Miten te muut, joilla opinnot on hieman venähtäneet ja olette ehtineet jo työelämänpuolelle. Miten se gradun loppuun tekeminen onnistuu siinä vaiheessa? Itse en ainakaan meinaa töiden jälkeen jaksaa enää keskittyä gradun tekemiseen. Varsinkin vieraskielisten teosten lukeminen ja kunnollisen tekstin kirjoittaminen tökkii pahasti. Miten olette hoitaneet tämän ongelman nimeltä gradu pois päiväjärjestyksestä?
Gradu ja töissäkäynti
Uupuva elli
8
2699
Vastaukset
- fm-englanti
Itse tein kahta osa-aikatyötä ja kirjoitin gradua. Työtä oli pakko tehdä, koska opintotuet oli käytetty. Uuvuin kyllä melko pahasti, joskin tajusin sen todella vasta ehkä vuosi sen jälkeen, kun koko rupeama oli kärsitty (samaan aikaan iskivät vielä ihmissuhdeongelmatkin päälle). Jotenkin sitä vain kesti ja puristi ja gradustakin tupsahti kiitettävä.
Ehdottomasti kannattaa varoa uupumista. Selvää lienee myös, ettei välttämättä kannata asettaa rimaa kovin korkealle. Sen voi jopa suoraan sanoa ohjaajalle, jos siltä tuntuu.
Sanoisin että tärkeysjärjestys on 1) Oma itse, 2) Perhe/ystävät tms. 3) työ, 4) gradu.
Työn kohdalla saattaa tosin olla kysymysmerkki - itse nimittäin pusersin gradun siksikin väkisin kasaan, että tutkinnon myötä pääsin ikään kuin eteenpäin ja "oman alana" työhön. - luulisin
Jos gradu on aivan työtehtävistä erillinen alue, niin sen puristaminen on useimmilla pelkkää tuskaa ja gradun saanti valmiiksi varmasti venyy. Jos taas on niin onnellinen tilanne, että gradu liittyy työtehtäviin ja työnantajakin suhtautuu gradun tekemiseen positiivisesti, niin gradu etenee aivan eri vauhtia.
Mutta joka tapauksessa on varma, että vain tekemällä gradu valmistuu. Asian kiertely ja selittely vie monelta aikaa ja tarmoa itse gradua enemmän. - Filmaist
Minullakin oli tarkoitus tehdä gradu töiden ohessa, mutta kun oman alan töitä riitti liiaksikin, ei motivaatio gradun tekoon ollut kovin hyvä. Graduttomuus painoi kuitenkin mieltä ja oli muidenkin silmissä eräänlainen häpeä ja kyvyttömyyden merkki, joten viiden vuoden aikana säästelin rahaa ja lähdin puoleksi vuodeksi takaisin opiskelupaikkakunnalle gradun tekoon. Sitten motivaatio olikin erinomainen; uusi työpaikka odotti ja tutkinnonuudistuskin hoputti omalta osaltaan. Pidin sitten pari kuukautta lomaa, kun aikaa jäi. :)
- loppu ja piste
Itse tein työn ohessa iltaisin öisin viikonloppuisin, kyllä se on aika kuluttavaa kun vielä kuvioon lisätään kouluikäiset lapset ja heidän koulu/harrastus kuljetukset.
Suurin kannustin on se, että sitten se on ohi, pois eikä jää homma kesken. Yllättävän vähän aikaa kesti se hyvänolon tunne kun homman sai tehtyä ja pahvit käteen, no yksi keskeneräinen asia listalta pois.
Välillä tekovaiheessa tuli viilailusta tuskaa -> pääasia näissä venähtäneiden graduissa on se valmistuminen. Ei näillä kymmenillä enää tutkijan uraa suunitella.
Nyt asiasta on jo pari vuotta ja asia kuuluu niihin "sumuun vajoonneisiin" jännää kun joskus se oli kokoajan mielessä jos oli vähänkään luppoaikaa että pitäs pitäs- Viime vuonna
tutkinnonuudistuksen ja vanhuuteni kynnyksellä valmistuin minäkin maisteriksi ihan hyvin paperein. Aivan turhaan sitä oli siirtänyt vuodesta toiseen. Hyvä näin, mutta parempi olisi ollut, jos olisin toiminut aikaisemmin. Olisi auennut useampia ovia.
Patistin myös samassa jamassa olevia lähimmäisiäni, ja sen seurauksena kolme heistä suoritti maisterintutkinnon ja yksi ammattikorkeakoulututkinnon. Kaikki ovat tyytyväisiä tempaukseensa.
En voi muuta kuin rohkaista jokaista gradunsa kanssa kamppailevaa tekemään se valmiiksi. Mitä pikemmin, sen parempi. Vaivat kyllä unohtuvat, tutkintotodistus säilyy.
- fm-englanti
Eilen kerrottiin uutisissa, että maisterihautomo joutuu tod. näk. lopettamaan, koska OPM on päättänyt lopettaa sen rahoituksen. Käsittämätöntä!
maisterihautomo: http://www.chydenius.fi/yksikot/kasvatustieteet/maisterihautomo
Uutinen: http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/08/tutkintoja_tehtaillut_maisterihautomo_on_lopetusuhan_alla_939547.html?origin=rss - Ei koskaan enää
Tein kokopäivätyön ohessa, olin jo silloin töissä kun aloitin tekemään. Koko touhu otti jo alkuun päähän kun olisi pitänyt valmistua yli puoli vuotta sitten mutta tuo riippakivi odotti vieläkin aloitusta. Sanoin ohjaajalle heti aluksi että muuta tavoitetta ei ole kuin todistuksen saaminen ja sain ohjaajalta sen mukaiset tavoitteet työlle. Tein asiaa siten että sunnuntait yritin pyhittää tuolle ja pusersin sitten väkisin kasaan jotain mikä noita tavoitteita muistutti. Pistin koko roskan heti eteenpäin kun se oli siinä kunnossa että voisi mennä läpi, ja läpi meni juuri ja juuri heikoimmalla arvosanalla mutta ihan sama, aikaa oli kulunut liikaa ja vapaata en aikonut tuon takia ottaa.
- burnout
Mulla ollut samanlaista eli gradun kanssa oli alkuun odotukset korkealla ja aikataulu selvä, mutta optimistisuus katosi vuoden aikana ja todellakin ollut rankin aika ihan itsensäetsimisenkin kannalta. Mulla iski ihmissuhdeongelmat samaan aikaan, enkä tiedä pahensiko juuri gradu suhdehuolia vai toisinpäin. Tein ensin gradua keskittyen siihen kokonaan, kunnes aloin käymään töissä ja siirryin tekemään gradua vain ohessa. Lopulta siirryin täysipäiväisesti töihin ja jatkuvasti ahdisti se, etten ollut korjannut graduani vielä loppuun saakka. Saamani negatiivinen palaute gradusta lisäsi ahdistusta, kun olin siihen panostanut aikaani ja energiaani todella paljon ja tuntui, ettei vaivani ollut siltikään riittävää.
Reilun vuoden aikana koin niin rankasti henkistä loppuunpalamista ja huonommuutta, että todellakin tahtoisin jo päästä elämässäni eteenpäin ja unohtaa tämän vaiheen. Sanoisin, että toisille tämä varmaankin on yksi "kurssi" muiden joukossa, mutta minä koin erityisesti gradun ja siitä saadun palautteen sekä yhtäaikaisen työssäkäynnin ja paljolti myös parisuhdehuolien takia jo nyt nuorena burnoutin, jota en haluaisi enää työelämässä tai muuten vanhempana kokea. Se hyvä asia kaikesta kokemastani pahasta olosta on ollut, että jos elämääni alkaa pikkuhiljaa tulla helpotusta ja olo "normaalista" elämästä niin olen selvinnyt todella paljosta ja olen suunnattomasti vahvempi jatkossa.
Ratkaisut eivät tule hetkessä ja itselleni kaiken takia iski masennus, joka välillä katoaa ja sitten taas iskee uudelleen niin, että jo pelkäänkin sitä. Yritän oppia elämään pala kerrallaan ja nauttimaan pienistä asioista niin, etten enää kaatuisi liian pahasti vaan osaisin ennakoida voimiani enemmän. Valitettavasti kaikkea ei aina kuitenkaan voi ennakoida, eikä ainakaan näin nuorena aikuisena kun vaatimukset elämässä eri osa-alueilla tuovat paineita ja kun elää oman elämänsä muutosvaihetta. Toivoisin että varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät vähättelisi nuoria tai ajattelisi sitä, että nykyään on elämä niin helppoa ja valinnanvaraa paljon. Se on toisaalta totta, mutta nykyaikaa ei joka suhteessa voi verrata aikaisempaan. Nykyään elämä on erilaista ja usein henkisestä hyvinkin vaativaa ja raskasta sekä samalla itsenäisempää, eikä ulkopuolelta katsottuna joku toinen voi tietää miten rankkaa ihmisellä on sisällään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 447256
- 324028
- 563549
- 463062
- 172786
- 372258
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482236- 432228
- 162226
- 462191