Miksi feministit vaikenevat Shkupollista?

Miten sä jaksat säilyttää asiallisuutes vuodesta toiseen?

nimenomaan perheväkivallan uhreina,(lue: naiset tappavat) Vuosikausia sinäkin olet jauhanut pelkkää paskaa tästäkin asiasta. Uutisia uutisia, luotettavista lähteistä.....Että naiset jaksaa vääristellä totuuksia.

Veitsi välähtää usei kirjoitti:

nimenomaan perheväkivallan uhreina,(lue: naiset tappavat) Vuosikausia sinäkin olet jauhanut pelkkää paskaa tästäkin asiasta. Uutisia uutisia, luotettavista lähteistä.....Että naiset jaksaa vääristellä totuuksia.

Lue lisää

Kun viittaa "tänään tutkittuun" silloin olisi kiva, jos laittaisi eden jonkinlaisen viiteen mukaan, lähdetiedot olisivat keskustelun kannalta mukavia. Perheväkivaltaa voidaan tutkia hyvin monin eri tavoin. Uhritutkimukset ovat eräs tapa, tämä kiistanalainen tutkimusmuoto on yleisin, mikäli ajatellaan koko maailmanlaajuista tilannetta. Uhritutkimukset ovat tärkeitä vertailun vuoksi, koska kaikkialla maailmassa ei ole tilastollisesti päteviä väkivallasta kertovia poliisiraportteja. Perheväkivaltaa ei useinkaan kirjata omana väkivallanmuotona.

Suomessa on kuitenkin erittäin hyvin eritelty perheväkivalta myös poliisien tutkimuksissa. ikävä kyllä, nämä tialstot eivät ole eilen eikä tänäänkään valmistuneita, niitä on kerätty vuosia. En siis osaa ottaa kantaa, tähän sinun mystiseen 11.1 2010 valmistuneeseen tutkimukseen.

Poliisin rikostilastoista: vuosina 1997–2005 parisuhdeväkivaltatapauksissa asianomistajana tai uhrina oli 11 prosentissa tapauksista mies, tutkimus oli läänien poliisijohdon koordinoiman Suomalaisten turvallisuus –tutkimus. Tutkimuksessa toi esiin myös miesten osuuden perheväkivallan uhreista, joka oli 30 %. Perheväkivalta on käsitteenä laajempi kuin parisuhdeväkivalta. Tutkimuksen mukaan, yli puolet miesuhreista on ollut alle 25-vuotiaita tai yli 55-vuotiaita, ikäjakauman perusteella oletetaan, että väkivallan tekijä ei ole aina oma puoliso, puhutaan siis perheväkivallasta, ei parisuhdeväkivallasta. Kuitenkaan, tässä tutkimuksessa ei tekijän sukupuolta ole eritelty. Vakavammista perheväkivalta tapauksista, naisten osuus tekijöinä on suhteellisesti lisääntynyt. Naisten osuus parisuhteessa tehdyistä törkeistä puolison pahoinpitelyistä on ollut viime vuosina keskimäärin hieman yli 40 prosenttia vuodessa. Naisten osuus on viime vuosina kuitenkin lisääntynyt: vuosina 1997–2005 jo 43 prosenttiin. Vuonna 2007 poliisin tilastoihin päätyneistä, parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä ja henkirikoksen yrityksistä 38 % kohdistui miehiin. Sairaaloissa tehtyjen tilastojen mukaan (HILMO) yli kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista perheväkivallan uhreista on nykyisin miehiä.

Kun lähdemme purkamaan näitä tietoja, silloin huomio on kiinnitettävä, siihen eroon joka on perheväkivallalla ja parisuhdeväkivallalla, perheväkivallaksi tilastoidaan kaikki perheen sisällä sattuvat väkivaltaiset teot. Veljesten keskinäiset, vanhempiensa poikiinsa/tyttöihinsä kohdistamat, lasten vanhempiinsa kohdistama väkivalta, tilastoidaan siis perheväkivaltana, tekijöiden sukupuolia erottelematta.

Parisuhdeväkivaltaa tarkastellessa on hyvä huomioida se, että naisten miehiin kohdistama väkivalta on lähes aina törkeää, tämä johtuu siitä, että naisten lihasvoima on merkittävästi pienempi, niinpä avuksi otetaan kättä pidempää ja teko on silloin törkeä, riippumatta syntyvistä vammoista. Parisuudenväkivalta tilanteissa on usein sattumaa, kumpi tilastoidaan uhriksi tai tekijäksi, koska tappeluun on molemmat osallistuneet -kykyjensä mukaisesti.

Suomessa on pitkä väkivallanperinne ja siihen puuttuminen on tärkeä osa kansallista turvallisuuttamme. On tarpeen puhua kaikista väkivallan muodoista ja muistaa, ettei toisten osapuolien tekemä väkivalta oikeuta toisen hyväksymistä. Väkivallasta keskusteltaessa, puhumme kuitenkin aina yksilöiden kokemista traumoista.

Väkivaltaa emme saa vähenemään taivasteluilla, vaan todellisilla toimilla, jossa myöskin tekoihin syyllistyvät on hoidettava. Suomessa ei ole vieläkään kunnollista väkivallan hoitamisen perinnettä, täällä on nostettu kädet ylös tämän ongelman edessä.

Väkivaltaisen naisen avunsaantimahdollisuudet ovat etenkin vähäiset, toimivaa organisaatiota ei ole.

Antsu!! kirjoitti:

Miten sä jaksat säilyttää asiallisuutes vuodesta toiseen?

Kiva nähdä Sinunkin kirjoituksiasi täällä. Ajattelin kaikkien palstan patrioottien lopettaneen

Tittelityy kirjoitti:

Kiva nähdä Sinunkin kirjoituksiasi täällä. Ajattelin kaikkien palstan patrioottien lopettaneen

Takana on sen verran karmea vuosi, että (Maslowin tarvehierarkian mukainen) eloonjäämistaistelu vei kaikki voimani. Nyt aikaa ja energiaa on hiukan myös tällaiseen illanistujais-tyyppiseen maailmanparantamiseen.

Kun Sellossa paukkui, heräsi tietysti monenmoisia ajatuksia. Tyttäreni laski heti yhteen yksi ynnä yksi, ja totesi, että "kun koulut on joululomalla niin pitää mennä kauppakeskukseen ammuskelemaan". Ampuja osoittautui kuitenkin keski-ikäiseksi, ja ennen kaikkea maahanmuuttajaksi. Sen jälkeen onkin keskusteltu lähes pelkästään rasistiseen sävyyn!

En tiedä, miksi joukkosurmista Suomessa on tullut toistuvia. Enkä tiedä sitäkään, miten niiden ketju saataisiin poikki. Tämä tuorein tapaus oli monessa suhteessa erilainen kuin Jokela ja Kauhajoki, joten koulukiusaamiseen puuttuminen ja nettiyhteisöjen kontrolli olisivat olleet voimattomia.

Vaikeaksi on mennyt!

Tittelityy kirjoitti:

Kun viittaa "tänään tutkittuun" silloin olisi kiva, jos laittaisi eden jonkinlaisen viiteen mukaan, lähdetiedot olisivat keskustelun kannalta mukavia. Perheväkivaltaa voidaan tutkia hyvin monin eri tavoin. Uhritutkimukset ovat eräs tapa, tämä kiistanalainen tutkimusmuoto on yleisin, mikäli ajatellaan koko maailmanlaajuista tilannetta. Uhritutkimukset ovat tärkeitä vertailun vuoksi, koska kaikkialla maailmassa ei ole tilastollisesti päteviä väkivallasta kertovia poliisiraportteja. Perheväkivaltaa ei useinkaan kirjata omana väkivallanmuotona.

Suomessa on kuitenkin erittäin hyvin eritelty perheväkivalta myös poliisien tutkimuksissa. ikävä kyllä, nämä tialstot eivät ole eilen eikä tänäänkään valmistuneita, niitä on kerätty vuosia. En siis osaa ottaa kantaa, tähän sinun mystiseen 11.1 2010 valmistuneeseen tutkimukseen.

Poliisin rikostilastoista: vuosina 1997–2005 parisuhdeväkivaltatapauksissa asianomistajana tai uhrina oli 11 prosentissa tapauksista mies, tutkimus oli läänien poliisijohdon koordinoiman Suomalaisten turvallisuus –tutkimus. Tutkimuksessa toi esiin myös miesten osuuden perheväkivallan uhreista, joka oli 30 %. Perheväkivalta on käsitteenä laajempi kuin parisuhdeväkivalta. Tutkimuksen mukaan, yli puolet miesuhreista on ollut alle 25-vuotiaita tai yli 55-vuotiaita, ikäjakauman perusteella oletetaan, että väkivallan tekijä ei ole aina oma puoliso, puhutaan siis perheväkivallasta, ei parisuhdeväkivallasta. Kuitenkaan, tässä tutkimuksessa ei tekijän sukupuolta ole eritelty. Vakavammista perheväkivalta tapauksista, naisten osuus tekijöinä on suhteellisesti lisääntynyt. Naisten osuus parisuhteessa tehdyistä törkeistä puolison pahoinpitelyistä on ollut viime vuosina keskimäärin hieman yli 40 prosenttia vuodessa. Naisten osuus on viime vuosina kuitenkin lisääntynyt: vuosina 1997–2005 jo 43 prosenttiin. Vuonna 2007 poliisin tilastoihin päätyneistä, parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä ja henkirikoksen yrityksistä 38 % kohdistui miehiin. Sairaaloissa tehtyjen tilastojen mukaan (HILMO) yli kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista perheväkivallan uhreista on nykyisin miehiä.

Kun lähdemme purkamaan näitä tietoja, silloin huomio on kiinnitettävä, siihen eroon joka on perheväkivallalla ja parisuhdeväkivallalla, perheväkivallaksi tilastoidaan kaikki perheen sisällä sattuvat väkivaltaiset teot. Veljesten keskinäiset, vanhempiensa poikiinsa/tyttöihinsä kohdistamat, lasten vanhempiinsa kohdistama väkivalta, tilastoidaan siis perheväkivaltana, tekijöiden sukupuolia erottelematta.

Parisuhdeväkivaltaa tarkastellessa on hyvä huomioida se, että naisten miehiin kohdistama väkivalta on lähes aina törkeää, tämä johtuu siitä, että naisten lihasvoima on merkittävästi pienempi, niinpä avuksi otetaan kättä pidempää ja teko on silloin törkeä, riippumatta syntyvistä vammoista. Parisuudenväkivalta tilanteissa on usein sattumaa, kumpi tilastoidaan uhriksi tai tekijäksi, koska tappeluun on molemmat osallistuneet -kykyjensä mukaisesti.

Suomessa on pitkä väkivallanperinne ja siihen puuttuminen on tärkeä osa kansallista turvallisuuttamme. On tarpeen puhua kaikista väkivallan muodoista ja muistaa, ettei toisten osapuolien tekemä väkivalta oikeuta toisen hyväksymistä. Väkivallasta keskusteltaessa, puhumme kuitenkin aina yksilöiden kokemista traumoista.

Väkivaltaa emme saa vähenemään taivasteluilla, vaan todellisilla toimilla, jossa myöskin tekoihin syyllistyvät on hoidettava. Suomessa ei ole vieläkään kunnollista väkivallan hoitamisen perinnettä, täällä on nostettu kädet ylös tämän ongelman edessä.

Väkivaltaisen naisen avunsaantimahdollisuudet ovat etenkin vähäiset, toimivaa organisaatiota ei ole.

Lue lisää

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011110906334_uu.shtml

Antsu!! kirjoitti:

Takana on sen verran karmea vuosi, että (Maslowin tarvehierarkian mukainen) eloonjäämistaistelu vei kaikki voimani. Nyt aikaa ja energiaa on hiukan myös tällaiseen illanistujais-tyyppiseen maailmanparantamiseen.

Kun Sellossa paukkui, heräsi tietysti monenmoisia ajatuksia. Tyttäreni laski heti yhteen yksi ynnä yksi, ja totesi, että "kun koulut on joululomalla niin pitää mennä kauppakeskukseen ammuskelemaan". Ampuja osoittautui kuitenkin keski-ikäiseksi, ja ennen kaikkea maahanmuuttajaksi. Sen jälkeen onkin keskusteltu lähes pelkästään rasistiseen sävyyn!

En tiedä, miksi joukkosurmista Suomessa on tullut toistuvia. Enkä tiedä sitäkään, miten niiden ketju saataisiin poikki. Tämä tuorein tapaus oli monessa suhteessa erilainen kuin Jokela ja Kauhajoki, joten koulukiusaamiseen puuttuminen ja nettiyhteisöjen kontrolli olisivat olleet voimattomia.

Vaikeaksi on mennyt!

Lue lisää

Aluksi, kiva että elämäsi alkaa järjestyä. Perusasioiden alkaessa mättää, silloin ei luonnollisestikaan energiaa riitä maailmanparantamiseen. Oma piha on raivattava ensin kuntoon. Minulle tuli kyllästyminen kirjoitteluun. Huomasin toistavani itseäni ja uusien näkökulmien löytäminen ei oikein onnistunut, päätin pitää tauon.

Sellon tapahtumia ei voi verrata kouluampumisiin, mekanismi on ollut toinen. Mikäli johonkin joukkomurhaan haluttaisiin verrata, insuliinisurmat ja helsinkiläisen perushoitajan tekemät murhaamiset olisivat lähempänä. Tietenkin itsetuho jäi jälkimmäisistä puutuumaan. Nämä kaikki tapaukset ovat luonnevikaisten tekoisia ja yhteistä niille on tekojen tunteettomuus ja (osaltaan) myös vallankäytönhalu.

Sellon murhaajan teot olivat maahanmuuttajan tekemiä, mutta tekijä olisi aivan hyvin voinut olla myös suomalainen, tekopaikka olisi silloin ollut erilainen ja ehkäpä myös tekotapa. Puukolla ja/tai haulikolla on ennenkin kostettu entisen naisystävän suojelijoille ja myös naiselle. Ei tämä niin tavatonta ole. Nyt surmattujen sosiaaliekonominen asema ja poikkeuksellinen tekopaikka ja -tapa, tekivät tapauksesta mediaa kiinnostavan ja tietenkin myös tekijän tausta.

Koulusurmia on tutkittu aika paljon, niiden tekijöiden profiili on varsin samantapainen. Pieni yhteisö, eristetty nuori, joka on lapsena kokenut narsistisia loukkauksia koulutovereidensa taholta, yhteisön puuttumattomuus ja tekijän irrationaaliset käsitykset omasta merkityksestään. Näiden on kaikkien täytyttävä, jotta kouluampumisia tapahtuisi. Voisikin siis sanoa, että seuraavakaan kouluammuskelu ei tapahdu kaupungissa.

En minäkään tiedä, mitä voitaisiin tehdä massamurhien ehkäisemiseksi. Kaikki tekijät ovat yksilöitä ja tekijöiden profilointi on mahdotonta, näin ei ennalta ehkäisyä voida tehdä. Yhteiskunnallisen valvonnankaan kiristäminen ei liiemmin auta. Kuitenkin herkkäuskoisuuden väheneminen on hyvä muutos, ainakin jos ajatellaan näitä murhia joita ovat suorittaneet henkilöt, jotka ovat ammatti-ihmisiä.

Perinteiseen naiskuvaan ei väkivaltainen nainen sovi, nainen murhaajan on ajatuksena yhtä epämukava. Kuitenkin, ei ole mitään biologista estettä sille, etteikö nainenkin voisi syyllistyä mitä kamalampiin tekoihin. Täysin emme voi ummistaa silmiämme siltäkään, että viranomaisvalvonta on pahasti pettänyt, silloin jos hoitaja voi rikosrekisteristään huolimatta yksin hoitaa avuttomia ihmisiä.

Ei kommenttia kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011110906334_uu.shtml

Kyse on täsmälleen samasta asiasta, josta kirjoitin jo edellisessä viestissäni. Perheväkivalta on siis perheen sisäistä väkivaltaa, jossa ei erotella tekijän sukupuolta, eikä myöskään perheenjäsenten suhteita. Perheväkivallan tekijänä voi olla kumpaa sukupuolta tahansa, uhrien sukupuoli on vain tässä eritelty.

Sinänsä perheväkivallan kasvaminen tai oikeastaan tietoon tulleet tapaukset, on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Jos näiden raflaavien ja osittain harhaanjohtavasti uutisoitujen tutkimustulosten myötä, asiaan ryhdytään kiinnittämään huomiota, se on hyvä.

Perheväkivallan tilastointia hämää myös se, että vasta viime aikoina myös lievät pahoinpitelyt (uhrin vammojen näkökulmasta) on tilastoitu ja ilmoituksia tehdään poliiseille enemmän. Terveydenhoitolaitosten ilmoitukset siis alkavat näkyä viime vuosien tilastoinnissa, sikäli kyse on myös harhasta, kun puhutaan pahoinpitelyjen lisääntymisestä. Emme oikeastaan tiedä, ovatko tapaukset lisääntyneet vai vähentyneet viime vuosina, sen tiedämme, että poliisiin tietoon tulleita on enemmän.

Tittelityy kirjoitti:

Kiva nähdä Sinunkin kirjoituksiasi täällä. Ajattelin kaikkien palstan patrioottien lopettaneen

Mukava nähdä että muutkin on hengissä ja lähes entisellään ;)

Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:

Mukava nähdä että muutkin on hengissä ja lähes entisellään ;)

.

Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:

Mukava nähdä että muutkin on hengissä ja lähes entisellään ;)

Kun tupajumit ovat pesiytyneet, niin tönö on tuhoon tuomittu.

Kannatan tervettä elämää.

Unelma'

mikseivät feministit ole ottaneet kantaa mm. junavaunujen syöksyyn hotellirakennukseen, Halmeen itsemurhaan, Vanhasen eroilmoitukseen - - kaikki tuoreita uutisia, päivänpolttavia, femut hävetkää!