Jos minulla ei ole jokin kohta kipeänä epäilen olevani kuollut.
Välillä joka niveltä kolottaa, eniten polvia ja nilkkoja. Niskat ovat myös aivan uskomattoman arat ja jäykät.
Kaiken lisäksi kaaduin portaissa, lieneeköhän olkapää revähtänyt kun muiden lisäksi se on sietämättömän kipeä.
Pitänee mennä näyttämään lääkärille olkapäätä huomenna.
Jos tämän ikäinen nainen menee lääkärille niin tuntuu kun ei otettaisi vakavasti, siksi olen vastahakoinen lääkärissä kaynnin suhteen..
Buranaa ja Parasetamolia vain määrätään, niistä ei ole apua, vatsa vain oireilee. En jaksaisi uskoa että nämä kaikki ovat iän mukanaan tuomia oireita, äidilläni (87v) ei ole kipuja.
Kysynkin että onko täällä 65-vuotiata joilla ei paikkoja kolottaisi. Jos niin on, minullakin lienee toivoa saada viettää edes yksi tuskaton päivä.
Onko tämä ikä
43
867
Vastaukset
- Otto-Vaan..
Vielä en täytä 65 ikää. Onneksi ei nyt paikkoja kolota, joskus kylläkin lonkkia ja toista polvea, olkapäitäkin kun sopivasti saa kylmää vetoa.
Päätä eikä häntää koskaan kolota*dementiaa siinä kohdassa*Joten ei nää kivut aina ikää katso jos on tullakseen. - Huh hellettä
Mitä enemmän valittaa ja tunnustelee, joskso nyt jostakin nipistää, koskeekin äkkiä kipiästi sieltä ja täältä. Säryt ovat myös merkki siitä, että sinulla ei ehkä ole tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä ja paino on sanalla mielenkiintoinen. Kun kirjoittaa koko sielullaan, eivät kivut tunnu, kun maalaa posket punoittaen, ei tunnu olkapään kipu eikä muutkan vaivat. Jospa kipusi ovat enempi sitä, että olet turhautunut? Tieteysti lääkärille kannattaa mennä, jos siltä tuntuu, mutta ei tämä ikä nyt kohtuullisen terveellä ole vielä sellainen,että joka paikkaa koko ajan kivistää. Enempi silloin kivistää päätä - sisältäpäin. Usko tai älä. Kokenut kuitenkin tietää ja vaivainen kokee. Rakasteluhan on lääke, joka poistaa melkein minkä tahansa kivun, ainakin, jos toinen osapuoli on mieluinen. Pistäpä kokeillen.
- Särky-saara
Kyllä se pään sisältäkin ahdistaa.
Perheessämme on ollut erittäin vaikeaa sairautta useammalla.
Olen joutunut ottamaan huolehtijan roolin. Olen välillä niin väsynyt iltaisin että en jaksa edes suihkussa käydä, romahdan vain petiin, silti en saa unta särkyjen takia.
Rakastelu ei ole viime aikoina käynyt mielessä, jos olisi aikaa niin auttaisihan sekin, varmaan.
Tekemistä on liikaakin, ei kylläkään mielenkiintoista, mutta sellaista että olen avuksi tarvitseville.
En tiedä kuinka kauan tilannetta kestää, toivoisin jaksavani vielä vähän aikaa.
Kahden vuoden aikana on kolme perheeni jäsentä sairastunut vakavasti. Joku sanoikin että kannan raskasta taakkaa hartioillani, ja säryt johtuvat siitä.
Voihan se olla niinkin, osittain, särkyjä oli jo ennen näitä vaikeuksia. - Huh hellettä
Särky-saara kirjoitti:
Kyllä se pään sisältäkin ahdistaa.
Perheessämme on ollut erittäin vaikeaa sairautta useammalla.
Olen joutunut ottamaan huolehtijan roolin. Olen välillä niin väsynyt iltaisin että en jaksa edes suihkussa käydä, romahdan vain petiin, silti en saa unta särkyjen takia.
Rakastelu ei ole viime aikoina käynyt mielessä, jos olisi aikaa niin auttaisihan sekin, varmaan.
Tekemistä on liikaakin, ei kylläkään mielenkiintoista, mutta sellaista että olen avuksi tarvitseville.
En tiedä kuinka kauan tilannetta kestää, toivoisin jaksavani vielä vähän aikaa.
Kahden vuoden aikana on kolme perheeni jäsentä sairastunut vakavasti. Joku sanoikin että kannan raskasta taakkaa hartioillani, ja säryt johtuvat siitä.
Voihan se olla niinkin, osittain, särkyjä oli jo ennen näitä vaikeuksia.Noh niin, otetaanpa vähän vakavampi ote asiaan. Aikanaan henkisesti raskaita aikoja kokeneena sanoisin, että anna aikaa itsellesi. Kertomasi tuntuu täysin luonnolliselta, ainakin löydän niistä itseni, kun oli kaikenlaista ikävää menoillaan ja varsinkin raskaiden aikojen jälkeen. Kipuilin jatkuvasti sieltä ja täältä, syytä niihin ei ollut muualla kuin elämässä. Muistan käynenei monta kertaa hammaslääkärilläkin, kun hampaita särki. Mitään vikaa niissä ei ollut kuitenkaan. Kivut olivat kovia ja aitoja, eivät luulotautia. Sielukin siis kipuilee näin.
Koeta ottaa vapaata huolista ja suruista ( ja kivuista) siten,että suljet ne vaikkapa päiväksi pois mielestä ja teet jotakin mukavaa, vaikka nukut tai menet ulos jonnekin - mikä sinusta tuntuu hyvälle sillä hetkellä. Siihen pystyy, kun hieman harjoittelee. Jos huolten aiheuttajat soittavat sinulle jatkuvasti, laita puhelin "hyllylle" muutamaksi tunniksi tai tilanteen mukaan vaikka koko päiväksi. Aina ei tarvitse jaksaa olla reipas ja urhea. Itselleenkin saa olla hyvä. Kipu kertoo, että rankaiset itseäsi.
Lääkäreissä on ymmärtäväisiä ja muita. Ikävää, että kohdallesi on sattunut niitä muita, sillä asiantunteva lääkäri osaa kyllä kysyä ja ymmärtää, jos kipujen taustalla ovat elämänvaihesita johtuvat jutut. Mielestäni on järkevää käydä lääkärillä, kun kivut ovat kovia tai jatkuvia. Jos nyrpistelevät, mitä siitä. Kroppasi on sinun ja sinä ne kivut kärsit.
Tässä joitakin juttuja, jotka minulle sopivat. En niitä tyrkytä, kerron vain. Kun - sanotaan nyt vaikka - sieluni oli aikansa surrut ja kipuillut ja elämässä alkoi helpottaa, loppuivat myös ruumiin vaivat suurimmaksi osin. Joskus siihen voi mennä pitkäkin aika, me suremme aika yksilöllisesti ja toki myös sen mukaan, mitä vaikeuksia elämässä on. Tsemppiä. - Särky-Saara
Huh hellettä kirjoitti:
Noh niin, otetaanpa vähän vakavampi ote asiaan. Aikanaan henkisesti raskaita aikoja kokeneena sanoisin, että anna aikaa itsellesi. Kertomasi tuntuu täysin luonnolliselta, ainakin löydän niistä itseni, kun oli kaikenlaista ikävää menoillaan ja varsinkin raskaiden aikojen jälkeen. Kipuilin jatkuvasti sieltä ja täältä, syytä niihin ei ollut muualla kuin elämässä. Muistan käynenei monta kertaa hammaslääkärilläkin, kun hampaita särki. Mitään vikaa niissä ei ollut kuitenkaan. Kivut olivat kovia ja aitoja, eivät luulotautia. Sielukin siis kipuilee näin.
Koeta ottaa vapaata huolista ja suruista ( ja kivuista) siten,että suljet ne vaikkapa päiväksi pois mielestä ja teet jotakin mukavaa, vaikka nukut tai menet ulos jonnekin - mikä sinusta tuntuu hyvälle sillä hetkellä. Siihen pystyy, kun hieman harjoittelee. Jos huolten aiheuttajat soittavat sinulle jatkuvasti, laita puhelin "hyllylle" muutamaksi tunniksi tai tilanteen mukaan vaikka koko päiväksi. Aina ei tarvitse jaksaa olla reipas ja urhea. Itselleenkin saa olla hyvä. Kipu kertoo, että rankaiset itseäsi.
Lääkäreissä on ymmärtäväisiä ja muita. Ikävää, että kohdallesi on sattunut niitä muita, sillä asiantunteva lääkäri osaa kyllä kysyä ja ymmärtää, jos kipujen taustalla ovat elämänvaihesita johtuvat jutut. Mielestäni on järkevää käydä lääkärillä, kun kivut ovat kovia tai jatkuvia. Jos nyrpistelevät, mitä siitä. Kroppasi on sinun ja sinä ne kivut kärsit.
Tässä joitakin juttuja, jotka minulle sopivat. En niitä tyrkytä, kerron vain. Kun - sanotaan nyt vaikka - sieluni oli aikansa surrut ja kipuillut ja elämässä alkoi helpottaa, loppuivat myös ruumiin vaivat suurimmaksi osin. Joskus siihen voi mennä pitkäkin aika, me suremme aika yksilöllisesti ja toki myös sen mukaan, mitä vaikeuksia elämässä on. Tsemppiä.Tuota samaa olen itsekin ajatellut.
On helpottavaa kuulla että tästä kierteestä voi selvitäkin.
Tästä on vaikea irtautua kun mies on meillä kotona hoidettavana, lapsessani on syöpä hän asuu lähellä, sitten toinen lapsi sairastui aivokasvaimeen.
Pelkään jokaista puhelinsoittoa kun on ollut niin paljon huonoja uutisia.
Netti on ainoa henkireikä, avaan koneen aina kun ehdin. - 1943
Särky-Saara kirjoitti:
Tuota samaa olen itsekin ajatellut.
On helpottavaa kuulla että tästä kierteestä voi selvitäkin.
Tästä on vaikea irtautua kun mies on meillä kotona hoidettavana, lapsessani on syöpä hän asuu lähellä, sitten toinen lapsi sairastui aivokasvaimeen.
Pelkään jokaista puhelinsoittoa kun on ollut niin paljon huonoja uutisia.
Netti on ainoa henkireikä, avaan koneen aina kun ehdin.on kertynyt taakkaa. Äiti on aina äiti ja lapsista on huoli, aikuisistakin. Itse olisin paljon huolestuneempi lasteni sairaudesta kuin omasta, siksi luulen ymmärtäväni. Olet omaishoitaja ja sanoisin, että omashoitajan osa on niitä raskaimpia, mitä maassamme on. Henkireikiä pitäisi löytyä ja vertaistukea yhteiskunnan tarjoamien lisäksi. Terve itsekkyys on paikallaan, aikaa itselle. Itse lomitin kauan sitten äitiäni, kun hän oli vastaavanlaisessa tilanteessa. Mutta lastesi tilanne on sellainen, ettei heistä ole tähän rooliin. Toivottavasti saat jostain voimia.
- Pirre*
Särky-Saara kirjoitti:
Tuota samaa olen itsekin ajatellut.
On helpottavaa kuulla että tästä kierteestä voi selvitäkin.
Tästä on vaikea irtautua kun mies on meillä kotona hoidettavana, lapsessani on syöpä hän asuu lähellä, sitten toinen lapsi sairastui aivokasvaimeen.
Pelkään jokaista puhelinsoittoa kun on ollut niin paljon huonoja uutisia.
Netti on ainoa henkireikä, avaan koneen aina kun ehdin.vielä sitä muut kestää mutta lasten sairastumista ..en tiedä miten miulle silloin kävisi :(
Talo tässä kai miullakin hartioilla, tai melkein ainakin, ei miestäni tarvia varsinaisesti hoitaa, mutta melkein kaikki muu arpeeti on miun hartioilla, leipätyö ja huusholli päälle. Mieheni tila vaihtelee melkein päivittäin, nykyään hän nukkuu aamupäivät, ja iltapäivällä tekee jotain pientä, käy puita kantoteklineellisen sisään tai työntää vähän aikaa tätä kevyttä pakkaslunta..muutaman minuutin..ja taas nukkuu..hän sairastaa parkinsonia, ja on välillä äkäinen ja rantusti puhuteltava..:(
Mutta ei miulla ole mitään taakkaasi verraten, - toivon sydämestäni Sinulle voimia ja jaksamista.
- kokeile.
syömään pieni annos ja ihan aitoa inkivääriä kaupasta.
Laita jugurttiin tai ruuan sekaan.
Jonkun ajan perästä huomaat ettei niveliä enää säre.
Siskoni oli siinä kunnossa jaloistaan ettei rappuja kohta pystynyt nousemaan.
Syötyään inkivääriä kulkee hän nyt pilkillä joka on hänen rakas harrastus ja säryt on tipotiessään.- vikaa vikaa
monta kuukautta, eikä inkiväärillä ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Olen kokeillut kaikki "huuhaat" mangeettikoruista lähtien. Eniten minua harmittaa nuo neuvot jumppaan salille, hiihtämään ja ties mihin riekkumiseen. Kun hädin tuskin pystyt raahautumaan sängystä ylös, (paikat onneksi hieman vertyvät ja särkylääkekin helpottaa) alkaa olla vitsit vähissä. Käteen on kai pakko hakea taas kipupiikki, kun on tyystin toimintakyvytön, vaikka olen ollut lomalla. Hiukset ovat harmaantuneet muutamassa kuukaudessa ja nyt ne lähtevätkin niin, että on kai pakko hankkia peruukki.
- nykyisin särytön
vikaa vikaa kirjoitti:
monta kuukautta, eikä inkiväärillä ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Olen kokeillut kaikki "huuhaat" mangeettikoruista lähtien. Eniten minua harmittaa nuo neuvot jumppaan salille, hiihtämään ja ties mihin riekkumiseen. Kun hädin tuskin pystyt raahautumaan sängystä ylös, (paikat onneksi hieman vertyvät ja särkylääkekin helpottaa) alkaa olla vitsit vähissä. Käteen on kai pakko hakea taas kipupiikki, kun on tyystin toimintakyvytön, vaikka olen ollut lomalla. Hiukset ovat harmaantuneet muutamassa kuukaudessa ja nyt ne lähtevätkin niin, että on kai pakko hankkia peruukki.
Söin inkivääriä pari vuotta tuloksetta. Mutta magneetit auttaa, ei koruina, niissä ei ole riittävästi magneetteja. Ja jos korut ovat vielä niitä huuhaakoruja joissa yksi pieni magneetti. Oli minullakin aikoinaan magneettiranneke, ei sillä mitään vaikutusta ollut, kun ongelma on kokonaisvaltainen ja laaja. Mutta sitten kun hankin koko magneettisuojauksen, säryt loppuivat. Liikekipuja on, vaan särkyjä ei ole. Kun olen sängyssä, ei särje minnekkään.
Koko suojaus on mulla sitä, että nukun magneettien välissä: magneettipatja, magneetti peite, magneettityyny, kävelen magneettipohjallisten päällä. Kaulassa on kaksi magneettiketjua, molemmissa ranteissa magneettirannekkeet, joissa magneetit ympäri ranneketta, ei vaan yhdessä kohtaa.
Istun magneetti-istuimen päällä ja juon magnetisoitua vettä.
Vuosi sitten oli vielä hirvittävät säryt yötä päivää. Vuosi sitten kun hankin nämä magneettirannekkeet, suurimmat, mitä oli tarjolla, ne puristivat. Ranteet olivat niin turvoksissa. Nyt ovat niin löysät, että kolme sormea voi huoleti laittaa ranteen ja rannekkeen väliin. Niin paljon on turvotustakin lähtenyt. Paino on sama kuin vuosi sitten, joten sillä asia ei selity, että ranteet olisivat hoikentuneet.
- emmanen
Oletko kokeillut Magnesiumia?
- että silleen
samat säryt, aivankuin olisit minusta kirjoittanut.Olen kokeillut nämä kaikki aineet joita sinulle tarjotaan.Eivät sopineet minulle, vatsani ei kestänyt.Ja sitten jos nämä säryt ovat tuosta sisä päästäni mksi ei ole lääkärit antaneet niitä päähän sopivia lääkkeitä? Olen valmis lahjoittamaan nämä säryt kuka vain haluaisi. Olisko halukkaita? Juu ja sitten se rakastelu sehän auttaa joka asiaan ainakin miehillä.Ja mitä siihen maalaamiseen tulee auttaa jos on vielä hyvän huumorin omaavia ystäviä seurassa on koettu.
- 1947
Sitä minäkin otan lähes joka päivä. Saa apteekista. Noin kolmannes tl puoleen lasilliseen vettä. Heitän vielä Primaspanin suuhun, sata mg. Se pitää veren sopivana. Ei sakkaannu.
Jotakin yhteyttä murheilla on kipuihin. Työssä ollessa oli kovia lonkkakipuja, nyt vain harvoin ja vaan toisessa.
Aloittajalla on kertynyt paljon taakkaa. Omaa osaani helpottaa usko Jeesukseen. Se suhde kattaa koko elämän, ei ole kirkkouskomista. Pelkkä kirkossa käynti ei riitä.
Tätä minä suosittelen, koska sillä on hyvä lopputulos. Joka seuraa Jeesusta, sillä on elämä, eikä hän ikinä kuole. Ajallinen kuolema on vain siirtyminen uuteen ja parempaan. Siellä perillä ei tarvitse ketään kehoittaa kiitokseen, se tulee muutenkin, kiitos ja autuaan osa.
Oma taakka on miehen vakava sairaus. Nyt ollaan lähes normaalissa tilassa, vain murtunut selkä rajoittaa elämää. Jatko on Jumalan käsissä, miten pitkä on ajallinen elämä. Rankkoja hoitoja nuo kantasolusiirrot. Kaksi jaksoa viime vuonna on takana. Enempää ei voi tehdä.
On sitä muutakin, mutta ne on pieniä asioita. Toivuin juuri sopivasti umpparileikkauksesta puiden kantoon.
Ihmeen pitkä toipumisaika olikin. Haavakin oli yhdestä kohtaa pitkään auki. Parani sentään.
Tämä onkin hyvä purkamisväylä. Saa tuntojaan kertoa. Pääasiassa on asiallisia kommentteja. Joskus tulee makeat naurutkin. Onneksi on niitä huumorin viljelijöitäkin.
Sitten on cancer-sivut. Siellä on vertaistukea ja tietoa saatavilla.
Voimia sinulle ja meille muillekin omiin asioihimme!
- D-vitamiini..
Kyllä on otettu tosissaan. Nivelkivuista olen kärsinyt yli 50 vuotta pitkälle. Nyt jostain syystä, kun aloin D-vitmaiinia syömään 100 µg/vrk, niin se veikin kivut. Toki magneesiumia syön riittävästi, sekä omegaa.
- l a t u a l a t u a
Kun lihakset saa liikuntaa ja luut vertyy, niin kivut taatusti lieventyy. Sopivassa suhteessa vointiin kannattaa lenkkeillä, sauvakävellä, hiihtää, uida, pyöräillä ym voimistelua ja venytystä. Tietenkin sairaudet pitää hoitaa ja lääkärin määräämät lääkkeet ottaa, mutta sanompa liikunnalla olevan aikamoinen taikavoima. (Itse olen käynyt nyt hiihtämässä n. tunnin lenkkejä ja väsymyksen jälkeen tulee tosi hyvä olo: olen tehnyt jotain hyödyllistä kroppani vetreyden ylläpitämiseksi ja samalla saanut mielen virkeäksi ihailemalla niin kaunista talvimaisemaa).
- D-vitamiini..
l a t u a l a t u a kirjoitti:
Kun lihakset saa liikuntaa ja luut vertyy, niin kivut taatusti lieventyy. Sopivassa suhteessa vointiin kannattaa lenkkeillä, sauvakävellä, hiihtää, uida, pyöräillä ym voimistelua ja venytystä. Tietenkin sairaudet pitää hoitaa ja lääkärin määräämät lääkkeet ottaa, mutta sanompa liikunnalla olevan aikamoinen taikavoima. (Itse olen käynyt nyt hiihtämässä n. tunnin lenkkejä ja väsymyksen jälkeen tulee tosi hyvä olo: olen tehnyt jotain hyödyllistä kroppani vetreyden ylläpitämiseksi ja samalla saanut mielen virkeäksi ihailemalla niin kaunista talvimaisemaa).
No ei kyllä ole pelastanut nuo lääkkesikään. Toimintakyky tuhoutui kaikesta huolimatta. Minä, jos kuka oli likkuja sieltä parhaasta päässä, mutta sekään ei auttanut. Tuho tuli.
- Pirre*
aiheuttaa kroonista kipua, mutta jotenkin kipuunkin tottuu..onneksi hermosäryt ei kuulu joka päivä..
Lohdutukseksi, ikä tuo särkyjä lisää :) - koetetaan kestää..muutakaan ei voi.- ravitaan
tai hoidetaan ja ennaltaehkäistään nivelrikkoa, sillä se todella on ennaltaehkäistävissä. Nivelrikkoni diagnosoitiin 44 vuotta sitten, mutta niveleni on nivelrikon osalta paljon paremmassa kunnossa, kuin keskimäärin ikäiseni väestön. Mutta glukosaminea olenkin syönyt jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Pari viikkoa ilman glukosaminea alkaa jo nivelrikko pullistella sorminivelissä ja nivelet tulee järjettömän kipeiksi. Omega 3:nen on välttämätön myös glukosaminin rinnalla. Omega 3:stakin olen syönyt toistakymmentä vuotta.
Niin, lääkäreiltä on aivan turha mennä kyselemään, sillä sieltä ei oikeita vastauksia tule. ravitaan kirjoitti:
tai hoidetaan ja ennaltaehkäistään nivelrikkoa, sillä se todella on ennaltaehkäistävissä. Nivelrikkoni diagnosoitiin 44 vuotta sitten, mutta niveleni on nivelrikon osalta paljon paremmassa kunnossa, kuin keskimäärin ikäiseni väestön. Mutta glukosaminea olenkin syönyt jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Pari viikkoa ilman glukosaminea alkaa jo nivelrikko pullistella sorminivelissä ja nivelet tulee järjettömän kipeiksi. Omega 3:nen on välttämätön myös glukosaminin rinnalla. Omega 3:stakin olen syönyt toistakymmentä vuotta.
Niin, lääkäreiltä on aivan turha mennä kyselemään, sillä sieltä ei oikeita vastauksia tule.auttasko selkäranka- ja koko ruodon rappeumaan enää mikään, - lihaksia vahvistava liikunta kai auttaa pitämään jotenkin kropan kasassa, ajoittaisia kipuja ei mikkää. Pikkusenkin jos tekee jotain raskaampaa, esim. joulun alla kattojen pyyhkiminen ja lattioitten vahaus, niin kyllä olin taas kippee - ei tullu nukkumisesta mittää muutamaan yöhön.
P.s. mitä se glukosaminea sisältää, onko se turvallinen tuote?- ennalta ehkäisy
Pirrejuupas kirjoitti:
auttasko selkäranka- ja koko ruodon rappeumaan enää mikään, - lihaksia vahvistava liikunta kai auttaa pitämään jotenkin kropan kasassa, ajoittaisia kipuja ei mikkää. Pikkusenkin jos tekee jotain raskaampaa, esim. joulun alla kattojen pyyhkiminen ja lattioitten vahaus, niin kyllä olin taas kippee - ei tullu nukkumisesta mittää muutamaan yöhön.
P.s. mitä se glukosaminea sisältää, onko se turvallinen tuote?Eikös se totuus ole sellainen, että kun paskat on housuissa, turha sitten on alkaa enää vikisemään, miten sen housuunpaskomisen voisi estää?
ennalta ehkäisy kirjoitti:
Eikös se totuus ole sellainen, että kun paskat on housuissa, turha sitten on alkaa enää vikisemään, miten sen housuunpaskomisen voisi estää?
paskat housuissa kummiskaan, mutta liikkunut olen koko ikäni, paitsi silloin kun lapset oli pieniä.
Mie vaan uskon että tämäkin seljkärangan heikkous on meillä geeneissä, esim. nuorin tyttäremme (29v) on kärsinyt jo pahoista selkävaivoista, esin välilevyn repeämästä - onneksi vaiva meni parin vuoden kärsimyksillä ohi - olisivat kirurgit sen jo leikanneetkin..mutta tyttäremme tahtoi vielä kokeilla pärjätä, ja nyt selkä on taas hyvässä kunnossa.
Oma selkäni leikattiin jo 32 vuotiaana, samasta syystä..oikeastaan kaikilla kolmella lapsellamme on selkävaivoja ajoittain. En tiedä on nivelemme ja rankamme ns. liian liikkuvat, - mieki nimittäin vielä alle kolmekymppisenä käänsin itseni seisoviltaa kädet takakutta kaarena lattiaan, ihan tuosta vain..ja peukkuni sain aina käännettyä helposti ranteeseen..uskoisin että joku rakenteellinen vika meijjän ruodossa täytyy olla...
Vaikka hyvin on tässä pärjätty, vielä viime kesänä rullaluistelin ja hiidin kuusikin tuntia tunturin kupeessa..eli ei tässä jäähä makoilemaan..kipujenkaan kanssa :) niih!- vaivainen mato ma..
Pirrejuupas kirjoitti:
paskat housuissa kummiskaan, mutta liikkunut olen koko ikäni, paitsi silloin kun lapset oli pieniä.
Mie vaan uskon että tämäkin seljkärangan heikkous on meillä geeneissä, esim. nuorin tyttäremme (29v) on kärsinyt jo pahoista selkävaivoista, esin välilevyn repeämästä - onneksi vaiva meni parin vuoden kärsimyksillä ohi - olisivat kirurgit sen jo leikanneetkin..mutta tyttäremme tahtoi vielä kokeilla pärjätä, ja nyt selkä on taas hyvässä kunnossa.
Oma selkäni leikattiin jo 32 vuotiaana, samasta syystä..oikeastaan kaikilla kolmella lapsellamme on selkävaivoja ajoittain. En tiedä on nivelemme ja rankamme ns. liian liikkuvat, - mieki nimittäin vielä alle kolmekymppisenä käänsin itseni seisoviltaa kädet takakutta kaarena lattiaan, ihan tuosta vain..ja peukkuni sain aina käännettyä helposti ranteeseen..uskoisin että joku rakenteellinen vika meijjän ruodossa täytyy olla...
Vaikka hyvin on tässä pärjätty, vielä viime kesänä rullaluistelin ja hiidin kuusikin tuntia tunturin kupeessa..eli ei tässä jäähä makoilemaan..kipujenkaan kanssa :) niih!En ole niskojen takia voinut ajatellakaan kattojen pyyhimistä, pyörtyisin varmasti.
Puhumattakaan rullaluistelusta, nilkat ovat muutenkin arat.
Ei ole ylipainoa ja syön terveellisesti.
Tasan ei käy onnen lahjat. vaivainen mato ma.. kirjoitti:
En ole niskojen takia voinut ajatellakaan kattojen pyyhimistä, pyörtyisin varmasti.
Puhumattakaan rullaluistelusta, nilkat ovat muutenkin arat.
Ei ole ylipainoa ja syön terveellisesti.
Tasan ei käy onnen lahjat.nimenomaan kipeytyivät siitä siivousruljansista, minulla on tutkimusten mukaan kaularangassa välilevyn pullistuma, ja hermojuurien ahtaumaa. Kaularankaani ei ainakaan vielä leikata, on kuulemma iso operaatio.
Isältäni leikkasivat saman vaivan KYKsissä, ja hänelle siitä oli apua..tosin hän on nyt jo päässyt jo kaikista maallisista vaivoistaan..
Himaus on vaivoistani pienimpiä, ajoittainen särky on pahinta, mutta jos tässä jaksaisi vielä pari vuotta olla työelämässä. niin sitten helepolla ollessa jos ne vaivatkin helpottaa...
Olen aika tottunut tosiaan näihin vaivoihini, enkä jää näitten vangiksi, mie vaan mennä posotan..joskus kiukuttelen :)) - luojalle ainakin, huonosta perimästä.- älä ylitaivuta
Pirrejuupas kirjoitti:
paskat housuissa kummiskaan, mutta liikkunut olen koko ikäni, paitsi silloin kun lapset oli pieniä.
Mie vaan uskon että tämäkin seljkärangan heikkous on meillä geeneissä, esim. nuorin tyttäremme (29v) on kärsinyt jo pahoista selkävaivoista, esin välilevyn repeämästä - onneksi vaiva meni parin vuoden kärsimyksillä ohi - olisivat kirurgit sen jo leikanneetkin..mutta tyttäremme tahtoi vielä kokeilla pärjätä, ja nyt selkä on taas hyvässä kunnossa.
Oma selkäni leikattiin jo 32 vuotiaana, samasta syystä..oikeastaan kaikilla kolmella lapsellamme on selkävaivoja ajoittain. En tiedä on nivelemme ja rankamme ns. liian liikkuvat, - mieki nimittäin vielä alle kolmekymppisenä käänsin itseni seisoviltaa kädet takakutta kaarena lattiaan, ihan tuosta vain..ja peukkuni sain aina käännettyä helposti ranteeseen..uskoisin että joku rakenteellinen vika meijjän ruodossa täytyy olla...
Vaikka hyvin on tässä pärjätty, vielä viime kesänä rullaluistelin ja hiidin kuusikin tuntia tunturin kupeessa..eli ei tässä jäähä makoilemaan..kipujenkaan kanssa :) niih!Yliliikkuvan nivelet ovat mainittu reumataudeissa, vaikka varsinaista reumaa ne eivät olekkaan. Ylilikkuvat nivelet aiheuttavat niveltulehduksia, nivelvaivoja, ja yliliikkuvia niveliä tulisi tukea. Meillä on tyttärellä diaknosoitu jo lapsena yliliikkuvat nivelet. Urheili, ja pärjäsi alkuun, mutta sitten alkoivat nivelet tulehtumaan. Sai yliliikkuvien nivelten diaknoosin. Lapa meni tosta noin vaan pois paikoiltaan, olkapää meni pois paikoiltaan aivan olemattomista syistä. Nilkat oli jatkuvasti tulehtuneet, ja ne nyrjähteli. Sormetkin meni melkein mille mutkalle tahtojaan. Hänelle määrättiin niveltuet, sekä käsiin että jalkoihin, ja kielto niiden ylitaivuttamiseen. Niveltukia hän pitikin varmaan kymmenkunta vuotta. Nyt tilanne on jo rauhallisempi, kun ymmärtää, ettei suhteeton taipuminen ole mikään terveellinen juttu.
Pirrejuupas kirjoitti:
auttasko selkäranka- ja koko ruodon rappeumaan enää mikään, - lihaksia vahvistava liikunta kai auttaa pitämään jotenkin kropan kasassa, ajoittaisia kipuja ei mikkää. Pikkusenkin jos tekee jotain raskaampaa, esim. joulun alla kattojen pyyhkiminen ja lattioitten vahaus, niin kyllä olin taas kippee - ei tullu nukkumisesta mittää muutamaan yöhön.
P.s. mitä se glukosaminea sisältää, onko se turvallinen tuote?Täällä tietoa glukosamiinista
http://www.tekonivel.net/aineistot/glukosamiini.pdf
Itse aikoinani söin Arthyl-nimistä pulveria, joka nykyisin on pillereinä.
Sitten tehtiin polveen tlhystyskeikkaus ja meni monta vuotta kivuitta.
Nyt on toinen polvi siinä mallissa, että yöllä varsinkin särkee ja joskus jalkaa liikuttaissa tekisi mieli kiljua, kun sattuu.
Ei siinä auta jumpat eikä maamme-laulukaan enää.
Aikoinani liikuin paljonkin, mutta kyllä se on tässä tilanteessa pois suljettu juttu, lonkkakin on alkanut kävellessä sattua.
Tässä Arthylistä.
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1406&d=16320&i=ROTTAPHARM_ARTHRYL_ARTHRYL 750 mg tabletti
(On muuten hieno asia, että nykyään täälläkin voi linkittää.)- Pirre*
älä ylitaivuta kirjoitti:
Yliliikkuvan nivelet ovat mainittu reumataudeissa, vaikka varsinaista reumaa ne eivät olekkaan. Ylilikkuvat nivelet aiheuttavat niveltulehduksia, nivelvaivoja, ja yliliikkuvia niveliä tulisi tukea. Meillä on tyttärellä diaknosoitu jo lapsena yliliikkuvat nivelet. Urheili, ja pärjäsi alkuun, mutta sitten alkoivat nivelet tulehtumaan. Sai yliliikkuvien nivelten diaknoosin. Lapa meni tosta noin vaan pois paikoiltaan, olkapää meni pois paikoiltaan aivan olemattomista syistä. Nilkat oli jatkuvasti tulehtuneet, ja ne nyrjähteli. Sormetkin meni melkein mille mutkalle tahtojaan. Hänelle määrättiin niveltuet, sekä käsiin että jalkoihin, ja kielto niiden ylitaivuttamiseen. Niveltukia hän pitikin varmaan kymmenkunta vuotta. Nyt tilanne on jo rauhallisempi, kun ymmärtää, ettei suhteeton taipuminen ole mikään terveellinen juttu.
tiennyt silloin vaivaksi miksikään, oli vain mielestään notkea - nyt ei ole enää :)
Isot nivelet on olleet kunnossa näihin päiviin saakka, ranteet, polvet ja lonkat plus muut olkapäät, vaan nyt on käsissä peukkujen nivelissä kulumat, siksi vetää peukkuja kämmeniä kohti, eli pian on kai peukalot keskellä kämmeniä :)
P.s. sukset survaisin tänään ulos varastosta, josko huomenna kokeilisi niitten luistoa..kaikista kippeistä huolimatta, - ja unohtuuhan ne vaivat kauniissa talvisessa luonnossa..
- vaan tila
Täytän seuraavaksi 66, mutta kuulun niihin onnekkaisiin joilla ei ole kroonisia kipuja. Neuvoa en osaa, olet jo nähtävästi saanut kaikkia mahdollisia neuvoja vitamiineista seksiin.
Silloin kun hoidin vuosia dementoitunutta miestäni työn oheella paikkoja kolotti ja ahdisti, enkä nukkutnut juuri koskaan. Ymmärrän tilanteesi. Tervettä päivää en nähnyt ja toinen käsi särki koko ajan nostamisesta. Kesti kaksi vuotta ennen kuin parantui.
Miestä en enää ota ’kasvattamaan’ ja käyttämään hyväksi. Ilmeisesti olen magneetti sellaiselle tyypille. Elämä voi olla rikaista ja antoisaa yksinkin.- arlen
Vielä mistään,onneksi ja olen päälle 60v.Lieneeköhän syynä tuo jumppaaminen,kun olen monta vuotta jo kotosalla tehnyt määrätyt liikkeet(kuminauha,jumppapallo)Liikunkin tietysti tarpeeksi,sauvakävelen,hiihdän,pyöräilen(ei ole autoa)Aattelen monesti,että olen tuurilla säästynyt VIELÄ kivuilta..On ollut taas muunlaisia vaikeuksia elämässä,sehän nyt ei tietenkään sitä selitä.Lapsia kun oltiin,niin oli jos jonkinlaista kipua ja maalla asuttiin,niin ei sitä lääkäriin menty(kotikonstit)Auttaisikohan tuo "piikkimatto"mitenkään vaivoihin,neuvo vain..Sain pukilta lahjaksi sellaisen ja otin heti käyttöön,kivalta tuntuu..mutta se alku,niinpä..Hyvää loppiaista kaikille!
- hermesetas
Särky-Saara, että joku uskaltaa valittaa... Välillä tuntuu, että meidät seniorit on peloteltu olemaan hissukseen, valittamatta, kun "vanhukset aina valittavat vaivojaan". Huomasin, että jopa eläkeläiskerhossa oli sovittu, että vaivoja ei valiteta. Miksi ei saisi valittaa?
Omat pikku kremppani eivät ole edenneet niin pitkälle, että joutuisin käyttämään särkylääkkeitä. Katson, että kasvisvoittoinen ruokavalio ja monipuolinen liikunta ovat tässä auttaneet - siis ne ihan tavalliset konstit. Olkapäävaivat sain kuriin jumpalla, sormien nivelrikkoon on luultavasti auttanut Omegakapselit, hetken käytin myös glukosamiinia, mutten tarvitse sitä enää. Mene ihmeessä lääkärille. On heidänkin joukossaan sellaisia, jotka paneutuvat myös ikääntyvien vaivoihin. Onnea matkaan. - meirikki
mutta jonkunaikaa on ollut jaloissa suonenvetoja/kramppia. Ja ei johdu kyllä liikkumattomuudesta.
Hain mangesiumtabletteja, saapi nähdä miten auttavat?
Kivut ovat hetkellisiä vaan sitäkään ei olisi väliksi tuntea.Mulla oli öisin ihan hirvittäviä suonenvetoja ja nyt otan Diasporalia, jossa on magnesiumia, mutta paljon muitakin aineita ja siihen loppui suonenvedot kuin seinään.
En aina edes joka ilta ota sitä. Mulla se on jauheena.
https://www.hyvinvoinnin.fi/tuote/2142/Diasporal-Magnesium- Apua saanut
Tellastiina kirjoitti:
Mulla oli öisin ihan hirvittäviä suonenvetoja ja nyt otan Diasporalia, jossa on magnesiumia, mutta paljon muitakin aineita ja siihen loppui suonenvedot kuin seinään.
En aina edes joka ilta ota sitä. Mulla se on jauheena.
https://www.hyvinvoinnin.fi/tuote/2142/Diasporal-MagnesiumMinulla oli öisin tosi pahoja suonenvetokohtauksia niin, että jalka vääntyi pahasti sisäänpäin.
Aloin käyttää öisin nilkkasukissa magneettipohjallisia ja krampit ovat hävinneet.
Magneettipohjallisten vaikutusta on tutkittu (linkki: http://www.youtube.com/watch?v=YKcbNe7WM1E&feature=related).
Samoin pulsoiva magneettipatja on erinomainen kipujen hoitaja.
- iihahaa
Kävin syksyllä valittamassa tosi kipeitä nilkkojani ja mainitsin polvetkin. Olen hankkinut hyviä työjalkineita ja kalliit pohjalliset omien jalkojen mukaan. Kortisoni piikkikin muutama kantapäihin. Nilkat ja ranteet kuvattiin, ei polvia.Pyysin saada ortobedille ajan kuvien kanssa. En saanut.Kuviin määrännyt lääkäri sanoi katsovansa kuvat ja antaa kirjallisen lausunnon. Tulihan se lausunto eli kulumia ja muuten normaalit löydökset.
Tänä aamuna menin päivystykseen kun en kestänyt kipeää polveani. Kuusi viikkoa ollut särkyä ja turvoksissa.Nyt otettiin kuvat polvista. Oireiden perusteella nivelkierukan repeämä ja sain lähetteen heti tarkempiin tutkimuksiin.
Lääkäri oli keikkalääkäri ja syksyllinen lääkäri oli vakituinen terveyskeskuslääkäri, että onko niin että säästöä tehtiin kunnankukkaroon silloinkin.
Surkuhupaiseksi tekee asian se että olen suunnitellut jäädä eläkkeelle maaliskuussa. Lomille jäänti kaavailtu 20.01 ja nyt kaksi viikkoa alkuun sairauslomaa. Eläke hakemusta en ole vielä tehnyt.- kelmi kun olen
Minä käytän vielä tätä taktiikkaa, että otatan kuvat TK:sta ja Sairaalasta CD levylle, ja käytätän arvioitavana vielä toisella lääkärillä, ja uskomatona, miten erilaisia tulkintoja voi samasta kuvasta saada. Joten ei läheskään aina kannata uskoa sitä, jo
- 1943
vaivasi nuorempana, mutta iän myötä on hävinnyt kokonaan. Harvoin olen flunssassa, silloin kolottaa, ei muuten. Joten toivoa on.
- non-rec
Mielestäni tuollaisella "joka paikkaa kolottaa" -sairaudella on nimikin - se voi siis olla ihan oikea sairauskin aloittajalla. Muistin nimen pitkään, mutta nyt on päässyt jo unohtumaan. Muistelen että tällä palstallakin ko. sairaudesta joskus puhuttiin, olisiko vajaa vuosi sitten? Tai sitten luin jutun jonkin aikakauslehden lääkäripalstalta. Muistaako joku paremmin?
- hermesetas
pehmytkudosreumasta. Olisiko siitä ollut kyse? Ajattelen kyllä, kuten Särky-Saara itsekin ja jotkut kommentaattorit, että kuomittava elämäntilanne on se, joka "särkee". Toivottavasti saat siihen helpotusta jotakin kautta.
- non-rec
hermesetas kirjoitti:
pehmytkudosreumasta. Olisiko siitä ollut kyse? Ajattelen kyllä, kuten Särky-Saara itsekin ja jotkut kommentaattorit, että kuomittava elämäntilanne on se, joka "särkee". Toivottavasti saat siihen helpotusta jotakin kautta.
Kiitokset hermesetas-nimimerkille. Minulla ei muisti pelannut.
Googlettamalla löytyy lisätietoa. - 4224
hermesetas kirjoitti:
pehmytkudosreumasta. Olisiko siitä ollut kyse? Ajattelen kyllä, kuten Särky-Saara itsekin ja jotkut kommentaattorit, että kuomittava elämäntilanne on se, joka "särkee". Toivottavasti saat siihen helpotusta jotakin kautta.
"Pölötuhkuriksi" sitä meillä mainittiin!!!!
- Pirre*
4224 kirjoitti:
"Pölötuhkuriksi" sitä meillä mainittiin!!!!
tuollainen nimi?
- non-rec
Pirre* kirjoitti:
tuollainen nimi?
Pölötuhkursta en ole kuunaan kuullut. Mutta arvatkaapas mikä on tikkutöllö?
Vihje: ei liity millään lailla tämän ketjun aloitukseen - Pirre*
non-rec kirjoitti:
Pölötuhkursta en ole kuunaan kuullut. Mutta arvatkaapas mikä on tikkutöllö?
Vihje: ei liity millään lailla tämän ketjun aloitukseenaavistustakaan..
Mutta pelkät töllöset voi olla, villasukat tai huovikkaat..:)
Oo nyt sytty lamppu vintillä..oisiko neulotut villasukat, eli kudotut eli tikutut - jossain päinhän neulominen on tikuamista..oliko oikein :) - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
aavistustakaan..
Mutta pelkät töllöset voi olla, villasukat tai huovikkaat..:)
Oo nyt sytty lamppu vintillä..oisiko neulotut villasukat, eli kudotut eli tikutut - jossain päinhän neulominen on tikuamista..oliko oikein :)pitää lähteä saunaan, palataan arvoitukseen, moi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271538Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391429Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391301Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12988
- 7941
- 20929
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7881- 71806