Liskojen yö

Ravaat tunnin välein keittiössä katsomassa,
ettei siellä ole ketään.

Kaverilla soitti bändi ja tietysti keittiössä,
yhtye oli vaan näkymätöntä sorttia.

Yks kolmas luuli delirium unessaan olevansa
ufojen kaappaama, kuulemma aika rankka kokemus,
kun sille ei tullut loppua ennenkuin "Keuruulla",
mikä oli (on?) jonkinlainen mielisairaala.
"Hyvät" ufoukot olivat saattaneet hänet
rappukäytävästä turvaan takaisin Tellukselle.

Kylmä hiki pursuaa ja kastelee kuteet. Ei uskalla nukkua. Jos vaipuu horteeseen, kuulee jonkun kutsuvan nimeään vaikka on yksin. Inglesissä kerran katselin hotellihuoneen ikkunasta, kun lentoliskot mereltä tulivat hakemaan.

olen kerran ollut kyseisessä "tilassa"..
olin yksin kotona, ryypännyt kolme päivää jatkuvalla syötöllä (aamusta iltaan).
siinähän sitä sitten oltiin.
pelkäsin kuollakseni. aluksi istuin sängylläni ja olin kuulevinani ääniä. olin aivan täysin varma, että talossa oli joku muukin itseni lisäksi, vaikka olin vain kissan kanssa kahden. jokainen pienikin ääni (vaikkapa nyt lämmönsäätelijän naksaus) sai mut ihan hysteeriseks. makasin sängyllä, koko ruumis tärisi. pelotti niin paljon. en tiennyt tälläsiestä 'liskojen yöstä' mitään, luulin tulleeni lopullisesti hulluksi, ennenkin ollut mielenterveyden kanssa ongelmia..voitte kuvitella miten pelotti..olin jo puhelin kädessä valmiina soittamaan sairaalan päivystykseen että tulisivat hakemaan mut pois. en meinannut kestää..makasin pimeässä peiton alla toivoen jos nukahtaisin. mutta ehei, ei siinä tilassa saa unta. nojasin seinään, ettei kukaan vois yllättää mua takaapäin. menin takas makuulle peiton alle..kierin ahdistuksissani siinä sängyllä. aloin näkemään näkyjä, tiedätte niitä "valoja" kun hieroo silmiään kovasti.. en koskenutkaan silmiini ja silmät aukikin näin mua päin tulevia kasvoja jotka yritti kertoo jotain. pelottavinta oli että olin näkevinäni siskoni kasvot. ei siinä muuten mitään mutta tää mun sisko on kuollut. perkele että pelotti. huusin ja yritin päästä niitä karkuun mutta en päässyt... elämäni kamalimmista kokemuksista kärkipäässä tämä... seuraavana päivänä en uskaltanut mennä minnekään, en kouluunkaan. istuin vaan kotona miettien että mitäs tässä nyt teen. tuntu edelleen että en ollut yksin... hyi.

Itsellä suhteellisen helpostikin tulee liskot kylään, illalla kun yrittää käydä nukkumaan, sydän hakkaa ja muljahtelee, kuulee kuiskauksia/puhetta ihan vierestään, vaikka on yksin kotona, ei tiedä onko unessa vai hereillä ja tuntee kun joku koskettelee mun käsiä, joskus nähny tuttuja vieressäni, ja tuntenut heidän kosketuksensa ympäri kehoa. lattialla pieniä ihmisiä jotka raapii jalkoja. pahinta on noi kosketuksen tunteet jotka pelottaa ihan vitusti... ja jos sattuu nukahtamaan, on kun ois painajainen josta ei pysty heräämään (yleensä pahaan uneen herää jossai vaiheessa). ei oo kivoja juttuja noi, ja mulla siis normaalista vkl juomisista tulee, ilman pitkää putkee.. ennen ei oo tullu mut viime kesästä asti kyllä.

Pahimmat viekkarit mulla oli, kun ekan kerran join 8-9 päivää putkeen. En mielestäni kuin kerran kaatokänniin mutta muuten meni keittoa (kaljaa) aamusta iltaan. Sit lopetin ja helvetti pääsi valloilleen. Kolme yötä taisin valvoa läpeensä.Pääkopassa kuulu puhelisoittoa, oveen koputusta, musiikkia ja puhetta, ihme ulvahteluja jostain. Verhojen takaa tuntui vilahtelevan ihmisiä. Valoja pidin päällä ja silmiä ei meinannut uskaltaa laittaa kiinni. Ramppasin minäkin jostain syystä jatkuvasti juomaan köökkiin vettä ja sit tunsin ihan selvästi, että joku koputtaa mua selkään. Voi veljet että sitten oli pahat paikat. Menin kuselle ja siellä alkasi tuntua siltä, että jalat lähtee alta. Sänkyyn takas, aloin hyperventiloimaan. Kädet puutu ja se puutumisen tunne levis kohti sydäntä. Luulin ihan oikeasti että nyt se on sitten loppu.
Oli vissiin paniikkikohtaus.
Seuraavana päivänä olin niin peloissani ja poikki, että eikun lääkäriin ja sitten sain pamit. Sillä se sitten meni ohi nopeesti ja unikin tuli.
En juonut mitään kai viiteen kuukauteen, sen verran säikäytti toi kokemus.
Mutta on niitä putkia, oikeestaan pidempiäkin, tullu sitten myöhemmin. Vaan viekkarit ei enää ole olleet niin pahoja.
Paska ainehan tuo on.

3n päivän ankaran ryyppäämisen (ei mitään tissuttelua vaan viinaa ja kaljaa urakalla jatkuvalla syötöllä) ) ja erittäin vähäisen nukkumisen jälkeen: Kokoajan korvissa kuului muusikkia ihankuin radio olis ollu päällä, ei saanu nukuttua. Välillä kuului erilaisia surinoita. Lisäksi pimeassä huoneessa maatessa kun avasi silmät niin välillä näkyi jotain hahmoja. Pienetkin äänet mitä kerrostalossa nyt kuuluu niin säpsäytti aivan helvetisti. Ovisilmästä oli pakko käydä vilkuilemassa vähän väliä kun olin varma että joku on oven takan pyrkimässä mun kämppään. Pelotti aivan vitusti kattoa siitä ja olevinaan näinkin jonkun hahmon rapussa. Jos hetkeks nukahti niin vähän ajan päästä heräsi helvetinmoiseen "nytkäykseen" läpimärkänä hiestä. Koko keho sätkähti. Hiki haisi aivan saatanan pahalle. Unet oli suurimmalti osin toden tuntuisia painajaisia. Onneksi nämä oireet kesti vain yhden yön, en edes halua ajetella millaiset olot tulis jos vaikka viikon rännin vetäis.