Pohdintaa sinkkuudesta ym.

Olipas virkistävän mukavan hyväitsetuntoinen kirjoitus!
Oon itte miettinyt kanssa tuota ihmisten kauheeta "kelpaamisen" tarvetta. Siis molempiin suuntiinhan se luo vaan paineita, kelpaako tuo, kelpaanko minä. Onko sitä ja tätä ja tota. Sitten kirotaan pinnallisuutta ja vaatimuksia: kuitenkin itse pidetään niitä yllä.

Sinkkuna voi olla myös kivaa ja elää ihan täysipainoista elämää. Parisuhde on kiva, jos se on kiva. Monesti täälläkin tunnutaan unohtavan, että yksin voi olla myös parisuhteessa, ettei parisuhde täytä kaikkia tyhjyyden koloja ja tee elämää ehjäksi jälleen: jokaisen on ehjättävä itse itsensä! Kuitenkin on hankittava myös oma elämä, miksei sitä tekisi joka tapauksessa? Se, että joskus on mennyt huonosti, ei tarkoita, että aina täytyisi mennä. Se, että joskus menee hyvin ja on taivaissa, ei jatku koskaan ikuisesti. Näin se on ja näin se tulee olemaan. Taivaisiin pääsee joskus, jos jaksaa yrittää ja sieltä tulee väistämättäkin alas, yritti tai ei.

Mutta parisuhdetta ei saa pakottamalla, pakkomielteillä, vänkäämällä tai katselemalla koko ajan väärään suuntaan. Aika harvoin katkeruudellakaan tai vihaamalla niitä, ketä epätoivon vimmalla yrittää iskeä... Ja jokainen saattaa lyödä kirveensä kiveen, montakin kertaa. Pettymyksiä tulee, ne kuuluu elämään. Jotkut löytää sielun kumppaninsa 2kymppisenä, jotkut 4kymppisenä, ja sellaista elämä on.

Mutta kuten sanottua, elämä voi silti olla kivaa. Ihmisten kanssa juttelua, harrastuksia ja hauskan pitoa ilman paineita, työtä ja opiskelua, ja kaikkea muuta.
Joten eikun elämään vaan, kyllä se siitä, ja niitä taivas-päiviä voi sinkkunakin olla. (Ja tottakai on niitä kurjiakin)
Tsemppiä myös sulle ja kaikille, ollaan kaikkia kohtuu kivoja, niin kaikilla on kohtuu kivaa :D

No jos sinä itse olet rohkea, avoin ja aloitekykyinen, niin et sinä varmaan osaa edes ajatella asiaa sellaisen ihmisen kannalta joka ei sellainen luonnostaan ole.

Katsos kun ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia. Toisen vaan ovat ujompia tai arempia, eikä sitä omaa perusluonnetta muuteta niin että "Päätämpä nyt olla rohkea ja puhelias". Jos se noin onnistuisi, niin luuletko että niin moni ihminen edelleen olisi ujo ja hiljainen? Suurin osa ihmisistähän ei pidä hiljaisista tai ujoista, vaan heidät jätetään usein porukan ulkopuolelle, tai pidetään omituisina tai jopa ylimielisinä. Miksi kukaan sellainen vapaaehtoisesti olisi, jos voisi tuosta vaan muuttua rohkeammaksi ja puheliaammaksi?

Kyllä sinä varmaan ihan hyvää tarkoitat, mutta on niin helppo neuvoa toisille että "Olet vaan rohkea/puhelias/avoin", jos itse on aina ollut sellainen. Se on vähän vaikeampaa sellaiselle joka ei sellainen ole.

Kaupunkilaiset sinkut vaan osaa luonnostaan käännellä ja väännellä ihmissuhteet sille mallille, että lopulta kukaan ei edes tiedä onko kenenkään kanssa ja jos on, niin miksi juuri hänen kanssaan. Sitten kun soppaan vielä lisätään tyyppilliset metroseksuaaliset ihmiset niin seksuaalinen suuntautuminenkin on aivan hakusessa ja lopuksi ollaan siinä pisteessä että ei tiedetä ollenkaan mitä halutaan. Siitä seuraa, että ajaudutaan sänkyhommiin useiden täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, joka sitten pilaa sitä seuraavat hyvät seurustelusuhteet, koska tulevat seurustelukumppanit koostuvat näistä samoista monimutkaisesti ajattelevista ihmisistä. Lopuksi on lisättävä, että ns. yksinkertaisesti ihmissuhteita ajattelevana ihmisenä nauttisin hyvinkin erilaisten naisten seurasta jos he suinkin olisivat minua kohtaan lämpimiä. Eli siis hyvinkin kokeneet/kokemattomat käyvät. Elämääni on kuulunut pullukkaa, laihaa ja kaikennäköistä naista ja hyviä ovat olleet kaikki! Nyt on vaan taas tämä sinkkuvaihde päällä.

Jälleen kerran olen pohjimmiltani samaa mieltä aloittajan kanssa. Sinkkudiskurssissa "sinkku" usein mielletään samanlaiseksi leimaksi kuin "työtön". Kumpikin ovat osoituksia siitä, että on epäonnistunut jossain, vaikka tosiasiassa asiaan on saattanut vaikuttaa monikin hallitsemattomissa oleva seikka, ja kummassakin tilassa on kyllä mahdollista elää antoisaa elämää. Sinkkuna on mahdollisuuksia, työttömänä aikaa.

Minustakin kuitenkin vaikuttaa, ettet kykene, tai et ole ainakaan toistaiseksi nähnyt tilannetta ikuisen sinkun (vrt. pitkäaikaistyötön) näkökulmasta. Kirjoitathan itsekin, että olet "treffaillut" ja "tavannut baarissa" miehiä. Olet nainen, ja hyödyt tapakulttuurimme miehille sanelemasta velvollisuudesta hoitaa aloitteet. Vaikka et sielunkumppaniasi olisikaan löytänyt, on tämä luultavammin tarjonnut sinulle mahdollisuuksia tuohon treffailuun ja tapailuun. Ujoilla miehillä tilanne on astetta huonompi etenkin, jos he eivät muuten kiinnitä erityistä huomiota jollain ulkoisella piirteellään - ujona kun niitä sisäisiäkään ei pysty esittelemään. Lopputulema on se, että me emme koskaan pääse treffailemaan ja tapailemaan naisia, etsimään sielunkumppania. Joka päivä ohitamme satoja naisia, emmekä yhteenkään saa kontaktia. Kun menemme baariin, voimme yrittää pitää tuntosarvia pystyssä, mutta mitään emme pysty tekemään kuin syventymään tuopin ja oluen optisiin ominaisuuksiin. Jos olemmekin jossain "seuranhakubaarissa", niin olemme sielläkin vähän tuuliajolla, ja ahdistumme lopulta. Minäkin olin viime viikonloppuna eräissä juhlissa, jotka järjestettiin eräässä isossa paikassa. Paikalla oli selvä naisenemmistö, osa ehkä sinkkujakin. Vietin illan mieskavereideni kanssa, ja lopulta ahdistuneena paikan hengestä jouduin alkuillasta vetäytymään kotiin säälimään ja sättimään itseäni siitä, kun en pysty rentoutumaan ja eläytymään tilaisuuden vaatimaan tunnetilaan. Ei se ihme ole, jos kukaan nainen ei kiinnostu, tai edes voi kiinnostua.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että meillä kaikilla on omat luonteenpiirteemme, ja vaikka minä uskonkin että niitä pystyy muuttamaan, on muutos hidasta ja vaatisi kovinkin aktiivista otetta ja silti on vaarana se, että muutos on vain näennäistä, ja heti kun tulee pienikin takaisku, taantuvat ne piirteet takaisin siihen huonouteen, josta lähdettiin liikkeelle. Itse kuitenkin aion taas yrittää - vuoden päästä on jo seuraava mahdollisuus käydä juhlimassa ihmisten kanssa.

>Kirjoitus mielestäni kertoo ns. "erilaisesta nuoresta" ,joka ei kulje massan mukana kriteeriensä suhteen.
>Ittellä jo 29v. ikää, eikä muksuja ja oon kyllästyny noihin tiettyihin pikakäynteihin.
>Siis minähän olen jo suvun piirissä perinteinen "vanhapoika" ,mielelläni annan toisten harrastaa pikku keskustelua ja heitän lisää löylyä kiukaalle=)

Kuitenkin ,joskus tässä oli muistaaksein trendikästä olla sinkku , täytyy sanoo kuitenkin laadukkaan suhteen löytyessä heittäisin mettään trendit.
>Pidän tota myös tärkeenä siis sisäpinta ihmisessä ja ulkokuori. Oon kattellu , kun kumppani valitaan naama pohjalta. En ymmärrä. Siis ihminen löydetään ja jatkuvasti joku mättää, mutta täytyy väkisin pitää kasassa ulkonäön perusteella=)

>Taidan olla fantasioihin takertunu,kun aattelen " kai se ihana ihminen jossain vaiheessa vastaan tulee, hävittää sillon tällön vaivaavat hellyyden kivut ja korjaa ressun pois"
>Tosin saduissaha se noin tapahtu=)