesti kukaan ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä saa.
- badinblue
Netta kirjoitti:
"Ihastua johonkin komeaan poikaan" Samaa ikää olen viestiketjun aloittajan kanssa enkä voisi kuvitella sanovani tuota tosissani. :D Ihan kypsän miehen haluaisin kumppanikseni jo nyt, mutta tuntuu tosiaan että niitä poikia vaan tulee vastaan. Olisipa minullakin mies joka sanoisi ettei usko löytävänsä parempaa. Ilmeisesti kukaan ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä saa.
...että hyvä mies ei erotu eikä näy kaikenlaisten kukkoilijoiden takaa. "ET löydä baarista ketään." sanotaan. Perustuu siihen että ne röyhkeimmät tyypit kehtaavat tulla juttelemaan, hyvät tyypit jotka ovat harvemmin baarissa, istuvat takaa-alalla.
Tämä viestiketjun aloittajakin on tavannut tällaisen "hurmurin" ...parin päivän perusteella tyyppi voi tuntuakin ihanalta. Siihen se jääkin sitten. Sulla on jo hyvä mies.
MUTTA olet liian nuori (ja enemmänkin kokematon) ymmärtämään että sulla on nyt hyvä mies. Olet vain löytänyt hänet VÄÄRÄÄN AIKAAN, liian aikaisin. Mies on teillä kokeneempi, hän tietää että sinä olet juuri se. Mä olin myös tässä tilanteessa vuosia sitten, nainen ei tiennyt mitä haluaa. Harmittaa edelleen, sillä en olisi koskaan väsynyt taistelemaan hänen, tai sen suhteen puolesta.
Jätä siis hänet ja kadu myöhemmin! Tai sitten löydät vielä paljon paremman. Onnea matkaan! - Anungunrama
Netta kirjoitti:
"Ihastua johonkin komeaan poikaan" Samaa ikää olen viestiketjun aloittajan kanssa enkä voisi kuvitella sanovani tuota tosissani. :D Ihan kypsän miehen haluaisin kumppanikseni jo nyt, mutta tuntuu tosiaan että niitä poikia vaan tulee vastaan. Olisipa minullakin mies joka sanoisi ettei usko löytävänsä parempaa. Ilmeisesti kukaan ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä saa.
Miten sinulla on noin hyvä asenne. Oikeassa olet - nykykulttuuri syöttää ihmisille tätä soopaa missä ei oo mitään tolkkua. Ei tietysti ihminen ole tyytyväinen koskaan jos niin joka paikassa toitotetaan... lehdet, tv ja media ylipäänsä sotkee ihmisen omat ajatukset ja mieltymykset, Kiva, että sinunlaisia on sentään joku olemassa ja jonkalaisen itsekin mielelläni löytäisin mutta kysyntä ja tarjonta harvoin enää kohtaavat koska sekoilijat ja tyhjän perään haikailijat pilaavat kaiken.
- Jepuh.
Kyllä sen vaan heti tietää, haluaako toisen kanssa olla koko loppuikänsä. Jos tuollaisia ajatuksia edes syntyy kuin sinulla, ei se todellakaan ole "se oikea".
- love42
itse aikoinani tapasin miehen joka veit jalat altani heti ensi näkemältä ja alusta asti se oli niin oikean tuntuista, minäkin olen aina ollut aika villi ja vapaa ja siitä hetkestä olin varma että hän on se oikea. Ei tehnyt mieli enää liehua ympäriinsä vaan tunsin sydämessäni että hän on se ihminen jonka kanssa vanhetaan kiikkutuolissa..
Valitettavasti kuningas alkoholi tuli ja pilasi kaiken mutta olen onnellinen että olen kokenut sen suuren rakkauden tunteen ja kyllä sinunkin sydämesi kertoo... - JIPPII
KOKEILEMALLA TIETYSTI!
- *Annabelle*
Mulla hiukan sama tilanne.OLemme olleet naimisissa monta vuotta ja seurustelleet jo 4 v ennen sitä.Nyt kuitenkin minulla olisi mahdollisuus pitää hauskaa muuallakin.Olen tavannut netin kautta erään vaihto-oppilaan 20 vuoden takaa,jonka kanssa meillä oli kouluaikaan tosi hauskaa.Hän pyysi mua Saksaan käymään ja haluaisin todella nähdä häntä.Ihan vaan kaverina.Muuta suhdetta meillä ei koskaan ollutkaan.Pidimme toisistamme tosi paljon, mutta suhde ei koskaan päättynyt sänkyyn, enkä usko että päättyisi nytkään.En vaan tiedä miten muotoilisin sen miehelleni että voisin mennä sinne.Kai mä vaan ilmoitan, että menen nyt käymään Saksassa.OLen jo varannut vapaapäiviä sille viikolle, kun hän pyysi mua sinne..
Tää on ehkä ainoa konsti pitää meidän suhde koossa, että mulla on vapaus mennä.En halua kuitenkaan pettää miestäni.Jos en pääse, luulen että mun liittoni alkaa olla hajalla...en halua olla kahleissa.Sydämen kahleet on kuitenkin ne vahvimmat kahleet ja rakastan miestäni.Kaipaan vaan elämää ympärilleni.Tanssitunneista jo luovuin hänen takiaan,kun eräs työkaverini mua houkutteli mukaan parikseen.Ja vituttaa vieläkin.Vaikka toisaalta sen tyypin kanssa kuumenin liikaa jo muutenkin, joten se oli ehkä hyvä ratkaisu sillä kertaa.Kun en edelleenkään halua pettää.Tää on niin vaikeeta.Meillä on ihana koti ja lapset jo aikuisia edellisistä liitoista, joten silleen olen tyytyväinen, mutta tää seesteisyys ei oo oikein mun juttu.Kaipaan enemmän säpinää ympärilleni.
Sun pitää oikeesti ajatella, että olet vielä nuori.Mä olen jättänyt monta suhdetta taakseni ja aina vaan paranee, koska vanhemmalla iällä vasta oikein tietää, mistä pitää ja mitä todella haluaa elämäänsä.MIehet haluaa vaan sitoa hellaan ja ottaa äidin itselleen ja varman panopuun ...kai siinä tunnettakin on.mut sun pitää mennä ja kokeilla siipiäsi.Mut muista siellä voi myös tulla siipeen, mut sekin on elämää..Mä lähtisin jos olisin sun tilallasi.Mut sun pitää kypsyttää asia ensin.Laita paperille asiat ja vertaile vapautta ja hyvää parisuhdetta.Koska hyvässä suhteessa on myös vapaus mennä.Miksi menettää ja rikkoa toisen sydän ja luottamus kun voi myös nauttia molemmista.Mä aion puhua suoraan miehelleni siitä.Se menee syteen tai saveen.Mut elämä on.elämisen arvoista.Maailma ei ole niin kaunis aina.Mut meillä on oikeus omiin virheisiinkin.Tosin maksetaan myös hinta siitä..ja seuraukset.Toivottavsti tästä oli sulle jotain apua.mut mitään ei ihminen kadu niinkuin elämätöntä elämää..!!!!- täälläkin
Minun kaikki läheisimmät ystäväni asuvat kaukana, osa suomessa satojen kilometrien päässä, osa ulkomailla. Reissaan siis jonkin verran ystävieni luokse. Alkuaikoina pyysin miestäni mukaan, hän ei kuitenkaan innostunut. Ei ole kovin sosiaalinen tapaus ja tuntee olonsa ahdistuneeksi vieraiden ihmisten seurassa. Aluksi mieheni oli vaikea ymmärtää sitä kuinka kaikki ystäväni asuvat niin kaukana, omansa kun asuvat oikeastaan kaikki 100km säteellä. Nykyään miehelleni on ihan ok kun lähden ystävien luokse. En kuitenkaan ole menossa häntä pettämään ym. en edes pystyisi.
Aloittajalle, matkusta, koe ja näe! Sit se ihana mies löytää sut, teette ehkä lapsia ja kun lapset pois kotoa ja eläkeikä käsillä, matkusta, koe ja näe! - Jeesus message!
i understan finnish, but i prefer english! I HATE TO HERE OR SPEAK OR WRITE IN finnish.
finnish women(of course not all) are the most stupid and naif woman in this planet. ( by experience)
I lived here for 6 years, that s why i came with this conclusion! i m dating finnish girl now for many yrs, and for the same reasons as mentioned above, che wants to brake up.
i couldn´t and i can´t and i will never find out the real reasons to brake up with a boy friend or even hasband for so "FUCKING"silly own reasons!! selfnesh and faked up feelings! and narrow minded woman just abuse and tease men, no matter wether he is finn or outsider.. is the same for them.. they pretend to b nice in the bigining then turn out most ugly ones!!
Hello finnsh no man can stand you! wake up life is not "komea mies ja hyppä ylös ja laske alas" sit pyydä anteeks pettämyys jälkeen!!!
In the end I NEVER recomand any one to take finnish seriously in relationship (still there is always exeptions)but i recomend like i do now, to b just very good PLAYER .. DO never put a finnish woman in your heart, and mind but just put your dick in her pussy and her head between your legs!
BECAUSE when u take them serious and love and care and so.. u get only sheat feed back! and so stupid excuses like "rakkaus loppu" " mulla ei oo enää tunteet" hlauuuun olla vapaa" huh huh all man are sick of this cliché.. the truth is they look, for bigger and harder KYRPÄ to require teir bitche diserves nothing else!!
Vappaus or freedom in finland means: i m free to give my pusssy to any one, in any time.. as long as she get over 35 yrs old.. then, she has to look for ÄKKI MIES!
well this is the truth man, take it or live it! :D but think about it twice! - Proud finnish woman
Jeesus message! kirjoitti:
i understan finnish, but i prefer english! I HATE TO HERE OR SPEAK OR WRITE IN finnish.
finnish women(of course not all) are the most stupid and naif woman in this planet. ( by experience)
I lived here for 6 years, that s why i came with this conclusion! i m dating finnish girl now for many yrs, and for the same reasons as mentioned above, che wants to brake up.
i couldn´t and i can´t and i will never find out the real reasons to brake up with a boy friend or even hasband for so "FUCKING"silly own reasons!! selfnesh and faked up feelings! and narrow minded woman just abuse and tease men, no matter wether he is finn or outsider.. is the same for them.. they pretend to b nice in the bigining then turn out most ugly ones!!
Hello finnsh no man can stand you! wake up life is not "komea mies ja hyppä ylös ja laske alas" sit pyydä anteeks pettämyys jälkeen!!!
In the end I NEVER recomand any one to take finnish seriously in relationship (still there is always exeptions)but i recomend like i do now, to b just very good PLAYER .. DO never put a finnish woman in your heart, and mind but just put your dick in her pussy and her head between your legs!
BECAUSE when u take them serious and love and care and so.. u get only sheat feed back! and so stupid excuses like "rakkaus loppu" " mulla ei oo enää tunteet" hlauuuun olla vapaa" huh huh all man are sick of this cliché.. the truth is they look, for bigger and harder KYRPÄ to require teir bitche diserves nothing else!!
Vappaus or freedom in finland means: i m free to give my pusssy to any one, in any time.. as long as she get over 35 yrs old.. then, she has to look for ÄKKI MIES!
well this is the truth man, take it or live it! :D but think about it twice!You seriously need someone to talk about your issues. Maybe you should go back to your own country and marry a good woman. I feel pity reading a message like this, you sound like a person who doesn`t have solutions for difficult situations in his life. Bitterness is not your friend, mate.
ps:your finnish sucks, keep using english - exeption----
Jeesus message! kirjoitti:
i understan finnish, but i prefer english! I HATE TO HERE OR SPEAK OR WRITE IN finnish.
finnish women(of course not all) are the most stupid and naif woman in this planet. ( by experience)
I lived here for 6 years, that s why i came with this conclusion! i m dating finnish girl now for many yrs, and for the same reasons as mentioned above, che wants to brake up.
i couldn´t and i can´t and i will never find out the real reasons to brake up with a boy friend or even hasband for so "FUCKING"silly own reasons!! selfnesh and faked up feelings! and narrow minded woman just abuse and tease men, no matter wether he is finn or outsider.. is the same for them.. they pretend to b nice in the bigining then turn out most ugly ones!!
Hello finnsh no man can stand you! wake up life is not "komea mies ja hyppä ylös ja laske alas" sit pyydä anteeks pettämyys jälkeen!!!
In the end I NEVER recomand any one to take finnish seriously in relationship (still there is always exeptions)but i recomend like i do now, to b just very good PLAYER .. DO never put a finnish woman in your heart, and mind but just put your dick in her pussy and her head between your legs!
BECAUSE when u take them serious and love and care and so.. u get only sheat feed back! and so stupid excuses like "rakkaus loppu" " mulla ei oo enää tunteet" hlauuuun olla vapaa" huh huh all man are sick of this cliché.. the truth is they look, for bigger and harder KYRPÄ to require teir bitche diserves nothing else!!
Vappaus or freedom in finland means: i m free to give my pusssy to any one, in any time.. as long as she get over 35 yrs old.. then, she has to look for ÄKKI MIES!
well this is the truth man, take it or live it! :D but think about it twice!I've found my love from another country, we've been together only 3 years and we started when I was 18. now I feel like that time I've still been a child, maybe I am still, but I've grown a lot. and from the very beginning, though we didn't know if our relationship would work because of long distance, I never had doubts for us, never thought "maybe he's not the right for me"... only "maybe he is the one.." and the more we've been togehter, the more I feel I don't want anything else but to be with him. sadly, I have to live on my life and not run after him all the time, but that only means that we have to bear the long distance relationship for a time, and that is one of the things I could call "no reason to break up" though for some people it seems to be too hard to deal with... freedom for me means a lot, but definately NOT anything to do with "giving my pussy to anyone at any time" that doesn't sound very free at all...
ja aloittajalle vielä, kuten joku täällä ehkä jo sanoikin, siitä tiedät ettet löydä parempaa, kun et mieti tuollaisia kysymyksiä. omalla kohdallani en voisi kuvitella parempaa kumppania, ne muutama hassu vuosi jonka itse olen ollut yhdessä poikaystäväni kanssa eivät todellakaan ole riistäneet vapauttani millään tapaa, päinvastoin, olen hänen kanssaan oppinut paljon vapaudesta ja luottamuksesta. jos tunnet, että et ole onnellinen nykyisessä suhteessasi, niin älä jatka sitä. - voi hellanlettas
Jeesus message! kirjoitti:
i understan finnish, but i prefer english! I HATE TO HERE OR SPEAK OR WRITE IN finnish.
finnish women(of course not all) are the most stupid and naif woman in this planet. ( by experience)
I lived here for 6 years, that s why i came with this conclusion! i m dating finnish girl now for many yrs, and for the same reasons as mentioned above, che wants to brake up.
i couldn´t and i can´t and i will never find out the real reasons to brake up with a boy friend or even hasband for so "FUCKING"silly own reasons!! selfnesh and faked up feelings! and narrow minded woman just abuse and tease men, no matter wether he is finn or outsider.. is the same for them.. they pretend to b nice in the bigining then turn out most ugly ones!!
Hello finnsh no man can stand you! wake up life is not "komea mies ja hyppä ylös ja laske alas" sit pyydä anteeks pettämyys jälkeen!!!
In the end I NEVER recomand any one to take finnish seriously in relationship (still there is always exeptions)but i recomend like i do now, to b just very good PLAYER .. DO never put a finnish woman in your heart, and mind but just put your dick in her pussy and her head between your legs!
BECAUSE when u take them serious and love and care and so.. u get only sheat feed back! and so stupid excuses like "rakkaus loppu" " mulla ei oo enää tunteet" hlauuuun olla vapaa" huh huh all man are sick of this cliché.. the truth is they look, for bigger and harder KYRPÄ to require teir bitche diserves nothing else!!
Vappaus or freedom in finland means: i m free to give my pusssy to any one, in any time.. as long as she get over 35 yrs old.. then, she has to look for ÄKKI MIES!
well this is the truth man, take it or live it! :D but think about it twice!siinä taas joku katkera karvarinta. eikö blondit jaksaneetkaan kutitella kikkarakarvojasi? move on, you sound like an idiot!
- A Finnish Chick
Jeesus message! kirjoitti:
i understan finnish, but i prefer english! I HATE TO HERE OR SPEAK OR WRITE IN finnish.
finnish women(of course not all) are the most stupid and naif woman in this planet. ( by experience)
I lived here for 6 years, that s why i came with this conclusion! i m dating finnish girl now for many yrs, and for the same reasons as mentioned above, che wants to brake up.
i couldn´t and i can´t and i will never find out the real reasons to brake up with a boy friend or even hasband for so "FUCKING"silly own reasons!! selfnesh and faked up feelings! and narrow minded woman just abuse and tease men, no matter wether he is finn or outsider.. is the same for them.. they pretend to b nice in the bigining then turn out most ugly ones!!
Hello finnsh no man can stand you! wake up life is not "komea mies ja hyppä ylös ja laske alas" sit pyydä anteeks pettämyys jälkeen!!!
In the end I NEVER recomand any one to take finnish seriously in relationship (still there is always exeptions)but i recomend like i do now, to b just very good PLAYER .. DO never put a finnish woman in your heart, and mind but just put your dick in her pussy and her head between your legs!
BECAUSE when u take them serious and love and care and so.. u get only sheat feed back! and so stupid excuses like "rakkaus loppu" " mulla ei oo enää tunteet" hlauuuun olla vapaa" huh huh all man are sick of this cliché.. the truth is they look, for bigger and harder KYRPÄ to require teir bitche diserves nothing else!!
Vappaus or freedom in finland means: i m free to give my pusssy to any one, in any time.. as long as she get over 35 yrs old.. then, she has to look for ÄKKI MIES!
well this is the truth man, take it or live it! :D but think about it twice!I recommend you stick to your own language, what ever that is... If we don´t get what you´re trying to say, well, never mind.
- Matkustelulle
täälläkin kirjoitti:
Minun kaikki läheisimmät ystäväni asuvat kaukana, osa suomessa satojen kilometrien päässä, osa ulkomailla. Reissaan siis jonkin verran ystävieni luokse. Alkuaikoina pyysin miestäni mukaan, hän ei kuitenkaan innostunut. Ei ole kovin sosiaalinen tapaus ja tuntee olonsa ahdistuneeksi vieraiden ihmisten seurassa. Aluksi mieheni oli vaikea ymmärtää sitä kuinka kaikki ystäväni asuvat niin kaukana, omansa kun asuvat oikeastaan kaikki 100km säteellä. Nykyään miehelleni on ihan ok kun lähden ystävien luokse. En kuitenkaan ole menossa häntä pettämään ym. en edes pystyisi.
Aloittajalle, matkusta, koe ja näe! Sit se ihana mies löytää sut, teette ehkä lapsia ja kun lapset pois kotoa ja eläkeikä käsillä, matkusta, koe ja näe!Se on nykyajan ihmisen syöpä joka tuhoaa maapallon levittää kaikki taudit ympäri maailmaa ja se koituu vielä ihmiskunnan kohtaloksi.
- niijjustiinsa
Jeesus message! kirjoitti:
i understan finnish, but i prefer english! I HATE TO HERE OR SPEAK OR WRITE IN finnish.
finnish women(of course not all) are the most stupid and naif woman in this planet. ( by experience)
I lived here for 6 years, that s why i came with this conclusion! i m dating finnish girl now for many yrs, and for the same reasons as mentioned above, che wants to brake up.
i couldn´t and i can´t and i will never find out the real reasons to brake up with a boy friend or even hasband for so "FUCKING"silly own reasons!! selfnesh and faked up feelings! and narrow minded woman just abuse and tease men, no matter wether he is finn or outsider.. is the same for them.. they pretend to b nice in the bigining then turn out most ugly ones!!
Hello finnsh no man can stand you! wake up life is not "komea mies ja hyppä ylös ja laske alas" sit pyydä anteeks pettämyys jälkeen!!!
In the end I NEVER recomand any one to take finnish seriously in relationship (still there is always exeptions)but i recomend like i do now, to b just very good PLAYER .. DO never put a finnish woman in your heart, and mind but just put your dick in her pussy and her head between your legs!
BECAUSE when u take them serious and love and care and so.. u get only sheat feed back! and so stupid excuses like "rakkaus loppu" " mulla ei oo enää tunteet" hlauuuun olla vapaa" huh huh all man are sick of this cliché.. the truth is they look, for bigger and harder KYRPÄ to require teir bitche diserves nothing else!!
Vappaus or freedom in finland means: i m free to give my pusssy to any one, in any time.. as long as she get over 35 yrs old.. then, she has to look for ÄKKI MIES!
well this is the truth man, take it or live it! :D but think about it twice!If I were your girlfriend, i would not say anything else than that, "rakkaus loppui", because you have proved to be a person who has no desire or capasity to understand any kind of explanations.
Do you really think you are the only person in the world, who has been dumped? Maybe you should be lucky that you even had someone for a while, doesn´t that mean anything? Feelings are supposed to be changing, if they are not, they are dead.
- Mies -81
Et mistään. Et voi mitenkään saada sitä selville.
Voit vain tehdä valintoja ja toimia päättäväisesti nykyisen suhteesi hyväksi tai olla toimimatta. Voit valita myös näyttäen nykyiselle miehellesi kenkää ja pyrkiä viettämään elämää, josta kuvailet haaveilevasi.
Parisuhteen ihana ongelma on se, että et voi olla mitenkään varma siitä, onko kyseinen parisuhde juuri se sopivin/ideaalisin sulle. Tuskin onkaan. Jos ei kotimaastasi niin sitten jostain päin maapalloa varmaankin löytyisi sinulle nykyistäsi vieläkin sopivampi ja sellainen, joka saa sinut tuntemaan samoin, kuin miehesi tällä hetkellä sinusta.
Ongelman toinen puoli vain on elämän lyhyys. Mikäli et halua koko elämääsi käyttää aina vain paremman etsimiseen vakiintumatta yhteenkään pitkäaikaisemmin, sinun on yksinkertaisesti vain valittava joku ja päätettävä, että tämän parisuhteen puolesta sinä olet omalta puoleltasi valmis toimimaan. Olettaen, ettei sellaisia piirteitä suhteeseesi ilmaannu, joiden vuoksi kannattaa suhteesta irtautua.
Parisuhde ja elämä ovat tuskallista ihanuutta.- olipas siinä
hieno vastaus. hyvin kiteytetty!
Voithan sinä kokea muuta myös miehesi kanssa. Teillä vaan junnaa asiat paikoillaan.
- stargazer1
monet etsii liian varhain nk. vakisuhdetta. se on tietty luonnekysymys, johon vaikuttaa paljon myös kaikki jutut lapsuudesta lähtien. haetaan turvallisuutta. mutta näin ei kaikilla.
siitä kun yhteen kalahdetaan, tuntuu taivas laskeutuneen maan päälle. mutta pilvet tulee väistämättä peittämään aurinkoa, kun on saanut ensiavun kuka nyt mihinkin.
vapaudenkaipuu. ja jos sitä tautia ei toinen suostu ymmärtämään, ei yhteistä tulevaisuutta ole. on annettava toiselle lupa elää. toinen asia on tietysti luottamus, eli onko suhde edes sellanen, että voi täysin luottaa toiseen niin, ettei sänky natise.
jos ei yhteistä säveltä hyvin nopsasti löydy, ennen pitkää the end, no happy...
hyvä, ettei ole nassikoita...(et ainaskaan kertonu) - turdus merula
sen paremman löytäminen on loputon kierre,sitä et tule elämäsi aikana löytämään.et voi kaikkia miehiä käydä kokemassa kuka on kuinkakin hyvä.huomaat pian,että olet 80v mummu eikä yhtään miestä löytynyt.
- joopajoopa
Joopa joo. Ehkä miehesikin haluaisi joskus tavata jonkun nätin tytön? Olisi ehkä kannattanut etsiä sellainen komea poika jostain ja ihastua häneen ennen parisuhteen aloittamista. Kun nyt olet leikin aloittanut, kestä se tai lopeta se. Ei ole reilua toista osapuolta kohtaan syöksyä parisuhteeseen, jos ei sitä sitten kuitenkaan halua.
- Kizne
Olen kanssasi täysin samaa mieltä!
- turdus merula
paremman löytyminen on loputon kierre,et kerkiä elämäsi aikana kaikkia miehia tsekkaamaan,aina on joku joka on parempi kuin edellinen.kohta olet 80v ja ilman miestä.
- Omanelämänsankari
tarkoitus tosiaan vain miehen metsästäminen?!?
"huomaat pian,että olet 80v mummu eikä yhtään miestä löytynyt"
Varmasti löytyy mies ja vaikka ei löytyisikään, niin oletpahan ainakin elänyt (jos et tee siitä mihen metsästyksestä pääpointtia).
Olin itse parikymppisenä pitkään sellaisessa suhteessa, jossa ajattelin samalla tavoin, kun alottelija. Ajauduimme vaan suhteeseen. Harmittaa vaan, että en lähtenyt aikaisemmin... jo silloin, kun ihastuin toiseen ja halusin matkustaa ja kokea asioita ilman miestäni. Asiat vaan tulivat monimutkaisemmiksi ja minä aina vaan katkerammaksi... onneksi kuitenkin sain lopulta voimaa lähteä. Ja sitä lähtemistä en ole katunut hetkeäkään.
Nykyisin olen löytänyt sen "paremman". Kun tapasimme mies vei jalat alta. Kertaakaan en ole ajatellut, että haluaisin ihastua kehenkään muuhun. Olen edelleen ihastunut mieheeni (vuosien jälkeen). Haluan edelleen kokea uusia asioita, matkustaa jne. mutta haluan tehdä ne mieheni kanssa. Ne ovat meidän kokemuksia. Myös omassa puheessani minusta on tullut me. Tämä tunne on molemminpuolinen. Suhde toimii saumattomasti ja yhteisten harrastusten lisäksi kummallakin on omia harrastuksia jne.
Ei kyse ole siitä, että onko nuori vai vanha. Eikä siitä, että "taas yksi nuori, joka lähtee etsimään itseään". Toisaalta miksi ei lähtisi.. itsensä kanssa on vietettävä loppuelämä. Muut ihmiset ovatkin sitten vaan vierailijoita omassa elämässään. Jotkut pysähtuvät lyhyeksi, toiset pitkäksi aikaa.
En minä pitänyt siitä millaiseksi muutuin sen suhteen aikana. Se en ollut minä... minä halusin olla vapaa ja kokea asioita ilman silloista miestäni. Minä olin jumissa tuossa tilanteessa. Ja kun pääsin lähtemään ja toteuttamaan itseäni, silloin sain todella olla oma itseni. Opin paljon siitä, minkälainen oikeasti olen ja sen oikean minun tapasi nykyinen mieheni.
Elämäntilanteet muuttuvat. Sinä muutut ja muokkaannut elämäsi aikana, joten hyvin voi olla mahdollista, että jonkin ajan kuluttua olet valmis vakiintumaan, vaikka nyt tuo vapaus kutsuu. Ei se tarkoita sitä, että jäät loppuelämäksesi "etsimään". Tsemppiä ja rohkeutta aloittajalle =) Omanelämänsankari kirjoitti:
tarkoitus tosiaan vain miehen metsästäminen?!?
"huomaat pian,että olet 80v mummu eikä yhtään miestä löytynyt"
Varmasti löytyy mies ja vaikka ei löytyisikään, niin oletpahan ainakin elänyt (jos et tee siitä mihen metsästyksestä pääpointtia).
Olin itse parikymppisenä pitkään sellaisessa suhteessa, jossa ajattelin samalla tavoin, kun alottelija. Ajauduimme vaan suhteeseen. Harmittaa vaan, että en lähtenyt aikaisemmin... jo silloin, kun ihastuin toiseen ja halusin matkustaa ja kokea asioita ilman miestäni. Asiat vaan tulivat monimutkaisemmiksi ja minä aina vaan katkerammaksi... onneksi kuitenkin sain lopulta voimaa lähteä. Ja sitä lähtemistä en ole katunut hetkeäkään.
Nykyisin olen löytänyt sen "paremman". Kun tapasimme mies vei jalat alta. Kertaakaan en ole ajatellut, että haluaisin ihastua kehenkään muuhun. Olen edelleen ihastunut mieheeni (vuosien jälkeen). Haluan edelleen kokea uusia asioita, matkustaa jne. mutta haluan tehdä ne mieheni kanssa. Ne ovat meidän kokemuksia. Myös omassa puheessani minusta on tullut me. Tämä tunne on molemminpuolinen. Suhde toimii saumattomasti ja yhteisten harrastusten lisäksi kummallakin on omia harrastuksia jne.
Ei kyse ole siitä, että onko nuori vai vanha. Eikä siitä, että "taas yksi nuori, joka lähtee etsimään itseään". Toisaalta miksi ei lähtisi.. itsensä kanssa on vietettävä loppuelämä. Muut ihmiset ovatkin sitten vaan vierailijoita omassa elämässään. Jotkut pysähtuvät lyhyeksi, toiset pitkäksi aikaa.
En minä pitänyt siitä millaiseksi muutuin sen suhteen aikana. Se en ollut minä... minä halusin olla vapaa ja kokea asioita ilman silloista miestäni. Minä olin jumissa tuossa tilanteessa. Ja kun pääsin lähtemään ja toteuttamaan itseäni, silloin sain todella olla oma itseni. Opin paljon siitä, minkälainen oikeasti olen ja sen oikean minun tapasi nykyinen mieheni.
Elämäntilanteet muuttuvat. Sinä muutut ja muokkaannut elämäsi aikana, joten hyvin voi olla mahdollista, että jonkin ajan kuluttua olet valmis vakiintumaan, vaikka nyt tuo vapaus kutsuu. Ei se tarkoita sitä, että jäät loppuelämäksesi "etsimään". Tsemppiä ja rohkeutta aloittajalle =)Tässähän luki, että ensimmäisestä miehestä oli päästävä, koska oli uusi ihastus ja vapaan matkailun suunnitelmat. Sitten matkataankin ja koetaan sen uuden ihmisen kanssa kaikkea ihanaa. Onko se sitten vapaampaa matkustamista ja elämän viettoa ihmisenvaihdon jälkeen, jos kumminkin sitoutuu suhteeseen?
Ehkäpä tässä taas on sitten löydetty vaan se hieman paremmin itselle sopiva henkilö..
- Putkisen setä
Ikimuistoiseen tarvitaan vähän muutakin kuin ulkomaanmatka ja kierros paikallisen jalkapallojoukkueen huvina
Suhteen tulevaisuudennäkymät ovat jokseenkin kyseenalaiset jos et usko ikimuistoisen olevan mahdollista matkoilla vanhan miehen kainalossakin. Toisaalta epätoivoisesti hänessä kiinni roikkumalla peläten vanhenevasi yksin tai huonomman yksilön kanssa et takuulla löydä onnea. Voisin kyseenalaistaa oletko kykenevä pitkäaikaiseen suhteeseen alunperinkään jos laskeskelet että saisiko isompaa nurkan takana - huono nainen
miehesi ainakin löytäisi paremman ;)
- Hämistyttö
Jos sinua ahdistaa ja toivot ihastuvasi ja tekeväsi uusia tuttavuuksia, et todennäköisesti ole valmis sitoutumaan tähän mieheen loppu elämäkseni. Minulla on itselläni siinä mielessä sama tilanne, että on minua vanhempi mies, jonka kanssa olet nyt kaksi vuotta seurustellut. Mutta minä puolestani olen varma siitä, että hän on se oikea minulle, vaikka onkin ensimmäinen mies kenen kanssa minulla on suhde. Minua ei pelota sitoutua, en ahdistu ajatuksesta että olisin hänen kanssaan loppuelämän. Välillä tuntuu että minä olisin valmiimpi viemään suhdetta jo eteenpäin kuin mieheni. :)
Tsemppiä ajatusten selvitteylyyn. Miettimällä kunnolla löydät varmasti itsellesi oikean ratkaisun. - julle06
että mihin sinä haluat kerätä kokemuksia? Siis meinaan niinkuin työpaikkaa varten, että sitten kun kuolema korjaa niin voi esittää että mullapa on näitä kokemuksia? ;-)) vi hyvänen aika, vieras nurmikko kiinnostaa, notehkä yhdessä jotain mukavaa menkää, puhaltakaa hitto yhteen hiileen opiskelkaa toisianne, ruumiitanne, löydätte varmasti jotain uutta ilman että kumppania vaihtaa. Mutta jos on sellainen asenne ettei viitti itte tehdä asian eteen mitään vaan kaiken pitäis olla valmiiksi parempaa kunhan vaan jaksaa vaihtaa niin jee, kyllä sulle hyvä elämä on tulossa joo, onpä enää ihmettele avioerojen määrää!! kuule siitä se elämä vasta alkaa, kun ensi huuma on laskeutunut2-4 vuoden jälkeen. nyt pitäis sitten työskennellä sen suhteen eteen jotain. ajattele niin että sitten kun vanhempi ja olette onnistuneet yhdessä tekemään suhteessa jotain, niin kiität itseäsi että uuurastitte suhteenne eteen. panosta tulevaisuuteen, elä nykyhetkeen.
- eikä,
SYDÄMMESI TODELLISEEN TUNTEESEEN EIKÄ AITOON RAKKAUTEEN!!!
OLET NÄHTÄVÄSTI, "KUTEN TUHANNET MUUTKIN", OSALLISTUNUT OMALLA NS. "VIISAUDELLA " RAKKAUSTUNTEEN PÄÄTÖKSENTEKOON ETKÄ OLE ANTANUT SYDÄMMESI TUNTEIDEN RATKAISTA TODELLISTA RAKKAUSTUNNETTA!!!
Minä olin 19 vuotias kun menin, vajaan vuoden seurusteluajan jälkeen, avioliittoon puhtaasti sydämmeniääneen ja rakkaustunteeseen luottaen, ja nyt olemme olleet avioliitossa 52 vuotta, jonka tuloksena on 2 lasta, ja 8 lastenlasta, sekä 4 lastenlasten lasta. Koskaan tuona aikana en ole kokenut minkäänlaisia kertomasia ikäviä tunteita, sensiaan nauttinut aviopuolisoni kanssa mitä ihmeellisimmistä ihanista asioista, teoista kaikessa seurusteluun, aviolliseen elämään ja yhteiseen viihtymiseen liittyvistä asioista, vaikka puolisoni onkin 2 vuotta minua vanhempi.
KUNPIKAAN MEISTÄ EI OLE KOSKAAN KAIVANNUT ULKOPUOLISIA VIIHDYTTÄJÄÄ EI EDES ULKOMAILLA!!!
ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET PERUSTAKO NS. JÄRKIAVIOLIITTOJA, VAAN ANTAKAA SYDÄMMENNE TUNTEIDEN RATKAISTA ASIAT. SILLÄ VAIN AITO JA TUNTEISIIN PERUSTUVA RAKKAUS KESTÄÄ JA TUO SEN KAIKEN ONNEN JA AUTUUDEN IHMISEN ELÄMÄÄN!!!!!!!!!!- Hilima
Sulla on ollut onni mukana kumppanin löytymisessä. Omasta kokemuksesta ja myös muidenkin kokemuksesta sanon että kannattaa myös kuunnella hivenen järjenkin ääntä. Sillä rakkaus on tunnetusti sokea. Tunne vie yleensä mukanaan ja ensihuuman vaiheessa ei yleensä ajattele lainkaan onko suhteesta todelliseksi parisuhteeksi. Jos kumppanit ovat täysyn epäsopivat toisilleen, ei se rakkauden tunnekaan hyvin pitkälle riitä. Täytyy olla myös kumppaneita yhdistäviä asioita enemmän kuin erottavia, pelkkä rakkaus ei kyllä jaksa pitää ihmisiä yhdessä. Eli nuorempana olisi kyllä pitänyt ajatella myös järjellä, eikä pelkästään tunteella. Näin täältä.
- POIS,
Hilima kirjoitti:
Sulla on ollut onni mukana kumppanin löytymisessä. Omasta kokemuksesta ja myös muidenkin kokemuksesta sanon että kannattaa myös kuunnella hivenen järjenkin ääntä. Sillä rakkaus on tunnetusti sokea. Tunne vie yleensä mukanaan ja ensihuuman vaiheessa ei yleensä ajattele lainkaan onko suhteesta todelliseksi parisuhteeksi. Jos kumppanit ovat täysyn epäsopivat toisilleen, ei se rakkauden tunnekaan hyvin pitkälle riitä. Täytyy olla myös kumppaneita yhdistäviä asioita enemmän kuin erottavia, pelkkä rakkaus ei kyllä jaksa pitää ihmisiä yhdessä. Eli nuorempana olisi kyllä pitänyt ajatella myös järjellä, eikä pelkästään tunteella. Näin täältä.
JA SITTEN NÄHDÄ JA KUULLA TUNTEITA JA SYDÄMMEN ÄÄNTÄ, JOKA ON SITÄ ETTÄ MUITA IHMISIÄ EI VOI RAKASTAA. JA AITO RAKKAUS KESTÄÄ KAIKEN !!!!
SE ON TOTTA AINAKIN KOHDALLANI!!!!!
- pippilottasikuriina
Kuule,kokemuksesta voin sanoa,että se kuuluu tuohon ikään luonnollisesti.Mutta se menee kyllä ohi,kun teillä on kaikkea koettua,niin ne haihattelut unohtuu.Yhdessä voitte tehdä niitä kivoja muistoja,matkustella ym.ja vanhana muistella hyviä aikoja.
Jokaisessa varmaan löytyy niitä hyviä ja huonoja puolia,joku voi olla ensin ihana,mutta osoittautuukin lopulta petturiksi,siksi ei kannata etsiä mitään kuuta taivaalta.Nuorihan olet,mutta kuitenkin jo järkevä. - jota ei ole
Kuulostaa ihan naisen itse tekemältä ongelmalta, ja teillähän näitä ongelmia tunnetusti riittää. Itse olen päälle kolmekymppinen mies, enkä ole koskaan tuntenut "ahdistusta" menetetystä nuoruudesta (jos sillä tarkoitetaan pussikaljantuoksuista örveltämistä kaupungin keskustoissa ja baareissa) ?! Mulle ainakin riittää, että elän tässä päivässä, ja katson samalla tulevaisuuteen.
Monelle parisuhde ja sitoutuminen näyttää olevan melkoinen riippakivi. Heti iskee rimakauhu, kun pitäisi tehdä todellisia päätöksiä. Jos ongelmia ei ole, niitä voi aina keksiä...
Matkustella ja harrastaa voi ihan parisuhteessakin. Se on ihan teistä itsestänne kiinni...- unnuannu
Edellisen kanssa samaa mieltä siitä, että tässä hetkessä eläminen riittää. Vaikka elääkin parisuhteessa, niin tarvitseeko sitä tehdä kaikkea yhdessä? Pieni, miksei pitempiaikainenkin välimatka toiseen auttaa huomaamaan toisen tärkeyden itselleen, tai sitten ei. Itse lähtisin sinun sijassasi jonnekin reissulle miettimään omia tuntemuksiani ja selvittämään ajatuksia, ja ihan yksikseni! Voit miettiä mitä omalta arjeltasi haluat ja voisiko siihen löytyä jotakin uutta ja piristävää.
- Pasi
Seurustelusuhteesi on loppuvaiheessa max. 2.5 v joten älä jää murehtimaan. Olet jo nyt osoittanyt katkeruuden ja menetetyn nuoruuden merkkejä. Nauti elämästä vapaana niin kauan kuin olet nuori. Kolmekymppisenä se on jo lähes säälittävää katseltavaa. Älä jää suhteeseen mukavuudenhalusta vaan ota maailma vastaan ja koe elämän iloja ystäviesi ja satunnaisten ystävien kanssa. Sen vaiheen koettuasi olet ja innokas ja valmis vakavaan suhteeseen.
- Sinkku minäkin
"Pelkään että menetän nuoruuteni parhaimmat vuodet tämän miehen kanssa. Välillä tuntuu että haluaisin olla villi ja vapaa ja viettää railakasta elämää. Järjell' ajateltuna siinä ei ole mitään järkeä."
Siinä nimenomaan on järkeä! Minusta on ihan normaalia nuorena haluta vapautta mennä ja tulla sekä tehdä kaikenlaista kahelia. Sitä tilaisuutta et tule saamaan myöhemmällä iällä, mikäli aiot perheen perustaa.
Minä sanon: Nauti elämästä, jätä tasapaksuus!
Tasapaksua tulee elämämme, sinun sekä minun, olemaan varmasti vuosikymmenet, sillä työkulttuuri ja perhe tulevat imemään meistä energiat. Minusta mietit ihan oikeita asioita, mietit oletko onnellinen jos jäät nyt tuohon suhteeseen ja alat elää "vakavasti".
LUOTA ELÄMÄÄN! Luota siihen, että rakkaus tulee kyllä ajallaan. LUOTA siihen että elämän siivet kantaa ja heittäydy! Et voi muuten koskaan tulla onnelliseksi.
Minä olen nuori ja sinkku, tänäkin kesänä järjestän kavereille ja heidän kavereille ihania reissuja, joissa saa elää ja olla vapaana. Olen ikinonnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä näin, eikä perhettä estämässä haaveitani. Nautin elämästäni, teen asioita sydämelläni ja olen paljon onnellisempi.
Sinulla on aikaa! Muista, että pelko estää meitä elämästä! Kuuntele sydäntäsi! Elämme vain kerran. Älä usko kyynisiin valheisiin, kuten laulussa sanotaan!- Lapseton,m
"Siinä nimenomaan on järkeä! Minusta on ihan normaalia nuorena haluta vapautta mennä ja tulla sekä tehdä kaikenlaista kahelia. Sitä tilaisuutta et tule saamaan myöhemmällä iällä, mikäli aiot perheen perustaa."
... kuten vaikka irtosuhteita. Siinä se elämänkokemus "karttuu" ja ongelmat.
Muuten, on se jännä juttu tuo vapaus. Ainakin itse sinkkuna koen että minulla on samanaikaisesti sekä vastuu että vapaus mennä ja tehdä. Siksi en ymmärrä, miksi vapauden merkitystä erikseen korostetaan ?!
"Tasapaksua tulee elämämme, sinun sekä minun, olemaan varmasti vuosikymmenet, sillä työkulttuuri ja perhe tulevat imemään meistä energiat. Minusta mietit ihan oikeita asioita, mietit oletko onnellinen jos jäät nyt tuohon suhteeseen ja alat elää "vakavasti".
LUOTA ELÄMÄÄN! Luota siihen, että rakkaus tulee kyllä ajallaan. LUOTA siihen että elämän siivet kantaa ja heittäydy! Et voi muuten koskaan tulla onnelliseksi."
Tasapaksuus on kiinni ihan omasta elämänasenteesta. Ainakin itse mieluummin elän nykytilanteessa, kuin esimerkiksi opiskeluajan pulassa ja niukkuudessa.
Töissäkäynti on asia, jolle et voi mitään, ellet vaihtoehtoisesti halua jäädä yhteiskunnan elätiksi, ja muiden veronmaksajien riippakiveksi. Vaikka nykyisin työelämässä on kiire, mikään ei estä säätelemästä omaa työtahtia.
Perhe kannattaa jättää perustamatta, jos sen olemassaolo tuntuu noin raskaalle. - yksineläjä nainen
Lapseton,m kirjoitti:
"Siinä nimenomaan on järkeä! Minusta on ihan normaalia nuorena haluta vapautta mennä ja tulla sekä tehdä kaikenlaista kahelia. Sitä tilaisuutta et tule saamaan myöhemmällä iällä, mikäli aiot perheen perustaa."
... kuten vaikka irtosuhteita. Siinä se elämänkokemus "karttuu" ja ongelmat.
Muuten, on se jännä juttu tuo vapaus. Ainakin itse sinkkuna koen että minulla on samanaikaisesti sekä vastuu että vapaus mennä ja tehdä. Siksi en ymmärrä, miksi vapauden merkitystä erikseen korostetaan ?!
"Tasapaksua tulee elämämme, sinun sekä minun, olemaan varmasti vuosikymmenet, sillä työkulttuuri ja perhe tulevat imemään meistä energiat. Minusta mietit ihan oikeita asioita, mietit oletko onnellinen jos jäät nyt tuohon suhteeseen ja alat elää "vakavasti".
LUOTA ELÄMÄÄN! Luota siihen, että rakkaus tulee kyllä ajallaan. LUOTA siihen että elämän siivet kantaa ja heittäydy! Et voi muuten koskaan tulla onnelliseksi."
Tasapaksuus on kiinni ihan omasta elämänasenteesta. Ainakin itse mieluummin elän nykytilanteessa, kuin esimerkiksi opiskeluajan pulassa ja niukkuudessa.
Töissäkäynti on asia, jolle et voi mitään, ellet vaihtoehtoisesti halua jäädä yhteiskunnan elätiksi, ja muiden veronmaksajien riippakiveksi. Vaikka nykyisin työelämässä on kiire, mikään ei estä säätelemästä omaa työtahtia.
Perhe kannattaa jättää perustamatta, jos sen olemassaolo tuntuu noin raskaalle.ja nyt elän parasta aikaa elämässäni. Lapset tehty nuoruusliitossa, eron jälkeen ollut muutama vakavampi suhde, ja lukuisia ei-vakavia. baareissa käyn joskus, en etsimässä elämäni miestä, vaan miesseuraa, joskus vaan yhdeksi yöksi, joskus ehkä pidemmäksi aikaa jos kummastakin siltä tuntuu.
Joku ehkä säälii, itse säälin niitä' jotka roikkuvat huonoissa liitoissaan kulutamassa tätä ainoaa ihanaa elämäänsä. eipä tarvii meikäläisen siellä vanhaikodissa (tai pilvenreunalla) montaakaan juttua katua.
Ottakaa huomioon, että ennenvanhaan naimisiin piti mennä jos halusi seksiä (siis naisen) ja liitot ei kestäneet käytännössä ihan kamalan pitkiä aikoja koska kuoltiin huomattavasti nuorempina
- valita
Itse aikoinaan ihastuin (olinkohan 19) mutta, ajattelin ettei se tule kestämään ja minulla on paljon koettavaa ennenkö haluan alkaa vakituiseen suhteeseen. Päätimme siis olla hyviä ystäviä. Aikaa kului, yhteyttä pidettiin ja välillä nähtiin. Minä vähän jo unohdin että olinkaan ollut häneen ihastunut. Löysin mukavan miehen ja saimme lapsen. Nyt monien vuosien jälkeen voin sanoa että vaihtaisin kaiken kokemani (paitsi lapsen) jos voisin olla muutakin kuin ystävä tämän miehen kanssa. Ei miehessäni ole mitään vikaa, hän on ihan perus äijä ja ihana isä. Rakastan häntä omalla tavalla, me nyt vain aikoinamme "ajauduimme" seurustelemaan.
Eli jälkikäteen voi myös kaduttaa... - Hippo-happo
Jos sinulla on tuollaisia ajatuksia niin et todellakaan ole löytänyt sitä oikeaa etkä varmaan koskaan tule löytämäänkään. Olet ihminen joka haluaa elää haaveissa ja mennä. Et ole sitoutumis haluinen. Älä turhaan pitkitä tuollaista seurustelua.
- W45
Olet vasta 20-vuotias ja niiin paljon elämää jäljellä. Katsele vielä maailmaa itseksesi liian vakavaan suhteeseen ei sun tarvi vielä mennä. Tapaat vielä monta kivaa miestä ja ehdit saada elämänkokemusta lisää. Mun iässä se on jo liian turhauttavaa. Menin itse 24v naimisin ja luulin sen olevan jotakin ihmeellistä. Olisi pitönyt vielä muutama vuosi katsella muuta. Nyt olen jo 9 v ollut sinkkuäiti ja lapseni aikuisia.
- dick steele
mitään ulkomaan gigoloa ne panee kato sitte vähän muitakin turisteja ku sua
- anoppisi ehkä
Minäkin ihmettelen, miksi et lähde tämän nykyisen avokkisi kanssa yhdessä kokemaan ja katselemaan maailmaa?
Vai onko niin, että haluat tehdä nämä reissut omien ystäviesi kanssa, yksin, nimenomaan ilman tätä avokkia?? !!
Turvallinen elämä on toisaalta myös tasapaksua, arki on toisinaan tylsää, olipa kumppanina kuka tahansa.
Mutta jos sinusta tuntuu että elämäsi ja nuoruutesi valuu hukkaan; että haluat kokea mutta et tämän miehen kanssa; haluat ihastua ja rakastaa, mutta et tämän miehen kanssa; että ruoho aidan takana on houkuttelevan vihreää - silloin on varmastikin aika lähteä.
Lähteminen, ero, on aina vaikeaa. Mutta Voihan olla, että palaatte vielä yhteen. Niin on monille käynyt.
Melko varmaan tulet rikkomaan avomiehesi sydämen, kun lähdet.
Kuulostat "miniältäni". Hän on ehkä vähän sinua nuorempi, mutta ensimmäisessä vakavassa suhteessa poikani kanssa. Poikani rakastaa tyttöä aivan valtavasti, mutta tyttö paitsi oikuttelee, myös viettää hauskoja tyttöjen iltoja ja ilmeisesti ei ole tunnetasolla niin sitoutunut kuin poikani.
Kun ajattelen tilannettasi poikani kannalta, olisi surullista että tyttöystävä / miniä haikailee koko ajan muualle, miehen rakastaessa enemmän, panostaessa suhteeseen enemmän... koska kokee että on löytänyt elämänsä naisen..
ja toisaalta se, miten poika menee rikki kun tyttö lähtee..
mutta eipä ensimmäinenkään vaihtoehto ole pitkäikäinen, kestävä eikä tuo kuin kärsimystä molemmille.
Ehkä se avomiehesikin ansaitsisi parempaa. Rakkautta. Aitoa oikeaa rakkautta.
- Going_To_Hell666....
Niin kannattaa naida naksauttaa jokaista vastaantulevaa kakslahkeista. Pitäähän komeiden poikamiestenkin päästä sua naimaan! Kuka nainen haluaisi olla tasapaksun duunarimiehen kanssa? Jokaisen naisen pitää lähteä heti kun on mahdollista rikkaan liikemiehen matkaan!
- tietää mitenkään
...eikä se ole tarkoituskaan. Ei ihmisiä voi verrata tuolla tavalla. Annatko itse parastasi parisuhteen eteen vai haluatko käyttää energiasi haikailuun ja etsimiseen. Näistä asioista se valinta pitäisi tehdä. Ei toiselta voi vain vaatia rajatonta rakkautta ja täydellistä vapautta, antamatta itse samoja juttuja.
Et ehkä ole miettinyt asiaa pintakiiltoa syvemmältä. Keskustelu kumppanin kanssa voi auttaa ymmärtämään.- laifffiii
Jos vanhempi ihminen ”hakee” kumppania kuin katalogista, ei elämä ole opettanut yhtään mitään. Sellaiset hakijat joutuvat itsekin pisteytyksen kohteeksi. Missä inhimillisyys ja lämpö?
Parisuhteessa ainakin puolet riippuu itsestä, niiden alkutäpinöiden jälkeen – lopputäpinöissäkin, jos tulee eteen sovittamattomia ristiriitoja, vielä enemmän. Hyvä loppu on toiseksi paras tavoite jatkamiselle, olipa siinä sarjassa sitten vahva suhde tai laiha sopu sitten tavoite.
Raakaa faktaa on, että huonontuneeseen suhteeseen jäädään jonkin pelon, esim yksinäisyyden pelon vuoksi. Jos ruvetaan pelkäämään epäreilusta tappelusta lapsista, ollaan henkisesti etäällä, mutta jos jatketaan yhdessä niin pelissä on vain häviäjiä. Uuden kahtelijoista vaan että ns iskupaikoista ei löydä ns kakkoskierroksella oleva kuin epätoivoisia, eronneita tai karanneita ja viina vääristää arvostelukyvyn. Tosin eivät muutkaan paikat tarjonne mitään varmaa ratkaisua:)
- jacky
Yksinkertainen kysymys Rakastatko sinä sitä ihmistä? jos vastaus on kyllä niin jatka. Te nuoret haette liikaa täydellisyyttä. Ei elämää voi suunnitella ja koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa askelta taakse päin. Sinun ongelmasi on se että sinulla menee liian hyvin.
Ainahan se naapurin muijan äijä näyttää komemmalta ja sexymmältä kuin oma, vaikka olis millanen hottentotti tahansa. Johtuu kai siitä kun oman kumppanin tuntee ja alkuviehätys on mennyt ja naapuria ei tunne ....
Ulkomaalaisilla on hymy herkässä, mutta et ole ainoa ketä gigolo imartelee;) Kokeile vaikka.- aurinkoinen ilma
kandee bailaa nuorena ja ottaa ukko vast vanhempana , kuin toisinpäin !
- Misu-Kisu09
Sun täytyy tehdä miltä itsestä tuntuu... =)
- Daniel Suvimaa
Parisuhteessa tärkeää ovat mm. vuorovaikutus, tasapuolisuus, vastarakkaus ja intohimo - kumppaneiden terveestä itsetunnosta- ja kunnioituksesta puhumattakaan.
Kun olet vielä 2-kymppinen - olet vielä nuori. Kokemuksesta voin kertoa, että jos vielä haluat kokea ja katsoa eli juttuja - tee se ja vielä aivan rauhassa.
Sinä vastaat itsellesi omasta elämästäsi. Tee siitä hyvä ja onnellinen, omalla tavallasi - tee se rauhassa, älä pelkää. Tässä asiassa saa ja pitää ajatella ensiksi 95%(-100%):sti itseä. Sinulle voi tulla tilanne eteen, jossa sinun on päästettävä vanha kumppani jatkamaan yksin omiapolkujaan tai hän antaa sinulle "ota tai jätä" vaihtoehdon. Kuuntele itseäsi. Mene vaikka metsää ja kuuntele - ihan rauhassa. Älä anna kenenkään painostaa. Älä tee omantahdon vastaista päätöstä sen vuoksi, jos pelkäät. Se on myös sinun nykyisten ja tulevien läheisten edun mukaista. Jos esim. 4-kymppisenä sitten harmittaa, ettei sillon "nuorena", kun ei ollut niitä lapsia, asuntovelkaa, avioliittoa, jne. elänyt niin kuin olisi tahtonut, voi olla ja onkin jo pahasti myöhäistä...
Ne jotka sinusta todella välittävät antavat sinulle kyllä tilaa / aikaa vuoden kaksi, ja jos vielä vanhat jutut tuntuvat oikealla, kannattaa keskustella yhteisestä tulevaisuudesta. - jalat maassa
Tv, suoltaa älyttömiä saippuasarjoja ym selviytymis sarjoja siis hypitään suhteesta toiseen kyllä siinä pienen ihmisen pää menee vähemmästäkin sekaisin,myös netti provosoi kuten tämäkin otsikko jälleen kerran varmaan miljoonas kerta.
- pehmopappa
Oikeastaan sinulla ja miehelläsi menee on kaikki hyvin. Kysy Jumalalta, jos sinulla on jotakin kysyttävää. Etsi Hänen tahtoaan, muuten olet AINA vähän hukassa.
Maailma on täynnä houkutuksia, mutta niillä on liian kallis hinta.
Jos tahdot olla onnellinen jätä tämän tyyliset ajatukset, menkää avioliittoon ja sitoutukaa toisiinne vain sille pohjalle on turvallista rakentaa onnellinen perhe ja parisuhde. Opettele olemaan tyytyväinen, onnellinen... muuten et ole koskaan, etkä missään onnellinen. Mikään ei ole niin hienoa, kun pikku tyttö tai poika tulee aamulla halaamaan ja sanoo, että olet mulle rakas, olet maailman paras äiti. Ei sitä aina tiedäkkään, riippuu myös omasta luonteesta, helposti alkaa miettimään vaihtoehtoja kun tekee isoja päätöksiä..
Silti, tavallinen arki on usein antoisampaa kuin yksinäinen sinkkuilu.. Tiedän niin monia, jotka ovat eronneet ja sanoneet myöhemmin ettei sinkkuilu ollukkaan niin hienoa kuin kuvitteli..
Tuntuu että jos "tasapaksussa" arjessa tulee hyvin toimeen, niin siinä voisi olla hyvät eväät tulevaisuudelle -ja siitä voisi moni olla kateellinen.
Entä jos koittaisit kumppanisi kanssa uusia harrastuksia tai tehdä yhdessä jänniä matkoja. Älä luovu hyvästä mitä on ihan kepein perustein.Ei sitä aina tiedäkkään, riippuu myös omasta luonteesta, helposti alkaa miettimään vaihtoehtoja kun tekee isoja päätöksiä..
Silti, tavallinen arki on usein antoisampaa kuin yksinäinen sinkkuilu.. Tiedän niin monia, jotka ovat eronneet ja sanoneet myöhemmin ettei sinkkuilu ollukkaan niin hienoa kuin kuvitteli..
Tuntuu että jos "tasapaksussa" arjessa tulee hyvin toimeen, niin siinä voisi olla hyvät eväät tulevaisuudelle -ja siitä voisi moni olla kateellinen.
Entä jos koittaisit kumppanisi kanssa uusia harrastuksia tai tehdä yhdessä jänniä matkoja. Älä luovu hyvästä mitä on ihan kepein perustein.... ja aina silloin tällöin vieläkin tulee tunne, että tässäkö se nyt sitten on, minun loppuelämäni...? Varmaan suhteessa kuin suhteessa tulee jossain vaiheessa tilanne jos toinenkin, kun joutuu pysähtymään ja miettimään, miten tästä eteenpäin.
Minullekin niitä tulee, vaikka olen jo liki 4-kymppinen, perheellinen ja useimmiten umpirakastunut mieheeni. Ihmisluonne on varmaan sellainen, että sitä tulee silloin tällöin mietittyä tehtyjä ja tekemättä jääneitä valintoja. Pohjimmiltani minä kuitenkin tiedän, että elämäni on tässä ja nyt enkä muuta kaipaa.
Olet vielä nuori. Tee niin kuin sydämesi sanoo oikeaksi. Jos tunne vapaudesta on päällimmäisenä, päästä myös miehesi "vapaaksi" ja suo hänelle mahdollisuus löytää onni jonkun toisen kanssa...
"Elämä on täynnä valintoja - oikeita ja vähemmän oikeita." ;)- uusi ihmiskunta
Kyllä se on nyt niin että tuoretta psykologin haastattelua mukaellen sinun pitää ottaa elämä käsiisi ja etsiä se hulttiohurmurisi ja pyöräyttää sille pari hunsvonttiäpärää näin kieroutunut geeniperimä jatkuu..
kyllä siitten yhteiskunta ja kiltit nössöt älykköisät niitä elättää. - :)
Miehesi kanssa on hyvä olla mutta silti vain haluat "ihastua" ulkomailla? :D Ei sellaista kultakimpaletta kannata säästellä itsellä jos ei tosissaan halua sitoutua :) Joku toinen saa hänestä unelmiensa miehen mutta sinä pidät häntä pikkusormesi ympärillä koska haluaisit kokea jotain muuta etkä uskalla luopua hänestä jos et löydä parempaa :D Anna miehesi mennä, sinä saat kokea sitä jotain uutta kun hän taas saa perustaa onnellista perhettä ja sinä etsiskelet sitä unelma ihastusta :) Oikeaa ei ole mutta täytyy valita se vähiten väärä :) Itse olen alle 20 ja onnellisessa parisuhteessa jo 2 vuotta :) Suhteemme on jo arkista mutta se arki on oikeaa juhlaa kumppanini kanssa :) Siitä täytyy vain osata nauttia :)
- jpp3
...niin, että olet henkisesti uskoton. Et varmaan ole kypsä parisuhteeseen, luulisin.
Mutta yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki....
Hyvää kesän odotusta! - miten kauan voin odottaa
Kyllä, olen miettinyt aivan samaa asiaa ja vieläpä ihan viime päivinä! Olen vielä nuori ja tiedän sen etten halua vielä sitoutua loppuelämäksi. Haluan elää nuoruuteni loppuun asti, olla vapaa ja tehdä mistä haaveilen. Toisaalta välillä haaveilen myös suhteesta.. ajatukseni ovat ristiriitaisia. Löydän aina yhden toistaan paremman miehen. Tähän asti niin on käynyt koko ajan: seuraava on aina parempi. Nyt kuitenkin kävi niin että minuun kolahti yks tyyppi aivan täysin. Olen nin myytyä kamaa sen eessä. En ole koskaan ennen tuntenut näin. Taisin rakastua? Mutta tässäkin on ongelma. Tämä henkilö ei kokenut samoin. Joku pääni sisällä sanoo koko ajan että tämä on se oikea ja tätä minun kannattaa jäädä odottamaan. Kannattaako? En jaksa uskoa että löytäisin mistään vähänkään saman vertaista. Enkä varmasti osaa tyytyä vähempäänkään kun olen kerran näin hyvää kokenut. Jäänkö odottamaan? Mistä tiedän odotanko turhaan? Entä jos tämä tyyppi ei annakaan meille mahdollisuutta? Jaksan kyllä odottaa, tämä on sen arvoista. Mutta odotanko turhaan?
- badinblue
Tämä mies johon ihastuit/rakastuit, ei tunne samoin. Eikä se tilanne muutu vaikka kuinka odottaisit. Ellei hän heti vastaa tunteisiisi ja ole samalla aaltopituudella, voit itkeä vaikka loppuelämäsi hänen peräänsä, eikä se vaikuta mitenkään!
Kyse on sulla nyt sen haluamisesta mitä ei voi saada. Ja tunnetusti sitä juuri yli kaiken tahdot. Tunne ruokkii itseään kuin bensa liekkejä! Kohtaa siis todellisuus niin säästät aikaasi. Seuraava tulee kyllä ja ehkä hän tuntee samoin? Katse eteenpäin!
- yks kokenut kaiken
Olet liian nuori suhteeseen jossa haluat olla.kun haikailet sitä mitä et ole kokenut niin ei kannata olla suhteessa ollenkaan vaan mennä , sittenhän ei tarvi 40-vuotiaana valittaa menetettyä nuoruutta.Mulla oli yks mieskamu joka meni parikymppisenä ekan muijansa kanssa ja nyt 40-v katuu ja valittaa että miten elämä jäi elämättä ...ja sellainen ihminen on todella raskas.Joten eiks olis parempi erota ja lähteä kokemaan sitä mitä maailma antaa ja nhdä omin silmin.Itse olen viettänyt hurjaa nuoruutta 40-vuotiaaksi ja voi sanoa että kadun montaa asiaa ja kuvottaa mitä sai kokea. Vaihtaisin nyt kaiken sen toisenlaiseen elämään missä olisi joku joka rakastaa. Mutta jokanen tekee miten tekee ja ei se elämä biletyksessä ja sadoissa ihastuksissa tuo onnea, tuhoa kylläkin...mutta pitää ite käydä kokemassa sit tietää...
- Tsepeli
Elämä on täynnä valintoja ja täysin arpaeliä. Jos nyt ei ole hyvä, tee miehellesi palvelus ja jätä hänet. Ja vietä villiä ja vapaata elämää. Mutta älä luota siihen, että miehesi ottaa sinut takaisin ja pääset takaisin entiseen ellämääsi. Joka luultavasti osoittautuukin siksi oikeaksi jota haluaisit.
Ja aattelepa omalle kohalles =) Mies ilmoittaa sinulle että hänellä ei ole hyvä näin haluaa villimpää elämää. Olisit varmaan tyytyväinen ja eroaisitte sulassa sovussa. Kumpikin saisi haluamansa.
Ota hyvä ihminen vastuu omasta elämästäsi. Sinä itse päätät mitä teet, jäätkö nykyiseen vai lähdetkö. Ja jos lähdet, niin mitä teet sillä uudella elämällä. Mutta itse myös kannat vastuusi päätöksistäsi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja jos et tee mitään, niin asioille tulee ratkaisu itsestään. Esim, miehesi löytää toisen ja olet itse vapaa menemään. Sinun ei tarvitse tehdä päätöstä. Noh, itse asiassa kun valitat miehellesi, niin hänen alitajuntansa on jo saanut viestin, että et halua olla hänen kanssaan... ja on helpompi sitten hänenkin löytää uusi elämä.
Niin tai näin, asiat lutviutuvat aina. Onnea elämääsi =)- Tytti__84
Itse olin vuosi sitten vastaavanlaisessa tilanteessa. Oli avomies, joka oli kutakuinkin täydellinen. Suhteemme oli myös hyvä ja erittäin terveellä pohjalla. Olimme seurustelleet kolmisen vuotta, ja sitten pikkuhiljaa huomasin, että haluaisin vielä olla vapaana. Keskustelimme asiasta poikaystävän kanssa pitkään. Hän oli täysin varma, että haluaa vain minut ja on valmis ihan kaikkeen kanssani. Minua ahdisti. Melkein vuoden verran vielä olin suhteessa, kai ihan onnellinenkin ja rakastin poikaystävääni, mutta jotakin tuntui puuttuvan.
Sitten tapasin ulkomailla aivan ihanan miehen. Jonkinlainen suhdehässäkkähän siitä syntyikin, ja Suomeen palattuani jätin poikaystäväni. Syynä oli tietenkin se, että tuollaisen jälkeen en voinut jatkaa enää vaikka tämä suhde ulkomaalaisen kanssa kaatuikin. Tajusin sen, että haluan todellakin tavata vielä uusia miehiä ja sellaisia, jotka vievät totaalisesti jalat altani! Olin ehkä väärin perustein suhteessani, järkisyin enemmänkin, en tunnesyiden takia.
Olen ollut hyvin onnellinen ja erittäin helpottunut, kun viimein uskalsin jättää poikaystäväni! Onhan tämä sinkkuna olo välillä melko yksinäistä ja tylsää, mutta eihän se onnea ja auvoa suhteessakaan aina ole. Tärkeintä on, että on hyvä olla itsensä kanssa ja pystyy seisomaan omien valintojensa takana!!
Kaverini ovat sanoneet minulle, että miten rohkean päätöksen tein, kun jätin poikaystäväni ja kaiken sen turvallisen, suunnitellun elämän. Niin, olen kyllä ylpeä itsestäni, että uskalsin niin tehdä! :)
Ja vastaus kysymykseesi. Sen miehen, kenen kans haluaisit jakaa elämäsi, täytyy olla sellainen, että et edes mieti jättämistä! Toki suhteissa tulee hankalia aikoja eteen, mutta jos tällainen tunteesi on kestänyt jo suhteellisen pitkään, niin suosittelen, että lähdet reissailemaan ja vielä elämään hulvatonta nuoruutta. :)
Kaikkea hyvää sinulle!!! :) - viros
Faktahan on että sellaista miestä (tai naista) ei ole olemassa jonka kanssa suhde vielä parin vuoden jälkeen olisi automaattisesti vireä. Se että nykyisessä suhteessa ahdistaa ei tarkoita sitä että ette olisi oikeita toisillenne, vaan ettette kumpikaan panosta suhteeseen, uudista sitä ja keksi uusia jekkuja että se tuntuisi tuoreelta yhä uudelleen. Omalla painollaan sen on turha olettaa kestävän.
Yleensä ottaen nuorien naisten ei kannattaisi alkaa suhteeseen ollenkaan kun aina tulee tämä sama kriisi. Suhde on aloitettu mutta tekisikin vielä mieli katsoa mihin rahkeet riittää ennenkuin ulkonäkö rupsahtaa. Useimmiten ne kyllä riittää kuumaan suhteeseen jonkun pelimiehen kanssa mutta sitten alkaa tulla äitiä ikävä kun ikä alkaa lähestyä kolmeakymmentä ja pitempiaikaisen suhteen löytäminen osoittautuu odotettua vaikeammaksi. Tästä syystä Suomi24:n Treffien naisten jättämien profiilien määrä nousee eksponentiaalisesti noin 23 ikävuodesta eteenpäin. - järkeä!!!
viros kirjoitti:
Faktahan on että sellaista miestä (tai naista) ei ole olemassa jonka kanssa suhde vielä parin vuoden jälkeen olisi automaattisesti vireä. Se että nykyisessä suhteessa ahdistaa ei tarkoita sitä että ette olisi oikeita toisillenne, vaan ettette kumpikaan panosta suhteeseen, uudista sitä ja keksi uusia jekkuja että se tuntuisi tuoreelta yhä uudelleen. Omalla painollaan sen on turha olettaa kestävän.
Yleensä ottaen nuorien naisten ei kannattaisi alkaa suhteeseen ollenkaan kun aina tulee tämä sama kriisi. Suhde on aloitettu mutta tekisikin vielä mieli katsoa mihin rahkeet riittää ennenkuin ulkonäkö rupsahtaa. Useimmiten ne kyllä riittää kuumaan suhteeseen jonkun pelimiehen kanssa mutta sitten alkaa tulla äitiä ikävä kun ikä alkaa lähestyä kolmeakymmentä ja pitempiaikaisen suhteen löytäminen osoittautuu odotettua vaikeammaksi. Tästä syystä Suomi24:n Treffien naisten jättämien profiilien määrä nousee eksponentiaalisesti noin 23 ikävuodesta eteenpäin.Komppaan sataprosenttisesti. Todella fiksun ja asiaa miettineen ihmisen kommentti! Huomio myös tuosta treffiprofiilien ikäjakaumasta on erittäin tarkka... harva tähän kiinnittää huomiota. Meidän lisäksemme.
Harmi ettet ole nainen, olisit löytänyt vertaisesi =)
- jepojep
...mitä itse annat suhteessa ja mitä saat takaisin. Oletkohan edes ansainnut parempaa?
- mieti vähän
annetaan kumminkin anteeksi nuori ikäsi,olethan vasta parinkympin.
- ei syyllisyyttä
Hei,
Älä tunne syyllisyyttä tunteistrasi. Olen kuullut vuosikymminä onnellisesti naimisissa olevien (ja edelleen olevien) kertovan että tuollaiset ajatukset kuuluvat KAIKKEIN onnellisiimpiinkin suhteisiin. Tilanne olsi sama vaikka olsit 35.v tai 50.v joksus ihastuisit muihin, yhdessä olo on pitkilti PÄÄTÖS :)
Toinen bilettävissä vanhemissa naisissa ei ole mitään pahaa. Eikä miehissäkään jos eivät juppoja ole.
En usko että kellekään on vain yksi oikea. Uskon että meille on monia oikeita. Silti monet päätyvät yhteen väärän kanssa, esim. väkivaltasiin juttuihin.
Kolmas on se on että olet toisaan nuori ja sinulla on oikeuas erota ja elää nuoruuttasi hummaten jos tahdot. Toki et voi tietää löydätkö parempaa mutta uskon että sinulle on tosiaan monta oikeaa.
Täällä on katkeria komentteja -niissä paistaa kateus.
Jotkus parit ratkaisevat tämän lähtemällä vaikka vaihtoon ja sitä kautta tauolle suhteesta toiset palaavat yhteen toiset eivät. Yleensä voist riisua sen lopuulsuuden ajattelun näistä jutista, eivät ne elämää isompia ole. :). Muista hankkia myös hyvä ammatti itsellesi!
Onnea sinulle! - JrDallas
Et tietenkään tiedä tulevaisuudesta sen enenpää kuin kukaan toinenkaan. Todennäköisesti kuitenkaan TE, ette ole yhdessä loppua elämäänne ja tätä "ennustaessa" ei tarvitse olla edes ennustaja. Koita nyt vain elää nuoruuttasi kuten parhaiten näet äläkä jää nykyisyyttä murehtimaan.
- täällä.
Olen jo pitkään pohtinut juuri noita asioita. Itsellä on paljon haaveita ja unelmia, mutta mies haluaisi viettää maalaiselämää pienessä kylässä.
Tein siis vihdoinkin päätöksen. En tuhlaa elämääni miettimällä "Mitä jos olisin..?". Päätin erota avomiehestäni 6 vuoden yhteiselon jälkeen ja parin viikon päästä muutan ensimmäiseen "omaan" asuntoon. :) En jaksa odottaa, että pääsen tekemään asioita, joista olen haaveillut, mutta mieheni takia en ole niitä toteuttanut. Opiskelua, matkustelua, uusia ihmisiä ja ystäviä. :D - täytyisi löytää
sen parempaa?? monet painii sen asian kanssa että ei löydä hyvää kumppania. miten paremman kumppanin haluaisit? rikkaan komean jne?
itsekkin olen nuorena aloittanut seurustelun minua kokeneemman ja vanhemman ihmisen kanssa.. toisinaan tuollaisia ajatuksia juoksee kyllä päässä.. joskus miettii ihan samaa olis voinut jne.. näin pitkän yhdessä olon jälkeen..
mutta kyllä minulla on ihan mahtava kumppani vaikka elämä olisikin tasapaksua tms.. joskus mutta kyllä niitä olisi hyvä olla sitten toimintaakin mutta sitä voi muutenkin harrastaa kun tasapaksun kumppanin kanssa kavereiden esim:) sitten se tasapaksu menokin maistuu:D
kunhan muistaa että sinulla voi olla jo se ihan mahtava kumppani vaikka hän ei jaksaisi sen kummempia kanssasi noin muuten tehdä..
me teemme nyt jotakin yhdessä sillon tällön mieheni kanssa ja se riittää kun on kumminkin kavereita joiden kanssa voi tehdä taas muuta. - yksavioinen
on löytänyt jo monta parempaa, uusi mies aina valmiina kun entinen lempataan pihalle...ei siinä kaksi lastakaan hidasta, eli kyllä se paranee vaihtamalla........ollaan jo lyöty vetoa kuin monta vuotta tämä suhde kestää ennen kuin on uusi kuvioissa!
- ..............
elin itse pitkässä suhteessa, aloimme seurustelemaan kun olin 16v. mulle tuli tollanen samanlainen olo kun olin 20v. piti päästä menemään, tavata ihmisiä ja kokea. kituutin suhteessa vielä kaksi vuotta ennen kuin tajusin että ajan itseni ja miehen suohon kun olen suhteessa jossa en halua olla. petinkin miestä muutaman kerran ennen kuin tajusin ottaa hatkat.
minun neuvo: LÄHDE SUHTEESTA!!!! loukkaat vähemmän kun puhallat pelin pokki heti. äläkä palaa takaisin, mene ja elä!!- tieturi
Joillakin on tuollaisia tunteita sinne viisikymppiseksi asti, minkä jälkeen ne hautautuvat omaan mahdottomuuteensa tai virolaisiin bordelleihin. Fakta on, että osa ihmisistä ei koe koskaan löytävänsä "sitä oikeaa", ja niistä ne jotka ovat jossain vaiheessa löytäneet mukavan kumppanin yleensä kumminkin jättävät sen paremman toivossa, kuitenkaan koskaan löytämättä sitä parempaa.
Eli: et sinä kumminkaan ikinä onnellinen ole, joten heitä vaikka kolikkoa, sillä kun ei ole väliä, mitä teet. Erota voit vielä 60v iässäkin, mutta uuden kumppanin löytäminen on vähän hankalampaa, puhumattakaan niistä nuorista ja komeista.
- N__37
Sitä täydellistä ei ole olemassakaan. Se on totuus ja sen tulet huomaamaan vasta vanhempana ja kokeneempana. Itselläni on muutama suhde takana ja jokaisen suhteen olen aloittanut tositarkoituksella, mutta yhteensopivuuden huomaa vasta kun toisen kanssa elää yhdessä. Se yhteensopimattomuuden tunne voi tulla esiin millä tahansa muotoa kuten esim. itselläsi kaipauksena kokea jotain muuta. Minulle taasen tuli tunne että haluan olla ja asua yksin. Oli tuo tunne millainen tahansa, omaa itseään kannattaa kuunnella, ei vain itsensä takia, mutta myös kumppanin takia. Pysyvään suhteeseen pitää ennen kaikkea olla oikeasti valmis, muuten se ei kestä lopunelämää. Toiset ovat siihen valmiita nuorempana, toiset vasta vanhempana. Kokemukset muokkaavat ihmistä ja auttavat löytämään sen oikean oikealla hetkellä. Itse tapasin jokin aika sitten miehen, joka pysäytti. Ei hän ole täydellinen, mutta häntä parempaa ei ole olemassa. Silloin kun on oikeasti rakastunut, on löytäyt sen itselle parhaan, vaikka ei täydellinen olisikaan. Siinä on se parhaan ja täydellisen ero.
- viisi vuotta
on maksimiaika, jonka ihmiset jaksavat olla suhteessa väärän ihmisen kanssa. Jotkut sitten sinnittelevät lasten takia pitempäänkin.
Sinuna lähtisin toteuttamaan niitä unelmia ja toiveita, joita päässäsi pyörii. Vaikuttaa siltä, että mies on ns. ihan kiva ja sopiva, mutta ei oikea. - viisi vuotta
on maksimiaika jaksaa olla suhteessa väärän ihmisen kanssa. Jotkut sinnittelevät pitempäänkin lasten takia.
Sinuna lähtisin toteuttamaan niitä unelmia ja toiveita, joita päässäsi pyörii. Miehesi vaikuttaa ihan kivalta ja sopivalta, mutta ei oikealta sinulle.- Yhteismielin
Me vaimoni kanssa harrastamme leikkejä ihmisten kanssa yhdessä sexin merkeissä.
Itse olen yli 50 vaimoni nelikymppinen. Molemmille on kysyntää myös alle kolmekymppisten kanssa. Mutta rehellisiä pitää olla. En tiedä kannustaako tämä yhtään nuorta neitoa mihinkään, mutta tiedät ainakin että yli 50-vuotiaalla löytyy myös kivoja juttuja parisuhteen silti toimiessa.
Hyvää kevättä ja kuuntele sydäntäsi. - Näin meillä toimii...
Me vaimoni kanssa harrastamme leikkejä ihmisten kanssa yhdessä sexin merkeissä.
Itse olen yli 50 vaimoni nelikymppinen. Molemmille on kysyntää myös alle kolmekymppisten kanssa. Mutta rehellisiä pitää olla. En tiedä kannustaako tämä yhtään nuorta neitoa mihinkään, mutta tiedät ainakin että yli 50-vuotiaalla löytyy myös kivoja juttuja parisuhteen silti toimiessa.
Hyvää kevättä ja kuuntele sydäntäsi.
- viisi vuotta
on maksimiaika jaksaa olla suhteessa väärän ihmisen kanssa. Jotkut sinnittelevät pitempäänkin lasten takia.
Sinuna lähtisin toteuttamaan niitä unelmia ja toiveita, joita päässäsi pyörii. Miehesi vaikuttaa ihan kivalta ja sopivalta, mutta ei oikealta sinulle. - mikä näitä
nuoria naisia oikein vaivaa? tälläkin on siis suhteessa "kaikki hyvin", mutta silti ei kelpaa. joo, jätä vaan se ja ota sitten myöhemmin joku väkivaltainen ja vieraissa juokseva juoppo jolle teet kakaroita.
ja sen hetken huuman takia olet valmis jättämään miehesi?? siis jonkun matkoilla tavatun, korkeintaan muutaman päivän ihastuksen takia. jota et näe enää ikinä sen jälkeen.. ristus sentään, mikä teitä naisia oikein vaivaa. ei pysty ymmärtämään, ei niin millään. - sunny
Ei voi tietää, mutta kannattaa uskoa ettei ole parempaa jos kerran toisen kanssa on hyvä olla! Eihän missään suhteessa voi olla jos koko ajan haaveilee paremmasta.. muista että ihastumisen jälkeen tulee aina sama arki..
Mikset voisi silti matkustella, tavata uusia ihmisiä ja silloin tällöin bilettää..
Luultavasti tuntisit samoja tunteita seuraavissakin suhteissa ihastumisen jälkeen.. tuskin löytyy parempaa, mutta voithan tietty erota ja kokeilla miltä tuntuu elää ilman tätä miestä.. voi olla että eron jälkeen et ajattele näitä asioita niin paljon.. elämä on täynnä valintoja..
Suhteessa ollesssaankin voit tehdä mitä haluat, ei tarvitse vaan aina olla tasapainoisesti.. - olalle,
ja menoksi vaan. Pääset kiertämään ympäri maailmaa nussimaan jokaista vastaan tulevaa etnistä gigoloa.
- mek.1981
Pitääkö se komea poika tavata juuri ulkomailla?
Lopeta suhde et ole vielä valmis sellaisiin.
silloin kun olet tyytyväinen kumppaniisi etkä enää haikaile "paremman" perään silloin tiedät ettei sellaista enää olekkaan. - on astunut
suhteeseenne. Ei sen kummempaa. Alkuhuuma on mennyt ohi.
Voi elämässä kokea uusia asioita parisuhteessakin. Parisuhde ei ole vankila.
Haetko ihastumisen huumaa vain ? Jokaiseen suhteeseen tulee joskus arkipäivä, siihen uuteenkin.
Kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin rakkaansa jättää, sillä voi olla ettei enää paluuta takaisin ole. Jos huomaa liian myöhään, että kaikki onni olikin siinä lähellä. - elämää nähnyt
etkä todennäköisesti tule koskaan tietämääkään. Tyhjän päiväinen tunteilija olet.
- Carmi
Silloin se on elettävä ajoillaan. Parempi elää villi nuoruus nyt, kuin sitten, kun on jo lapset maailmassa.Vanhat ja viisaat tapaavat sanoa, etteivät muuta kadu kuin tekemättä jättämisiään.Voihan se olla ettei elämä muutu sen auvoisemmaksi vaikka suhteesta lähdetkin, mutta ikäsi tulet haikailemaan "menetettyä nuoruutta" jos siihen nyt jäät.Parhimmassa tapauksessa ruikutat sitä keski-ikäisenä, kun miehesi kaikista lupauksistaan huolimatta löytää "paremman"....
- viulisti
Olen nelikymppinen nainen. Myös suhteita takanapäin. Itselläni oli nuorempana samanlainen ajatus, etten ehkä löydä enää parempaa miestä. Mutta nyt tiedän, että aina löytyy parempi mies. Ei kannata tuhlata elämäänsä miehen kanssa, jos ei tunne oikealta. Nauti nuoruudesta. Ja uskalla irrottautua huonosta suhteesta.
- ....
Kun luin tuon sinun tekstisi, oli kuin lukisi omaa elämääni. Vaikka en vielä ole avoliitossa mieheni kanssa, kihloissa hyvinkin ja monta vuotta takana. Naimisiin meno ei enää tunnu yhtään ajankohtaiselta ja ajatuskin välillä ahdistaa. Olen liian äkkipikainen luonteeltani enkä voi syyttää asiasta kuin itseäni. Tuntuu välillä että oliko tämä tässä? Reilu pari kymppinen ja nuoruus elettiin 18-vuotiaana? Siltä välillä tuntuu, sillon mentiin eikä meinattu, baareiltiin ja pidettiin hauskaa :) Ei kaksikymppinen ole vanha, ei tietenkään, mutta ystävät ja sukulaiset muistuttivat että vanhaksi minäkin vuosi vuojelta tulen. Kukapa ei..
Miettinyt olen pitäisikö lähteä vaikka ulkomaille vaihtoon/töihin, tässä tapauksessa töihin. Näkisi maailmaa ja oppisi ehkä enemmän tuntemaan itseään, mitä haluaa elämältään. Eihän tämä "tasapaksu" elämä hirveää ole, voisi olla paljon huonomminkin..
Mielestäni jokainen tekee miltä itsestään tuntuu. Ei kukaan voi tulla sanomaan miten sun pitää elää elämäs! Jokaisella tietenkin on omat mielipiteensä ja jotkut ihmiset on ilkeitä puhumalla seläntakana pahaa (kukapa sitä joskus olisi tehnykin) Yksi pitkäaikainen ystävyyssuhde meni tuon takia. Miettikää siis mitä puhutte ystävistänne, koska se todellakin sattuu.
Voi tämä olo mennä ohikin, mutta ei sitä kannata liian helpoin peruistein luovuttaa. Itse ainakin niin päätin! Aijon olla miehelleni rehellinen tietenkin, mutta aijon myös katsoa mitä voisimme keksiä yhteisen tulevaisuuden hyväksi. Hyvää kesää sinulle! - tsempelix
AVIOMIESTAVARATALO
Hiljattain avattiin "Aviomiestavaratalo" johon naiset saivat mennä
valitsemaan itselleen aviomiehen. Tavaratalossa oli viisi kerrosta.
Miesten ominaisuudet paranivat mitä ylemmästä kerroksesta oli kyse.
Ainoa sääntö naisille oli, että oven avatessa tiettyyn kerrokseen
aviomies piti valita juuri siitä kerroksesta ja alempaan kerrokseen
ei saanut mennä takaisin. Asiakkaana sai olla vain kerran. Eräät
ystävättäret lähtivät tavarataloon löytääkseen itselleen aviomiehen...
1. Kerros:
Ovella oli kyltti jossa luki: "Näillä miehillä on työpaikka ja he
rakastavat lapsia". Ystävättäret lukivat kyltin ja sanoivat: "No,
onhan se parempi kuin olla työtön eikä pitää lapsista, mutta kyllä
vähän mietityttää mitä ylemmistä kerroksista löytyy". Ja naiset
jatkoivat matkaa ylöspäin.
2. Kerros:
Kyltissä luki: "Näillä miehillä on työ, hyvä palkka, he rakastavat
lapsia ja ovat komeita. "Hmmm", sanoivat naiset, "mutta silti
mietityttää mitä vielä ylempää voi löytyä." Naiset jatkoivat matkaa
ylemmäksi.
3. Kerros:
Kyltissä sanottiin: "Näillä miehillä on työ, hyvä palkka, he
rakastavat lapsia, ovat komeita ja auttavat kotitöissä. "Wow",
sanoivat naiset, "todella houkuttelevaa?", mutta koska tavaratalossa
oli vielä kerroksia he jatkoivat matkaa ylöspäin.
4. Kerros:
Tämän kerroksen ovella luki: "Tässä kerroksessa on miehiä joilla on
hyvä työ, hyvä palkka, he rakastavat lapsia, ovat komeita, auttavat
kotitöissä ja ovat lisäksi erittäin romanttisia". "Ei voi olla totta!"
huudahtivat naiset, "ajattele mitä miehiä viimeisessä kerroksessa on
oltava!!!". Naiset juoksivat ylös viimeiseen kerrokseen.
5. Kerros:
Ylimmän kerroksen ovella luki: Tämä kerros on tyhjä ja olemassa vain
siksi, että voidaan todistaa kuinka mahdotonta naista on miellyttää!
Uloskäynti on vasemmalla, toivottavasti kaadutte portaissa.- samat asiat näinkipäin
5kerrokseen saapuessa tämä kerros on tyhjä ja olemassa vain siksi että voidaan todistaa että kuinka mahdotonta miestä yleensä on miellyttää!! Uloskäynti on vasemmalla, toivottavasti loukkaannutte jotkut miehet loppuelämäksenne ikuisesti:)
- minä täältä
Vittu et oot idiootti kun ees kyselet tollasia.noi on just niitä asioita jotka sun pitää itse päättää eikä kysellä muiden ihmisten mielipiteitä,vai onko sun pää niin vitun typerä että et osaa omia mielipiteitä perustaa,taidat olla tosi tyhmä.Toivottavasti sun ukkos jättää sut ja antaa sulle samalla selkään.inhoon tollasia idiootteja!hanki aivot hönö
- Menee näin
Lähde etsimään sitä parasta naista/miestä puolisoksi ja
saat olla sillä matkalla koko ikäsi!
Parasta ei ole olemassakaan.
On vain etsintä joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu !!
- ffgfdgdfg
vamppiii
- minävaan-
Kyllä se vaan niin on, että vaihtamalla ei parane. Mutta jos oikeesti ei viihdy suhteessa ja on paha olla niin ei sillon kannata enempää itseänsä kiduttaa.
- Mietis vähän
Koska tuota jaksat vielä julkistaa, asia on ilmiselvä. Olet jo löytänyt itseesi nähden liian hyvän kumppanin, joten katso peiliin. Noinko tahdot itseäsi kohdeltavan? Säälin hyväksikäyttämääsi.
- Samassa veneessä ollut
Ensimmäisenä pakko sanoa, että onpa harvinaisen paljon katkeria ihmisiä liikkeellä. Ihminen on utelias ja kokemukset tekevät meistä sen, mitä olemme. Myös ihmissuhteissa!
Kaikki eivät tarvitse niin paljon suhteita löytääkseen paikkansa, mutta moni kaipaa varmistusta, että on valinnut oikein. Säälittävämpää on kaksikymppisenä vakiintua johonkuhun, joka saa sinut epäilemään suhteenne kestämistä. Voi olla, että tuo tunne menee ohi, mutta kannaattaa miettiä tarkkaan, että oletko silloin sittenkin onnellinen vai tyytynyt tilanteeseen. Ihminen saa ja ihmisen pitääkin tavoitella parempaa. Kun ei enää tunne tuota tarvetta, on siinä tilanteessa, että elämäänsä voi olla tyytyväinen. Sanoit, että miehesi ei usko löytävänsä sinua parempaa. Jos sinusta ei tunnu samalta, miksi jäisit suhteeseen vain pitääksesi miehesi tyytyväisenä? Ei toisen kanssa voi eikä pidä olla, jos ei tunnu hyvältä! Se, että nyt eroaisit ja eläisit nuoruuttasi ei tarkoita että olisit bilettämässä samaan tahtiin vielä nelikymppisenäkin! Muutaman vuoden päästä olet taas vanhempi ja viisaampi ja katsot asioita eri tavalla.
Itse en 19-vuotiaana jäänyt suhteeseen, jossa minusta tuntui samalta kuin sinusta nyt. Päätin, että oli aika olla nuori, villi ja vapaa ja loppujen lopuksi kohtasin täysin yllättäen miehen, joka sai minut haluamaan sitoutumista ja vakautta. Kolme vuotta olemme olleet yhdessä enkä kaipaa mitään enempää, olen täysin tyytyväinen! Menneisyyttäni ajattelen lämmöllä ja huvittuneenakin, kaikki se piti tehdä että tähän päästiin. Olen paljon parempi avopuoliso kuin mitä koskaan olisin voinut olla, jos olisin jäänyt aiempaan suhteeseeni. Nyt en kaipaa mitään, mitä silloin kaipasin ja kaikkiin haaveisiini sisältyy avomieheni.
Elä täysillä, ole onnellinen, kokeile ja nauti elämästä! Älä pelkää ottaa riskiä! Sen oikean tunnistaa kyllä! - parempaa?
swiddu oot sekasi..maailmassa on miehiä yli mijardi. sä tyhmä "työhousujen"= stringien kuluttaja suomesta.. hyväihminen ei onni asu jossain toisessa ihmisessä. seon sinulla jos on. eikä vahanaikaista parisuhdetta osteta kuin computteria esm. mitä ominaisuuksia ja onko nopee yms. romanttinen rakkaus on tyttöhyvä keksitty joskus 1600 luvulla, sitä ennemmin oli evoluutiossa selviytymis valinta.. vinkki. jos haluut vaan ottaa,niinkuin -luulen- et antaa.. ala huoraksi saat 300€/vrk. saat takuulla vaan....................
- ldlösfg
Tällaset teksti suorastaan kyrvittää paljon...Kyllä on huono itsetuntemus miehellä, huh...rupea vaan tienestinä....Antamaan kullia kaikille halukkaille n.200E/vrk...Ja annatkin kans saat takuulla rahaa...ja loppuelämäks hyvän elämän...MIESHUORANA!!!!
- sydämessään
Jos elät niin onnellisessa tilanteessa, ettei terveys- tai rahaongelmat piinaa kaiken aikaa niin ihmissuhteen merkitys korostuu. Onko oikea vai ei? Jos yhteinen arki on perseestä, puoliso saamaton tai idiootti - niin tietty se vihloo. Seksikin vielä surkeetä. NO CAN DO!!! Jos terveys krenaa ja fyrkat loppu niin se ehkä kärsitään yhdessä tai erotaan.
Kunnon suhteeseen kuuluu aina yhteenkuuluvaisuuden tunne, namit sexit, yhteiset ilot ja kaikki vaikeudetkin, jotka yhdessä saadaan ratkaistua.
Parisuhteeseen tarvitaan vahva tunnelataus, jota on vaalittava sekä usko yhteiseen tulevaisuuteen.
Meillä kaikilla on oikeus hyvään ja onnelliseen elämään kunhan vain toteutamme unelmamme rehellisin keinoin.
Älä elä suhteessa ja odota parempaa puolisoa nykyisen tilalle. Erotkaa tai sopikaa mutta varamiehenä/naisena pitäminen on hyväksikäyttöä. Toisen aliarviointi on todella julmaa ja satuttaa varmaan meistä jokaista jos omalle kohdalle sattuu!!!!!
Niin että: Jaa onnesi oikean ihmisen kanssa ja kunnioita toisia. :) - jokaisen oma näkemys
Valitettavan moni on takertunut siihen sun lauseeseen että tahtoisit ihastua johonki ulkomaalaiseen ulkomailla..tuskin se oli se pääasia.. Se oli vaan esimerkki, sen ymmärsin. Mulla on monta pitkää suhdetta takana. Ne on kestäny 1-3 vuotta.. Sanotaan et ompa nirsoja ja lapsellisia ja holtittomia naisia..jne..ku ei hyvä mies kelpaa, mutta ei se niin mene.
Joillakin vaan kestää toisia pidempään löytää se "oikea". Se oikea ei tarkoita täydellistä, ei todellakaan! Sen pitäisi kaikkien ymmärtää. Kyse on siitä, että kun löydät sellaisen ihmisen, jota voit rakastaa kaikkine vikoineenkin, että jaksat välillä nauraakin niille, ottaa huumorilla ja teitä kiinnostais samat asiat..niin siinä se. Silloin on ihan luonnollista tehdä kaikkee yhdessä. Silloin ei tunnu siltä, että toinen on vapauden tiellä.. Joskus on myös kummallekin hyväksi, et on välillä joku kaveri-ilta.."naisten/tyttöjen ilta"..vastaavasti se toinenkin osapuoli käy tuulettumassa omien kavereiden kanssa.."miesten saunailta"
Mä ajattelin jo pitkään ku läheni 30 v mittariin..että mä en ikinä löydä sitä, jonka kanssa viihdyn.. Olin jo asennoitunu siihen, että tässä mun elämä on..ompahan kavereita, joiden kanssa viettää aikaa..kyllä se näinkin menee..mutta piti täyttää 31. Sitten vasta loksahti osat paikoilleen. Se oikeen nauratti, varsinki yhtä mun parasta ystävää, joka parhaiten mut tuntee.. Olin aina sanonu, että mulla ei muuta kriteeriä ole miehen suhteen kunhan sillä ei oo pitkä tukka..heh.. Ja tällä miehellähän on pitkä tukka, mutta ei haittaa!! : ) Mun kaveri sanoi, että se oli mun kohtalo. Juuri sellanen mitä en odottanu kohdalle oli juuri se..
Nyt on reilu vuosi täynnä. Siitähän viä joku veistelee, että eihän tolla perusteella mitään tiedä.. : ) Mutta mä oon niitä miehiä tarpeekseni tähän ikään jo nähny, 32 v, ja nyt ei enää vaihtamalla parane : ) On tarpeeksi vertailukohteita ollu..
Ja tässä on etuna myös se kun on riittävästi suhteita takana niin on niitä toimintamalleja eri tilanteisiin. Jos joku asia ärsyttää tai tulee joku muu pattitilanne, on hyvä silloin muistella menneitä ja pysähtyä hetkeksi miettimään, miten toimi silloin aikoinaan. Jos silloin meni päin peetä..niin et toimi samoin.. Elämällä oppii.. Kerää siis kokemuksia! Ja ota opiksi virheistäsi..älä toista niitä!
Toivotan onnea tulevaisuudelle : ) - Santeri Suomalainen
Et mistään ! Mistä kuvittelet tietäväsi ? Kysymys kaatuu omaan mahdottomuuteensa . Se on täysin arpapeliä kenen kanssa onnistuu ja kenen ei .
Jos on rakkaus, niin tietää, että toinen ei ole paras mahdollinnen, mutta hän on se kenen kanssa haluat olla!
Minust tuntuu, että kaikki miehet suhtaudu suhteeseen samalla tavalla.!!! Sinä harkitset lähtöä vakavasti, olet rehellinnen!
Miehet puhuu rakkaudesta, mutta sisimäs ne tuntee just näin, kuin kerrot. En tietää, miksi olen tullut tähän tulokseen, mutta minusta suurin osa miehiä puhuu palturia, samalla, kun itellä on jalkaa oven välissä, että sopivamman tulleen karata. Joteenkin turhauttava on kulutta oma nuoruutta sellaiselle yksilölle!
- -annukka-
Kirjoituksesi oli kuin omat ajatukseni noin 5 vuotta sitten.
Poikaystäväni oli viimeisen päälle aviomies matskua ja meillä alkoi olla selvät sävelet tulevaisuuden suhteen. Ensin opiskelut ja sitten muutama vuosi töitä ja sen jälkeen perhettä perustamaan. Kaikki oli ruusuista, ainakin ulospäin.
Minulla oli, kuten sinullakin, tunne, että haluan vielä jotain enemmän, mutta minussa oli se vika, etten osannut myöntää sitä itselleni, saati sanoa ääneen, miltä minusta tuntui. Ennenkuin oli jo myöhäistä...
Löysin uusia ystäviä ja tapasin jopa toisen miehenkin... en mene yksityiskohtiin, mutta erohan siitä sitten tuli. Tuntui aivan kamalalta loukata toista, mutta samalla olin todella helpottunut. Tunsin olevani taas vapaa.
Sen jälkeen meninkin toista vuotta aikamoista vauhtia. Sain pitää ne "rymyvuodet"ja Hauskaa oli. Tein kaikkea mahdollista ja mahdotonta, sain mennä ja tulla kuten itse tahdoin, enkä ollut vastuussa kuin itsestäni. Ja minä nautin tuosta ajasta aivan mielettömästi. Kunnes tapasin nykyisen siippani... Mutta se on jo toinen tarina.
Minä en ole katunut mitään muuta kuin sitä, että en osannut olla rehellinen itselleni ja exälleni, ja tulin loukanneeksi häntä pahasti. Mutta lopputulosta en ole harmitellut muuten yhtään. Minä tarvitsin sen ajan yksin ja sinkkuillen, että opin tuntemaan itseni, ja tunnistamaan omat tunteeni kunnolla.
Sinulle tahdon tällä vain sanoa, että olet Nuori, eikä sinun kannata tuhlata aikaa suhteessa, joka sinua ei tyydytä. Koska sitähän tuo ahdistus tarkoittaa. Ole rehellinen itsellesi, ja ota omaa aikaa. Yksin. Tällä tarkoitan, että älä repsahda heti ensimmäisen uuden miehen kaulaan, vaikka olisi kuinka ihana... Toteuta haaveesi. Koska, jos sinä et sitä nyt tee, vaan jäät tuohon suhteeseen, joka ei ole sitä mitä oikeasti haluat, sinä katkeroidut ennemmin tai myöhemmin, ja kadut niitä tekemättömiä tekoja. ...Vaikka kuinka onnellinen olisitkin "paperilla" nykyisesi kanssa...
Tai jos totaalinen ero hirvittää, niin voittehan te pitää taukoa, jos se molemmista hyvälle tuntuu. Ja tehkää pelisäännöt selviksi molemmille. Tai pysyä vaikka ystävinä, jos se taas molemmille sopii.... eihän sitä tiedä, jos se vanha suola alkaa janottaa.... - ippe vaan
sinunlaisille ihmisille en soisi minkäällaista parisuhdetta kun näköjään olet sitä tyyppiä että alat haaveilemaan toisesta kun vähän tunteet hiipuu. Eikö ihmisillä herranjumala ole nykypäivänä enää sen verran järkeä päässä/yrittämisenhalua että haluaisi parantaa olemassa olevaa suhdettaan?? Mutta jos olet kerran päättänyt että haluat vapaaksi niin ota edes vatuullesi se että eroat miehestäsi ja särjet hänen sydämensä, katkeroitat hänen mielensä ja petät luottamuksen.
- rakastunut <3
Heippa!
Itse olin juuri täyttänyt 16-vuotta kun tapasin nykyisen mieheni. Puolisen vuotta olimme vain ystäviä, erittäin hyviä ystäviä ja sitten joulukuussa aloimme seurustelemaan. Nyt on neljäs vuosi menossa ja sanon että olen todella onnellinen, muutto yhteen on edessä.
Kun aloimme seurustelemaan keskustelimme asioista. Olin vasta 16 en ollut kokenut melkein mitään ja mies on minua 6 vuotta vanhempi. Keskustelimme asioista ja sovimme yhteiset pelisäännöt. Periaatteessa meillä on ns. vapaa suhde, mutta kumpikaan meistä ei ole tehnyt mitään. Suhteemme perustuu luottamukselle, vapaudelle ja siihen että voimme keskustella avoimesti emmekä ole mustasukkaisia.
Saan tanssia rauhassa muiden miesten kanssa saan jopa pussailla. Mieheni saa tehdä saman, ei mua haittaa. Kunhan vaan kertoo asian.
Vajaaseen neljään vuoteeen on mahtunut suuria ylämäkiä ja alamäkiä. Olen oikeastaan aikuistunut tämän suhteen aikaa. Olen epäillyt suhdettamme, viimeksi viime viikonloppuna, mutta sitten se menee ohi. Joskus epäilys kestää kauemmin joskus se vilahtaa ohi sekunneissa. Tärkeintä on se tunne ajatella, että mitä jos olisin oikeasti yksin. Mitä jos ei olisi ketään kenelle soittaa? Kenen vierestä herätä aamuisin tai kenen luokse palata baarireissuilta? Minuun oikeasti sattuu jos ajattelen etten koskaan enää saisi koskea, nähdä tai keskustella mieheni kanssa samalla lailla kuin nyt.
Siitä sen kai tietää. Eihän mikään tässä elämässä ole varmaa. Täytyy vain luottaa. - 'kannattaa'
lähteä hakemaan sitä "oikeaa" ulkomailta, ehdottaisin että kannattaa mennä Pakistanin ja Afganistanin rajamaille sieltä löytyy hyviä miehiä... oikeita herrasmiehiä!
Toivotan onnea, kannattaa hankkia sitten paljon (mielellään) poikalapsia! - 'kannattaa'
lähteä hakemaan sitä "oikeaa" ulkomailta, ehdottaisin että kannattaa mennä Pakistanin ja Afganistanin rajamaille sieltä löytyy hyviä miehiä... oikeita herrasmiehiä!
Toivotan onnea, kannattaa hankkia sitten paljon (mielellään) poikalapsia! - minä vaan
jos tietää heti että kumppani ei ole oikea, niin miksi jäädä suhteeseen roikkumaan? jos haluat ihastua ja rakastua niin ilmeisesti et ole rakastunut... eli kannattaa harkita eroa ja viettää se villi sinkkuaika.... voitte vaikka pitää tauon toisistanne ja katsoa tuleeko ikävä...
- kolikon toinen puoli
Käyt samoja asioita lävitse, joita jokainen parisuhteessa elävä tekee. Iästä riippumatta. Mikäli lemppaat tämän tulevan exäsi, biletät n.6kk jonka jälkeen kaikki maistuu puulta. Silloin kaipaat juuri sitä tasaisuutta ja turvallista arkea, joka nyt etoo.
Ymmärrän ikäsi, ja huomiosi sinkkujen loistavan näköisestä elämästä. Turhaan, sillä lähes jokainen sinkku eläisi mielummin toimivassa parisuhteessa kuin yksin.
Moni sinkku on elänyt niin pitkään jo yksin, ettei osaa elää sosiaalisesti.
Me ihmiset passataan olla tyytymättömiä siihen mitä meillä on. Se on tämän lajin eteenpäin vievä voima.
Hyvä parisuhde on kuin terveys. Sitä ei aina osaa arvostaa, ei ennen kuin sen menettää.
Tiedän kokemuksesta. Jätin 15v. avioliiton halutakseni nähdä, mitä aidan toisella puolen on. Ei mitään, mitä ei kotoakin olisi löytynyt.
Miksi ette jakaisi kokemuksia yhdessä? Matkustaminen onnistuu yleensä yhdessäkin.
Voit fantasioida matkaihastuksista omassa mielessäsi, turvallisesti. Sukupuolitaudit ja joukolla väkisinmakaamiset jäävät tässä versiossa pois..
Tee kuitenkin lista, johon kirjoitat kumppanisi plussat ja miinukset. Ole kuitenkin rehellinen. Mikäli listaan jää enemmän plussia, mieti kahdesti. Voit myös miettiä miinuksia, joita voisi muokata yhdessä toimivammaksi --> plussaksi.
Jos kuitenkin miinuspuoli on paljon pidempi, jatka matkaasi yksin.- Poksu,36
"Moni sinkku on elänyt niin pitkään jo yksin, ettei osaa elää sosiaalisesti."
Sitäkö, jos ei ole elänyt parisuhteessa, ihminen ei muka kykene elämään myöhemmin toisen ihmisen kanssa ?
Veikkaan, että tuo on hyvin yksilökohtainen asia. Kauan yksin yläneet sinkut (ei bilehileet) ovat oppineet elämään omin siivin, ja osaavat ehkä paremmin suhtautua myös tulevaan kumppaniin asiaankuuluvalla vakavuudella.
Kyse on vain siitä, sattuuko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jotta löytää sopivan ihmisen elämäänsä. Tarvitaan ripakopallinen hyvää tuuria ja sattumaa...
- edelleen surullinen
Itselleni kävi näin. Olin avoliitossa 19-vuotiaasta aina 25-vuotiaaksi, jolloin päätin etten enää jaksa sitä tylsää tasapaksua elämää avomiehen kanssa. Jätin hänet. Kävin sen jälkeen baareissa niin, että koko opiskelijabudjetti veteli aina kuun lopulla viimeisiä. Se oli ihan kivaa mennä kavereiden kanssa ilman mitään velvollisuuden tuntoa ketään kohtaan, mutta vähitellen, kun yritin löytää sen kivemman miehen, josta niin haaveilin, jonka kanssa olisi ollut täydellistä niin ei sellaista todellakaan löytynyt. Pari vuotta meni ja huomasin kuinka tyhmä olin ollut, kun olin toimivasta suhteesta lähtenyt. Meillä ei koskaan ollut mitään isoja riitoja, osattiin keskustella asioista ja vaikka elämä oli tasapaksua niin se oli silti onnellista aikaa itselleni, vaikka tylsältä välillä tuntui. Olisi vaan pitänyt tajuta jäädä suhteeseen, mutta kantapään kautta oppii. Nykyään exä on naimisissa oleva kahden lapsen isä ja itse edelleen sinkku 32v. :( Pahinta on, että edelleen elättelen toivetta, että joskus saisin hänet takaisin.
- kokeeksiko jätetty
Oli mielenkiintoista ja valistavaa lukea teidän juttunne jättäjän rooleista "kolikon toinenpuoli" ja "edelleen surullinen". Itse olen kokenut tuon jätetyn osan ja olen oikeasti yrittänyt ymmärtää jollakin tavalla myös toista osapuolta. Jätetyn osa sattuu kyllä aivan per*****sti ja en suosittele ketään jättämään toista ihan vaan kokeilumielessä tai vaihtelun takia. Eri juttu tietysti sillon jos on jotain ongelmia joista ei päästä yli.
- taisitteneipä
"Sinkku 32v." - kuulostaa aika pahalta eikö? Mutta et sinä aina ole sinkku ollut. Oot joutunut opettelemaan siihen. Ja ajautunut pikkuhiljaa syvemmälle omaan maailmaasi jonka rutiinit täyttävät. Siihen on aina vain pahempi kenenkään tulla osalliseksi. Sad but true.
Tosin miehenä tilanne on hiukan helpompi, ei ole ns. biologista kelloa.
Älä enää haikaile exäsi perään. Oletko ajatellut että hän ei ole enää se sama ihminen joka oli aikoinaan? Hän on nyt perheenisä ja arvomaailma täysin muuttunut. Se mikä teillä oli... myös meni. Älä häiritse häntä koska hän on harmiksesi päässyt oikeasti eteenpäin! Samaa sinäkin itsellesi toivoisit, eikö niin?
- ...............
Lähde suhteesta. Jos ajattelet noin, ei mies ole sulle 'se oikea'. Sanon kokemuksesta. Mulla oli sama tilanne exän kanssa. Sitten löysinkin miehen, johon ihastuin heti ensinäkemältä. Seuraavana päivänä molempien exät jäivät ja aloimme tapailla, pian seurustella. Nyt oltu vuosia yhdessä, meillä ihana vuoden ikäinen poika ja elämä hymyilee. Toki meilläkin suhde on jo arkinen ja lapsen vuoksi biletys jms jäänyt lähes kokonaan, mutta aina kun mahdollista niin irtoudutaan arjesta pitkin päivää (molemmat työttöminä) huomioidaan toisiamme, yritetään aina muistaa mihin toisessa niin palavasti ihastuttiin ja rakastuttiin. Olen satavarma etten ikinä halua mitään muuta, tässä on elämäni ja tässä olen onnellinen :)
Ihmissuhteet niin kuin ammatitkaan eivät ole täydellisiä. Juju on siinä, että saa itselleen kyllin tilaa niiltä osin kuin suhde tai työ ei täytä toiveita vaan on ne itse täytettävä. Jos sitoudut kelvolliseen mutta ei-inspiroivaan suhteeseen liiaksi, menet lyttyyn ja suhde epäonnistuu sen vuoksi ajan myötä, kun molempien jaksavaisuus loppuu. Jos taas otat kylliksi vapautta, tunteesi kertovat sinulle, minkä verran haluat pitää yhtä ja sitoutua juuri tuohon tiettyyn kumppaniin. Silloin sinulla on paljon enemmän annettavanasi ja voit rakentaa paremman suhteen, vaikka kumppanisi olisi vähemmän täydellinen: täytät itse tarpeesi ja teet työtä toiveidesi eteen.
Nuorena on vaara, että tekee liiaksi sääntöjä: tässä tilanteessa näin ja tuossa noin. Sääntöjen sijaan pitäisi antaa tunteiden ratkaista ja antaa itselle tilaisuus monenlaiseen. Älä katko itseltäsi oksia, sen paremmin rakkautta ja sent uomaa turvallisuutta kuin vapautta itsensä toteuttamiseenkaan.- -----
20 v on kovin nuori. Enpä osaa muuta sanoa..
- nainen5
aloitat vakavia suhteita kun biletys vaan kiinnostaa?
Tavata ulkomailla asuvan komean pojan...??? vähän lapsellista.
Kannattaisikohan sinun aikuistua. Ei millään pahalla mutta... - Eraioq
Elä nyt ihmeessä nuoruuttasi kun sitä on vain kerran, reppu selkään ja maailmalle testaan kaikki mahdollinen, joka kartuttaa elämänarvoja joita voi sitten jälkeenpäin punnita suhteissa joita sitten ropisee. oikeasti kyllä sitä sitten ~3x kerkeää vakiintumaan jos se on sen arvoista olla oravanpyörässä ja tiedät mitä se on koska tasapaksua ei saisi olla, silloin voi jo miettiä, että jos vaikkapa myis kaikki rahat mukaan ja katsoa mitä eteen tulee, en vain ymmärrä kuinka voidaan yleisesti ottaen edes arvostaa mitään jos ei ole käynyt pohjalla/taivaassa kielikuvaelmallisesti. Lähe lentoon se on mun neuvo, ei saa jäädä pykiin liian aikaisin ja olla sitten kärttyinnen akka joka ei päässyt/ saanut toteuttaa unelmiaan, haaveitaan mitälie sitten onkaan. (^^)
- kypsymätön.
Olet vielä henkisesti kypsymätön vakavampaan suhteeseen ja ottamaan vastuuta suhteesta. Sinun kannattaa vielä erota ja asua yksin,kunnes olet aikuinen.
- hui lai lee myös
nää provojutut ovat vähän liian jäsenneltyjä ollakseen "tositarinoita", ei riitä,että on lukion äidinkieli hallussa,kuulostaa moukkamaiselta :)
-Yrittäkää ees opetella kirjoittamaan!!!! - Teemu27hki
Romanttinen rakkaus tuo meidän aikamme huume jota kaikki haluavat tavoitella.
Haluamme ihastua, mutta emme halua rakastua ja nämä ovatkin kaksi täysin eri asiaa.
Meistä suurin osa on eksynyt kun jokaisella on kiire ihastua aina uudelleen ja uudelleen. Kun parisuhteet ovat sitten tässä romanttisen rakkauden villityksessä vain kertakäyttöisiä.
Tuleekin mieleen että onko romanttisen rakkauden, eli ihastumiseen liitetty kumppani joku duracell-paristo joka heivataan roskiin sen jälkeen kun siitä loppuu teho.
Elämä kyllä opettaa että ei ole pakko jäädä romanttisen rakkauden orjaksi, vaan löytyy niitä elämän kestäviäkin suhteita kunhan vaan pystyy ensin rauhoittumaan ja näkemään elämää ensin ja näissä sielunkumppanuuteen perustuvissa suhteissa ei enää synnyt mitään inhimilliselle parisuhteelle tyypillisiä valtataisteluja, joihin inhimilliset parisuhteet tulevat melkein aina kaatumaan.
Tästäkin syystä olisi parempi aina miettiä ennen kuin niitä lapsia aletaan tekemään kun ei lapsia voi laittaa inhimillisen parisuhteen valtataistelun kilviksi, kuten on nykyään usein tapana.
Elämme kuitenkin varsin hullussa yhteiskunnassa, jossa seksistä ollaan tehty markkinavaltti ja rakastuminen ja ihastuminen kuuluu samaan mainontaan ja tässä sirkuksessa monet miehet ja naiset tuntevat jääneensä muiden varjoon.
Ei ole kuitenkaan kenelläkään kiire rakastua ja kiire ihastua...
Tärkeintä on kuitenkin että kunnioittaa itseään sekä muita, koska ei ne kumppanit ole mitään leijonasaaliita, joita pyritään egollisesti haalimaan mahdollisimman monta vuosien aikana. - yok59
Hei!
Sinulla oli mielenkiintoinen aihe. Aihe ei mielestäni ole kovin yksiselitteinen. Voin sanoa heti näin aluksi yhden asian, että itse olen eronnut pitkän avioliiton jälkeen.
Eli kokemusta on avioliitosta ja avioliiton jälkeisistä suhteista.
Sinulla on käsittääkseni hyvä kumppani tällä hetkellä, jos oivalsin oikein. Se, että olet aika nuori vielä, lisää halukkuutta vapauteen ja uusiin haasteisiin. Se on mielestäni sinun iässäsi kuitenkin aika normaalia.
Sinua ei voi kukaan toisaalta pakottaa olemaan nykyisessä suhteessasi, jos et sitä itse halua. Avioliitossakaan ei voi omistaa toista, vaikka kuinka haluaisi. On annettava toisellekin mahdollisuus omiin harrastuksiin ja menemisiin, kunhan ne kestävät päivän valon.
Voisin sen sanoa, että itse päätät mitä teet, mutta tuletko katumaan tekemisiäsi jälkeen päin, on eri asia. On tietenkin mahdollisuus löytää uusi, hyvä kumppani seikkailujen jälkeen ja meitä miehiähän on pilvin pimein ja uskon, että et tulet jäämän yksin. Sitoutuminen tarkoittaa yleensä sitä, että suurimmat lystit on pidetty ja keskitytään tulevaan perheeseen. Sinuna voisin vielä ehkä nauttia elämästä, kun olet vasta 20. Saman ihmisen kanssa eläminen on avioiliiton jälkeen lähes pakon sanelema juttu, jos näin kunnon näkökulmasta sitä katsoo. Jos pidät vanhan suhteesi, voi keski-ikäisenä tulla vapauden kaipuu ja huomaa, että nuoruus jäi elämättä. Se johtaa usein eroon. Onko parempi katsella vielä ja kokea uusia elämyksiä ja saada elämän kokemusta. En voi antaa itseltäni suoraa oikeaa vastausta ja sinä lopulta itse päätät mitä todella teet. Jos sisimpäsi kaipaa vielä uusia juttuja, kuuntele hetki sitä. - Rakkaus, onnellisuu?
No kukapa tietää vastauksen kysymykseesi.. Ei kellään ole kristallipalloa mistä katsoa tulevaisuuteen, että mikä päätös on järkevä. Ihmisillä on kova tarve määrittää itsensä parisuhteen kautta tai sitten parisuhteen olemattomuuden. "olen sinkku, voi ei" "hän on sinkku, voi ei, missä vika" "olen onnettomassa suhteessa, en osaa lähteä vaan haaveilen paremmasta" Riippuvuutta on monenlaista... Myös parisuhdeasioissa märehtiminen on sellaista. Ei nähdä ongelmien laajempaa kokonaisuutta, vikaa etsitään muualta ja toisista ihmisitä. Ei nähdä omaa kypsymättömyyttä.
Onni ja ilo lähtee itsestä elämän matkalla. Jos on kumppani jakamassa matkaa, edes osan matkaa, voi olla onnellinen. Ei silti pidä odottaa, että vastapuoli tekee sinusta onnellisen tai on se puuttuva palanen, se on yhtä kuin vaatisi mahdotona. Onni ja tyytyväisyys lähtee itsestään, lähtökohtaisesti väärin jo toista kohtaan odottaa, että hän tekee sinut onnelliseksi. Jos et ole tyytyväinen elämääsi ja itseesi, jonkin täytyy muuttua. Älykäs ihminen ymmärtää, ettei yksikään (pari)suhde voi olla täysin tyydyttävä. Rakkautta elämässään voi ilmentää monella muullakin tasolla kuin parisuhteessa. - proteus324
Itse olen 23 v. mies ja aika monia suhteita kokenut. Tällä hetkellä olen sinkku. Ja sinkkuna ajattelin myös pysyä vielä niin kauan, kunnes löydän jonkun, jonka kanssa varmasti jaksan elää elämäni loppuun asti. Kerranhan sitä vaan ollaan tämän ikäisiä.
Saattaa kuulostaa nyt radikaalilta vedolta, mutta ehdotukseni on, että jätät miehesi. Siinä särkyisi varmasti järjettömän paljon kaikkea hyvää, mutta samalla se olisi uuden alku.
Kun kysyit, että meneekö ohi, niin kannattaako sitä lähteä kokeilemaan? Tekstistäsi voisin päätellä, että tuskinpa siitä mitään ikimuistoisen hyvää enää syntyisi?
Minusta tämä ikä on hauskanpitoa varten, mutta kuitenkin pidän takaoven raollaan siltä varalta, että löydän jonkun todellisen helmen, jonka takia olisin valmis luopumaan parhaista vuosistani, joiden ajan olen valmistautunut pitämään hauskaa sinkkuna. Sitoutuminen toiseen on minulle iso kynnys.
Takanani on monta suhdetta, joissa on "ehkä" rakkautta. Mutta miksi elää sellaisessa? Siinähän menettää sekä parisuhteen että sinkkuuden hyvät puolet. Jättäminen kyllä satuttaa, mutta eläminen huonossa suhteessa kuluttaa aikaa. Jos haluat kommentoida tätä mielipidettä, niin varmemmin viesti menee perille, kun laitat sen osoitteeseen markonbox [at] gmail.com - €$@
On varmaan parasta, että päästät miehesi vapaaksi, etsimään vähän fiksumpaa kumppania, ja sinä voit sitten vapaasti tehdä niin monta halpamatkaa Turkkiin kuin haluat ja saada sitä haluamaasi ulkomaalaista kyrpää useammaltakin turkkilaiselta baarimikolta, rantatuolinvuokraajalta ja hotellin laukkupojalta.
- m axell
On kuvittelmaa että ei kerkiä elämässä kokea sitä mitä haluaa.
Jos sisällä palaa se jokin että mentävä niin mene ja tee jälkesi maailmaan, mutta onko pakolista poistaa se kumppani samalla eikä yhdessä kokea?
Jos idea ei sovi toiselle niin itsekkäästi vain maailmalle koska napasi ympärillä vain maailma pyörii. Miksi edes aloit suhdetta kun menossa jo pois?
Olet kokenut ehkä aikuisuuden siten että tätä samaa seuraavat 75v. ennen kuolemista ja ei kiitos, mutta tulet kyllästymään kaikkeen sitä ennen varmasti. - elää
Hei.
Minullakin oli 20 vuotta sitten sama tilanne. Olin ensirakkauteni kanssa 8 vuotta, kokematon nainen. Sitten minulle tuli halu nähdä maailmaa, suhde junnasi paikoillaan vaikka tyytyväisiä ja rakastuneita vieläkin oltiin. Miesystäväni oli kokeneempi. Piti tehdä päätös ja seurasin sydämeni ääntä, vaikka paikkakunnalta muutto olikin raskas siitä koituneiden sydänsurujuen myötä. Seurustelimme vielä vuoden, vaikka välimatkaa oli 550 km. Sen jälkeen tajusin, että elämäni olisi muualla. Olin saanut niin paljon muuttaessani uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, sain ystäviä, harrastuksia, pärjäsin missä vain. Sitten hakeuduin pääkaupunkiseudulle opiskelujen päätyttyä ja täällä edelleenkin asun. Minulla on lapsia ja ihana kumppani... maailma avautui minulle ihan eri lailla. En kaipaa enää menneeseen, vaan sain niin paljon tilalle... olen nähnyt ja kokenut paljon, ystäväpiirini on täysin uudistunut täällä asuessani, elämän arvot on laitettu monta kertaa uudelleen tärkeysjärjestykseen, on tullut epäonnistumisia mutta vastoinkäymisethän vain kasvattavat ihmistä, kun ne osaa oikein kohdata. Kannattaa kuunnella sydämensä ääntä. Vasta sitten kun sitä kuuntelee ja katsoo asioita taaksepäin, ymmärtää sen todella. Tsemppiä. - kokenut tilanteen
Minulla oli joskus tilanne melkeen sama paitsi nainen oli vanhempi ja samas ikäluokas. hän halusi tietää miltä tuntui olla sinkku,aika naurettava syy erota.samalta se tuntuu kuin ennen seurustelua. sinun pitäisi vaatia vapautta enemmän. eroaminen ei oo ratkaisu. valitsit seurustelun joten seurustele ja kun viel kaikki toimiikin. miehet kokeneempina ovat lojaalisia jos haluaa seurustella.joten älä aiheuta miehellesi loputonta surua sen takia että saisit olla villi ja vapaa.voit olla villi suhteessakin ja pitää hauskaa tyttöjen kaa ulkona ilman että se vaatisi seksiä toisen kanssa.
- eevasaini
Hei, olet vasta kaksikymmentä vuotias- siinä syy miksi kannattaa lähteä käymään maailmalla.Olen viisikymppinen äiti-ihminen ja lähdin itse aikoinani 19 v katselemaan muutakin maailmaa.Asuin myös useamman vuoden maailmalla..Reilu kolmekymppisenä tulin takaisin ko tuli kotimaata ikävä ja biologinen kello tikitti.Sain lapset..ja osasin jäädä paikoilleni nauttimaan siitä tasapaksusta elämästä.
Ilman ristiretkiäni olisin koko ikäni haikaillut.toivonut ja unelmoinut salaa monenlaisesta asiasta..
Kyllä kannatti irtiotto arjesta.
Välillä tuolla maailmalla sai maistaa sontaa ihan roppakaupalla mutta hyviä puolia oli enemmän.
Toivonkin että omat lapseni ottaisivat kaikki ulkomaalaiset puolisot...nurkkakuntaisuus katoaa ja uudet kulttuurit ovat rikkaus.Ja omastakin kannattaa pitää kiinni.
Eiku menoks!!!!!!!!- mitäänrikasta
Kulttuurien ja elämänarvojen sekamelska rikastuttaa tasan yhtä asiaa. RIKOSTILASTOJA!!! Ja myös erotilastoja tietenkin.
Vielä toivot lapsillesi ulkomaalaisia puolisoja? Oletko ihan sekaisin, sairas ääliö?! Varsinkin islami-miehiä voi suositella lämpimästi?! HALOO!?!?
- ja anna kaikille
sekä opettele sen lisäksi vielä ryyppäämään kunnolla.
Joo, ei noin tietenkään ole välttämätöntä tehdä. Tuli vaan mieleen kun sitäkin näkee.
Miksi sitä pitää muka etsiä parempaa? Ei sitä sillä periaatteella koskaan löydä oikeasti ketään. Älä myöskään lähden etsimään itsellesi sopivampaa. Etsi mieluiten itsellesi SOPIVA. Niin ja vasta sitten kun ensin opit tuntemaan itsesi. Jos et opi tuntemaan itseäsi, niin jäljelle taitaa jäädä ainoastaan tuo ensiksi esitetty vaihtoehto. Mutta kyllähän niitä on paljon miehiä joille sekin vaihtoehto kelpaa. Ehkä ei ole järin fiksua aina tavoitella parempaa. Ihmisten pitäisi joskus olla tyytyväisiä siihen mitä on koska kaikilla ei ole välttämättä sitäkään. Se jos haluat kokeilla millaisia muut ovat sängyssä ja säätää niin mitä siitä hyödyt? Onko se loppupeleissä niin huima kokemus jos sen hinnalla menetät elämäsi ihmisen?
Eli siis kannattaa miettiä mitä tekee. Matkustella voi kumppanin kanssa myös ja tehdä ikimuistoisia asioita hänen kanssaan. Se että bongaat ulkomailta jonkun yön timon ja makaat sen kanssa tuskin tekee sinusta sen onnellisempaa. Ja niillä kuulemma ei ole yhtää sen isompi kuin valkoihosillakaan :DDDD Ahh..ihana loppukevennys ^^- päiväuni
Tahtoisin tavata ulkomailla jonkun komean pojan, ihastua! Ja minkäköhän takia suomityttöjä pidetään helppoina ulkomailla???
- tajunnanvirtaa joskus
Että saisinko paremman naisen mikä mulla on nytten. On tullut hirveesti itsekunnioitusta ja omanarvontunnetta omasta kyvykkyydestä elämässä ja ulkonäkökin on hyvä, että saisinko paremman= ihanteellisemman naisen itselleni. Terveellä itsetunnolla pohdin, ilman että olisin narsisti(koska se on trendisana tänäpäivänä;))
Naiseni on kaunis ja hirmú älykäs, mutta suhteessa on tietynlainen rakkaudentunnustuksen yksipuoleisesti. Vähän ollut alusta asti, mutta meillä on tahto rakastaa toisiamme ja olen tyytyväinen ja onnellinen suhteessa kun katson häntä että minkälainen pakkaus hän on. En tiedä valehtelenko itselleni tässä nyt. Olen ajatellut että hän rupee arvostamaan minua suhteessa ja näyttää tunteita enemmän kun näkee millainen mies sillä on.
Ihmetelette varmaan että no kuinkahan nätti hän on....no ihan tavallinen....ei mikään kaunotar. kauniit kasvot hänellä on. Riitoja on välillä mikä kuuluu asiaan ja joskus en kestä hänen oikuttelemista.
Suhteessa teen kaikkea: pyykkää, siivoan, tiskaan, leivon, korjaan taloa, asennan kaikkea, remottireiska, vien koiraa ulos, hemmottelen naista, huomioin naistani yms mutta joku tyytymättömyys minulla on. Oma tila on myös suhteessa, on harrastuksia kans minkä parissa tykkään olla ja sosiaalinen verkosto on iso.
Olen 30:n mies ja elänyt railakkaan mutta vakavasti sairaana sinkkuelämän ja en kaipaa sitä yksinäisyyttä ja bilettämistä ja sellaista turvattomuutta, mutta olen pohtinut omaa "markkina-arvoa". En voi tietää että löydänkö parempaa tai huonomman. Tilanteemme alkaa olla vaikea koska lapsi on tulossa perheeseen ja pitää sitoutua siihen. Hävettää vaan pohtia välillä tällaisia ja tuhota luottamusta päässäni koska asiat on hyvin suhteessani.
Minusta tulee hyvä isä sen tiedän, mutta hulttion leiman olen nyt tällä kirjoituksellani varmaan saanut. Rehellinen kun haluan olla mutta voi olla että olen vielä sitten tietyltä määrin kypsymätön.... - äääooouuuuu
vitun ruudinkeksijät!ratkokaa ongelmat puolisonne kanssa eikä netissä! sen kommentoin että miehet kyllä miettii useinkin sitä vaihtoa parempaan,olettehan te naiset kuin autjoa =)
- ukkeli
vitun ruudinkeksijät!ratkokaa ongelmat puolisonne kanssa eikä netissä! sen kommentoin että miehet kyllä miettii useinkin sitä vaihtoa parempaan,olettehan te naiset kuin autjoa =)
- mistäpä sen tietää
Samaa olen miettinyt joskus itsekin, minulla oli myös pitempi suhde ensin, sitten välissä yksi lyhyt ja nyt taas pitkä, josta toivon mukaan tulee se lopullinen. Naimisiin menimme melkein vuosi sitten. Kaikki on hyvin, ja rakastan miestäni yli kaiken. Pidän sitoutumisesta, ja siitä, että molemmat tekevät kaikkensa suhteen ja yhteisen hyvämme eteen. Silti joskus hetkellisesti tulee mieleen, että mitä jos olisi jotain vielä parempaa olemassa..
Mutta järjellä ajateltuna, mitä se parempi sitten olisi? Komeampaa miestä en haluaisi, nykyinen on mielestäni komea ja suloinen samassa paketissa. Rikkaampi tietysti olisi kiva, mutta en tykkää porhoilemisesta, joten pärjäämme näilläkin yhteisillä tuloilla ihan ok. Viisaammastakaan ei ole väliä, koska mies on riittävän fiksukin. Luulenkin, että tämä on kertakaikkiaan se elämäni mies, jonka kanssa haluan suhdetta vaalia, ja jonka kanssa olla onnellinen :--) Vaihtamalla en tästä parempaa voisi saada - murkoli
naiset vaan voi sada päähänsä että elämä kuluu hukkaan. itse yksäri isänä tiedä että naiset on kaiken pahan alku ja juuri. tulisimme toimeen paljon paremmin ilman yhtään naista. ette oikeesti pysty sitoutuun ja olemaan puolisoita. tai ette halua että suhde on tasavertanen. vaa ite haluatte pilettää ja äijä kattoo muksuja. kohta on taas saukko syylärissä kun on pillua annettu raflan vessassa jollekin hampaatomalle henrille joka pelaa lätkää muka. menkää itteenne ja ajatelkaa muutakin kun omaa napaanne suomalaiset naiset on itsekkäitä, omahyväisiä, pettureita,jotka eivät ajattele kun perseellänsä. ja mistä saisi isompaa täytettä. ja gaanan poika sopii hyvin tähän tarkotukseen ja taas on tauti ja sit se on ukossakin. tiedän kokemuksesta.
Sana "ehkä" tarkoittaa epävarmuutta.
- parisuhteessa ei mikää kiellä matkustamasta yksin ulkomaille.
- mikä kieltää tutustumata uusiin ihmisiin?
- voi olla, että löydät ulkomailta mukavan miehen jonka kanssa jaat loppuelämän.
Mahdollisesti saatat ihastumisen jälkeen kirjoittaa tuolla Lomaromanssit -palstalla.
Kun suhde vakiintuu, syntyy tuo sama "tasapaksu" tilanne.
Moni haluaa tehdä jotain ikimuistettavaa, harva niin tekee.
Ja se, mikä sinun mielestäsi on ikimuistettavaa, toisen mielestä voi olla "So what?".
Monelle naiselle ikimuistettava tapahtuma on, kun mies tuo hänelle kukkia.- Virya
Niin olet saanut sinäkin, ja tulet myös saamaan...
- Joo :S
Tulee käymään :'( Tulet pettämään kumppaniasi toisen kanssa ..
Pistäisin heti mäkeen jos minun naiseni lähtisi ääneen epäilemään jos olen tarpeeksi hyvä sille.
Ulkomaalaiset taas... niissä jutuissa ei ole kyse mistään muusta kun että mies haluaa Suomeen pysyvästi asumaan. Pyörittää vähintään kolmea naista yhtä aikaa, katsoo jos pääsee naimisiin jonkun kanssa, lapsi tai pari, muija kävelemään ja alavot: lapsen perusteella pysyvä oleskelulupa, ja ajan myötä kansalaisuus. Tiedä minun sanoneen. Se ei sinun kannalta pääty hyvin.- nimierkitön
juu, jätät edellisen ja kokeilet uutta verta, niinhän ne muutkin tekee.... itse en enää esimerkiksi kovin helpolla suomalaisiin ämmiin koske...
- snipu00000
"tee se rauhassa, älä pelkää. Tässä asiassa saa ja pitää ajatella ensiksi 95%(-100%):sti itseä."
Näinhän sitä ajatellaan ja sitten märistään, kun ei ole ketään ja kukaan ei ala mua Kun minä, minä, minä........
- Mies sanoo
Kun mies sanoo ettei hän löydä sinusta parenpaa... Sanoo mies sen aina jokanaiselleen, ilman että se tarkoittaa mitään. Mutta tunnut niin nuorelta älyltäsi vielä että ehkä parempi pistää poikki ennenkuin petytään... Mies löytää aina uuden ja naisen joka haluaa asettua ja lupautua.
- naisnäkökulmaa
oikein miehen paremmuutta korostava viesti ja vielä vähättelet tämän parikymppisen älykkyyttä. Alkuperäiselle kannustusta meikäläiseltä: Älä välitä tommosista miehisistä kommenteista....
- Näin se menee
naisnäkökulmaa kirjoitti:
oikein miehen paremmuutta korostava viesti ja vielä vähättelet tämän parikymppisen älykkyyttä. Alkuperäiselle kannustusta meikäläiseltä: Älä välitä tommosista miehisistä kommenteista....
Sano mikä falskaa??? Mies on semmoinen, sanotaan mitä halutaan kuulla, vaikkei näin ole... Nuorehko mies löytää naisen kun naisen... kuten aloittajan viestistäkin huomaa että lihaa saa nykyään helpolla, ja niin se on että parikymppisen mieli ja ajatusmaailma on vielä lapsellinen...Se on tutkittua.
- Kaljakko
Sen kans voi olla rennosti kaljaa juoden, kitisee, mut sulkee turpansa kun kertoo läskeistä
Elämä on valintoja. Tuollaisia asioita tulee sinua vanhemmillekin mieleen toisinaan.
Elämä on aina välillä tasapaksua. Itse asiassa se on sitä aika useinkin. Jossakin vaiheessa kaikista ihmissuhteista tulee tasaisempia, mutta se ei tarkoita sitä, että elämä olisi huonompaa. Ajatuksemme ja odotuksemme "oikeasta" parisuhteesta perustuu paljolti sokeriseen Hollywood-elokuvien luomaan illuusioon. Oikeasti rakkautta ei määritellä sillä, kuinka vaaleanpunaista elämä on... Onko elämä jatkuvaa shampanjaa ja mansikoita. Oikeasti rakkaus määritellään juuri sillä, miten arki sujuu. Sillä arkeahan elämässä riittää. Arkea pitää vain oppia maustamaan.
Sinun kannattaa siis miettiä mitä haluat eniten. Oletko valmis ottamaan riskin? Elämäsi voisi olla villimpää ja vauhdikkaampaa sinkkuna... Mutta voi olla, että et löydä parempaa miestä. Tunnen useamman ihmisen, jotka ovat toisinaan kironneet sitä, kun eivät nuorena pitäneet kiinni siitä onnesta mikä heillä oli, vaan lähtivät katsomaan, mahtaisiko sittenkin löytyä vieläkin enemmän.
Me vain olemme sellaisia. Vaikka kaikki on hyvin, me mietimme, voisiko kaikki olla vieläkin paremmin jossakin muualla, toisen kumppanin kanssa...- Fireman
Jos sulla menee miehen kanssa hyvin,,,,,niin älä tuhlaa sitä nuoruutta jakamalla sitä muiden kanssa, Sillä voit pettyä...ja miehet eivät ota yleensä takaisin jos lähet...Jokainen kaipaa vaihtelua...mutta hyvästä kantsii pitää silti kiinni. Arvostat päätöstäsi jälkeen päin.
- mies över 40
Kyllä sinun kannattaa kuunnella itseäsi ja tehdä ratkaisu, mutta ei missään tapauksessa pitää miestä niinkuin varamiehenä. Jos sinusta tuntuu,että on mentävä ... mene.......nuoruutensa tosin voi menettää muutenkin esim. sairastumalla tai jotain muuta. Mutta itse en taas osannut aikoinaan pysähtyä oikean kohdalle.
- Setämies neuvoo
Ei, ei. Jos nyt tuntuu tuolta, niin ei se paremmaksi siitä muutu. Viimeistään muutaman vuoden päästä olet niin ahdistunut, että lähdet joka tapauksessa.
Ehdota aikalisää, jolloin asutte molemmat erillänne ja mietitte asioita. Siitä on sitten helpompi irtautua. Sitten voit elää sitä nuoruuttasi täysillä.
:) - sockervadd
Jokaisessa naisessa piilee huora
- Kuin kokeilemalla!
Noin nuorena kannattaa panostaa itseensä, koulutukseen ja uusien asioiden kokemiseen. Hyvät ystävät ja hyvät hetket heidän kanssaan ovat todella tärkeitä. Nuoruus ei myöskään ole este sitoutua vastakkaiseen sukupuoleen, mutta itse miettisin todella tarkkaan, kannattaako noin nuorena esim. hankkia lapsia. Jokainen tekee omat päätöksensä, toivon kuitenkin, että päätökset ovat sellaisia, joita parinkymmen vuoden päästä ei tarvitse katua.
- jyväskylässä.........
kylässä... ;) Kuullostat helpolta lihalta ;)
- Pallokenttä
Et sitten yhtään mistään. Jos jäät tätä miettimään, saat sen tehdä lopun ikääsi, ellet sitten kahlaa läpi kaikkia pallolla olevia mahdollisia kummpaneita. Tämä jos mikä on kompromissin tekoa.
Jos kuitenkin olet tyytymätön suhteeseesi, älä ainakaan jätä toista osapuolta asiasta tiedottomaksi.- Samassa tilantees oleva
Ihan sama homma. Seurustelen nyt toista kertaa ja olo on suoraan sanottuna ahdistunut! Ensimmäinen seurustelu kumppani oli se mitä halusin, mutta jätti mut toisen takia, joten? ja nyt tykkään kyllä nykyisestä mutta joku vaan ahdistaa. Omistavainen, mustasukkanen eikä kauheen sama huumorikaan meillä mutta silti vaan joku pitää siinä miehessä kiinni. Pelkään olla kait yksin, haluan että on joku jolle kertoa asioista ja jonka kanssa olla. Se ei pitäisi olla siltikään syy seurusteluun.
Mulle sanottiin jo että parempi olla yksin ku sellasessa suhteessa jossa tuntee olonsa huonoksi. Mutten "uskalla" vaan päästää irti, koska pelkään joutuvani jäämään yksin!! Mies on vähä hiljasempi, arempi ja alistuu melkein kaikkeen mitä sanon, itse olen taas puhelias, temperamenttinen ja heittelen läppää kokoajan.
Mitä teen ?????? En haluaisi tuottaa toiselle pahaa oloa sanomalla ettei homma toimi koska ei ole ollut vähään aikaan mitään tunteina häntä kohtaan enää.
Ei tämän pahempaan umpikujaan voi enää joutua!
- Nykyisin onnellinen
Hassua mitenkä kuulostaa samalta tuo sinun tarinasi. Itse koin saman n. 4 vuotta sitten. Olin parisuhteessa vuotta nuoremman miehen kanssa, kolmas vuosi menossa. Keväällä 2005 aloin "herätä". Tajusin mitenkä tunsin olevani kuin häkissä; tietokone kiinnosti häntä enemmän ja jouduin huolehtimaan kodista ihan itsekseni, häntä piti rukoilla illalla tulemaan nukkumaan kanssani. Samahan se, olen siihen tottunut mutta jossakin raja. Aloin juttelemaan ystävieni kanssa ajatuksistani panna suhde poikki ja sitten ennen vappua sanoin että tahdoin jutella hänen kanssaan. Olihan se itkupuhe, hyvä varmaan kun selvää sai. Sanoin etten enää jaksanut olla tässä suhteessa. Ei ollut kyse siitä että en rakastanut häntä, en vain tajunnut miksi minun olisi pitänyt unohtaa itseni toisen ihmisen takia. Hän myöntyi eroon vaikkei tajunnut miksi niin tein. Muutin pois kodistamme ja hänen kaverinsa järjesti ystävättärensä muuttamaan meidän entiseen kotiin exäni kanssa. Noh, exäni ja tämä uusi asukas olivat kuukauden päästä kihloissa ja nykysin naimisissa. Itse asuin suomessa vielä vuoden kunnes möin kaiken arvokkaan omaisuuteni ja muutin hollantiin elokuussa 2006. Tällä hetkellä asun nykyisen mieheni kanssa ja olemme seurustelleet kohta 4v. Olen onnellinen koska uskalsin hypätä tyhjään. Minua kadutti monta kertaa sen jälkeen kun olin pistänyt suhteeni poikki, rakastan vieläkin exääni (tosin vain ystävänä).
Ehkä sinun kannattaa selvittää ajatuksesi, kokeilla se matkustelu joko ystäviesi tai hänen kanssaan, kokeilla sitä villiä puolta ja sitten tehdä päätöksesi. Oli miten oli, eron pohtiminen ei ole hyväksi sinulle eikä myöskään hänelle, se syö ihmistä. - Timystique
Kovin moni suhde kaatuu siihen, ettei jompi kumpi, tai kumpikaan anna sille edes mahdollisuutta onnistua. Myöskään teidän suhteenne ei onnistu, jos et voi antaa sille mahdollisuutta sisällä mylvivien tunteidesi takia ja haikailet jatkuvasti jotain muuta. Jos sinusta tuntuu, että haluat elämäntilanteeseesi muutosta, niin lähde, mutta älä siksi että luulisit löytäväsi jotain parempaa. Älä myöskään siksi, että pelkäisit menettäväsi "parhaat vuotesi". Ne eivät ole sen parempia baareissa notkuessa. Jos haluat aidosti seikkailuja ja sitä kautta elämänkokemusta, tai jos haluat oppia pärjäämään omillasi, niin seuraa sydäntäsi. Se on yleensä oikeassa.
Muista kuitenkin, että sateenkaari ei pääty naapuriin, eikä edes ulkomaille. Se päättyy sisälläsi. - seurannut
Mun ystävä hyppäs pois jo yli viisi vuotta kestäneestä teinisuhteesta. Ihana poika, söpö pari ja kaikki periaatteessa kohdallaan, mutta tämä ystäväni ei vain enää jaksanut - pelkäsi samaa kuin sinäkin, että elämän villitvuodet menee ohi rytinällä. Nyt on eläny tovin sinkkuna ja onhan se exä viereen eksynyt, kun baariseuralaiset ovat osoittautuneet pisipäiksi. Mielestäni hvvä juttu, että teki pesäeron - voi olla, että palaavat yhteen vielä joskus, mutta nyt tämä tällainen "nähdään silloin tällöin vähän salaa" -kuvio sopii hyvin. Näkevät kumpikin vähän maailmaa ja oppivat samalla arvostamaan kunnon kumppaniakin.
Anna mennä! Ehkä siinä meni "elämäsimies", mutta toisinpäin vois mennä oma elämäsi ;) Hyvän miehen voi saada toisenkin, mutta elämää ei! - Kolmas kerta toden sanoo
Naisilla tuntuu aina olevan tärkeintä että mies on mielenkiintoinen, tarkoittaa sitä että kelpaa muillekin, mutta kuitenkin kaikki naiset ovat mustasukkaisia turha väittää muuta.
Sulle voisin vanhana melkein kaiken kokeneena sanoa että pitkä yhdessäolo pitäisi kieltää kaikilta alle kolmekymppisiltä koska jossain välissä alkaa miettiä miksen ole elänyt mitään jännittävää.
Tosiasia on että ei se normaali sofvan nurkalla kyhjöttävä kumppani erikoisemmin vaikuta tuliselta rakastajaltakaan mutta pitää aina päättää mitä haluaa elämältä.
Ole 20 vuootta reissannut maailmalla ja olen ollut onnellisesti yli 20 vuotta naimisissa tämän kolmannen vaimon kanssa ja hän on suomalainen vaikka suurimmalla osalla kolleegoista on ulkolaiset vaimot takavuosina Filippiinistä mutta viimevuosina etelä Amerikasta.
Hyvä esimerkki etelä Eurooppalaisista naisista tulee Espanjasta jossa kukaan naismisissa oleva nainen ei hymyile ja sain hyvän selvityksen eräältä Espanjalaiselta rouvalta, koska vaimon pitää taistella miehestään anoppia ja muita naisia vastaan.
Mutta turhaa jaarittelua jos susta tuntuu että pitää kokea jotain erikoista niin tee se nyt eikä sitten kun sulla on pari muksua jaloissa ja mies käy vieraissa.
Terveisiä Karibialta elämä on mielenkiintoista jos sen antaa olla mutta älä polta siipiäsi. - Setä neuvoo
Kysytkö tuota ihan tosissasi? Tietysti sinä löydät paremman. Koko ikäsi tulet löytämään aina vaan parempia ja parempia kumppaneita. Kysehän on vain siitä milloin itse haluat lopettaa etsimisen ja pysähtyä jonkun tietyn kohdalle. Mutta todellakin siitä voisin lyödä vaikka vetoa että jos aikoisit koko ikäsi jatkaa etsimistä niin aina vain löytyy mielestäsi parempia. Tosin voipi olla että jossain kohtaa kuitenkin mietit että olisi vaan pitänyt ottaa se ensimmäinen, mutta silloin se tilaisuus onkin jo mennyttä ja joku toinen tajusi pysähtyä siihen kohtaan jonka päästit menemään. Yksinkertaista, eikö? ;)
- Setä neuvoo
Kysytkö tuota ihan tosissasi? Tietysti sinä löydät paremman. Koko ikäsi tule löytämään aina vaan parempia ja parempia kumppaneita. Kysehän on vain siitä milloin itse haluat lopettaa etsimisen ja pysähtyä jonkun tietyn kohdalle. Mutta todellakin siitä voisin lyödä vaikka vetoa että jos aikoisit koko ikäsi jatkaa etsimistä niin aina vain löytyy mielestäsi parempia. Tosin voipi olla että jossain kohtaa kuitenkin mietit että olisi vaan pitänyt ottaa se ensimmäinen, mutta silloin se tilaisuus onkin jo mennyttä ja joku toinen tajusi pysähtyä siihen kohtaan jonka päästit menemään. Yksinkertaista, eikö? ;)
- Tebaz X
Tää on selvä peli. Rupee elämään niinkuin haluat, ei tartte katua vanhempana kun ei enää ole siihen mahdollisuutta. Omassa nuoruudessa olin ja elin, uteliaana ja valmiina kohtaamaan maailman kaikkine oikkuineen, onneksi valitsin sen tien.
Jotkut jumittaa itsensä nuoresta asti ja elää ns.kaavan mukaan, jossain vaiheessa se katumis iskee...näin ovat kaverit kertoneet jotka toisin valitsivat. - M24.
Toisaalta kaikki edelliset olleet samanlaisia naisia, vain se sisin erottaa nykyisen entisistä.
Omista seksikokemuksista voin sanoa, että entiset ovat olleet melkein KAIKKI samanlaisia.
Olen tyytyväinen nykyiseen. - Yksi mielipide
Voi tietysti olla niin, että löydät nykyistäsi paremman miehen, mutta entä jos se parempi mies puolestaan löytää sinua paremman naisen?
Toki voit tavoitella mitä itse haluat, mutta on hyvä muistaa, että kenen kanssa oletkin, myös hänellä on tavoitteita jostain paremmasta. - niin se vaan on
Nuorena kannattaa kokeilla rajoja ja kerätä kaikentyyppisiä kokemuksia.
Mielikuvitus rajana kaikessa! Mitä enemmän rajoitat tekemisiäsi nuorena, sen enemmän kadut vanhempana.
Vanhemmiten on sitten hyvä rauhoittua ja muistella nuoruuden touhuja.
Koska vanhemmiten kaasujen ulos päästäminen on hakalaa, kun taakkana on puoliso, lapset, ura ja velat.
Se on elämää!- toinen mielipide
Mutta kannattaa miettiä että parin toinen osapuoli voi alkaa miettimään että ei itse ole vielä tarpeeksi kokenut. Ei siis ole puntit tasan.
- tietää..?
Itse ajattelen että yleisestikin "se oikea" on ilmaisu, mitä ei ole olemassa. Kuulostaahan tuo romanttiselta ja korostaa kauniisti toisen tärkeyttä. Hyvä niin.
En usko kuitenkaan että maailmassa on vain yksi pari, jotka voivat elää yhdessa onnellisina ja tehdä perheen ym. Vai olenko ihan paihalla? ;)
Olen paljon matkustellut maailmaa todella paljon (joka ei ole yritys päteä tai tehdä mielipiteestäni enemmän varteenotettavaa) ja niin paljon tosiaan kuin ihmisiä on, ei mielestäni voi olla, että täällä olisi vain yksi pariskunta, jotka sopisivat toisilleen, eikö?
Jostain syystä sen havainnollistaa kummallisesti erilailla kun liikkuu, sekä tajuaa todella, ettei Suomi ole maailman napa :D)
Eniten asiaan vaikuttaa oma suhtautuminen muihin. Kyky havannoida muita ja itseään. Omaa maailmaansa ja toiveita suhteeltaan. Tosin nekin matkanvarrella muuttuvat, joten siksi juuri onkin tärkeää havannoida ja tutustua itseesä ja toiseen aina uudelleen. Ihminenhän kasvaa/muuttuu koko elämänsä ajan.
Ei voi odottaa täydellisyyttä toiselta, kun sitä ei itsekään voi toiselle tarjota. Täytyy oppia olemaan armollinen niin itselleen kuin toiselle. Sitä en tiedä, auttaako todella parin vaihtaminen. Mutta toiveita elämästään voi kertoa toiselle ja toisen täytyy antaa mahdollisuus toteuttaa niitä (jos ei itse halua/kykene osallistumaan ). Kukaan ei voi elää vain toiselleen.
Parisuhdehan on kumppanuutta eikä toisen sitomista itseensä ja omiin toiveisiinsa. Jostain syystä olen huomannut, että se ei suomalaisille ole helppoa. Mustasukkaisuus ja omistamisen halu tuhoavat suhteita ja kuihduttavat liian monien rakkauden :(
Minun on hyvä olla näsäviisas ja paapattaa jotain, mihin ihminen ei kuitenkaan pysty. Mutta toivottavasti se pistää ajattelemaan. Ja voihan siihen suuntaan ehkä pyrkiä?
Mutta onko ihmiselle vain sitä yhtä ihmistä maailmassa? Niin...en usko.
On taas aivan eri juttu kun tunteet pääsevät valloillen ja järjen ääni sammuu... ;P
....elämää....
- Kaltaisillesi
Kaltaisillesi... Hienoa kun liha on helppoa tänään.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7394973Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6734209Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1732311Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o162087MTV: Katri Helena repäisee kunnolla - Aivan uudessa roolissa TV:ssä - Tätä ei arvannut!
No nyt iskelmälegenda ja koko kansan Katri Helena kyllä repäisee kunnolla! Upeaa heittäytymistä, Katri Helena! Lue, mis401888- 961706
TELIA pakottaa 4G-liittymiä väkisin 5G-liittymiin, vaihtaa ilman lupaa
Ihmisten sopimuksia! https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000011063159.html "Telia on lähettänyt osalle 4g-asiakka1711473OP Kaskimaa
Niin sitten pankki vaihtaa nimeään ja pääkonttori siirtyy ties minne. Pulkkisen visio, Kainuu ei kelvannut.301218- 921193
- 941144