Raamatun oikeudenmukaisuus

Tuossa tekstissä ei mainita Jeesuksesta Kristuksesta mitään, vaikka Raamatussa on kyse juuri uskosta Jeesukseen Kristukseen, että Häneen uskomalla me pääsemme Taivasten Valtakuntaan, että kannattaisi lukea Raamattua vielä paaaljon enemmän, niin sieltä tulisi vastaan tärkein asia maan päällä.

Raamatussa kerrotaan, että ihmiset eivät ole hyviä, vaan Raamatun Jumala yksin on Hyvä.

Niinkuin tuossa lopussa itsekkin toit julki uskomattomuutesi Raamattuun, niin teidänlaisenne ihmiset eivät pääse Taivasten Valtakuntaan, että näin Raamatussa kerrotaan.

"Raamattu sanoo että ne jotka eivät ole kuulleet sanaa tuomitaan tekojen mukaan. Tämä johtaa tilanteeseen, että jos menemme kertomaan sellaisille sanaa jotka eivät ole kuulleet,mutta he eivät uskokaan niin he joutuvat helvettiin. Kuitenkin jos heidän tekonsa olisivat olleet hyvät,he olisivat pelastuneet kuulemattomina."

Niin, mutta löytyykö sellaisia ihmisiä, joiden teot ovat olleet pelkästään hyvät (Jumalan mittapuun mukaan)?

"Lisäksi on kohtuutonta olettaa että jossain vanhassa ja vahvassa kulttuurissa jossa on omat uskomuksensa, että he uskoisivat kun menemme heille kertomaan Jeesuksesta. Tosiasia on että kulttuuri vaikuttaa uskoontulemisen todennäköisyyteen hyvin vahvasti."

Siltikin on mielestäni parempi, että näissäkin kulttuureissa edes harvat löytäisivät pelastuksen.

"Entä sitten itse se helvetti? Kenen omatunto hyväksyy sen että vaikka vanhempi,oma lapsi tai muu läheinen joka kenties on ollut mitä hyväsydämisin lämmin ihminen ja noudattanut aina lakeja ja omaatuntoa sekä omannut korkean moraalin, että hän sitten joutuisi iankaikkiseen kidutukseen vain sen takia ettei uskonut Jumalaan? Terveen ihmisen moraali ja omatunto ei tätä hyväksy koska se on kohtuutonta."

En usko, että kukaan joka on AINA noudattanut omaatuntoa parhaansa mukaan joutuu kadotukseen. Mutta kuka onkaan tehnyt niin aina? Jos Jumala on täysin pyhä, Hän ei voi sietää pientäkään syntisyyttä luonaan, siksi iankaikkinen erotus Hänestä (helvetti).

"Tästä tulemmekin uskovien usein esittämään väitteeseen että ihminen saa valita ottaako vastaan pelastuksen vai ei. Haluaisin ensin tietää miten voi ottaa vastaan sellaisen asian mihin ei usko? Se on mahdotonta."

Perisyntisen luonnon täysin hallitsemalle ihmiselle se onkin mahdotonta, mutta asia muuttuu, jos hän on ns. herätyksen tilassa, jolloin Pyhä Henki kirkastaa hänelle Jumalan olemassaolon ja tuomion mahdollisuuden.

"Mietitäänpä vedenpaisumusta, miksi Jumala teki niin? Sitä perustellaan sillä että ihmine oli niin paha että Jumala päätti siksi hävittää ihmiset. Toisaalta Jumalan sanotaan olavan kaikkitietävä, joten eikö Jumalan olisi luullut tietävän että se vedenpaisumuksella tapattaminen ei muuta mitään ihmisessä ja lähettää jo silloin Jeesus"

Ensinnäkin se, miten paljon Jumala tietää tulevaisuudesta, on teologienkin parissa kiistanalaista. dvaikka käsitettä "open theism".

Ja mikäänhän ei velvoittanut Jumalaa lähettämään Jeesusta ollenkaan, sen enempää kuin laki velvoittaa tuomaria armahtamaan syyllistä. Jumalalla on tietysti oikeus rankaista ihmistä niin paljon kuin hyväksi näkee.

"Lisäksi erityisen huomioitavaa on asiassa se, että ainoaa itselleen rehellistä uskoa on se joka perustuu asian uskottavuuteen, eikä omaan tarpeeseen uskoa joku todeksi."

Tai sitten voi myöntää oman mahdottomuutensa uskomiseen ja ottaa vastaan uskon Pyhän Hengen lahjana. On minullakin ollut epäilyksiä, eivätkä ne ole minua Jumalasta erottaneet, kun olen päättänyt myöntää järkeni riittämättömyyden Jumalan arvioinnissa ja pysyä siinä subjektiivisesti hyvin vaikuttavasssa uskon kokemuksessa, johon ensi kerran tulin.

"Miksi uskovat olettaa että raamattua ei voinut keksiä ihminen vaikka tiedossa on raamatun ristiriitaisuus sekä se että se on kopiota vanhemmista uskonnoista ja sisältää vieläpä paljon viitteitä astrologiaan?"

Raamatussa on ristiriitoja - mutta kaikki ne yleensä hälvenevät tarkemmin tutkiessa. Vrt. http://raapustus.net/?id= 111
Joitakin voi toki löytyä, joita ei tämän elämän aikana voida varmuudella selvittää.

Se, että siellä on yhtäläisyyksiä vanhempien uskontojen kanssa, ei vielä kerro lainaamisesta tai kopioimisesta, vaan siitä että nuo teemat (jopa tietty messias-asetelma) ovat aina olleet tärkeitä ihmiselle. "Iankaikkisuuden Hän on laittanut heidän sydämiinsä."
Viitteet astrologiaan taas pohjautuvat muutaman äärilaidan tutkijan väitteisiin (mm. Zeitgeistin jatkuvasti referoima Acharya S.), joita suuri osa skeptikoistakaan (Räisänen ym.) ei ole niellyt.

"Loppuun haluan todeta, että ihminen on juuri niin hyvä kuin se haluaa olla. Eikä siis aina viallinen ja paha saati syntinen."

Oman elämäni kokemukset puhuvat muuta; olen päättänyt toimia tästä lähtien vain hyvin, mutta melko pian huomaan itsekkyyden olevan paljon syvemmällä minussa kuin olisin uskonutkaan. Hyvät pyrkimykseni ovat lähinnä pintapuolisia, pahuus on syvällä. Ja jos asiaa katsotaan Jumalan näkökulmasta, tilanteeni on varmasti vieläkin pahempi. Siksi uskon perisyntiin (ainakin omalla kohdallani!) ja tarvitsen Sovittajaa.

"Ja varmasti joku luoja on olemassa, mutta raamatun Jumala on ihmisen keksintöä."

Jos tällainen ei-raamatullinen Jumala on olemassa, ei hänkään mikään humaani hallitsija ole, koska sallii näin paljon kärsimystä maailmassa. Kristillisen Jumalan voi sentään tulkita sallivan tämän kollektiivisena rangaistuksena kollektiivisesti langennutta ihmiskuntaa kohtaan.

Sinulla on mielestäni fiksuja ajatuksia, mutta kuten näkyy, olen itse aika eri linjoilla.

Kaikille kerrotaan Evankeliumi, koska sitten kun se on kerrottu kaikille, tulee loppu, Jeesus tulee takaisin. Ei toinen ihminen voi tietää miten toiselle käy, sitten kun kuolema tulee, ei voi huolehtia toisesta, vaan on aivan uudessa tilassa, jossa ei ole mitään samanlaista kuin ruumiillisena ihmisenä oli. Jeesus sanoi, ettei se kuulu edes toiselle uskovaiselle, miten toisen uskovaisen käy, se kuuluu vain Jumalalle. Kun Jeesus tulee takaisin, aloitetaan tuomioistuin, jonne joutuvat kaikki, kuolleet vedetään tuomiolle.

Ymmärrän että on vaikeaa ottaa vastaan sellainen asia mihin ei usko, Raamatussa sanotaan, että ensin pitää olla uskoa, ja sitten tehdä päätös lähteä seuraamaan Jeesusta. Sille jolla ei ole uskoa, on sanottu, että Jumala lahjoittaa uskon, mutta sinun pitää kaikkein ensimmäiseksi pyytää sitä uskoa Jumalalta. Sitten kun saat uskoa, voit vastaanottaa sen päätöksellä, että lähdet seuraamaan Jeesusta, ja haluat pelastaa oman sielusi. Siitä lähtökohdasta voit rukoilla lähimmäistesikin puolesta, että hekin saisivat uskon.

Siitä vedenpaisumuksesta: Jumala pettyi luomansa ihmisen pahuuteen, ja siihen että eläimetkin olivat väkivaltaisia, ja päätti ensin tuhota kaikki. Mutta Hän huomasi, että Nooa ei ollut samanlainen kuin muut, vaan että tämä kärsi sydämmessään ympärillään olevien ihmisten pahuudesta, ja Nooalla oli uskoa Jumalaan. Jumala päätti pelastaa hänet, ja sinne arkkiin otettiin myös hänen läheisiänsäkkin mukaan. Hän ei halunnut silloin lähettää Jeesusta, vaan hän aikoi ensin tuhota kaiken, pahuuden takia joka vallitsi kaikkialla.

Minulle on henkilökohtaisesti todistunut, että Jumala on olemassa, ja Jeesus, ja olen parantunutkin rukouksen voimasta. En epäile yhtään Raamatun sanoja, onhan se niin viisas kirjakin, ihmistä viisaampi. Ei se avaudu kuin sille jolla jo on uskoa jonkun verran, että hänen uskonsa voisi kasvaa. Ja uskovaisille, ja Pyhä Henki auttaa uskovaisia tässäkin asiassa.

Raamatusta löytyy hyvin paljon viisauksia, kokoajan löytyy jotakin uutta, munkkiluostareissa ne munkit ovat omistautuneet koko elämänsä ajaksi tutkimaan Raamattua.

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Raamatun sivuilla käy monin paikoin ilmi selvästi sekä oikeudenmukaisuutta että epäoikeudenmukaisuutta.

Yleensäkin ihminen tuomitaan tekojen mukaan ja joissakin tapauksissa sanojen mukaan, eli johan tämäkin maailma on justiinsa sellaista jota Raamatun teksteistä tulee ilmi. Ihminen ei siis ole muuttunut joksikin toiseksi. Eikä käsitteet ja määritteet tekojen ja sanojen tuomittavuudesta tietyissä tapauksissa. Ihmisten yleinenoikeus ilmaista omat mielipiteensä tai lainata jonkun auktoriteettinsa mielipiteitä on tullut vasta
kansankielisten uudentestamentin jälkeen monisssa maissa ja sitä myöden tuonut ihmisille sellaisia vapauksia
joita aikaisemmin ei ollut. Josta sinäkin olet yksi elävä esimerkki.

Vaan on tyytyväinen, koska sen Luoja pitää siitä huolen, vaikka se ei sitä ajattelekaan, koska on eläin.

Ihmisenä Jumala on nostanut kriteeriä ihmisille, sillä he ovat syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta, niin että heillä on mahdollisuus tutustua Jumalan ilmoitukseen, etsiä hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan, sillä laajalle on Raamatun kirjoitukset levinneet. Se on Jumalan suurta rakkautta ihmisiä kohtaan, että on antanut meille ilmoituksen itsestään ja Pojastaan ja pelastuksen tiestä, niin että yhdenkään ihmisen ei tarvitse tietoa käsittelevänä kulkeutua ohi Jumalan antamasta ilosanomasta kun hän antoi rakkaan Poikansa kärsiä ja kuolla sijaisuhrina, niin että jokainen ihminen voi vastaanottaa armon ja totuuden Herrassa Jeesuksessa hänen elävän veden ja Pyhän Hengen armolahjan kautta.

Ihmiset, antakaa Jumalan pelastaa itsenne tästä pahasta maailman itsekkyydestä ja turhamaisuudesta ja pahuudesta, sillä se on Jumalan tahto jokaisen ihmisen kohdalla, vaikka antaakin jokaisen ihmisen vapaasti häntä etsiä ja hänen armonsa vastaanottaa ja kiittää ja kunnioittaa Luojaansa, sillä se on jokaiselle luodulle paras paikka Jeesuksessa, hänen levossa ja rauhassa, Pyhän Hengen voimassa.

-----Raamattu sanoo että ne jotka eivät ole kuulleet sanaa tuomitaan tekojen mukaan. Tämä johtaa tilanteeseen, että jos menemme kertomaan sellaisille sanaa jotka eivät ole kuulleet,mutta he eivät uskokaan niin he joutuvat helvettiin. Kuitenkin jos heidän tekonsa olisivat olleet hyvät,he olisivat pelastuneet kuulemattomina. Toisinsanoen evankelisoimalla voidaan viedä ihmisiä helvettiin. Lisäksi on kohtuutonta olettaa että jossain vanhassa ja vahvassa kulttuurissa jossa on omat uskomuksensa, että he uskoisivat kun menemme heille kertomaan Jeesuksesta. Tosiasia on että kulttuuri vaikuttaa uskoontulemisen todennäköisyyteen hyvin vahvasti.-----



Ensinnäkin Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat syntisiä, niin kuin Room. 3:23 sanotaan: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Ei ole siis olemassa yhtä ainoatakaan ihmistä, joka ei olisi tehnyt syntiä Jumalaa vastaan. Osa ihmisistä on kuitenkin tehnyt enemmän syntiä, kun taas toiset vähemmän. Siihen palaan hetken päästä.

Voisi ajatella kulttuurilla olevan vaikutusta uskoontulon suhteen, mutta loppujen lopuksi olipa ihminen millaisista olosuhteista tahansa, saattaa aivan yhtä hyvin tuntea kärsimystä omasta- ja ympärillä olevasta pahuudesta ja kaivata elävää Jumalaa. Lähtökohta uskoontulolle on, että haluaa löytää Jumalan. Ja Raamatun mukaan Jumala lupaa ilmoittaa itsensä niille, jotka häntä etsivät, kuten Luuk. 11:10 lupaa: ...jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Niin yksinkertainen lupaus, mutta silti niin vaikeasti uskottava? Jumala on kuitenkin näin Sanassaan luvannut, eikä se voi raueta tyhjiin. Pikemmin voisi kuvitella ongelman olevan siinä, että kun vaikka muslimi tulee vakuttuneeksi Raamatun Jumalan todellisuudesta, ja haluaa kääntyä kristityksi, niin miten oma yhteisö ja perhe siihen suhtautuu? Muslimien on tunnetusti usein erittäin vaikea hyväksyä Islamista luopumista, ja sitä saatetaan pitää jopa kuolemalla rangaistavana tekona. Kuitenkin Raamatussa on olemassa lupaus tätäkin asiaa ajatellen, ettei Jumala anna koetella ketään yli voimien. (1. Kor. 10:13) Eikö Jumalalla ole kuitenkin kaikki valta, vaikkemme siihen aina jaksa uskoa? Hänellä on valta päästää pois vaikeuksien keskeltä, ja myös valta antaa voimaa kestää ne vaikeudet, kuitenkaan ei koskaan enempää kuin ihminen jaksaa kantaa. Olen lukenut useamman kirjan, jotka kertovat muslimien uskoontulosta, ja Jumala on todellakin toiminut heidän elämässä ihmeiden kautta ja ollut mukana vaikeissa hetkissä. Ainoa kysymys meille on, että haluammeko tuntea hänet? Jos me koko sydämestämme haluamme, sitten Jumalakin tulee meitä vastaan, kuten Raamattu sanoo: Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Jaak. 4:8 Onko siis olemassa mitään tarvittavaa lupausta jota Raamattu ei meille anna, voidaksemme tuntea Jumalan? Ei ole. Tarvitsemme vain lujaa tahtoa. Usko tulee Jumalalta.

Viesti jatkuu...

-----Entä sitten itse se helvetti? Kenen omatunto hyväksyy sen että vaikka vanhempi,oma lapsi tai muu läheinen joka kenties on ollut mitä hyväsydämisin lämmin ihminen ja noudattanut aina lakeja ja omaatuntoa sekä omannut korkean moraalin, että hän sitten joutuisi iankaikkiseen kidutukseen vain sen takia ettei uskonut Jumalaan? Terveen ihmisen moraali ja omatunto ei tätä hyväksy koska se on kohtuutonta. Me ihmiset elämme täällä yhdessä, siksipä olennaista on se miten kohtelemme toisiamme, eikä se uskommeko Jumalaan tai raamattuun vaiko emme.

Tästä tulemmekin uskovien usein esittämään väitteeseen että ihminen saa valita ottaako vastaan pelastuksen vai ei. Haluaisin ensin tietää miten voi ottaa vastaan sellaisen asian mihin ei usko? Se on mahdotonta. Kaikenlisäksi se ettei joku usko raamattuun ei tee tästä ihmisestä yhtään moraalittomampaa tai huonompaa. Uskomaton saattaa omata hyvin herkän omantunnon luonnostaan ja pyrkiä hyvään ja rakastaa.-----



Tämä on varmasti asia, jota monet ovat miettineet. Ensiksi täytyy ymmärtää se, ettei kadotusta alunperin tehty ihmisiä varten, vaan perkeleelle ja sitä seuranneille enkeleille. (Matt. 25:41) Eikä Jumalan tahto ole, että sinne joutuu yksikään ihminen. (Matt. 18:14) On väärin ajatella, että Jumala julmuuttaan kiduttaisi ketään, omaa luomustaan ikuisesti. Helvetin olemassa olo on kuitenkin Raamatun mukaan todellinen, ja myös sinne joutumisen mahdollisuus on olemassa. Perimmäinen syy helvettiin joutumiselle on synti, eikä se että uskommeko Jumalaan vai emme. Mutta se, ettemme usko emmekä halua elää Jumalan tahdon mukaan vaikuttaa synnin. Raamatussa sanotaan "ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha" (1. Joh. 5:18 ) Tämä kuvaus ei koske yhtäkään luonnollista ihmistä, mutta Jeesuksen kautta ihminen voi kuitenkin uudestisyntyä ylhäältä.
Annoit hyvin yksiselitteisen kuvan Jumalaan uskomattomia läheisiämme koskevasta kohtalosta. Luuletko että ne ihmiset, joka ovat eläneet kuvaamallasi tavalla saisivat saman kohtalon kuin Hitler tai Saddam? Raamatussa annetaan monta viitettä siihen, ettei kaikkien rangaistus ole samanlainen, (esim. Matt. 11:22 ja Luuk. 22:47)
vaan kullekin maksetaan heidän tekojensa mukaan. (Matt. 16:27 ) Ei ole siis syytä olettaa, että Jumala rankaisisi ketään enemmän kuin hän ansaitsee. Myös taivaassa on eritasoisia palkintoja, kuten seuraavat jakeet antavat ymmärtää:
”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Joh. 14:2
"Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." 2. Kor. 5:10
Toiset ovat tehneet enemmän hyvää, ja toiset vähemmän; toiset enemmän pahaa ja toiset vähemmän, ja myös palkkiot ja tuomiot ovat sen mukaisia. Kuitenkin ne, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan armon, saavat kukin täydellisen onnen, eikä heiltä mitään puutu.

Millainen paikka itse helvetti on? Siitä kerron seuraavassa viestissä...

Millainen paikka sitten itse helvetti on?

Raamatun sisältämät kuvaukset taivaasta, kuin myös helvetistä perustuvat pitkälti joko ilmestyksiin tai vertauskuviin, havainnollistaviin ilmaisuihin jotta ihmismieli voisi saada niistä jonkin ymmärryksen. Helvetin syvin merkitys on lopullinen ero Jumalasta. Raamattu kuvaa helvettiä usein suurena pimeytenä sekä tulijärvenä- tai pätsinä, jossa on itku ja hammastenkiristys. (Matt. 13:42 ) Kun ottaa huomioon, ettemme ole silloin enää maallisessa ruumiissa, emme voi ajatella myöskään tulta siinä merkityksessä jossa nyt ajattelemme. Jumala ei ole sidottuna paikkaan ja aikaan, joten miksi mekään sitten enää olisimme? Sammumaton tuli on kuitenkin verrattavissa siihen hirvitykseen, jonka ero Jumalasta vaikuttaa.

Raamattu kertoo rikkaasta miehestä, joka sitten lopulta kuoli ja hänet haudattiin.
"Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa." Luuk. 16:23-25

Ajatus, mitä sammumattomalla tulella tarkoitetaan on se, että ihminen ei pysty enää tyydyttämään itseään millään tavalla, eli toisin sanottuna: ei pysty sammuttamaan himojaan. Rikas mies piti rahaa, ja maallista huvia tärkeämpänä kuin Jumalan tuntemista, ja niinpä kaikesta siitä jota hän piti tärkeänä hänen täytyy myös luopua, koska Jumala ei salli syntiä loputtomiin. Loppujen lopuksi ihminen siis itse vaikuttaa oman kärsimyksensä; mitä suuremmassa synnissä, itsekkyydessä ja ahneudessa ihminen on maan päällä ollessansa elänyt, sen suurempi järkytys tulee olemaan siitä kaikesta luopuminen. Suoraan sanottuna siis helvetti.

Mikäli asia vielä mietityttää ja kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan William Jokisen kirjan Näky. William mm. piti Suomessa merkittäviä herätyskokouksia 1900-luvun alussa. Kyseinen kirja keskittyy hänen näkyynsä, jossa hän matkasi tuonpuoleiseen, sekä helvettiin että taivaaseen. Olen lukenut kirjan kaksi kertaa ja siinä annetaan mielestäni hyvin realistinen ja Raamatun mukainen kuva siitä millainen helvetti (ja taivas) todellisuudessa on. Se ei ole ollenkaan mikään "pelottelu kirja", muttei kuitenkaan mitenkään väheksy helvettiä. Minulle jäi kirjasta erittäin hyvä kuva, eikä tullut mieleenkään että Jumala olisi ollut epäoikeudenmukainen, joskin monen ihmisen kohtalo säälittää. Ihminen ymmärtää helvetissä oman pahuutensa, muttei silti ole valmis muuttumaan, vaan siellä vallitsevat katumattomuus, ylpeys, viha ja katkeruus Jumalaa kohtaan. Tässäkin toiset enemmän ja toiset vähemmän; myös tuomio on sen mukainen.

Viesti jatkuu...

Olet täysin kadottanut armon merkityksen. Eikö sinustakin olisi mukavaa, jos ihminen joka olisi tehnyt väärin sinua vastaan tulisi itse luoksesi ja pyytäisi anteeksi? Voisitko antaa anteeksi jollekin, joka ei sitä pyytäisi? Ei se olisi silloin anteeksi antamista, vaan välinpitämättömyyttä. Ennen kuin pyytää anteeksi tai anoo armoa täytyy tietää sen merkitys. Armahtaisiko kuningas tai presidentti rikollista, ilman että hän katuen sitä anoisi, ja lupaisi taas noudattaa lakia? Tuskin. Mutta jos rikollinen tietäisi rikkoneensa lakia, katuisi sitä ja pyytäisi anteeksi luvaten ettei vast'edes riko sitä, vasta sitten hän voisi saada armon sen oikeassa merkityksessä. Sanot että armon pitäisi olla pyyteetöntä. Niin se onkin. Mitä armon saaminen vangilta vaati? Lain noudattamista, JOSTA HÄN OLI AIEMMIN POIKENNUT! Se on erittäin tärkeä huomio. Silloin kun siis puhutaan armosta, on olemassa jokin sääntö tai asia, josta joku henkilö on poikennut, ja jotta hän voisi pyytää armon tulisi hänen ymmärtää poikenneensa kyseisestä säännöstä, ja vasta sen jälkeen hän voisi saada armon.
Samalla tavalla kuin rikollinen poikkesi laista, niin on myös ihminen on poikennut siitä alkuperäisestä tarkoituksesta, johon Jumala on hänet luonut. Ja saadakseen armon Jumalan edessä hänen täytyy ensin tietää sen merkitys. Se ilmenee Jeesuksessa.
Sen sijaan että ihmiseltä, niin Jumalalta tämän armon antaminen on vaatinut paljon; Jeesuksen veren. Sitä suurta Jumalan uhrausta kuvaa hyvin seuraavat jakeet:

Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

Eikö siis vähintä, mitä me voimme tehdä on osoittaa kiitosta ja kunnioitusta Jumalalle tuosta suuresta armosta, eikä itsekkäästi ajatella asiaa kuvaamallasi tavalla, että Jumala yllättäisi ihmisen vasta kuoleman jälkeen. Mikä osuus olisi silloin Jumalalla, joka on äärettömän puhdas ja Pyhä? Jumala ei ole välinpitämätön! Vaan hän haluaa ihmisen ymmärtävän armon ja rakkauden merkityksen.


Viesti jatkuu...

-----Itse uskoin raamattuun vuosikaudet, mutta omaatuntoa kolkutti usein helvetti kysymys sekä vedenpaisumuksella ihmisten surmaaminen ja monet muut moraalisesti arveluttavat asiat raamatussa. Siksi päätin että en enää huijaa itseäni, sillä minusta on lapsellista ajatella että rakastava ja oikeudenmukainen Jumala tekisi moisia asioita. Mietitäänpä vedenpaisumusta, miksi Jumala teki niin? Sitä perustellaan sillä että ihmine oli niin paha että Jumala päätti siksi hävittää ihmiset. Toisaalta Jumalan sanotaan olavan kaikkitietävä, joten eikö Jumalan olisi luullut tietävän että se vedenpaisumuksella tapattaminen ei muuta mitään ihmisessä ja lähettää jo silloin Jeesus? Miten kääntää ihmisten tapattaminen rakkaudeksi?-----

Miksi asiaa täytyy ajatella niin päin, että Jumala oli julma hävittäessään niin paljon (pahoja) ihmisiä vedenpaisumuksessa? Miksei asiaa voisi ajatella toisin päin: Jumala pelasti yhden ainoankin ihmisen, joka turvasi häneen ja kärsi ympärillä olevasta pahuudesta?
Jumala toki tiesi, että ihminen tulisi jatkamaan syntistä elämää, ja on alusta asti myös tiennyt lähettävänsä Jeesuksen, se tulee varsin hyvin ilmi Raamatusta. Jeesuksen tulosta on myös Vanhassa Testamentissa yli 300 ennustusta, jotka on täyttynyt Uudessa Testamentissa. Jumala siis tiesi lähettävänsä Messiaan sitten kun on oikea aika, ja hän kertoikin sen ihmisille jo etukäteen.
Kaikella Raamatun tapahtumilla on omat merkityksensä. Myös veden paisumuksella on oma tarkoituksensa, jolla Jumala on halunnut varoittaa ja laittaa esikuvaksi jollekin vielä suuremmalle, mitä tulee tapahtumaan;

"Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee." Matt. 24:37-42

Nooan aikaa verrataan nykyiseen, ja tulevaan aikaa. Silloin ihmiset elivät suuressa synnissä ja välinpitämättömyydessä, eikä heillä ollut edes minkäänlaista kiinnostusta Jumalaa kohtaan, vaan he tahtoivat elää oman mielensä mukaan. Ja sitten vedenpaisumus yllätti heidät ja vei kaikki mukanaan. Tämän Jumala on siis rakkaudessaan antanut varoitukseksi myös meille, ja kehoittaa valvomaan, ja etsimään häntä silloin kun hänet löytää voidaan. (Jes. 55:6 ) Nooankin aikana ihmisillä oli aikansa ja mahdollisuutensa etsiä Jumalaa, mutta he eivät olleet kiinnostuneita siitä.

Mainittakoon vielä, että toki silloinkin oli lapsia, ja monella tavalla sairaita, joilla ei ollut ymmärrystä synnistä, eikä Jumala ole sellaisia ihmisiä hyljännyt. Jeesus sanoi, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisille, niille jotka ovat pahuudessa kuin lapset. Matt. 19:14, 1. Kor. 14:20 Turha siis murehtia niitä. Ja turha ajatella, että Jumala kohtelisi epäoikeudenmukaisesti ketää. Jumalalla on omat tarkoituksensa, aikansa ja tiensä, joita meidän on joskus vaikea ymmärtää. Paavali sanookin hyvin osuvasti:
"Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!" Room. 11:1


Viesti jatkuu...

-----Me ihmiset olemme pitkälti persoonallisuutemme vankeja sekä muiden saatujen ominaisuuksiemme. On täysin kohtuutonta ajatella että jokaisella olisi samat edellytykset uskoa raamattuun. Lisäksi erityisen huomioitavaa on asiassa se, että ainoaa itselleen rehellistä uskoa on se joka perustuu asian uskottavuuteen, eikä omaan tarpeeseen uskoa joku todeksi. Tämä on puhdasta psykologiaa. -----

Jumala on tehnyt kaikki ihmiset erinlaisiksi, on hiljaisia ja puheliaita, mietiskelijöitä ja enempi käytönnöllisiä. Kuitenkin kaikilla on pohjimmiltaan samanlaiset tarpeet, joskin ihminen yrittää tyydyttää ne hyvin erinlaisin keinoin.
Ei ole kuitenkaan mitään estettä etteikö kaikki voisi yhtä lailla kaivata ja etsiä Jumalaa, joka lupaa myös lähestyä niitä, jotka häntä etsivät, puhuinkin siitä jo aiemmin. Sitä taas meidän on aivan turha määritellä, että kuka todella etsii ja kuka ei. Sitä me ei loppujen lopuksi voida tietää.


Viesti jatkuu...

-----Miksi uskovat olettaa että raamattua ei voinut keksiä ihminen vaikka tiedossa on raamatun ristiriitaisuus sekä se että se on kopiota vanhemmista uskonnoista ja sisältää vieläpä paljon viitteitä astrologiaan? He uskovat sen olevan Jumalan sanaa vain siitä syystä että he haluavat uskoa sen olevan Jumalan sanaa, koska se antaa heille turvaa ja lohtua sekä auktoriteetin. Sama pätee muihin tuhansiin maailman uskontoihin, ihmiset uskoo halustaan ja omasta tarpeestaan, ei asian uskottavuuden takia.-----

Yhtä hyvin voitaisiin kysyä että miksi ei-uskovat olettavat Raamatun olevan ihmisten keksimä? Olen huomannut, että useimmat eivät ole edes tutkineet asioita, vaan Raamatun epäluotettavuutta pidetään päivän selvänä. Sitten tullaan sanomaan että ei Jumalaa ole, koska heistä sattuu tuntumaan siltä.
Mutta on olemassa myös niitä, jotka enempi tai vähempi tutkivat asioita, niin uskovissa kuin ei-uskovissakin.

Ei ole tarkoituskaan, että heti uskoontultua ymmärretään kaikki, vaan siitä se vasta alkaa kun saa ensimmäisen kosketuksen Jumalaan. Sanoohan Raamattukin, että Herran pelko on tiedon ja viisauden alku. Sananl. 1:7

Kopioita vanhemmista uskonnoista? Raamatun mukaan ihmisillä on ollut suhde Jumalan kanssa jo aivan aikojen alusta lähtien. Mielummin voitaisiin sanoa, että muut uskonnot ovat saaneet vaikutteita Raamatusta ja niistä todellisista historiallisista tapahtumista joista Raamattu kertoo. Vedenpaisumus on yksi hyvä esimerkki siitä.
Monet eri kulttuurit kertovat jonkinlaisesta vedenpaisumuksesta, joskin hyvin erinlaisissa muodoissa. Siitä kerrotaan mm. Amerikan, Kreikan, Australian, Intian, Polynesian, Tiibetin, Kasmirin ja Liettuan kansanperinteessä. On siis syytä olettaa, että vedenpaisumus on joskus ollut. Lisäksi monet muut tosi asiat, kuten fossiilit ja kivettymät, sekä joukkohaudat puhuvat sen puolesta. On siis viitteitä siitä, että suuret määrät ihmisiä ja eläimiä olisi kuollut äkillisesti. Myös suurien merieläimien fossiileja on löydetty korkeiden vuorten huipuilta, jonne niillä ei ole usein tapana kiipeillä. Tiedetään myös, että maailman vanhin elävä puu on 4767-vuotias, joka täsmää täysin vedenpaisumukseen kanssa. Todisteita vedenpaisumuksen todellisuuteen on paljon lisääkin, mutta se olisi sitten jo aihe erikseen.

On myös olemassa paljon erinlaisia tieteellisiä todisteita jotka tukevat Raamattua, ja se sisältää lukuisia ennustuksia ja profetioita, jotka ovat käyneet toteen.
Ei ole siis aihetta väittää, ettei uskovilla olisi lainkaan syytä uskoa Raamatun todenperäisyyteen.

Osa tieteestä puhuu Raamattua vastaan, mutta loppujen lopuksi tiedekin on hyvin paljon uskonvaraista. Paavali osasikin sanoa, että " Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"; ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi".1. Kor. 3:18-20

Varmasti tiede on oikeassa monessa asiassa, mutta loppujen lopuksi sekin on hyvin vajavaista ja voi erehtyä. Siksi ei ole loppujen lopuksi yhtään viisaampaa uskoa tiedettä, kuin Raamattua. Raamattuun uskominen ei kuitenkaan onneksi ole tieteen varassa.

Kyllä, ihmisellä on taipumus ja halu uskoa Jumalaan, kuten sanoitkin. Raamatussakin kerrotaan ihmisistä, jotka palvovat erinlaisia epäjumalia. Ihmisellä on siihen siis luonnollinen tarve, tosilla enemmän, toisilla vähemmän. Vasta ihmisen tiedon lisääntyessä Jumalan olemassa oloa ja kuoleman jälkeistä elämää on alettu epäilemään. Tiedetäänhän se, että länsimaissa on paljon vähemmän niitä jotka uskovat Jumalaan, kuin esimerkiksi Intiassa tai Afrikassa, joissa tiede ei ole saanut niin suurta huomiota. Raamatun mukaan ihminen ei voi kuitenkaan puolustautua Jumalan edessä ettei tiennyt hänen olomassa olostaan;

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Room. 1:20-25