Kirjastojen ominaishaju

kaikki kirjastot ja antikvariaatit samalta tuoksu, eihän nuo nykyiset kliiniset kirjastot tuoksu oikein miltään. Mutta samaa mieltä noin yleensä, kirjaa pitää nuuskia! Pahimmat tapaukset ovat olleet tupakka ja ykä sekaisin, tai siis se tietty 60-70-luvun kirjoista tuttu ällistyttävästi ykää muistuttava löyhkä. Parhaimmat ovat juuri tämä mainittu antikvariaatin tuoksu, ai-jai!
Kuinkas muuten välitunteja koulun kirjastossa vietettiin? Jaa niin, tosiaan, lukioasteella.

ei kai... kirjoitti:

kaikki kirjastot ja antikvariaatit samalta tuoksu, eihän nuo nykyiset kliiniset kirjastot tuoksu oikein miltään. Mutta samaa mieltä noin yleensä, kirjaa pitää nuuskia! Pahimmat tapaukset ovat olleet tupakka ja ykä sekaisin, tai siis se tietty 60-70-luvun kirjoista tuttu ällistyttävästi ykää muistuttava löyhkä. Parhaimmat ovat juuri tämä mainittu antikvariaatin tuoksu, ai-jai!
Kuinkas muuten välitunteja koulun kirjastossa vietettiin? Jaa niin, tosiaan, lukioasteella.

Lue lisää

Eiväthän nämä uudet suuret kirjastot tuoksu alkuunkaan samalta kuin vanhat, pienet ja pölyiset. Ja varsinkin niiden varastot! Olin kerran kesätöissä pienessä kunnankirjastossa, joka ei edes ollut joka päivä auki. Se oli hino paikka: pieni, kodikas ja hyväntuoksuinen.

Koulun kirjastossa vietin välitunteja ala-asteella. Olin pahasti koulukiusattu, ja opettajat yrittivät suojella minua antamalla minun viettää välitunteja kirjastossa lukitun oven takana lukemassa, kun kerran siitä pidin.

Dolores.Haze kirjoitti:

Eiväthän nämä uudet suuret kirjastot tuoksu alkuunkaan samalta kuin vanhat, pienet ja pölyiset. Ja varsinkin niiden varastot! Olin kerran kesätöissä pienessä kunnankirjastossa, joka ei edes ollut joka päivä auki. Se oli hino paikka: pieni, kodikas ja hyväntuoksuinen.

Koulun kirjastossa vietin välitunteja ala-asteella. Olin pahasti koulukiusattu, ja opettajat yrittivät suojella minua antamalla minun viettää välitunteja kirjastossa lukitun oven takana lukemassa, kun kerran siitä pidin.

Lue lisää

Jotenkin nousi heti mieleen P. Tammisen Piiloutujan maa, jossa siis esitellään hieno valikoima paikkoja, jonne kansalainen saattaa "kadota", joissa suurella varmuudella saa olla rauhassa. Pieni kunnankirjaston varasto, kun itse laitos on suorastaan kiinni, siinä on meininkiä! Ja kun assosioimaan lähti, myös Kafkan joiltakin osin haikailema kirjoitusympäristö jonkinmoisessa myyränkolossa, niin ja niin monen lukitun oven takana (taitaa nämä nousta pintaan siksikin, että tässä taloyhtiössä tehdään useissa asunnoissa kosteusvaurioremppaa ja katuporataan lattiaa pois).

Taisi olla vähän monijakoinen ratkaisu se uhrin eristäminen? Vai toimiko se noin laajemmin ottaen?

mielleyhtymiini tuossa yllä :-)

Kyllikki, tahdon että tuoksut kirjastolta... anna kun minä nuuhkaisen taas.. oooo