äänettömiä lauseita

Rakas, muistatko kun puhuimme ensi suudelmamme
varjoissa ja siinä lempeässä tuulessa, mitä siitä
mieleemme jää ja kulkeeko se meissä
mukanamme kuiskeena pinnallamme..

Minä maistoin sinun huulesi makua ja kosteutesi mettä ja
mietin sydän tummana, jääkö makusi, sanooko se hiljaa
vuosien kehräävässä kulussa kuin säikein elämäni,
kuumana villanna, paljaalla rinnallamme..

Vaikka valo on vaihtunut pimeäksi, taas säteet paljastuneet,
Rakas, makusi on huulillani kuin olisit ollut minussa äsken,
ja Sinun kosteutesi tuntuu minussa kuin olisin siitä
saanut juopua ja kiihtyä siitä juuri..

Ja menneisyys, siinä tuoksuu sinun Naisen sylisi ja kiihkeät
kosketuksesi, kuiskaukseni ja Rakastelujemme kiihkeä
helmet vatsallemme, niiden sulaminen, Rakas, se ensi
suudelma ja nyt, menneisyys, niin suuri..

..Muistatko ja muistaako ihosi, kun olen
niin usein tullut Rakkaudessa Sinuun..

http://www.youtube.com/watch?v=fKT0FLc7TaQ&feature=related

Kiitos Runostasi.

Muistot, kun hymyjä vuisien takaa,
naurun ääniä päivien taitse, nautinnon kuiskaamista,
jota aika ei pois laita..

Aina yhtä hyvä kuulla, tumman pois kirpoamista,
hymyn virettä, onnen helliä sormia, päivä kolea
see poistuu ja tilalle sisältä kuuma virna..

Muistoja kuin pilvilauttoja taivaan sinessä,
luonnon kuisketta katrselevalle, varjojen
hyväilyä maan povelle ja kiihkeää kasvua,
kun valo taas osuu..

Niin, muistot kuin pilviä...Rakkaudessa..

Tämä on koskettavan hieno ja herkkä
Rakkauruno, jossa tuntuu Naisen käden
lämmin jälki.

Rikkautta kerronnassasi ja nautittavaa tekstiä,
mitään osiota ei voi asetaa erilleen, tämä on
niin rikkumaton ja aito Rakkauruno.

Tämä on lukijalle aarre ja kokemus jonka lukee
moneen kertaan ja tämä jää lopullisesti miellen.

Kaikin osin mahtava Rakkausrunosi.

Iloa ja voimia Sinulle päivääsi.

Mihin Sun kynäsi vielä yltääkään :O

Upee

Moon sanaton *wirn*

Tässä on taas jotain omaa taikaansa, aika vahvaakin etten sanoisi!

Tässä on monta kerrosta, vähän niin kuin täytekakussa, toiset kirpeitä ja toiset makeita.

... virta on kuljettanut tukuttain tunteita
mutta padonnut niitä sydämeen
nyrkkiin puristuneihin käsiin
suun tiukkaan viivaan
odottamaan kunnes se rakkain solmusi avaa
ja niin sydän jälleen rakastaa
kätesi tiukasti halaa
suu suudelmaan vastaan
ja sinä et kävele pois vaan vastaat
rakkauteen
intohimosi voimalla ...

kaunis runosi on pullollaan herkullisia yksityis kohtia
kuten tuo nuotion hehku syleissä joten vautsi vau !!!
aivan mahdottoman hyvä kokonaisuus.

hyvä upea linda !!!

vaikka joskus ne tuovat
vuosia kestäneet kipeät asiat esiin,
saaden silmien kyynelkanavat aukeamaan
siltikin ne ovat elämän rikkaus.

Hymyn aurinko on huulillani
kun muistan polttavat suudelmasi,
lämpöisen kätesi uumallani.

Niin monta piirtoa olen elämänkirjoon tehnyt
niin monta askelen jälkeä jättänyt,
silti kaikki on ollut sen arvoista
mikä koskee nyt on huomisen lohtu.

Kiitos linda. J

Tämä on hyvä runo. Tätä on selkeästi ajateltu. Tällaisen ajatellun runon eräs seuraus on se, että se herättää ja synnyttää paljon viittauksia myös muualle, sellaisille alueille minne kertoja ei ensisijaisesti tarkoittanut viitata...

Jään miettimään muistoja ja menneisyyksiä (nimenomaan monikossa, kuten laitoit).. Tuo aloitus on hyvä.. muistojen rinnastaminen mantroihin.. ovatko muistot vain jotakin jota hoetaan..kunnes katoaa se mitä todella tapahtui, tärkeämpää on vain se että on muisto.. muisto joka ei vastaa todellisuutta..
monet muistot..luovatko ne kokemuksen, aivan kuin olisi joskus ollut jotakin josta olisi muodostunut miellyttävä/järjellinen kokonaisuus..

Menneisyydet.. kahden ihmisen vai yhden? hmm... miten menneisyys rakentuu.. useinkaan ei sen mukaan mitä tapahtui vaan mitä luultiin että tapahtui.. tästä voi olla erilaisia malleja.. monia menneisyyksiä..

mutta tämä menee liiaksi sivuun runon aiheesta, luulen.. mutta hyvä runo herättää juuri tällaisia mietteitä.. laittaa ajatukset laukkaamaan...

Tykkäsin myös erityisesti muutamasta kohdasta:

"Hymyn kaistaleita vain nimeksi kasvoilla
iholla
vain ruohon ja tuulen vaimea puhe"

(Tämä oli uskomattoman hienosti laitettu!)

ja

Jos vielä joskus synnyn

(Tässä on jännää ajatusta, josta lähtee polkuja moneen suuntaan)

Kirpeää
tuntoa sielunmaisemastasi

"Jos synnyn uudestaan
olkoon se aurinkoa..."

Toiveesi rakkaudesta
loistaa tässä
kuin tähdessä kirkkaimmassa

Vahvaa tekstiä sydämestä
Kiitos sulle ystis :)

Mutta jos kuitenkin painaisit
selkäsi karuun maahan ja kyselisit
onko ennenkin ollut tällaista
näin julmaa, kovaa ja käskevää
kylmää ja hyytävää.
Onko ennenkin vain
lämmin käsi olut, kuin
kuvajainen, kesäillassa.


Jo tuhat vuotta sitten
kuuntelin, kysyin
ja kysyin
niin tuhat vuotta sitten
karu maa kertoi
minulle...

Kunhan vaikenisit, kuuntelisit
lepäisit hetken ja sanasi loppuisivat
sanoisit viimeisenkin
saisi rakkauskin hetken
hengittää minussa.

Sinulla oli hieno runo ja innostava. Älä vaikene, vaan kirjoita
kuin olisit palannut juuri äsken runojesi ääreen. Askeleesi tulevat
vasta perässäsi ja kuuntele, kuinka kevyesti ne etenevätkään.
Kuin runosi säkeissäsi.

Sinä et poistu koskaan
Sinä olet
sanat ja runot
Sinä jäät

Lähempänä kuin tulevaisuus
ja huominen päivä
on menneisyys, historia
joka kirjoitettiin mantroiksi
lausua ja muistaa.
Huomista et voi muistaa.

Kasvoillasi eilisen ilo
näkyy väsyneinä uurteina
nauretun onnen häivähdys
kuin tuulen pudottama lehti
karrelle palaneen maan iholla.
Tahtosi on muusta riippumaton.

Ja kun synnyt se on
uusi tuleminen, aamunkoitto
purppura ja rusko pilven laidalla
viimein valaisten koko taivaan.
Pilvissä ei ole karikoita joille ajautua,
levität siipesi tuulten vietäviksi.

Tuli on sielussasi, suudelma
joka herättää sammuneen sydämen
sykkivänä se nousee vastoin painovoiman tahtoa
tähdenlentona taivaalle maailmankaikkeuden valoksi
ravitsemaan mennyttä ja tulevaa.